Deitti nro 3?

Tuskallisen hidasta viestittelyä viikon verran. Tuottaa tulosta, sillä mua hymyilyttää ja tekisi mieli kikattaa kuin pikkutyttö. Herran kuva on jotenkin suloinen, sillai hyvällä tavalla. Ei mitään tuitui ja lässynlässyn, vaan sellanen perhosia vatsassa -fiilis. Ja viestittelyn perusteella on edes vähän samanlaiset mielenkiinnot tai näkemykset maailmasta. Äsken tuli viesti "mitäpä jos käytäis joku päivä kahvilla, silleen kasuaalin paineettomasti vaan, jooko?" Molemmat ollaan vissiin jännittäjiä, tästähän tulee jännää..

Mutta eipä nyt lastata liikaa paineita tai odotuksia tähän, pettymys olisi pienempi.

Pitäiskö nähdä jo tänä viikonloppuna? Oli jo pieniä ajatuksia vähän yhteen jos toiseenkin suuntaan.. Mutta niin. Ja nyt ehdotin perjantaita (viesteilen tässä samalla, siis). Saa nähdä mitä käy..

:)

Edit. Voi ei. Pelottavan symppis. Älä nainen nyt liikoja sekoile..

Biting my lip

Holy fuck mikä panetus. Istun sohvalla toinen jalka penkillä, sormet eksyy väkisin olohousuista sisään. Sokeroinnista on kolme viikkoa aikaa ja sänki tuntuu pehmeänä. Suihku puolestaan on pehmittänyt ihon noin muuten. Tuntuu hyvältä sormenpäissä. Ajatukset vain harhailee ihan minne sattuu eikä mielessä pysy mitään lyhyttä hetkeä kauempaa. Hetkeä aiemmin vilkaisin Redtuben tarjontaa, mutta ei vaan sytyttänyt yhtään. Ja kuitenkin mieli jatkaa levottomana, panettaa...

Nää on niitä hetkiä kun toivoisin kovasti, ettei mikään niin arkipäiväinen kuin työ määräisi mun aikatauluja ja tekemisiä.. Nyt nimittäin tekisi mieli ehdotella yhdelle jos toisellekin jotain pientä kivaa ja lähteä pariksi tunniksi peuhaamaan. Vaan eipä tässä oikein pysty, vaikka ei se aikaisin mahdollinen herätys olekaan. Huomenna onnistuu vielä vähemmän, yhdeksän tunnin työpäivä jatkuu iltaan, ja seuraavana aamuna juurikin se kamalin herätys.

Pakko kai se on hieman leikitellä tänään, muuten en saa rauhaa.. Tekisi mieli myös leikitellä eräällä kuvalla, jonka onnistuin itsestäni ottamaan. Ei mitään kummoista, olen vain jokseenkin kovin tyytyväinen siihen ;).

37 000 selauskertaa pärähti mittariin. Vaikea arvioida kauanko menisi, että 40 000 täyttyy. Viikon loppuun vai kenties ensi viikkoon?

Helvetti, missä se värisevä ihanuus on..

Kiellettyä nautintoa

Eilen sain J:ltä päivällä viestiä. "Junassa." Tervetuloa kotiin. Mä oon töissä. Myöhemmin illalla tuli lisää viestiä, kunnes se paljon pelätty ja toivottu ehdotus tuli. "Jos lähen lenkille ni kai oot parin tunnin päästä täällä nussittavana?" Pari tuntia on ihan liian myöhään, meen aamulla töihin. Joko tuun nyt tai sitten huomenna töiden jälkeen, sit voin olla tuntikausia nussittavana. "Huomiseen on ihan liian pitkä aika. Kai sul on jo kengät jalassa?" Puol tuntia.

Olisi tehnyt mieli jo rappukäytävässä käydä käsiksi, mutta maltoin mieleni. Rupateltiin hetki, kunnes herra lopulta toteaa, että pitikö meidän tehdä jotain. Vastasin, että oottelinkin jo, annan aina aikaa kun herra näyttää haluavan jutella. "Mietin, että et hypänny heti ovella kimppuun." Oisko se sit toiminu? "Mikä jottei." No, katellaan.. Nousin ylös ja menin herran eteen seisomaan, kädet lähti vaeltamaan pepulle saman tien. Se sänki.. Mikä siinä on? Raapii, mutta niin ihanasti. Vein käteni shortseista sisään, siellä odoteltiinkin jo puolivalmiina. Kylmät väreet kulki selkää pitkin, kun kuuntelin J:n huokailuja. Kädet hamusivat farkuista sisään, riuhtaisin ne polviin. Sormet sujahtivat odottavalle pimpsalle, huomasin olevani jo aivan märkä. Vaimea litinä säesti mun huohotusta, kun klitta sai piinansa. Toinen käsi puristi omistavasti pepusta. Jalkojen notkahdellessa vaikeroin J:n korvaan. "Pitäiskö siirtyä tonne makkariin?" Potkin farkut pois ja pyörähdin sängylle. J asettuu viereen makaamaan, vein käteni leikkimään kalulla. Kohta sormet hamuavat rintoja, ujuttautuvat liiveihin. "Voisko noi liivit saada pois?" Kohottaudun ja riisun, otan toisen rinnan leikittäväksi, J katselee silmät kiiluen kunnes imaisee ahneesti. Makaan selälläni kun J nostaa mun jalat koukkuun ja asettelee itsensä kohdilleen. Mmmmh vihdoin saan sen kullin sisääni, onko se aina tuntunut näin hyvältä? Rauhallisia työntöjä, karhea sänki raapii huulia. Pian sormet liittyvät leikkiin mukaan, ei pysty kuin voihkimaan ja vaikertamaan. Työnnöt nopeutuvat vähitellen, sormet kiusaavat klittaa saaden mut kiemurtelemaan. Sitten se tapahtuu, kuin varkain. Laukean huohottaen, käsien puristaessa sängynpäätyä. Säpsähtelen ja pysäytän J:n käden klitalla. Pakko hengähtää hetki, katson J:hin joka seuraa katseellaan. "Tais tuntua hyvältä." Mm-hmm. Kohta J jatkaa liikettään, tuntuu että pimpsa olisi tiukentunut huomattavasti. Kohta J kääntyy selälleen, vien käteni kalulle. J kurottaa suutelemaan, pehmeiden huulien ja karhean sängen yhdistelmä tuntuu taas hyvältä. Imaisen ja näykkään alahuulta, J huokaa kiihkeästi. Samaan aikaan hieron kalua puristaen varresta hellästi mutta varmasti. J virnistää ja ohjaa päästä työntäen alemmas, imaisen kalun kostutettujen huulieni väliin. Pyöräytän kieltäni terskan ympärillä, imaisen kalua syvemmälle suuhun. J:n reaktioiden kuunteleminen kiihottaa. Sitä kalua voisi nuoleskella loputtomiin, mutta en malta sentään niin kauaa. Jonkin ajan päästä kohottaudun ja kiipeän päälle. J ohjaa kalun oikeaan kohtaan ja työntyy sisään. Kädet hamuavat tiukan otteen pepusta, määräävät pysymään paikallaan kun herran lantio tekee työt. Tunnen valuvani reisille saakka, totean sen J:lle joka naurahtaa ja puristaa pepusta lujempaa. Ajoittain rynkytys yltyy hurjaksi, kunnes herra pysähtyy hengähtämään. Kohottaudun pystympään ja kädelläni kurotan hyväilemään kasseja. J:n katseleminen on mielenkiintoista, herra makaa silmät kiinni, huulet raollaan ja hengittää epätasaisesti välillä pidättäen hengitystä käteni liikkeiden mukaan. Kumarrun takaisin etukenoon, J hautaa kasvonsa rintoihin ja aloittaa työnnöt uudelleen. Tuntuu kuin valuisin vettä herran lanteille, hiki sekoittuu mehuihin ja läiskii työntöjen tahtiin. Lopulta tahti rauhoittuu ja loppuu kokonaan, nousen pois ja totean olevani jokseenkin puhki. Käyn J:n viereen makaamaan, J vie oman kätensä kalulleen joten kuljetan sormeni kutittelemaan kasseja. Välillä J lisää sylkeä nyrkkiinsä ja jatkaa runkkaamista, sormeni kiertelevät kasseja, välillä hyväilen koko kämmenellä. Aikamme leikitään, kunnes J laukeaa sätkien. Hetkeksi jään kainaloon makoilemaan ja kuuntelemaan herran sydämenlyöntejä, sitten nousen ja puen, menen keittiöön tupakalle. Kohta herra seuraa perässä, jutellaan vielä hetki. Lopulta lähden kotiin, untahan en tietenkään saanut vielä hetkeen.

