Mitäs läksit.

Ollaan päästy jo keskiviikkoon asti ilman itkemistä. Mut nyt ollaan ihan reunalla.

Eilen näin yhtä kaveria pitkästä aikaa, selostin koko J-hässäkän pähkinänkuoressa. Kyllähän se mies on sieltä lauantaista asti mielessä pyörinyt, mutta eilen kun siitä taas puhui... Aina vaan pahenee. Ikävä on taas vähän turhan käsinkosketeltava.

Onneksi näen erästä tärkeää ihmistä tänään pitkästä aikaa, saan kaiketi (ja toivottavasti) muuta ajateltavaa. Tosin joutunen puremaan hammasta kun kuulen kuitenkin juttua sen parisuhteesta.

Mitäs läksit. Toivon lapsellisesti, että J:llä olisi edes puoliksi yhtä kova ikävä. Saisi sitäkin sattua, helvetti kun käänsi veistä haavassa. But it takes two to tango.

Pari pätkää

Ai vitsit nää on vaa niin hauskoja.

No self-control.

Joskus sitä vaan katsoo itseään eikä voi ymmärtää kuinka heikko ja vietävissä sitä onkaan.

Missä olin eilen? Saattaako arvata? Että keneltä tulikaan tekstiviesti "eihän mun pitäny enää tällasia viestejä kirjotella, mut arvaa mitä tekis mieli ;)". Ja sen sijaan, että olisin kertonut sille miehelle mistä kanat pissii, olin heikko ja lievän vastusteluilmauksen jälkeen lähdin sinne.

Alkuun tunnelma oli jokseenkin hankala, ainakin musta tuntui siltä. Jotain juteltiin keittiössä, kunnes varmaan lähemmäs 1,5 tunnin päästä herra nousee ylös, tulee eteen seisomaan, silittää selkää ja toteaa pitäiskö hänen viedä mut sänkyyn vai keittää lisää teetä. Hetken olen kahden vaiheilla, joskaan missään vaiheessa ei käynyt mielen vieressäkään että olisin kieltäytynyt kokonaan. Vein lopulta käteni housun etumustalle ja kuuntelin herran huokauksia. Käsi hamusi housuista sisään, tuttu kalu tuntui hyvältä käsissä. Herra taiteili multa rintsikat auki, siirryttiin makkarin puolelle. Taiteilin farkut erittäin elegantisti pois, sillä aikaa J meni sängylle makaamaan. Kiipesin hajareisin päälle, kiusoittelin kalua painautumalla sitä vasten (tosin en tiedä kumpi siinä kiusoitteli ja ketä...) ja kun en malttanut olla enää kiltisti, ohjasin kalun oikeaan kohtaan ja istuin päälle. "Onkos tää nyt turvallista?" On. Mmmh, mulle ilman kumia nussiminen ei juurikaan erilaisemmalta tuntunut, mutta huomasin kyllä J:ssä muutoksen. Ai hitto kun oli kiihottavaa... J ohjaa mut nousemaan pystympään, uskaltaudun "esiintymään" sen verran, että leikittelen paljaalla rinnalla ja puren huulta silmät kiinni. J sujauttaa sormensa klitalle ja antaa oman lisämausteensa keinutukseen. Sellaista menoa taas, että melkein pelotti. Pitkän urakan jälkeen pääsin hädin tuskin pois siitä päältä, jalat täristen. Jäin kylkeen kiinni makoilemaan, kauaa ei mennyt kun J tarttuu kädestä kiinni ja vie sen kalulleen. Leikittelen kiveksillä, kiusoittelen sormenpäillä, herra tuo oman kätensä mukaan. Kohta J kiepauttaa itsensä mun päälle. Levitän jalkani ja J vie kalun huulille, kiusaa hetken ja painautuu sisään. Makaan selälläni jalat koukussa, kädellä painan sängynselkämystä vastaan kun J nussii nopeuttaen tahtia. Käsi puristaa hiukset myttyyn ja tukistaa, mmm kiihkeää. Välillä pieniä työntöjä aivan siinä aukon suulla, sitten pitkä ja rauhallinen työntö pohjaan asti. Tahti nopeutuu, työnnöt pysyvät pitkinä, väristykset kulkee kylkiä pitkin. Lopulta, nopean ja kiihkeän tahdin jälkeen herra pysähtyy huohottamaan korvaan ja jää päälle makaamaan.

Keittiössä jatketaan jutustelua, tunnelma on jo paljon rennompi kuin alussa. Jossain vaiheessa käyn vessassa, ja kun tulen takaisin, J tarttuu kyljistä kiinni ja ohjaa mut painautumaan peppu vasten kalua, herran istuessa ikkunasyvennyksessä. Kädet painelevat reisistä peppua tiukemmin kalua vasten, sitten herra sujauttaa pöksyt pois tieltä ja ohjaa kalun reisien väliin. Ihmettelen kummalliselta vaikuttavaa työskentelyä ja kysyn mitähän herra mahtaa yrittää. "Sun sisään tässä yritän.." Nojaudun eteenpäin, kädet tukevat jakkaraan ja herra levittää reisiä ohjaten kalua kohdalleen. Vähän kerrallaan se painuu sisään, yritän jalat edellisestä jumpasta täristen ohjailla itseäni parempaan asentoon ja nojaan yhä enemmän jakkaraan. Mmmh, jotenkin vaan niin kuumottava tilanne, tunnen itseni poikkeuksellisen seksikkääksi ;). Tunnen kuinka J nostelee lanteitaan nussien vastaan, kun itse keinutan peppuani edestakaisin. Voimakkaat, syvät työnnöt tuntuvat kirjaimellisesti sisuskaluissa, tekee melkein kipeää. Välillä J nostaa mut pystyyn, puristaa rinnoista ja tekee pientä liikettä ohjaten mua hieman ylös ja alas. Kovin kauaa ei kuitenkaan jatketa, sillä kuten siinä niin voimakkaassa takaapäin-asennossa joskus tapahtuu kalun tullessa "liian" ulos, seuraavalla työnnöllä mukana menee ilmaa ja kuuluu mehevä pussyfart :D. Aijai, siinä meni se seksikkyys, enkä voi olla nauramatta. Nostan pitsipöksyt lattialta ja sujautan jalkaan, samalla yritän saada loput ilmat ulos ja nauran lisää. Keskustellaan aiheesta hetki, jotenkin tuntui hassun lämminhenkiseltä. Sitten herra päättää, että tarvitsee jotain ravintoa, ja aletaan kokkailemaan.

Syönnin jälkeen J käy pesemässä hampaat uudemman kerran, ja vessasta tultuaan toteaa että kroppa vaatii makuuasentoa. Siirrytään makkariin, herra etsii jotain musiikkia ja tulee viereen makoilemaan. Ei mene kuin pari minuuttia, kun käsi on siirretty kalun päälle ja sormet sujahtavat pöksyistä sisään. En ehdi juurikaan käsilläni ahkeroimaan, kun herra kiepsahtaa uudestaan päälle, tällä kertaa väristykset tulevat heti ensi työnnöistä lähtien. Nautiskelen silmät kiinni, pidän taas sängynpäädystä kiinni ja J suutelee rintaa. Nautinnollista nussintaa, vaikkakin pillu alkaa olla jo jokseenkin herkillä siitä jyystöstä. Tahti kiihtyy tasaisesti, kiihkeimmillään J näykkäisee korvanlehdestä, se huohotus antaa oman lisänsä nautintoon. Sitten J kiepauttaa meidät ympäri (tokalla yrittämällä se sujuu jo suhteellisen elegantisti), ja on mun vuoro osallistua aktiivisemmin siihen jumppaan. Tosin herra tekee edelleen vähintäänkin puolet työstä mikä käy mulle, sillä silloin työnnöt ovat syvempiä ja tahtikin parempi. Mun läskireisillä ei siinä päällä ratsasteta kovinkaan täydellisesti ;D, mutta noin kookkaalla kalulla sekin onnistuu paljon paremmin kuin esimerkiksi joskus aikaisemmin, kun partnerin kalu ei ole ollut yhtä pitkä. J ei kuitenkaan missään vaiheessa laukea, taidan tavallaan ottaa sen hieman itseeni. Toivoin kenties tuntevani sen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Lähinnä olen pohdiskellut, tunteeko sitä juurikaan ja jos tuntee niin miltä se sitten ihan oikeasti tuntuu. Aiemmin kun on ollut se kumi siinä välissä, enkä ainakaan silloin ole tuntenut varmaan mitään. Lopulta jäädään taas hetkeksi vierekkäin makoilemaan.

