Lievästi kenkku fiilis.

Nyt on taas sileä ja pehmoinen. Nam.

Joku saattoi tietämättään nähdä mut Naistenkympillä eilen. Hah.

J pyörii mielessä. Sen pitää lähteä takaisin sinne minne lie tällä viikolla. Viikonlopun juhlahumu vaimeni pienesti. Tiesinhän mä että on turha haaveilla mitään, mutta minkäs sille mahtaa kun on niin hölmö. Olisin jostain syystä kovasti halunnut näyttäytyä herralle viimeisen päälle laitettuna. Ja vittu kun panettaisi niin maan perkeleesti. Haluaisin sen miehen viiieeelä kerran jyystävän ihan kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Ja nuolevan. Ja haluaisin myös uskaltautua esittelemään sille sellaisen pikkuruisen värisevän asian ja herran kokeilevan josko saisi mut laukeamaan.. Mutta ei. Mun itsekunnioitukseni ei enää anna periksi. Mä en pysty enää olemaan se osapuoli joka kysyy josko näkis. Onhan herrakin sitä tehnyt ja varsin paljon, mutta pari viime päivää on tuntunut siltä, että mä olen jotenkin taas se aktiivisempi osapuoli, ja epävarmuus hyökkää päälle. Mä en halua taas sitä, että herra ottaa puheeksi tilanteen rauhoittelun ja läpälässyn. Tarkoituksena kun ei ole antaa sellasta vaikutelmaa, että mulla ois kauheesti enemmän jotain agendaa tässä nyt. Mutta tuntuu että annan jotenkin liian ... no, mikä nyt ois oikea sana? No, en halua näyttää siltä, että roikun kintussa kiinni tai että odottaisin tästä nyt jotenkin kamalasti enemmän jotain kuin herra itse. Johan se on käyty läpi, ettei tästä mitään isompaa tule. Mutta onkohan se sitten "jotain enemmän" jos viihdyn sen seurassa ja voisin haluta viettää aikaa sen kanssa. Voi olla. Tausta-ajatuksena siinäkin hyvin suuresti on se, että seksiähän mä kärtän, hitto vie. Siinä mulla onkin opeteltavaa. Siis että kuinka antaa asioiden edetä omalla painollaan. Taidan olla vähän sellanen kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppi. Innostun jostain asiasta ja haluan sitä lisää. En malta olla paikallani ja odotella kaikessa rauhassa, vaan turhaudun ja sorrun haluamaan/pyytämään jo kohta lisää. Siis varsinkin ihmisten kohdalla, joista pidän. Suohonhan se vaan vie. Saatana.

Kerran pari on käynyt mielessä, pitäisikö uskaltautua laittamaan johonkin treffisaitille profiilinsa. Sitä kautta saattaisi ainakin saada jotain uutta jännitystä (ja sekoiltavaa). Mutta kun sen tuntuu niin suuresti kuitenkin lähinnä ahdistavalta ajatukselta. Ei tunnu yhtään omalta. Enkä mä edes osaa treffailla. Ja "elämänkumppania" en ainakaan odota löytäväni sillä tavalla. Tosin miten se nyt eroaa niin suuresti mistään muusta tavasta? Mutta ei. Ei ei ei. Mä en halua etsiskellä pelkkää seksiseuraa, mä en halua myöskään mitään sydänystäviä. Tuntuu etten osaisi vaan tapailla muutamia kertoja jotain ihmistä ja sitten siirtyä toiseen. Miten se edes tapahtuu? En mä ainakaan osaa suoraan sanoa että hei, ei tää nyt tunnu oikeen kivalta, oot vähän tylsä kaveri ja silleen, kiitti moi. Ja musta vähän tuntuu, että mun itsevarmuuteni saattaisi ottaa vähän turhan suuresti ne kolhut, kun jotain toista ei kiinnosta ja itseä saattaisi kiinnostaakin. Olen niin heikko, yhyy!

Btw. 30 000 lähenee. Ideoita?

Niele kun oot suuhun ottanut.

Mmm, leikkimiseksihän se sitten meni. Aluksi keiteltiin vähän teetä ja löpistiin. Sitten herra siirtyy makkariin, seuraan vessan kautta perässä. Joku pornon pätkä pyörimään. Katsellaan aluksi rauhassa eikä tehdä mitään, kunnes J tarttuu mun käteen ja vie sen heräilevälle kalulleen. Aikani leikittelen sen kanssa, kuuntelen J:n huokauksia ja seuraten sen liikehdintää. J:n kädet vaeltelee rinnoille, nappaan rintsikat välistä pois. Potkin myös farkut jalasta, kohta herran sormet etsiytyy jäljellä olevien housujen sisään. Armotonta kiusaamista, tekee jo melkein pahaa. Välillä kiusaan leikkimällä itse, J:n silmät seuraa tiiviisti mitä mun sormet tekee. Käsityöt jatkuu, kunnes omalta osaltani lopetan ne siirtymällä eri asentoon, nyt oltiin jo niin hellänä että enempää ei kestänyt. Jatkoin J:n hyväilyä, härnäsin ja kiusoittelin. Herra ohjaa päätä alemmas, suutyöskentelyn vuoro. Posket lommolla imeskelin ja nuolin, välillä käytiin jo lähellä laukeamista. "Saanko mä nuolla sua?" Aina. Ne kiimasta kiiltävät silmät on aivan helvetin kiihottavaa katsottavaa, sen miehen ilmeistä näkee milloin ollaan ns. "paljaana" oman nautinnon kokemisessa, ilman mitään esittämistä tai korostamista. Käännyin toisin päin ja laskin pimpsani herran kielen ulottuville. Mmmh, alan pitää suuseksin saamisesta aina vain enemmän.. Välillä nuolin ja imaisin kalua kun keskittyminen antoi myöden, muuten sitten voihkin ja huokailin ja yritin pysyä paikallani jotta se nautinto ei loppuisi. Herra taisi oikeasti nauttia mun nuolemisesta sillä huomasin laukeamisen olevan hyvin lähellä. Ehdin just ja just lipaista kalun pään suuhuni ennen kuin kermat levisivät sotkemaan mun paitaa. Taisi vähän kasseja keventää, sen verran ison lastin jouduin poskiini nappaamaan. Kiepahdin J:n viereen makaamaan ja nielaisin, ettei sitä tarvitsisi sen kauemmin maistella. Ei ole ehkä mun suurinta herkkua tän perusteella... Mutta kiksit siitä silti sain ;). Virallisesti ensimmäinen nieleminen.

