maanantai 8. heinäkuuta 2013

Totuus on raakalainen

Sain viikonloppuna kommentin johonkin teksteistäni (en nyt muistanut katsoa sen paremmin, että mihin), mutta päästyäni bloggeriin asti kommentti oli kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Sähköpostiin tulee kuitenkin aina ilmoitukset kommenteista, jotka sitten julkaisen jos julkaisen. Tässä vaiheessa mulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa.

Siispä. Kävin sähköpostistani kopsaamassa kommentin. Koska haluan siihen vastata.

"Oon pitkään miettinyt kommentoimista, joten here it goes. Tää on varmaan helpommin sanottu kun tehty, mutta herää nainen!!!! Toi mies ei tee muuta kuin käyttää sua hyväksi. Se, että se tarvii pornoa syttyäkseen on musta myös outoa, noin "suhteen" alussa?! Etkö ole itse koskaan ihmetellyt sitä? Normaalille miehelle riittää, kun katsoo sitä omaa naista, jos siis on kyse kaksinkeskeisistä hommista. Mä voin lähes luvata sulle, että vaikka unelmoit "ihkusta suhteesta" sen kanssa, se ei tuu toteutumaan, joten lopeta ajan hukkaaminen!

Yrittänyt olen herätä, pikkuhiljaa jo silmät aukee. Helppoa se ei ole, kun pitää myöntää omat virheensä ja hyväksyä tosiasioita joita ei todellakaan haluaisi hyväksyä. Ymmärrän enemmän ku hyvin, kun sanot J:n käyttävän mua hyväkseen. Varmasti se sitä tekeekin, tosin niin olen käyttänyt minäkin. "Suhde" ei ole alussa, lähemmäs vuosi tässä on jo vierähtänyt (joskus syksyllä), ja ei, en ihmettele pornon käyttöä. Käytän sitä itsekin. Ja sitä ei pistetty pyörimään silloin "suhteen" alussa. Ihkuahan se olis, jos mies hyrräis pelkästään mua katsomalla, mut se nyt on vähän ehkä turhankin naiivi näkökulma. Tavoittelemisen arvoinen, mut eihän se ikuisesti kestä. Ja jep, J:n kanssa en saa sitä mitä haluan, ja nyt on tullut aika luopua siitä leikistä.

Toiseks, toi J on sua kohtaan todella törkeä, etkö oo huomannu? Se tod.näk. heittää tollasia "pitäis hankkia romanssi" -kommentteja, koska huomaa sun olevan ihastunut siihen, eikä halua sulta muuta kuin sitä. Ja sitäkin krapulassa ja varmaan muuten hoitelee samalla sun selän takana aikaa monta muutakin perässä juoksevaa naista.


Voi olla, ja miinukset siitä. Ollaan kuitenkin keskusteltu ihan tarpeeksi monta kertaa siitä, ettei tästä tule mitään ja että tässä ei olla yksiavioisia jos ei kerta vakavaa suhdettakaan ole. Ja veikkaan että siksi se heittääkin jotain tollasta, koska se ei halua taas käydä samaa keskustelua ja alkaa jo vittuuntumaan siitä, että mä kiinnitän huomiota niihin naisiin joista se on puhunut. Epäilemättä se hoitelee vaikka ja ketä krapuloissaan. Kiitti kun käänsit veistä haavassa.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että seksi tollasten epäluotettavien renttujen kanssa ei tuu olemaan tyydyttävää samalla tavalla kun luotettavan ja sua hyvänä pitävän miehen kanssa. Sellasia on olemassa vaikka oliskin hevosen perse -naama. Ootko muuten tajunnut, että kaikki aika, mitä vietät ton vanhan, hyväkskäyttävän juopon kanssa on pois noiden tavallisten ja kunnollisten miesten tapaamisesta? En muuten ihmettele, ettet pysty tulemaan tollasen tyypin seurassa. Oikeesti, ei uskois, mutta seksi on parasta sellasen ihmisen kanssa, johon voi luottaa. 


Eipä varmaankaan. Ja joo joo, ihan ku en olis asiaa ajatellut? Totta vitussa se aika on pois vaikka ja mistä paljon järkevämmästä. Ja mun laukeamiset rajottuu muutenkin vain itselläni leikkimiseen, sitä miestä odotellessa joka on niin ihana, luotettava ja pitää mua hyvänä. Katotaan laukeenko. En ainakaan ihan heti.

Anteeks, oli pakko laittaa tää kommentti. Ja en nyt tätä millään pahalla tarkoita, mutta seuraan sun blogia 60% sen takia, että odotan sitä postausta, että oot vihdoin päässyt siitä J:sta eroon ja joku kunnollinen mies on tullut tilalle, tai sitten itsekunnioituksesi takia oot tajunnut olla mielummin yksin.


Kiitos kommentista. Ajoittain teki erittäin pahaa lukea sitä, kai se sitten liian oikeaan osui. Ja arkaan paikkaan. Vähän luulen, että pääsen oikeasti J:stä eroon vaan jos joku uusi ihminen osuu kohdalle. Josta voikin sitten alkaa uudestaan sekoilemaan ja ottaa pataansa, koska niinhän siinä aina käy. On käynyt ainakin tähän mennessä. Ja yhy-yhy, itsesäälissä rypeminen on niin ihanaa.

Oikeesti, dumppaa se vanha juoppo ja äkkiä. Oon aika varma, että sitä ei edes hetkauttais, vaikka sen dumppaisitki."


Mä itseasiassa vähän luulen, että sitä hetkauttais aika paljonkin, vaikka asiat on miten on. Kaiketi mä olen jo päättänyt, että en enää leiki sen kanssa. Mutta mä en aio asiaa erikseen sen kanssa läpi käydä. Kun se seuraavan kerran ottaa yhteyttä asiaan sopivalla aiheella, kenties selitän tilannetta. Mutta mä en haluaisi enää joutua puimaan sitä, koska siinä tuntuu aina käyvän niin, että mulla on enemmän taas kaikkea menetettävää ku herralla. Tai siis, että mulla on ollut pelissä enemmän kuin sillä, ja se johtuu lähinnä siitä etten ole osannut olla laittamatta. Koska mä olen puolet ajasta ollut ihan pihalla siitä, mitä se mies varsinaisesti haluaa ja mitä oikeastaan itsekään haluan, ja sitten vielä se kuinka olla laittamatta liikaa peliin. Olenpahan oppinut ainakin sen, että mulla puskee tahtomatta tunteet mukaan, enkä pysty niitä juurikaan hillitsemään. Joten musta ei näytä olevan tällaisiin leikkeihin, joissa ei voi antaa tunteilleensa tilaa.

Nyt pitäisi enää pohtia, kuinka pystyn pysymään kavereina sen kanssa. Tai siis, kuinka se käytännössä tulis tapahtumaan seuraavien lähiviikkojen ja -kuukausien aikana. Mä haluan pysyä kavereina ja niin haluaa J:kin, mutta pitäis kai ottaa ihan kunnon hajurako ensi alkuun ja olla pitämättä yhteyttä. Ja mä en tiedä kuinka se herralta onnistuu. Jos se on tähän mennessä laittanut ihan tyhjänpäiväisistä asioista viestiä. Olen miettinyt miksi. Miksi on pistänyt, mulle. Joku tarve kai silläkin on kuulla musta jotain tietyin väliajoin. Mutta musta tuntuu, että mä tarvitsen enemmän aikaa siihen väliin, jotta saan pääni rauhoittumaan ja ettei joka ikinen J:hin liittyvä asia saa sykettä nousemaan. Että viilenen, jotta se kavereina oleminen voi ihan oikeasti olla kavereina olemista. Koska jossain välissä kuulen tai näen pakostikin, kuinka se vie jonkun naisen luokseen, ja silloin mun pitäisi osata olla olematta mustasukkainen. Ja siihen on matkaa aika vitusti.

10 kommenttia:

  1. Hei :) olen lukenut blogiasi jo puolitoista vuotta ja nyt oli pakko tulla kommentoimaan.

    Minullakin oli suhde 38-vuotiaaseen mieheen, kun olin 19. Aika samoja lukemia varmaankin, mitä teillä J:n kanssa. Tilanne oli muutenkin hyvin samankaltainen kuin teillä, paitsi että mies joi vähemmän. Suhde loppui minun aloitteestani ja nyt jälkikäteen voin kertoa, että oli elämäni paras päätös.

    Ensin odotin kotona, että mies olisi laittanut viestiä. Istuin monta päivää puhelin kädessä ikkunalaudalla ja odotin. Sitten kamppailin itseäni vastaan etten olisi laittanut viestiä. Joinakin viikonloppuina eksyin tahallani baareihin, joissa tiesin miehen käyvän.

    Aluksi inhosin itseäni, mutta kun sain etäisyyttä koko "pikkutyttö-juoppo, aikuinen mies"-asetelmaan, aloinkin inhoamaan miestä. Vei vuosia, kunnes hänestä tuli minulle täysin yhdentekevä. Nyt ollessani oikeassa, tasavertaisessa parisuhteessa en voi ymmärtää, kuinka annoin sen jatkua niinkin kauan.

    En sano tätä ilkeyttäni vaan kannustuksena. Tulee varmasti olemaan niitä hetkiä, kun irrottautuminen J:stä tulee tuntumaan saatanallisen pahalta, mutta myöhemmin ymmärrät sen olleen sinulle parhaaksi. Aika kultaa muistot ja sekin päivä koittaa, jollot et voi kuin ihmetellä itseäsi. En tiedä mikä on totuus, mutta tekstiesi takaa vaikutat onnettomalta.

    Valitettavasti se on J, joka seisoo sinun ja onnesi välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä etäisyyttä mäkin odottelen... Etäisyyttä ja näkökulmaa koko hommaan, jotta saa jonkun mielenrauhan tai jotain.

      Onneton. Kai meistä jokainen on jollain tavalla onneton. Veikkaan, että tekstien takaa paistaa lähinnä tää tänhetkinen aallonpohja ja matalat fiilikset. Niitä tulee ja menee, liittyen millon mihinkin.

      Hitto, pitääkö mun alkaa sensuroimaan näitä kommentteja, jottei mun tartte vastata niihin? Tuntuu välillä liian vaikeelta.

      Poista
  2. Mä en vaan ihan ymmärrä, että minkä hiton takia pitäis olla kaveri sen kanssa? Jotta voi taas viikon erossa olon jälkeen "vielä tän vikan kerran" antaa saamatta mitään? Ja jos se ottaa yhteyttä, niin miks pitäis selitellä mitään? Miksei vaan voi ignorata tota alkkista kokonaan? Ei sen "ystävyys" voi olla niin ainutlaatuista, että kannattaisi pitää itseään löysässä hirressä koko ajan. Ja kun aiemmin kirjoitin, että ahdistaa sun hukkaan heitetty aika, ja sä vastasit, ettei se ole mun aikaa, niin onneksi, ja hitto viel, ei olekaan! Mutta tiedätkö, myötätunnosta ja samankaltaista paskaa kokeneena pystyn ahdistua sun puolesta. Ja HUH, että en ole ainoa, joka täällä yrittää sua tsempata tämän asian kanssa. Mä niin toivon, että sä pääset siitä äijästä eroon. Kokonaan. Ja lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppauksista ja muista, mä annan niille arvoa. Mut annatko mun tehdä rauhassa niin kuin tuntuu hyvältä? Blogin luonteen takia en ole kertonut J:stä tai meidän puuhista kaikkea mahdollista, joten aika paljon on jäänyt teiltä lukijoilta piiloon. Ja siltä pohjalta mä haluan pystyä pysymään kavereina sen ihmisen kanssa. Don't get me wrong, mä ymmärrän kyllä sun näkökulmas tässä. Jossain toisessa tilanteessa oisin varmaankin aivan samaa mieltä. Mutta nyt on vähän erilainen tilanne.