Loppuilta istuskellaan keittiössä, kuunnellaan musiikkia ja jutellaan niitä näitä, mielenkiintoisia keskusteluja. Jossain vaiheessa J sanoo, että ajatteli mennä Paikalliseen käymään, mutta meni kuitenkin vielä pari tuntia ennen kuin herra saa edes vaatteet päälle. Kerään tavarani ja puen loputkin vaatteet päälle, J kysyy olenko lähdössä ja näkeekö hän mut jonkin ajan päästä Paikallisessa. Sanoin meneväni vaan kotiin, sillä en jaksa tukka paskaisena mennä sinne istumaan. Muutenkin olin ollut koko ajan suuntaamassa vaan kotiin, sillä ehkä hieman pelkäsin, että tunteet saattaisivat nousta pintaan jossain vaiheessa.. Eteisessä J halaa pitkään ja sanoo, että tästä ei kai parane muodostaa enää mitään tapaa. Totean siihen naurahtaen, että olinkin just sanomassa että anna olla viimeinen kerta kun laitat sellaista viestiä. Pidä vittu tunkkis :D. Lopuksi vielä tuttu kädenheilautus, kun ovi painuu kiinni. Kotimatkalla oli kohtuullisen hyvä mieli ja uskaltauduin ajattelemaan, että ehkä tämä oli odotettua parempi lopetus tähän hommaan. Tosin enää en ole ihan yhtä luottavaisilla mielin. Mutta ei mulla edelleenkään ole mitenkään erityisen huonoa fiilistä asiasta. Mutta huomaan taas idioottimaisesti haaveilevani, että jos se ei sittenkään olisi viimeinen kerta... Vittu. Jos ei ole, niin mä olen uskomattoman typerä nainen. Koska kaiken järjen mukaan ja tilanteessa eläneenä tiedän, ettei se voi enää tässä vaiheessa jäädä vain nussimiseksi ja kevyeksi hauskanpidoksi vaikka siltä hetkittäin saattaisikin tuntua. Ei, tulen kuitenkin jossain vaiheessa haluamaan enemmän ja sitten taas sattuu. En kuitenkaan voi sanoa toivovani, että J ei enää ottaisi tuolla tavalla yhteyttä, mutta järki kuitenkin sanoo ettei niin saisi enää tapahtua. Koska mä en osaa sanoa sille ei. Mä nautin siitä seksistä liikaa jotta voisin kieltäytyä, mulla ei ole itsehillintää. Mulla ei ole koskaan ollutkaan..

Mixed feelings

Ensimmäinen kohtaaminen kasvokkain. Niin nopeasti ja sekaisesti, ettei sanottu toisillemme mitään. Väitän, että J ei uskaltanut katsoa kohti. No, tilanne nyt oli mitä oli, mutta olisi siinä nyt voinut kääntää päätään sen verran, että moikkaisi. Tämä ei kylläkään ole mikään moite, kunhan pohdiskelen.

Niin että Paikallisessa tuli käytyä. Ja ruhtinaalliset kaksi kolajuomaa juotua. Hurjaa. Päädyttiin istumaan jonnekin takaloossiin, josta ei nähnyt mitään. Yritin vissiin tarkkaan tiirailla ikkunaa, jotta näkisin milloin J tulee. Joskus puolenyön aikaan lähdettiin tupakalle, ja siinähän se herra istui. Tavanomaisella paikallaan tiskin päädyssä. Sydän tuntui pompahtavan, enkä tietenkään enää sen jälkeen oikein muuta osannut ajatella. Mutta olo oli varsin hyvä (vaikkakin jännittynyt). Puoli yhden maissa päätettiin H:n kanssa lähteä, ei jaksettu enää pöytään päätynyttä seuruetta ja juomatkin loppui. Toivoteltiin baarimikoille hyvät illanjatkot, en enää uskaltanut katsoa J:hin päin. Herra kyllä kuuli, että ollaan lähdössä. Jäätiin siihen pihalle tupakalle kun seurueen yksi neiti pyysi jäämään seuraksi. Siitä jatkettiin matkaa H:n luo, vaikka olisin voinut lähteä kyllä kotiinkin. Rappukäytävässä kuulen puhelimen ilmoittavan viestistä - jotenkin arvaan sen olevan J:ltä. "Onko kaikki ok? Jotain teki mieli kirjottaa ;)". Vastaan kaiken olevan hyvin, kiva kun kirjoitti. Sanoin myös menneeni H:n luo, en kylläkään tiedä miksi se piti kertoa. (Ainakin yritän esittää tietämätöntä...) Hetki istutaan siellä kunnes meinaan nukahtaa pystyyn. Kävelen Paikallisen ohi ja näen J:n seisovan takki päällä tiskin edessä, en tiedä onko se tulossa vai menossa. Pysähdyn pikaisesti moikkaamaan pöytäseurueessa istunutta neitiä, mutta jatkan pian matkaa. Jäin tietenkin pohtimaan, oliko J tulossa vai menossa. Että jos olisin hetken kauemmin jutellut siinä, olisiko herra tullut tupakoimaan ja olisin voinut moikata.

Mutta turhaanpa mä moisia pohdin, ei se hyödytä mitään. Eikä se muutaman sanan vaihtaminen välttämättä olisikaan tehnyt hyvää. Jos jo tämä jää päähän pyörimään, mitä se sitten olisi tehnyt..

Illalla tilanteesta oli varsin hyvä ja rauhallinen fiilis, mutta nyt on jotenkin levoton olo. Näin herrasta untakin aamun pikkutunteina, se oli laittanut mulle viestiä mutta en saanut koskaan vastattua siihen kun nukahdin kesken viestin kirjoittamisen... Tarviiko tuota edes tulkita?

Eilen ajattelin, josko olisin tänään mennyt käymään Paikallisessa, yksin. Mutta nyt en ole niin varma. Tosin itsekseni ollessa saisin ehkä jopa vaihdettua pari sanaa herran kanssa, mutta taas toisaalta... En tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Parempi kai olisi pitää etäisyyttä nyt vielä jonkin aikaa ja antaa itsensä unohtaa ne tunteet. Yllättävän helposti tässä on menty. Mutta vähän kyllä pelottaa, että jonkinlainen aallonpohja on vasta edessä.

Mölinää

Jonkin sortin tarve mölistä tänne jotain. Mutta koska J:stä ei ole enää oikeastaan mitään kerrottavaa, pitäisi keksiä jokin toinen aihe.