Ja joo. Voin hyvin kuvitella millainen raivon ja ärsytyksen kihinä siellä jossain saattaa käydä. Ja varsinkin mun seuraava toteamus kirvoittaa tuhahdusten tuulahduksen. Mutta mä en kadu kyllä yhtään. Tiedän. Saan taas turpaani. Mutta mä nautin tosta ihan liikaa, jotta pystyisin olemaan nyt tunnontuskissa. Auttaako yhtään jos totean, että tiedän vallan hyvin kuinka typerää tää on..

Voi vittujen kevät.

Niin. Mistäs sitä oikein aloittaisi?

Aikaisemmin päivällä kirjoitin tynkätekstin, että ihan kohta suostun jonkun jampan houkutteluihin. Ja niinhän mä sitten tein. Sieltä ihastuttavalta deittisivustolta löytyi tämä herrasmies, joka jo viestiensä perusteella soitti lieviä hälytyskelloja. No, kiima oli sellainen, että hyvä ettei jäänyt märkää länttiä sohvaan. Ja ajattelin, että what the heck, tuskin mä siihen kuolen. Niinpä suuntasin suihkun jälkeen keskustaan ja siitä sporalla lännen suuntaan. Saavuin perille herran asunnolle, vastassa oli ihan tavallinen mies eikä siinä mitään. Mutta sitten. Mentiin asuntoon, kohta herra tulee lähemmäs ja suutelee. Ja kohta se myös tunkee kielensä mun nieluun. Ja viesteissään hän oli maininnut, että jos tulen sinne niin tarjolla on oikean miehen munaa eikä mitään pikkupojan piliä. Noh. Kova on itseluottamus herralla. Sillä kun käteni sujahti sen housuista sisään, hyvä että löysin sieltä mitään muuta kuin pallit. No, oli siellä joku nakki, joka sai mut melkein nauramaan ääneen. "Onks ihana muna? Oikeen miehen iso muna." Voi luoja... Kun se sai sen kovaksi, se oli hädin tuskin puoliakaan J:n kalusta. Siinä sulle vittu oikeen miehen KYRPÄ. Ehkä mut on vaan lellitty piloille? Vai onko kaikilla suomalaisilla miehillä keskimäärin samanlainen? Aloin oikein muistelemaan minkä kokoisia aikaisemmilla panoillani on ollut, mutta en tahtonut muistaa Hymykuoppamiestä pidemmälle. Kaiketi olen ollut myös sen verran humalassa ja koko touhu vähän mitä sattuu, ettei kunnon näköhavaintoja ole muistikuvissa. No, palatakseni tähän piliin ja sen omistajaan, aloin vahvasti katumaan koko juttua. En tuntenut kiihottuvani oikein ollenkaan, vaikka olin matkalla suurin piirtein valunut ratikan penkille. Ja se suutelu, hyi helevetti. Paskin suutelija ikinä. Ikinä. Edes T:n koko naaman kasteleva tyyli ei ollut läheskään yhtä kamala. No, kaikesta tästä huolimatta otin sen pilin suuhuni. "Paras suihinotto ikinä", juu niin varmaan. Ihan vaan vinkkinä, älkää hokeko tollasia mauttomuuksia, mä en ainakaan usko niihin hetkeäkään ja ne saa mut lähinnä huvittumaan - sillä erittäin huonolla tavalla. Siirryttiin sohvalta sängylle ja jatkettiin peuhaamista. Kun herra pyytää imeskelemään pallejaan, sanon suoraan ei. Ne nimittäin tuoksahtivat hieman epämiellyttäville (vertasin jälleen J:hin, joka tuoksuu aina suihkugeelilleen eli miellyttävälle). Ja kun jonkin ajan päästä herra pyytää jos ottaisin rintani paljaiksi, mun oli pakko sanoa etten pysty tähän. En pysty rentoutumaan, en tunnu luonnolliselta, jne. Herra otti asian hyvin, vaikka jatkoikin lievää inttämistä ja maanittelua. En kuitenkaan antanut asiassa periksi. Tai no, sen verran annoin, että kohta jatkoin pyynnöstä sitä "taivaallista" suihinottoa. "Saanko laueta sun suuhun?" Hetken epäröin, mutta jälleen ajattelin että mitä väliä. No, olihan sillä väliä. Hyvä etten oksentanut. Sen mömmön ruiskiminen tuntui ällöttävältä ja se maistui jälleen aika helvetin pahalle. Sain just ja just naamioitua tuntemukseni piiloon ja kiltisti nielaisin sotkut pois. Jatkettiin makoilua, herra silitteli päätä, juteltiin niitä näitä. Näin niinku puheen tasolla sujui ihan hyvin, oli jopa ihan hauskat keskustelut, mutta kaiken kaikkiaan halusin vain pois sieltä. No, kohta herra maanittelee hieromaan pallejaan, suostuin vastahakoisesti. "Tykkäätkö kattoa kun runkkaan?" Nyökyttelin kuten muutenkin, ihan silkasta säälistä ja kohteliaisuudesta, en halunnut turhaan loukata puhumalla totta. Oikeasti katselin suurimman osan ajasta telkkarissa pyörivää Anssi Kelan Miten sydämet toimii -biisin videota ja pohdin etten olisi kyllä ikinä arvannut sen biisin olevan Kelaa. Lopulta poistuin ja jatkoin suorilta tein Paikalliseen huuhtomaan sperman maun pois.

Siis mitä vittua? Ihan oikeesti? Miksi vitussa miehet markkinoi itseään isokaluiseksi jos totuus muistuttaa enemmän kymppinakkia, joskin lyhyempänä? Mä en jaksa. En jaksa näitä pettymyksiä. Ja mä kuulostan jo omiin korviinikin ihan kamalalta ämmältä. Mutta vittu oikeesti!! Pitääkö mun kohta pyytää mittoja ennen kuin suostun mihinkään tapaamisiin.. Tosin eihän mulla ole moiseen varaa kun ei itsellänikään ole tarjota mitään priimaa. Mut vittusaatana, jos olisin antanut sen herran nylkyttää mua sillä pienellä pilillään, olis saattanut päästä itku puhtaasta pettymyksestä. Ehkäpä mulla onkin valtava tussu joka nielee kaikki tollaset normaalin (?!) kokoiset munat sisäänsä ilman, että tunnen yhtikäs mitään. No, lohduttaudun sillä, että kaikki kohtaamani kalut eivät ole olleet yhtä surullisia. Tietenkin on J, joka tällä hetkellä päihittää kaikki lähinnä siksi että seksuaaliset mieltymykset on muutoinkin osuneet kohdalleen. Sitten tää elämäni ensimmäinen nettituttavuuden paneminen (tiedät kyllä ketä tarkoitan), se oli erittäin miellyttävää. Kolmantena tulee ehkä T, ihan vain siksi, että Hymykuoppamies oli jokseenkin pieni myös, enkä niitä aikaisempia tahdo vain muistaa millään. Oisko sillä yhdellä ruotsinlaivatuttavuudella ollut ihan kiva kanssa.

Ei, mut on vaan lellitty piloille. En voi enää ikinä koskaan olla tyytyväinen ja tyydytetty, jos herralla ei ole samanlaista varustusta kuin J:llä. Tai edes hyvin lähelle sitä. Hyvin hyvin lähelle.

Räjähdyspisteessä

Vittu että panettaa. Ihan kohta suostun ton jonkun jampan uteluihin ja houkutteluihin ja lähen nussimaan sitä. Saatana.

Ja vittusaatana sitä helvetin J:tä. Ei olisi pitänyt lähteä siihen tuhmaan leikkiin mukaan ollenkaan. Koska mitä muuta oon tehnyt sen jälkeen kuin miettinyt sitä miestä? Ja seksiä sen kanssa. Ja sitä ihanaa kalua. Jonka mä haluan eteeni just nyt. Ja sitä karheeta sänkeä joka raapii huulia (ihan kaikkia niistä).

Aaaaaa pää sanoo poks iiihan just.

Lyhyt piipahdus

Sain tänään sähköpostiin kommentin johonkin sata vuotta vanhaan tekstiin herkku.netissä. Herra kiitteli kovettavan hyvästä tarinasta ja tokaisi, että jos sattuisi kiinnostamaan niin... Noh. Saattais jopa huvikseen kiinnostaakin, sillä puutostila alkaa olla käsin kosketeltava (erittäin, hellästi tai rajusti, ihan sama tässä vaiheessa). Mutta mähän en tietenkään lähde tällaisiin juttuihin mukaan. Sai kyllä mairean hymyn huulille työpäivän ratoksi ;).

