Olo

Jep. Känni. Fiksua.

Esimerkiksi se, että yritin ilmaista pahan oloni viestillä tässä äsken, ja ainoa asia mitä sain oli se, että "anteeks ku kaadan tän paskan sun niskaan, ei sun kuulus ottaa tätä vastaan, yritetään kestellä." Ei kuulu. Ongelma vaan on se et en kestä. Näillä mennään. "Juu mennään."

Haista sinä vittu.

Nuha lähtee nussimalla?

Lenssuhan vei mennessään tällä viikolla, vaan ei se nyt hirveesti hidastanut leikkimistä äsken... Toki jo muutenkin paranemaan päin, eli ei siinä mitään.

Punainen tuubi ja sen kaveri tarjosivat sen verran kivaa silmänruokaa, että pimpsa sykähtelee vieläkin. Joku tässäkin videossa tarjosi jotain kutkutusta. Ihan kiva, on taas ollut laukeamiset vähän kadoksissa jopa leikkiessä.

Josko suihkuun. Sit vois nähdä kaveria ja yrittää olla ajattelematta J:tä.

Aika juoksee

Ai miten niin kuolee pystyyn tääkin blogi? Viimeiset kolme viikkoa on menneet aika vauhdilla. Hyppy tuntemattomaan sen kai aiheutti. Kenties ihan hyvä, kun on niin paljon uutta juttua joka pitää mielen varattuna.

En edes mene aiheeseen J, koska en haluaisi ajatella sitä enää tän enempää kuin ajattelen. Sanotaanko vaan, että viime viikonloppuna koettiin aika vitunmoinen säikäys, ja menin aika tolaltani. Luonnollisestikaan asiasta ei olla puhuttu kunnolla, en tiedä olisiko hänellä mitään tarvetta, mutta mulla on itsekkäitä syitä. Noo, mitään uutta tässä pahoinvoinnissa.

Ja elämää ei juuri helpota tällä hetkellä se, että koko hiton pillu huutaa panetustaan. Enpä ole aikoihin leikkinyt saati muutakaan tehnyt, johan on tota latausta päässyt kertymäänkin. Onneksi toki pahimmillaan just sillon ku oottelen shark weekkiä saapuvaksi ihan näillä tunneilla.

Vähän on mielessä käynyt, josko ottais deittisaitti-ilmon taas näkyville. Koko kesän se on ollut jemmassa, koska kiinnostus koko touhuun lopahti niin perin pohjaisesti. En kyllä tiedä kuinka riittäisi energiaa tavata ketään. Mut kaiketi nälkä jotain jännitystä kohtaan on kasvanut tarpeeksi.

Jaa, ehkä sain jonkun pienen krapulan aikaan eilen, joten teksti on taas asteen verran säälittävämpää ruikutusta. Ei sinällään mitään morkkista, mutta pientä alakuloa.

Ahdistus maximus

Eeei vittu. Viimeinen lomapäivä, ja huomenna pitäs ottaa hyppy aikalailla tuntemattomaan. Mä olen stressaaja, ja tää hyppely aiheuttaa jokseenkin voimakkaan ahdistuksen. Toki sitä ryydittää lukuisia päiviä kestänyt alkoholilla läträily ja näin. Varsinaisesti en pode krapulaa (mikä on pieni ihme), mutta kai joku hormoonitaso vähintäänkin on kärsinyt kolauksen ryyppäämisestä. Eli ollaan siellä henkisen krapulan puolella.

Asiaahan ei helpota yhtään se, että voin pahoin J:n takia. Siis että se on taas ihon alla, mielessä päivittäin, ja yhteydenpito on ollut jotenkin ikävää. Sellaista väärinymmärrystä, lievää tiuskimista tai ainakin muuten vaan negatiivisen sävyistä. Ja tekisi mieli sanoa sille. Siis että mä voin pahoin hänestä johtuen. Vaan mitä se hyödyttää. Oikeasti kaipaisin kipeästi lohdutusta ja rauhoittelua juuri häneltä, mutta sitä en ainakaan saa. Voidaan sitten pahoin.

Josko tää ahdistus ja stressi lievittyisi kunhan pääsen taas kiinni arkeen. Tämä hyppy tuo myös paljon uutta jännittävää siinä positiivisessa mielessä. Etenen elämässäni! Ja vaikka kuinka inhottaa ja pelottaa ja stressaa, haasteet on yleensä vaan hyvästä.