I'll burn in hell for this.

Eikös olekin kivan raflaava otsikko?

Juu, kävin eilen toisilla treffeillä. Ne sovittiin sunnuntai-iltana, olen nopean toiminnan nainen. Mutta kun sen jampan näin, toivoin hartaasti etten olisi. No, tiesihän sen, että tällaisessa nettideittailussa vastaan tulee ennenmmin tai myöhemmin niitä ns. hankalampia tapauksia. Kuten tämä nuori herra, joka oli vissiin säälistä pyydetty kaveriporukan matkassa Helsinkiin käymään. Meidän oli tarkoitus nähdä puoli kuudelta (sen hotellin luona, hömm), mutta noin varttia ennen herra soittaa ja sanoo, että menis vielä "jokunen tunti". Jahas jahas, saattaa mullakin mennä jokunen tunti ennen ku sanon että sorgen jörgen, ei pysty. No joo, tapoin aikaa menemällä lasilliselle Paikalliseen, jossa törmäsinkin neiti Ta:han. Lasien tyhjennyttyä harpottiin E:n ja H:n residenssiin, siellä oli lettukestit. Ostin kaupasta jotain nopeeta ruokaa ja just kun sain sen höyryävänä eteeni, se jamppa soittaa. Kaksi tuntia sovitusta ajankohdasta myöhässä. Sanon, että menee hetki, mutta lähdin kuitenkin tapaamaan sitä. Ta oli ihan sitä mieltä, ettei olisi pitänyt kun kerta kaksi tuntia heittää päin vituraa. *Syvä huokaus* Niin. Kun sen sitten näin, tajusin että se on vaan niin vössykkä, reppana, hissukka, mitä näitä nyt on. Että ihan ymmärrettävää jos se on pari tuntia myöhässä. Ja vaikeasti ymmärrettävä puhelimessa. Se tunti oli niin tappavaa, että olin hyvin lähellä lähettää H:lle viestiä, että nyt pelastat ja soitat että perheen yli on ajettu tankkerilla tai vittu ihan mitä vaan. Mutta purin hammasta ja puhuin kuin lapselle. Ei helvetti *facepalm*. Se oli ihan vahinko! Jouduin ylläpitämään keskustelua koko ajan, enkä meinannut keksiä mitään puhuttavaa. Kyselin vähän sitä sun tätä, höpöttelin duuneistani ja jotain muuta paskaa, kunnes lopulta en kestänyt enää sitä alati pitenevää hiljaisuutta kommenttien välissä. Valehtelin meneväni tänään töihin ja että nyt on varmaan pakko lähteä kotiin kiitos hei. Kun pääsin nurkan taakse, lähes juoksin seuraavaan risteykseen, jotta sain etäisyyttä.

J:ltä oli tunnut viesti kesken treffien. Vastasin sille ja vähän kiusallani mainitsin käyneeni treffeillä. Myönsin kylläkin, että ne oli aika floppi, johon herra toteaa, että näitä sattuu, ei aina voi voittaa. Näpäytin, että viime viikkoiset oli paljon paremmat, "oho, teinihän on villiintynyt". Pari viestiä tipottain, ei mitään kummempaa. Menin takaisin Paikalliseen ja onnistuin humaltumaan hieman. Ei se varsinaisesti vahinko ollut, mutta.. Olin koko ajan kahden vaiheilla että haluanko humaltua yhtään ja viettää vapaapäivääni edes pienessä krapulassa vai haluanko humaltua vain hieman ja välttää krapulan. Pohdinnat jäi kesken kun J:ltä tuli uusi viesti. "Hyvä ettei nähty iltapäivällä, et ois pystyny kävelemään. Sen verran oli krapulaa ja erilaista hormonia kierrossa." Vai niin, mistä tiedät oisinko suostunu? No joo, tässä panetustilassa.. "Ai sinäkö helppo?" Älä nyt, mä oon kieltäny sut iteltäni. En vaan pysty tähän leikkiin enää. Seksihän kelpaa aina, mutta mulla on vaikeuksia pitä tunteet erillään. "Joo, eihän tää meidän leikki oo missään vaiheessa ollu tervettä." Ei sen aina tervettä tarviikaan olla, mut rajansa kaikella. Väliin joku tuntematon pano, ni tilanne vois helpottua. "Joo. Kattellaan niitä seksitouhuja sitten joskus." Välissä keskustelu kävi jossain muissa aiheissa, kunnes se jotenkin ajautui pikkutuhmaan leikkiin. Jaaa kiitos viinilasillisten, olin yllytyshullu ja napsin pari kuvaa bussipysäkillä... Herra vaan jatkaa kiusaansa ja panokset kovenee. Bussimatka polttelee, ootas kun pääsen kotiin. Kotona kaivelen lelun esiin, kuvasarja jatkuu.. "Setä taitaa nukkua teltta pystyssä tän yön", herra on hyvä ja tekee teltallensa jotain jos se häiritsee.

Ja näin sitä taas antoi itsensä lipsua pahemman kerran, nyt ihan oikeasti lievästi hävettää. Tai ei ehkä hävetä, mutta kaduttaa. Ja vituiksihan tää kohta menee, kunhan herra palaa kaupunkiin. Mä toivon erittäin hartaasti, että se on omalta osaltaan fiksu eikä ota turhan päiten yhteyttä tai suoraan pyydä luokseen. Auttais aivan helvetisti. Ja toivon hartaasti myös kuuta taivaalta, eli että kuviin astelisi joku edes puoliksi mielenkiintoinen jamppa, jonka kalun voisi itseensä ottaa. Mieluummin useampia (ei nyt sentään samalla kertaa, tsot!), sais vähän rakoa J:hin. Kenties muistutuksen siitä, mitä on harrastaa seksiä ilman että vastapuoleen ihastuu tai muuta. Tai jos nyt pitää mennä ihastumaan yhtään kehenkään, niin saisi vaikkapa vastakaikua. Joku ylivertainen uros J:n tilalle, kiitos. Vaikka oikeastaan musta koko ajan tuntuu, etten edes haluaisi ketään tohon väliin. Näin vitun tyhmiä me naiset joskus ollaan. Tai siis, anteeksi yleistys, näin tyhmä minä joskus (=aina) olen. Että pitääkin haluta jotain, jota ei ole olemassa.