En halua jauhaa tähän blogiin juuri mitään opiskelujuttuja, koska tää oli ikäänkuin yksi keino päästä niitä karkuun. Nyt on kuitenkin pakko mainita, että tämä akateemikko on totaalisen ja täydellisen kyllästynyt opiskeluun. En keksi tarpeeksi vahvaa sanaa, jolla kuvata sitä kiinnostuksen ja motivaation puuttumisen määrää, joka kohdistuu opiskeluun ihan yleisesti, varsinkin noihin mun opintoihin. Ja mua harmittaa, vituttaa, suututtaa, hävettää ja hajottaa niin pahasti etten saa potkittua niitä edes yhden tentin verran eteenpäin. Enää ei alemmasta tutkinnosta puuttuisi kovinkaan paljoa, ja syksyllä olin melko toiveikas sen suhteen, että saisin tarvittavat roposet kasaan tämän lukuvuoden aikana. Syksyllä sain kuitenkin vain viisi (5) opintopistettä plakkariin asti, toiset viisi jäi matkan varrelle kun en ole saanut kaikkia pikkupikku tehtäviä tehtyä. Ja milloin se yksi kurssi nyt loppuikaan, joulukuun alussa ehkä? Sen jälkeen en ole persettäni liikauttanut suunnilleen milliäkään opintojen eteenpäin viemiseksi. Uskomaton torjunta ja ahdistus vaan rakentunut muuriksi mun ja opintojen väliin, enkä ole osannut (tai oikeastaan edes halunnut) tehdä sille mitään. Ja sitten ahdistun lisää, kun tunnen kuitenkin suurta velvollisuudentunnetta saada opintoja edistymään. Multa odotetaan sitä. Niin monet sanoo, että "kamoon tsemppaa nyt, ei puutu enää paljoo ni saat ees ne kandin pahvit. Sen jälkeen sä voit tehä mitä vaan, hakee töitä, jatkaa graduun, vaihtaa vaikka ainetta tai ihan sama mitä - mut hanki se lipare, sit sul on ees joku kokonaisuus." Niin. Niinhän mulla olis. Ja voi sitä(kin) vitutuksen määrää kun olen itse aivan samaa mieltä, mutta tuntuu etten kertakaikkiaan pysty kykenemään. Joku jumalaton blokki tossa nokan eessä, kädet sidottuna ja vielä säkki pään yli vedettynä. Ja se pettymys. Häpeä. Kun en saa tehtyä. En saa aikaan. Ja vaikka ei pitäis - niinhän kaikki aina toitottaa - en voi sivuuttaa sitä, että välitän mitä muut (esim. vaikka vanhemmat) odottaa ja toivoo. Mä oon tän lapsikatraan pisimmälle kouluttautunut verso, ja siitä tulee joku omanlaisensa paine vaikka mua ei ole koskaan painostettu mihinkään. Paitsi ehkä lukioon. Mutta sinne halusin ihan muutenkin.

Mutta! Ei hätä ole aivan tämän näköinen. Ensi viikolla alkaa haku, ja tää tyttö pistää hakemuksen menemään. En kehtaa edes sanoa mihin koulutusohjelmaan, mutta vähän vähemmän mahtipontiseen kuin ylliopisto-/korkeakoulutasolle. Sanotaanko näin, että jos sinne pääsen ja syksyllä alotan, parin vuoden jälkeen saattasin vaikka valmistua. Ja sitä kai mä haluan. Että mulla ois joku kokonaisuus. Ja että sen kasaan saaminen ei veisi multa viittä vitun vuotta. Ton tutkinnon siivin saisin töitä alalta, jossa työpaikkoja taitaa olla ihan kohtuullisen mukavasti. Ja se spesifi suuntaus, johon olen silmäni naulinnut, tulis olemaan henkisesti ehkä liiankin raskasta, mutta sen tärkeys mulle henkilökohtaisesti on jotain sellaista, että olen valmis ottamaan riskin.

Jaaaa sit ku kaikki heittää häränpyllyä, voin joko kaivaa itselleni haudan ja jäädä sen pohjalle odottamaan kuolemaa, tai ryhtyä K-kauppiaaksi :D. Tai luon uran siivousalalla. Vittu ihan sama.

Asiasta kukkaruukkuun. Jostain syystä silmieni edessä on vilahdellut yhden nuorehkon miekkosen kasvot. Kyseinen miekkonen on (ikävä kyllä) Paikallisesta tuttu naama, mutta en tiedä sen nimeä enkä ole koskaan sen kanssa edes jutellut. Katseet on kohdannu useita kertoja, ja joskus muutama kuukausi sitten huvittelin ajatuksella että pyytäisin sitä kahville. Vaan eihän mulla ole pokkaa. Mutta niin. Nyt sen samaisen miehen kasvot pyörii mielessä. Rebound? Well, that was quick.

Hetkellinen rauha

No, hajoilin aikani, ja sitten kirjoitin viestin. Ja sain siihen sellaisen vastauksen, että hajoilin vähän lisää. Kirjoiteltiin aika kauan, ja alun hajoilusta päästyäni mieli parani. Hyvässä hengessä, tuntui hyvältä - kaikesta huolimatta. Ja uskon, että tästä voin jatkaa hieman helpommin. Joskaan en hetkeäkään epäile, etteikö itkeminen jatkuisi vielä aikansa. Mutta nyt voin keskittyä suremaan läheisyyden menetystä ilman, että kuumeisesti elättelisin toiveita mistään, sillä nyt olen selvillä vesillä siitä missä mennään. Ja se on nyt ohi.

Vie vielä aikansa, mutta uskoisin että voidaan J:n kanssa jatkaa ihan hyvältä kaveripohjalta.

Tai sitten tää on joku hetkellinen hurmos ja näen kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi. Mutta onpahan ainakin hetken verran suhteellisen hyvä olo.

Ikävä

Tekee ihan pahaa, kun haluaisin puhua J:lle. Olla sen seurassa. Koskettaa sitä. Eniten kaipaan ihan vaan sen seuraa, yleisesti, mitä ikinä se pitääkään sisällään.

Oaa kuinka tekiskään mieli laittaa sille jotain viestiä. En oikein tiedä edes mitä. Enkä ole kyllä laittamassa, se vaan johtaisi siihen, että taas sattuu. Mutta se tarve/halu on aivan helvetin voimakas.

Olen lähes vihainen sille miehelle, koska se laittoi sitä viestiä sunnuntaina. Uudelleen keskellä vitun yötä, oli humaltunut. Ei mitään varsinaista asiaa. Ja kun päivän viesteilyssä kysyin siltä, oliko kovakin ikävä kun pitää niin tikusta asiaa kirjoittaa, vastaus oli suora "joo". Sehän mullakin on. Aivan saatanallinen ikävä. Tekee melkein kipeää. Saa itkemään lohduttomasti kuin pikkulapsi.

Sen kirjoittaisin siihen viestiin. "On liian kova ikävä. Saatanan paskiainen."

En jaksa leikkiä vahvaa.

Kerran se vaan kirpasee?

Miksi piti laittaa sitä viestiä? Miksi?

Kääntää veistä haavassa. Taidetaan olla ihan eri sivuilla - tai mahdollisesti kirjakaan ei ole sama - että missä mennään. Ei voi olla pelkästään mun "vikaa", että tulkitsen asioita siten kuin tulkitsen. Jos herra ehdottaa, että rauhoitellaanpas tilannetta nyt hieman että "pysytään ystävällisissä väleissä", onko kovin väärin ymmärtää se siten kuin ymmärsin? Siis että pistetään nyt ne pillit pussiin ja lopetetaan tämä, kun vielä voidaan pysyä ystävinä eikä kumpikaan ole loukannut toista tai muuten pilattu välejämme. No, voihan se sitä just ollakin, mutta kai mä tässä nyt suurimmat pultit vedän ihan vaan siksi, että oli liian aikaista laittaa mitään "kaveriviestejä". Mä en ole vielä valmis kaveeraamaan puhtaasti platoniselta pohjalta. Vaan mistäpä se herra sitä tietäis, kun en ole saanut mitään ajatuksiani koskaan sanottua kunnolla. Mistä se tietää missä oon menossa, kun en ole antanut juurikaan viitteitä mistään.