Se Nuori Kolli on alkanut taas lievästi häiriköimään. Saatoin fb:ssä mainita lähteväni treffeille, ja siitäkös se innostui ottamaan yhteyttä. Ei sentäs pyytänyt hänen kanssaan lähtemään, mutta oli hyvä tekosyy nyt vaan laittaa viestiä. Ja alkaa vaivihkaa urputtamaan miksi en koskaan hänen kanssaan tee mitään. Tai ainakin vahvasti sellanen fiilis mulle tulee. Vittusaatana, pitääkö mun oikeasti alkaa kunnon ämmäksi ja loukata sitä? Tai kenties taas vaan ylireagoin, auttas huomattavasti enemmän jos oottelis rauhassa että mitä heitetään eteen. Mutta ei vaan yhtään kiinnostas. Anteeksi, Kolliseni, mutta ei.

Saatoin löytää uuden uhrin sieltä deittipalstalta. Tosin en jostain syystä ole uskaltanut laittaa sille vielä mitään viestiä... Ja vaikka en niinkään muka kiinnitä huomiota ulkonäköön, niin herran kertoma pituus saattaa ehkä ihan lievästi häiritä. Pakko myöntää, tunnen vetoa pitempiin miehiin. Tosin eihän se mitään tarkoita. Hymykuoppamies on vain pari hassua senttiä mua pitempi. Ja sehän on aivan helvetin pantava ja kutsuva mies... Uuh!

J on pyörinyt mielessä taas ihan liikaa.

I'll burn in hell for this.

Eikös olekin kivan raflaava otsikko?

Juu, kävin eilen toisilla treffeillä. Ne sovittiin sunnuntai-iltana, olen nopean toiminnan nainen. Mutta kun sen jampan näin, toivoin hartaasti etten olisi. No, tiesihän sen, että tällaisessa nettideittailussa vastaan tulee ennenmmin tai myöhemmin niitä ns. hankalampia tapauksia. Kuten tämä nuori herra, joka oli vissiin säälistä pyydetty kaveriporukan matkassa Helsinkiin käymään. Meidän oli tarkoitus nähdä puoli kuudelta (sen hotellin luona, hömm), mutta noin varttia ennen herra soittaa ja sanoo, että menis vielä "jokunen tunti". Jahas jahas, saattaa mullakin mennä jokunen tunti ennen ku sanon että sorgen jörgen, ei pysty. No joo, tapoin aikaa menemällä lasilliselle Paikalliseen, jossa törmäsinkin neiti Ta:han. Lasien tyhjennyttyä harpottiin E:n ja H:n residenssiin, siellä oli lettukestit. Ostin kaupasta jotain nopeeta ruokaa ja just kun sain sen höyryävänä eteeni, se jamppa soittaa. Kaksi tuntia sovitusta ajankohdasta myöhässä. Sanon, että menee hetki, mutta lähdin kuitenkin tapaamaan sitä. Ta oli ihan sitä mieltä, ettei olisi pitänyt kun kerta kaksi tuntia heittää päin vituraa. *Syvä huokaus* Niin. Kun sen sitten näin, tajusin että se on vaan niin vössykkä, reppana, hissukka, mitä näitä nyt on. Että ihan ymmärrettävää jos se on pari tuntia myöhässä. Ja vaikeasti ymmärrettävä puhelimessa. Se tunti oli niin tappavaa, että olin hyvin lähellä lähettää H:lle viestiä, että nyt pelastat ja soitat että perheen yli on ajettu tankkerilla tai vittu ihan mitä vaan. Mutta purin hammasta ja puhuin kuin lapselle. Ei helvetti *facepalm*. Se oli ihan vahinko! Jouduin ylläpitämään keskustelua koko ajan, enkä meinannut keksiä mitään puhuttavaa. Kyselin vähän sitä sun tätä, höpöttelin duuneistani ja jotain muuta paskaa, kunnes lopulta en kestänyt enää sitä alati pitenevää hiljaisuutta kommenttien välissä. Valehtelin meneväni tänään töihin ja että nyt on varmaan pakko lähteä kotiin kiitos hei. Kun pääsin nurkan taakse, lähes juoksin seuraavaan risteykseen, jotta sain etäisyyttä.

J:ltä oli tunnut viesti kesken treffien. Vastasin sille ja vähän kiusallani mainitsin käyneeni treffeillä. Myönsin kylläkin, että ne oli aika floppi, johon herra toteaa, että näitä sattuu, ei aina voi voittaa. Näpäytin, että viime viikkoiset oli paljon paremmat, "oho, teinihän on villiintynyt". Pari viestiä tipottain, ei mitään kummempaa. Menin takaisin Paikalliseen ja onnistuin humaltumaan hieman. Ei se varsinaisesti vahinko ollut, mutta.. Olin koko ajan kahden vaiheilla että haluanko humaltua yhtään ja viettää vapaapäivääni edes pienessä krapulassa vai haluanko humaltua vain hieman ja välttää krapulan. Pohdinnat jäi kesken kun J:ltä tuli uusi viesti. "Hyvä ettei nähty iltapäivällä, et ois pystyny kävelemään. Sen verran oli krapulaa ja erilaista hormonia kierrossa." Vai niin, mistä tiedät oisinko suostunu? No joo, tässä panetustilassa.. "Ai sinäkö helppo?" Älä nyt, mä oon kieltäny sut iteltäni. En vaan pysty tähän leikkiin enää. Seksihän kelpaa aina, mutta mulla on vaikeuksia pitä tunteet erillään. "Joo, eihän tää meidän leikki oo missään vaiheessa ollu tervettä." Ei sen aina tervettä tarviikaan olla, mut rajansa kaikella. Väliin joku tuntematon pano, ni tilanne vois helpottua. "Joo. Kattellaan niitä seksitouhuja sitten joskus." Välissä keskustelu kävi jossain muissa aiheissa, kunnes se jotenkin ajautui pikkutuhmaan leikkiin. Jaaa kiitos viinilasillisten, olin yllytyshullu ja napsin pari kuvaa bussipysäkillä... Herra vaan jatkaa kiusaansa ja panokset kovenee. Bussimatka polttelee, ootas kun pääsen kotiin. Kotona kaivelen lelun esiin, kuvasarja jatkuu.. "Setä taitaa nukkua teltta pystyssä tän yön", herra on hyvä ja tekee teltallensa jotain jos se häiritsee.

Ja näin sitä taas antoi itsensä lipsua pahemman kerran, nyt ihan oikeasti lievästi hävettää. Tai ei ehkä hävetä, mutta kaduttaa. Ja vituiksihan tää kohta menee, kunhan herra palaa kaupunkiin. Mä toivon erittäin hartaasti, että se on omalta osaltaan fiksu eikä ota turhan päiten yhteyttä tai suoraan pyydä luokseen. Auttais aivan helvetisti. Ja toivon hartaasti myös kuuta taivaalta, eli että kuviin astelisi joku edes puoliksi mielenkiintoinen jamppa, jonka kalun voisi itseensä ottaa. Mieluummin useampia (ei nyt sentään samalla kertaa, tsot!), sais vähän rakoa J:hin. Kenties muistutuksen siitä, mitä on harrastaa seksiä ilman että vastapuoleen ihastuu tai muuta. Tai jos nyt pitää mennä ihastumaan yhtään kehenkään, niin saisi vaikkapa vastakaikua. Joku ylivertainen uros J:n tilalle, kiitos. Vaikka oikeastaan musta koko ajan tuntuu, etten edes haluaisi ketään tohon väliin. Näin vitun tyhmiä me naiset joskus ollaan. Tai siis, anteeksi yleistys, näin tyhmä minä joskus (=aina) olen. Että pitääkin haluta jotain, jota ei ole olemassa.

Aamun haaveiluja

Rauhassa herätty aamu, raikastava suihku. Takaisin lämpimään sänkyyn, käsi kietoutuu ympärille. Keho painautuu vasten selkää, murahdus korvan juuressa kun huulet hamuavat kaulaa. Väreet nousee selkään, peppu painuu tiiviimmin toista vasten. Huulet kiusaa ja kiihottaa, käsi vaeltaa haaroihin. Helpolla on halut herätetty, pimpsa suorastaan huutaa huomiota. Sormet sivelee kevyesti suihkunraikkailla huulilla, härnäten mutta jättäen odottamaan lisää, enemmän. Murahteleva urho kohottautuu, levitän jalkojani, mutta miespä viekin päänsä sinne. Ahne lipaisu ja klitoriksen imaisu saa mut voihkaisemaan lujaa, hitto soikoon kun tekee hyvää. Kieli kiusaa, huulet näykkii, sänki raapii, neiti nytkähtelee. Kielihoito pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiseen sunnuntai-aamuun... Mies kohottautuu jälleen, hamuaa jotain laatikosta. Kohta kuuluu surinaa ja värisevä lelu liukuu reiden sisäpintaa kohti päämääräänsä. Se kiertää huulia, aina vain lähempää klitorista, lantio nykii automaattisesti hapuillen värisevää ihanuutta. Lopulta se pysähtyy hetkeksi klitalle, tuntuu kuin lämpö pakkautuisi kokonaan lantion alueelle. Sitten värinä siirtyy alemmas ja pikkuhiljaa upottautuu sisään. Pimpsa aivan litisee märkyyttään. Sormet kutittelevat klitan ympärillä, yhdistelmä saa neidin voihkimaan ja kiemurtelemaan nautinnosta.