Niin.

No niin. Hold your horses.

Menin J:n luo eilen. Huomasi kyllä, että se on ollut aika eristyksissä viimeiset kolme viikkoa. Tai sitten sillä oli snadisti ikävä. Joka tapauksessa suu kävi poikkeuksellisen vauhdikkaasti, juttua riitti. Kuuntelin ja hymyilin, mulla ainakin oli ollut ikävä. Sen ääntä, sen sängekkäitä kasvoja. Siemailtiin vähän valkoviiniä ja istuttiin keittiössä poltellen tupakkaa. Finally, herra toteaa että pitikö meidän tehdä jotain. Naurahdin ja sanoin että oonkin jo vähän odotellut. J toteaa jotain mun aloitteellisuudesta, puolustaudun kliseellä että on herrasmiehen vastuulla moiset aloitteet. Ihan kuin J olis ujostellut hetken. Kohta se kuitenkin nousee ylös, tulee eteen seisomaan, kuljettaa käsiään harteilla, selkää pitkin. Vien omat käteni J:n selkään, paidan alle lämpimälle iholle. J:n housujen naru vääntää itsensä umpisolmuun, mutta päihitän sen lopulta. Mmmmh vihdoin tunnen sen ihanan kalun, samettisen pinnan, kasvavan kovuuden. Samaan aikaan herra tiputtaa multa housut nilkkoihin ja sujauttaa sormensa pitsisten alushousujen sisään. Holy fuck, meinasi lähteä jalat alta. Ihan kuin olis ollut puutteessa jo pidemmän aikaa.. Hetken päästä ei sormet enää riittäneet ja ehdotin siirtymistä pois ahtaasta keittokomerosta. Asteltiin "olohuoneeseen", jossa herra ohjaakin mut vasten ruokapöytää. "Miten ois tässä?" J pyyhkäisi postit pois tieltä, painauduin pöytää vasten ja herra ohjaili kaluaan oikeaan kohtaan. Pientä hakemista, kunnes alkaa kuulua kiihottavaa vaimeaa litinää. J määräsi tahdin, yritin lähinnä pysytellä paikoillani ja tehdä kaikkeni, jotta pöytä ei hajoaisi ihan kokonaan. Välillä sen verran vauhdikasta menoa, että liitokset nitisi. Mmmm, tätähän mä olen ollut vailla koko ajan..

Tupakan mittainen tauko, jonka jälkeen siirrytään makkariin. Kiipeän herran päälle ja kiusaan hieromalla itseäni kalua vasten. Herrahan ei sitä suvainnut, vaan riuhtaisi pitsipöksyt pois tieltä ja painautui sisään. Rauhallista paneskelua, joka kuitenkin kohta hiipuu täysin mun liikehdinnäksi. En tiedä miksi herra ei halunnut/voinut jatkaa. Kysyin nousenko pois, "ei tässä mikään kiire.." Ahaa, no mä jatkan sitten hetken verran pientä liikehdintää, tarkoituksena lähinnä itse tunnustella eikä niinkään yrittää kiihottaa uuteen nousuun. Nousen pois ja menen kainaloon makaamaan, jatkan kalun hyväilyä kädelläni. Se tuntuu hyvältä sormia vasten, niin samettisen pehmeä pinta. Jätän käden kalun päälle oleilemaan, meinaan nukahtaa siihen kainaloon. Välillä J silittää olkapäätä, puristaa hellästi käsivarresta. "Kai pitäis vissiin sanoa jotain", herra toteaa. Sano vaan jos on jotain mielessä. "Eipä tässä oikeastaan mitään." Kai sillä oli sellainen olo, ettei malta olla vaan hiljaa. Kohta noustaan ylös ja mennään keittiöön. Pohdiskelen kotiinlähtöä, vielä kulkee ratikkakin. "Olisko kamalan törkeetä jos mä poistuisin Paikalliseen ja sen jälkeen painelisin nukkumaan?" Ei, mäkin just aattelin selvitellä aikatauluja ja lähteä kotiin. Pikkuhiljaa keräilin kamani ja puin päälle. Eteisessä edelleen alaston J seuraa mun puuhia ja lopuksi rutistaa halaukseen. "Niin, kiitos ja anteeks, vai olisko se anteeks ja kiitos?" Älä höpise. Lähdin kotiin. Yöllä tulee vielä muutama viesti kun herra on kotimatkalla Paikallisesta. Hölmö mies :)

Ja just nyt tuli viestiä, "ei kai pitäs kysyä, mutta haluisitko leikkiä sedän kanssa". No, jos nyt tän kerran. Illaksi töihin.

Seksiä. !!!

J: "Saavun kaupunkiin kasin maissa. Tuutko auttaa kassien tyhjentämisessä?"

Lyhyt ja ytimekäs.

Sokerointi varattu viikon päähän. Nam. Paitsi se kipu. Mut se tunne jälkeenpäin... Ah.

J:stä kuului pitkästä aikaa. Saattaa kuulemma palata maisemiin jo puolen viikon paikkeilla. Millähän nää kiimaiset ajatukset sais kuriin? Kylmä suihku...

Meh.

Olipa kerrassaan tylsä ja turhauttava viikonloppu. Tai no, oli ihan hauskaakin, mutta ei näin niinku siinä mielessä. Torstaina saatoin käydä Paikallisessa kääntymässä, mutta aikaisen aamuherätyksen takia oli pieni väsymys päällä. Eli olin varmaan kympiltä kotona. Perjantaina Paikallisessa ei ollu vittu ketään, paitsi hetken verran yks raivostuttava vakionaama joka onneks lähti pian pois. Join yhden lasin viiniä, elän niin reunalla. Ja puol ykstoista kotona. Lauantai alkoi pään tyhjentävällä urheilusuorituksella ja jatkui kaupunkikävelyllä kera neiti H:n. Jymähdettiin Paikalliseen muutamaksi tunniksi - juomaan kahvia ja limpparia - kunnes ajattelin hilpaista kotiin. Ei vaan jaksanut huvittaa kun sielläkään ei tapahtunut yhtään mitään. Ja harkitsin uutta urheilusuoritusta tälle aamupäivälle, mutta nyt mietin pitäiskö ottaa iisisti lepopäivänä tämä päivä. On tullut viitenä päivänä rehkittyä, vois tehdä ihan hyvää ottaa iisisti. Mutta toisaalta. Mulla on saatanan tylsää. Vissiin jotenkin tyhjä elämä?

Oloa ei helpota se, että herra J käy mielessä useita kertoja päivässä. Olen kuullut siitä viimeksi tiistaina jotain. Haluaisin hitto soikoon kysyä siltä milloin se tulee takaisin, mutta en varmana kysy. Ihan niin säälittävä en aio olla. Toivon vain, että herra tulee alta kahden viikon, sillä silloin mulla on tiedossa eräät juhlat joihin aion laittautua kerrankin ihan kunnolla. Ja mielessä on käynyt, josko ihan sattumalta pistäisin herralle yöllä viestiä ja kutsuisin itseni kylään... Jostain kumman syystä mulla on suuri tarve saada se mies näkemään mut laittautuneena. Kai kerjään siltä kehuja. Ja vähän on saattanut fantasiaakin pyöriä mielessä, mitä käy kun herra mut näkee... ;)

Vaan turhaapa tuota on haaveilla, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Kaivaisin jo pääni pois kuopasta ja lakkaisin tän typerän haahuilun.

Torstai on uusi perjantai. Ainakin tämän viikon.

Aijai! Onpas viikonloppufiilis. Ihan syystäkin, tänään oli jokseenkin epämiellyttävä työvuoro, jota stressasin jo etukäteen. Mutta nyt se on ohi, ja näin muutenkin tän viikon työt. Eli nyt alko viikonloppu. Uuh.

Helvetti kun tekis mieli... Eilen katsoin jotain mitähän lie ohjelmaa, jossa päästiin lievästi kuumiin tunnelmiin. Aloin saman tien haaveilemaan jonkun (en suinkaan J:n...) sormista, niiden liikkeistä, kiusoitteluista.. Ja mieleen muistui se eräs kerta, kun J:n keittiössä pääsi tunteet kuumenemaan, herra pakotti kädellään mua pitämään päätäni pystyssä ja katsomaan silmiin samalla kun sormet teki temppujaan ja sai mut kiemurtelemaan. Mmmmh..! Että vähän niinku olis kevättä rinnassa (tai housuissa, vai onkohan se sittenkin klamydia?).

Taidan kohta lähteä lenkille päästelemään höyryjä, noin mielettömän hyvä ilmakin. Ja sit suihkuun hellimään.. Ja sit ehkä parille, katselemaan josko jotain jännää vielä tapahtuisi ;).

Edit. 16.52
Onko kesäisempää viikonloppufiilisbiisiä? Ei voi olla keinuttamatta peppua ;)

Kunhan löpisen.

Kai kaikki tää miesten takia sekoilu on tuottanut jotain hyvääkin. Kyseenalaista, kylläkin. Mutta siis, kävin kaikkien naisten arkkivihollisen - henkilövaa'an - pakeilla tänään. Ja viime kerrasta kun on noin miljoona vuotta aikaa, en oikeastaan edes tiedä mikä se lähtökohta on ollut. Mutta on viimeisen vuoden tai kahden aikana noin kymmenen kiloa kadonnut jonnekin. Ihan silleen tekemättä mitään. Paitsi tietenkin olen sekoillut erinäisten herrashenkilöiden takia sen verran, että syöminen on satunnaisesti unohtunut. Ja herra J:n luona vietetty aika on myös karsinut syömistä, se kun syö ehkä kerran vuorokaudessa. Jaaa siihen päälle vielä erinäiset liikuntamuodot ;). Kyllä se nussiminen vaan kannattaa.

