sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ahdistus maximus

Eeei vittu. Viimeinen lomapäivä, ja huomenna pitäs ottaa hyppy aikalailla tuntemattomaan. Mä olen stressaaja, ja tää hyppely aiheuttaa jokseenkin voimakkaan ahdistuksen. Toki sitä ryydittää lukuisia päiviä kestänyt alkoholilla läträily ja näin. Varsinaisesti en pode krapulaa (mikä on pieni ihme), mutta kai joku hormoonitaso vähintäänkin on kärsinyt kolauksen ryyppäämisestä. Eli ollaan siellä henkisen krapulan puolella.

Asiaahan ei helpota yhtään se, että voin pahoin J:n takia. Siis että se on taas ihon alla, mielessä päivittäin, ja yhteydenpito on ollut jotenkin ikävää. Sellaista väärinymmärrystä, lievää tiuskimista tai ainakin muuten vaan negatiivisen sävyistä. Ja tekisi mieli sanoa sille. Siis että mä voin pahoin hänestä johtuen. Vaan mitä se hyödyttää. Oikeasti kaipaisin kipeästi lohdutusta ja rauhoittelua juuri häneltä, mutta sitä en ainakaan saa. Voidaan sitten pahoin.

Josko tää ahdistus ja stressi lievittyisi kunhan pääsen taas kiinni arkeen. Tämä hyppy tuo myös paljon uutta jännittävää siinä positiivisessa mielessä. Etenen elämässäni! Ja vaikka kuinka inhottaa ja pelottaa ja stressaa, haasteet on yleensä vaan hyvästä.

2 kommenttia:

  1. Sinä kaipaat irtiottoa. Koko elämäsi pyörii alkoholisoituneen, yli-ikäisen teinin kikkelin ympärillä. Olet niin addiktoitunut pelastamaan sitä rapautunutta itkupilliä, ettet edes ymmärrä, mitä kaikkea sen takia missaat. Blogisi perusteella muut miehet eivät sytytä, koska et anna heille edes mahdollisuutta. Mitä sinä pelkäät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaisin varmaan enemmän mahdollisuuksia, jos tapaamani miehet olisivat kiinnostavampia. Mutta kun en syty lapsellisista tai muuten tylsistä keskusteluista, joita näillä henkilöillä on enempi ja vähempi ollut. Tämäkään selitys tuskin kelpaa kenellekään, mutta juuri nyt mä en jaksa välittää tippaakaan.

      Enkä sanoisi, että koko elämäni suinkaan pyörisi J:n ympärillä, mutta se painottuu täällä blogin puolella. Ja toki se vie paljon tilaa mun päässä. Olen huolissani siitä ihmisestä, välitän siitä liikaa, ja haluan siitä enemmän kuin voin saada vaikka vallan hyvin tiedostan sen. Arvaa vaan kuinka hyvältä kuulostaisi tilanne, etten välittäisi näin paljoa. Mä yritän päivittäin tapella sitä kaikkea vastaan. Ja ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan jonkun sellaisen, joka pyyhkäisisi jalat alta ja veisi ajatukset tyystin mennessään!

      Poista