Ja sitten haaveilu saakin riittää, pitänee suunnata sinne suihkuun, jotta ehtii töihin... Kelpais kyllä paljon mieluummin kiemurtelu ja voihkiminen kuin työn raskaan raataminen. Ehkä joskus.

... ja sen menetys.

Siis sen treffi-neitsyyden.

Vieläkin ihmetyttää, että mitä niin hyvän näkönen mies on ajatellut pyytäessään mua kahville?! Oli siis aika perkeleen komea. Mutta siihen se sit aikalailla jääkin. Ihan ok treffit, ei siinä mitään. Mut eipä vaan jäänyt mitään suurta tunnetta, tarvetta uusintaan. Ja vähän luulen myöskin, ettei herra uusi ehdotustaan ihan lähiaikoina. Keskustelunaiheet oli mun mielestä vähän ehkä hankalia. Ei olis ainakaan oma valinta, joskaan en osannut mitenkään vaihtaa aihetta. Kyllä silti puhuttavaa riitti reiluksi 1,5 tunniksi. Mmuuttta. Niin. Kuten sanoin, ei jäänyt mitään suurta tunnetta tai paloa tai mitään muutakaan. Oli ihan hauskaa ja yksi kokemus lisää. Yksi kynnys taas ylitetty, kuten ystävälleni totesin. Ja jos nyt jostain ihmeen syystä herra ehdottaa uusia kahveja (mitä epäilen hyvin suuresti, enkä myöskään itse aio ehdottaa) niin kyllä mä lähtisin. Mutta jos taas olis keskustelut mitä nyt, niin kolmatta kertaa en lähtis. No, sitä tuskin tarvitsee murehtia!

Laitoin J:lle viestiä. Ootko viel hengissä? "Vahvasti. *Siellä paikassa äks kuten keväällä* Sunnuntaina ois *piip*" (Hyvä kun en koe voivani kertoa asiasta ton tarkemmin, eli ihan turha oikeastaan edes selostaa koko juttua...) Vastaus siis tuli. Vastasin siihen, että hyvä, varmistin vaan. Vielä tuli vastausviesti, mutta en jatkanut keskustelua sen pidemmälle. Oli vaan todella voimakas tarve kuulla, että se on edelleen, noh, hengissä. Ja vähän luulen, että jatkossa kyseinen tarve uusiutuu aika-ajoin. Muutoin yritän pitää sitä surullisen kuuluisaa etäisyyttä.

Ja takaisin deittimaailmaan. Voi kyynel, kommentoin parillekin herralle jotain viestin tapaista, mutta kumpikaan ei ole vastannut mitään. En kelpaa, yhyhyy. Pitäkää tunkkinne. Noh, ei hätä ole tämän näköinen. Ainahan voin vastata niille karvakäsille ja lähteä lääpittäväksi. *Yhtään ei paista pessimismi läpi*

Treffi-neitsyys...

Niin siis mähän olen nyt vissiin sopinut treffit tälle viikolle. Ohoh. Ja kun herran profiilikuvaa katselen, voin todeta yllättyneenä ja positiivisin mielin, että sehän on aika komea. Ja sitten tietenkin ihmettelen, miksi se ehdotti kaffeja mun kanssa? No, pakko sanoa että en mä nyt ihan muulin perseeltä omassa kuvassani näytä, mutta silti. Jospa se antaakin vallan väärän kuvan musta? En todellisuudessa vastaakaan kuvan luomaan odotukseen. Apuva. Ja ollaan juteltukin loppujen lopuksi hyvin vähän, tää hommahan tulee pissimään reisille heti alkuunsa. Hah. Ei sillä, että mitään sen enempiä odottaisin, mutta näin niinku ihan vaan funtsien. Olishan se aika mukavaa, jos herra ehdottaisi uusintaa, että olisin sen verran kiinnostava ynnä muuta. Vaan mistäs sitä tietää, jospa ei natsaakaan ollenkaan. Ja mulla on pieni pelko persiissä siitä, että mä en taas tapani mukaan keksi mitään puhuttavaa ja annan vaan sen kuvan, että mua ei kiinnosta tai että oon vähän yksinkertainen kun en keksi mitään keskustelunaiheita. Pitäis kai miettiä vähän valmiiksi mahdollisia aiheita. Vaan jälleen kerran pää lyö tyhjää. Ja vähän vituttaa sellanenkin esivalmistelu. Eikö ole vaan parempi huomata heti jos ei ole mitään yhteistä tai muutakaan kuin että maalailee jotain ihme kuvia. Ja ajattelin olla ihan vaan itseni (hah, katotaan pystynkö olemaan ihan puhtaasti rehellinen itseni...).

Ja asiasta kukkaruukkuun. Mitä vittua on taas tämä epämääräinen tiputtelu ja äkkinäiset huonon olon aallot? Taukopillereihin on vielä kaksi viikkoa aikaa, saatana. Ihan perseestä koko pillerit. Ja nyt on kaveri kertonut omia näkemyksiään kapselista, enkä olekaan enää ihan varma... Nää pillerit ei ole kuitenkaan sen suuremmin mitään sivuvaikutuksia aiheuttaneet. Jännää, eikö?

J:stä ei ole kuulunut sitten lauantain. En tainnut sitä mainita viime tekstissä, että ennen kuin se mimmi tuli sinne, herra pisti mulle jonkun aivan random-viestin. Vastasin siihen "mitä fiddua?", johon ei ole sen koomin kommentoitu mitään. Ja ehkä lievästi suututtaa tai ainakin ärsyttää se, että nyt olen taas lipsahtanut ajattelemaan, että olis kiva nähdä sitä ihan vaan kaverina. Ennen kuin ehdin muuta miettiä, päähän saattaa tupsahtaa ajatus "pitäiskö pistää viestiä ja kysyä lähtiskö se jonnekin ulos vaikka". Vaikka en sen suuremmin ehkä kuitenkaan edes halua! Mutta se saatanan ajatus lipuu salakavalasti suodattimista läpi, sillä se ei näytä tajuavan että asetelma on jo muuttunut aika radikaalisti. Ei sillä ettenkö haluaisi sitä joskus muulloin tehdäkin, mutta en vielä. En vielä enkä varmaan pitkään aikaan. Tarvitsen sitä hajurakoa tähän meidän välille kipeämmin kuin taidan edes itsekään ymmärtää.

Kävin eilen Paikallisessa, koska meinasin nukahtaa kotiin. Tarkoituksena oli selata päivän lehti läpi, mutta paikallapas olikin se herra V niiltä eräiltä jatkoilta. Ja se oli kivasti kännissä ja todella puheliaalla päällä. Lähes ärsyttävyyteen asti. Ja olen melko varma, että se yritti hieman flirttailla mun kanssa. Mikä ehkä oli hieman häiritsevää. Koska mä en tunne mitään vetoa sitä kohtaan. Enkä kiitos vaan tosiaankaan halua uutta juoppoa kuvioihini. Herra itse selosti suhteestaan alkoholiin, eikä mitenkään kaikista mairittelevimpaan sävyyn.

Mua alkaa pikkuhiljaa jännittää ne tulevat treffit. Kehtaanko myöntää...? Elämäni ensimmäiset. Aikalailla. En ole aikaisemmin suostunut lähtemään kenenkään kanssa kahville, vaikka kysyjiä onkin ollut jonkin verran. Lähinnä jotain ihastuttavia ulkomaalaisia (en haluaisi olla näin ennakkoluuloinen tai mitään, mutta kuitenkin mulla on aina jokin stereotypia niistä, eikä nää kysyjät ole muutenkaan herättäneet mitään kummempaa vetoa) tai rasvamaksaisia elämäntapajuoppoja (lue: deekuja). Eikä muut miesten kohtaamiset ole olleet treffejä, joko yhdenillanjuttuja tai sitten jotain epämääräistä sähellystä (esim. T:n ja J:n kanssa). Nyt lähden kahville, koska mua pyydettiin. Katsotaan mitä tapahtuu.

I'm so wasted on you.