Ja nyt tuntuu niin väärältä ajankohdalta (tai miksi sitä nyt kutsuisikaan, ei sen tarvitse liittyä just aikaan) ottaa asiaa puheeksi ja vihdoin tyhjentää ajatuksiaan, selvittää sille herralle mitä oon mieltä, mitä haluan, mitä ajattelen siitä ihmisestä, mitä tunnen sitä kohtaan. Pelottaa, että jos nyt alan tilittämään, se ei enää voi suhtautua muhun edes etäisesti normaaliin tapaan. Tai että en itse enää koskaan voi näyttää naamaani sille, koska nolottaa liikaa. Tai jotain.

Mutta mun on kai pakko. Olen tässä jo monta viikkoa jäsennellyt ajatuksiani siitä ihmisestä, olisi kai aika saada ne ulos. Luultavasti möhlin kaiken ja sönkötän jotain uskomatonta paskaa. Tai sitten pillahdan itkuun kesken kaiken, eikä siitä niiskutuksesta ja nikottelusta saa mitään selvää. Mutta silti, mun on ehkä pakko. Ei se jätä rauhaankaan. Tai no, kyllä kai se jossain vaiheessa, kunhan aikaa kuluu. Mutta jos se herra keksii terrorisoida mua viattomilla viesteillä viikon välein, niin se aika vaan pitkittyy. Ja kai mun on pakko saada tietää, mitä mieltä sekin oikeasti on, yhtään mistään. Vaikka se ei sitten olisikaan sitä, mitä toivoisin. Mutta on kai kohtuutonta vaatia sitä kertomaan ajatuksiaan, jos en ole valmis itse tekemään samoin. Kai se on vaan pakko purra hammasta ja möläyttää kaikki ulos yhtenä möykkynä ja sitten vain toivoa, että voidaan jatkaa edes hyvänpäiväntuttuina. Se on kuitenkin vähän liian hieno ihminen, jotta haluaisin totaalisesti pilata välit.

Mistähän löytäisi sen rohkeuden, että saisi sanottua kaiken haluamansa. Ja tilaisuuden siihen. Ja rohkeuden just siinä tilanteessa.

Pelottaa.

WTF?

Siis mitä vittua? Nyt sit pistetään viestiä?! AAAARGH!!

Vittu teistä miehistä ota mitään selvää!!

Update

Hah! Vaikka Anonyymi - kenties ihan perustellusti - epäili, en ole sortunut!

No, olisin kyllä eilen mennyt Paikalliseen, mutta kun iski joku vittumainen flunssa. Kolmatta päivää kuumetta, kaikin puolin kehno olo. Ajattelen tyhmästi, että nyt J varmaan luulee etten uskalla tulla Paikalliseen enää, vaikka siitä ei ole kyse. Olisinkin halunnut heti näyttää, että tämä tyttöhän ei pakene, mutta eipä auta itku markkinoilla, kipeenä kun on paha lähteä. Ja ehtii sitä myöhemminkin. Eikä tuo nyt voi olla se ainoa syy miksi pitäisi päästä Paikalliseen.

Suhteellisen kivuttomasti menny pari viime päivää. Keskiviikkona iski vielä kamala itkukohtaus ja menetyksen tunne, mutta - johtuisko kuumeesta - sen jälkeen ei ole kovinkaan paljon mielessä pyörinyt. Noo, ehtiihän sitä...

Varoitus: teineilyä ja pillitystä.

Hirveen kiva kun oon jo nyt täysin kyllästynyt tähän teineilyyn, sydänsuruun ja tunteiluun.

Välillä olen pitkiäkin aikoja ajattelematta koko asiaa. Sitten se mies tulee jostain mieleen. Sitten alkaa joko järkeily - ei siitä olisi mitään tullut kuitenkaan, en mä ole edes niin tykästynyt siihen, ei tää niin pahalta tunnu, onneks en mennyt kunnolla ihastumaan - tai vaihtoehtoisesti pohjattomalta tuntuva paha olo kun tajuan mitä haluan mutta en voi saada.

Mitä mä sitten haluan? Kai sitä samaa kuin pohjimmiltaan kaikki muutkin. Haluan, että musta välitetään, että mua pidetään hyvänä. Haluan hellyyttä ja läheisyyttä. Ja haluan itse antaa niitä, osoittaa toiselle että on mulle tärkeä, että haluan sille hyvää, että välitän.

Kipeintä kai tällä hetkellä tekee se, että muistan miltä tuntuu kun se keho painuu mua vasten, huulet kulkee iholla. Miltä hengitys kuulostaa kun on kiihottunut. Miltä ne huulet maistuu kun tupakansavu on niitä koskettanut. Mutta niitä ei nyt enää saa.

No niin, yritetäänpäs keventää vähän, tai menee ihan liian lässytykseksi. Ei tää ainiaan kestä, joo. Muita tulee, joo. Vielä parempia, tärkeämpiä.

Mutta just nyt sattuu. Just nyt lähtisin saman tien jos pyyntö tulisi. Just nyt järjettömästi toivon saavani viestiä. Tää oli vahinko. En oikeasti halua rauhottua. Tule tänne.

Miksi tää otsikon keksiminen on joskus naurettavan vaikeeta?

Että se nuori kolli (myöhemmin nimellä Kolli) osaakin aina pahaan paikkaan aloittaa fb-keskustelun. Eilenkin just sillä hetkellä kun olin saanut kuivattua silmät ja pyyhittyä enimmät räät poskelta. "Moi mitä kuuluu?" No, paskaako tässä. Suorastaan vittumainen fiilis. Ja tietenkin tämä kirvoitti lisäkysymyksiä, ja lopulta päädyin kertomaan sille karkeasti, mikä tilanne oli. Herra siellä pahoittelee ja yrittää omaan tapaansa kai lohduttaa. Sitten se kysyy lähdenkö kävelylle joskus myöhemmin. Mielen vieressä käy ajatus, ettei se(kään viaton toiminta) olisi välttämättä kamalan fiksua, mutta suostun kuitenkin. Fiksuus miinuksella siis siksi, että se saattaisi hyvinkin antaa turhia toiveita sille pojalle, kun se nyt kerta aika aktiivisesti multa huomiota (ja pillua) kärttää. Mutta siis, käytiin kävelemässä joku viiden kilsan ympyrä. Ja tämä päätä huimaava kokemus sai mut entistä vakuuttuneemmaksi, etten ole kiinnostunut siitä ihmisestä. En voi kieltää etteikö se johtuisi siitä, että noin 110% ajasta mielessä pyöri kuitenkin J, vaikka koko homman ideana oli saada ajatukset pois siitä miehestä. Mutta kun se nyt kuitenkin pyöri mielessä. Ja mitä enemmän Kolli jutteli, sitä enemmän vertasin sitä J:hin ja tulin siihen lopputulokseen, että ei. Ei. Ei vaan pysty. Mä haluan jonkun fiksun miehen. Okei, J saattoi olla vähän liiankin fiksu. Mutta opinpahan ainakin sen, että osa ihmisen viehätyksestä tulee myös siitä, kuinka fiksu/skarppi/ajan tasalla se on, ja kuinka hyvin se ihminen osaa tuoda ajatuksensa ilmi ja perustella mielipiteensä. Ja kun tää Kolli ei vaan oikeen nyt yllä sillä mittapuulla... Ei se varmaan mitenkään tyhmä jamppa ole, mutta sen tuntemat aihepiirit rajottuu melko simppeleihin asioihin ja eroaa mun mielenkiinnon kohteista aikalailla. Ei mua kiinnosta käydä keskusteluja ihmisen kanssa, jos ei löydy yhteistä aihetta tai jos suurimman osan ajasta yritän hillitä itseäni korjaamasta sen sanomisia... Tiedän. Olen aika törkeä.