Älkää nyt luulko, että mä olisin syömättä! Hitto soikoon, ei kyse siitä ole. On vaan sellanen tunne ollut, että ei tee mieli napostella mitään. Tai no, ei sekään ihan totta ole, lähinnä ajoittain on ollut se tunne. Kyllä mä edelleenkin napostelen kaikenlaista turhaa, hah. Mutta kai se sit on jollain tavalla totta, että kun mielessä pörrää joku kuumia tunteita (niin hyvässä kuin pahassakin) aiheuttava henkilö, syöminen tahtoo jäädä vähän taka-alalle. Ja mulla ajoittainen syömättä jättäminen ei tunnu kyllä missään, onhan tota massaa mitä kadota.

Nyt aika tarkalleen viisi viikkoa kestänyt liikkumisinnostukseni on saattanut sekin auttaa, joskaan silmin nähtäviä vaikutuksia ei varmasti ole. Ja vaikka välissä oli yksi hiljainen viikko erinäisistä syistä johtuen, muutos pääkopassa vaikuttaa olevan positiivisen pysyvä. Siis se, että en tunne suurta vastenmielisyyttä kaikkea mahdollista liikuntaa muistuttavaa kohtaan. Kuten joskus aikaisemmin. Ajoittain joudun jopa hillitsemään itseäni.

Muuttta jotta tästä ei nyt tulisi mitään fucking ummetusta aiheuttavaa liikuntainnostumis-oksetuspäivitystä, vaihdetaan aihetta. Tosin en keksi mitään kirjoitettavaa. Hmmm... Noh, eilen töissä ollessa näin ehkä aivan saatanallisen hyvännäköisen miehen. Ai jumalauta, olin jopa etäältä aivan sulaa vahaa. Harmi vaan, että hän pyyhälsi ohi eikä poikennut kylään. Tosin pienen pieni miinus oli herran pituus. Kymmenen senttiä lisää ja kaikki olisi ollut täydellistä. Olen siis pitänyt silmäni auki, kuten vannoin. Joskaan näitä tällaisia tapauksia ei ehkä voi laskea mukaan... Mutta eniveis, tiirailen tarjontaa ihan puhtaasta silmänilosta ;). Ja tuleva viikonloppu saattaa olla hieman parempi kuin edelliset kaksi. Kipeysolo on aikalailla päihitetty, nyt ei ole vittumaisia työvuorojakaan tiellä, lauantaina on Ravintolapäivä joten liikkeellä on varmasti paljon porukkaa (lisää silmänruokaa). Vaikka suunta onkin varmasti vain Paikalliseen, mulla on hyvä fiilis. Jospa saisin neiti H:n houkuteltua kokeilemaan sitä baaria jonka vierestä viime viikonloppuna kerroin kulkeneeni, se mistä kuului vallan mellevää livemusiikkia. Tuskin siellä tänä viikonloppuna mitään on, mutta vois olla kiva kokeilla jotain uutta paikkaa. Ja se on ihan siinä lähellä, joten jos on paska meininki, voi aina palata Paikalliseen.

Jahas, mulla ei selkeestikään ole mitään tän jännempää asiaa. Parempi ehkä lopettaa. Pitäkää lippu korkeella ja silmät auki.

No se hymykuoppamies...

Niin. Eilen kävin alkuillasta Paikallisessa lukemassa hesarin. Hymykuoppamies oli siellä myös, ilmeisesti parantamassa krapulaansa - tai lähinnä hankkimassa uutta sellaista. Jotain se taas hassutteli siinä, sillähän on se outo tyyli höpöttää jotain täysin käsittämätöntä ja ilmeillä naamaansa. Sitten se kävi pelaamassa kolikkopeliä, perhana voitti vielä vaikka ja kuinka. Tai no, en tiedä paljonko se siihen syyti rahaa... Ja sitten. Olin tupakalla kun herra marssii ovesta ulos ja jää siihen viereen höpisemään. "Aina kun sä hymyilet niin toi kuoppa tossa poskessa on niin söpö", herra sanoo - pitkästä aikaa. Ja mitähän vielä, askel lähemmäs ja käsi alaselkään. Sitten yksi nainen tulee tupakalle kanssa, ja herra ottaa kätensä pois. Hassuttelua meille molemmille, kunnes toinen nainen lähtee takaisin sisälle. Jotain pelleilyä lisää, kunnes herra tulee eteen seisomaan, painaa molemmat kädet poskille ja yrittää suudella. Tyylikkäästi torjun herran ja kysyn, kuinka sen erään naisen kanssa menee. Herra kun on viime syksystä seikkaillut yhden ja saman naisihmisen kanssa. "Huonosti", vastaa herra. Kuinkas nyt noin? "No mua on alkanu ärsyttää." Enempää aiheesta ei irtoa. En tarkoittanut tökätä pahaan paikkaan, mutta kysymykselläni yritin osoittaa syytä sille, miksi torjuin suuteluyrityksen. Ja sitä paitsi se herra on muutenkin vähän huono kohde. Herra oli humalassa, ei se selvin päin noin suoraan ainakaan mua yritä lämmitellä. Herrasta ei myöskään irtoa mitään muuta hyvää kuin ulkonäkö ja hauskuus - seksi on kännistä, kalu ei ole kovin suuri (joka ei välttämättä muuten ole huono asia mutta yhdistettynä känniin... suorituskyky jää heikoksi, sanotaanko näin). Jaaa Hymykuoppamieshän on J:n hyvä kaveri.

Mutta hitto kun se on komea...! Ja kaikesta huolimatta sen huomionosoitukset saa mut kikattamaan kuin teinityttö.

