Kyllähän se sattuu

Sekainen olo. Ajoittain helpottunut, mutta välillä sitten raastaa niin että kyyneleet valuu. Mutta piste mulle, en ole käynyt kertaakaan maanantain jälkeen whatsappissa katsomassa milloin herra on viimeksi sovellusta käyttänyt. Minkä ei pitäisi olla mitenkään hieno ja ihmeellinen asia, jos olisin edes puoliksi niin hip ja khuul kuin haluaisin olla. Silloin se olisi täysin merkityksetöntä, koska siinä todellisuudessa mä en ole minkään asteen stalkkeri jota kiinnostaisi sairaalloisen paljon mitä muut ihmiset tekee. En koe olevani sitä nytkään, mutta vittusaatana. Niin ehdollistunut jo kaikkiin mahdollisiin viestiääniin joita puhelimesta lähtee (paitsi sähköposti) että vaistomaisesti mielessä käy ajatus "onkohan se J:ltä?" (sähköpostin kohdalla ajattelen vaistomaisesti "onkohan se kommentti bloggeriin?").

Niin. Sekainen olo. Ja päällisin puolin kyllä aivan paska. Oon viimeiset kaks vuoroa töissä vaan kiukutellut täysin mitättömistä asioista ja luultavasti pilannut parinkin ihmisen päivän typerällä ininälläni. Huono omatunto. En vaan tiedä kuinka suhtautua yhtään mihinkään. Tuntuu vaan pahalta. Ja tekisi mieli itkeä. Enkä voi paikata itseäni kaveriterapiallakaan, koska en ole kertonut J:stä oikein kenellekään. Enkä tiedä haluaisinkokaan edes kuormittaa ihmisiä tällä järjettömällä ulinalla ja valituksella. Tosin tuntuu, että saattaisin oikeasti tarvita sitä. Paitsi että ei, en sittenkään. Mä en halua kuunnella niitä peruskommentteja "ihan paska jätkä", "parempi ilman" tai se kaikista huonoin "kyllä se siitä". Vittu joo joo.

Jostain syystä se herra V on pyörinyt mielessä. V kuvaili omia tuntemuksiaan naisia kohtaan näin niinku yleisesti. Kuinka se haluaa tuntea sen toisen kehon itseään vasten ja blaa blaa, mitä näitä nyt oli. En oikein osaa sanoa miksi ne sanat pyörii mielessä. Koska en halua viljellä moisia kliseitä kuten "sitähän mäkin vaan haluan, olla toisen lähellä ja lässyn lässyn", koska mun mielestä se kuulostaa jotenkin ihan siltä, että yks plus yks = haluan V:n. Ja sitä en todellakaan halua, vaikka siinä onkin supliikki ja fiksu mies. Mutta herra myös itse kertoi omistavansa hankalan suhteen alkoholiin, joten jospa ei hakeutuis uuden juopon lähettyville. Plus ei se mies nyt niin kiinnostava ollut. Sanat vaan jäi päähän pyörimään.

Muistaako joku kun kirjoitin laittaneeni itseni nettiin tarjolle? Siis jollekin deittisivustolle. Noh, ilmoitus ehti olla siellä noin kolme tai neljä päivää, kunnes meni jotenkin maku. Joku varmaan tunnistaa, mistä sivustosta on kyse jos jatkan selittelyjäni (tai sitten samanlaisella toiminnolla on monta muutakin sivustoa). Mutta siis. Mun mielestä on jotenkin tyhmää, että sivusto ei anna ottaa potentiaaliseen mielenkiinnon kohteeseen yhteyttä ilman, että ostat jonkun toiminnon määräajaksi. Ja siis, kyse ei ollut edes mistään eurosta tai kahdesta, vaan vähän isommasta summasta. Ja se lyhyin määräaika oli jokseenkin todella lyhyt. Että pitäkää tunkkinne, saatana. Pistin ilmoitukseni piiloon. Mutta mä ihan puolivakavissani harkitsen jonkun toisen sivuston kokeilemista. Kai mä tarvitsen jotain sellasta huomiota, joka kertoo etten ole ihan paska, että joku ois sentään kiinnostunut vaikka ei välttämättä natsaiskaan. Mutta sitten taas toisaalta. Mulla ei ole hajuakaan kuinka deittailla, koko ajatus tuntuu niin naurettavan vieraalta ja jopa vastenmieliseltä (noh, vähän huono sana, mutta kun en nyt keksi muutakaan). Ei, ei vaan yhtään mua. Mutta vittusaatana ei ne miehet tule kadulla kättelemään ja pyytämään kahville.

En tiedä. Ei kai mulla oikeasti edes mitään kuolettavaa tarvetta ole just nyt tällä punaisella sekunnilla saada jotain uutta kehiin. Mutta näin niinku ylipäänsä.

Kohta nää päivitykset menee vaan ruikutukseksi "mä vaan haluisin jonkun pitämään kädestä kiinni ja söpöilemään, miks kukaan ei halua mua yhyy, hankin kymmenen kissaa ja sata dildoa, pitäkää tunkkinne".

Tuntuu melkein kuin olisin oikeasti eronnut, mutta toinen osapuoli vaan puuttuu kuvioista.