Sateinen sunnuntai.

Mitä kertoo mun puutostilastani, kun kuolaan Mickey Rourkea? Mutta siis oikeasti. Pussi päähän ne rujot kasvot piilottamaan, mikä sen kuumempaa kuin sen paljas ylävartalo. Ei herrajjjjumala. Onhan se jo varttuneempi noin niinku pintapuolestaankin, ja mähän en yleensä mitenkään kuolaa mitään lihaskimppuja, mutta jostain ihmeen syystä juuri tuon miehen jotenkin sopusuhtainen lihaksikkuus viehättää mun silmää aivan helvetisti.

Kyllä mä vaan olen niin helvetin puoleensavetävä, että se deitti iski viestiä taas eilen. Kyseli mitä suunnitelmissa, kera silmäniskuhymiön. Sanoin suuntaavani kaverille iltaa istumaan, "tuu sit tänne". Enpä mennyt, hah. Ja Nuori Kollikin on tässä päivänä parina - viimeksi tässä illalla - viestitellyt naamakirjassa. Jaaa eilen avauduin hieman J:lle. Härkin lähteväni jonkun matkaan, kun hän totesi jotain siitä ettei valitettavasti voi lähteä saatille (kun ei ole kaupungissa). Asia johti toiseen, ja lopulta hieman riitaisan viestinvaihdon jälkeen - tunnelman jo laannuttua - totesin, että älä kohtele mua alentuvasti, saat mut tuntemaan itteni mitättömäksi. Ja mitähän muuta. Asialliseen sävyyn ja mielestäni kohtuullisen hyvin perustellen asiani sanoin. Herra vastasi pari juttua, jotka ei yllättäny enää yhtään, olin kuullut ne jo aiemmin. Ja loppuun vielä, ettei hän osaa muuta sanoa kuin kiitos ja anteeksi. Kysyin yrittääkö se edes.

Sanotaanko, että yö meni aika ahdistavissa tunnelmissa. Tuntui pahalta, mutta ehkä sain taas vähän lyötyä rakoa tähän väliin. Ilmaistua että mussa ihan oikeasti tuntuu. Selvittää, että mitkä sen herran sanoista ja teoista aiheuttaa mitäkin. Poissulkematta kuitenkaan omaa osuuttani asioihin, voisinhan mä (teoriassa) vaan ottaa ja lähteä koko epämääräisyydestä. Vaan kun ystävyyssuhteet - tai sairaat riippuvuussuhteet... - ei tahdo toimia ihan niin.

Tänään olen touhunnut kuin raivopää omaisuuteni kimpussa. Tutkiskellut, löytänyt vanhoja juttuja uudestaan, haaveillut. Sitä se mahdollisuuden vilahdus aiheuttaa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Jos vilahdus johtaa ikinä mihinkään. Mitä skeptisyydessäni epäilen suuresti. Hah.

Aavistus kiinnostumisista

Viime uikutuksen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Joku dyyd alkoi juttelee mulle siellä deittisivulla, vaikutti aika kivalta. Mut en tiä pyytääkö se treffeille, tai uskaltaisinko ite ehdottaa. Jää nähtäväksi. Samaan aikaan se Nuori Kolli alkoi fb:ssä huuteleen, pyyteli saunaan(?). En lähtenyt, hieman tuli sellanen tunne että kyseessä ois vähän muut jutut ku pelkkä kaverillinen saunominen. Plus minä ja mun patoutuneet itseinhoni ei pystytä moiseen. Korkeintaan J:n kanssa, jos senkään. Ainakin sen äidin... Kolli jäi uikuttaa pitkäksi aikaa, ja juuri nyt toisessa ikkunassa se uikuttaa vähän lisää, haluais seuraa. Enpä ole menossa, en jaksa vasta kotiin päästyäni lähteä sinne kiertelee pois sen lähentymisyrityksistä. Ilkeetä, mutta sellanen tunne mulla vaan on. On se niin vaikeeta, kun väärät ihmiset osoittaa kiinnostusta! Sekin ois oikeesti komea, ystävällinen ja kiltti miehenalku, mutta kun... Eih. Kun ei vaan oikein sykäytä. Onko vika siis minussa? Hyvin mahdollista. Tai sit vaan yleisesti siinä, että ei ihan natsaa kemiat. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai keskustelunaiheita ei ihan mustanaan ole. Ihmettelen kuitenkin kovasti, miksi sillä ei jo ole kimulia, luulis olevan jonoksi asti!