Muistatteko Hymykuoppamiehen?

Siitä herrasta jorinoin kyllä pääasiassa viime vuoden alussa, joten ne jorinat oli vuodatuksessa. Muistin virkistykseksi: herra katkaisi mun kuivan kauden ja sai tietenkin pään hetkellisesti sekaisin. Noh, ei siinä sen enempää kuin että näin sen piiiitkästä aikaa eilen Paikallisessa, hetkellisesti tosin. Herra oli vaihtamassa maisemaa eli jatkamassa iltaa jossain muualla. Yksin se siitä kyllä lähti, en tiedä missä se sen naikkonen on. Vaihdettiin muutama sana - ja oi voi kun se on vaan niin hiton komea *thihih*. En tiedä mikä siinä miehessä on, mutta sen naamataulu vetoaa muhun jotenkin niin kympillä. Oli mukava jutella sen kanssa, ei olla pitkiin aikoihin a) nähty tai b) vaihdettu sanaakaan.

Joo. Muuten olikin sitten koko multiversumin historian tylsin ilta. Ei jösses... Kun siinä yhdentoista maissa lähdin pysäkin suuntaan, kävelin erään toisen baarin ohi, josta kuului vallan mellevää livemusiikkia. Hetken harkitsin meneväni sisään, mutta koska olen nössö (ja muutenkin ei ollut se paras mahdollinen fiilis) jätin menemättä. Olishan siellä saattanut sattua ja tapahtua vaikka mitä, mutta... Joku toinen kerta.

Muistatteko herra T:n?

Herra, josta ulisin syksyllä. Niin ja ne kevään ulinat tais olla vielä siellä vanhan blogin puolella. Mutta enigeis, oli säätöä josta neiti H ei tykännyt ja oli säätöä josta ei kerrottukaan sitten kenellekään. Ja sitten se kuivui kasaan herra J:n saavuttua maisemiin.

No, T on nykyään parisuhteessa. Ja jostain naurettavasta syystä vasta nyt osaan hieman rentoutua sen seurassa, vähentää sitä etäisyyden pitämistä ja niukkaa keskustelutyyliä. En nyt edelleenkään mene tieten tahtoen juttelemaan sen kanssa (koska en oikein pidä siitä ihmisestä, sillä on tosi ärsyttäviä piirteitä), mutta jos herra alkaa jotain juttelemaan, osaan sentään jo vastata kuten kuka tahansa ihminen. Ja eilen Paikallisessa käydessäni herra aloitti tyypilliseen tapaansa jollain hölmöllä vitsillä, joka olisi saattanut naurattaa (säälistä) jos olisin ollut hyvällä tuulella. Mutta kun en ollut. Tokaisimpa sitten että HAHAHA olipa huono juttu, mun huumorintaju ei just nyt ihan riitä. Ja hetikohta kaduin. Ei se herra ole ansainnut mun vittumaista asennettani. Teki mieli pyytää anteeksi. Mutta en pyytänyt koska tuntui että se olisi jotenkin ylikorostunutta siinä seurassa. Ja jonkun hetken päästä herra kiittelee eräästä asiasta jonka sille annoin pari viikkoa sitten (ja parille muullekin, ei yksin pelkästään hänelle) ja omatunto potkaisi taas. Sillä kertaa kuitenkin olin ystävällinen ja kommentoin pariin otteeseen jotain, ja yritin sillä osoittaa etten ole ihan niin vittumainen ämmä kuin mitä mun ensimmäisestä kommentistani taas huokui silmille. Niin ärsyttävä kuin se mies osaakin välillä olla, sillä on myös kummallinen taito olla yllättävissä kohtaa todella miellyttävä ja mukava ihminen. Silleen pyyteettömästi.

Eli onnea vaan sen herran uudelle parisuhteelle :). Ihan oikeasti. Vähän olen ehkä mustasukkainen. En herrasta vaan siitä, että se on löytänyt jonkun jonka kanssa haluaa olla.

Turhanpäiväistä

Alkaa jo pikkuhiljaa kypsyä tämä neiti. Tähän sairastamiseen siis. Koko ajan sillai vähäsen kipee, ei kunnolla vaan pikkasen. Töihin kykenee, mut esim. lenkille ei oikein uskaltaudu ku jos siellä sit vaikka kylmettyykin ja tulee kunnolla kipeeksi. En haluais olla pois töistä, varsinkaan tällä viikolla kun on helvetinmoinen kiire. Eilenkin olin vähän ajatellut käydä Paikallisessa katsomassa onko eräs ihminen töissä, olisi ollut sille viemisiä. Mutta sitten tuli vähän voimaton olo, nenä meni tukkoon ja ääni melkein katosi, joten jäinkin sitten sohvan pohjalle makaamaan ja olin kiltisti kotona koko illan. Yök.

Tänään ois iltavuoro, ja sen jälkeen vois olla kyllä paikallaan jatkaa suoraan Paikalliseen hetkeksi. Huominen vapaapäivä mahdollistaa sen, että voi olla myöhäänkin liikkeellä. Ja alan jo kyllästyä kotona olemiseen. Plus pitäisi nähdä neiti H:takin, joten loistava tekosyy.

Huomaako ettei mulla ole oikeasti yhtään mitään asiaa? Joku kumma tarve vaan päivittää tänne jotain. Ja tää on hyvä tekosyy kertoa että...