Mutta Kolli tarkoitti hyvää, ja olen siitä kiitollinen. Osoittaa ystävällisyyttä.

Heikko

"Ehkä ois aika rauhoitella, jotta pysytään ystävällisissä väleissä?"

Mä en olisi saanut sitä ikinä ehdotettua. Mut ehkä parempi niin.

Nyt vaan tuntuu aika vitun pahalta.

Lähes 20 vuotta pidempää kokemusta ei niin vaan lähetä haastamaan.

Joo. Niin. Hmmm. Aivan.

Ihan tota en ajatellut tapahtuvaksi, kun keskiviikko-iltana kirjoitin J:lle viestiä, jossa kysyin haluaisiko setä juoda viiniä teinin kanssa. Yllätyksekseni herra sanoi, notta mikäjottei. Ostin Paikallisesta vielä toisen pullon ja kävelin J:lle.

Tyhjättiin eka pullo harvinaisen hitaasti. Olin päättänyt, että en varsinaisesti halua humaltua vaan tissutella pitkän kaavan mukaan. No, pullon tyhjennyttyä herra kaapii toisen, mutta ei suinkaan sitä minkä olin tuonut. No, mennään sitten näillä. Yllättävän kepeästi jaksoin sinne aamuseiskaan asti, jolloin viimeinen kolmesta pullosta oli suunnilleen puolillaan. Sitten alkoi vitsailut siitä, että mistäs saadaan lisää. Ja yhdeksältä (kun sen viime päivityksen rustailin) J lähti käymään Alkossa. Herran ollessa matkalla mä yritin fuskata keittämällä teetä, josko se olisi piristänyt. Eipä juuri. Herra tuli takaisin mukanaan kolme pulloa viiniä. Ja samalla linjalla jatkettiin. Ajoittain ihan skarppina, sitten kohta jo viittä vaille unessa, kunnes taas jotenkin piristyi. Kun 24 tuntia hereillä tuli täyteen, alettiin tosissaan puhumaan, että nyt otetaan miehestä/naisesta mittaa. Kolmen maissa herra alkoi tehdä ruokaa, mä kävin petaamassa sen sängyn. Ja voi helvetti kun nauroin hysteerisesti miehen laittaessa ruokaa, kaiketi olin vaan niin kamalan väsynyt ja humalassa, että pieninkin juttu nauratti vähän liikaa. Ja voi helvetti kun se mies osasi olla niin saatanallisen söpö ilmestys.. Kuuden maissa meinasin taas nuupahtaa ja pahasti, ja siitäkös J jaksoi kiusata. Viinikin uhkasi loppua. "Sun vuoros käydä Alkossa. Ellet sitte luovuta ja myönnä tappiotas paremman edessä." Ja vitut, missä sun avaimet on? Näinpä lähdin Alkoon, matkalla tosin huomasin olevani juu ihan kohtuullisen vahvassa humalassa. Pala purkkaa suuhun ja skarppaus ovella, kyllähän mä sain sen kolme pulloa ostettua. J:lle päästyäni lykkäsin jalkani sen reisien päälle (istuttiin siis vastakkain) ja yllätyksekseni sain puoli-ammattimaisen analyysin jalkateristäni, plus vielä hieronta päälle. Yritin tehdä edes vähän sinnepäin samaa hänelle, mutta enpä nyt tiedä. Kyllä se välillä sulki silmänsä.. Kävin suihkussa, tarkoituksenani piristyä edes vähän. Joskus puolenyön paikkeilla J alkoi uudestaan nälvimään, että pitäiskö tytön vaan luovuttaa ja myöntää tappionsa, vai että pitääkö lähteä Paikalliseen juomaan jallua, jotta saadaan juttu päätökseen. Tais vaan miestä itseään pelottaa, että saattais hävitä nuorelle tytölle.. En kuitenkaan suostunut, vaan sanoin että jatketaan nyt vaan tällä viiniversiolla. Vielä vähän jankkas vastaan, kunnes vein paljaat jalkani sen reidelle hieromaan vähän kerrallaan ylempää.. Tajusi se sentään vähän mitä mä siinä leikin, lopulta kaivoi kalunsa housuistaan. "Tälläkö sä haluat leikkiä? Luuletko että mä pystyn vielä moneen tuntiin yhtään mihinkään..." Nousin ylös ja menin mieheen kiinni, otin kalun käteen ja - mitä siinä humalatilassa nyt pystyin - kiusoittelin hieromalla ja huokailemalla korvan juuressa. Herra napsauttelee rintsikat auki, heitän ne lattialle. "Saako tän repiä, vai onko liian kiva paita?" No jos nyt et kuitenkaan repis, olishan se kiva että ois vaatteet päällä kun lähtee kotiin. Vaikka olishan se ollut aika kiihottavaa... Tosin kiihottavaa oli myös ne ilkeät läpsäisyt joita peppu sai, ärhäkät puristukset, pillukarvoista nipistäminen.. Lopulta kuitenkin rauhoituttiin, palasin penkilleni, ja sitten iskikin ehkä se viimeinen naula arkkuun. Etäisesti huomasin olevani toodella kovassa humalassa, en nimittäin nähnyt kunnolla eteeni. Siitä huolimatta aloin jonkinlaiseen tuijotuskilpaan J:n kanssa. Tapitin sitä silmiin (yleensä mulle erittäin vaikeeta, varsinkin silloin kun ne silmät kuuluu jollekin josta tykkään kovasti) ja herra meinas mennä vaikeaksi. Jotain se sanoi niin, etten kuullut, Nähtävästi liittyi jotenkin siihen että kyllähän mä tiedän miten se silmiin tuijottaminen vaikuttaa. Tosiasiassa voin vaan arvailla. Naurahdus ja sitten se kumartuu suukottamaan poskea. Sitten mä menen vaikeaksi. Väsymys on jotain beyond hell, samoin känni. Alkoi jo vähän etukäteen ahdistaa seuraavan päivän krapula, ja yhtäkkiä mieliala olikin melkolailla pohjissa. Sitten se mies vielä sanelee jotain, mikä saa tunteetkin pintaan (en ikävä kyllä muista enää laisinkaan, mitä se oli) ja viimeinen tikki on suukko paljaalle polvelle. Sillon mun pää painuu niin alas kuin mahdollista, kunhan se mies ei vaan näe niitä kyyneleitä jotka vieri poskea pitkin. No totta hitossa se näkee, että nyt on paha paikka ja antaa uuden suukon paljaaseen niskaan. Onnistun sanomaan, että lopettaisi tuon, johon herra tietenkin ihmetellen sanoo eikö sais osottaa hellyyttä. Ei saa, kun se tuntuu nyt vähän liian paljon. J nousee ylös ja halaa pitkään, antaa välillä suukon olkapäälle ja poskelle. Lopulta irrottaudutaan ja pakenen vessaan siistimään naamani. Palaan takaisin ja jumitun lipittämään vettä. "No toi tuli vähän puun takaa", J sanoo viitaten mielialan vaihtumiseen. Joo, noita tulee aina joskus, eipä mitään hätää kuitenkaan. Lopulta totean, että ei kai tässä auta kuin myöntää tappio. Onneksi J:llä on sen verran tajua ettei ala siitä enää ilkkumaan, toteaa vain että pitää ehkä kohta hoitaa mut sänkyyn. Sinnittelen vielä hetken, J keittää kaakaota. Lopulta meinaan todella nuukahtaa ja tipahtaa jakkaralta, joten J saattaa mut makkariin. Nukahdan aika autuaan nopeasti.

