Turhaa ja tyhmää

On hirveen fiksua, että vääntelin blogini asetukset siten, että pääsen kätevästi tällai sähköpostitse päivittämään... Eli puhelimella, kohta pullollinen viintä takana. Ja mielessä pyörii mikäs muukaan kuin herra T. Mulla jäi sen verran kupliva tunne vatsanpohjalle, että nyt haluaisin vain kysyä siltä, saisinko jälleen tänä yönä kavuta sen kainaloon. Haluaisin ne kädet rinnoilleni, sormenpäät kutittamaan kylkiä, piirtämään kuvioita selkään..

Ja haluaisin sen kalun sisälleni. Viime yönä, oltiin jo tunti pari nukuttu kun herra herää ja kahmaisee mut tiukemmin kainaloonsa, koskettelee... Ja sitten olenkin jo aivan hereillä. Ja kerron sen. Ja sitten ne ihanat sormet lähtee kutittamaan reittä. Mun jalka lepää miehen jalkojen päällä ja ne ihanat, kiusaavat sormet sivelee takareittä. Ja lopulta ne eksyy pitsipöksyille, niiden alle ja klitalle. Mmmh. Ensin yksi sormi sisälle, sitten toinenkin. Enkä voi muuta kuin huokailla ja hymistä. Sujautan käteni boksereihin sisälle ja sivelen kovettuvaa kalua. Hieron ja puristelen rauhassa kädelläni, nautin siitä, miltä kalu tuntuu. Hieron hellästi myös kasseja, nautin niiden tunnusta. Sen pidemmälle ei menty, sillä kello oli ehkä viisi aamulla ja molemmat kuitenkin sen verran väsyneitä. Varsinkin herra.

Mutta kai on luonnollista, että haluaisin uusia sen yön myös tänään - mahdollisesti lisätä siihen sen kauan odotetun seksin. Mutta olenko liian needy, jos laittaisin sille viestiä ja vähän vihjaisin (tai kysyisin suoraan), että kui ois? Katellaan, kuinka tänään itseni nolaisin. Ilta jatkuu hyvässä seurassa, luvassa myös Paikallinen.

Huomenta

Lähdin just T:n luota. Namm. Tosin ei vieläkään itse asiaan.. Mut toi äskeinen sessio eteisessä, mmmh. Pitkä mies selän takana, isot kädet rinnoilla, kuumat huulet kaulalla.. pakkohan siinä on painaa perse tiukasti kiinni farkkujen etumustaan ;).

Mitä, onko mulla lukijoita?

...Vai onnistunko vaan käyttämään sellasia sanoja, jotka kerää osumia ihan vaan vahingossa? Eilisen aikana tuli vissiin ennätyslukemat (joita en tietenkään paljasta, koska sehän nyt olis vaan kerskailua - tai ehkä lähinnä noloa, sillä ei se luku nyt niiiin suuri ollut... Jollain oikeasti suosituilla blogeilla se määrä on luultavasti sama parin tunnin sisällä :D). Voi teitä raukkoja. Tällasta paskaa luette? No, siitä vaan, en mä estele ;).

Mistäs sitten kirjottais? No miten ois aiheesta T! Siitä kun riittää ajatuksia vähän liikaakin.. Ja siis. Mä taidan virallisesti olla joku hiton Pavlovin koira. Eilen sain herralta fb-viestiä - ja koko loppupäivän olin paremmalla tuulella. Siis olenko mä oikeasti näin pirun riippuvainen sen viesteistä, että mun tyytyväisyyteni, iloisuuteni ja suunnilleen kaikki mahdollinen muu on siitä kiinni mitä se mies tekee? Never mind, en mä ihan hirveästi jaksa valittaa jos paska fiilis paranee vaan sillä, että joku huomaa mun pahan mielen ja yrittää piristää. En luonnollisestikaan haluais kaiken tän ruikutuksen ja itkemisen jälkeen myöntää, että sen saa aikaan juurikin se ruikutuksen ja itkemisen kohde.. Jotenkin siinä menettää sen "hohdon" vai millä sitä nyt kutsuis.

Tänään aamulla pompin kuin mikäkin duracel-pupu, taisin juoda liikaa kahvia. Mutta vaikka vireystila onkin jo laskenut, hyvä mieli sentään jäi eikä kadonnut mihinkään. Ja nyt istun junassa matkalla kotiin, voisko olla mitään paljon parempaa? I think not. Nyt ei ole viikonlopullekaan ihan niin hirveesti lastattu odotuksia, eli mahdolliset pettymykset on vähän inhimillisemmät. Tai ainakin toivon niin.

Mieli on kumman kevyt, mitä herra T:hen tulee. (En siis selvästikään voi olla jauhamatta siitä ihmisestä..) Tällä hetkellä mua ei juurikaan hetkauta se, että sillä oli jotain säpinää viikonloppuna (huomaatteko, kuinka kilttiä kieltä mä käytin?!). Pitänee ehkä infota herraa, jos hän erehtyy vielä kertomaan mulle sellasia juttuja. Infota siis siitä, että mä en halua kuulla, pitäkööt ne jutut itsellään. En halua enää pahoittaa mieltäni yhtä turhilla asioilla. Niin kauan kun herra jatkaa herkullisia juttujaan ja osoittaa ne mulle, mä olen tyytyväinen. Enkä pidä ihan täysin mahdottomana ajatuksena, että todellakin nussisin herraa ihan mielelläni vaikka tänä viikonloppuna. Tosin en tiedä mihin siitä vielä joutuu, siis ajatustensa syvyyksissä. Salee menen ja ihastun ihan kunnolla, jos herra ei tuota jotain täysin odottamatonta pettymystä.. Ja mitään ihastumisia en halua, mulla ei ole niihin varaa. Ei nyt, kun noi opiskelutkin on noin helvetin vaikeita ja aiheuttaa taas vähän kohtuuttomasti huonoa mieltä ja jopa stressiä.
Kyllä mun nyt ehdottomasti pitäis ulkoilla tuolla opiskelukaupungissa, jos sieltä sais lämmikettä vällyjen väliin ;). Piristäis varmaan kummasti, ja muutenkin sitten ei olisi ehkä ihan niin palava hinku joka ikinen päivä ampaista Helsinkiin.

Hajoilua

Mä en enää tiedä, mitä tekisin itseni kanssa. Eilinen oli paskin päivä hetkeen, mulla oli vaan koko ajan aivan armoton ketutus. Olen niin pettynyt itseeni kun en saa mitään aikaan. Pää on solmussa noin miljoonasta eri asiasta, kaikki langanpäät kadoksissa. Ei siinä enää tiedä mistä lähtis availemaan.

Pitäisi tehdä kouluhommia, mutta keskittyminen on pahimman adhd-tapauksen luokkaa. Jaksan juuri ja juuri ehkä kymmenen minuuttia, sitten huomaan että ajatukset harhailee aivan jossain muualla kuin käsiteltävässä aiheessa. Vaikka aihe olisi mielenkiintoinen, mä en kertakaikkiaan edes halua pyöriä sen parissa. Jotenkin niin uskomattoman täynnä tätä helvetin opiskelua. Ja oon ihan varma, että tää on vaan joku vitun asennevamma. Mutta mä en osaa, en kertakaikkiaan pysty asennoitumaan mitenkään järkevämmin. Joka ikinen solu huutaa, etten halua, en halua, en halua. Mutta samaan aikaan on kuitenkin pakottava tunne, että mun täytyy. Tiedostan sen kyllä, ja oikeasti olen jopa sitä mieltä että täytyy - mutta samaan aikaan se huuto ja kiljuminen sitä vastaan käy korvia huumaavaksi. Kohta repeän kahtia enkä pysty tekemään enää mitään.

Ja sitten on se pohjaton epätoivo. Epätoivo, että mun on pakko saada opiskelut skulaamaan, mä en voi muutakaan koska kesken jättäminen tässä vaiheessa ei ole mikään vaihtoehto. Ei nyt, kun ei ole se alempikaan tutkinto vielä kasassa. Pieni toivon kipinä kytee, sillä enää ei puutu paljoa. Mutta se matka sinne... Se näyttää loputtomalta. Muserrun sen alle.

Päässä on myös se ahdistus, kun ei kenelläkään muulla näytä olevan mitään tällaisia vaikeuksia. Olenko mä vaan niin pohjattoman laiska?! Laiska paska joka on liian mukavuudenhaluinen, kunnianhimo miinuksella, mennään-sieltä-missä-ei-ole-aitaa-ollenkaan. Ja vihaan itseäni sen takia. Vihaan sitä, että mun on nähtävästi aivan pakko vaan valittaa ja ruikuttaa joka asiasta, ihan kuin keräisin jotain säälipisteitä. Ja varmaan keräänkin, mutta kun se ei nyt yhtään auta siihen, että saisin jotain aikaan. Kukaan ei tee näitä mun puolesta, kukaan ei hanki mulle tutkintoa, töitä tai ylipäänsä elämää.

Tuntuu, että tarvitsisin totaalisen time-outin, nollauksen, tyhjän pään. Mut pitäis rakentaa uudelleen, toimivaksi kokonaisuudeksi. Mutta kukapa sen vois tehdä? Onneksi lompakosta löytyy lippu huomiseen junaan. Kotiin.

Ja tietysti mielessä on noin joka toinen minuutti herra nimeltä T. Haluaisin käpertyä sen kainaloon ja itkeä pahan olon pois, valittaa kaikki ulos, jotta jäisin tyhjäksi. Ja vihaan itseäni myös siksi. Mä en halua olla se ruikuttava idiootti, joka vaan itkee sääliä ja on avuton ja naurettava. Mä en halua olla heikko ja säälittävä sen miehen silmissä. En ainakaan enää tässä vaiheessa, kun tunnen olevani naurettava jo muutenkin. Oon koko ajan kivuliaan tietoinen siitä, ettei se ole laittanut mitään viestiä, ja että mulla on koko ajan valtava taistelu sitä vastaan, etten itse pistä sille mitään. Sen mä olen päättänyt ja sen myös pidän: mä en aloita enää yhden yhtä vitun keskustelua. Jos sitä enää kiinnostaa niin ottakoot itse yhteyttä. Enkä mä ala sille enää minkäänlaiseksi kuvitteelliseksi syliksi, johon voi tulla nukkumaan, menkööt itkemään siltä lauantaiselta panoltaan saatana. Josta tulikin mieleen, että mitä vittua mä siitä koko ajan otan ongelmaa?? Miksi mun täytyy ottaa se näin naurettavan henkilökohtaisesti? Se mies ei ole mulle tilivelvollinen yhtään mistään, ja mieluusti voisi pitää tollaset jutut vittu itsellään. Mä en halua kuulla. Mä en ole itse sille mitään vastaavia juttuja selittänyt sen jälkeen kun tää viestittely lähti näille urille kuukausi sitten. Ja silloin luulin aistineeni pientä kateellisuutta tai kenties mustasukkaisuutta. Ainakin sain sen vaikutelman, ettei herra asiasta ollut innoissaan. Mutta mä sanoin sille, että kyseessä oli vaan pano, ihan ku mun tarttis sille mitään selitellä. Seksiä. Vähän eri juttu kuin "sauna, kynttiläillallinen ja pullo viiniä". Jos se herra selittää mitään "pelkästä seksistä" niin mä vedän pultit.

Ehkä mulla sitten on vaan niin kieroutunut ajatusmaailma, kun mun jakeluun ei mene sellanen, että romanttiseksi rakennettu tilanne olisi täysin ilman tunteita. Toisaalta, enhän mä edes tiedä oliko se herran mielestä pelkkää seksiä vai jotain enemmän. Haluaisin ehkä tietää, niin saisin jotain konkreettista. Toisaalta, mitä se hyödyttää jos kuulisin. Jos herra sanoo, että on pelkkää seksiä, en uskoisi sitä kuitenkaan. Ja jos herra taas sanoo, että siinä on vähän enemmänkin, niin vaan loukkaantuisin entisestäni ja pistäisin hommiin sellasen stopin että nenät murtuu äkkipysähdyksestä. Sitä mä en vissiin pysty sulattamaan, että ihmisellä olis useampi kuin yksi viritelmä meneillään.

Hah. Nyt mä sen tajusin. Mä olen se "pelkkä seksi".

