Kostea se oli. Viikonloppu. Lauantaina Paikalliseen saapui eräs ulkomaalainen herra, joka on hulvattoman hauskaa seuraa. Pientä kettuilua ja vähän flirttiä, siitä on meidän välit tehty. Onneksi herra on onnellisesti naimisissa niin ei tarvitse jännätä :D. Neiti H ja herra E tuli myös paikalle, ja onneksi kiikuttivat mut niiden sohvalle nukkumaan. Liekö oisin löytäny bussipysäkille ikinä. Olin puolen yön tietämillä laittanut J:lle kuvan viinilasistani ja sanoin että loma alkoi tästä. Nukkumaan mennessä tuli viestiä, niin sekavaa että huolestuin ihan tosissani. Itsekin kun olin jäätävässä kännissä, selvän saaminen oli aikalailla mahdotonta. J vakuutti että kaikki on kunnossa, joten saatoin sammua. Aamulla, tai puolen päivän aikoihin, laitoin uutta viestiä luettuani sen keskustelun uudelleen. Totesin, että huolestuin uudelleen kun en edes selvänä saanut selkoa mikä oli hätänä, ja pyysin avaamaan sitä juttua vähän enemmän. Herra vastasi jonkin ajan päästä, että eipä hänkään saa mitään selkoa siitä keskustelusta, mutta että kaikki on ihan hyvin. Tipotellen hölmöjä viestejä pitkin päivää. Joskus neljän maissa lähdin sen luo.
Yön tarina olikin loppupeleissä täysin simppeli juttu, joka ei vaan millään tullut selväksi niissä viesteissä. Tavallaan vähän huono tapaus, ainakin siinä mielessä, että se vain vahvistaa sitä mielikuva ettei J:llä ole oikeasti asiat kovinkaan hyvin. Luvattoman paljon stressiä, mikä alkaa johtaa nyt vähän ylimitoitettuihin tunnereaktioihin. Mitään pahaa ei oikeasti tapahtunut, mutta reaktio pelkkään ajatukseen.. Juteltiin kaikenlaista, J sai purkaa niitä stressin aiheita mulle. Keittokopperon terapiasessio. Kassissa oli viinipullo, koska edellisillan suunnitelmat olivat vähän auki siinä vaiheessa kun kotoa lähdin. Laitoin sen kylmään, ja tissuttelin pois. J meinasi nukahtaa siihen ikkunanpieleen istumaan, havahdutin sen ja kysyin pitäiskö sen mennä nukkumaan. "Niin. Kai pitäis, mutta nyt jos meen ni herään aamun pikkutunneilla." Kaljat ja viini loppu, ilman alkoholia herra ei kuitenkaan hereillä pysyisi. J kysyi haluunko lähteä Paikalliseen, johon totean että johonkin nyt varmaan kyllä mutta ei oikein huvittais sinne. Kello oli siinä vaiheessa kymmenen tienoilla, ja siellä olisi hyvässä lykyssä ollut vielä se sunnuntain ärsyttävä kööri. Mentiin sitten toiseen kuppilaan. Oli jotenkin hassua istua sen kanssa kahdestaan jossain. J kysyi onko se ollut mulle suurikin taakka. Kysymys tarkoitti lähinnä sitä, minkä takia olen sille kuin terapeutti, mutta ehkä myös vähän muutakin. Yritin vastata totuudenmukaisesti ja muotoilla asian nätisti. Tottakai tää koko homma on ollu ajoittain vähän liian rankkaa ja huoli on välillä aika suuri. Mutta sen ei pidä luulla, etteikö se vois jatkossakin niitä asioita mulle purkaa. Jos se vaan auttaa yhtään parantamaan oloa. "En tiedä miten pystyisin tarpeeks painokkaasti sanomaan kuinka paljon tää mulle merkitsee. Susta on ollut jumalattoman suuri apu. Kiitos."
Se kuppila meni puoliltaöin kiinni. J kysyi lähtisinkö vielä sinne Paikalliseen. Mentiin. Siellä oli ihanan rauhallista, vain neiti P ja ulkomaalaisherra. Höpöteltiin porukassa siinä tiskillä niitä näitä, oli hauskaa. Etäisesti tajusin, että pitäisi lähteä jo pysäkille päin koska yöbusseja ei kulje, mutta vitut. Tili vielä hivenen plussalla, menen taksilla :D. Tämän kerran. Istuin siellä tappiin asti. Jossain välissä käytiin J:n kanssa tupakalla ja J totesi jotain hassua siitä, kuinka näkee musta ihan uuden puolen. En ihan ymmärtänyt mitä se sillä tarkotti, ilmeisesti sitä kun niin lunkisti juttelin menemään sen ulkomaalaisen kanssa. Olenhan mä ennenkin jutellut siinä tiskillä yhdelle sun toiselle, mutta ilmeisesti J näki tän nyt jotenkin uudenlaisessa valossa tai jotain. J lähti konkkaroimaan kotiin, hyvästelin ulkomaalaisherran ja kävelin tolpalle. Auto jo valmiina, eikun matkaan. Laitoin vielä J:lle viestiä, oli hyvä jutella, hyvää yötä. Herra vastasi kiitoksella ja jollain hölmöllä, mikä venytti keskustelun koko taksimatkan mittaiseksi ja vähän ylikin. Lopussa totesin, että on ehkä hivenen harmillista kuinka me ei osata keskustella niin sujuvasti ilman alkoholia. Tottakai siis pystytään keskustelemaan ihan vaikka teen voimin, mutta ne isommat asiat, tärkeämmät sanat ja voimakkaammat tunteet, ne pystyy vain alkoholin kanssa. "No, kai jotain hyvää että edes niin :D".
Nyt on aika rapsakka olo. Ei ihan yhtä jäätävä kuin eilen, mutta silti. Josko ottais iisisti tän päivän, pakkais laukun valmiiksi huomista lähtöä varten. Voisin piipahtaa Paikalliseen viemään pari lauantaina töistä pöllimääni pullaa, jotta ne ei mätäne tänne kaappiin, tai ehkä mieluummin udella josko neiti J ehtisi näkemään. Eilen tein sille melkein oharit kun lähdinkin J:n luo. Josko voisi paikkailla tänään. Mitä hittoa mä pakkaan mukaan??? Haaveilin mekosta, mutta säätiedotus uhkasi sen verran viileää ettei mekolla edes pärjää. Voi myy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti