SHARK!

Montakos kuuta tässä meni ilman tipan tippaa? Ja eilen ne alkoi niin voimalla, että hyvä kun ei penkistä lentänyt. Sinällään oikein tervetullutta, että kroppa ymmärtää kuinka sen kuuluisi toimia. Tunnen itseni asteen verran normaalimmaksi. Ja naiseksi.

Mutta uudeksivuodeksi vois kyllä loppua, ikkuna auki mahdollisille vipinöille ;)

Erään illan käsikirjoitus

Deitti nakkeli viestiä eilen. "Katso ulos ikkunasta!" Katsoin. "Näin naiset parkkeeraa!" Ahaa, no näinpä ne tekevät. "Itsehän istun takapenkillä." Jaaha, asia selvä. "Mennään tohon yhteen baariin, tuu mukaan", mulla on kaveri kylässä, ei me taideta nyt tällä kertaa. Muutama hassu viesti tuli vielä, me kaverin kanssa lähdettiin Paikallisessa piipahtamaan. Hörsäisin ison lasin viiniä hiljakseen, kunnes kaveri pohti lähtevänsä näkemään jotakuta jonnekin. Sehän passasi, pitäisi kömpiä kotiin nukkumaan, järkevään aikaan nyt ainakin. Tosin tulin ratikalla pikkumatkan ja siinä sitten keksin kysäistä Deitiltä oliko ne vielä siellä jossain. Käski tulla sinne, ajattelin että ehdin mä puolisen tuntia siinä piipahtaa... Olipas mielenkiintoista. Jännitti jostain syystä. Näkisin nyt sen kaksi kaveria, joista se on puhunut aika paljon. Vastaanotto oli vähän jännä sekin. Toinen katsoi silmiin ja jutteli, toinen tuijotti puhelintaan ja oli hiljaa. Okei. Jättäydyin hieman hiljaiseksi itsekin, kai sitä vähän ujouttaan kärsii. Kaverit päätti, että he jatkaa keskustaan, ja siinä baarin ulkopuolella se hiljaisempi syttyi eloon. Sekös alkoikin eläväisesti puhumaan Deittiä mun luo, erinäisillä härskeillä käsimerkeillä keskustelua värittäen. Toki yritti piilotella niitä multa, jostain syystä... Se puheliaampi kaveri sitten totesi että jätetääs nää lapsoset juttelemaan rauhassa, ja he poistuivat bussipysäkille päin. Sanoin Deitille, että se on tervetullut mun luo tai sitten se voi ihan hyvin jatkaa iltaa, mä en ole asiasta moksiskaan. Ja itseasiassa en ollut ihan varma mitä itsekään halusin, koska se tilanne nyt vaan lävähti päälle aika äkkiä. Kauaa ei Deitti miettinyt, kun sanoi että mennääs sitten kattomaan jotain leffaa.

Katsottiinkin jotain paskaa, olin aivan puolinukuksissa. Aika tiiviisti kylki kyljessä, lopulta Deitti kaapaisi kainaloonsa leffan loputtua. Ja mikä perkele teissä miehissä on, vittu mitkä unenlahjat!! Menikö kahta minuuttia kun hengitys muuttui kuorsaukseksi. Itse vaikka kuinka väsynyt olinkin kuuntelin siinä varmaan lähemmäs vartin verran ennen kuin nukahdin. Tai torkahdin, kevyttä unta se oli ja jo parin tunnin päästä heräsin vaihtamaan asentoa. Nukahdin uudelleen, kunnes herään johonkin. Deittikin liikahteli siinä määrin, että vaikutti olevan valveilla. Käsi lepäsi kyljellä, sormet hipoivat selkää. Pienen pientä silitystä, vähän sellaista asennon korjailua. Ja pikkuhiljaa käsi siirtyi ensin topin alle paljaalle iholle, sitten pepulle. Mmmm, kivan verkkaista, ei kiire suoraan asiaan. Herättelyä, tunsin kuinka häpyhuulet turposivat pikkuhiljaa. Käsi puristi hellästi pakaraa, sormet vähän varkain valui lähemmäs peppuvakoa, samalla alemmas. Sormenpäät hipaisee suuaukkoa, koettelivat kosteutta. Edestakaista liikettä vakoa pitkin, pientä pyörivää hierontaa. Kun päästään klitalle asti, alkaa tahaton säpsähtely. Käsi nostaa reittä ja vaatii päästä jalkojen väliin, autuaasti sinne myös pääsee. Sormet uppoavat sisään, liikuttelevat ja pitävät pienen pientä vaimeaa litinää. Aikansa upottuaan sisään ja kiusattuaan klittaa käsi menee pois. Deitti kohottautuu ja siirtyy kielinensä pimpalle. Näinhän hän sanoikin, että antaa suuseksiä. En nyt edelleenkään ehkä löydä siitä mitään ylijumalaista nautintoa verrattuna muihin tapoihin, mutta miellyttäväähän se on. Tai siis, jos imu ei ole liian voimakasta. Voi kuinka vaikeaa siinä tilanteessa oli mitenkään sanoa, että hellemmin. En vain saanut sanoja suustani, lähinnä tiukkoja sihahduksia. Suun työskennellessä klitalla sormet työntelivät sisään. Painelivat, hieroivat, vain pientä edestakaista liikettä sinällään. Jossain se tuntui kyllä, mutta eipä sitä maagista g-pistettä noin vaan löydetä. Ja lopulta klitan heltyessä oli pakko todeta että nyt täytyy hellittää. Deitti kömpi takaisin viereen, maattiin pitkään syleilyssä. Ihon kylmetessä kaivelin peittoa päälle ja käännyin lähemmäs kyljelleen. Kädet sattuivat ihan puhtaasti vahingossa olemaan siinä boksereiden kohdalla. Hetken aikaa epäröin mielessäni, haluanko mennä sen pidemmälle vai tulisiko mun ikäänkuin vastapalveluksena tarjota siinä jotain kun kerta itse suuhoitoa sain. Suu rutikuivana suora vastapalvelus ei tuntunut parhaalta mahdolliselta, mutta enpä siihen asti koskaan päätynytkään. Viattomasti aloin tunnustella boksereita, vähän hieroa siinä tuntuvia kohoumia. Lopulta käsi vyötäröltä sisään. Mä olen täysi lehmä, mutta se kalu ei vaan kokonsa puolesta herätä kovin suuresti... Vetelin rauhallisesti, yritin seurata miltä Deitistä tuntuu. Deittipä lopulta vei oman kätensä jälleen mun haaroihin, tosin varotin että nyt täytyy olla todella hellävarainen. Ja näin olikin, hetken, kunnes nousi ylös, kuoriutui omista boksereistaan ja asetteli kalun paikalleen. Pieni lisäpituus ei tekisi pahaa, kalu pysyisi näppärämmin sisällä. Mutta kaikin puolin se tuntui miellyttävältä ja hyvältä. Deitti painautui ihan lähelle, tuntui intiimiltä. Ei nyt mitään valtavia kutinoita syntynyt, mutta se tuntui hyvältä. Deitistä vaan ei huomannut mitenkään, että se laukesi. Tai no, se lopulta lopetti kun kalu luiskahti ulos, jäi siihen makoilemaan hetkeksi. Ei mitään murahdusta tai muuta äännähdystä, ei sätkähdystä, jäykistymistä... Tähän mennessä muista on kyllä jollain tavalla voinut päätellä laukeamisen, tai sitten ei olla sisään lauettu. Käytiin hörppäisemässä vähän vettä ja kävin myös vessassa hieman siistiytymässä, jonka jälkeen kömmin Deitin kainaloon. Höpistiin hetki, kunnes hiljennyttiin ja nukahdettiin.

Loppuyön nukuin paremmin, vaikkakin heräsin varttia ennen kellon soittoa. Kävin suihkussa ja keitin aamukahvia, Deitti kuorsasi menemään. Välillä vähän havahtui ja kömpi hautaamaan päänsä syliin kun menin sängylle istumaan selkä seinää vasten ja avasin töllön. Rauhallinen aamu. 20 minuuttia ennen kuin oli lähdettävä töihin herättelin herraa vähän jämäkämmin. Ihan pöhnässä, hömmö. Ehdin kuitenkin hyvin bussiin, Deitti jäi huhuilemaan edellisillan kavereitaan jotka asuvat tossa viereisellä kadulla. Ja josko mainitsisi, että kyseessä oli sellainen nuori naispari. Luvassa oli kuulemma puuroa, kyllä herran kelpaa... :D

Jumi

Hartiajumi. Sitä se arkisen minäni käsityöharrastus teettää... Ja kyse ei ole kullin vetelystä x).

Deitti joskus kertoi olevansa hyvä hieromaan. Niinhän ne kaikki sanoo. Tai puolet. Kun ihmisiltä kysyy, eka puolisko sanoo ettei osaa ollenkaan ja toinen puolisko omaa vähintäänkin koulutuksen. Tekisi mieli testata. Osaako poika mitään? Joulun lähestyessä mielessä piipahtelee ajatus, että mitä jos törmäilisi puolitarkoituksella Deitin kanssa. Enhän mä tiedä, mitä suunnitelmia sillä tarkalleen on (vähän kyllä tiedän), mutta jos nyt sattuis tiet kohtaamaan. Ihan sillai tylsästi voitas mun puolesta löhötä sängyssä ja katsoa leffoja. Syödä jotain hyvää aka tehdä vaikka ruhtinaallista pizzaa jonka handlaan aika hyvin. Ajattelin huomenna käydä ehkä vielä Alkossa, jos punkkua glögitölkin seuraksi. Ja sais se vähän hartioitakin hieroa. Punkun lämmittäessä. Hmmm. Jatka vielä hetki jooko. Vähän alempaa...

Hmph. Kaikenlaista pikkutuhmaa vilisee mielessä, mutta sitten kohta muistan taas, että mä en oikeastaan tiedä haluanko sitä miestä sitten kuitenkaan siinä mielessä. Tavallaan haluan, tavallaan en. Ajatuksen tasolla kyllä, mutta jostain ihmeen syystä on sellainen olo että todellisuudessa ja tilanteessa itsessään saattaisin ehkä kuitenkin vetäytyä. Ku tietäs kuinka tän pään kanssa eletään...

Herneitä ja hengitysteitä

Nyt on pimpsa silkinsileä, sokerointi on taikaa. Aijai, tekisi mieli vain tunnustella...

Musta vähän tuntuu, että taidan kohta kieltää kommentoinnin tähän blogiin. Sananvapautensa kaikilla joo, mutta mua alkaa ehkä hivenen vituttamaan kun tänne tullaan suurin piirtein haukkumaan. Mikä siinä on, että jos on jotain kritisoitavaa, se täytyy tehdä niin aggressiivisesti? Jos mun töppäilyni vituttaa niin suunnattomasti, ole hyvä ja seikkaile muilla sivuilla. Pidät varmasti mielipiteitäsi mahtavina ja haluat ehdottomasti kertoa ne mulle ja vähän kasvattaa, mutta anteeksi kovasti jos mua ei kiinnosta sun mielen pahoittuminen. Sun mielipiteesi ei sittenkään pyöritä tätä maapalloa!

Jos ne ilmaistaisiin vähän vähemmän vittumaisesti, mä ottaisin ne paljon paremmin vastaan enkä alkaisi näin lapsellisesti ulisemaan takaisin. Mut niin makaat kuin petaat.

Rakkautta!

By the way. Heitäpäs googleen hauksi "laukeamisen vaikeus". Mitä tulee vastaan? Vain miesten laukeamista käsitteleviä osumia. Laita haun alkuun sana "naisen", ja johan alkaa tapahtua.
Tuolta jo vähän jotain fiksua sanaa, Terveyskirjaston sivuilta astetta kliinisempää infoa. Mun vaikeuteni johtunee pään sisäisistä asioista, mutta ennen kuin innokkaimmat inisijät meinaavat tukehtua muroihinsa Pätemisen kiireessä, voin todeta että J ei ole ainoa jonka kohdalla orgasmi estyy. Aivan varmasti joku epäluottamus sun muu sen herran kohdalla vaikuttaa, mutta enemmän tai vähemmän joka ikinen muu mies, jonka kanssa seksiä on harrastettu, on kokenut saman kohtalon. Siis että en ole vielä kenenkään kanssa lauennut (paitsi J:n), joten niele ne murot, älä hengitä niitä.

Maailmanlopun darra

Ne oli sitten Paikallisen häppeningit siinä. Aivan liikaa juomaa, siis silmittömästi liikaa. Ja vielä jatkot, tosi oudolla köörillä. Mentiin neiti T:n luo, ja kappas kuka sinne jäikään viimeiseksi. "Jos mä tyhjään ton sulta jääneen lasin...", sanoo J josta neiti T on sanonut ettei oikein tiedä kuinka siihen suhtautua koska se on vaikuttanut joskus ihastuneelta. No, kukapa ei, onhan neiti T ihana ja kaunis. Neiti T on antanut mun ymmärtää, että hän ei ole ollut kovinkaan innoissaan mahdollisista ihastus-tunteista, mutta mene ja tiedä. Myönnän aivan suoraan, että mustasukkaisuuden puuska huitaisi ylitse, ja kotimatkalla pohdin kuinka vittumaisesti vastaisin jos J:stä vielä sen yön aikana kuuluisi. Pointtina, että jos se jotain huutelisi, olisin esittänyt surunvalitteluni siitä, ettei neiti T:ltä lohjennutkaan, voih. Eihän se tietenkään huudellut. Ja tiedän tän kaiken kuulostavan juuri niin typerältä kuin mitä se on. Joskus yllätyn itsekin, kuinka kateellinen ja mustasukkainen osaan joskus olla.

J viikonloppuna jutteli lähtevänsä todennäköisesti tänään. Kai mua aavistuksen harmitti, ettei se voinut edes heippaa huikata. Mutta, täähän se on koko ajan ollutkin mun ongelmani, kun kuvittelen sitä kiinnostavan yhtikäs mikään. Enkös viime päivityksessäni todennutkin saavani vielä kärsiä. Tässä kuolemantoivo-darrassa on ehtinyt muutaman ahdistavan ajatuksen käymään läpi. Kuin myös katsomaan lukuisia jaksoja tyhjänpäiväisestä sarjasta, koska muuhunkaan ei pystynyt. Mutta en oksentanut! Pointsit siitä.

Ilmeisesti darra alkaa oikeasti olla nujerrettu kohta, sillä äsken suunnittelin kauppalistaa huomiselle, ja siihen kirjautui kaikenlaista. Vähän saattaa jossain tuolla takaraivon uumenissa pilkahdella ajatus siitä ruokailukutsusta... Että jos kutsuisi Deitin tänne syömään joku ilta. Emmä tiä, mitään kovin totista en ole ehtinyt pohtia, mutta kauppalista näyttää vähän siltä, että joko syön hyvin ja hyvää itsekseni tai jonkun kanssa.

Liha on heikko

Lauantaina siemailin Paikallisessa. Minuuttia ennen sulkemista J, joka istui toisessa seurassa jossain perällä, kysyi viestillä haluisinko tulla hänen luokseen juttelemaan. Vastasin, riippuen seurasta. No, menin kuitenkin, vaikka seura sisälsi sen yhden naisen, jonka tiedän olevan J:n kaveri ja joilla on ollut vähän vipinää vällyjen alla. J:n sanoin viimeksi on nussittu ehkä kolme vuotta sitten eikä se ole ollut kovinkaan tyydyttävää puolin eikä toisin. Miksi kukaan sanoo noin? Pitikö sen mystisesti mulle vakuutella jotain? Mentiin J:n kanssa edeltä kun se nainen kävi hakemassa kotoaan pari siideriä. Mulle. Hah, bitch! J oli lievästi yllättynyt kun se nainen jonkun ajan päästä soitti olevansa siinä alhaalla, oli kai olettanut sen jäävän sittenkin kotiin nukkumaan tai jotain. Outoa istua siinä. En juuri perustanut siitä naisesta, mutta ihmekkös tuo. Olin kuitenkin ystävällinen ja toivon ettei ainakaan päälle päin näkynyt etten juuri välittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Lopulta se nainen luovutti ja lähti. Hah, bitch! kymmenisen minuuttia lähdön jälkeen se laittoi J:lle viestiä. "Haluukko nähä?" Miksi. Näytti kuitenkin. Nainen kysyi panemismahdollisuuksista ja samaan lauseeseen itse totesi niiden olevan köykäiset. Taisi mainita jotain mustakin, että oli mukava tutustua tai jotain. J vastasi sille, että hänen panemiskykynsä juuri sillä hetkellä on aika olemattomat, mutta jos toi Neiti S tosta lähtis? Mitä vittua? Se nainen on kuulemma vähän molempiin kallellaan, ja koska joskus hetken huumassa olen todennut jollain naisella jollain pornonpätkällä olevan herkullinen perse (="tota vois vaikka nuolla"), hän oletti että mua voisi kiinnostaa. Jaha. Hekoheko. "Eiku hetkinen, menikö mulla nyt nimet sekaisin?" En voi tietää. "Niin että mitähän se mahtais tarkottaa..." Susta en lähde lukemaan yhtikäs mitään. Niin että jos hän ensin sanoo ettei hänellä ole panokuntoa mutta mulla saattais, siinäkö kohtaa meni nimet sekaisin? Alatko tosiaan siinä vaiheessa ehdottelemaan? Ei sillä olis kuntoa ollut kuitenkaan, sen verran monta kaljaa alla. Ihan piruuttani totesin siis, etten lähde hänestä lukemaan mitään. Sanokoot suoraan.

Yön keskustelut oli vähän hoopoja. Ei aina niin kivoja. Mutta jossain välissä puolivitsillä otin puheeksi sen, kuinka hän oli sanonut seksin sen naisen kanssa olleen ei-niin-tyydyttävää. Tarkoituksena mulla oli kai kysyä, että mitäs se sitten oikein kyselee sen mahdollisuuksia jos ei kerta ois häntäkään tyydyttänyt? Tai että jos siitä on niin kauan ni miksi se edelleenkin kyselee? (Ei nimittäin ollut varmasti ensimmäinen kerta sinä aikana ku mä olen J:n kanssa touhunnut.) Jäi kuitenkin toteamatta se, että miksi sitä vielä kyselee, mutta J jatkoi aihetta siihen, että mä olen vähän poikkeuksellinen hänen mielestään. Hänen kokemusten mukaan naiset ei syty niin helposti, toisin kuin sitten minä josta myös näkee että mä nautin. "Tai sitten sä olet hyvä näyttelijä." Mä olen siis halukkaampi kuin muut, nopeammin mukana pelissä ja selkeämmin myös näytän pitäväni siitä. Mietin sitten ääneen, että en pidä itseäni mitenkään erityisen kiinnostuneena, siis että omaisin mitään nymfon piirteitä. Nautin siitä. Ja mietin, miksi tuntuu että monet munkin kaveripiirissä olevat naiset ei vaikuta olevan kovinkaan kiinnostuneita seksistä. Syynsä kaikilla varmasti, ja paljon saattaa vääristää sekin ettei jokainen vaan osaa tai halua keskustella aiheesta avoimesti. J sanoi, että vaikka näytänkin nautintoni, hän ei ole juurikaan nähnyt mun laukeavan. En tiedä sitten miten muut ihmiset laukeavat, teenkö jotain kovin eri tavalla? Totuushan toki on, että mä en suinkaan joka kerta laukea, en lähellekään. Välillä oon sortunut vähän feikkaamaan jotta kiusa lakkaisi. No, jos se ei ole mennyt läpi, paineet on poissa :D. En tietenkään J:lle myöntänyt feikanneeni yhtikäs mitään.

Loppuyöstä nuokuin pahasti, ja J puolitosissaan vitsaili että pitääkö hänen heittää mut pihalle. Tosi hienovarainen vinkki siitä, että vois olla parempi jos menisin kotiin. No, puin villatakkia sun muuta jo päälle, niin herra toteaa että ei hän nyt kutsu mutta onhan tuollakin toi sänky. Älä viitti. "No ei, lähe menee", ja virnistys päälle. Olishan se ollut siinä vaiheessa, vähän vaille kahdeksaa aamulla, mukava jäädä vaan siihen ja nukahtaa, mutta kieltämättä ihan fiksua kävellä kotiin. J laittoi viestiä jo vajaan kymmenen minuutin päästä ja kysyi onko tyyny hyvin. Piruuttani en katsonut viestiä kunnolla, odotelkoot siellä. Kymmenen minuuttia myöhemmin tulee viesti, "pitäiskö mun huolestua?" Hellyn ja nappaan kuvan siitä, missä olen menossa ja vastaan että noinko nopeasti se luulee mun pääsevän kännissä kotiin. "Ei ihan toi ajantaju pelaa..." Hyvä kun huolehdit kuitenkin, ei välttämättä tulis pyydettyä apua. Vielä jotain typerää viestiä, ilmeisesti hän kokkaili yöpalaa itselleen. Mua vähän ärsytti ja ainakin väsytti suunnattomasti, joten totesin sammuvani nyt, hyvää yötä. Jotain typerää edelleen takaisin. Hei mä lähdin kotiin, deal with it. "Joo joo okei, tarkista ny se tyyny." Tais siinä muutakin löpinää olla. Pitääkö laittaa puhelin kiinni? Mene nukkumaan. "Njaa. Laita kii."

Sain nukuttua aivan liian vähän ja jo muutaman tunnin päästä herään tokkurassa. Tärinä päällä, mutta kamala nälkä. Hetken mielijohteesta laitoin J:lle viestin olevani hereillä, se on joskus ihmetellyt mun kyvyttömyyttäni nukkua kännissä yhteen menoon enempää kuin 3-4 tuntia. Torkuin parisen tuntia pätkissä, kunnes sen verran virkistyin, että jaksoin laittaa pyykit koneeseen ja tiskata. Suihkusta tultuani J oli vastannut, "sain nukutuks". Kello oli jotain vaille viisi iltapäivällä. Totesin käyneeni suihkussa. "Hienoa." Eikö, tosin raikkauden tunne tuskin säilyy, koska mä haluan seksiä. Kiinnostaako? Muussa tapauksessa hyvää illan jatkoa. Vastaus oli kaikeksi yllätykseksi myöntävä. Ja yllätin kysymyksellä itsenikin. Olin meinannut jo pari kertaa laittaa Deitille viestiä, mutta jokin esti. Vaikka olisin varmaan senkin saanut suostuteltua seksiin kohtuullisen helposti. Se vain olisi mutkistanut asioita, plus mun ei tehnyt varsinaisesti sen kullia mieli. Seksiä nyt kuitenkin. Ja aivan saatanan paljon. Sovittiin, että lähden tulemaan J:lle päin. Eihän se ollu saanu käytyä ees suihkussa. Kävi kuitenkin sit kun tulin. No, olipahan ainakin varmuudella raikas. Hetki istuttiin keittokomerossa, kunnes käyn vessassa. Sillä välin J kolisteli itsensä koneelle. Riisuin farkut ja neuletakin ennen makkariin menoa. Virikeleffa etsinnässä, kömmin sänkyyn. J kipuaa viereen, vanha rutiini. Aloin leikittelemään heräilevällä kalulla, kutittelemaan sen vartta. Kohta J vie kätensä mun haaroihin, hellästi etsiskeli tietään kankaan alle. Lipaisin huulet kosteiksi ja asetuin lähemmäs kullia. Suihkunraikas, sitä se oli. Ja ah niin tuttu, herkullinen, iso. Sitä on aina ilo nuolla ja imeä, silkkisen sileää tattia ja jämäkkää vartta. Ei yllä kokonaan suuhun, kakominen olisi taattu. Kassien kutittelu aiheuttaa terävän ilmasuhauksen herran hampaiden välistä, varsinkin jos samalla imaisee kalun liukuen suuhunsa. Sormet mun haaroissani kertoi myös ajoittaisesta keskittymisen herpaantumisesta, mutta sitten ne taas muistivat missä ovat ja jatkoivat klitoriksen kiusaamista. Kun klittakiusa alkoi käydä liialliseksi ja posketkin väsyä, nousen koholle ja kiipeän J:n päälle. Se kulli oli saatava sisään, sitä pimpsa oli huutanut koko päivän. Jo pitkään. Ja se oli osasyy myös siihen miksi Deitin kalu ei kelpaa. Huuh, hetkeen ei pimpsa ollutkaan venynyt siihen mittaan, piti vähän totutella. Muka! Pah, kunhan liukkaus ehti peliin. Kaivoin rinnan toppini alta esiin, puristin sitä ja tarjosin J:n ahnaille huulille. Miehen lantio tekee työtään, itse keinuin oman osani. Jotain niin herkullista, kun J ohjailee käsillään pakaroista kiinni pitäen, milloin haluaa mun pysyvän paikallaan ja vähän etukenossa, jotta hän saa työnnettyä kaluaan pienellä liikkeellä sisään, liikettä hitaasti kasvattaen, lopulta juntaten pohjaan. Ja kun pieni lepo on paikallaan, painan pilluni aivan kiinni siihen kaluun, klitta hieroutuu karheaa karvaa vasten. Kohottaudun pystyyn, puristan rintaa, toisella kädellä hamuilen selän taa, kutittelen kasseja. Siinä asennossa on vaan hankala liikkua kalua pitkin, mutta J painaa lantiollaan vastaan. Nuolaisee sormiaan ja vie ne klitalle. Toinen käsi estää mua tulemasta yhtään alas, täytyy pysyä suoraan päällä. Otan tukea sen reisistä, huohottaminen alkaa huimata. Herkkä klitta kuitenkin äkäilee eikä suostu suomaan puhdasta nautintoa. Lopulta on pakko työntää käsi pois ja rauhoittua. Huohotan sen olkapäätä vasten, kunnes hän ohjailee hieman koholle ja aloittaa työntelyn uudelleen. Kädet puristavat pakaroita, siirtyen vähän kerrallaan lähemmäs peppuvakoa. Lopulta yksi sormi alkaa painelemaan tietään peppuun samalla kun kalu työntyy pilluun. Ahh. Nautiskellaan aikamme ennen kuin tarvitsee taas hengähtää. Kierähdän pois ja hamuan kohta kalua kädelläni. J painaa päästä viestinä, että haluaa mun ottavan sen suuhun. Mielelläni. Maistan itseni siitä. Lipaisen myös etusormeani, jonka vien kiusoittelemaan peppua. Herra on rentona, sillä hellästi painaltaen sormi uppoaa kiltisti sisään. Ja se huokailu, ah, kalua täytyy imeä vielä enemmän. J tuo kätensä hieromaan kalua kun posket alkavat väsyä, jatkan sormen kiusaa. Pienellä liikkeellä pyörittelen sitä, tunnustelen, liikuttelen sisään ja ulos. Kuulen kuinka laukeaminen lähenee. Onnistun jopa nappaamaan kalun huulieni väliin juuri kun kerma purskahtaa ulos J:n säpsähdellessä ja ynähdellessä. Nopea nielaisu ettei tarvitse enempää maistella. hetki täytyy myös hengitystä tasata, ja makoillaan hiljaa.