Voiko naurettavuuteen kuolla? Mä vittu vajoan maan alle, kiittimoi.
Miksi tää tuntuu näin pahalta? Olenhan koko ajan itsekin hokenut, että T olis pelkkää seksiä.

...Onhan?

26. Seksin harrastaminen voi tehdä raskaaksi. Jos toiveissa on saada lapsi, on seksin harrastaminen oiva tapa tuoda perheeseen toivottu lisä.

40 syytä harrastaa seksiä
Hei ihan oikeasti. Ttu noita syitä :D. Osa on vallan järkeviä ja hyödyllisiä asioita, mut sit jotkut noista on kyllä aivan naurettavia. Tyyliin "seksi on kivaa, sitä kannattaa harrastaa" - no shit!! Meinas revetä pylly kun listaa luki eteenpäin..

Lukijat avautuvat seksiääntelystä: "Laukean heti, kun se voihke alkaa"
Tylsä juttu tämäkin, siis itse kirjoitus. Aihe kuitenkin on yksi, joka kiinnostaa aivan varmasti. Itsehän kiihotun omista ääntelyistäni joskus ;). Vaikkakin musta vähän tuntuu, että kuulostan hyvältä vain leikkiessäni, koska siinä ihan oikeassa seksissä (:D) se mun ääntelyni kuulostaa lähinnä astmaattiselta urheilusuoritukselta, mikä ei ainakaan itseäni ihan niin simona kiihota. No, aika ankarasti sanottu, mutta kun se ei vaan kuulosta yhtä hyvältä kuin leikin tiimoilta lauetessa. En kai mä muuten ääntä pidäkään sooloseksin aikana, ainoastaan silloin kun laukean. Eilen kuulosti taas aika hyvältä... ;)

Jaaa jos sit siirtyiskin taas valittamaan aiheesta T. Sunnuntaina en enää niiden tekstiviestien jälkeen herran kanssa keskustellut yhtään mistään. Mua ketutti ja suretti ja vihastutti ja tunsin itseni loukatuksi ja epävarmaksi. Tuntui, että meidän viesteilyltä ja koko ihmeen säädöltä lähti pohja. Tajusin yhtäkkiä parikin kohtaa meidän viestiketjuista, joissa herra on saattanut viitata johonkin toiseen akkaan tai on saattanut jopa käydä niin, että mun viesti-ikkunaan on laitettu sellanen viesti, joka ois tarkotettu jollekin toiselle. Että samaan aikaan ois herralla ollut ikkuna auki jonkun vosun kanssa. Ja mä tunnen itseni täysin idiootiksi. Tuntuu kuin ois kusetettu ja sitten naureskeltu kun en tajua. Vittu. No, ehkä se ei ole mennyt noin, mutta olo on sellanen kuitenkin. Eihän se mihinkään lähde.

Ja yksi asia, mikä mua aivan helvetisti itsessäni ärsyttää on se, etten malta olla laittamatta sille mitään. Eilenkin kidutin itseäni lukemalla kaikki viimeisen kuukauden aikana kirjotetut ketjut läpi ja näin, että mä olen aloittanut ne keskustelut ainakin noin 80%:ssa tapauksista. Ja nyt mulla on sellainen olo, että vaikutan aivan joltain roikkuja-ruikuttajalta joka anelee huomiota. Että herra on ihan tarkoituksella ollut aloittamatta keskustelua, ja sitten mä aloitan sen. Needy. Tääkin on taas varmasti mun liioittelua, sillä ei se herra olis jatkanut niitä keskusteluja niin kauaa. Mutta jälleen, se ei poista sitä tunnetta.

Mutta nyt se loppuu. Mä en enää laita yhtäkään viestiä ja harkitsen tarkkaan vastaanko mihinkään, jos jotain viestiä tulee. Poljen taas jarrut niin pohjaan, että kohta rysähtää lattiasta läpi. Antaa olla koko saatanan paska. Enhän mä edes pidä siitä miehestä. Ainakaan seurassa. Raivostuttavia juttuja. Muutenkin ihan tyhmää koko vitun säätö.

....Mutta silti. Mä ehkä edelleen haluan nussia sitä. Mä haluan olla sen kainalossa.. Tuntea sen kädet mun iholla..

Vittu. Uus mies kehiin, sillä se lähtee. Yhtä hyvältä se jonkun toisen kainalossa makoilu tuntuu.

Kosketa

Korvaamaton kosketus
Onhan toi nyt aika lässynlässyn, ja oletuksena se, että on parisuhteessa (kai nyt, kun koko sivusto on "Parisuhteesi parhaaksi"), mutta silti. En osaa sanoa (varsinkaan ilman kirosanojen tuomaa voimaa) kuinka paljon mä kaipaan just kosketusta ja koskettamista. Oli se sitten muuten vaan koskemista tai seksuaalisempaa (sivuston lempisanaa käyttäen), mä kaipaan sitä niin että ihoa kihelmöi.

Suomalainen kulttuuri kun ei pidä sisällään oikein minkäänlaista koskettelua - siis sellaista ei-seksuaalista - vaan kanssakäyminen on sanallista, hyvässä lykyssä ilmeikästä, mutta se fyysinen kosketuksen elementti puuttuu aikalailla kokonaan. Nuorisokulttuuri onneksi pitää sisällään halaamista ja muuta, joten voisiko toivoa, että koskettaminen siirtyy pikkuhiljaa myös aikuisten maailmaan? On aivan sydäntäraastavaa nähdä se harvinainen pariskunta, joka oikeasti koskettaa toisiaan julkisilla paikoilla: pitää kädestä kiinni tai on kylki kyljessä, suikkaa satunnaisen suukon otsalle/poskelle - vahvistaa sitä yhteenkuuluvuuttaan myös muiden silmissä. Se lämpö ja tunnelataus, mikä siitä välittyy.. Olen niin kateellinen, mutta samaan aikaan niin tyytyväinen että heillä on se yhteys.

Mä olen tässä niin kaksijakoinen, kun en halua tuota kosketuksen tuomaa julkista vahvistusta sellaisen ihmisen kanssa, joka on kuvioissa lähinnä huvittelun vuoksi. Mä säästän sen koskettamisen siihen, kun olen oikeasti tosissani jonkun kanssa. Ja silloin ihan mielelläni koskettelen niin julkisesti kuin yksityisestikin.

Ja kuten tuossa tekstissä kirjoitettiin, kaiken koskettamisen ei tarvitse tai kuulukaan olla seksuaalista. Se on sitä läheisyyttä, hyvän olon antamista ja saamista, rakastamisen osoitus. Ja siitä ei-seksuaalisesta koskettamisesta pääsee niin helposti myös seksuaaliseen koskettamiseen... Koskettaminen luo niin helposti sitä seksuaalista jännitettä, erotiikkaa kuten jutussakin lukee, ettei tarvitse paljon mitään rohkaisua tai vastaavaa, jotta hommat lähtee rullaamaan seksin suuntaan.

Toisaalta se saattaa muodostua myös ongelmaksi. Jos parisuhteessa toinen osapuoli on syystä tai toisesta menettänyt seksihalunsa, voi koskettelusta tullakin taakka. Harvoinpa siinä niin käy, ettei se oma haluttomuus pyörisi aina mielessä, kun keskustelu tai kanssakäyminen saa seksuaalisia sävyjä. Ja harvoinpa se oma haluttomuus olisi täysin ongelmaton ilmiö itselleen. Siis kuinka moni oikeasti haluaa olla haluton? Haluaa olla se osapuoli, joka torjuu toisen lähestymisyritykset? Haluttomuus helposti ujuttautuu moneen eri asiayhteyteen, eikä rajoitu vain sinne makuuhuoneen puolelle. Siispä ihan viattomiksi tarkoitetut koskettamiset voivat saada ajatukset kääntymään seksiin ja myös siihen omaan haluttomuuteen. Ja sitten siitä koskettamisesta tuleekin taakka, se ahdistaa.

Mitenkäs siitä tilanteesta sitten etenisi, pyrkisi pääsemään eroon? Siis tilanteesta, jossa kaikki koskettaminen alkaa tuntua huonolta. Kaiketi ensimmäinen askel tässäkin asiassa on se, että ongelman tiedostaa. Ja sitten kai pitäisi miettiä haluaako asiaan jotain muutosta. Ja toivon mukaan päästään tulokseen "haluan", jolloin voi tehdä tietoisen päätöksen hyväksyä ne kosketukset, jotta siihen totuttautuu uudestaan. Tästä on toki aika vitaalia keskustella sen toisen osapuolen kanssa, joka toivon mukaan on sen verran aikuinen ja tunnollinen että ymmärtää mitä tarkoitetaan eikä loukkaannu verisesti ja ota sitä itseensä. Kosketusten tulisi siis kenties pysyä tarkoituksella ei-seksuaalisina. Mielen tulisi saada muodostettua sellaisen tunteen tai olotilan, että se ei suoraan luo kirkuvan punaista yhteyttä seksiin ja siihen hiton haluttomuuteen. Behavioristinen näkemys kenties, mutta joskus yksinkertaistukset toimii. Pavlovin koirien lailla voi ihminenkin oppia yhdistämään syy-seuraus-tyylillä asioita toisiinsa - ja siis myös saada purettua vastaavanlaisia yhteyksiä esimerkiksi sen kosketuksen ja seksin välillä. Kun kaikesta koskettamisesta ei johdakaan seksiä tai tunnetta, että siihen ohjataan ja painostetaan, voi alkaa uudestaan nauttia toisen kosketuksesta. Ja kenties herätä hieman siihen eroottiseen lataukseen sitten, kun sen aika on sopiva. Ehkä ne halutkin voivat saada herätystä.. ;)

Kosketa. Se tuntuu hyvältä.

The Weekend

Nyt on päättynyt The Viikonloppu. Kaksi yötä keskellä korpea, rekkalastillinen juotavaa ja syötävää, armoton känni ja maailman hauskimmat jutut. Ja koska oltiin sovittu, että kyseessä olis suhteellisen mies- ja konevapaa viikonloppu, en käynyt facessa kuin noin 30 kertaa.

T:lle laitoin viestiä perjantaina, että multa on kielletty facen käyttö joten saa nähdä mitä tästä viikonlopusta tulee. Parin tunnin päästä tulee tekstiviesti. Ja sitten niitä tuli vähän lisää... Ja mua vaan panetti aivan saatanasti. Lauantaina tuli viestiä vähän jälkeen yhdentoista, ja siinä vähän viesteiltiin. Ja sitten hiljeni. Eikä siinä mitään, mutta kun ei illallakaan oikein kuulunut.. Ja tottahan sorruin pistämään viestiä joskus yhdeksän jälkeen - ei vastausta. Ei mitään. Koko iltana tai yönä. Ja tänään tuli kahden maissa vaan "oliks eilen kivaa?" Pihtasin vastaukseni kanssa, koska olinhan mä tottakai pyörinyt ja hyörinyt hermostuneena koko helvetin illan ja aamun, koska olen koukussa niihin viesteihin, ja siksi mua ketutti aika hyvin kun tollasta tylsää viestiä on odottanut monta tuntia. No fiddu! Vastasin kuitenkin (tietty...) ja parit viestit siinä pistettiin. Herra vaan yhtäkkiä oudosti toteaa, että hänen piti saunan, kynttiläillallisen ja viinipullon jälkeen siirtyä tositoimiin, ni sain luvan pärjätä yksikseni. Mä en ymmärtänyt yhtään mitä se sillä tarkoitti, joten siis kysyin. Vastaus oli, että "mun ilta meni kirjaimellisesti päin vittua :D". Ja sit mun vatsassa kouraisi ja hymy jähmettyi huulille.

Niin että mitä?

Niin saatanan kaksinaamaista kuin se multa onkin, mä tunsin mustasukkaisuutta. Ei sillä saa olla vipinää. Eikä se saa mulle siitä ainakaan mitään kertoa, en mä halua tietää että se on käynyt nussimassa jotain toista naista ja nauttinut sen pillun puristuksesta. Koska sitten mä en olekaan enää... enää... no, en mä tiedä mitä, mut en nyt vaan enää ole sitä. Ja en halua tietää, että herra on nauttinut siitä toisesta pillusta samalla kun mä huomaan vähän väliä vilkuilevani puhelinta, jos ois tullut jotain herkullista viestiä. Musta tuntui pahalta. Jotenkin loukatulta.

Ja tiedän enemmän kuin hyvin, kuinka typerää ja naurettavaa ja epäoikeutettua (?) on kilahdella tällä tavalla. Koska itsehän olen koko ajan sitä mieltä, että en halua nyt mitenkään sitoutua ja rajoittaa tekemisiäni vaan olla vapaa menemään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Toisin sanoen panemaan ketä huvittaa jos tarjoutuu tilaisuus. Ja muutenkin. Joten miksei herra saisi tehdä ihan samalla tavalla? Tottakai se saa tehdä just niinku huvittaa, mutta tarkoitan lähinnä sitä, ettei mun pitäis kaiken järjen mukaan millään tavalla loukkaantua, kun herra tekee ihan samaa mitä itsekin teen.

Tuli vaan kovin epävarma olo. Ja tyhmä olo. Ja nyt mieleen tuli, että kertoiko T tän ihan tahallaan, tarkotuksena provota musta jonkinlaista reaktiota? No, hän ei saanut muuta nähtävää reaktiota kuin vastausviestin, jossa vinkkasin silmää ja sanoin että toivottavasti oli tyydyttävä ilta, ja jatkoin vastaamalla sen edellisessä viestissä kysymiin asioihin. Yritin siis olla khuul ja tosi lunkia tyttöä.

Mutta kun nyt päässä vaan surisee sen vastaus: "oli kaikin puolin tyydyttävä ilta."

Varmaan joku ihana misu sileällä ja kauniilla tussullaan, tissit terhakkaina pomppimassa ja timmi vatsa kauniina vastaanottamassa suudelmia ja hyväilyjä... Jotain jumalaista seksiä tietenkin, että sitten jos ikinä koskaan enää ajaudun tilanteeseen, josta saattaisi kehkeytyä seksuaalista kanssakäymistä T:n kanssa, en voi miettiä mitään muuta kuin sitä, kuinka paska olen ja armoton pettymys sellaisen täydellisen naisen jälkeen ja että T:tä alkaa saman tien kaduttaa että on tuhlannut aikaansa mulle viesteilyyn kun eihän toi läski lahna edes tunnu hyvältä.

Vittu.

Edit.
Hei pitääkö mun oikeesti olla näin hölmö? Mutta en voi sille mitään, kun nyt mua vaan kenkuttaa koko ajan. Enkä voi lakata ajattelemasta T:tä nussimassa jotain kasvotonta naista.. Koko ajan haluaisin saada siltä jotain viestiä. Ihan sama mitä. Jotain.
Lopeta, nainen. Nyt.

Be carefull what you wish for

S/M-seksi muuttui raa'aksi rikokseksi Helsingissä
Tää on varmaan monen s/m-seksiin tykästyneen alitajuinen pelko. Mitä jos leikki meneekin niiden rajojen yli, ja siitä nautinnollisesta piinasta tuleekin oikeasti painajainen? Korostuu entisestään se, että luottamus toiseen osapuoleen on niin käsittämättömän tärkeää. Tässä ilmenee mun mielestä myös se, että tuntemattomien kanssa leikkiminen sisältää ne omanlaisensa riskit. Yksi oleellinen syy siihen, miksi esimerkiksi itse olen todella nihkeä sen suhteen, suostunko näkemään ketään johon olen tutustunut netin kautta. Toisaalta on typerää rajata sitä nettiin, sillä ihan sama periaate pätee oikeasti myös niihin, joiden matkaan lähtee baarista, vain hetken tutustumisen jälkeen.. Mutta netin kautta se homma lähtee usein liikkeelle nimenomaan yhteisistä kiinnostuksen kohteista, esimerkiksi nyt vaikkapa siitä s/m-seksistä. Itse en siitä ole kiinnostunut, mutta kuitenkin.

Edellisessä (yöllisessä) entryssäni jo hehkutin kuumia viestejä, ja voin todeta, että ne jatkui myös aamulla.. Ei kyllä ihan yhtä kuumina kun herran piti lähteä töihin, mutta kuitenkin. Olin herätessäni jo märkä, yhä edelleen... Pitänee ehkä yrittää tässä vielä vähän leikkiä ennen kuin parin tunnin päästä on lähtö. Neitien mökkiviikonloppu alkaa, luvassa viiniä, hyvää ruokaa ja kaakattavia naisia :D. Ja toivon mukaan myös pari kiusaavaa tekstiviestiä T:ltä... Miten niin olen jojo? Ja epäjohdonmukainen. Ja vaikea. Ja tyhmäkin?

49

Holy fuck.
Ihana olla tällanen jojoilija.
Mutta.
Vittu. Sentään. Kuinka. Kuumia. Viestejä.

48

Haaste miehelle - Tämä on varma keino saada nainen rakastumaan. Onko noin? Että harrastat vaan seksiä sen naisen kanssa, niin sitten se rakastuu? Enpä usko. Toki ei käy kieltäminen, että seksi lisää kiintymyksen tunnetta naisissa, mutta onhan toi rakastumisväite nyt aika räväkkä. Muutenkin artikkelin kieli on vähän niin ja näin, otsikkokin niin paskaa suomea, etten kertakaikkiaan pystynyt toistamaan sitä tuohon, vaan oli pakko korjata. Ei sillä, että oma suomenkieleni olisi mitenkään täydellistä, mutta hei haloo, mä en kirjoitakaan artikkeleita lehtiin (tai niiden nettisivuille). Mun kielioppini ei tarvitse olla täydellistä.

Olen heikko. Jälleen. En nimittäin kestänyt sitä hiljaisuutta, joka maanantain viestien jälkeen on ilmassa leijunut. Kun näen sen pienen vihreän pallukan T:n nimen kohdalla - jo toista tuntia - paineet kasvaa. Lopulta sorruin pistämään sille viestin, vaikka niin olin päättänyt, että herra saa luvan olla se joka seuraavalla kerralla keskustelun aloittaa - jos aloittaa. Kysyin siltä, että uskaltaako sille pistää enää mitään viestiä. Herra ei ollut moksiskaan, mikä taas sai mut vähän epävarmaksi. Mä en ollenkaan tiedä mitä sen miehen päässä liikkuu, en yhtään osaa ennustaa sen ajatuksia tai mitään muutakaan. Mulla oli sellainen olo, että herra ois kenties jopa loukkaantunut siitä mun viimeisimmästä viestistä, tai jotain vastaavaa, koska se ei vastannut siihen mitään. Ei minkäänlaista kuittausta. Mun viesti oli kieltämättä ihan kummallinen, että en ihmettele jos siihen ei oikein osaa vastata. Mutta kun asiasta mainitsin, herra vastaa että "se oli niin filosofinen, ettei siihen minuutissa mitään osannut vastata". Ei myöskään kahdessa päivässä? Anteeksi, mutta mä vähän ärsyynnyin. En kylläkään nähnyt tarpeelliseksi asiasta mitään mainita, mut itsekseni kihisin, että vittu haloo... Mä yritin avata omia sotkuisia ajatuksiani ja selittää miksi olen mitenkin käyttäytynyt, ja halusin siihen myös jonkinlaisen vastauksen. Siis vaikka "ok". (En mä olis siihenkään tyytynyt, mutta näin jälkiviisaana olisi sekin ollut parempi kuin se, että näen herran nähneen sen viestin, mutta minkäänlaista vastausta tai kuittausta ei tule kahteen päivään.) Tätä mä en sit ehkä vaan ymmärrä miehissä. En vaan voi ikinä muistaa, että ne toimii niin täysin eri tavalla. Siinä missä mä luulen sen olevan ehkä loukkaantunut tai vittu ihan sama mitä, herra onkin vaan ihan muissa maailmoissa eikä myöhemmin näytä edes muistavan koko helvetin asiaa. Ehkä mä sitten vaan olen niin naurettavan vaikea nainen, kun tästäkin saan jonkun ongelman aikaiseksi. Mut vittu miksei voinu mitään reaktiota tulla, hä?! Ei oo vaikeeta. Ehkä ihmisille ei sit vaan kuuluis puhua mitään avoimesti ja totuudenmukaisesti. Pitäis pelata jotenkin? Ttu tää mitään shakkia ole stna... Eikä se ole vieläkään asiaan mitään kommentoinut. Ehkä siis hautaan aiheen, kunnes se taas jossain yhteydessä huutaa olemassaoloaan.

Sekö sitten on oleellisin miesten ja naisten välinen ero, että naiset haluaisi keskustella asioista mutta miehet ei? Pitäis vaan kirjotella tuhmia ja anella kullia, mutta kun vähänkin tuntuu tarvetta avata omia ajatuksiaan ni joo ei kiinnosta keskustella. Ei vissiin tule mieleen, että se kullin anelu vois ihan hyvin jatkua sen jälkeen, jos vaan sais sen jonkin mieltä vaivaavan asian käsiteltyä. Ei voi se tuhmien lukeminen olla niin tärkeetä, etteikö vois riskeerata että se vaikka loppuu jos jostain hetken keskusteleekin niin kuin aikuiset ihmiset...

Taitaa tätä neitiä hieman panettaa... Mitä vaan, ettei tarttis keskittyä opiskeluun :D. Mutta kun ei toi leikkiminen nyt yhtään huvittais... Siitä on mennyt maku. Haluan oikeaa kalua.. Mieluusti todella lujaa. Ja kauan. Lisämausteeksi kädet puristamaan perseestä.. Mmmh...

Seksistä terveyttä

Edit.
Mmmh nyt on pakko leikkiä... Sain itseni aivan märäksi pelkästään lukemalla muutaman tarinan Herkusta.. Ihanaa kun jotkut ihmiset vaan osaa kirjottaa! 

47

Seksinhimo vähentää inhon tunteita. Kaikkea ne keksiikin tutkia. Mutta, niinhän se taitaa olla? Ei kai sitä muuten olis kukaan perseeseen keksinyt kulliansa tuikata.. Tai pyytää.

Ja tälle videolle oli pakko nauraa vedet silmissä. (Siis mikäli onnistuin löytämään sen oikean videon...) Ja tästä aiheesta voisi jatkaa entryä vaikka kuinka, mutta nyt ei kyllä inspaa ei sitten ollenkaan.

Eilen näin oikeastaan ekaa kertaa opiskelijaporukkaamme ihan kunnolla, kun satuin oikeaan aikaan ruokalan jonoon. Istuin kahden neidin kanssa pöytään, ja avauduin niin, että yllätyin itsekin. Kesästä kysyttäessä kiertelin ja kaartelin, kunnes toinen neideistä kysyy oliko mitään kivoja kaksilahkeisia kuvioissa. Sitten virnistin. Ja kerroin mm. juhannuspanosta. Tytöt vaan hihitteli ja näennäisesti kauhisteli, kun sanoin ettei siinä mitään jatkoaikeita tietenkään ollut (kun sitä kysyttiin), herra lähti seuraavana päivänä ulkomaille työtehtäviin. Miksi se tuntuu vieläkin olevan vähän tabu, että käy nussimassa jotain tyyppiä eikä sitten sen jälkeen katso tarpeelliseksi olla siihen enää yhteydessä? Ehkä se on näiden seurustelevien ihmisten silmissä vähän eri juttu kuin sinkkujen. No, näennäiset kauhistelut vaihtui ihan oikeiksi kauhisteluiksi, kun mainitsin sitten eräästä vähän myöhemmästä panosta - ja sen lähtökohdista. Ja jälleen yllätyin, kuinka avoimesti siitäkin kerroin. En nyt sentään yksityiskohtia, mutta sen nyt kuitenkin, että tapaamisen tarkoituksena oli yksinomaan nussia ja että se tapahtui vähintäänkin mielenkiintoisessa paikassa. Taidan mitenkään erityisemmin yrittämättä saada hieman statusta ja kyseenalaisen maineen opiskelijakollegoideni silmissä :D.
Mainitsin myös T:n (joka ei ole vastannut mulle mitään enää siihen maanantain viimeiseen viestiin, joka kyllä vähän niinku vaatis jonkinlaista responssia) ja turhautumiseni siihen pelleilyyn. Vastauksena tuli, että nyt lähe ettimään joku paikallinen pano ja ota takas korkojen kera. Juu, helppoahan se on suunnitella, mutta se varsinainen toteutus on vähän hankalampi. "Nääh, pistetään sulle joku profiili johonki treffisivustolle, kyllä täällä *takahikiällä*kin on miehiä panon puutteessa! Ja noita rekkakuskeja menee tästä päivittäin ohi ja kävis ihan mielellään tuikkaamassa..." Meinasin tukehtua nauruun. Ja sitten mieleen tuli kuva tästä mun asunnosta budoaarimaisena luolana ja joku rekkamies vetämässä housuja jalkaan kun mä makaan ketarat ojossa sängyllä, ovessa on joku koodikyltti, josta rekkamiehet tietää että tää on se taukopaikka... Ja meinasin tukehtua uudestaan.

