Rakoilu

Viimeiset kaks päivää (tai iltaa) ollaan jotenkin kenkkuiltu toisillemme viesteissä J:n kanssa. Kysyin torstai-iltana erästä asiaa ja totesinkin ettei se kuulu mulle (yritin osoittaa että jos ei kiinnosta kertoa niin sit on kertomatta, no big deal). Mutta koska J alkoi mun mielestä närkästyneeseen sävyyn vitsailemaan, yritin selittää itseäni vielä tarkemmin. "Mun pitäis varmaan hakeutua johonkin romanssiin jonkun kanssa ni pääsisit pahimmista." Loukkas mua. Loukkas, koska vaikka J ei ehkä sitä tietäiskään niin onhan mulla tunteita sitä kohtaan. Ja tollanen alentuva vitsailu moisesta asiasta ihan oikeasti sattui. En muista kuinka keskustelu siitä eteenpäin jatkui, mutta ei ainakaan kivan kepeästi. Taisin tiuskaista jotain, ylipäänsä oli vähän sellanen ikävä sävy. Mutta eipä siinä mitään sen ihmeempää. Eilen sitten oli koko vitun päivän aivan paska fiilis. Joo joo *huokaus* tiedän ettei ole mitään järkeä.. Mutta J pyöri mielessä koko ajan, mulla oli tosi surkea olo, hyvä etten valuttanut paria kyyneltä töissä kun joka ikinen asia tuntui menevän päin vittua. Illemmalla herralta tulee yllättäen viestiä. Vastaan siihen normaaliin tyyliin, keskustelu jatkuu ihan positiiviseen sävyyn. Sitten totean jotain liittyen mun liikkumiseeni ja siihen kuinka tuntuu olevan vaikeeta saada rutiiniksi tiettyjä asioita. Silloin herra alkaa vähän härkkimään ja vitsailemaan, joka koko päivän vitutuksen pohjalta sai mut oikeasti ärsyyntymään. Kun johonkin viestiin kirjoitin että alkaa pian vituttaa toi alentuva sävy, herralla menee puoli tuntia vastaamiseen. Ja vastaus on "ahaa". Selitän, että sori mulla on ollut paska päivä ja blaablaa, johon herra vastaa että luulenko mä että hänkään jaksaa kuunnella tollasta "valituksen kitinää". Eipä kai, yritän hillitä itteäni. Mutta herrakin vois ehkä yrittää hillitä niitä tiettyjä tokaisuja jotka vähättelee ja vitsailun sijaan tuntuu lähinnä oikeasti loukkaavalta, koska ne kolahtaa johonkin mun luonteenpiirteeseen tai vastaavaan ja siksi henkilökohtaisemmin. Voi sit vaikka vittuilemisen sijaan suoraan sanoa että nyt ei jaksa kuunnella. "Yritän. Nyt en jaksa mitään vakavaa." Selvä. Mä lopetan ja käyn Paikallisessa moikkaamassa H:ta.

Pienet on asiat mullakin, mutta ymmärtää kukaan tai ei ni fiilikset on ollu varsin kehnot. Ja siksi eilen edelliseen tekstiin tulleisiin kommentteihin vastaaminen ei ollut ollenkaan helppoa. Ensimmäisen kommentin sain loppuun kyyneleet silmissä, hyvä että näppistä näki. Jospa tää tästä. Jospa tää auttas pääsemään kauemmas tosta miehestä. Vituttaa vaan kun tulee taas monta päivää olemaan vaan paska fiilis. On se hienoa olla idiootti. Mut kohta vois lähtee  puoleks päiväks töihin ajattelemaan ei-yhtikäs-mitään.