      Ei mun pidäkään sinällään selitellä mitään, paitsi jos mä luulen sen auttavan. Jos herrasta kuuluu jatkossa turhan usein niin vois oikeasti auttaa jos kertoisin että nyt ei pysty, koska. Mut mitä mä tätä selittelemään, teen miten teen.

      Poista
  3. Tsekkaa bloggerin kommenttitäpän 'roskaposti'-linkki. Jotkut kommentit menee sinne ja blogger pistää niistäkin normit meilit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siellähän ne. En kai mä oo huomannu koko roskista ku ei se näytä mitenkään et siellä ois jotain. Hah! No, nytpähän opin jotain uutta ja osaan ens kerralla sohia oikein :)

      Poista
  4. Haha. huono vertaus, mutta pakko: ihan kun minä, kun tupakasta halusin eroon. Sitä tietää sen olevan pahasta, mutta silti sitä ajattelee koko ajan. Hetken se antaa hyvää nautintoa, mutta takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Kauan siinä meni, kun ystävät toitottivat ja saarnasivat, mutta itse sisimmässäni tiesin, etten ole valmis lopettamaan. Kun lopulta annoin itselleni luvan polttaa silloin tällöin, lopetinkin lopulta kokonaan: se ei ollut enää kiellettyä.

    Minulla on myös ollut samanlainen suhde, kuin sinullakin erään J:n kanssa. Monet lausahdukset joita sinun J on sinulle laukonut, ovat kuin samasta suusta minun "ex" J:n. Päätin usein, että minun on lopetettava suhde ko miehen kanssa, mutta samalla tavalla kuin sinäkin nyt, minä puolustelin sitä omille ystävilleni ja samalla myös itselleni. Lopulta selittelin miehelle, miksi en enää voinut jatkaa panohomnia hänen kanssaan siten, että minulla on liikaa tunteita häneen. Lopetin suhteen ja löysin AIVAN MAHTAVAN miehen itselleni! J on edelleen ystäväni ja nautin siitä, että hän on mustasukkainen, mutta samalla ottaa päähän hänen omahyväisyys siitä, että hän edelleen kuvittelee minun olevan kiinnostunut hänestä niiden sanojen takia, jotka hänelle perustelin, kun suhteen lopetin. ÄÄLIÖ MIKÄ ÄÄLIÖ!

    anyway, pointti oli kai se, että dumppaa se mies äläkä anna sille tyydytystä siitä, että selittäisit sille omia tunteitasi. Se ei hyödytä mitään! Nauti mieluummin siitä, että J jää nuolemaan näppejään ja ihmettelemään "suhteenne" loppua. Jos sisimmässäsi et ole valmis luopumaan hänestä, niin älä sitten luovu. Mieti tarkkaan mitä haluat, voihan olla, ettet ole oikeasti valmis luopumaan. VIELÄ. Tiedät itsekin, että tuo ei tule kestämään ikuisesti. Voit odotella, että J tekee lopulta päätöksen jättää sinut huomiotta, tai voit itse olla se, joka sen tekee ensin. tsemppiä kuitenkin, jatkan blogisi lukemista ja toivon, että ratkaisut ja voima toteuttaa ne, löytyvät pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Ensimmäinen kommentoija joka vaikuttaa olevan hyvin lähellä samaa ajattelumallia kuin mäkin. Sä osasit muotoilla sanoiksi yllättävän hyvin tuon, että olenko valmis luopumaan vielä. En ollut sitä osannut ajatellakaan, mutta... Näinhän se on. Mutta olinpa valmis tai en, joskus sen on pakko tapahtua.