Muutenhan tuo paneminen olis aika kiva juttu, mutta ei mulla ole munaa pistää mitään ilmotuksia yhtään mihinkään, melkeen nousee tuskanhiki pelkästä ajatuksesta! Sen sijaan pitäis nyt pikkuhiljaa suunnata illaksi johonkin kuppilaan ihan jo ulkoilun virkistävyyden nimissä ja myös siksi, ettei ne potentiaaliset sängynlämmittäjät ovelle kävele (ellen keksi sitä kylttiä...) vaan ne pitää käydä hakemassa tuolta muualta. Viikonloppu olisi paras ajankohta, mutta tämäkin viikonloppu menee keskellä korpea mökissä yhdeksän muun naisen kanssa. Ja seuraavana viikonloppuna olisin jo kovasti suuntaamassa takaisin Helsinkiin. Ehkä sit stadissa - niin varmaan, päädyn taas vaan Paikalliseen, ja alan olla jo kyllästynyt sen paikan tarjontaan, tai lähinnä sen tarjonnan kanssa kinasteluun ja pelleilyyn.

Asiasta aasinpaskaan. Se sokerointi. Kulunut kuusi päivää, ja nyt alkaa iiiihan hintsusti tuntumaan sänkeä paikoittain. Mutta periaatteessa edelleenkin yhtä pehmoinen ja ihanan tuntuinen kuin silloin viime viikolla tuoreeltaan! Mä vannon sokeroinnin nimeen tästä eteenpäin. Ja taidan olla sairas, kun jo melkein odotan, että sänki kasvais tarpeeksi pitkäksi, että voisi mennä uudestaan. Vaikka sattuikin sen verran paljon! Mutta mä oon vaan aivan myyty tälle sileydelle ja pehmeydelle... Suosittelen. Voi kun olis päässyt panemaan tällä sileydellä... Ensi viikon viikonloppuun mennessä on varmasti sänkikin kasvanut jo sen verran, ettei ole enää sileän näköinenkään, mutta ei vielä tarpeeksi pitkä, että menisi uudestaan sokeroitavaksi. Joten silloin on paneminenkin sitten sängellistä puuhaa. Ei sillä, että uskaltaisin olla varma siitä panemisesta. Kunhan elättelen toiveita. Pitää takoa kun rauta on kuumaa ja niin edelleen. Tässä yhteydessä se rauta on mun epävarman vahva itseluottamus ja tunne siitä, että nyt tapahtuu normaalia enemmän, jolloinka sitä on pidettävä yllä tai se kuihtuu taas kasaan.

Edit.
Nyt on pakko listata talteen pari linkkiä, koska tarkoituksena olis kenties niistä postata. Täällä pysyvät tallessa :D.
Asiantuntijan neuvot erektio-ongelmiin: "Tähän perustuu hyvä seksi"
Eikö seksi enää tunnu missään? Aika toimia ja tuplata kaikki nautinto
Haittaavatko tuhmat puheet orgasmia - tutkimus paljastaa totuuden

46

Mikähän vittu siinä on niin vaikeeta tehdä toisellekin selväksi, ettei halua mitään vakavaa?

Eilen en malttanut olla pistämättä T:lle viestiä. Pahoittelin sunnuntain äksyilyä ja sanoin että se jäi harmittamaan. Herra vastaa, että ihan oikein mulle, hänelle tuli niistä jutuista paha mieli. Okei. Pahoitteluni uudestaan, mutta jäin miettimään että mistä hitosta mä olisin voinut tietää? Vittu mä en ota siitä tyypistä selvää oikeasti ollenkaan. Pitäiskö mun nyt olettaa, että joka kerta kun se jättää vastaamatta, se on loukkaantunut? Kaipa se joku defenssi on, että kieltäytyy käsittelemästä aihetta olemalla vastaamatta. Mutta kun asiat ois niin helppo käsitellä läpi ja tarvittaessa selittää väärinymmärrys, jos siitä vaan kysyttäis yhtään mitään! Kysyis vaikka, että mitä vittua mä jollain asialla tarkotan. Siit ois hyvä lähtee. Mut ei. Ei sitte.

Meni maku jo koko hommasta muutenkin. Mua vituttaa, että lähdin koko helvetin viestipelleilyyn mukaan, enkä vaan voinu ajatella loppuun. Mä en osaa vissiin nähdä tätä asiaa oikein. Lastaan sille liikaa painoarvoa, joka sit alkaa hirvittää. Mutta kun mä en osaa lukee ton miehen juttuja oikein, nähtävästi. Se sanoo (tai kirjoittaa) joskus sellasia asioita, jotka menee niin hempeilyn ja söpöilyn puolelle - joka sit on pois siitä, että tää pystyis olemaan vaan kevyesti seksiä. Paitsi kun ei ikinä päästä sinne asti. Mulle se ssöpöily ja hempeily ja lässynlässyn on liiaksi yhteydessä tunteisiin, multa ne jutut tulee tunteiden kautta, ja siks mun on vaikee tulkita mitä ne tolle miehelle tarkottaa. Nähtävästi ei sit kuitenkaan paljon mitään, ainakaan jos viime kevättä muistelee. Mua hirvitti, että herra on jo syvemmällä siinä jutussa kuin mihin oon itse valmis menemään, ja sit heitin liinat kiinni. Mutta kun asiasta silloin vähän niinku kysyin, että onkohan herra haluamassa jotain enemmän, niin herra vastaa ettei ollut vielä miettinyt niin pitkälle. Okei, eli kun mulla oli ihan sellanen kutina et se oli jo mielellään pariutumassa, se ei sitä sit ollutkaan. Ja siltä pohjalta oon nyt sit vähän pihalla, että missä mennään minkäkin asian kanssa..

Ja sitten vielä se, että mä olen ihan paskiainen. Mulla meni niin pahasti hermo T:hen silloin lauantaina, ettei tosikaan. Pienimmätkin jännityksen kutinat sun muut katosi, kun kuuntelin sen ärsyttäviä juttuja. Vituttavia piilovitsejä ja -vihjeitä. Vittu sitä esiintymistä. Mulle tuli vaivaantunut olo, kun pelkäsin että tästä näkyy niin läpi, että taustalla on jotain säpinää. Tajusin, etten halua "näyttäytyä T:n kanssa", en halua että kukaan saa päähänsä että meillä on jotain. Enkä halua, että kukaan näkee mun poistuvan mistään sen herran seurassa, siis että näkisi meidän menevän selvästi samaa matkaa johonkin, esim. herran kotiin. Ja kuinkas tän sit selittäis kysyttäessä - ilman että loukkais toista aivan helvetisti. Eipä juuri mitenkään. "Mä en halua, että kukaan kuvittelee meidän välillä olevan mitään, joten jos voisit kohdella mua niinku ketä tahansa muuta, kiitti. Ai miksi? No kun sä ärsytät mua, mut haluisin silti nussia sua."

Mitäs jos nyt vaan antais tän aiheen olla. Ei ottais herraan yhteyttä, vaan antais sen miettiä mitä tahtoo. Mä en halua vahingossakaan esiintyä minkäänlaisena roikkujana. Salee oon sitä jo... Mut mikä tärkeempää, miettisin ite mitä haluan. Ja sit kerrankin toimisin sen mukaan, enkä poukkoilis ympäriinsä ku päätön kana.

45

Aamupäivän ruikutuksesta päivä sentään parani. Kävin porukoiden kanssa nepalilaisessa syömässä, hitto kun oli hyvää. Nepalilainen, intialainen ja mitä kaikkea sinne alueelle nyt kuuluukaan on vaan jotenkin vallottanut mun sydämen. Siis se ruoka. Ne makumaailmat. Aijai.

Päivällä vielä vähän äksyilin itsekseni, jotenkin vaan sellanen ärsytys nakersi takaraivossa.  Eräät suunnitelmat peruuntui, mutta siitä ei kyllä mitään huonoa mieltä koitunut. Paremmalla ajalla uusi yritys :).

Neljän maissa en enää jaksanut pysytellä kotona, vaan kävin suihkussa ja kampasin naaman, jonka jälkeen suuntasin bussipysäkille. Ajattelin mennä vielä Paikalliseen, kun en oikein muutakaan keksinyt. Sinällään mua ärsyttää, että tunnun istuvan siellä harva se ilta (tämäkin kotivisiitti meni niin, että jokaisena iltana löydän itseni sieltä), mutta toisaalta ärsytys olisi kymmenkertainen jos jäisin vain kotiin homehtumaan. Mieluummin menen sinne istumaan, koska siellä mun ei tarvitse kuunnella kodin elämää, siellä voin kaikessa rauhassa istua alas ja selata lehtiä, jutella tuttujen kanssa ja kuunnella ihmisten liikettä. Tosin hieman hypähti sydän, kun tajusin, että siellä on pokeri-ilta menossa, ja myös T paikalla. Olin päivemmällä laittanut sille fb:ssä viestiä, eikä se viestinvaihto mennyt kauheen hyvässä hengessä. Tai no, ei siinä mitään saikkaa ollut, mutta sanoin suorat sanat parista asiasta niin nätisti kun siinä ärsyyntyneessä mielentilassani osasin. Sanoin, että herralla saisi luvan olla aivan kamala krapula, koska se vittuili niin törkeästi baaritiskin toiselle puolelle. Siihen ei mitään ihmeempää vastausta niinkään tullut, vaan asia ohjautui toteamukseen, että saan kiittää onneani että herra hillitsi kätensä eikä "kiusannut mua paljon enemmän". Siihen totesin, että hyvä niin, koska olisin luultavasti räjähtänyt, jos ne kädet olis enää villimmiksi alkaneet. Samaan hengenvetoon totesin, etten tiedä kuinka reagoida sen vihjailuihin, ja siksi jätän reagoimatta. Tähän ei herra enää vastannutkaan mitään, ja vähän luulen että se saattoi hieman loukkaantua. En sinällään ihmettelisi, koska onhan se ehkä hieman ristiriidassa meidän viesti-juttujen kanssa. Eikä ihan vähääkään, vaan oikeastaan aika paljon. Jos herra olisi asiaan jotain kommentoinut, olisin voinut yrittää selittää, avata asiaa enemmän, ja koko tästä tilanteesta olisi voitu hieman keskustella. Olisin halunnut ohjata keskustelua siihen, kuinka meidän ehkä jatkossa tulisi mun mielestä käyttäytyä, toimia. Mutta ei.

Mutta siis, takaisin tähän iltaan. Herra siis oli siellä pelaamassa pokeria, mä menin tiskin kautta loossiin istumaan ja hain jonkun lehden. Kun peli päättyi, herra piipahti mun pöydän vieressä kysymässä, onko lehdessä mitään mielenkiintoista. Keskustelu siis avattiin jälleen, tosin se ei jatkunut paria kommenttia pidemmälle, uusi pokeripeli alkoi. Ta tuli käymään, ja juteltiin siinä tunnin verran. Jossain vaiheessa kortit ja chipsit pakattiin ja korttihait hajaantui kuka mihinkin, T tuli siihen meidän kanssa hetkeksi istumaan. Ta kävi jossain, jonka aikana saatettiin hieman keskustella kahdestaan. T totesi päivän olleen ihan känkkäränkkä, johon vastasin että sama täällä, taitaa toi huominen lähtö taas ketuttaa. Hyvässä hengessä muutama minuutti, sitten herra siirtyi tiskin päätyyn kaverinsa luo ja mä jäin juttelemaan Ta:n kanssa, kunnes neiti lähti kotiin. Aloin itsekin tekemään lähtöä, ja ovella vielä huikkaan moikat T:lle. "Oo kiltisti." Olenhan mä, mitä nyt ensi viikolla luvassa pieni tyttöjen mökkiviikonloppu... "Nimenomaan, oo kiltisti."