Tuohon jos lisää vielä 3-4 kaljaa, mitä se mies joi jättäessään viiniä enemmän mulle.

Hah.

 

Perjantaina herään joskus kymmenen maissa, oiskohan unta tullut siis kahdeksan tuntia plakkariin. J taisi herättää mut liikkuessaan siinä makkarissa, en tiedä kauan se mies on nukkunut vai onko ollenkaan. J kömpii viereen ja hetken päästä vie kätensä mun jalkoväliin. Ihme ja kumma kiihotun nopeasti, mutta sitten krapula muistuttaa olemassaolostaan lyömällä naulaisella laudanpätkällä kasvoihin. Tai jotain sellaista. Pää nyt joka tapauksessa on kivuliaan läsnä. Siihen jää mun lämppäilyt, joskin J kierähtää pariksi minuutiksi mun selän päälle makaamaan ja laiskasti pökkimään peppua. Hellää. Koko päivä menee enemmän tai vähemmän nukkuessa. Ainakin J kuorsaa puolesta päivästä seitsemään asti melkolailla tauotta. Itse heräilen parin tunnin välein, enkä nuku kuin pienissä pätkissä. Pystyssä en kuitenkaan kykene olemaan, tai alkaa oksettamaan. Sinnittelen sinne seitsemään asti, kunnes kömmin ylös ja onnekseni myös herätän vahingossa J:n. Vähän jo suunnittelin kotiin lähtemistä, mutta jäin sitten vielä vitkuttelemaan kun J:kin nousi ja nökötettiin keittiössä. "Kas, puolen tunnin päästä ois sauna." Pohdin mielessäni, että taidan lähteä samalla ovenavauksella. Kun saunavuoro olisi alkamaisillaan, nousen ylös ja alan taiteilla sukkia jalkaan. "Haluutko saunaan?" ei kiitos, en käytä. "On siel myös suihku." Hymähdän, onhan täälläkin suihku. "No niin no, on siellä kaksikin suihkua..." Naurahdan. Mitä jos mä jään tänne suihkuun, käy sä siellä saunassa. Olishan se voinut olla varsin kutkuttavaa käydä herran kanssa siellä, mutta en kertakaikkiaan ole sinut sen kanssa, että mua kauheesti tuijoteltas kun olen alasti. Katsoin, että jos halutaan vielä jatkossa tehdä jotain niin parempi pitäytyä moisista tilanteista, näköaisti ja järki säilyy vähän kauemmin. J pakkasi kamansa ja lähti saunaan, itse kävin sillä aikaa suihkussa. Kauaa ei mies jaksanut saunoa, hyvä että ehdin paidan pukea ja naaman rasvata ennen kuin ovi taas kävi. Istuskeltiin keittiössä, välillä katsottiin joku dokumentti- tai uutispätkä. Lopulta kuvaruudun täyttää joku tatuoitu tyttö, joka ei kyllä näytä tekemän mitään ainakaan mua kiihottavaa, mutta eipä sen tarvitsekaan. J:n sormet hoitaa sen puolen, joskin piti taas lopettaa kun klitta alkoi vedellä viimeisiään. Keskityinkin siis enemmän J:n kaluun, joka siinä valaistuksessa näytti erityisen herkulliselta.. Ai hitto vie, ainakin 20cm pitkä ja 4cm paksu.. Ja se oli kerrassaan täydellisen näköinen. Oppikirjamateriaalia, jos niin voi sanoa ;). J hieroo kaluaan, mä kiusoittelen kiveksiä kuljettaen sormiani vähän siellä sun täällä. Mmm ne huokaukset kun se mies nautiskelee itsestään ja varmaan vähän mun sormistakin. Käsi käy huulilla hakemassa sylkeä, levittää sen sitten terskalle, näyttää hyvältä.. Painelen eturauhasta, hieron kiveksiä ja kuuntelen J:n reaktioita. Lopulta keskityn yhteen liikkeeseen kiveksen ympärillä ja katson kuinka valkoinen, paksu kerma purskahtaa terskan päästä ja peittää sen ympärille puristuneet sormet. Tekisi mieli nuolaista..

Sinnittelen hereillä jonnekin aamun pikkutunneille, kunnes nukahdan jonkin videopätkän (oliko se dokumentti vai elokuva, en voi tietää) aikana. Havahdun hereille pitkin yötä, mutta saan nukuttuakin jonkin verran. J tosin taitaa puuhailla hereillä koko yön.. Päivällä J pistää vielä jonkin olut-dokumentin pyörimään ja nukahtaa sitten viisi minuuttia ennen sen loppua. Mä nousen ylös ja suunnittelen kotiinlähtöä, menkatkin ystävällisesti päättivät alkaa (pillereiden aikakausi alkoi nyt viimein minunkin kohdallani, pelottavaa). J havahtuu ja seuraa perässä keittiöön, vääntäisee jonkin herkullisen aamupalasmoothien ja tyrkyttää sitä mullekin. Kivasti on herra ruokkinut teiniä ihan kysymättä :). Puen päälle, sillä aikaa J menee makkariin. Tulen sinne sanomaan näkemiin, "ihanko heti meinasit lähteä?" Niin mä vähän aattelin. Eipä herrakaan siinä enää kinua mitään, vaikka olisi kyllä voinut mun puolesta..

Notta niin. Kolmisen vuorokautta tuli siellä taas pyörittyä. Tänään yritän olla kiltti ja pysytellä kotona. Alkoholiin en ainakaan koske ennen ensi viikon puoltaväliä. Mieluusti toki viikonloppuun asti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja katsotaan nyt kuinka sekaisin saan pääni näillä pillereillä, eli millon menetän järkeni lopullisesti siitä, ettei J joka hetki ole tekstailemassa mulle jotain ympäripyöreetä tai suorastaan kysymässä luokseen. Hah. Mutta päätin, että nyt ei vielä voi totaalisesti seota, haluan ensin edes kerran päästä panemaan sitä miestä ilman kumia...

Joo. Okei. Meniskö kattomaan Poliiseja.

Juon J:tä pöydän alle.

Se lähtee just alkoon hakemaan lisää viiniä. Oikeasti.

Over and out.

No okei, kun nyt kerta vaaditaan.

Kertoilempa sitten kuitenkin eilisen puuhista. Siis mikäli vielä muistan miten se kaikki nyt menikään...