Töihin paluu kävi kohtuullisen kivuttomasti. Neljä vuoroa tällä viikolla, perjantaista eteenpäin neljä päivää vapaata. Perjantaina on kiva pikku visiitti naistenklinikalle, kiitos epämääräisten solumuutosten joita halutaan tutkia tarkemmin. Voi olla, että kyseessä onkin ainoot hyvät vapaat koko loppukesänä, sellasta sattunut ja tapahtunut tuolla duunissa et vaikuttaa varmasti loppukesän työvuoroihin.. Siellä saa varmaan ihan kunnolla painaa aina siihen asti kunnes alkaa koulu. Jei...

Rikkinäinen

Taas vaihteeksi paha olla. Eikä johdu krapulasta. Joku lievä ahdistus meneillään. Kävin kotimaan matkalla, päädyin J:n mökille yhdeksi yöksi. Tapasin äidin. Aika mieletön ihminen. Järvimaisemissa sielu lepäsi. Joskin yöllinen keskustelu riipi vereslihalle, jälleen. En olisi halunnut lähteä siltikään. Joku yhteys hetkeksi, viestejä vaihtunut aika tiuhaan. Kyllä se tuosta taas kuolee.

Eilen tuli viestiä siltä deitiltä. Tai itseasiassa sitä tuli jo pari päivää aikaisemmin, kun heräsin krapuloissani siellä mökillä. Kyseli miten juhannus, aionko nussia. Just. Ja eilen sama juttu, mites ilta sujuu. Tuu panee. Mitä vittua? Vittuako mä alan noin helpoksi, ihan tosi. Melkein hermostuin ku on pojalla pokkaa. Viikkoja hiljaisuutta, sitä ennen nyrpistelyä koska en vissiin ottanut yhteyttä niin rivakasti ku toivo. Ja sit pitäs yhtäkkiä jotain kaljaa kitannutta onnetonta lähteä nussimaan. Kesken illan? Vastasin että vasta oottelen kavereitani saapuvaksi, en ole lähdössä mihinkään. Ai että jotenkin ärsyttää. Kyllähän mä olen helppo, mut haista nyt jo vittu.

Ihan kiusallani mainitsin asiasta J:lle kun viestejä vaihdeltiin. Kohta kuoli keskustelu, olipa yllättävää. Että kyllä hänen passaa mainita ketä on tullut nussittua, mutta jos minä aiheesta puhun ni hiljaseks vetää. Eihän se fiksua tai mukavaa ole, mutta tuli vaan sellanen olo että tartti näpäyttää. Että et sä mies ainoa ole jolla jotain vipinää on tai joka saa sellasesta puhua. Potut pottuina, hitto vie. Kotimatka tosin meni ihan mukavasti kun herra viesteili, vahti muka perään että pääsen kotiin enkä nukahda bussiin.

Loppuis jo. Oon vähän rikki.

Krapulainen sunnuntai

Huohotusta pienessä keittiössä. Vaimea litinä kuuluu alempaa. "Ota housut pois, mä laitan noi verhot kiinni, mee tohon pöydän eteen." Vyön solki kolahtaa lattiaan, verhot sulkee pois ulkopuolisten mahdolliset katseet. Kädet ohjaa selin, taivuttaa makaamaan pöydän päälle. Kulli etsii tiensä sisään. Pöydän reuna painaa jäljet reisiin, kun työnnöt syvenevät. Nesteiden liukastaessa kalun koko mitalta vauhti nopeutuu ja täytyy puristaa pöydän reunaa. Asento on siitä epämukava, että kalun työntyessä aivan huulten suulta syvälle sisään, mukana menee ilmaa. Jokseenkin humoristisia ääniä, tunne on hieman outo. Ei näytä menoa hidastavan, päin vastoin. Työnnöt lujenevat ja pöytä natisee, ulina saattaa kuulua naapuriin. Lepovaihe, tahti hyvin verkkainen. Tunnen sormien etsiytyvän klitorikselle, ei jumalauta kun tuntuu hyvältä... Vielä uusi nousu, kädet puristavat lemmenkahvoista, jättäen punaiset jäljet. Jalat tärisevät jo. Nussinta taukoaa, mutta ne vaativat sormet haluavat soittaa vielä oman sävelensä, enkä voi kuin nojata pöytään ja huohottaa.

