Typerä nainen

Voi kuinka kerrassaan nautin tästä hermopallerona olemisesta! Ja siitä, että olen naurettava, helppo ja kaikin puolin idiootti. Ammun itseäni jalkaan kerta toisensa perään, mutta en yksinkertaisesti opi.

Perjantaina olin Paikallisessa itsekseni. Päätin humaltua. Eikä siihen kovin montaa lasillista edes tarvittu. J tuli paikalle jossain vaiheessa, en ollut kuullut siitä mitään koko viikolla. Ja sitten se yksi perkeleen mimmi astelee paikalle. Ja tunsin itseni niin uskomattoman naurettavaksi kun huomasin olevani mustasukkainen. Se mimmi on J:n kaveri ja luonnollisesti ne meni juttelemaan keskenään - ja lähtivät myös samaa matkaa. Vittu ku kirpas. Ja koska olin humalainen, naurettava ämmä, laitoin J:lle viestiä jonkin aikaa sen jälkeen, että en ehtinyt siinä moikata, joten hyvää illanjatkoa. Näin ollaan laiteltu puolin ja toisin aikaisemminkin. Ja mitä se vastaa? "Kiitos!" NO OLE VITTU HYVÄ VAAN. Jostain syystä otin sen verisesti. Ja tiesin kyllä koko ajan sen olevan jälleen täysin naurettavaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Kävelin bussipysäkille kaikenlaisten mukavien ajatusten pyöriessä päässä.. Bussia jouduin odottamaan melkein puoli tuntia, joten niillä mukavilla ajatuksilla oli runsaasti aikaa tehdä tuhojaan. Jopa siihen pisteeseen asti, että mua alkoi harmittaa niin pahasti että pari kyyneltä kohosi silmiin. Jumavitunlauta, mähän en saatana ala julkisilla paikoilla määkimään sen miehen takia! Ja sitten. Vittu minuuttia ennen ku bussi tuli, saapuu viesti. "No nyt se mimmi läks, mulle jäi kaks isoo viinilasillista..." Tuijotin epäuskoisena puhelinta, ja bussi suhahtaa ohi. Aivan liian äkkiä vastaan viestiin, mulla on pullo viiniä laukussa. "Pitäiskö sun ehkä tulla tänne?" Mieluummin sinne ku puol tuntia seuraavaan bussiin. Ja koko sen vitun kävelymatkan ajan soimaan itseäni. Kuinka helvetin selkärangaton pitää olla, että juoksee paikalle kun toinen napsauttaa sormiaan? Ja vielä siksi, että kun illan ensimmäinen seuralainen lähtikin kotiin. Mä olen joku varavaihtoehto ilmeisesti. Siltä ainakin tuntuu. Kun saavuin J:n luo, istuttiin pöydän ääreen ja herra nostaa jalkansa mun reidelle ja virnuilee. Sen verran mulla oli jotain kyseenalaista tajua, etten räpytellyt silmäripsiäni ja hymyillyt nätisti, vaan tarrasin tissiä tökkivään varpaaseen ja estin sen tekemiset. "Musta vähän tuntuu, että mun pitäis pyytää anteeksi jotain." No saattaa hyvinki olla, ajattelin mielessäni, mutta mitäs vittua mun hyödyttää tolle kiukutella ja sen pyydellä anteeksi sitä, että kysyy luokseen ja mä tuun. Ei se ole ton miehen vika (sinällään...) jos mulla ei ole tahdonvoimaa kieltäytyä. Ilta oli humalahakuinen, jos en sanois. Jotain juteltiin, ei mitään muistikuvaa mistä. Lopulta pääsin nukkumaan, ja jotain siinäkin muka leikkimielisesti kiukuteltiin puolin ja toisin, mutta silti se vaikutti olevan jotain muutakin kuin vain leikkiä..

Lauantaina suuntasin alkuillasta kaverille, yllättäen J pistää kymmenen maissa viestiä "kaikki muut teinit on jo löytäneet tänne (Paikalliseen), meinaatko itse pysyä poissa?" Jotain viestitellään, kunnes siitä sitten siirrytään Paikalliseen. Eikä siitä illasta sen enempää kuin että siinä vaiheessa kun itse lähden varttia ennen sulkemisaikaa kotiin, J istuu tiskillä jonkun mua vanhemman brunetin kanssa. Ja taas kirpaisee. Enkä ehkä nyt pysty kertomaan, mitä viestiä laitoin ja kuinka tyhmäksi oloni tunsin.. Herään puoliltapäivin viestiin, J siellä huhuilee. On kuulemma vieläkin kännissä. Hieno juttu. Mua lievästi ärsytti, mutta olin jo yön myllerryksestä rauhoittunut. Vähän viesteillään, kunnes J heittää sen mitä vähän odottelinkin. "Mihis aikaan oisit täällä lievittämässä mun krapulaa?" Pari tuntia myöhemmin bussissa ollessani saan taas viestin "pistä vauhtia, tääl ois sille vitulle käyttöä.." Jumalauta kuinka se mies saa samaan aikaan ärsyyntymään ja kostumaan..!

Jaaa yksityiskohtiin en sitten tällä kertaa menekään ;D. Mutta voin sanoa, että nyt on paikat vähän jäykkänä.. Ja puhki. Ja olen nukkunut ihan liian vähän, luultavasti noin neljä tuntia. Piti vielä aamukuudelta nussia puolinukuksissa.

Mä en saa ikinä lopetettua tätä juttua. Mutta en voi antaa sen jatkuakaan enää loputtomiin, koska menen vaan yhä enemmän sekaisin kun en näe sitä.