J laittoi eilen illalla viestiä. Mua vähän ehkä huolestuttaa/närkästyttää se, että mä kyttään millon se on käynyt whatsappissa. Ja viimeksi eilen vilkaistessani siinä alkuillasta näin, että viime visiitti herralla oli silloin lauantaina alkuyöstä kun ne pari viestiä laitettiin. Ja nyt sitten tuli uutta viestiä. Eihän sillä varsinaisesti mitään asiaa ollut, kunhan totesi ettei vissiin ihan niin tehokkaasti lähtenyt se reissu kuin mitä oli suunnitteilla. Mutta olin iloinen, että herra otti yhteyttä. Koska olen naurettava ja niin vitun Pavlovin koira että aikaisemmin päivällä kun puhelimeen saapui tavallinen tekstiviesti, mieleen tuli että onko se J:ltä koska olen niin saatanan ehdollistunut siihenkin (eri ääni kuin wa:n viesteissä ja aikaisemmin kun herralla ei wa:ta ollut, laiteltiin niitä tekstiviestejä jolloin ehdollistuin, prkl). Tietenkään en tästä koko jutusta ajattele sitä, että mä edes hetkittäin piipahdan sen herran mielessä, mikä saa sen laittamaan viestiä. Vaikka täysin turhaa viestiä. Mutta yhteyttä on syystä tai toisesta pidettävä. Mutta ei tietenkään siksi, että sillä olisi millään tavalla ikävä. Enhän mäkään vilkuile wa:ta sen takia, että se herra käy mielessä monta kertaa päivässä.

Kinda like speed dating

No niin no, ei ois paljoo kannattanu laittautua. No niin no, emmä kyllä paljoo laittautunutkaan, vähän sipaisin maskaraa huuliin vai miten päin se nyt meni. Ja jaksoin laittaa tukkaakin vähän eri tavalla kuin ponnarille tai jättää kokonaan auki. Mutta niin. Jaksoin istua Paikallisessa noin tunnin verran, juuri sen verran että luin hesarin ja join limpparin. Jep, luit oikein. Tajusin nimittäin unohtaneeni päivällä olevani himppusen verran kipeä. Se tietoisuus iski sitten siellä Paikallisessa, ja yhtäkkiä olikin kovin heikko ja vetämätön olo. Päätin siis vastuuntuntoisesti lähteä ajoissa kotiin lämpimän peiton alle sen sijaan, että olisin notkunut siellä taas sulkemisaikaan asti, kömpinyt kylmissäni kotiin ja viettänyt koko sunnuntain kuumeessa. Sillä jo tämän toteutuneen version mukaisesti mulla on vähän kehno olo. Yhyhyy ja valivali.

Pidin kylläkin silmäni auki (ja osan ajasta myös kohdistin ne muualle kuin hesariin). Tiskin takana ollut neiti selosti tiskin päässä, kahden penkin päässä musta istuvasta herrasta jotain ja tarjoutui esittelemään meidät jos ulkonäkö viehättää :D. Kun herra tuli tupakalta takaisin (ei nyt sentään sen kuullen tästä juteltu), vilkaisin sitä uudemman kerran. Tukkaa oli laitettu tietyn tyylin mukaan, joskin näytti ikävästi siltä, että takaraivolla olisi paistatellut kaljun alku. No, eipä sillä suurta väliä. Ihan kohtuullisen komea jamppa, paitsi että vähän turhan lyhyt ehkä, itse kun olen ihan tarpeeksi pitkä. Baarimikko kysyi tulisko mulle uutta juotavaa, johon totesin, että taitaa jäädä nyt väliin. "Mitä joit?" Ihan vaan kokista. "Niin niin, sähän joku hetki sitten sanoit pitäväs taukoa", mulla vaan ei ollut mitään muistikuvaa että tuolle herralle olisin asiasta maininnut, mut okei.. Jep. Ja sitten lyhyt keskustelu siitä, kuinka aina silloin tällöin menee liian pitkälle ja sit tulee sellanen kausi kun ei alkoholi maistu, ja tässä vaiheessa herra Laitettu Tukka osallistuu keskusteluun - ja hymyilee varsin viehättävästi. Jotain siinä keskustellaan, herralla on aika miellyttävä tyyli puhua. Pistinpä merkille myös, että sillä oli hassusti tapana katsoa hetken aikaa jonnekin sun vasemman korvan taakse, tai sun takkia, tai sun kaulahuivia, ja sitten siirtää katse takaisin silmiin. Joo, en mäkään osaa katsoa ihmistä suoraan silmiin jos keskustellaan - siis koko aikaa, ripsenkään värähtämättä - mutta mä en silloin yleensä katso mitään muutakaan kohtaa ko. ihmisestä. Ohoh, kuulostaapa jotenkin tylyltä :D. Tarkoitan, että välillä käännän katseeni johonkin selkeästi muuhun asiaan kuin siihen ihmiseen. No, en tiedä miten toi muka paransi selittelyä.. Ja turha asia ylipäänsä, mutta jotenkin oli vaan pakko selitellä jotta sain kerrottua herran tyylistä. Hah. Paljastuipa senkin verran (ihan herran omasta aloitteesta), että ikää on 37, asustanee jossain siinä Paikallisen viereisellä alueella (en voi sen tarkemmin määritellä tai muuten paljastuu missä Paikallinen on :D, mä nyt joka tapauksessa arvelisin herran asustelevan siinä suht lähellä eikä esim jossain Espoossa) ja että tietynlaista leikkimielistä taitoa on jutella naisille. No ei kai siinä muuta ollut kuin sanan "neiti" käyttö sille suotuisassa kohtaa. Juu. Sitten mä toivotin hyvät illanjatkot itse kullekin ja lähdin kotiin. Hirvee analyysi yhdestä korkeintaan 20 minuuttia kestäneestä keskustelusta :D. No, todistelin vaan pitäneeni silmät auki.