Koneella pitää hoitaa jokin asia. Sen jälkeen ruudulle ilmestyy erään eroottista viihdettä tarjoavan sivuston videogalleriat. "Oisko tää hyvä." Työtuoli natisee selkänojan taipuessa. Toinen jalka on jalkovälini välissä, hyvä este etten saa jalkojani yhteen kun sormien kiusa yltyy liiaksi. Käsissäni kulli kovenee paraatikuntoon, katselen sitä edestakaisten vetojen välissä. "Haluisitko istua siihen päälle?" Tuoli natisee lisää asentojen mukana. Hitaasti ja hakien laskeudun kalun päälle. Varsinainen reisitreeni, onneksi vastapuoli tekee oman osuutensa lantiollaan. Kiima paistaa molempien silmistä. Jalkojen vedellessä viimeisiään nousen pois ja laskeudun kyykkyyn. Lipaisen kalun suuhuni, maistan itseni sen pinnalla. Vilkaisen ylös huulien ympäröidessä nupin, ja suljen silmäni. Nautiskellen nuolen ja imeskelen kalua, kuuntelen samalla huokailuja. Oisko sängyllä parempi? Virnistän kiivetessäni päälle, "ai semmosta". Ujutan kalun sisään, ja laukka lähtee. Rauhalliset työnnöt nopeutuvat vähän kerrallaan, kunnes lopulta kirnuaminen on aikamoista ja ynisen nautinnosta. Aina uudestaan rauhoittumisen jälkeen vauhti nostetaan lujaksi ja pimpsa saa kyytiä. Kohottaudun istumaan ja hamuan kutittelemaan kasseja. Vähällä on, että laukeaa siihen. Saan kuitenkin nauttia vielä laukasta, käsistä pakaroilla, rinnoilla. Nousen pois, käsi hamuaa saman tien jatkamaan kalun hyväilyä. Kutittelen kasseja, huokailen kaulaan, näykkäisen alahuulta, tunnen sängen huuliani vasten. Katselen kuinka nautinto lähenee huippuaan ja ylittää sen sätkien, huohottaen, haukkoen. Jäädään makaamaan ja tasaamaan hengitystä.

Tämä krapulainen sunnuntai on päätöksessään. Ulkomaat on nähty, seuraavaksi kotimaan matkailua. Juhannus on vielä avoin, mutta jos sama kaava toteutuu, luvassa on hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa.

Rapsakka loman aloitus

Kostea se oli. Viikonloppu. Lauantaina Paikalliseen saapui eräs ulkomaalainen herra, joka on hulvattoman hauskaa seuraa. Pientä kettuilua ja vähän flirttiä, siitä on meidän välit tehty. Onneksi herra on onnellisesti naimisissa niin ei tarvitse jännätä :D. Neiti H ja herra E tuli myös paikalle, ja onneksi kiikuttivat mut niiden sohvalle nukkumaan. Liekö oisin löytäny bussipysäkille ikinä. Olin puolen yön tietämillä laittanut J:lle kuvan viinilasistani ja sanoin että loma alkoi tästä. Nukkumaan mennessä tuli viestiä, niin sekavaa että huolestuin ihan tosissani. Itsekin kun olin jäätävässä kännissä, selvän saaminen oli aikalailla mahdotonta. J vakuutti että kaikki on kunnossa, joten saatoin sammua. Aamulla, tai puolen päivän aikoihin, laitoin uutta viestiä luettuani sen keskustelun uudelleen. Totesin, että huolestuin uudelleen kun en edes selvänä saanut selkoa mikä oli hätänä, ja pyysin avaamaan sitä juttua vähän enemmän. Herra vastasi jonkin ajan päästä, että eipä hänkään saa mitään selkoa siitä keskustelusta, mutta että kaikki on ihan hyvin. Tipotellen hölmöjä viestejä pitkin päivää. Joskus neljän maissa lähdin sen luo.

