Viiniä lasissa.
Duunissa menee lujaa. Melkein hirvittää, että mitä ne multa oikein odottaakaan, osaanko, pystynkö, haluanko vastata odotuksiin. Ja samaan aikaan osaaminen vahvistuu koko ajan, tunne että pysyy kärryillä ja jopa pitelee lankoja käsissään.
Välit J:hin on pikkasen paremmat. Joo, säälittävää, tarviiko ees sanoa. Seksiä. Jos nyt hetkeksi unohdetaan tää paskavyyhti ja kaikki sellanen ja keskitytään vaan siihen yleiseen tasoon. Kahden ihmisen kemiat, voi hitto kuinka paljon voi olla kiinni seksuaalisesta kipinästä. Ja siitä, että miten se kanssakäyminen muuttuu kun harrastetaan seksiä. Jos tulee kohdalle sellainen kausi, että on jotenkin negatiivista vibaa ilmassa, väärinymmärryksiä tulee ja se toisen kanssa toimiminen tuntuu jotenkin pahasti takkuavan. Tuntuu että mitä helvettiä siinä pitäisi muka tehdä, että tilanne paranisi. Keskustelun aloitus ei joko luonnistu tai se keskustelu ei johda lopulta ollenkaan sinne mihin sitä alun perin yritti viedä. Epävarmuus toisesta, mitä sen päässä liikkuu, mitä se tuntee asioista, onko asiat hyvin, huonosti vai hyvin huonosti.
Ja sitten olet sen toisen kanssa fyysisesti. Ja tuntuu, että sait jonkun yhteyden takaisin. Jonkinlainen tilanteen vakautuminen, edes jollain tasolla. Ja sen jälkeen osaat keskustella jotenkin paremmin. Kaikki ei suinkaan korjaannu, mutta joku yhteys palautuu. Edes hetkeksi. Ikkuna auki.
Asiasta täysin kukkaruukkuun. Oon lihonut kesän aikana jonkin verran, ja sehän tietysti pistää omaan silmään aika ikävästi. Eilen kävin sokeroinnissa (ai saatana ku oli tuskaa, liian pitkä väli), ja nyt mulla on jotenkin todella hyvä olo tässä kropassa. Se ei suinkaan aina ole, tosin se ei suinkaan myöskään aina ole mielessä edes. Mutta nyt on jotenkin hyvä. Hyrrää. Kehrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti