Ai vappu?

Mitään suunnitelmia ei pahemmin ole, lähden kenties kavereille iltaa istumaan. Viini on kylmässä, mutta nyt on vähän sellainen tunne että se ei välttämättä kulu tänään. Tai no, mitä sitä suotta huijaamaan itseään, kyllähän se menee kun sen avaa. Muuten ei kyllä ole mikään menojalka vauhdissa, vähän sellanen mitään sanomaton olo.

Paitsi että kävin äsken sokeroimassa pimpsani taas pehmoiseksi. Olen jo sata kertaa sitä täälläkin jauhanut, mutta taitaa mussa lievää masokistin vikaa olla. Kipeetä teki paikoitellen, mutta se tuntui siltikin jotenkin hyvältä. Ja jälleen toistoa, ehkäpä juuri siksi että tiedän mikä lopputulos on. Että jos tänään lykästää, vastapuolella on hyvät apajat ;). Siis mikäli pitää karvattomasta. No, onhan tuossa tuo kolmio, kun ei iho tykkää jos siitä otetaan. Ai että, tekis taas mieli vaan hivellä ja kosketella... Panetus on jokseenkin pysyvä olotila taas vaihteeksi. Siis niinä hetkinä kun se käy mielessä. Olisikin niin nautinnollista jostain pienestä härnäyksestä kostua niin, että koko pimpsa litisee.. Ja sitten se jonkun kieli siihen mukaan, sormet lipsuttelemaan.. Ai jumavitunlauta.

Deitti-päivitystä: Jamppa pisteli viestiä maanantai-iltana, kyseli miten menee. Vastasin, eikä sen jälkeen kuulunut enää mitään. Miksi pitää sohia kepillä jäätä, että tuleeko sieltä vastausta, jos ei aio mitään jutella? Ja sitten pidetään ilkeenä ämmänä jos jätän jatkossa vastaamatta. No, ehkä ihan jees jos ei kerta vastannut, enhän mä siitä ole edes kiinnostunut. Eli mitä se mua oikeastaan kiinnostaa?

Just wasting my time

Ai miten meni treffit? Complete waste of time. Miksi oi miksi jamppa pyytää tapaamaan jos ei mitään eforttia tuu? Ja menin jopa sen luo, koska jamppa vetosi rahan vähyyteen. Eipä mullakaan ole ku tili miinuksella, että sen puoleen ei ois ollutkaan varaa istuksia jossain jossa kuitenkin menee rahaa. Mutta joo. Keitti se mulle kaffet kun ilmaisin olevani jokseenkin väsynyt työpäivän ja aikaisen herätyksen jäljiltä. Kiitokset siitä. Mutta antaa olla viimonen kerta kun vähän nihkeillä mielin lähen kenenkään luo katsomaan televisiota moneksi tunniksi. Olisin kai voinut ihan hyvin jo aikaisemmin lähteä, että oma moka jos siinä meni monta tuntia. Mutta vittu hei. Ehkä tyyppi oli jotenkin alustavasti mielessään unelmoinut jostain sohvalla kihnuttamisesta, mutta kun mä en oikeastaan eleelläkään vihjannut sellaiseen, tais tulla pupu pöksyyn niin ettei uskaltanut sen kummemmin mitään tehdä. Ja ehkä hyvä niin, koska vähän luulen et mua olisi alkanut aika nopeasti vaivaamaan se koko tilanne ja sit ois pitäny paeta paikalta. Tais olla vikat treffit tän miekkosen kanssa, ei inspaa ni ei inspaa. Notta jos se viesteily taas muutaman päivän päästä alkaa ja ehdotuksia uudesta näkemisestä myös tulee, pitänee ystävällisesti ilmaista ettei ehkä nyt kannata tuhlata muhun aikaa tän enempää vaan ettiä joku toinen kiva typy. Hilparoin jampan luota suoraan, arvatkaas minne.. Ystäväni neiti H istui siellä jonkun kaverinsa kanssa, joten ei tarvinnut itsekseen istua. Ja yllättäen myös eräs hyvin vanha tuttu ilmestyi moikkaamaan meitä. Kesti aikansa ennen ku mä edes tunnistin herraa. Oli kyllä oikeasti kiva törmätä siihen, vaikka se oli edelleen ihan yhtä hiljainen kuin aikaisemminkin, nyt vaan sen verran humalassa että "uskalsi" tulla moikkaamaan :D. Ja rassukka laihtunutkin, ei tosta enempää tai menee jo aivan liian ruipelon puolelle!

Tänään olen korvannut kalunpuutetta käymällä ennätyslenkillä. Johonkinhan se turhautuminen ja energia pitää purkaa...

Matkalla

Treffeille, nimittäin. Kullia tekis mieli...

Mental case

Juu, ihan pikkuruisen vaan sekaisin neiti. Ahdistunut. Kivasti niin. Kerroin kaiketi siitä yhdestä jampasta, jonka kanssa piti niitä treffejä säätää, mutta ei saatu toimimaan ja lopulta jo totesin että eipä paljoo kiinnosta. No. Herra laittoi lauantai-iltana viestiä. Mä olin siinä rikkonaisessa mielentilassani, en ihan edes tiedä mitä sille vastailin. Jotenkin homma päätyi siihen, että se laittoi mulle vielä aamullakin viestiä, ja päädyttiin sopimaan treffit iltapäivälle. Tavattiin Kalliossa, käytiin ärrältä ostamassa yhdet juomat ja hakeuduttiin kalliolla istumaan. Jotain siinä juteltiin, jomma meni just niinku olin pelännytkin.. Mua keskustelunaiheet ei jaksaneet kiinnostaa juuri mitenkään, mutta kohteliaisuudesta yritin pitää yllä jotain juttua ja kyselin väliin jotain. Ei kipinöi, ei. Tölkit tyhjeni ja totesin haluavani vessaan. Mentiin erääseen baariin, otettiin juomat ja istuttiin siinä vielä toinen tovi. Edelleenkään ei jaksanut inspata. Ja melkein tahallani hivutin keskustelua "sivistyneempään" suuntaan, testatakseni onko kaverilla minkäänlaista tajua mitä maailmalla tapahtuu ynnä muuta. Ihan ok, osasi ottaa vähän kantaa, ehkä vähän säikähti mun puheenvuorojani. Siinähän säikkyy. Ei mulla nyt piinallista oloa ollut, mutta ei niin ylettömän ihanaakaan, joten baarimikon kysyessä otetaanko toiset totesin, että enpä taida. Pisteet tilannetajusta, sillä jamppa alkoi siitä sitten ohjeistamatta tai lisää vinkkaamatta tekemään lähtöä, ja kadulla sanoin, että olin sopinut meneväni kaverille jeesimään varaston mylläämisessä. Valkoinen, toivottavasti ei aivan läpinäkyvä valhe erkaannutti meidät siististi, loppuun kaveri huikkaa high-fivet. Oikeesti. Ehkä se ymmärsi väärin, kun mä nostin tassuni ihan vaan heilauttaakseni heipat. Hipsin siitä sitten kivasti Paikalliseen, ja vietin loppuillan siellä. Deitti yllättäen iskee kuitenkin viestiä joskus kymmenen jälkeen, siihen vaaralliseen tyyliinsä kysyy mitäs tykkäsin seurasta ja illasta. Yritin aika ympäripyöreästi vastailla, jotten liiaksi rohkaisisi, koska olihan mun fiilikset vähän niin ja näin. Lähtöasetelma koko treffeille oli jokseenkin heikko, eikä herra tehnyt kyllä mitään vaikutusta sillä lauantaisella viestinvaihdollaan (mm. arvuutteli mun painoa?!?! No, vähän sivusi kyllä jotain osaa keskustelusta, että ei se sentään ihan kylmiltään sellasia kysellyt). Lopuksi toivotti hyvät yöt söpölle typylle, mikä vähän liensi mun ahdinkoani. Vaikkakaan ei suinkaan poistanut sitä mihinkään... Mutta olihan se ihan kiva viesti. Vähän buustaa kun huomaa jonkun olevan kiinnostunut.

No, iltahan jatkui siinä tiskillä istuessa. Olen kai joskus kirjoittanut siitä eräästä herrasta, joka oli mun ja J:n kanssa herra R:n luona jatkoilla joskus varmaan vuosi sitten. Kova puhumaan, ihan mukana mutta lievästi ärsyttävä, tarjosi mulle yöpaikkaa illan päätteeksi, mutta meninkin J:lle. Ihan sama tietääkö kukaan kenestä puhun, mutta sepä siinä tiskillä istui pitkästä aikaa ja puhui kuin papupata. Ei sillä, se on oikeasti ihan mukava, mutta kun siihen ei saa puheenvuoroa väliin, ja sitä juttua riittää aivan loputtomiin. Ei kehtaa lukea lehteä kun kaveri vieressä papattaa menemään. Illan edetessä tuntuu, että herran jakkara liikkuu aina pikkuisen kerrallaan mua lähemmäs, ja pientä vihjailua jatkoista on ilmassa. Toki täydellisen kohteliaasti ja herrasmiesmäisesti, ei mitään sarjassa "pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan". Kun poistuttiin, jäätiin vielä arpomaan siihen ovelle. Oikeasti halusin alusta alkaen vain kotiin nukkumaan, mutta sitten päähän pakottautui ajatus, että tässä sitä uutta sutinaa ja laastaria ois tarjolla jos vaan on munaa lähteä matkaan. Totesin, että jos lähtisin, pelkään sen vähän pilaavan hyvät ja kohteliaat välit, johon herra toteaa ettei se mitään pilaa. Ymmärsi kenties yskän kun sanoi että antaa mun nukkua ihan rauhassa ja että seuraavana päivänä hänet saa lyödä hereille ja mennään vaikka tallailemaan jonnekin ja noukkimaan aamupalaa. Vähän sellanen kaverimainen lähestymistapa, lieventämään. Koska mullahan oli toki ajatuksena se, että jos siitä nyt vaikkapa panoon asti yltyisi, miten se sitten vaikuttaa. No, mentiin kaverin pieneen luukkuun. Herra laittaa teeveden keittymään, kaivelee koneensa uumenista muutamat Jonna Tervomaan ja Pariisin Kevään kipaleet ja kertoo sanoittaneensa ne, puhelee niitä näitä kirjoitushommistaan muutenkin. Mua hieman tuskastuttaa, vaikka herra on ystävällinen ja kaikki periaatteessa ihan hyvin. Lopulta vääntäydytään sänkyyn, herra on riisunut boksereilleen, mä jätin kaiken päälle. "Saanko pitää susta kiinni?" Jos vähän. Lusikkaan ja käsi kiertyy rintojen ali. Hetken ajattelin, että siinä voi olla ihan hyväkin olla, joskin väsymyksestä huolimatta tunnen ettei nukahtaminen ole yhtään lähempänä. Jonkun hetken päästä herra (ai niin, V on "nimi") kysyy josko kääntyisin häneen päin. Miksi? Esitän tyhmää. "Jotta mä voisin suudella sua." No emmä sit käänny, totean ja toivon, että herra ottaisi vinkistä vaarin ja ymmärtäisi etten mä oikein halua mennä siihen. "Hyvä vastaus", naurahdus ja silitys otsalta. Joku aika menee ihan siististi, kunnes käsi lähtee levottomana silittelemään kylkeä. "Sun täytyy ehkä lyödä mua jos et haluu että kosketan." Moni mies ei varmaan tiedäkään kuinka vaikeeta naisen on kieltää. Niin ristiriitaiset tuntemukset, pelkäsin loukkaavani, tuntui ihan kuin olisin ollut vähän velkaa siitä, että saisin yöpaikan. Mutta vittuako mun on mikään pakko "velkaani" ruumiillani maksaa? Sain sanottua ei. Ja V otti sen kaiken koko ajan ihan hyvin, ainakin sellaisen kuvan se ihan selvästi halusi mulle antaa. Kohtelias herrasmies loppuun saakka. Mutta kaiketi tää sai mut sitten jonkin kuvitteellisen reunan yli, sillä mulle tuli ihan vimmattu tarve päästä pois. Se kaikki tuntui aivan liian vieraalta ja mua alkoi ahdistaa. Hetken pohdin vaihtoehtojani, lopulta uskalsin sanoa ääneen. V, loukkaisiko paljon, jos mä lähtisin kotiin? Herra totesi, että ei hän sitä haluaisi ja yritti houkutella mua jäämään aamuun, ettei tarvitsisi kesken yötä lähteä hortoilemaan pysäkille, matkaa kuitenkin vartin verran kävellä. Yritin selittää miksi mun täytyy lähteä, en usko että kovinkaan ymmärrettävää selitystä sai. Kuvailin, että nyt on menossa sellainen vaihe, ettei vaan tunnu hyvältä jäädä, pää liian sekaisin. Käännytys ei auttanut, ja lopulta V sanoo että jos hän saa lähteä saattamaan niin se olisi hyvä. Sovittiin näin, ja tallattiin pysäkille. Yritin matkalla vielä vähän selventää ja kiittää ja vakuuttaa ettei se johtunut V:stä. Vaikka tavallaanhan se johtuikin, mutta jossain toisessa tilanteessa se olisi todennäköisesti saanutkin mut avaamaan haarani. Odotettiin yhdessä mun bussi, V kaappaa vielä hurjaan syleilyyn ennen kuin kiipeän kyytiin. Matka kotiin menee kuin sumussa.

Täyspäinen nainen, eikö? Mutta tiedän lähdön olleen oikea vaihtoehto, koska tää olotila mikä mulla nyt on olisi ollut aivan helvettiä jossain vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa. Olotilalla en tarkoita krapulaa, vaan tätä lievää ahdistuneisuutta ja pahaa mieltä. Ja lähtö oli siinäkin mielessä ihan hyvä juttu, sillä menkkaa pukkaa ilmeisesti taas. On se niin ihanaa kun kroppa ei tiedä yhtään miten päin olla ja toimia, kun ensin puskee kesken pillerilevyn ja nyt juuri kun taukopäivät loppuivat. Se ois vielä puuttunutkin ku olisin nussinut ja sotkenut koko hiton sängyn... Mahtava ensivaikutelma!

Ja mikä kruunaakaan aamun? Viesti eiliseltä deitiltä. Ja keskustelu menee siihen, että miekkonen kalastelee mua ensi viikonloppuna katsomaan leffaa sen luo. Kyselee millasta leffaa kiinnostas katsoa, vaikka totean että mitään en lupaa ja kattellaan nyt. Take a fucking hint ja hellitä. Kiva jos kiinnostaa, mutta rauhotu nyt vittu vähän. Vai pitäskö käyttää tilanne hyväkseen ja polkaista? Kun ei vetoa...

Rikki

Sitä mä olen. Niin rikki. Sattuu ihan liikaa. Sulle heitetään joku liian mahtava ihminen, jotta se voidaan paskamaisella tavalla viedä pois, ja pilata hetkellisesti kaikki. Ja sä jäät hakkaamaan päätä seinään, soimaamaan itteäs.

"Tuhosin/tuhottiin paras asia mun elämässä vuosikymmeneen."

Munarikas pääsiäinen? Vitut.

Jos viime päivitys oli sisällötön niin ei hätää, niin on tämäkin! Aika perseestä ollut koko viikko, stressiä ihan tarpeeksi. Eilen vähän nollailtiin opiskelukavereiden kanssa. Kierrettiin muutamat kuppilat, lopulta mukana vain minä ja kolme jamppaa. Oli hauskaa, joskin jampat joutuivat jättäytymään kyydistä. Niinpä jatkoin itsekseni Paikalliseen. Todella fiksua koko rälläys, nimittäin tällä neidillä on lenssu päällä. J:kin ilmaantui paikalle, vaihdettiin muutama sana. Saatoin olla aavistuksen töykeä, sillä tuntui että kaikki mitä J sanoo on joko pientä naljailua tai suoraan vittuilua. Sitä se tuskin oli, vaan ihan vitsillä tarkoitettu, mutta kai sitten olen herkkis ja huumorintajuton. Mutta minkäs sille voin, jos sanat kuohauttaa. Niinpä J jossain vaiheessa poistui mun seurasta jonkun naisen luo.. Olen nähnyt sen neidin siellä useastikin, ja voitte vaan kuvitella mikä mielikuvitusmyrsky siitä lähti liikkeelle. En tosin aivan usko, että se neiti olisi J:n uusi ihastus, mutta mistäs sen tietää. Sisuskaluja jäyti, kun näin sen naisen katsovan mun suuntaan kun kävin moikkaamassa erästä tuttua yhdessä pöydässä. Tuntui kuin siellä keskusteltaisi musta ynnä muuta, ja se kimuli nauroi niin ihastuttavan vitun heleästi ja nojaili pöytään ja... Vittu lopeta. Lopulta lähdin pysäkille päin, huikkailin työntekijöille hyviä pyhiä ynnä muuta, J vielä pöydästään sanoo selkeällä äänellä "heippa". Yleensä se muuten vaan mutisee tai ehkä heilauttaa kättään, nyt kai halusi että varmasti kuulen. Vastasin, ja muutaman askeleen päässä kadulla kuohahti tippa silmään. En vittu jaksais enää, mutta tuli vaan joki kumma tunneryöppy, ärsytys, harmistus ja itsesääli. Lähtis jo se mies minne vittu ikinä meneekään, sanoi kun joskus tossa viesteiltiin ettei hän keväällä enää paljoa kotona ole. Eipä taida malttaa lähteä sen pimatsunsa takia? Yhtään en kuulosta katkeralta ämmältä...

Ihan tosissaan, nyt tarttee sen vitun laastarin ja vähän äkkiä. Mulla lähtee järki jos täytyy vielä loputtomiin sen miehen takia itsensä surustaa. Kuinkahan monta kertaa olen itselleni sanonut, että oli viimeinen kerta kun yksikään kyynel valuu sen miehen takia. Ja aina vaan uudestaan...

Etelään

Vittu mä en enää ikinä (siis lähiaikoina) matkusta tällä poppoolla mihinkään. Ärsytys päällä siinä määrin, että hei vaan järjen viimeisetkin rippeet. Ja vittu mikä panetus, ei siunaantunu tilaisuutta (jonka oisin käyttäny hyväkseni, siis) metsästää pohjolan panomiehiä litisyttämään pimpsaa. Ai jumalauta, kohta ehdottelen kaikille luokkalaisillenikin ku ei natsaa mikään eikä mistään... Tuntuu, että pillunhuulet turpoaa melkein mistä tahansa viattomastakin ajatuksesta. No, enää parisen tuntia ja oon kotona lelun hellässä huomassa. Siis jos se jaksaa enää siinä vaiheessa kiinnostaa yhtään...

Pohjoiseen

Juu ei mitään uutta auringon alla. Ei treffejä, mun puolesta kyseinen tyyppi vois vaikka olla ottamatta yhteyttä. Vittujako mä jaksan alkaa mitään kissa-hiirileikkiä tai ainakaan ehdottelemaan treffejä kun herra itse on viimeiset pari suunnitelmaa omilla jutuillaan pakottanut perumaan. Ja vähän luulen, ettei sitä sit niin kamalasti kiinnostanukaan mut ei vaan osaa suoraan sanoa. Ei siinä kait mitään, en mäkään osais :D.

Tänään ampaisen parin perheenjäsenen voimin pohjoiseen. Suvun vanhin on vähän heikossa hapessa, tuli jo hätä ehtiä käymään. Sitä ei tiedä kuinka kauaa se enää on siellä :/. No, ei siitä sen enempää, vaan toteamaan, että melkein harmi että perheenjäseniä on mukana. Oma hotellihuonehan mulla kyllä on, ettei siinä sen puoleen... Mutta ihan hirveesti ei kehtais kullin kuvat silmissä lähteä illalla metsälle :D. Vaan nyt alkais ihan tosissaan olla kovasti tarve. Opiskelukaupungissakin olin puoliksi sillä mielin liikkeellä, mutta kun jotkut epämääräiset hiton shark weekit paukkas just sille viikonlopulle.

Jotain vitun laastaria nyt.

Gloomy Sunday

Mennäänpä sitten taas vaihteeksi turvonnein silmin kouluun tänään.. Eilisen vietin itsekseni, ei treffejä ("jos huomenna?"). Sain tehtyä ihanan lenkin, hymyilin kuin heikkopäinen. Iltapäivää kohden fiilikset sitten synkkeni, syynä ties mikä. Ehkä se, että tajusin olevani yksin tässä talossa, ehkä visiitti opiskelukaupunkiin muistutti taas jostain ahdistavasta, ehkä treffien "peruuntuminen" sai ajattelemaan että eihän tässä ikinä tapahdu mitään enkä kelpaa kenellekään, yhyy. Mene ja tiedä, mutta päähän ujuttautui ajatus, että mitä jos J:n ja mun ystävyys ihan todella kariutuu tähän? Yhteyttä ei olla pidetty moneen viikkoon, mun pyynnöstä. Ajatus ystävyyden kuihtumisesta kasaan sai mut todella lohduttomaksi. Jopa nyt asiaa ajatellessa kyyneleet kihoaa silmiin. Taustalla on ihan varmasti se loukkaus jota tunsin J:n kertoessa uudesta ihastuksestaan. Siis se perinteinen "jaa mä en kelvannu vai?" Ja muutenkin on edelleen tunteet pinnassa sen miehen suhteen. Viikko pari tais tossa välissä mennä siten, etten liiemmin miestä muistellut tai jos muistelin, fiilikset oli rauhalliset. Joskin olin kuin perseeseen ammuttu karhu ihan muuten vaan... *öhöm* Sorruin sitten laittamaan herralle viestiä, rehellisesti kerroin huolestani. "Sun tarttis aika paljon töppäillä ennen ku mä juoksen karkuun." Kiva kuulla, mutta kun kyse ei oikeastaan ole siitä. Jos törmäillään vaan Paikallisessa, niin pelkään sen kuivuvan kasaan, koska siinä ympäristössä ei olla avoimia. Tarkoitus ei todellakaan ollut tai ole vinkua näkemään, koska en mä siihen vielä pysty. Enkä tiedä kuinka hyvää toi yhteyden avaaminen mulle teki.. Mutta just sillä hetkellä lohdutti paljon, kun pystyttiin ihan niitä näitä rupattelemaan.

Mä en ihan jaksaisi itkeä sen miehen takia. Vaan tässä sitä taas kuivataan silmiä. En voi sille mitään, että tunnen itseni niin loukatuksi. Ja idiootiksi, tottakai, eihän se yllätyksenä tullut sinällään. Koko ajanhan mä olen tiennyt, ettei siitä meidän sähellyksestä ollut tulossa mitään. Idiootiksi tunnen itseni siksi, etten pystynyt olemaan säheltämättä. Idiootti, kun kaikesta huolimatta meni ja teki näin. Että kuinka tyhmä pitää olla?

Irtiotto

En tarkalleen muista mistä olen viimeksi löpissyt, mutta torstaina kävin treffeillä. Kyseessä oli pitkätukkainen humanisti, ja vastoin tätä mulla oli hauskaa. Käytiin kahvilla, ja kuppien tyhjettyä herra ehdottaa josko siirryttäis viereiseen baariin viinilasien äärelle. Hieman alkoholia, ja juttu lähti luistamaan vauhdikkaammin. Hieman lisää, ja lopulta oltiinkin jo pienen sievän päiväkännin puolella. Seitsemän tuntia ja lukuisia keskustelunaiheita myöhemmin todettiin, että pitäis kai kotiutua. Sain kyllä kutsun herran residenssiin, mutta khuulisti totesin, että mun pitää pakata ja kouluunkin pitäis kyetä. Eri teille, vaikka olisin kyllä saattanut jopa tarttua tarjoukseen, jos ei olisi ollut pakottavia muita asioita.

Perjantai-aamuun herään mukavassa kankkusessa, kasin tunnille en edes yrittänyt ehtiä. Kympiksi jopa ehdin, ja sain pakattua tavarat matkaan. Koulussa kuiskin kavereille treffien saldoa, kikakika. Yhdeltä hyppäsin junaan, joka toi opiskelukaupunkiin. Lievässä krapulassa pitkä junamatka ei ollut sieltä kevyimmästä päästä, mutta hengissä selvittiin. Kamat hotellille, sitten yhden mimmin kanssa syömään. Sen jälkeen neljä muuta ihanaista liittyi seuraan, ja aloitettiin pieni baariturnee. Hassua, kaikki kolme baaria joissa käytiin oli sellasia, joissa en opiskeluaikana ollut käynyt kertaakaan. Kertoo jotain mun epäonnistuneesta opiskelijaelämästä :D. Hauskaa oli ja viini virtasi, loppuviimein kahden maissa hotellille kömpiessäni joku paikallinen yritti temmata matkaansa tarjoutumalla maksamaan mut sisään viereiseen yökerhoon yms yms. Ystävällisesti kieltäydyin ja painelin nukkumaan.