23.09 tulee viestiä (paljonko kertoo, että olin jo nukkumassa siihen aikaan). J huikkailee sieltä jostain päin Suomea. Muutaman viestin verran jutellaan niitä näitä. Sitten hiljenee ja jatkan unia. Totta vitussa se ensimmäinen viesti sai hymyn huulille. Pavlovin koira...

Tänään pidän silmäni auki

Vaikka olenkin työvuorosta väsynyt enkä jaksanut vaivautua höyläilemään sääriäni suihkussa, aion kuitenkin pitää mielen avoinna ja silmätkin auki kun talosta poistun. Jos ei ihan täysillä niin ainakin jonkin verran viikonloppufiilis ;).

Mmmmh, voi melkein kuvitella hikiset vartalot toisissaan kiinni tän biisin tahtiin... Eli kyrpää tekis mieli, jos ei vielä tullut selväksi. Ja jokseenkin naurettavaa, että nää "välipäiväpillerit" näyttää olevan ainoa hetki kuusta kun ei ole minkäänlaista tiputtelua (jaaaaa tässä kohtaa meni monelta fiilikset pilalle :D). Vastahan näitä on se muutama kuukausi popsittu ja gynekin varoitteli, että voi mennä se eka paketillinen ennen kuin alkaa tasaantumaan. No, josko ne siis kohta vakiintuisivat. Mutta vähän on sellaiset fiilikset, että se kapseli vois olla tälle neidille vielä kivampi vaihtoehto. Tosin ehdin jo ostaa uuden paketin nappuloita, joten syödään nyt ensin ne pois ja katellaan mitä tapahtuu.

Taidan kuunnella biisin vielä pari kertaa valmistautuessani, sit voi hyvillä mielin astua alkavan illan vientiin. Hyvää viikonloppua ;)

Ei mitään järkeä

Vappuaatto jatkui siten, että notkuin Paikallisessa kiinnimenoon asti. Hah, miksen ole yllättynyt? En ollut yhtään tyytyväinen itseeni, kun näin J:n marssivan erääseen pöytään istumaan, kauempaa näin että siinä kaksi naista istuu. Jumalaton mustasukkaisuuden kuristus. Vittu! Helvetti kun itselleen ei voi mitään, ainakaan mulla ei ole minkäänlaista käryä miten mustasukkaisuuden saa katoamaan. Herra lähti vähän ennen mua, en tosin ehtinyt katsoa kenen seurassa. Siinä vaiheessa olin kuitenkin tunnistanut toisen seurueen naisista siksi yhdeksi "mimmiksi" josta olen tainnut aikaisemminkin mainita. J:n vanha kaveri, mustasukkaisuus laantui hieman. Hieman. Olin idiootti ja pistin herralle viestiä vielä kun lähdin pysäkille, "vappuja". Jossain vaiheessa herra jopa vastasi siihen. Ja sitten kun olen päässyt kotiin ja nukkumaan, puoli kuudelta tulee jotain känniviestiä. En muista enää yhtään mitä siinä oli, mutta jotain tyhmää ja turhaa luultavasti. Saatoin olla hiukan etäisempi kuin yleensä, toivotin hyvät yöt jo varmaan tokassa viestissä, en halunnut löpistä sen kanssa turhia vaan jatkaa unia. Kai olin siinäkin puoliunisessa kunnossa jotenkin naurettavasti loukkaantunut kun herra ei palvokaan vain ja ainoastaan mua :D. Huom, en oo missään vaiheessa väittänyt olevani järkevä tai normaali ihminen.

Päivällä sain päähäni odotella herralta krapulaviestiä. Kello tuli kaksi, eikä mitään kuulu, mua vituttaa suunnattomasti. Hitto kun pitää olla niin uskomattoman typerä ja itsetuhoinen ihminen, että tällaisella tuhoon tuomitulla ihmissuhteella pitää itseään piinata. Kymmentä vaille kolme tulee viestiä. Niitä näitä, herra paljastaa jatkoilleensa sen mimmin ja sen kaverin kanssa. Lässyn lässyn, mua ei hirveesti innostanut. Johonkin väliin totean, että yritän kovasti keksiä itselleni tekemistä kun on tarve päästä ulos talosta. "Pitäskö mun keksiä sulle jotain touhua?" En tiedä, ehdotuksia otetaan vastaan. "Sähän voisit ottaa vaikka suihin sillä aikaa kun krapulaa parantelen" Jjaaa siinä sitä sitten taas mentiin. Pieni kupru kuitenkin, mimmi ilmoitti tulevansa hakemaan jotain sinne jäänyttä tavaraa. Sovittiin joku ihme suunnitelma kuinka edetään. Sitten tulee viestiä "reitti on selvä, mut multa katos jo krapula :)". Olenko se vain minä, vai tulisko jollekin muulle mieleen ajatella kuinkas se krapula on yhtäkkiä kadonnut? Jos mä menen sinne "krapulaleluksi ja lääkkeeksi", ja sitten yhtäkkiä se mimmi on käynyt siellä (ja J on nätisti kertonu niiden joskus paneskelleen, ja tulkinnasta riippuen viime kerrasta ei ole kamalan pitkää aikaa) ja krapula on kaikonnut. Hmmm. Hengitin syvään ja vastasin jotain neutraalia, mielessäni todella pohdin olisko J kehdannut noin röyhkeästi piiloviesteillä jostain tollasesta. Tulin siihen tulokseen, että tuskin, mutta silti jäi paskan maku suuhun. Jaaa samalla mietin miksi vitussa mä sitten aina juoksen sen äijän luokse, kun jo tällaisista asioista otan ongelmaa. Ne vaan pahenee jatkossa jos en saa jotain rotia tähän. Menin herran asuntoon, kohta selvisi että se seurueen toinenkin nainen oli ollut mukana, joku mimmin kaveri ja ilmeisesti yöpynyt siellä mimmillä. Tästä voisi päätellä, että krapulaa on lievitetty lähinnä keppanalla. Tunsin naurettavaa helpotusta.