Pitäähän toinenkin varvi saada, kun ollaan aikamme teetä ryystetty ja tupakoitu. Lähdin vessaan ja puin samalla rintsikat takaisin, mutta kun tulen ulos niin kuulen voihkintaa makkarista. Uusi video pyörimässä... Kömmin J:n viereen. Hetken aikaa vaan katsellaan, kunnes avaan herran kylpytakin ja hamuan kalun käteen. Sen varsi tuntuu ihanalta, kun se jämäköityy ja kasvaa. Mikä siinä onkin niin lumoavaa, seisovassa kalussa? Sitä on vaan pakko päästä hieromaan, nuolemaan, kuolaamaan, nussimaan. Tosin nyt jätin kalun härnäämisen vähemmälle ja sujautin käteni pikkuhousuihin. Sormella sivelin ja hain kosteutta, upotin sisään, kuuluu pientä litinää. J kuulostaa kiihottuneelta, taitaa katsella enemmän mun kättä kuin videota. Upotan toisenkin sormen, vien kosteutta klitalle ja hellästi pyörittelen siinä. Tuntuupas hyvältä, pitkästä aikaa. Aiheutan itselleni säpsähdyksiä, J taitaa saada niistä aina vain lisää ponnetta. Lopulta se kohottautuu ja tuo oman kätensä leikkiin. Klitta saa haluamaansa, nyt ollaan matkalla oikeasti laukeamaan. Sen verran tajuan mitä kuulen, että pakko sanoa mutta mä kuulostin aika saatanan hyvältä ;). Lähenee, lähenee, yritän pysyä rentona. Vaan ei. Taas se ainainen temppu, että klitta herkistyy vaan liikaa. Vittu. Hetken sain hengähtää, kunnes J nousee polvilleen ja survaisee kalunsa mun naamalle. Ime, oli viesti. Ja imen. Nuolen. Ynisen, kun J alkaa kiusata pimpsaa taas. Nyt melkein kaduttaa etten käskenyt sitä nuolemaan, se olisi nimittäin maittanut juuri sillä hetkellä. Sen sijaan huohotin ja lutkutin kalua, upotin kynteni J:n takareiteen. Kömmin alta pois ja käskin miehen makaamaan. Imaisin kalun takaisin suuhuni, käänsin peppuani enemmän J:n suuntaan kun käsi vaati päästä leikkimään. Selkä notkommalle, näkeeköhän J pimppiä vai tunnusteleeko vaan käsillään? Teki mieli vain painaa lujemmin kättä vasten, olla oikein tarjolla. J ei sallinut mun heilauttaa jalkaani sen yli vaan pakotti pitämään ne yhdessä. Peppu kuitenkin niin tarjolle kuin mahdollista, nyt ainakin näki mitä teki. Sormi kiduttaa klitorista, välillä työntyy pimppiin. Kieltämättä olisin itsekin halunnut nähdä, mutta keskityin nuolemaan kalua. Pimppi alkoi olla aivan liian herkillä, ja sanoinkin että nyt iiihan hellästi. Paskat se mies mitään hellää, sormi vaihtoi pepun puolelle. Siihen jäi kalun imeminen, herra toi kätensä hieromaan ja mä vain huohotin patjaa vasten peppu pystyssä sormen upotessa sisään. Nopeammin ja syvemmälle, uuh. Tunsin oloni niin tuhmaksi, likaiseksi, ja nautin kuullessani kuinka J yhtälailla nautti näkymästä ja lopulta laukesi sormi mun pepussa.

Loppuilta vietettiin keittokomerossa tupakoidessa ja kokkaillessa. Katsottiin vielä joku pätkä ikivanhaa sarjaa. Jonkun uskomattoman paskan leffan alkupäässä totesin että tähän en enää pysty ja poistuin tupakalle. Puin loputkin vaatteet ja totesin että nyt taitaa olla aika lähteä kotiin. "Nähdään ehkä huomenna, en vielä toivottele hyviä jouluja." Näin teemme.

Tänään on pieni häppeninki Paikallisessa, sitä tarkoitti näkeminen. Ja J on poistumassa kaupungista taas ja on ties kuinka pitkään poissa. Vitsaili siitä, että tulisin jouluksi sen mökille. Hah, niinpä kai. Ehkä nyt kuitenkin vietän joulun mieluummin perheeni kanssa kuin sen mökillä päissäni. Vaikka kovin mielelläni sinne menisinkin, en kyllä jouluksi. Kaikella rakkaudella.

Nyt sattuu. Jokainen lihas reisistä niskaan on kipeä. Pimpistä puhumattakaan. Se on niin rääkätty, että kyllä tietää taas saaneensa. Enköhän mä tätä vielä jollain tavalla saa katua, mutta nyt ei kaduta kyllä yhtään. Pitkään kertynyt puute on hellittänyt edes vähän. Ja mistäs sen tietää jos vaikka häärin Deitin kanssa joulun aikoihin, luulen sen olevan aikalailla itsekseen. Tosin mun täytyy nyt kyllä ihan kunnolla miettiä, kannattaako mun harrastaa seksiä sen kanssa. Sen pepun kutittelut kyllä herättää himon, mutta sen rajut otteet sormien ja suun kanssa on vieläkin tuoreessa muistissa. Ja se kalu ei vaan täytä samalla tavalla... Puhumattakaan siitä, että tää nyt hieman epämääräisen lämmin mutta silti aika vahvasti kaverillinen suhde saattais vääntyä kummaan solmuun. Ah tätä elämän vaikeutta! :D

Tokkura

Oivoi ja aijai. Operaatio peruuntui, koska flunssa. Mä oon sairas nainen. Ja koska kiukutti, Deitin ehdotus leffaanmenosta kävi enemmän kuin hyvin. Ja ennen leffaa käytiin syömässä sushia. Deitti maksoi o_O. Tosi khuulisti "duunipaikka maksaa, lounareita!" Mut eittämättä tuli vähän hassu fiilis. Mä en ole todellakaan tottunut siihen, että mulle tarjotaan. Se luo saman tien velvoitteen korvata joko suoraan rahallisesti tai vastapalveluksena. Ja vaikka kuinka sanottas ettei tartte maksella takas, se jää sinne, ilmaan roikkumaan. Mut eniveis, mulla oli hauskaa. Ja leffa oli hyvä. Ja kiukutus rauhoittui. Flunssa ei niinkään, ja siksi nyt makaankin sängyssä lie monettako tuntia ja olen tukossa ja napsin lääkkeitä ja katson Beauty and the Beastia Ruudusta ja edellinen jakso oli niin ällösöpö että mun romanttinen puoleni suorastaan nyyhkytti herätessään. Voi yök. Ja sitten heräsi se kamala ajatus, että missä mun hirviöni? Tarjosko se mulle eilen sushit vai onko se vielä totaalisen hukassa koko tyyppi? Mut ku mä nyt kovasti voisin haluta sellasen kivan pitkänhuiskean miehen joka ottaa kainaloon ja antaa maailman parasta seksiä sillä hitusen suurella kalullaan all night long ja just sillon ku mä haluan eli koko ajan.

Olenkohan ottanut jo tarpeeksi liikaa nappeja?

Ajatukset harhailee

Selvisin matkailusta, tosin käyttötili taitaa vaatia rankkoja ensiapueleitä. Ihan pikkasen elän lainarahalla, mutta menkööt. Oli se sen arvoista.