Hotelliaamiaisella onnistun aina vetämään itseni piippuun. Kaikkea kivaa ois tarjolla ja kaikkea kivaa haluis myös maistella, jolloin loppulukema on ähky. Mutta olipas kuitenkin hyvää kahvia. Päivän ohjelmaan kuuluu lisää ihanaisia mimmejä, kun mennään yhden residenssiin ja tehdään ruokaa. Kai sitä jotain muutakin ehtii. Huone toki pitää luovuttaa tässä vajaan tunnin sisällä enkä ole ihan heti paukkaamassa mimmin luo, joten kai kiertelen vähän hoodeilla ja muistelen vanhoja hyviä aikoja. Ihan ku niistä nyt niin kauaa olis... Illemmalti lähtee juna takaisin, saa nähdä jaksanko piipahtaa vielä Paikalliseen.

Kamalasti olisi ollut myös velvollisuuksia koulun suuntaan erilaisten pikku pikku tehtävien muodossa, mutta autuaasti suljen ne pois mielestäni. Tää on tehnyt hyvää.

Ps. Ai niin. Se keskiviikolle sovittu/ei-sovittu treffiherra, joka siinä flirtissään veti vähän liian pitkälle, huuteli sivustolla keskiviikkoaamuna että mitenkäs ne treffit. Jaa, olis sen pienen avautumisen jälkeen kuitenkin vielä kiinnostanut? Ja jätit sitten keskiviikkoaamuun klo 6:39? No, eipä nähty, mutta jos sunnuntaina tai ensi viikolla, sellaisesta oli vähän puhe. Kylläpä näitä nyt satelee. :)

Meh.

Torstaille on treffit. Keskiviikosta en tiä, kyseessä se flirtistä liian pitkälle mennyt, jolle vähän avauduin. No, en sillä tavalla liian pahasti, vaan kenties hiiivenen turhan kovasti muotoillen totesin, ettei mua kiinnosta mitkään pikkukivat sillä sivustolla. Jamppa kun vastasi siihen vaan "okei :)", mene ja tiedä mitä se ihan tarkalleen tarkoitti. Pitänee ehkä varmuudeksi nykäistä vielä hihasta, että oliko ne treffit vielä suunnitteilla. Mä jotenkin voisin ajatella, että eipä se hinkuen halua treffeille sen jälkeen, mutta ärsyttää jättää vaan ilmaankaan roikkumaan. No, ihan sama, torstaina kuitenkin on. Ja ko. hlö ei kyllä hirveesti ainakaan ulkoiselta olemukseltaan miellytä, jos saan sanoa suoraan. Hieno juttu, että jotkut saa kasvatettua lettinsä pitkäksi, mutta kyllä siinä jotain asteen verran hölmön näköistä on, ku herralla on kolme kertaa pidemmät hiukset kuin mulla. Eräskin ystäväiseni harrasti teinivuosinaan hevilettiä, mutta intin jälkeen on pitäytynyt lyhyessä mallissa. ERITTÄIN fiksu veto, kaveri aikuistui heti noin niinku ulkonäöltään, sittenhän siitä kuoriutui varsin hyvän näköinen nuori herra. Ja siis, palatakseni tähän deittiseuraan, se kun ei näytä olevan hevimiehiä, joka selittäisi pitkän tukan. Se vaikuttaa ihan noin muuten vaan olevan hieman omalaatuinen kaveri... Ehkä liikaa haastetta mulle nyt? No, ainakin se osaa kirjoittaa (ja varsin hyvin) ja on kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Virkistävää sen jälkeen kun kuudelta hemmolta on lukenut kiinnostustenkohteiden rajoittuvan lähinnä lätkään ja/tai autoihin. Ja onpahan jotain uutta.