Mutta. Sinne meneminen ei johtanut yhtikäs mihinkään. Ei niin mihinkään. Muuta kuin siihen, että herra joi useamman kaljan ja mä mietin miksi mä teen tätä. Keskustelut oli jokseenkin nihkeitä, mä en taaskaan keksiny mitään puhuttavaa. Aina just kun mietin sanovani, että pitäiskö lähteä kotiin päin, herra tokaisee jotain, josta lähtee kunnon keskustelu käyntiin. Ja sen kuivuttua annan vielä armoa ja odottelen josko tää tästä. No, eihän se. Jossain vaiheessa herra toteaa, että tais se seksi jäädä nyt kokonaan. No aijaa, enpä huomannu. "Miksi sä tuut tänne kattomaan ku nelikymppinen äijä humaltuu?" Hyvä kysymys, en osannut vastata. En kai mä tässä vaiheessa voi enää sanoa, että koska mä oon edelleen himppusen turhan tykästynyt enkä osaa sanoa ei sekä - ööö - odotan saavani sitä seksiä, jonka takia mua sinne on pyydetty. Herra joi viimeisen kaljan, kerättiin kamat ja lähdettiin ulos. Mä käännyin ratikkapysäkille päin, herra Paikallisen suuntaan. "Kiitoksia", kuuluu vielä huikkaus. Mistä? "Emmä tiä, what ever". Jjjjust. Nyt kiitellään jo täysin turhista. Vai oliko se jonkinlainen anteeksipyyntö.. Ehdin just ja just kotiovelle kun tulee viestiä. "No onhan tää..." Jaa mitä on? "No tätähän tää." Aha. onpa taas kryptistä. Kysyin, onko niin tylsää että pitää mulle mölistä tollasia kun ei mitään oikeeta asiaa ole. "Joo, tylsää tai väsyttää tai..." Kännissä? "Onhan toi känni aika kova". Niinpä... Käänsin kylkeä.

Ja nyt lähinnä ärsyttää. Ärsyttää, koska tiedän herran olevan tänään krapulassa ja sen takia - kuin Pavlovin koirat - odotan yhteydenottoa. Totta vitussa haluan seksiä. Ja haluan sitä J:ltä, aivan helvetisti. Mutta samaan aikaan mä en halua tuhlata enää yhtäkään iltapäivää siihen, että katson kuinka se kittaa kaljaa. Siihen, että istutaan melkein puolet ajasta hiljaa, koska en keksi mitään sanottavaa. Siihen, että tunnen itseni idiootiksi juurikin siksi, etten keksi mitään puheenaihetta vaan kaikki mitä päähän tulee tuntuu jotenkin vaan niin tyhmältä että olen ihan varma ettei J:tä kiinnosta ja se alkaa pitämään mua tyhmänä - sellaisena kuin oikeasti olen. En mä ole niin fiksu kuin se joskus totesi ajattelevansa mun olevan. Että vaan vähättelen itteäni mutta oikeasti osaan haastaa keskusteluun ja käytän päätäni. Joo, käytänhän mä, mutta ei mun tietämykseni maailman aiheista ole riittävää, jotta voisin sen ihmisen kanssa lunkisti alkaa juttelemaan ihan mistä vaan. Mun tietämykseni keskittyy joskeenkin perusjuttuihin, arkisiin asioihin, ja mulla on voimakas tunne että J ei lähtis sellaseen keskusteluun oikein mukaan. Välillä tuntuu että siitä ihan näkee kuinka sen hartiat laskee kun puhun jostain sellaisesta aiheesta joka ei niin häntä kiinnosta. No, ehkä luulen vaan, mutta kai mä nyt huomaan sen suhtautumisen niihin aiheisiin. Ja mä en, kiitos vaan, vapaaehtoisesti halua asettaa itseäni siihen tyhmemmän paikalle. Tiedän olevani siinä, mutta en aio alleviivata sitä enää yhtään enempää.

Miksei voi vaan saada sitä mitä haluaa? Loputtomasti seksiä ja välissä hyviä keskusteluita.

Vappuaatto

Just. Ei se herra mihinkään mökille lähtenyt, tossa se seisoo Paikallisen tiskillä, sivusti mua vastapäätä. Ja teinillä hypähti sydän kurkkuun heti kun näin herran. Fiilikset on jokseenkin negatiiviset, väsyttää ja känniset ihmiset ärsyttää. Ja tietenkin se, että J on täällä ja mä en haluais olla tässä tilanteessa. Totta munassa haluaisin sen luo yöksi, mutta jotenkin on pahasti sellanen fiilis ettei moista tarjousta ehkä tule. Ja mä en halua notkua täällä kiinnimenoon asti josko se kutsu sitten tulisi. Kuinka säälittävää...