Jäi hyvä fiilis. Jos se jatkossakin olisi yhtä plain kuin tää ilta.. Ettei se herra viljelisi mitään vihjailuja tai yrittäisi herättää huomiota. Silloin mäkin osaisin olla, ja vastatakin jotain. Puhua kuin ihmiset. Toki tuollainen karsii sitten kaiken jännitteen aika huolella pois... Jättää tilaa vain sille, että voisi lähteä samalla oven avauksella ja kenties päätyä samaan osoitteeseen. Jos ei jopä sänkyyn asti niin ainakin keskustelun tasolle. Tää epämääräinen säpinä karkaa lapasesta, kun se myllää vain facebookin inboxissa, kun sitten se kasvotusten näkeminen tapahtuu kuitenkin todennäköisemmin Paikallisessa = muiden ihmisten parissa, jolloin mä sit heittäydyn tälleen vammaiseksi enkä osaa enää olla. Helppoahan se olisi vaan fb:ssä sopia, että menisin suoraan sen luo, silloin se älyttömälle jalustalle nostettu seksikin voisi ottaa paikkansa ja tapahtua. Mutta kun sekin tuntuu niin vitun vaikeelta. Mä varmaan ihan vaan omassa päässäni lastaan sille liikaa painoarvoa. Onko se nyt sit jotain enemmän, vähän liikaa mihin oon valmis, lupaus jostain? Kun tietäiskin mitä sen miehen päässä liikkuu. Tai omassa, ei sen puoleen...

Sorry vaan teille, jotka tätä lässytystä erehdytte lukemaan, mutta mä olen vaikea. Tiedän sen. Ja luultavasti myös aivan naurettavakin. Vaan minkäs sille mahtaa. Ehkä mä vielä joskus opin jotain, kehityn, osaan toimia.

Vitutus

Nyt meni kyllä päin persettä.

Menin Paikalliseen eilen, siellä oli hieman häppeninkiä - ja T. Ilta alkoi hyvin, nipistys perseestä ja istumapaikkakin lohkesi. Alkuun oli sellainen hulina ja meteli, ettei siinä paljon muuta voinut tehdä kuin tarkkailla ihmisiä. Kun sitten hieman hiljeni (meni lähemmäs kolme tuntia), olin itse juonut yhden siiderin ja T ainakin kolme kaljaa. En tiedä oliko se juonut mitä ja kuinka paljon ennen kuin mä tulin, mutta se alkoi olla jo vähän humalassa. Ja sitten se kuittaili Ee:lle tiskin toisella puolen. Ja sit mua alkoi vähän ärsyttää. Ilta eteni, join toisen siiderin, ja T kolme kaljaa/rommikolaa/mitä se yks jamppa sille nyt tarjosikaan. Ja sen jutut muuttui vaan ärsyttävämmiksi. Ja se itse muuttui röyhkeämmäksi, jossain vaiheessa käsi meni suoraan mun reidelle, aivan sama kuka näkee. Ja sit. Kovaan ääneen piti kailottaa, että pitäiskö mua puristaa perseestä - ja teki sen siinä samalla. Vittu että mua nolotti ja raivostutti. Jumalauta. No, en ole näistä meidän viesteilyistä sun muista sanonut, että ei mainosteta niitä kenellekään vaan pidetään ihan meidän välisenä juttuna, että sinällään en ehkä voi raivota siitä sille - mutta kun voin sittenkin! Vittu tollanen on röyhkeetä. Paitsi että jos olisin ollut toisenlaisessa mielentilassa, olisin luultavasti tykännyt siitä. Tai no, en kuitenkaan siitä, että piti niin kovaan ääneen muille mainostaa että mua puristetaan perseestä.
Ja mitä mä tein? Reideltä mä siirsin käden pois, perseenpuristelusta mä sanoin "älä" aika tiukkaan sävyyn. Ja sit? No en paljon mitään. Istuin siinä lipittäen vettä ja ärsyyntyen aina vaan lisää. Olin hiljaa, enkä vastannut paljon mitään kun multa jotain kysyttiin. Hyvin aikuismaista käytöstä...

Jossain välissä J ja hymykuoppamies oli siinä kans, tosin hymykuoppamieheltä loppui vissiin kunto kesken ja se lähti kotiin. J:n kunto oli sekin ehkä hieman kyseenalainen, mutta herra jäi siihen viereen istumaan. Sain vähän jotain juttuseuraa. Ja käytiin tupakalla. Erään kerran kun istuttiin ikkunanpielen kivellä, herra kysyy että mikähän mahtaa vituttaa kun oon niin synkän näkönen. En voinut alkaa suoraan selittää mistä on kyse, koska en itse nyt halua mainostaa T-juttua. Selitin sitten vaan jotain ympäripyöreetä, josta herra sanoi ymmärtäneensä ei-yhtään-mitään. Yllättävää sinänsä. Onneksi sain edes mielenkiintoisen sähköpostin illan aikana, sen pohjalta oli jotenkin helppo päättää lähteä kotiin. Vaikka en tosin heti lähtenytkään. Vaikka ärsytys oli niin suuri, jäin miettimään mitä tekisin T:n suhteen. Olisinko hoitanut sen kotiin nukkumaan ja lähtenyt vai jäänyt? Ärsyttävyydestään huolimatta mielessä oli myös ne viestit, jotka sit on taas aivan erilainen T (mun silmissä), ja sen kotiin viemisen arvoinen ehkä. Tai vaihtoehtoisesti mitä herra tekisi jos ilmoittaisin lähteväni nyt kotiin? Hyppäisi jakkaraltaan "joo, mäkin tästä lähden kotiin" vaikka olis puolikas tuoppi vielä jäljellä, tai jotain muuta vastaavaa? No, aivan sama, päätin lähteä kotiin. Siinä puin takkia, ja yksi tuttu herra, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni enkä siksi voi nimetä sitä millään kirjaimella, kysyi missä päin nyt taas asuinkaan. Kerroin, ja sit herra totesi jotenkin oudosti, että niin siis meen sinne kotiin. Minne muuallekaan? Ja paranoia iskee heti, ja mietin että se yksi T:n kaveri P on puoli iltaa tuntunut vilkuilevan mua... Ja mielen perukoilla - siellä paranoidissa osassa - mietin, onko T mennyt selittämään jotain. Kuvitteliko nää herrat, että olin tullut sinne T:n takia ja menossa myös automaattisesti sen luo? Musta vähän tuntuu, että T kuvitteli mun automaattisesti menevän sen luo, kovasti se viljeli niitä vihjailuja. Eilen päivällä viesteiltiin selkähieronnan mielikuvilla, ja illalla herra selittää, että "mul on koko päivän ollu selkä ihan kipee, pitää varmaan kohta lähtee kotiin ja mennä lattialle makaamaan" *vink vink sinä tyttö siinä vieressä voisit tulla mun mukaan ja vähän hieroa vink vitun vink*. Mä en reagoinut siihen mitenkään. Miten olisin voinu? No, jälleen jos olis "julkista" tietoa tää meidän viesteily, tai ylipäänsä tää ihmeen säpinä, niin sillon tietty, mutta kun se ei sitä mun mielestäni millään tavalla ole. Pitääkö mun nyt erikseen asiasta oikein sanoa? Ja kun olin pukenut, J yllättäen halaa. Herra oli jo tupakalla ollessa ollut jotenkin hassun oloinen, tais mielessä olla vähän samat suunnitelmat kuin sillon kun lähdin sen luo jatkoille ja herra yritti suudella. Harmitonta ja ehkä hivenen mairittelevaakin. Tosin outoa. Halasin takaisin kuitenkin.

Pitäis varmaan muutenkin keskustella tosta eilisillasta, veikkaan että herra siitä itse kysyy. Ja sit mun pitäis uskaltaa sanoa suoraan, että mä en pidä niistä sen vihjailuista, mä en pidä röyhkeistä puristeluista (ellen ole erikseen antanut siihen lupaa) enkä mä pidä siitä, että se vittuilee baarin työntekijöille joilla on aivan tappokiire ja hommat räjähtämässä käsiin - aivan sama kuinka "vitsillä tai hyvässä hengessä" se ois tarkotettu. Herra oli vaan ehkä liian humalassa eilen. Että enpä ihan siksikään vaivautunut ujuttautumaan sen mukaan, koska ei siitä olis mitään hupia tai järkevää irronnut kuitenkaan.

Tänään on sit ehkä jotain hyvääkin luvassa. Ainakin jos se musta on kiinni.

Nyt se alkaa...

Kävin eilen ex temporé Paikallisessa, ajattelin ettei siellä olisi ketään ja voisin vaan rauhassa istahtaa. Eikä mitä, matsihan siellä oli menossa, ja joka pöydässä väkeä. Tiskin päädystä löysin Ta:n, sain siis juttuseuraa. Baarin toisessa päässä näen hymykuoppamiehen katsomassa peliä ja - sydän jätti lyönnin välistä - T oli siellä myös. Ensimmäinen sekunti oli hyvää jännitystä, mutta sitten se vaihtui salamana siihen ahdistavaan jännitykseen. Tajusin, että jos herra mut äkkää, se tulee juttelemaan ja alkaa viljelemään niitä vihjailujaan, enkä ollenkaan halua Ta:n tai kenenkään muunkaan saavan mitään ajatuksia päähänsä. Onko tää sitä, että jotenkin en halua kenenkään tietävän, että mulla on vähän jotain säpinää T:n kanssa? Miksei kukaan saisi tietää? Koska kukaan ei tunnu kamalasti pitävän T:stä (koska se osaa olla tosi ärsyttävä), vai koska tunnen oloni vaivaantuneeksi jos joudun kuulemaan keneltäkään mitään vihjailevia kommentteja? Olipa syy mikä tahansa, mulle iski pieni ahdistus. Olenko mä taas kävellyt suohon? Kyllähän mä tiesin tän, mut en vaan malttanu pitää näppejäni erossa.

Jotenkin hurjaa, millainen ero asioilla on. Kuin yö ja päivä, kun T kirjottaa facebookissa mulle tai kun oon sen luona ja ollaan kahdestaan, tai kun ollaan jossain muiden ihmisten parissa. Onko se sit sitä, että kirjallisena puuttuu tavallaan se konteksti, ympäristö, johon suhteuttaa. Hitto kun se vaan saa mut värisemään niillä jutuillaan... Ja kun oon sen luona, se fiilis on taas erilainen. Sillon puhutaan jostain, mistä lie, eikä herra tee elettäkään.. Ja mä taas jotenkin jäädyn, en uskalla tehdä sitä ekaa liikettä. Mut kuitenkin mä pidän siellä olemisesta. Mutta sit kun ollaan samaan aikaan Paikallisessa, varsinkin jos siellä on Ta tai Ee tai E tai H tai ihan kuka vaan tuttu (yleensä useampia samaan aikaan), se kiinnittää muhun huomiota kysymällä jotain ihme juttuja ihan vaan tekosyynä puhuakseen mulle, vihjaillakseen mistä vaan. Eilenkin oltiin Ta:n kanssa tupakalla ja T oli siinä jonkun tupakoivan kaverinsa kanssa myös, ja kun räpelsin puhelimellani jotain, herran on ihan pakko kommentoida "se on puhelin", jonkinlaiseksi vitsiksi tarkoitettuna. "Mitähän se peukalo siinä selaa?" Mitä tohon on tarkoitus vastata? Pornoa? Ja se peukalo tässä viittasi nyt meidän keskusteluihin sormista iholla, selaaminen sitä liikettä. Tai näin itse tulkitsin, tokikaan tästä mun sepustuksestani ei varmaankaan ymmärrä varsinaista kokonaisuutta tai edes sen osaa. Ja vaikuttaa aivan tyhmältä koko homma. Mutta mua toi tollanen kommentointi hieman vaivaa. Vaikkei sitä kukaan muu tajuaisikaan, ei ainakaan tiedä yhdistää sitä mihinkään, siitä kuitenkin voi aika helposti päätellä, että se on nyt joku kahdenvälinen juttu. Ja se mua ehkä sit vaivaa. Mä en halua, että kukaan muu tietää tästä meidän jutusta.