Istuttiin ensin J:n keittiössä, kunnes herra käy vessassa ja kuulen sen menevän makkariin. Seuraan kohta perässä, mies makaa vatsallaan sängyllä ja kapuan viereen samaan asentoon. Käsi hakeutuu heti mun pepulle, puristamaan, läpsimään.. Kohta pitää päästä farkkujen sisään, joten ujutan niitä vähän alemmas. Sormet sujahtaa pitsisten housujen sisään, puristaa pehmeästi ja ujuttautuu vakoa pitkin alemmas. Olen jo valmiiksi kostea, mutta kun kaksi sormea painuu sisään ja aloittaa liikkeensä, kosteus vaan lisääntyy. Toinen käsi hamuaa tietään klitalle, sitten onkin jo vaikea pysyä paikallaan. Sormet lipsuttaa nappulaa, toiset hieroo pillua. Taustalla soiva musiikki lähes hukkuu siihen litinään.. Lopulta passitan kädet pois, riisun farkut ja ryhdyn availemaan J:n vyötä. Sitä huokailua on ihana kuunnella kun puristan lämpimää kalua kädelläni, tunnustelen samettisen tuntuista terskaa ja kiusoittelen kiveksiä kuljettamalla sormenpäitä niiden ympärillä. Aikani saan ahkeroida ranteet rutisten, kunnes J kiepauttaa mut takaisin vatsalleni ja asettuu päälle. Peppuun olis kova hinku, ja vaikka vastustelen, sinnehän se ujutetaan. En edelleenkään pysty rentoutumaan tarpeeksi, J ei edelleenkään malta ottaa rauhallisesti, se kalu on edelleenkin sen verran iso että vaatis ehdottomasti jonkinlaista esivalmistelua ennen kuin oikeasti pystyisin siitä nauttimaan. Jonkin aikaa yritän, mutta lopulta mun on vaadittava J:tä lopettamaan. Jäädään taas hetkeksi makoilemaan päällekäin, kunnes J nousee ja suuntaa suihkuun.

Istuskellaan taas jonkin aikaa keittiössä, kunnes J toteaa ettei jaksa istuskella. Uudestaan makkariin, tällä kertaa webbikameran kautta joku tyttö esittelee pilluaan. Siihen ei juurikaan jakseta keskittyä, kun toistemme kiusaaminen on paljon hauskempaa. Pari nappia auki, ja J saa rinnan nuoltavaksi, mun käsi viihtyy hyvin sen kalun ympärillä. Tosin en malta pitää kieltäni erossa siitä, joten lopulta on siirryttävä herran jalkojen väliin. Jossain vaiheessa musiikki lakkaa ja webbikamerakin näyttää oikkuilevan. J nousee laittaakseen lisää musiikkia, mä jään siihen sängyn reunalle selkä J:hin päin odottelemaan. Herra vaan ei tulekaan takaisin sängylle, vaan tönäisee mut kontilleen. Apua mikä itsetietoisuuden tulva! Mutta puren hammasta ja työnnän persettäni paremmin näkyville. Sitten uskaltaudun viemään sormeni klitalle leikkimään, tais näkyä kivasti kun J:n suusta pääsi kiihottava huokaus.. Kauaa J ei malta katsella, vaan kuulen sen kolistavan laatikoita kortsua kaivaessaan. Jatkan leikkimistä kunnes tunnen J:n kapuavan taaksen ja asettelevan kalunsa oikeaan kohtaan. Huu-uuh, ihan hullu tunne! Ei se paras asento mulle, siis olla niin korkeasti kontillaan, se kalu yltää ihan liian pitkälle. Oli vähän kestämistä, mutta toisaalta.. J tönäisee mut kumoon ja ohjaa menemään selälleen. Hitto mitä menoa, välillä pienin liikkein ihan siinä huulilla, sitten voimakas työntö pohjaan saakka. Välillä se mies nussii kuin mäntä, pitelin sängynpäädystä kiinni etten ajautuisi koko ajan eteenpäin. Liian vauhdikas meno johtaa siihen, että kalu lipsahtaa kokonaan ulos ja junttaa aika kipeästi ohi maalin. Tais J:täkin vähän sattua, kun mies kiipeää pois päältä. Tosin kumi vaan hittoon ja käsipeli saa jatkua. Osallistun hieromalla kiveksiä ja painelemalla eturauhasta. Mieshän ihan sätki lauetessaan... Mmmh.

Istutaan jälleen keittiössä ja jutellaan niitä näitä. Jollain verukkeella siirrytään taas makkariin, J etsii pätkän pornoa ja pistää pyörimään. Itse en siitä niinkään innostu, ja olen enemmän kuin tyytyväinen, kun video katkeaa. J sujauttaa kumin kalulleen ja mä kiipeän päälle. Auh, sisuskalut taitaa olla jo ihan mustelmilla kun tuntuu, että munasarjat on pois paikoiltaan tai jotain. Ja uuh mikä vauhti taas ajoittain..! Vittu mä rakastan sitä kalua. Taiteilen siinä melkoisen tovin, välillä tehden työt oikeasti itsekseni ja välillä naiden vastaan tai pysytellen paikallaan jotta se mies panee parastaan.. Lopulta jalat on niin pahasti maitohapoilla, että hädin tuskin pääsin pois siitä. Jään ketarat levällään makoilemaan J:n kainaloon, ihana tunne kun pillu saa tuuletusta :D. Höpötellään niitä näitä, hyvä ettei nukahdeta. Lopulta noustaan ja herra vääntää mulle taas sellaset kurmeet että ois Välimäen Hanssikin kateellinen.

Loppuilta meni pitkälle aamun pikkutunneille asti keittiössä jutellessa. Lopulta lähempänä viittä mun on pakko luovuttaa ja kömpiä nukkumaan. Tosin en ehtinyt edes nukahtaa ennen kuin J kömpii mun taakse, vie jäisen kätensä rinnalle ja painaa lantionsa vasten peppua. Aikansa siinä hieroskeltuaan J nykii mun pöksyt pois ja asettelee kalunsa reisien väliin, samalla toinen käsi etsiytyy klitalle. "Ni sä et siitä pepusta nyt oikeen lämpene, vai..?" Ikävä kyllä en ihan hirveesti, eri asia itsekseen leikkiessä kuin jonkun toisen kanssa. "Jaa, mitäs sä itsekses sit oikein teet? Hukkaat tavaroita?" Hah, ei ne mitään huku... Samalla kalu tunkeutuu sisään saaden mut huokaisemaan. Ihan ei nyt olla luvallisilla teillä, totean kun kumi puuttuu. "Niinkö? Tykkäät kuitenkin.." No niin hitto vie teenkin. En tiedä mikä siinä on niin kihelmöivää... Tyhmäähän se on, että edes vähän lipsuu. Aikansa kiusattuaan ja "lipsuttuaan" J asettelee kumin paikalleen. Mä jään selälleni makaamaan jalat J:n lantion päällä kun J ujuttaa kalunsa sisään vähän niin kuin olisi lusikassa. Rauhallista nussimista, välillä nopeampia ja pidempiä työntöjä. Alan olla jo liian väsynyt, jotta kostuisin oikein kunnolla, ja kalun kulmakin on sen verran vino, että tuntuu kuin kuluisin oikeasti puhki. Siihen vielä päälle se, että iskee aivan massiivinen kusihätä... J kiusaa loputtomiin pysytellen välillä paikallaan ja sitten yhtäkkiä työntyen pohjaan saakka. Se mies vissiin nauttii kuullessaan mun valitusta ja voihkimista... ;). Lopulta pakenen vessaan ennen kuin rakko halkeaa.

Kömmin takaisin nukkumaan, J jää keittiöön lipittämään kaljaa. Ei mitään hajua paljonko kello on, kun J tulee sänkyyn, painautuu jälleen ihan kiinni ja kevyesti puristaa rintaa. Aikansa mies jaksaa jatkaa herättelyään, ja lopulta käännyn ympäri ja vien käteni kalulle. Puoliunessa hieron sitä, samalla J kiusaa rintoja nipistellen ja nuollen. Ranne vääränä ahkeroin, mutta taitaa herrakin olla jo liian väsynyt siinä vaiheessa. Jätetään puuhat lopulta sikseen, vihdoinkin saan nukahtaa.

Typerä nainen

Voi kuinka kerrassaan nautin tästä hermopallerona olemisesta! Ja siitä, että olen naurettava, helppo ja kaikin puolin idiootti. Ammun itseäni jalkaan kerta toisensa perään, mutta en yksinkertaisesti opi.