Saattoi tehdä ihan pikkaisen pahaa. J oli jo paikallisessa kun sinne joskus kymmenen maissa siirryttiin. Ei pahemmin moikkaillut, tosin siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Mentiin istumaan siihen tiskin läheisyyteen, kohta se hipsii paikalle. Hetken mielessä käy ajatus "sä et ihan tosissas ole tulossa meidän seuraan istumaan, ethän?". Ei sentään. "Sullahan on aina se laturipiuha mukana, saako lainata." Lainasin. Jatkettiin ystäväiseni kanssa juttelua, huomasin kuitenkin olevani kivuliaan tietoinen siitä, missä herra milloinkin oli. Ja joka kerta mennessäni vessaan jouduin sanomaan itselleni "ei", sillä mielessähän vilahteli moneen kertaan mahdollisuus siitä, että jos herra sittenkin jotenkin kutsuisi luokseen. Ei. Vittu mikä Pavlovin koira, ihan tosi. Ilta jatkui, pöytään saapui neiti P kaverinsa kanssa, aivan naamat molemmat. Ja sitten näen kun se mimmi astelee sisään. Jaaa siihenhän se itsensä parkkeerasi, J:hin kiinni. Soimasin itseäni siitä, että kiinnitin niin paljon huomiota. NO TOTTA VITUSSA KIINNITIN. Saatana.

Ja sit.

"Saadaanko liittyä teidän seuraan?"

Et ole tosissas? Et vittu ole tosissas tuomassa sitä vitun mimmiä samaan pöytään mun kanssa? Mitä vitun leikkiä tää on sulle?? Siihen ne istui, J mua vastapäätä. "Niin, täs on *****, ootte varmaan toisenne nähny joskus." Joo olenhan mä ton naaman täällä nähnyt. En saanut piilotettua happamuuttani ihan kokonaan. Loppuajan tsemppasin ja yritin käyttäytyä. Se ämmä oli aivan naamat, sain jotain sairasta tyydytystä kun huomasin pienen ivan J:n äänestä sen kysyessä siltä montako siideriä se joi ennen lähtöä. Ja alkushokista selvittyäni mieleen nousi ajatus, että J saattoi yrittää pelastaa itsensä siltä naiselta tulemalla meidän pöytään, se nimittäin usein liian humaltuneen henkilön kohdalla joko poitsuu paikalta tai - kaverin ollessa kyseessä - hakeutuu muiden seuraan jottei joudu yksinään juttelemaan sen kanssa. Mutta ihan vitun sama. Oli syy mikä tahansa, se oli vähän isku vasten kasvoja. Ja teki aika vitun pahaa jutella muiden kanssa tupakalla ollessa kun puhe oli "siitä J:n naisesta, ystävästä, mistä lie", äänensävy oli just sellanen että mitäköhän niillä on meneillään hmm hmm hmm vink vink ja in your fucking face. En kai mä voinut kertoa mitä kaikkea aiheesta tiedän, tai ois kyselyt siirtyny hieman huonoon suuntaan. Aivan sama, olin fiksu ja lähdin varttia ennen pilkkua pysäkille. Huikkasin vaan hyvät illanjatkot enkä katsonut kehenkään. Mä sain tarpeekseni.

Ja silti mä jotenkin vissiin haluaisin, että J pistäisi tänään jotain viestiä. Mutta ehkä enemmänkin siksi, että voisin kieltäytyä. Sanoa, että mä en nyt suostu tähän enää, en pysty.

Tekee kipeää.

Kokeillaan uusia asioita ry ab oy.

No siis. Laitoinhan mä itseni sitten eräälle toiselle sivustolle. Ja heti joku blokkas mut :D. Käyttäydynkö mä noin huonosti? Salee se oli joku tuttu, joka ei halunnu et törmään sen profiiliin... Ihan sama. Mut tietenkin kiinnostais ihan pirusti tietää kuka se oli!

Ja siis. Alustavasti olen sopimassa kaffeja jonkun kaiffarin kans ens viikolle. Yleensä olisin kai ihan paniikissa ja kieltäytymässä, mutta ollaan tässä jokunen viesti vaihdeltu ja se vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä. Oikeastaan musta ei tunnu yhtään siltä että oisin menossa treffeille sen kanssa (siis jos nyt ees nähdään, ihan vasta ilmaan heitetty juttu, hänen aloitteesta), pikemminkin oisin menossa tutustumaan johonkin ihmiseen, josta saattais kehkeytyä uusi kaveri. En nyt ehkä varsinaisesti lähtenyt tähän juttuun, että saisin lisää hyvänpäiväntuttuja... Mut, kokeillaan nyt kuitenkin. Ja olen sen verran tässä ulostautunut kuorestani, että juttelin yhen toisenkin jampan kanssa muutaman viestin verran. Ei ollut kyllä ainakaan ulkoisesti tai profiilinsa perusteella yhtään mun makuun, mutta päätin silti kokeilla. Mitä siinä häviää jos pari viestiä juttelee? Nyt siitä ei ole pariin iltaan kuulunut mitään, eikä kyllä hirveesti haittaa.

On jotenkin hoopoa kattoa kuinka ihmiset tuolla toimii. Yksikin heikki lähetti jonkun hölmön nalle-kuvan jollain ällönlällyllä tekstillä höystettynä, ja kun siihen vastasin kysymällä lempeän vitsikkäästi "toimiiko toi useinkin?", kaveri vastaa että tokaa kertaa kokeilee, toimiko siis? Jjjaaa siihen perään sitten heti, että tositarkoituksella etsii kivaa neitiä ja lässyn lässyn. Ei kai siinä, ei se väärin oo. Mut kyl mua jotenkin alkoi heti nyppiä. En kai mä ainakaan osaa ees vastata siihen mitään. Joo, kiva juttu, mä en tiedä mitä mä tällä sivustolla teen. Mut mä oon varmaan se sun elämäs nainen, mennäänkö naimisiin? Suomi on kyllä small talkin suurin hautavajoama. Mut tää jamppa, jonka kans ehkä kahveilen, osas sentään jutella niitä näitä (ihan mielenkiintoista juttua) ennen kuin alkoi edes hieman viemään keskustelua yhtään mihinkään vähemmän diipadaapa-suuntaan.

Jaa. Jos ne kaffet ens viikolla osuu kohdalle, viikon ainoa vapaapäivä taitaa kulua siihen. Ei haittaa, rahantuloo ei voi estää! Nimim. tällä tuntisopparilla tehty jo ihan käsittämättömät määrät enemmän. Ja syksyllä tahti luultavasti tihenee, ainakin keväästä. Mut sehän ei haittaa, onpahan jotain muuta tekemistä kuin hajoilla opintoihinsa tai tyhjänpanttina olemiseen.

Tänään luultavasti eksytään Paikalliseen. Pienellä pelolla odotan, törmäänkö J:hin. En ole kuullut siitä mitään sitten viime lauantain. Ja sorruin katsomaan, milloin se on viimeksi käyttänyt viestisovellustaan. Ja joku täysin naurettava ja naiivi ja pikkutyttömäinen piirre mussa saa pikkuisen toivomaan, että se ois tehnyt samaa. Käynyt siellä ja ajatellut laittavansa jotain, vaikka ei sitten laittaiskaan. Mutta vitut. As if!

Kyllähän se sattuu

Sekainen olo. Ajoittain helpottunut, mutta välillä sitten raastaa niin että kyyneleet valuu. Mutta piste mulle, en ole käynyt kertaakaan maanantain jälkeen whatsappissa katsomassa milloin herra on viimeksi sovellusta käyttänyt. Minkä ei pitäisi olla mitenkään hieno ja ihmeellinen asia, jos olisin edes puoliksi niin hip ja khuul kuin haluaisin olla. Silloin se olisi täysin merkityksetöntä, koska siinä todellisuudessa mä en ole minkään asteen stalkkeri jota kiinnostaisi sairaalloisen paljon mitä muut ihmiset tekee. En koe olevani sitä nytkään, mutta vittusaatana. Niin ehdollistunut jo kaikkiin mahdollisiin viestiääniin joita puhelimesta lähtee (paitsi sähköposti) että vaistomaisesti mielessä käy ajatus "onkohan se J:ltä?" (sähköpostin kohdalla ajattelen vaistomaisesti "onkohan se kommentti bloggeriin?").

Niin. Sekainen olo. Ja päällisin puolin kyllä aivan paska. Oon viimeiset kaks vuoroa töissä vaan kiukutellut täysin mitättömistä asioista ja luultavasti pilannut parinkin ihmisen päivän typerällä ininälläni. Huono omatunto. En vaan tiedä kuinka suhtautua yhtään mihinkään. Tuntuu vaan pahalta. Ja tekisi mieli itkeä. Enkä voi paikata itseäni kaveriterapiallakaan, koska en ole kertonut J:stä oikein kenellekään. Enkä tiedä haluaisinkokaan edes kuormittaa ihmisiä tällä järjettömällä ulinalla ja valituksella. Tosin tuntuu, että saattaisin oikeasti tarvita sitä. Paitsi että ei, en sittenkään. Mä en halua kuunnella niitä peruskommentteja "ihan paska jätkä", "parempi ilman" tai se kaikista huonoin "kyllä se siitä". Vittu joo joo.