Kävin paikallisessa eilen tissuttelemassa vähän viiniä, huuhtomassa matkan pölyt. J saapui joskus puolen yön jälkeen. Paikan mennessä kiinni jäätiin pihalle vielä tupakoimaan. "Sä et varmaan teetä tai keppanaa?" En sitä olutta juo. "On mulla myös murukahvia." Mutta ei maitoa. "No piimää löytyy. Ja jogurttia." Naureskeltiin vähän, mutta en sanonut suuntaan enkä toiseen mitään. "Kai sitä vaan nukahtas hetikohta." Niin *haukotus*. Kieltämättä houkutteli kyllä, mutta en mä lähe sinne hitto hetkeksi istumaan ja kömmi sit kylmissäni kotiin, tai jää sinne nukkumaan ja heräilemään pitkin yötä kun tänään täytyy kuitenkin töihin lähteä. Halattiin hyvät yöt ja lähdettiin suuntiimme. Saatoin mainita, että keskiviikkona saatan ehkä nautiskella viiniä. "Varastoon vai?" Kyllä, kun ei ihan hetkeen vissiin kykene operaation jälkeen tissuttelemaan. Emmä nyt oikeesti varastoon juo, mutta kun on vapaata ja jännitys tihenee d-dayn lähetessä. (Ja en ole suunnitellut tarkkaa aikataulua mokomalle, kunhan hetken mielijohteesta totesin ääneen että saatan viiniä maistaa.) Turhahan sitä on jännittää, mutta kun aina kaikkea uutta ja tuntematonta vähän stressaa. Ainakin tää neiti. Nyt vähän huolestuttaa kun kurkku tuntuu vähän hoopolta. Jos tässä onnistui joku lenssu iskemään, operaatio siirtyy. Niin epämiellyttäväksi kuin parantumisen kuvittelenkin, mieluummin ottaisin sen nyt enkä joskus tulevaisuudessa.

Matkalta ostelin vähän yhtä sun toista myös keittiöön. Ja nyt mielessä on pyörinyt ajatus, että ehdottaisin Deitille laittavani sille ruokaa. Mikä on ihan tyhmää, koska ajatuksena se toiselle ruoan tekeminen on tosi kiva juttu, mutta todellisuudessa se päätyy siihen että ruoka jollain tavalla epäonnistuu joko oikeasti tai vaan mun mielessä, ja lopputulema on se että mollaan ruokaani ja muut vakuuttelee että se on just hyvä näin. Ahhahaa mikä klisee. Enkä tiedä kuinka viksua se on ehdotella moista. Ja sen täytyis tapahtua joko ihan tässä parin päivän sisällä tai vasta joskus mahdollisesti ens vuoden puolella. Eli ens vuoden puolella. Mutta kun tiiän että se tykkäis kokkailla tai ainakin syödä, ja sen vois kivasti tänne kutsua. Toisin ku sit esim neiti H, joka mieluummin puuhaa kaiken aina heidän residenssissään, enkä mä nyt toisen kotiin mene kokkailemaan kun se toinen on ihan yhtä kova kokkaamaan. Idea on nyt siinä että mä teen ja toinen syö :D. Ei vittu tässä löpinässä ole mitään järkeä. No joo, asiasta eteenpäin, ois sille Deitille pieni tuliainenkin. Ja annoin J:llekin puolihuolimattomasti tuliaisen. Ikään kuin hetken mielijohteesta, en ollut ostanut sitä spesifisti sille tai kenellekään muulle. Kunhan jollekin.

Ai perse, töihin tänään. Yhtään ei huvittais. Ja jännittää toi kurkku. Mä en vittu ala yhtään jos joku lenssu nyt yrittää päälle. Ja se (joskin lyhyt) työvuoro ei auta kyllä yhtään.

Panettaa. Mä haluan kuumaa seksiä. Ei mitään soololeikkejä, vaan oikeaa, hikistä, tuoksuvaa seksiä. Pimpsa huutaa täytettä.

Pikkulauantai vissiin.

Saatoin päihtyä, hups. Saatoin myös ikävystyksiksiksiksissäni laittaa yöllä Deitille viestiä. Sehän vastasi heti. Oli keskustassa jossain kuppilassa ihan samalla asialla kuin itsekin. "Ehkä mun pitäisi suunnata sinne. Tms. Emt." Niin. "Mut ollaan siis kohta siirtymässä kotiosoitteisiin ja voisin tulla sinne ja ottaa kainaloon." Deal. Kuulosti tosi hyvältä ainakin silloin kännissä. Ja olihan se kyllä aika kivaa nukkua toisen kainalossa. Ja aamun pikkutunneilla heräillä kun toinen puolinukuksissa kutittelee peppua, silittelee, sujauttaa kankaan alle... Voihan muna, nyt panettaisi kivasti. Onneksi Deitti kiiruhti krapuloissaan töihin, en vahingossakaan sorru ehdottelemaan sille. Koska mä en nyt halua sotkea tähän seksiä. Joo älä kysy.

Pitäis vissiin pakata. Eli laittaa toi yks puuttuva paita tonne jo eilen pakattuun matkalaukkuun. Jep.. Rankkaa.

Täytyy kyllä ehkä kaivella joku väristin esiin ja vähän hellitellä paikkoja.

Kiukuttaa

Jep, nappeja edelleen, vähä puolkuntonen olo ja olemus. Illaksi töihin, sen jälkeen saatan nautiskella vähän viiniä. Perjantaina päräytän ulkomaille itsenäisyyttä juhlimaan, jamma jamma. Palaan ensi viikolla, käyn kerran töissä, sitten vuorossa on pikainen hammaslääkäri jotta ehtii just ja just hoitaa sen kuntoon ennen pientä epämukavaa operaatiota. En enää muista jaarittelinko jotain operaatiosta tammikuussa - no, se siirtyi ensi viikolle... Onpahan alta pois, mutta vähän kyllä hirvittää. En lähde tämän tarkemmin asiaa selittämään (kyseessä niin maan perusteellisen rutiinijuttu ettei siis mitään ihmeellistä luvassa) koska pieni vainoharhaisuus nostaa pitkästä aikaa päätään. Sen verran olen jutusta kavereilleni tarinoinut, että sehän yhdistettäis tähän blogiin törmättäessä suoraan... Notta antaa nyt olla (ihan ku tästä ei muka vielä tunnistaisi).

J tuli kotiin. Johan sai terapeuttiakin lainaksi, kännissä en osannut kieltäytyä. Kiltisti olin. Nyt vaan vähän kiukuttaa, että se ottaa melkeinpä päivittäin yhteyttä, mutta samaan aikaan yrittää (tai yritti ainakin kerran) vetää jotain rajaa meidän väliin. Siis. Onnistuin sunnuntaina hieman humaltumaan, ja sen pistäessä viestiä mainitsin asiasta. Kunhan jotain höpötin, että mitähän tästä vielä koituu, herra totesi ettei hän ole isännöintikunnossa. Mietin että mitähän vittua mä muka olin kirjoittanut kun tuo oli kirkkain johtopäätös. En tiennyt vaikuttavani noin tyrkyltä todetessani olevani pienesti päihtynyt ja että kotiin päästyäni saatan sortua vielä yhteen. Mutta kai se oli just ihan looginen päätelmä, että mähän yritin kutsua itseäni kylään. Että tähän se nyt sitten menee. Ärsyttää. Älä sitten pidä vittu yhteyttä jos et osaa olla ajattelematta, että mä olen jotenkin koko ajan kinumassa sinne. Ja ihan itse vittu viikonloppunakin kutsuit suvereenisti luokses niin suoraan kuin vain kykenee, hyvä ettet kesken lauseen.

Joo, ei tässä ulinassa ole järkeä. Jotainhan sekin kai kertoo että toi ärsyttää. Tiedän. En muuten yrittänytkään peitellä puhelintani, kun krapularupattelun lomassa siinä miniatyyrikeittiössä sain viestiä Deitiltä. Ihan ku tota jääräpäätä kiinnostas vilkasta näyttöä nähdäkseen keneltä viesti tuli... Mutta ihan vittu kiusallani. Hah, hyvä että Deitti laittoi useamman viestin, näytän mäkin ees vähän siltä että mulla ois elämää :D.

Saikkua.

Tästä sairastamisesta ei tuu loppua. Uudet napit naamariin ja sängyn pohjalle. Tai no, ei tässä ihan pohjalla olla, mut veto pois, särkee, väsyttää ja vituttaa. Ennen kaikkea vituttaa. Tarttee just mulle iskee nää hiton sitkeet basillit. Ja viimeisimmästä lenkistä on jo ikuisuus aikaa, eikä vieläkään pääse!! Vittusaatana. Mä olen niin takaisin lähtöviivalla tai jopa sen takana, et lenkin pituuden saaminen takaisin mukaviin mittoihin vie ihan hitosti aikaa ja vaivaa. Ja sit mun onnella tästä talvesta tulee joku saatanan runkkutalvi, joka loppuu heinäkuun lopulla. Että ei sit tartte olla terveenä. Tai sit saa paleltua niin huolella, ettei tarvi paljo pihalle mennä hyppimään trikoissa. Perkele.