Yhdestä asiasta eilen kyllä tykkäsin. Istuin siinä baarijakkaralla, Ee koirineen mun selän takana. T tuli muka koiria moikkaamaan, mutta kenenkään huomaamatta nipisti mua perseestä, ja vaihdettiin katseita. Kun se pysyisi tollasena, mä tykkäisin...

Edit.
By the way. Hyvältä näyttää. Sileältä tuntuu. Ja niin jumalaisen pehmeältä... ;)

AU

Nyt on sokerointikin sitten koettu. Ja voin sanoa, että melkein nousi tuskanhiki. Mutta vain melkein. Ei se muuten niiiin paljon sattunut, mutta noi sisemmät karvat.. Ai saatana. Ja peppurei'än ympäriltä. Melkein kostuu silmät kun ajattelen sitä... Mutta vain melkein. Nyt tekisi mieli hiplata ja peilailla koko ajan. T:kin kysyi, miltä näyttää. En oikeasti vielä tiedä, en ole ehtinyt katsella vielä yhtään. Sen verran hoitohuoneen peilistä ehdin pukiessa vilkaista, että punoitti aika urakalla, tottakai sillain uunituoreena. Ja pyysin jättämään tohon eteen jonkun tupsun, kun se täysin posliini on jotenkin vaan liian lapsimainen - asia, jota en todellakaan halua yhdistää omaan pilluuni ja sitä kautta seksiin. Tosin täytyy sanoa, että se tupsu näyttää vähän hoopolta :D. Ainakin kun nopeasti vilkaisin. Myöhemmin tänään tarkastelen sydämeni kyllyydestä ;).

Huomenna olisi kaverini syntymäpäivä, en ole vieläkään saanut aikaiseksi kysyä onko se tekemässä jotain vai kenties vaan töissä. Mutta sitä neitiä olis kiva nähdä huomenna, mahdollisesti alkuillasta. Sitten ois vuorossa H ja mahdollisesti Paikallinen. Ja lauantaina olis sitten Paikallisen synttärit :D. Ja jossain välissä ajattelin ujuttautua T:n luo... Tosin vieläkin on pieni varaus sairastamisen suhteen, eilen illalla nousi hieman lämpö kun iltaluennon jälkeen marssittiin kaverin kanssa niin rivakkaa tahtia kämpille. Ja mitä T:hen tulee, silläkin on vähän vilunväristyksiä ollut, että eipä ole pelkästään musta kiinni tapahtuuko mitään. Ihan mielelläni kuitenkin nukkuisin sen kainalossa... Eilen tuli taas sellaista viestiä, mikä sai vatsanpohjan aaltoilemaan ;).

41

Voi helvetti. Mä en enää oikein tiedä, miten päin olla.

Päässä ei taas pyöri mitään muuta kuin T. Eilen koko illan vilkuilin tahtomattani, onko se facebookissa. Asia joka vituttaa mua suunnattomasti. Siis se, että en voi antaa sen olla vaan pakkomielteisesti tsekkailen.. Ja kun "viimeisen kerran" (näin olin päättänyt) kävin facessa, herra olikin siellä. Sen olin päättänyt vielä varmemmin, että mä en aloita seuraavaa keskustelua, en muuten varmana. Mulla on jo aikaisempien keskustelujen aloittamisesta jäänyt sellainen typerä olo, että mä olisin joku yli-innokas likka joka hätyyttelee jotain herrashenkilöä, jota ei ihan niin kamalasti kiinnosta. Joo tiedän, mut elä tän kanssa... No, ei tarvinnut kauaa kituuttaa aloittamattomuutta, kun herra pistää viestiä ("nukkumaan sieltä!"), ja pieni voitonriemun hymy nousi huulilleni.
"Entä jos en tottele?"
"Saat piiskaa..."
Härnäämistä, tällä kertaa painopiste herran puolella. Kunnes. Tähän tää aina lopulta päätyy.. Käytiin sama keskustelu kuin jo keväällä. Herra haluaa mut alasti, mä vastustan lievästi. Mä en pääse noin vaan irti siitä, etten todellakaan ole sinut sen kanssa että joku näkisi mut niin - no, alasti. Se on mulle enemmän kuin vain fyysistä alastomuutta - se on jotenkin raakaa, kaiken paljastavaa. Kertoo enemmän kuin mihin oon valmis. (Joo, tää on vaan mun päässä eikä mitenkään rationaalista, mut yritäpä päästä omasta pääkopastas eroon!) Ja se kuristava ahdistus, nolous, itseinho.. En mä pysty sellaisessa myrskyssä mitään seksiä harrastamaan, vaikka herra sitä jostain täysin käsittämättömästä syystä haluaisikin vielä! Ehei, mä olisin liian itsetietoinen, ja koko homma olis mulle pikemminkin kidutusta..
Mutta kun tän keskustelun aina häviää. Aina se vastapuoli vetoaa siihen, et "kuka nyt täydellinen olis?" No vittu ei kukaan, mut kyse ei nyt olekaan siitä! "Ei tollaset asiat ole tärkeitä" ja blaablaa. Ei olekaan, en mäkään ketään määrittele sen mukaan onko ne malleja vai maatiaisia, paitsi ehkä ne mallit. Haluttavuus on se, mistä tässä on kyse. Mä en pidä mun vartaloa millään tavalla haluttavana. En enää siinä vaiheessa, kun yllä ei ole rihman kiertämää. Onko täysin väärin kuvitella, että se toinen osapuoli saattais tulla samaan päätelmään? Saa koko ajan pelätä sitä, että sitten "mystisesti" hommista ei tulekaan mitään, vedotaan milloin mihinkin syihin. Se on vähän liian iso riski mun pienelle itsekunnioitukselleni ja muutenkin kovin tasapainoiselle päälleni.
Voisko jotain jättää mielikuvituksen varaan? Sillä pelastais paljon..

Tästä ahdistavasta ajatustenvaihdosta päästiin pois sillä, että T muistutti mua yhdestä kevään tapahtumasta, ja sai mut vähän hajoamaan (likaista peliä...). Se katkaisi aiheen ja päästiin siitä kuopasta pois. Ainakin tällä kertaa. Ja sit se teki sen taas: sai mut kostumaan ja lähti nukkumaan. Vittu mikä tease :D. No, kello oli siinä vaiheessa puol kaksi yöllä...

Huomenna kotiin <3
Huomenna sokerointi :O

40

Ooh. Viikko alkaa ristiriitaisissa tunnelmissa.

Heräsin yllättävän myöhään, koska yö oli mennyt kaikkea muuta kuin nappiin. Otsa ja (oikeastaan) koko keho vaan hohkasi, ibumaxista ei ollut mitään apua. Yöllä siis. Aamulla oli hohkaaminen poissa, ja kun mittasin lämmön, kiikuttiinkin taas vaihteeksi alilämmön puolella. Ei meinannut energia riittää aamupalan tekoon, ja lainakoneen palauttaminen vaan vitutti. Mainitsinko siitä mitään? Kävin perjantaina kyselemässä eräästä paikallisesta liikkeestä vähän apuja, kun se mun virtapiuha irtisanoi itsensä. Lopulta lähdin kaupasta heidän lainakoneensa kanssa, sain sen viikonlopuksi lainaan "kun ei meillä nyt ole sille tarvetta, soitetaan sitten jos tulee joku tilanne ja tarvitaan sitä". Niin. Että siis se kone piti lähteä palauttamaan, ja mietin vaan mitä hittoa teen torstaihin asti jos ei ole konetta. Oon mäkin kyllä niin riippuvainen... Pakkasin koneen laukkuunsa ja jostain kumman syystä kokeilin vielä kerran sitä omaa piuhaa: irrotin jälleen kerran töpselistä, vähän vetkuilin sen kanssa ja iskin takaisin pistokkeeseen. Jumalavita, se toimii taas!!! Meinasin pökertyä onnesta :D. Tunti sitten astelin liikkeen ovesta ja palautin koneen, kysyin vielä että enkö mä muka oikeasti ole niille mitään velkaa. "No jos nyt jotain, ni kahvipaketin saa tuoda joskus...". Marssin vastapäiseen kauppaan (olin muutenkin menossa sinne), ja tulin takaisin kahvipaketin ja hillomunkkien kanssa. "Kun mä en teille muuten rahaa eli hilloa tuottanu, ni täs ois ees munkit." Mies repesi nauruun ja kiitteli. Lupasin mainostaa heitä aina tilanteen sattuessa. Mutta en täällä. Haha.

T eilen kertoi, että tuntee tulevansa kipeäksi itsekin. En voinut sille mitään (olisko edes pitänyt?), mutta vatsasta kouraisi - huonolla tavalla - kun kuvittelin että nyt se mies tulee vuorostaan kipeäksi ja jos mä nyt viikonlopuksi paranenkin ihan kunnolla, niin en pääse toteuttamaan suunnitelmaani. Joka oli tietenkin, että nussin sitä. Sitten päähän nousi mielikuva, että menen sen luo käymään ja hoidan ja hellin sitä kun poloinen on sairaana. Vittu joo, jeesus mikä äidinvaisto tää nyt on?

Mun vaan tekis mieli. Tekis mieli olla sen seurassa, pitää sitä hyvänä..

Ja nyt aletaan taas mennä sinne vaaralliselle alueelle, josta ei oo siistiä ja kivutonta poispääsyä. Miksi mun pitää aina sekottaa pääni näin? Miksi pitää aina viedä asiat mielessä liian pitkälle ja sitten kärsiä jos ne menee sinne asti - tai jos ne ei mene. Miksei voi vaan luonnostaan pitäytyä siinä kevyessä vaiheessa, jossa on helppoa.

Kuumeisen väristyksiä

Huh huh... ;)

Eilinen kurja kuume-olo lievittyi ibumaxilla, kun lopulta maltoin ottaa sen. Samaan aikaan juttelin T:n kanssa facebookissa. Pikkuhiljaa jutut vaihtoi suuntaa - mielestäni herran aloitteesta, vaikkei sillä kai mitään väliä ole - ja vihjailut vaihtui suorempiin juttuihin.. Mmmh ihanan rivoa, seksiä tekstin muodossa. Tuli aivan kevään rivoilut mieleen.. Toivottavasti herra sai iloa, sillä en tällä kertaa itse kyennyt leikkiin mukaan, oikeasti siis.

Tänään, matkalla apteekista kotiin, illan (lähinnä yön) viestit ja mielikuvat nousi taas mieleen, ja teki aivan kipeää kiihottua. Kuumeesta johtuen jo pelkkä kankaan kosketus iholla tuntuu pahalta, tavallaan jopa sattuu - puhumattakaan, että pillunhuulet pinkeenä ja väristyksien kulkiessa selässä joudun kävelemään kotiin.. Au.

Helvetti. Mä haluan sitä miestä.

Mä haluan miestä.

38

Viime päivitykset ovat olleet pelkkää ulinaa ja valitusta, pahoittelut siitä. Mutta jatkan samalla linjalla, hah!

En tiedä miksi olen nyt niin kamalan tunteikkaalla päällä (ollut jo pari viikkoa, varmaan kauemminkin). Ehkä se on tää maisemanvaihdos, uudet asiat elämän eri saroilla niin hyvässä kuin vähemmän hyvässäkin, joku helvetin hormonikierron luuppi tai se, että olen vissiin yhä edelleen kipeänä. Mutta mua harmittaa, surettaa, itkettää, raivostuttaa, kertakaikkiaan vituttaa. Koko ajan! Hyvä että nytkään näen näppistä, kun silmät on täynnä raivon ja turhautumisen kyyneliä.

Vituttaa tää tuppukylä, tänne tuleminen, se että täällä on puolipakko olla. Vituttaa mun ahdistus, joka linkittyy tähän paikkaan, mutta josta en osaa suoraan sanoa lähtökohtaa mistä kaikki juontuu. Tuntuu, että tekisi melkein fyysisesti pahaa olla täällä - ja tavallaan tekeekin.

Olin koko viime viikon flunssassa, josta syystä turhautuminen nosti rumaa päätään, ja olo oli muutenkin vähemmän hyvä. Tällä viikolla on vaivannut lähinnä nuha ja yskä. Mutta tänään... Vittujen kevät. Tänään lähdin aamupäivällä opiskelukaverini kutsusta katsomaan vähän pelejä ulkoilmaan (ei siitä sen enempää, vaikka turhaa kai asiaa on yrittää naamioida, mut tunnistaa tästä kuitenkin...). Ja mitäs muutakaan kuin kuumeinen olo. Jumalauta! Tulin kotiin ja mittasin, ei vielä niinkään kuumetta mutta olo on kurja ja siksi parempi pysyä vällyjen välissä. Että jos tää vielä ottaa jotain lisäponnetta, mulla palaa käämi aivan lopullisesti.