Jostain syystä se herra V on pyörinyt mielessä. V kuvaili omia tuntemuksiaan naisia kohtaan näin niinku yleisesti. Kuinka se haluaa tuntea sen toisen kehon itseään vasten ja blaa blaa, mitä näitä nyt oli. En oikein osaa sanoa miksi ne sanat pyörii mielessä. Koska en halua viljellä moisia kliseitä kuten "sitähän mäkin vaan haluan, olla toisen lähellä ja lässyn lässyn", koska mun mielestä se kuulostaa jotenkin ihan siltä, että yks plus yks = haluan V:n. Ja sitä en todellakaan halua, vaikka siinä onkin supliikki ja fiksu mies. Mutta herra myös itse kertoi omistavansa hankalan suhteen alkoholiin, joten jospa ei hakeutuis uuden juopon lähettyville. Plus ei se mies nyt niin kiinnostava ollut. Sanat vaan jäi päähän pyörimään.

Muistaako joku kun kirjoitin laittaneeni itseni nettiin tarjolle? Siis jollekin deittisivustolle. Noh, ilmoitus ehti olla siellä noin kolme tai neljä päivää, kunnes meni jotenkin maku. Joku varmaan tunnistaa, mistä sivustosta on kyse jos jatkan selittelyjäni (tai sitten samanlaisella toiminnolla on monta muutakin sivustoa). Mutta siis. Mun mielestä on jotenkin tyhmää, että sivusto ei anna ottaa potentiaaliseen mielenkiinnon kohteeseen yhteyttä ilman, että ostat jonkun toiminnon määräajaksi. Ja siis, kyse ei ollut edes mistään eurosta tai kahdesta, vaan vähän isommasta summasta. Ja se lyhyin määräaika oli jokseenkin todella lyhyt. Että pitäkää tunkkinne, saatana. Pistin ilmoitukseni piiloon. Mutta mä ihan puolivakavissani harkitsen jonkun toisen sivuston kokeilemista. Kai mä tarvitsen jotain sellasta huomiota, joka kertoo etten ole ihan paska, että joku ois sentään kiinnostunut vaikka ei välttämättä natsaiskaan. Mutta sitten taas toisaalta. Mulla ei ole hajuakaan kuinka deittailla, koko ajatus tuntuu niin naurettavan vieraalta ja jopa vastenmieliseltä (noh, vähän huono sana, mutta kun en nyt keksi muutakaan). Ei, ei vaan yhtään mua. Mutta vittusaatana ei ne miehet tule kadulla kättelemään ja pyytämään kahville.

En tiedä. Ei kai mulla oikeasti edes mitään kuolettavaa tarvetta ole just nyt tällä punaisella sekunnilla saada jotain uutta kehiin. Mutta näin niinku ylipäänsä.

Kohta nää päivitykset menee vaan ruikutukseksi "mä vaan haluisin jonkun pitämään kädestä kiinni ja söpöilemään, miks kukaan ei halua mua yhyy, hankin kymmenen kissaa ja sata dildoa, pitäkää tunkkinne".

Tuntuu melkein kuin olisin oikeasti eronnut, mutta toinen osapuoli vaan puuttuu kuvioista.

Totuus on raakalainen

Sain viikonloppuna kommentin johonkin teksteistäni (en nyt muistanut katsoa sen paremmin, että mihin), mutta päästyäni bloggeriin asti kommentti oli kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Sähköpostiin tulee kuitenkin aina ilmoitukset kommenteista, jotka sitten julkaisen jos julkaisen. Tässä vaiheessa mulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa.

Siispä. Kävin sähköpostistani kopsaamassa kommentin. Koska haluan siihen vastata.

"Oon pitkään miettinyt kommentoimista, joten here it goes. Tää on varmaan helpommin sanottu kun tehty, mutta herää nainen!!!! Toi mies ei tee muuta kuin käyttää sua hyväksi. Se, että se tarvii pornoa syttyäkseen on musta myös outoa, noin "suhteen" alussa?! Etkö ole itse koskaan ihmetellyt sitä? Normaalille miehelle riittää, kun katsoo sitä omaa naista, jos siis on kyse kaksinkeskeisistä hommista. Mä voin lähes luvata sulle, että vaikka unelmoit "ihkusta suhteesta" sen kanssa, se ei tuu toteutumaan, joten lopeta ajan hukkaaminen!

Yrittänyt olen herätä, pikkuhiljaa jo silmät aukee. Helppoa se ei ole, kun pitää myöntää omat virheensä ja hyväksyä tosiasioita joita ei todellakaan haluaisi hyväksyä. Ymmärrän enemmän ku hyvin, kun sanot J:n käyttävän mua hyväkseen. Varmasti se sitä tekeekin, tosin niin olen käyttänyt minäkin. "Suhde" ei ole alussa, lähemmäs vuosi tässä on jo vierähtänyt (joskus syksyllä), ja ei, en ihmettele pornon käyttöä. Käytän sitä itsekin. Ja sitä ei pistetty pyörimään silloin "suhteen" alussa. Ihkuahan se olis, jos mies hyrräis pelkästään mua katsomalla, mut se nyt on vähän ehkä turhankin naiivi näkökulma. Tavoittelemisen arvoinen, mut eihän se ikuisesti kestä. Ja jep, J:n kanssa en saa sitä mitä haluan, ja nyt on tullut aika luopua siitä leikistä.

Toiseks, toi J on sua kohtaan todella törkeä, etkö oo huomannu? Se tod.näk. heittää tollasia "pitäis hankkia romanssi" -kommentteja, koska huomaa sun olevan ihastunut siihen, eikä halua sulta muuta kuin sitä. Ja sitäkin krapulassa ja varmaan muuten hoitelee samalla sun selän takana aikaa monta muutakin perässä juoksevaa naista.

Voi olla, ja miinukset siitä. Ollaan kuitenkin keskusteltu ihan tarpeeksi monta kertaa siitä, ettei tästä tule mitään ja että tässä ei olla yksiavioisia jos ei kerta vakavaa suhdettakaan ole. Ja veikkaan että siksi se heittääkin jotain tollasta, koska se ei halua taas käydä samaa keskustelua ja alkaa jo vittuuntumaan siitä, että mä kiinnitän huomiota niihin naisiin joista se on puhunut. Epäilemättä se hoitelee vaikka ja ketä krapuloissaan. Kiitti kun käänsit veistä haavassa.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että seksi tollasten epäluotettavien renttujen kanssa ei tuu olemaan tyydyttävää samalla tavalla kun luotettavan ja sua hyvänä pitävän miehen kanssa. Sellasia on olemassa vaikka oliskin hevosen perse -naama. Ootko muuten tajunnut, että kaikki aika, mitä vietät ton vanhan, hyväkskäyttävän juopon kanssa on pois noiden tavallisten ja kunnollisten miesten tapaamisesta? En muuten ihmettele, ettet pysty tulemaan tollasen tyypin seurassa. Oikeesti, ei uskois, mutta seksi on parasta sellasen ihmisen kanssa, johon voi luottaa. 

Eipä varmaankaan. Ja joo joo, ihan ku en olis asiaa ajatellut? Totta vitussa se aika on pois vaikka ja mistä paljon järkevämmästä. Ja mun laukeamiset rajottuu muutenkin vain itselläni leikkimiseen, sitä miestä odotellessa joka on niin ihana, luotettava ja pitää mua hyvänä. Katotaan laukeenko. En ainakaan ihan heti.

Anteeks, oli pakko laittaa tää kommentti. Ja en nyt tätä millään pahalla tarkoita, mutta seuraan sun blogia 60% sen takia, että odotan sitä postausta, että oot vihdoin päässyt siitä J:sta eroon ja joku kunnollinen mies on tullut tilalle, tai sitten itsekunnioituksesi takia oot tajunnut olla mielummin yksin.

Kiitos kommentista. Ajoittain teki erittäin pahaa lukea sitä, kai se sitten liian oikeaan osui. Ja arkaan paikkaan. Vähän luulen, että pääsen oikeasti J:stä eroon vaan jos joku uusi ihminen osuu kohdalle. Josta voikin sitten alkaa uudestaan sekoilemaan ja ottaa pataansa, koska niinhän siinä aina käy. On käynyt ainakin tähän mennessä. Ja yhy-yhy, itsesäälissä rypeminen on niin ihanaa.

Oikeesti, dumppaa se vanha juoppo ja äkkiä. Oon aika varma, että sitä ei edes hetkauttais, vaikka sen dumppaisitki."