Ei tartte ees haaveilla lähtevänsä baanalle viikonloppuna. Että vaikka oiskin ok olo ni ei tartte kyllä yhenkään kollin kanssa kielijumppaa harjoittaa tai sillä kollillakin on joku tappajabasilli nielussa. No joo, saattaahan tietty olla et nää tabut jopa tehoais, mut mä en ota sitä riskiä et joku rassu saa tän saman mulkun riesoikseen. Iiihan ku oisin ees siinä tilanteessa että kielijumppa ois edes etäisesti listalla kuitenkaan...

Ai saatana ku jaksaa turhauttaa. Yyyh ja valivali.

Ei tähän keksi ikinä mitään!

Ei ole sen vertaa asiaa, että keksisin kuvaavan otsikon. Ei oo kuvailtavaa. Hah. Sehän itsessään kertoo jo jotain.

Deitti laittoi eilen suorasukaisen kahvikutsun. Nähtiin ja käytiin kahvilla. Oli kyllä jotenkin hauskaa. Toki minä ja mun älytön panikoiva ja ylianalysoiva mieleni pohdittiin siinä taustalla että mitä tää oikein tarkottaa ja mitä toi mies oikein ajattelee ja miltähän tän pitäs tuntua ja miltä musta nyt tuntuukaan hä. Vähän sellanen varovainen suhtautuminen, mut en usko sen paistaneen naamalle ihan suoraan sentään. Juteltiin ja vitsailtiin, herra sai mut parilla jutullaan repeämään kunnon naurunremakkaan. Ja kun tiet erosivat, halattiin taas kunnolla. Ja siinä samalla mietin, että onpas todella mukavaa tuntea toisen fyysinen läheisyys, mutta ihan siihen samaan hengenvetoon totesin, että ei tee sitä miestä mieli. Ööö. Okei. No, näillä mennään. Vähän elättelen toiveita, että osaisin tässä pikkuhiljaa alkaa ottamaan yhteyttä myös, ettei se kippaannu vaan herran niskaan. Siis että jos tahtoisin tässä kaveruutta rakentaa ja ylläpitää, niin se eittämättä vaatii jonkin sortin sosiaalista kanssakäymistä? Ja jos sen jättää vaan toisen osapuolen harteille, saattaa hyytyä sille tielleen. No. En kyllä ota paniikkia tästä. Hauskaa oli, se on pääasia.

Ja sit.
J:stä on kuulunut melkein joka päivä tässä kuluneen viikon aikana. Halaistua sanaa en ole sanonut siitä, ettei Deitin kanssa oikein toiminutkaan. Kunhan olen samaan vanhaan tyyliin kuunnellut sen ajoittaista tilitystä ongelmista tai sitä muuten vaan tulevaa tarinaa ja kommentoinut jos on ollut jotain ajatusta. Hyvässä hengessä. Sitten herra totesi, että olen tervetullut mökillä käymään tässä joskus. Aloitus oli kesässä, mutta kohta tuli lisäys että talvellakin jos nyt sattuu joku sopiva ajankohta osumaan. Tää koko mökkihomma on vähän sellanen monisyisempi kuin mitä täällä olen siitä koskaan tainnut kertoa, joten jos sanon, että mielelläni menisin sinne, tarkoituksena ei todellakaan ole juosta J:n kainaloon. Mutta niinhän se kuitenkin näyttäytyy näillä eväillä. Enkä voi syyttää. Auttaako jos sanon, että mä todella yritän pitää kynsin hampain kiinni siitä, että tää sähellys ei johda enää takaisin vanhoille urille. Jos olen jo kerran onnistunut kieltäytymään seksistä, pitäishän sen uudelleenkin onnistua? Plus Deitti varsin onnekkaasti sai mun ajatuksia irti J:stä, ja omasta mielestäni katson sitä nyt uudemmasta vinkkelistä. Toivottavasti vähän terveemmästä.

Viikonlopulle on vain vähän ohjelmaa, mutta hauskaa sellaista. Saas nähä mitä siitä seuraa! Tuskin mitään niin tuhmaa kuin haluaisin, mutta eipähän tartte kotona mädäntyä.

Oliko mulla joku ajatuskin?

Vähän kuin huomaamatta on soololeikit jääneet ajan saatossa vähemmälle. Deitin kanssa viestaillessa tuli pari kertaa leikittyä, mutta eipä oikein muuten. Ei oikein huvita. Ei tee mieli. Ei kutsu. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että syttyisin kyllä aika helposti jos sopiva henkilö sanoisi tai tekisi jotain sopivalla hetkellä... Se on aina mennyt vähän niin mulla, että kun kuvioissa on joku jolta saa tai jolta edes saattaisi saada, lelut jää kaappiin tai missä ne nyt ikinä ovatkaan. Mutta kun oli se ikuisuudelta tuntunut kuiva kausi miesten suhteen, silloin kyllä paristoja kului ja lelut surisi! Tarttis kenties vähän aktiivisemmin herätellä itseään, tekisi nimittäin vamaan ihan hyvääkin vähän leikitellä ja ylläpitää libidoa :D.

Kuinkahan paljon muut naiset tällaisia pohtii? Tällä hetkellä ei kaveripiirissä moisia keskusteluja käydä (onko koskaan käytykään?). Siis seksistä tai muusta vastaavasta ylipäänsä. Njaa, kai se joskus heräilee, on nimittäin joskus tullut ihan hyviäkin keskusteluja käytyä. Nyt en vaan saa päähäni, että kenen kanssa...

No, turha aiheesta on mitään ongelmaa itselleen kehitellä. Hyvin on tähänkin mennessä pärjännyt ilman, että edes viikoittain sooloilisi. Eikä se mitenkään häiritse tai haittaa. Jostain syystä tuli nyt mieleen. Ja piti ihan tänne asti tulla löpisemään turhia... Ei tällä blogilla muutakaan virkaa taida oikein olla. Mikähän järki tässä enää edes onkaan? Kun aikoinaan tänne aloin rustailemaan, oli ajatuksia ja sanottavaa ehkä vähän enemmän (oliko sillä mitään sisällöllistä arvoa, se on ihan toinen juttu...), mutta kun oon viimeiset kaksi vuotta jauhanut lähestulkoon vaan yhdestä ihmisestä ja samoista aiheista, on se alkuperäinen ajatus hukkunut multa ihan tyystin. Ei kuitenkaan ole sellaista tunnetta, että laittaisin blogin pakettiin ja hautaisin pois. Mutta väkisinkin joskus herään ajattelemaan, että miksi ihmeessä viitsin tänne edes tällaista turhaa paskaa tulla kirjoittamaan? Kai tää jollain tasolla edelleen tarjoaa sen kentän jossa purkaa ajatuksiaan joista ei ihmisten kanssa tule puhuttua.

Joskohan viikonloppuna tapahtuisi jotain mielenkiintoista? Luvassa ehkä jonkin sortin ruokailu duuniporukalla silleen epävirallisesti (=pomoa ei ole kutsuttu, hah!), jos vaikka eksyisi jonnekin muualle kuin Paikalliseen, edes hetkellisesti.

Leikin loppu

Aina yhtä vaikeaa. Jotain typerää taisin sönköttää kertoessani deitille, että ei tää oikein tunnu etenevän. Yritin tehdä selväksi, että kovasti haluaisin, mutta kun ne fiilikset on päässeet katoamaan. Enkä halua roikottaa toista mukana vaan kokeillakseni viikkotolkulla josko ne sieltä taas heräisi, koska sillä aikaa pahassa lykyssä se toinen saa omat fiiliksensä niin pitkälle, että oikeasti loukkaa jos sitten lopettaakin koko touhun. Herra ei kovin monisanaisesti (=ollenkaan) kertonut, millaisia tuntemuksia hänellä olisi ollut, mutta totesi kyllä huomanneensa pari päivää sitten että jokin viilentyminen saattoi olla maisemissa. "No, näitä sattuu", oli aikalailla se sanoma. Jatkettiin kaupungilla tallustamista vielä pitkän tovin, kumpikaan ei kai halunnut vaan paeta paikalta. Tai en minä tiedä. Poukkoiltiin liikkeestä toiseen ja rupateltiin, mutta kieltämättä mulla ainakin oli aavistuksen vaivaantunut olo. Kai se luontainen pakenemisreaktio tai jotain :D. Kun lopulta tiet erosivat, halattiin kunnolla.

Kieltämättä jäi haikea fiilis. Ja luonnollisesti epäilen päätöstäni, mutta toisaalta... Tää sama on tapahtunut ennenkin, eikä ne tunteet siitä ole hirveesti mihinkään muuttuneet. Ennemmin olisin ahdistunut jos olisin jatkanut, ja se ainakin olisi evännyt kaikki positiiviset tunteiden muutokset.