      Ja joo, eihän tupakasta luopuminen ihan sama asia ole, mutta mun mielestä tavallaan aivan mainio vertaus. Mä ainakin sain ajatuksesta kiinni ja ymmärsin mitä tarkotit :)

      Poista
  5. Kiva kun vastasit näinkin perusteellisesti mun kommenttiin. Nyt kun luin sen sun vastausten kera, niin se vaikuttaa aika vmäiseltä. Mutta oikeesti, tarkoitus ei ollut se tai kääntää veistä haavassa ilkeyttäni. Tuntuu vaan, että sä oikeesti tarvisit jonkun herätyksen tohon touhuun, se on kyl varmasti vaikeeta nähdä vaaleenpunasten lasien läpi, ymmärrän sen.

    Jos ihan tosissaan oot itselles rehellinen ja mietit, niin eihän tosta J:stä olis mihinkään pidemmällä tähtäimellä. Tää on ikuinen naisten helmasynti, luullaan, et voidaan tehdä rentusta kunnollinen. Mitä siinä on, mikä pitkällä tähtäimellä tekee siitä luotettavan ja kunnollisen poikaystävän? Alkoholiongelma? Työttömyys? Muiden hoitelu selän takana? Itsekäs käytös...? Välinpitämättömyys, empatiakyvyttömyys? Vanha ikä ja krapulainen olemus? Paikallisissa hengailu noinkin vanhana noin usein?

    Mitä kauemmin sä annat ton luuserin huijata sua, sitä vaikeampi tulee sun koskaan luottaa muihin miehiin ja myös tilaisuuksia menee ohi ja sun itsekunnioitus tulee olemaan ton kaiken jälkeen nollassa. Jos et ite lopeta tota juttua, niin se loppuu siihen, että "J löytää jonkun ihanan naisen", kenen kanssa alkaa seurustelemaan jne ja sit sä oletkin menneen talven lumia ja äkkiä. Trust me, omakohtaisia kokemuksia on tästä. Oon siis samoilla linjoilla kahden aikaisemman kommentoijan kanssa. Toivottavasti nää kommentit sais sut heräämään todellisuuteen :). Ja ottamaan vaan itseäs niskasta kiinni.

    Toivon sulle kaikkea hyvää ja oon varma, et vuoden parin päästä voit jo nauraa tolle vanhalle dokulle :). Ja tosiaan 40% luen tätä blogia siksi, koska tässä on hyvää sisältöä (pl J ja sen vmäisyys sua kohtaan) ja vaikutat oikeasti hyvältä tyypiltä. Sellaiselta, joka ansaitsee kunnon miehen ja kunnioitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kans miettinyt sitä, että kuinka paljon on potentiaalisia uusia ihmisiä mennyt ns. ohi suun, kun mielen on täyttänyt vain J. Siis jo paljon aikaisemmin kuin just nyt, joskus talvella jo. Ei sillä, että jokaisesta vastaantulijasta haluaisi kuitenkaan yhtikäs mitään, mutta kuinka olen sulkenut ne mielestäni olemalla huomaamatta niitä.

      Ja joo. Kun sitä järjellä ajattelee, J:stä ei mulle olisi pitempiaikaiseen käyttöön. Ja vaikka aina halusin ajatella että mä en ainakaan yritä muuttaa kaikkia ihania renttuja, taisin silti elätellä jotain irrationaalista toivoa. Edelleen väitän, että siinä miehessä on paljon hienoja ominaisuuksia, mutta yritän pikkuhiljaa hyväksyä, että niitä huonoja on vaan liikaa.

      Kaikki me ansaitaan kunnon mies/nainen ja kunnioitusta. Vielä kun oppis olemaan liiaksi tykästymättä niihin, jotka ei sitä anna..

      Poista