Mä itseasiassa vähän luulen, että sitä hetkauttais aika paljonkin, vaikka asiat on miten on. Kaiketi mä olen jo päättänyt, että en enää leiki sen kanssa. Mutta mä en aio asiaa erikseen sen kanssa läpi käydä. Kun se seuraavan kerran ottaa yhteyttä asiaan sopivalla aiheella, kenties selitän tilannetta. Mutta mä en haluaisi enää joutua puimaan sitä, koska siinä tuntuu aina käyvän niin, että mulla on enemmän taas kaikkea menetettävää ku herralla. Tai siis, että mulla on ollut pelissä enemmän kuin sillä, ja se johtuu lähinnä siitä etten ole osannut olla laittamatta. Koska mä olen puolet ajasta ollut ihan pihalla siitä, mitä se mies varsinaisesti haluaa ja mitä oikeastaan itsekään haluan, ja sitten vielä se kuinka olla laittamatta liikaa peliin. Olenpahan oppinut ainakin sen, että mulla puskee tahtomatta tunteet mukaan, enkä pysty niitä juurikaan hillitsemään. Joten musta ei näytä olevan tällaisiin leikkeihin, joissa ei voi antaa tunteilleensa tilaa.

Nyt pitäisi enää pohtia, kuinka pystyn pysymään kavereina sen kanssa. Tai siis, kuinka se käytännössä tulis tapahtumaan seuraavien lähiviikkojen ja -kuukausien aikana. Mä haluan pysyä kavereina ja niin haluaa J:kin, mutta pitäis kai ottaa ihan kunnon hajurako ensi alkuun ja olla pitämättä yhteyttä. Ja mä en tiedä kuinka se herralta onnistuu. Jos se on tähän mennessä laittanut ihan tyhjänpäiväisistä asioista viestiä. Olen miettinyt miksi. Miksi on pistänyt, mulle. Joku tarve kai silläkin on kuulla musta jotain tietyin väliajoin. Mutta musta tuntuu, että mä tarvitsen enemmän aikaa siihen väliin, jotta saan pääni rauhoittumaan ja ettei joka ikinen J:hin liittyvä asia saa sykettä nousemaan. Että viilenen, jotta se kavereina oleminen voi ihan oikeasti olla kavereina olemista. Koska jossain välissä kuulen tai näen pakostikin, kuinka se vie jonkun naisen luokseen, ja silloin mun pitäisi osata olla olematta mustasukkainen. Ja siihen on matkaa aika vitusti.

Rakoilu

Viimeiset kaks päivää (tai iltaa) ollaan jotenkin kenkkuiltu toisillemme viesteissä J:n kanssa. Kysyin torstai-iltana erästä asiaa ja totesinkin ettei se kuulu mulle (yritin osoittaa että jos ei kiinnosta kertoa niin sit on kertomatta, no big deal). Mutta koska J alkoi mun mielestä närkästyneeseen sävyyn vitsailemaan, yritin selittää itseäni vielä tarkemmin. "Mun pitäis varmaan hakeutua johonkin romanssiin jonkun kanssa ni pääsisit pahimmista." Loukkas mua. Loukkas, koska vaikka J ei ehkä sitä tietäiskään niin onhan mulla tunteita sitä kohtaan. Ja tollanen alentuva vitsailu moisesta asiasta ihan oikeasti sattui. En muista kuinka keskustelu siitä eteenpäin jatkui, mutta ei ainakaan kivan kepeästi. Taisin tiuskaista jotain, ylipäänsä oli vähän sellanen ikävä sävy. Mutta eipä siinä mitään sen ihmeempää. Eilen sitten oli koko vitun päivän aivan paska fiilis. Joo joo *huokaus* tiedän ettei ole mitään järkeä.. Mutta J pyöri mielessä koko ajan, mulla oli tosi surkea olo, hyvä etten valuttanut paria kyyneltä töissä kun joka ikinen asia tuntui menevän päin vittua. Illemmalla herralta tulee yllättäen viestiä. Vastaan siihen normaaliin tyyliin, keskustelu jatkuu ihan positiiviseen sävyyn. Sitten totean jotain liittyen mun liikkumiseeni ja siihen kuinka tuntuu olevan vaikeeta saada rutiiniksi tiettyjä asioita. Silloin herra alkaa vähän härkkimään ja vitsailemaan, joka koko päivän vitutuksen pohjalta sai mut oikeasti ärsyyntymään. Kun johonkin viestiin kirjoitin että alkaa pian vituttaa toi alentuva sävy, herralla menee puoli tuntia vastaamiseen. Ja vastaus on "ahaa". Selitän, että sori mulla on ollut paska päivä ja blaablaa, johon herra vastaa että luulenko mä että hänkään jaksaa kuunnella tollasta "valituksen kitinää". Eipä kai, yritän hillitä itteäni. Mutta herrakin vois ehkä yrittää hillitä niitä tiettyjä tokaisuja jotka vähättelee ja vitsailun sijaan tuntuu lähinnä oikeasti loukkaavalta, koska ne kolahtaa johonkin mun luonteenpiirteeseen tai vastaavaan ja siksi henkilökohtaisemmin. Voi sit vaikka vittuilemisen sijaan suoraan sanoa että nyt ei jaksa kuunnella. "Yritän. Nyt en jaksa mitään vakavaa." Selvä. Mä lopetan ja käyn Paikallisessa moikkaamassa H:ta.

Pienet on asiat mullakin, mutta ymmärtää kukaan tai ei ni fiilikset on ollu varsin kehnot. Ja siksi eilen edelliseen tekstiin tulleisiin kommentteihin vastaaminen ei ollut ollenkaan helppoa. Ensimmäisen kommentin sain loppuun kyyneleet silmissä, hyvä että näppistä näki. Jospa tää tästä. Jospa tää auttas pääsemään kauemmas tosta miehestä. Vituttaa vaan kun tulee taas monta päivää olemaan vaan paska fiilis. On se hienoa olla idiootti. Mut kohta vois lähtee  puoleks päiväks töihin ajattelemaan ei-yhtikäs-mitään.

Ja niin se taas meni

Sorruin tiistaina. Tarjosin herralle erästä tuotetta töistä (kuulostaapa paljon epämääräisemmältä kuin mitä se oikeasti onkaan). Alkuun herrasta ei kuulu tunteihin mitään, sitten se vastaa. "Mikäjottei. Haluutko viiniä, ajattelin itse maistella." Olin jotenkin olettanut, että vastaus olisi nihkeämpi, mutta ei sitten. Suuntasin herran luokse, sain viinilasin, istuskeltiin keittiössä. J oli yllättävän puheliaalla päällä taas, juteltiin vaikka ja mistä. Vallan miellyttävä ilta, loppua kohden huomasin hieman humaltuvani. Sitten J pohdiskelee, pitäisikö hänen lähteä katsomaan Paikallisen valomerkki. Vähän närkästyn ja totean, että mitäs jos mäkin lähden. Siitä vaan, kuulemma. No mut onko herra valmis menemään sinne yhtä matkaa? "Ai kuinka niin?" No sitä niin, että riippuen kuka siellä on tiskin takana ni tieto saattaa lähteä jopa leviämään, siis että ollaan tultu samaa matkaa. Herran mielestä on ihan käypä selitys, jos kysyttäessä kerrotaan istuneemme viinillä hänen luonaan. No ihan sama, olin vaan yllättynyt että se noin kivuttomasti näytti tulevan. Jotenkin ollut sellanen tunne, että J on tarkka siitä, nähdäänkö meitä yhdessä ja tietääkö kukaan että ollaan useinkin yhteydessä toisiimme. No, kai se oli humala kun puhui. Mentiin Paikalliseen, otin ison lasin viiniä. Tästä se sitten lähti. Luin lehteä, J jutteli yhden vakionaaman kanssa, paikalle tuli herra R josta olen aikaisemminkin kertonut, en tosin enää muista kutsuinko häntä jollain erikoisemmalla nimellä. Herra R:n lisäksi paikalle saapui vielä eräs mies, jota siellä harvakseltaan näkee. Kyseinen mies oli se herra, jonka kanssa eräs lauantai-ilta juttelin pitäessäni "silmät auki" kun J oli mökillään. Em. herra olkoon nimeltään V. Ja niin se kello kulki, en edes huomannut että viimeinen bussi lähti. Yhtäkkiä kello olikin jo vähän yli kaksi, ampaistiin ulos paikallisesta.