Aijai, tiesin tässä käyvän näin. Melkein hurjaa kuinka vauhdilla ensin tykästyin ja sitten kadotin sen.

"Juoksuhousu runkku"

Mitähän tolla on yritetty löytää? Videoita tai tarinoita ihmisistä runkkaamassa juoksuhousuissaan kenties? Itse en ole moisiin vielä törmännyt, mutta onnea etsintään. Interwebsin ihmeelliseen maailmaan mahtuu paljon, joten eiköhän joku japanilainen ole aiheesta videon tehnyt ;).

Noin vierähti useampi päivä sängynpohjalla. Keskiviikkona alkoi kurkkukivulla, deitin tullessa illalla kylään mittasin kuumeen ja nousussahan se. Torstaiaamu alkoi lievällä lämmöllä, sitten nukuin koko päivän. Illalla pakenin porukoille, kun kuume alkoi lähennellä 39 astetta enkä halunnut olla yksin. Toisaalta en myöskään halunnut deittiä vahtimaan, selänsilittely oli lähinnä kivuliasta siinä kuumeessa. Perjantaina lekuri ja ätäkkä lääkitys, sunnuntaina vielä vallan miellyttävä hoitotoimenpide. Illemmalla valuin kotiin, olo jo sen verran hyvä. Ja deitti tuli kylään, toi puolet ruokakaupasta mukanaan. Jälleen yksi pätkittäinen yö, millonkohan olen viimeksi kunnon yöunet nukkunut?

Heittäydyn nyt hankalaksi. Mutta. Äääää. Alkaa ehkä lievästi ahdistaa tää koko deittijuttu. Mä en oikein osaa suhtautua tähän järkevästi. Mä en olettanut, että se paukkaa yöksi vähän joka yö. Ja kun mä näen kyllä, että se vähän kaipailisi seksiäkin, mutta mä en ole sen ekan kerran jälkeen oikein pystynyt. Tai no, jotenkin se toka yö meni vähän niinku hups, ei ikään ku tarkotuksenakaan, ja sit alko tää sairastelu eli eeeiii kiitos kun jo pelkkä silitys sattuu. Ja nyt sit vähän oottelen taas niitä vitun menkkoja, vaan ku ei niitä taaskaan ihan näy. Pikkuriikkistä viittausta muka, mut ei mitään oikeesti kuitenkaan. Ja joko loppu oikeat perustelut? Joo kai. No, kun mä en ole ihan varma haluanko mä sittenkään seksiä sen kanssa.... Tai mitä mä haluan sen kanssa. Joo, täytyy myöntää että on aika mukavaa nukahtaa jonkun kans, mutta se nyt ei ole millään tavalla pätevä syy ylläpitää jotain mitälie, jos ei mitään muuta ole kuitenkaan valmis tai halukas tekemään. Ku se ihastuksen humahdus kului jo vähän niinku loppuun, kai, ehkä. Nyt kun ollaan nähty, niin ei ole enää sellasta fiilistä mikä oli sillon ku viesteiltiin. Vittu mä tiesin pilaavani tänkin.

Yövieras

Due to lentosekoilut, deitti oli sunnuntaina vasta kohtuullisen myöhään kotona. Nähtiin eilen, käytiin yhdessä kahvilassa, tassuteltiin ympäri kaupunkia, päädyttiin vielä lasillisille erääseen panimoravintolaan. Menihän se nyt aika ällösöpöilyksi, kun mies nappaa kädestä kiinni. Vähän sellaista ennen kokematonta söpöilyä, mä kun en pahemmin käsistä pitele. Tai en ole pidellyt ainakaan tähän mennessä. "Mitä jos napattas spora ja mentäs sun luo." Vähän jouduin pohtimaan, koska jotenkin epäröin... No, lopulta mentiin kuitenkin. Ihan kiltisti, kainaloon, hömppää pyörimään. Mieshän alkoi pilkkimään, kello oli toki jo yhdentoista tienoilla. Kahdentoista maissa totean, että kello on jo paljon, jääkö hän yöksi. "Jos haluut." Joo. Kuoriuduin turhista vaatteista, kohta hänkin, kainaloon tuhisemaan. Mähän en noin vaan osaa nukkua vieraan seurassa, joten vähän hatarasti uni tuli.

Havahdun hereille joskus myöhemmin, on pimeää. Herra oli hereillä, silitteli kättä ja kurkottautui suutelemaan. Melkein salakavalasti käsi vilahtikin haaroihin. Olin ollut kosteana aina siitä lähtien kun herra ensimmäisen kerran oli kietaissut ohimennen kätensä lanteille, ei tarvittu siis mitään vauhdittamaan.. Ensin klitan härnäystä, sitten painallus litimärkään. Mmmh. Ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, herra ponkaisi jalkojen väliin ja hautasi naamansa pimpsaan. Aijai, sai sätkimään. Ja sormetkin sisään, mmm! Muuuttta, herkkä kun olen, alkoi touhu olla hivenen kovakouraista. Kiihko päällä, ja ehkä aavistuksen liian pitkään viivyttelin hidastamisen kanssa. En aivan lauennut, mutta ei se kauas jäänyt. Hetken hengähdys, kunnes vedän herran päälleni. Hamuilen boksereihin, lopulta herra konkoilee niistä ulos ja asettelee itsensä paikalleen. Mielessä vilahti, kuuluuko kuinka selkeästi naapuriin... Keskellä yötä, kello oli ehkä kaksi. Jalat kohti kattoa, kunnes herra vetäytyy ulos ja laukeaa vatsalle. Hetken hengähdys, kunnes pesulle. Katsottiin vielä jokin hetki jotain hömppää koneelta ja tehtiin vähän evästä. Loppuyö meni vähän paremmin nukkuessa. Tunti sitten herra lähti töihin. Illemmasti vastavierailulle.

Jaaa sit se ristiriitaisuus ja ongelmakohtien etsiminen alkaa... Mulla oli tosi kivaa, mutta samaan aikaan ehkä vähän jarruttelen. Ne fiilikset, jotka viestien vaihdossa tuli, ei oo ihan läsnä nyt. Laimeampaa, siis. No, katsotaan mitä tästä tulee, ei tässä tarvitse avioon paukata :D. Mutta entäs seksi sitten? Erittäin virkistävää saada suuseksiä pyytämättä, mutta ihan aavistuksen kovakouraista. Olenko se vain minä, mutta klitta on oikeasti todella nirppanokka. Vaikka olisin vuotavan märkä, sormien kosketus ei saa todellakaan olla luja. Ja sama pätee kyllä siihen kielitoimintaankin. Välillä ihan oikeasti tuntui melkein kipeältä, imu myös. Ja ne sormet, ei niitäkään tarvitse niin voimalla... Loppuviimein taisi jopa jostain kohtaa iho rikkoutua, sillä aralta tuntuu ja vähän on jälkeä lakanassakin. Tuntuu ihan hölmöltä, mutta en oikein tiedä kuinka pitäisi asiasta puhua? Sanoa, että voimat pois kiitos, niin hellästi kuin vain voi. Mutta niin, ettei se tunnu liian henkilökohtaiselta, tiedättekös... "Ei noin! Ihan väärin!" Mutta pakkohan se on kuitenkin esiin nostaa, koska ei se kovakouraisuus mihinkään johda. Eikä tietenkään ole myös herran tarkoituksena satuttaa tai tuntua epämiellyttävältä, vaan just päinvastoin.
Niin ja sit viel se yks juttu... Kalu. Hyvältä se tuntui, mutta ei se mitenkään mieltä järisyttävä kyllä ollut.. Ja paha tilanne, kun edellinen on ollut poikkeuksellisen suuri, siihenhän sitä tietenkin automaattisesti vertaa. Mutta toisaalta, en haluaisi lastata liikaa painoarvoa vaan kullin koolle. Ei se isokaan ole aina täydellinen. Toi voi olla paljon kivempi pepun puolella ;). Edellinen kun ei sinne juuri mahtunut.