Sillä.

Ensi viikolla, torstaina jos tarkkoja ollaan, on suunta takaisin Helsinkiin. Enkä saatana vieköön halua viettää sitä viikonloppua kotona kipeenä. Oon lastannut sinne vähän liikaa odotettavaa, ja pettymys tulee olemaan täysin käsittämätön jos se kaikki valuukin hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

Mä en enää tiedä mitä niksejä kokeilla, jotta tää sairastaminen joskus loppuisi. Jos viikonloppu menee (tai pikemminkin ei mene) päin vittua, en tiedä enää mitä helvettiä tekisin. En tiedä saanko itseäni enää maanantaina junaan/bussiin ja takaisin tänne. No, pakkohan se on, koska tää on aivan naurettavaa marmattaa tällaisesta.

Mutta kun tää turhautuminen, raivo, pettymys ja kaikki mahdollinen on vaan vähän liikaa just nyt.

37

Ja jotta mikään ei toimisi, päätti myös uuden läppärini virtapiuha sanoa itsensä irti. Jostain kumman syystä se ei vain suostu lataamaan. Believe me, oon kyllä yrittänyt vääntää ja kääntää, mut ei vaan pelitä... Kysyin yliopiston atk-velhoiltakin, olisko ollut viikonlopuksi piuhaa lainaan, mutta kaikki mahdolliset magneettiversioiset on jossain käytössä, eli no can do. Jos ja kun kohta menen kotiin eikä se latausvalo edelleenkään pala, alan itkeä. Itken ja huudan nenä räässä kuin kuusivuotias, sydämeni kyllyydestä. Sitten ryhdistäydyn ja nikotellen soitan pariin täkäläiseen liikkeeseen ja kysyn, voivatko he auttaa mitenkään. Mä en ala koko viikonloppua olemaan täällä koneetta, netittä. Vittu. Puhelimen netti ei tuu riittämään. Ja jos kone ei pelitä, en voi tehdä mitään koulujuttujakaan, koska kaikki on kätevästi koneella... No, voin tankata läpi noi pari tutkimusta, mutta olis helvetin hyvä päästä työstämään niitä heti tuoreeltaan ja mielellään suoraan koneelle, ettei tarvitse kahteen kertaan kirjoittaa.

Vittu että raivostuttaa. Ja on paska fiilis eilisestäkin. Siitä etten lauennut, siitä että tiuskin T:lle. Olin lapsellinen. Ja vittumainen. Ämmä. Mutta eniten raivostuttaa tää nykytekniikka. Jumalauta. Kesällä koneen ostin, ja nyt just pahimpaan mahdolliseen aikaan se päättää olla toimimatta. Ja arvaa kaks kertaa löytyykö täältä jumalan selän takaa mitään yksittäistä virtapiuhaa?!

Turhautuminen

Jumalauta! Voitko käsittää miltä tuntuu kun olet ensin tuntitolkulla kiihottuneessa tilassa, mutta et pääse tekemään asialle mitään, ja kun vihdoin tulee tilaisuus niin et laukea edes pakottamalla? Voin kertoa, että se aiheuttaa sellasen kullin otsaan, että nussisin sitä niin mielelläni jos vaan voisin.

Kaikki lähti siitä, kun yhtäkkiä kuului paukaus ja sähköt katosi. Asunnostani paloi joku sulake tai vastaava, johon en päässyt itse käsiksi mitenkään. Yritin soittaa huoltoon, mutta ensin sieltä ei vastata. Kun lopulta vastataan, kerrotaan että laitetaan huoltomies asialle. Ja tyypilliseen tapaani kerron tästä järisyttävän mielenkiintoisesta tapahtumasta facebookissa. Ja sitten T pistää kohta viestiä siellä, että kyllähän mä voin jotain kivaa keksiä pimeässäkin. Ja siitä se sitten lähti. Koko päivän tipottain vaihdeltiin viestejä, jotka saa mut kostumaan ihan kunnolla.. Mutta en uskalla lähteä leikkimään jos huoltomies onnistuukin just sillä punaisella sekunnilla tulemaan paikalle. Tyydyn siis kuumottaviin viesteihin ja yritän työskennellä. Ja vitut. Eihän siitä mitään tule, en pysty keskittymään ja panetus sen kun kasvaa. Kolme tuntia myöhemmin soitan huoltoon, josta sanotaan että kyllä se huoltomies vielä tämän päivän aikana tulee. No paljonpa lohduttaa. Lähes kuuden tunnin päästä huoltomies vihdoin saapuu (ja lähtee, haha), ja voin huoletta kaivaa lelun esiin ja heittäytyä sängylle jalat levällään. Mutta. Se kiihottunut tila, jossa oon koko päivän kieriskellyt, onkin onnistunut just siinä viiden minuutin aikana katoamaan ja paikat kuivumaan sen verran, että pitäisi saada kiihotuttua jotenkin uudestaan. Mutta koska olen koko päivän aivot ylikierroksilla miettinyt vaikka ja mitä, on pääkoppa jo niin tuhottomassa solmussa, etten saa itseäni oikeaan mielentilaan. Eikä siitä leikkimisestä tule enää mitään. En vaan laukea, en vaikka kuinka yritän. Ja se yrittäminen ja pakottaminen harvemmin oikeasti auttaa mihinkään. Jos laukeaisikin, on se sellainen väkinäinen pakotettu orgasmi, joka ei tunnu oikealta, hyvältä. Raivosta huutaen paiskaan vibran patjaan ja luovutan. Ja nyt mua vaan vituttaa.

AAAARGH!

35

Varasin ajan sokerointiin. Brasilialaiseen sellaiseen. Ja heti tuntuu pulssi nousevan :D. Mut oon aika varma että mä selviän siitä hengissä. Pakko selvitä, koska mä haluan kerrankin kokeilla, millaista on olla niin sileä. Höylällä saa olla jatkuvasti sohimassa, ja vaikka ois vastahöylätty iho, sänki tuntuu tavallaan heti kun vähän painaa ihoa. Koska se on heti siinä pinnan alla kuitenkin. Sokeroinnilla lähtee kokonaan. Joskin mua kyllä hirvittää, et mitä jos joku karva päättää kasvaa sisäänpäin. Mene siinä nyt esittelemään toosaas jollekin lekurille kun on ihohuokonen niin tulehtunut ettei pysty olemaan. Toisaalta, kyllähän sitä gynelläkin käydään. Josta puheen ollen, pitää kaiketi varata aika. Saiskohan YTHS:n kautta halvemmalla...? Toivottavasti kylppäriremppa on ensi viikolla jo valmis, pitää päästä käymään suihkussa ennen sokerointia. Ei oo kiva mennä sinne kun on just istunut sata tuntia bussissa tai junassa.

Mä olen heikko. Kaksi iltaa pystyin pidättäytymään T:lle kirjoittamisesta (facebookissa siis), mutta eilen sorruin. Kirosin varmaan tunnin, miksei se mies luovuta ja kirjota mulle. Koska ihan selkeesti ei ollut epämiellyttävä yllätys kun sille jotain pistin, vastaus tuli saman tien. Että onkos sielläkin päässä odoteltu, milloin se murtuu... Mutta siis, sorruin, ja vaikka aluksi siitä olinkin käärmeissäni, parani mieli aika nopeasti ;).

Ja sit taas. Alan jälleen pohtimaan, mitä järkeä tässä mun touhussa on? Mä en halua sitä samaa keikarointia ja ärsyttävää pelleilyä, mitä se oli silloin keväällä - kun oltiin ihmisten ilmoilla siis. Mä en halua joutua saarretuksi nurkkaan, josta ei pääse liikkumaan (huom. vertauskuvallisesti). Haluan tilaa, että voin halutessani katsella muita herroja, mahdollisesti lähteä heidän matkaan - siis vaikka T olisi läsnä. En halua mitään sitoumuksia tähän, tai sellaista tunnetta etten voi jotain tehdä koska teen jotain T:n kanssa. Kuitenkin haluan nussia T:tä. Se jos mikä jäi niin hampaankoloon keväästä. Se, etten silloin nussinut, kun oli niin mielettömän hyvä tilaisuus. Eli sen aion myös tehdä. Mahdollisesti seuraavalla Helsingin reissullani. Ja jos sitten alkaa taas joku ihme sähellys, on sit vaan polkaistava jalka maahan ja sanottava suoraan, etten halua muuta kuin seksiä. Toki ois vielä parempi, jos tarjoutuis tilaisuus tehdä asia harvinaisen selväksi ennen kuin päädytään sänkyyn.

Miksi mä pohdin tätä näin hirveästi? Jösses, vois kuvitella että asia ois jotenkin isompi kuin mitä se on. Mutta se vaan täyttää mun pään tällä hetkellä..
Koska.
"Mä panisin sua jos olisit nyt täällä"

34

HS 5.9.2012

Shark week on ohi. Ja sehän tiedetään, mitä siitä lupaa ;). Piti jo kerran vähän leikkiä, ei noi tieteelliset tutkimukset jaksaneet kiinnostaa... Katotaan montako kertaa tälle vuorokaudelle vielä laukeaa.

Vartin päästä pitäis lähteä YTHS:lle, sain varattua ajan juttelulle. En ole pystynyt keskittymään sen ajatteluun ollenkaan. Olisi vissiin pitänyt kesän aikana miettiä jotain tilanteeseen liittyvää, mutta autuaasti olen unohtanut mitä se oli. Yritän nyt kasata hieman ajatuksia, jotta osaan edes jostain aatoksistani kertoa. Katotaan mitä mieltä se täti on, että monestako miitistä mun pitää vielä tän syksyn aikana maksaa..

Edit. 21.35
Toka. Ja oli pakko katsoa se yksi Ferraran pätkä, jonka linkitin tänne joskus pari viikkoa sitten kai. Mmmh.. Hitto se on kuuma mies..! Ja voin sanoa, että nyt tussu helottaa :D. Voiko viileä vesi tuntua enää paremmalta rääkätyllä klitalla? Hyvä ettei päässyt huuto.

Ylikierroksilla

Herkullinen suuhoito (linkki vie RedTuben videoon) saa mut kiemurtelemaan tuolissani. Jumalauta kun panettaa... Voi olla, ettei vielä tänään pääse leikkimään, mutta huomenna ihan varmasti. Mmmh en jaksa odottaa..!
Helsingissä olis luvassa yhtä sun toista kivaa. Ainakin toivottavasti. Mä tarvitsen sitä...

Taitaa kylläkin mennä vähän toisin päin. Joka kerta kun itse kumarrun, kuvittelen jonkun panevan mua.

32

Ennenkuulumatonta. Tässä kämpässä on lämmin. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Angsti sen kun vaan jatkuu. Olen paska, tyhmä, laiska, saamaton, tyhmä, naurettava, tyhmä. Alan olla jo nyt aivan täynnä omaa hajoiluani, ja on vasta day 1! Aamun seminaari oli ihan tappoa, ajatukset pyöri sellasta vauhtia, ettei niissä ollut mitään järkeä, olin vain itkun partaalla koko ajan. Siis minä! Ja kun aina niin kuvittelin, etten mä ole sellanen joka itkee vähästä. En ainakaan aikaisemmin itkenyt. Mutta ehkä tää kulunut 12 kuukautta on vaan ollut rankempaa, ja saanut aikaan jonkin hiton myrskyn, joka kytee koko ajan ja ilmestyy raivolla pintaan pienistäkin syistä. Tai sitten mussa on tapahtunut jokin hormonaalinen nyrjähdys kun ne menkatkin ilmestyi vuosien tauon jälkeen vähän reilu vuosi sitten, ja oikeasti kaikki naiset on tällaisia, mutta mä en vaan ole tiennyt sitä. Saanen nauraa. Tai ehkäpä mulla on aivokasvain. Joo. Se on ainoa järkevä syy. No niin, sekin selvisi. Ja ihan ilman lääkäreitä!