Herra R siinä ulkopuolella sitten esittää kohtalokkaan kysymyksen. "Lähdettekö minun luokseni viinilasilliselle?" Itsesuojeluvaiston rippeet kiljuu kieltävää vastausta, mutta suu sanoo mikäjottei. Ensin herra R oli suunnannut vastausodotuksensa J:hin, joka sitten vähän vilkaisi mua ja taisi kysyäkin että mitäs neiti ajattelee. Myös herra V kutsuttiin. Istuttiin siellä irtaantumassa todellisuudesta, pienen pöydän ympärillä, isännän häärätessä hienot lasit jokaisen eteen. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, herra R ilmeisen selvästi oikein härkki uutta tuttavuutta (V:tä) ja ylettömän avoimesti puhui puuhistaan eri miesten kanssa - jos ei vielä selvinnyt, homous lyötiin niin julki, ettei voinut jäädä epäselväksi. Istuin J:tä vastapäätä, välillä vaihdettiin huvittuneita katseita. V istui toisella puolella ja tuntui kuin olisi epämääräisesti yrittänyt flirttailla. Käsi koski välillä olkavartta ja välillä polvea, kun herra lainasi multa sytytintä. Ja kun lähes nukahdin pöydän ääreen, V ottaa käden omaansa ja nauraen yrittää jotenkin hölmösti söpöillä mun väsyneestä olotilastani. Ei pahemmin kiinnostanut muuten kuin siltä kantilta, mitä mieltä J olisi tilanteesta... Edes pienen pientä mustasukkaisuutta? Ei ainakaan näkynyt. Kun alettiin tehdä lähtöä, isäntä toteaa että menehän sinä neiti S nyt J:n luo yöksi ja pidä häntä hyvänä. En tiedä mistä se on saanut päähänsä moista, mutta mua alkaa ehkä oikeasti vähän jännittää. Liikkuuko jotain juttua vai mikä on, kun lyhyen ajan sisällä jo pari kertaa asiasta härkitty. Päästiin ulos asti, jossa isäntä vielä jatkaa, että menehän nyt vaan sen J:n luo yöksi, ethän sinä nyt taksilla mene. Myös herra V tarjosi majapaikkaa, varsin herrasmiesmäisesti. J lähinnä naureskeli mutta lopulta jopa kysyi tulenko hänen luo. Yritin jotenkin vielä esittää, että haluan käydä ensin seinällä tarkistamassa rahatilanteen ja vasta sitten todeta onko rahaa taksiin vai menenkö sinne. Pah me mitään seinälle menty, aiheet vaihtui ja unohdin kokonaan. Herra V vielä kysyi tarvitsenko yöpaikkaa. Taisin siinä vaiheessa myöntää meneväni J:lle. J oli naurettavassa kännissä kun päästiin sisään, hihitteli itsekseen. Vaihdoin ylleni mukana olleen varatopin, jossa olisi mukavampi nukkua, farkut jäi myös eteiseen. "En tiedä onko tää ilkeästi sanottu, mut jos sä yrität nyt flirttailla ni valitsit väärän ajankohdan." Flirttailunako sä tätä pidät? "No, ei susta aina tiedä.." Kiitos vaan, mutta en mä sellasta. Nyt on jokseenkin epäseksikäs olo. "Aijaa." Hysteerisen väsynyttä naureskelua, kun mennään nukkumaan. Kuuntelen kuinka J:n hengitys vaihtuu vaimeaan kuorsaukseen, sen jälkeen voin itsekin nukahtaa.

Aamulla herään taas noin neljä tuntia nukahtamisen jälkeen kuten lähes aina kännäämisen jälkeen. Ampaisen pystyyn jonkin äänen häiritsemänä. Puhelin soi, mutta ennen kuin tajusin että se todellakin oli mun puhelin ja pääsin sitä etsimään, soitto loppui. Mulle tuntematon numero, soittakoot uudestaan jos on tarvis. Kävin vessassa ja kömmin takaisin nukkumaan. Puolilta päivin herään uudestaan kun puhelin pimpottelee pillerimuistutusta. Hetken lepäilen hereillä, sitten torkahtelen vielä pari tuntia. Havahdun kun J kääntyy selälleen, "huomenta, onko heikko olo?" Eipä juuri, päätä särkee. "Hyvä hyvä", kolme sekuntia ja kuorsaus alkaa taas. Puoli tuntia myöhemmin herra havahtuu jälleen, mutisee jotain, kysyn voinko käydä suihkussa. "Jos nätisti pyydät ni saat jopa pyyhkeen, muussa tapauksessa se tuuletusparveke on yhet portaat alaspäin." Käyn suihkussa, jonka jälkeen menen keittiöön tupakoimaan. Kohta kuulen J:n tallustelevan eteiseen. Herra tuo exältään tulleen kortin mun näytille, olen kiltti enkä lue sitä ilman lupaa. J tallustelee keittiöön kalsareissaan, kohta tallustelee suihkuun. Joku hetki istuskellaan ja heräillään, kunnes herra menee makkariin. Vessan kautta seuraan perässä, herra makaa sängyllä käden hivellessä rauhallisesti kalua. Näytöllä pyörii joku aivan naurettavan huono pornon pätkä, en jaksa keskittyä siihen ollenkaan joten vien käteni leikkimään kalulla. Makaan J:n kainalossa, välillä käsi puristaa olkavarresta lujaa ja lantio nousee puskemaan mun kättä vasten. Sitten J rutistaa mut kainaloonsa ja suunnilleen kiskoo päälleen. Pitsipöksyt puolitankoon, mitä sitä turhia kokonaan pois ottamaan. Kalu huulille, mmmm pitää purra huulta. Hitto kun tuntuu hyvältä, kiihotusta lisää kun J kaivaa toisen rinnan ulos kupista ja alkaa leikkimään. Ja uu-uu-uuh sitä vauhtia välillä! Lopussa mun voihkinta nousee melkein huudoksi. Molemmilta loppuu voimat, "miten ois teetauko?" Mennään takaisin keittiöön ja tunnin verran jaksetaan istuskella. Siirrytään taas sänkyyn, leikittelen kalulla pitkän aikaa. Asentoa kohentaessani herra työntää päätä kalua kohti, imaisen sen nautiskellen suuhuni. Samalla herra hamuaa sormillaan mun housuihin, siirrän peppuani enemmän herran ulottuville. Kalun lutkuttaminen uhkaa jäädä kokonaan, sillä J:n sormet tekee niin herkullisia pahojaan ettei huohotukselta ja voihkimiselta ehdi nuolla. Piina kestää ja kestää, käyn taas tuskastuttavan lähellä laukeamista, mutta ei.. En tiedä mitä osaisin tehdä, jotta pääsisin loppuun asti. Lopulta joudun huohottamaan etten kohta kestä enempää. "Mitäs sitten käy kun sä et kestä enää?" En pysty vastaamaan, oikeastaan tuntuisi hieman pahaltakin sanoa, että sitten klitta on liian kipeä että pystyisin kävelemään. Lopulta on pakko siirtyä niin, ettei herra yllä enää, nousen kainaloon makaamaan ja tasaamaan hengitystä. Jatkan kalun hieromista käsin. "Oliko vastenmielistä?" Ei, kiusoitteleva hymy. Herra vie oman kätensä syljellä kostutettuna hieromaan tattia, mun sormet harhailee kasseille ja pepulle. Ihanaa katsella kuinka se mies nauttii, välillä J rutistaa lujaa itseään vasten, välillä suutelee raivoisalla kiihkolla. Kun tunnelma tiivistyy tarpeeksi, herra ohjaa nuolemaan kassejaan. Imaisen vuoron perään hellästi, värisyttelen kielelläni, seurailen J:n reaktioita. Voimakkaan näköinen laukeaminen saavutetaan, kun hieron kasseja lopuksi käsilläni sormen kiusatessa pepussa. Tekisi mieli lipaista ne kermat...

Hiljaisuutta havaittavissa

-- sillä mä en haluaisi ulista tänne siitä, kuinka taas sekoilen J:n takia. Vallan lievää, mutta tekee vähän väliä mieli olla siihen yhteydessä. Ja tottakai nähdä. Mutta sain taas tarpeekseni siitä, että mä näytän aivan idiootilta kun yritän ehdottaa näkemistä ja herra kieltäytyy. Eikä ees sillä, että oisin vinkumassa seksiä, vaikka sekin kyllä maittaisi enemmän kuin hyvin. Leikin tulella, sillä jos viettäisinkin enemmän aikaa herran seurassa, haluaisin aina vain enemmän. Tietysti parempi näin. Vaikka vituttaakin koko ajan kieltää itseltään kaikenlaista. Esimerkiksi juuri nyt tekisi mieli kysyä lähtiskö J mun kanssa jonnekin ulos. En kysy. Ja mulla on sotasuunnitelma, kuinka pysyn tänään poissa Paikallisesta. Mene ja tiedä kuinka hyvin se onnistuu, mutta suunnitelma on olemassa joka tapauksessa. Hah.