Yön tarina olikin loppupeleissä täysin simppeli juttu, joka ei vaan millään tullut selväksi niissä viesteissä. Tavallaan vähän huono tapaus, ainakin siinä mielessä, että se vain vahvistaa sitä mielikuva ettei J:llä ole oikeasti asiat kovinkaan hyvin. Luvattoman paljon stressiä, mikä alkaa johtaa nyt vähän ylimitoitettuihin tunnereaktioihin. Mitään pahaa ei oikeasti tapahtunut, mutta reaktio pelkkään ajatukseen.. Juteltiin kaikenlaista, J sai purkaa niitä stressin aiheita mulle. Keittokopperon terapiasessio. Kassissa oli viinipullo, koska edellisillan suunnitelmat olivat vähän auki siinä vaiheessa kun kotoa lähdin. Laitoin sen kylmään, ja tissuttelin pois. J meinasi nukahtaa siihen ikkunanpieleen istumaan, havahdutin sen ja kysyin pitäiskö sen mennä nukkumaan. "Niin. Kai pitäis, mutta nyt jos meen ni herään aamun pikkutunneilla." Kaljat ja viini loppu, ilman alkoholia herra ei kuitenkaan hereillä pysyisi. J kysyi haluunko lähteä Paikalliseen, johon totean että johonkin nyt varmaan kyllä mutta ei oikein huvittais sinne. Kello oli siinä vaiheessa kymmenen tienoilla, ja siellä olisi hyvässä lykyssä ollut vielä se sunnuntain ärsyttävä kööri. Mentiin sitten toiseen kuppilaan. Oli jotenkin hassua istua sen kanssa kahdestaan jossain. J kysyi onko se ollut mulle suurikin taakka. Kysymys tarkoitti lähinnä sitä, minkä takia olen sille kuin terapeutti, mutta ehkä myös vähän muutakin. Yritin vastata totuudenmukaisesti ja muotoilla asian nätisti. Tottakai tää koko homma on ollu ajoittain vähän liian rankkaa ja huoli on välillä aika suuri. Mutta sen ei pidä luulla, etteikö se vois jatkossakin niitä asioita mulle purkaa. Jos se vaan auttaa yhtään parantamaan oloa. "En tiedä miten pystyisin tarpeeks painokkaasti sanomaan kuinka paljon tää mulle merkitsee. Susta on ollut jumalattoman suuri apu. Kiitos."

Se kuppila meni puoliltaöin kiinni. J kysyi lähtisinkö vielä sinne Paikalliseen. Mentiin. Siellä oli ihanan rauhallista, vain neiti P ja ulkomaalaisherra. Höpöteltiin porukassa siinä tiskillä niitä näitä, oli hauskaa. Etäisesti tajusin, että pitäisi lähteä jo pysäkille päin koska yöbusseja ei kulje, mutta vitut. Tili vielä hivenen plussalla, menen taksilla :D. Tämän kerran. Istuin siellä tappiin asti. Jossain välissä käytiin J:n kanssa tupakalla ja J totesi jotain hassua siitä, kuinka näkee musta ihan uuden puolen. En ihan ymmärtänyt mitä se sillä tarkotti, ilmeisesti sitä kun niin lunkisti juttelin menemään sen ulkomaalaisen kanssa. Olenhan mä ennenkin jutellut siinä tiskillä yhdelle sun toiselle, mutta ilmeisesti J näki tän nyt jotenkin uudenlaisessa valossa tai jotain. J lähti konkkaroimaan kotiin, hyvästelin ulkomaalaisherran ja kävelin tolpalle. Auto jo valmiina, eikun matkaan. Laitoin vielä J:lle viestiä, oli hyvä jutella, hyvää yötä. Herra vastasi kiitoksella ja jollain hölmöllä, mikä venytti keskustelun koko taksimatkan mittaiseksi ja vähän ylikin. Lopussa totesin, että on ehkä hivenen harmillista kuinka me ei osata keskustella niin sujuvasti ilman alkoholia. Tottakai siis pystytään keskustelemaan ihan vaikka teen voimin, mutta ne isommat asiat, tärkeämmät sanat ja voimakkaammat tunteet, ne pystyy vain alkoholin kanssa. "No, kai jotain hyvää että edes niin :D".

Nyt on aika rapsakka olo. Ei ihan yhtä jäätävä kuin eilen, mutta silti. Josko ottais iisisti tän päivän, pakkais laukun valmiiksi huomista lähtöä varten. Voisin piipahtaa Paikalliseen viemään pari lauantaina töistä pöllimääni pullaa, jotta ne ei mätäne tänne kaappiin, tai ehkä mieluummin udella josko neiti J ehtisi näkemään. Eilen tein sille melkein oharit kun lähdinkin J:n luo. Josko voisi paikkailla tänään. Mitä hittoa mä pakkaan mukaan??? Haaveilin mekosta, mutta säätiedotus uhkasi sen verran viileää ettei mekolla edes pärjää. Voi myy.

Pari asiaa

A) Tänään on vika työvuoro ennen kahden viikon kesälomaa. Rai rai! Paljon on jo suunnitelmia loman varalle ;)
B) Deitti veti herneet nenään ku en varmaan laittanu tarpeeks ajoissa viestiä :D voi harmi!
C) J on taas maisemissa. Kävin siellä jo kerran. Lipsuu, lipsuu, mutta lohduttaudun sillä, että välit on hyvät. Se mikään lohdutus ole... Tekosyy.

Tästä iltavuorosta jos selviydyn hengissä, saan ihan luvan kanssa nauttia viiniä. Toki ensin kodin ja suihkun kautta, muutenhan ei illasta tulisi yhtikäs mitään.