Perjantaina olin Paikallisessa itsekseni. Päätin humaltua. Eikä siihen kovin montaa lasillista edes tarvittu. J tuli paikalle jossain vaiheessa, en ollut kuullut siitä mitään koko viikolla. Ja sitten se yksi perkeleen mimmi astelee paikalle. Ja tunsin itseni niin uskomattoman naurettavaksi kun huomasin olevani mustasukkainen. Se mimmi on J:n kaveri ja luonnollisesti ne meni juttelemaan keskenään - ja lähtivät myös samaa matkaa. Vittu ku kirpas. Ja koska olin humalainen, naurettava ämmä, laitoin J:lle viestiä jonkin aikaa sen jälkeen, että en ehtinyt siinä moikata, joten hyvää illanjatkoa. Näin ollaan laiteltu puolin ja toisin aikaisemminkin. Ja mitä se vastaa? "Kiitos!" NO OLE VITTU HYVÄ VAAN. Jostain syystä otin sen verisesti. Ja tiesin kyllä koko ajan sen olevan jälleen täysin naurettavaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Kävelin bussipysäkille kaikenlaisten mukavien ajatusten pyöriessä päässä.. Bussia jouduin odottamaan melkein puoli tuntia, joten niillä mukavilla ajatuksilla oli runsaasti aikaa tehdä tuhojaan. Jopa siihen pisteeseen asti, että mua alkoi harmittaa niin pahasti että pari kyyneltä kohosi silmiin. Jumavitunlauta, mähän en saatana ala julkisilla paikoilla määkimään sen miehen takia! Ja sitten. Vittu minuuttia ennen ku bussi tuli, saapuu viesti. "No nyt se mimmi läks, mulle jäi kaks isoo viinilasillista..." Tuijotin epäuskoisena puhelinta, ja bussi suhahtaa ohi. Aivan liian äkkiä vastaan viestiin, mulla on pullo viiniä laukussa. "Pitäiskö sun ehkä tulla tänne?" Mieluummin sinne ku puol tuntia seuraavaan bussiin. Ja koko sen vitun kävelymatkan ajan soimaan itseäni. Kuinka helvetin selkärangaton pitää olla, että juoksee paikalle kun toinen napsauttaa sormiaan? Ja vielä siksi, että kun illan ensimmäinen seuralainen lähtikin kotiin. Mä olen joku varavaihtoehto ilmeisesti. Siltä ainakin tuntuu. Kun saavuin J:n luo, istuttiin pöydän ääreen ja herra nostaa jalkansa mun reidelle ja virnuilee. Sen verran mulla oli jotain kyseenalaista tajua, etten räpytellyt silmäripsiäni ja hymyillyt nätisti, vaan tarrasin tissiä tökkivään varpaaseen ja estin sen tekemiset. "Musta vähän tuntuu, että mun pitäis pyytää anteeksi jotain." No saattaa hyvinki olla, ajattelin mielessäni, mutta mitäs vittua mun hyödyttää tolle kiukutella ja sen pyydellä anteeksi sitä, että kysyy luokseen ja mä tuun. Ei se ole ton miehen vika (sinällään...) jos mulla ei ole tahdonvoimaa kieltäytyä. Ilta oli humalahakuinen, jos en sanois. Jotain juteltiin, ei mitään muistikuvaa mistä. Lopulta pääsin nukkumaan, ja jotain siinäkin muka leikkimielisesti kiukuteltiin puolin ja toisin, mutta silti se vaikutti olevan jotain muutakin kuin vain leikkiä..

Lauantaina suuntasin alkuillasta kaverille, yllättäen J pistää kymmenen maissa viestiä "kaikki muut teinit on jo löytäneet tänne (Paikalliseen), meinaatko itse pysyä poissa?" Jotain viestitellään, kunnes siitä sitten siirrytään Paikalliseen. Eikä siitä illasta sen enempää kuin että siinä vaiheessa kun itse lähden varttia ennen sulkemisaikaa kotiin, J istuu tiskillä jonkun mua vanhemman brunetin kanssa. Ja taas kirpaisee. Enkä ehkä nyt pysty kertomaan, mitä viestiä laitoin ja kuinka tyhmäksi oloni tunsin.. Herään puoliltapäivin viestiin, J siellä huhuilee. On kuulemma vieläkin kännissä. Hieno juttu. Mua lievästi ärsytti, mutta olin jo yön myllerryksestä rauhoittunut. Vähän viesteillään, kunnes J heittää sen mitä vähän odottelinkin. "Mihis aikaan oisit täällä lievittämässä mun krapulaa?" Pari tuntia myöhemmin bussissa ollessani saan taas viestin "pistä vauhtia, tääl ois sille vitulle käyttöä.." Jumalauta kuinka se mies saa samaan aikaan ärsyyntymään ja kostumaan..!

Jaaa yksityiskohtiin en sitten tällä kertaa menekään ;D. Mutta voin sanoa, että nyt on paikat vähän jäykkänä.. Ja puhki. Ja olen nukkunut ihan liian vähän, luultavasti noin neljä tuntia. Piti vielä aamukuudelta nussia puolinukuksissa.

Mä en saa ikinä lopetettua tätä juttua. Mutta en voi antaa sen jatkuakaan enää loputtomiin, koska menen vaan yhä enemmän sekaisin kun en näe sitä.

I'm trying to understand, I really am..

Ota nyt miehistäkin selvää. Tää nuori kolli joka mua on piirittäny koko viikon ja aina sieltä joulukuulta saakka vaikutti tänään ihan siltä kuin olis vetässy herneen nenäänsä. No, okei okei, kaipa sillä oli jotain pohjaakin sille, mutta silti en ihan jaksa ymmärtää.

Kolli aloitti taas naamakirjatsättäilyn ja heittäytyi suurin piirtein heti tuhmaksi. Suoraan sanottuna kärtti seksiä. Ja kun yritin (jälleen) sanoa, että en välttämättä nyt pysty moiseen kun on ajatukset jokseenkin solmussa (olen myös karkeasti kuvaillut tilannetta, joka mulla on J:n kanssa ollut meneillään, reilua tai ei, mutta eipä sekään ole poikaa juuri hillinnyt), jatko oli vaan että vois tehdä meille molemmille hyvää harrastaa vähän vaakamamboa. Kun sitten jatkoin, että me nyt ei kuitenkaan just sillä punaisella sekunnilla voida hommiin ryhtyä eikä sen kannata jäädä mua odottelemaan jos muita ehdokkaita sattuu kohdalle, kolli muuttui vaitonaisemmaksi. En sinällään kritisoi yhtään, saattaahan moinen koetella jos on kovin heikko itsevarmuus. Mutta olin myös aikaisemmin sanonut, että ihmettelen suuresti jos sillä ei ole tyttöjä jonoksi asti kun on niin helvetin hyvän näköinenkin! Poika kuitenkin lopetti keskustelun toteamalla ykskantaan, että vois koittaa mennä nukkumaan, eikä vastannut enää kun toivotin hyvät yöt.

Notta ei sitten! Vittu minä jaksa noita poikasia paapoa. Oon yrittänyt kerrassaan ystävällisesti mutta varmasti kollia vähän hillitä, mutta kun pitää aina olla ehdottelemassa. Riitti että kerran pääsi melkein pukille - ja sillonkin meni möläyttelemään ihastumisiaan vielä senkin jälkeen kun pyysin hillitsemään ja rauhottumaan.

Ja sit viel kysellään miks tykkään vanhemmista miehistä... No siks, kun ne ei ole enää ihan noin teinejä. Hitto soikoon!