Vitsit sikseen. Ahdistus kasvoi niin suureksi, etten lopulta nähnyt enää muuta ratkaisua kuin sen, että jätän harjoittelun sittenkin pois tältä lukuvuodelta. Sen sijaan keskityn saamaan noi roikkuvat kurssit ja sivuaineopinnot suoritettua, jotta saan edes sen alemman tutkinnon joskus pihalle. Tiedän, että ratkaisu oli vain tilapäinen helpotus, eikä varsinaisesti poista mitään ongelmaa, lievittää vaan paineita. Ja loihtii vallan käsinkosketeltavan itseinhon, sillä poden syyllisyyttä siitä, etten saa suoritettua sitä, mikä muille näyttää niin helpolta. Tottakai harjoittelu tuottaa kaikille töitä ja paineita, mutta ne selviää niistä ihan normaalisti. Miksi mä en pysty samaan?

Ja vielä olisi edessä se ah-niin-ihana äidille kertominen. Joo, loppupeleissä olen itse vastuussa omista opinnoistani, kuin myös mulla on oikeus tehdä niiden suhteen siten, mikä parhaalta ratkaisulta tuntuu. Mutta sekään ei poista sitä, että tiedän rakkaan äitini huolestuvan ja jankuttavan "kunhan et nyt sit jätä koko hommaa kesken, siinä ei ole mitään järkeä ja sit et saa töitä ja haluatko sä lopun ikääs olla jossain kaupan kassalla, ei oo sekään herkkua, tee nyt elämälläs jotain kun oot kerta jo noin pitkällä". Jos ei nyt aivan noilla sanakäänteillä, niin sinne päin. Ja totuuden sanojahan ne ovat, mutta ne myös lastaa mun niskaan aimo annoksen suorituspaineita. Luonnollisesti mä haluan saada elämässäni jotain aikaan, ja tietyllä tavalla myös miellyttää vanhempiani, mutta jos vain, jos vain sen voisi tehdä siten, etten tuntisi pakokauhua joka kerta kun olen lähellä epäonnistumista. Koska vääjäämättä jokainen jossain vaiheessa epäonnistuu jossain. Koen jo tehneeni niin, useitakin kertoja. Ne ei yhtään kevennä taakkaa..

Loppuis jo tää vitun shark week, oon jo aivan kypsä!! Haluan jo hitto soikoon runkata, päästellä paineita, nauttia. Mä haluan nussia niin että tussu helottaa. Haluan.

Edit.
Note to self: älä kirjaudu bloggeriin kampuksen koneilla, joku on saattanut päivittää kuvien kera. Nimimerkillä kalu valtavassa koneenruudussa ja ihmisiä selän takana toisilla koneilla... ;)

Change of scenery

Hesus mikä päivä.

Koko aamupäivä meni itkiessä. Mua niin käsittämättömän suunnattomasti vituttaa, kun olen tällainen pelle joka ei tiedä missä on vika mutta silti pitää ulista ja vollottaa kuin pieni lapsi. Aamupäivällä notkuin hetken myös facessa - ja tottahan sieltä tuli viestiä T:ltä. Se sai mut hajoamaan ja nauramaan samaan aikaan. Hetken aikaa juteltiin, mutta kun herra poistui koneelta, mä hajosin vaan itkemään. Yhtäkkiä en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, kuinka paljon halusin vain tuntea sen ihon, kietoa itseni sen kehon ympärille. Ja nyt taas. Kun vaan edes ajattelen sitä. Vittu nainen, anna jo olla. Mä en kuitenkaan halua siitä miehestä mitään hiton parisuhdetta. Mä haluan vain läheisyyttä, hellyyttä, seksiä. Se mies vois olla kuka vaan, eikä kukaan erityisesti. Paitsi että tää tietysti kuulostaa nyt siltä, koska nimeän sen jonkun koko ajan T:ksi.

No. Aamupäivän hajoilut ja itkemiset ei mitenkään poistaneet sitä, että oli pakko pakata loputkin vaatteet kasseihin ja suunnata tien varteen odottamaan bussia. Ja matka meni aika hyvin, vain alkuun tuntui pahalta. Loppuajan luin niin hyvää kirjaa, että aika meni kuin siivillä. Noin kaksi tuntia sitten saavuin kämpille ja uhkuin intoa ja suunnitelmia. Purin vähän muuttotavaroita ja kävin kaupassa. Nyt kun ehdin jo hengähtää, alkaa se sama paska fiilis salakavalasti puskea päälle. Kaikki kamat on niin levällään, etten tiedä mistä aloittaa jotta tähän kaaokseen sais jonkin sortin selvyyttä. Tuntuu, että olen niin paskasti valmistautunut huomiseen, että alan stressaamaan siitäkin. Yliopistolle meneminen tuntunee hankalalta ja helpottavalta samaan aikaan: näen ihania ihmisiä ja tuttuja paikkoja, mutta myös muistan mitä pitäisi olla tekemässä ja kuinka valmistautumaton olen.

Ehkä kuitenkin olo paranee, kun näen niitä ihmisiä ja toivon mukaan kuulen, että joku muukin on paniikissa ja pihalla kuin lintulauta :D.

Onneksi muistin ottaa leluni mukaan, kunhan shark week loppuu, voin tuudittaa itseni onneen vaikka kuusi kertaa päivässä ;). Rentoutuminen on kaiken a ja o.

Edit.
Mä en ehkä kestä.

"Mä panisin sua jos olisit nyt täällä"

Pääministeri

Eilen istuin "viimeistä iltaa" Paikallisessa (viimeistä, joka kesäloman nimissä voidaan laskea :D), sain istua yksin ja lukea lehtiä. Selasin molemmat iltapäivälehdet läpi, toisessa pysähdyin lukemaan jutun "liian seksikkäästä Kataisesta" - ja melkein nauroin ääneen. Onhan se Katainen aika komea, tyylikäskin jos tukka ois snadisti lyhyempi.. Mutta eniten jäin tuijottamaan herran ikää. Ja Mieleen pulpahti ajatus "olen nussinut Pääministeriä". Haahhahahahaaaa. No en tietenkään ole, mutta ikänsä puolesta kylläkin. Ei siis olisi homma eikä mikään käydä vähän ministerinkin nuppia nuolemassa...

Asiaa sivuten, HS:n Kuukausiliitteestä osui silmääni virke: mies on kuin viini - paranee vanhetessaan. En epäile. Ollenkaan. Siksi kai mäkin tunnen vetoa vanhempiin miehiin.. ;)

Takaisin Paikalliseen. Hymykuoppamies kävi siinä kääntymässä, mutta en huomioinut herraa mitenkään. Totuus on se, että en edes huomannut milloin herra sinne tuli, luin niin tiiviisti erästä artikkelia. Sitten kun korvani rekisteröivät herran äänen, jostain syystä vain päätin olla nostamatta katsettani ja sanomatta mitään. Päätin, että siinähän on, ja jos on asiaa niin moikkaa itse. Ei moikannut.
Kahden siiderin jälkeen sain päähäni olla täydellinen idiootti ja kirjoittaa T:lle fb-viestin. Kätevästi kun puhelimestakin näkee, milloin viesti on "nähty", tiesin herran lukeneen viestin noin puoli tuntia sen saapumisen jälkeen. En oo yhtään kyylä, mutta... Miksi siihen vastaaminen kesti vielä toiset puoli tuntia? Hikikarpalot nousi otsalle, ainakin melkein. Kun vastaus vihdoin tuli, kommentoin siihen jotain, ja taas hiljaisuus. Sitten join kolmannen suht vahvan siiderin, ja päätin alkaa hajoilemaan. Aina fiksu päätös. Voi kyllä. Menin tupakalle, ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, silmät oli täynnä kyyneliä. Jeesus mä olen joku helvetin hormonihyrrä ja hermokimppu, joka itkee millon mistäkin. Nytkään en vollottanut siksi, että herra ei vastaa mulle, vaan ylipäänsä paskaa fiilistä. Toki herran vastaamattomuus vähän ärsytti, mut en sentään ihan niin teini ole, että vain sen takia hyppisin seinille. Kirjoitin sille jonkun naurettavan avautumisviestin jossa vaan ulisin ja valitin jotain aivan saatanallista paskaa (huomaako yhtään, että mua hävettää?) - ja sit herralta kyllä tulee vastaus parissa minuutissa. Teki niin älyttömästi mieli kysyä siltä saanko tulla käymään, mutta mulla on sen verran itsekunnioitusta etten tehnyt niin, vaikuttaisin kuitenkin vaan joltain needy needy lahkeestaroikkujalta. Tosin muutaman viestin jälkeen herra itse kirjoitti, että olisi voinut kutsua mut käymään, mutta hänellä itsellään oli niin paska ilta menossa ettei halunnut "kiduttaa" mua sen huonotuulisuudella. Joo, selitys tuokin. Saanen kuitenkin epäillä. Ja tuntea itseni idiootiksi..
Ja siltikin. Silti se mies sai mut taas kiemurtelemaan, ja hymyilemään.

Pikkasen, jos en sanois, pelottaa. Tää, mihin oon tätä juttua taas päästämässä. Omassa päässäni. Ja muutenkin. Jos nyt yrittäis vähän kontrolloida, ettei menis liian syvälle taas..

29

Kohta (huomenna) on jo lähtö, ja se alkaa näkyä. Mielialat hyppelee, tai ehkä jyrkistyy. Tai sitten se johtuu eilen alkaneesta shark week:istä :D.

Tuntuu hyvältä olla nainen. Moni nainen ei samaa sanoisi menkkojensa aikaan, mutta mulle ne on tietynlainen helpotuksen huokaus. Nyt en todellakaan tarkoita sitä, että joka kuukausi panikoisin olevani raskaana, ehei. Mulla vaan ei vuosiin ollut niitä ollenkaan. Ja nyt, viimeisen vuoden aikana ne on alkaneet taas ilmestyä, joskin raivostuttavan epämääräisiin aikoihin... Tiedän, kiviäkin kiinnostaa lukea tällaista, mutta ole sitten lukematta, saatana. Hah.

Ne vuodet (viisi, kuusi?) jolloin ei menkkoja näkynyt, oli samaan aikaan mahtavaa (ei pahaa oloa, vatsakramppeja, sotkuja!) ja huolestuttavaa. Huolestuttavaa siksi, että ei kai se nyt täysin normaalia ole, jos ne vaan loppuu moneksi vuodeksi - onko mulla joku vialla, syöpä tai kasvain tai joku, jatkuuko ne koskaan, voinko mä saada lapsia? Vaikka aina ajoittain kyseiset asiat pyöri mielessä, oli järkyttävän helppoa haudata ne jonnekin pois mielestä, ja jatkaa elämää. Vuoden alussa seikkailin hieman internetin luotettavaakin luotettavammissa syövereissä ja etsiskelin vähän tietoa. Jonkun lääketieteellisen sivuston kautta asia aukeni hieman. Ja tuossa vähän lisää.

Nyt, kun ne syystä tai toisesta ovat taas ilmestyneet ilahduttamaan arkeani - saatanallisen epäsäännöllisesti - tunnen olevani nainen. Ja nyt, kun ne niin yllättäen eilen alkoivat, kiroan ne helvettiin. Ihan vaan siksi, että tunnen olevani ajoittain melkoisessa tunnemyrskyssä, ja sitä en nyt todellakaan olisi kaivannut tähän viikonloppuun kun pitäisi taas lähteä takaisin opiskelemaan. Lähteminen on tarpeeksi vaikeaa ilmankin sitä lisäbuustia..

Ja perkele kun se saatanan T jäi taas mieleen pyörimään. Mun tekis mieli nähdä se. Haluaisin makoilla sen kainalossa. Mutta haluan myös, että "julkisesti" jatketaan samaa rataa kuin mitä tähänkin mennessä. Ja sehän ei tule toimimaan, koska olen varma, että herra kyllä keksii jotain millä esiintyä ja yrittää viljellä niitä piilovitsejä joita kukaan muu ei muka tajua. Ja jotta kaikki ei menisi hänen syyksi, myönnettäköön että mä en kuitenkaan osaa suhtautua siihen normaalisti, joko hymyilen kuin vähä-älyinen tai olen töykeä ja välttelevä (mikä on todella epäreilua).

Vittu. Alkaa itkettää. Silmät täynnä kyyneliä. Ryhdistäydy nainen!!