Ja edellisestä puheen ollen. J nakkasi viestillä la-su välisenä yönä. Tahtoi taas vissiin vaan olla jotenkin yhteydessä, kai sitä on alkanut pikkuhiljaa harmittaa kun asia alkaa selkiintyä. Kysyin onko kaikki ihan hyvin, "Joo toki, etenki kaikki." Aha. No, jos on tarvetta jutella niin siitä avan mutta mieluummin ihmisten aikoihin. Toivotin hyvät yöt. Vajaa pari tuntia myöhemmin tuli viestiä, jossa herra ehdotti seksiä seuraavana päivänä. Kai jokin epätoivoinen humalainen ajatus ja kokeilu. Vastasin, ei enää. Prinssi saapuu. Katohan, multa löytyy jopa selkärankaa kieltäytyä. Ja sitten alkoi tuntua pahalta, ja kerroin senkin. Pienellä viiveellä tuli vastaus, "No hyvä. Tai no.. Hyvä nyt kuitenkin. Yritä nukkua." Kieltämättä ihan pikkasen vitutti, että herra viitsi vielä moista ehdotella. Se kun laukaisi sellaisen harmistuksen, että siinä ryvettiin koko seuraava päivä. Kivulias muistutus, etten enää saakaan sitä miestä. Mutta toisaalta, yhä vahvemmin pysyy mullakin mielessä nyt se, etten siltä kuitenkaan tarpeeksi saisi. Ei mulle riitä satunnainen krapulaseksi herran ehdoilla. Mä haluan paljon enemmän. Ja sitä en siltä mieheltä saa. Joten turha enää jäädä sitä märehtimään.

Tulossa hulluksi?

Mä en enää kohta jaksa tätä mun päätä. Ihan tosi!! Kolme testiä nyt tehty, plus se yks "mitätön". Kaikki tulokset olleet negatiivisia. Mutta pää ei anna rauhaa, vaan lisää pökköä pesään huomauttamalla kuinka maha näyttää pyöristyneen... Siis järki käteen nainen. Mä olen aivan satavarmasti vaan lihonut, parin viime kuukauden liikkumiset jääneet ihan selkeästi aikaisemmasta, kun taas syömistottumukset ei oo muuttuneet kyllä yhtikäs mihinkään. Suklaata vedetään ihan yhtälailla, ja alkoholiakin tullut nautittua tavallista enemmän, että energiaa pukkaa.

Se pelko on vaan jotain... Kohtuutonta. Pahin mahdollinen tilanne olisi se, että raskaus olisi jo niin pitkällä, ettei sitä voisi keskeyttää. Tai että sitä ei suostuttaisi keskeyttää. Siihen päälle tää viimeaikainen ryöpytys. Sellasia tunnekuohuja J:n takia. Deitin takia. Kuolemantapausten takia. Ihan perus koulun ja työn takia!

Jos en olisi näin hullu ja peloissani, nauraisin räkä poskella. Joku roti nyt hei!

Mut piti googletella.. Että onhan se nyt iiiihan varmasti niin, että testit näyttää raskauden ihan läpi sen. Siis oikeesti. Että se istukkahormoni, jota ne testit mittaa, varmasti "näkyy" vaikka raskaus ois jo - sanotaanko vaikka - neljännellä kuulla? Millon se nyt oli kun viimeksi seksiä harrastin ja millon ne menkat viimeksi olikaan.. Mikään muu asia tuskin saa mua näin vitun idiootiksi kuin tää pelko.

Yritän rauhoittua, voi mä niin yritän!

Koska.

Deitti tulee sunnuntaina. Ei nyt sentäs olla aikaa ja paikkaa vielä sovittu, mutta selvää on, että ollaan näkemässä kyllä aikalailla heti kun mahdollista. Huomioiden sen, että kaveri saattaa kärsiä jonkinlaisesta jetlagista (tosi outoa...), ja sen, että sillä on todnäk heti maanantaina duunia, ja sen etten tiedä omista työvuoroistani vielä mitään. Siis muuta kuin sen että ton tulevan viikonlopun oon kokonaan duunissa. Mä en taho pysyä nahoissani. Ja sit samaan aikaan oon niin epävarma! Ja jännittää. Ja mitähän vielä.

Pitäisköhän mun kehitellä deitille joku muu kutsumanimi kuin "deitti"? Paha vaan kun sama alkukirjain etunimessä kuin J:llä, että siinä meni se.. No, deitti kelpaa vielä.

Raastinrauta.

Se ois neiti flunssassa syyslomalla. No, flunssa alkaa olla taltutettu. Huomenna hautajaisiin, joten eilen nautiskelin viiniä Paikallisessa. J tuli paikalle jossain vaiheessa. Samoin neiti P. P jäi kauemmas tiskistä istumaan koska siinä örvelsi lauma ärsyttäviä ihmisiä. J siirtyi jossain välissä P:n seuraan, mutta tuli vielä takaisin kun P lähti kotiin. Hiljaa siinä pari sanaa vaihdettiin. Lasit tyhjeni. "Mulla ois viiniä kotona." En siihen juuri mitään kommentoinut. Poistuttiin ulos ja herra kysyi suoremmin. "Vieläkö sulle viini maittais?" Ei siinä mitään järkeä ole. Ei pitäisi.

Menin kuitenkin. Eteisessä J kysyy tuntuuko oudolta tulla sinne. Kieltämättä vähän. Mutta samaan aikaan niin tutulta. Istuttiin siinä pienessä keittiössä ja juotiin viiniä. Saatiin ihan oikeaa keskustelua aikaan, kuin myös J purkasi viime aikojen tapahtumia kun pitkästä aikaa oli terapeutti taas käytettävissä. "Eikö sun pitäny avautua jostain eikä vaan mun?" Niin kai. Pari asiaa tulevista hautajaisista puhuin. Lopulta päätin myös kertoa raskaustesteistä. Pari kyyneltäkin karkasi, kun selitin kuinka paniikissa olin ja kuinka en oikeastaan kenenkään kanssa siitä voinut puhua. Kuinka pahalta se koko homma tuntui tän kaiken muun hullunmyllyn keskellä. Tarkoitin sitä, että olen vereslihalla J:n takia, että kuolema vieraili, ja että vastapainona alan olla todella ihastunut siihen toiseen. Niin ristiriitaisia tuntemuksia, ja siihen vielä päälle se pahin mahdollinen pelko. En tiedä ymmärsikö J ihan sitä kokonaiskuvaa jota sillä hullunmyllyllä tarkoitin, mutta sympatiaa ja ymmärrystä sain kuitenkin.

Lopulta J toteaa, että hänen täytyisi mennä nukkumaan. Aikaisemmin tää on johtanut siihen, että mennään yhdessä nukkumaan ja seuraava päivä meneekin sitten krapulan potemiseen ja nussimiseen. Keräsin tupakkani, täytin vesipullon, otin puhelimen. J seurasi eteiseen, katseli kun puin. Veti sitten lujaan halaukseen. Yllättäen taas vesihanat auki. Pitkään seistiin siinä ja halattiin. "Sulle tuli niin kiire lähteä", en voi tännekään jäädä. Tää ei johda mihinkään. Et arvaakaan kuinka vaikeeta on lähteä. "Ehkä kumpikaan meistä ei ihan heti unohda. Mä en ainakaan unohda." Viimeiset silitykset, suukko otsalle, poskelle, suulle. En pystynyt katsomaan enää silmiin kun käännyin ja lähdin.

Kotiin kävellessäni päässä vaan surisi. Kyyneleet yritti puskea läpi. Mielessä juoksi väliin J, väliin deitti. Melkein laitoin deitille viestiä, mutta pidättäydyin kun ajattelin että en mä voi siihen ripustautua joka kerta kun tuntuu pahalta, koska en voi kertoa J:stä, ainakaan just nyt. Pitäähän mun itse selvitä yhdestä illasta läpi ilman, että haen jotain fiksiä, buustia, mielihyvää siitä uudesta ihmisestä. Ja J:lle mulla ei ollut enää sanoja. Kun asunnon ovi kolahti kiinni, puhelimeen tulee viesti. J. "Pääsitkö hengissä kotiin? Ei sillä että mua kiinnostas..." Just laitoin oven kiinni. Kuva pannusta, jotain ruokaa se keitteli. "Tuli nälkä." Tarttisin suolaa, mutta ei tee mieli mitään. Ehkä menen vain nukkumaan. Taitaa olla parasta. "Voi olla. kyl se prinssi huomenna tulee." Tai puolentoista viikon. Nukahdin.

Aamulla heräsin viestiääneen, deitti sieltä huuteli. Oli sadellut myös useita muita viestejä, näiltä kahdelta. Vastasin deitille. Viesteiltiin. Nauratti. Kutkutti. Kaikin puolin tuntuu hyvältä. Vilkaisin mitä J oli laittanut. Ei mitään tärkeää, kunhan oli ilmeisesti tuntenut tarvetta kurkottaa ja ottaa yhteyttä. Vastasin sille jotain, ja yllätyksekseni herra vastasi heti takaisin. Kello oli jo lähemmäs kahtatoista, ja se oli edelleen hereillä. Hyvin todennäköisesti tissutellut läpi yön, märehtinyt yksinään niin, ettei uni enää tullut. Siinä eteisessä halatessa sanoin sille, että sen pitäs mennä nukkumaan, "jotenkin tollanen kyynelehtivä tyttö herättää". Toivon ettei se liikaa murehdi. Toisaalta se on niin rationaalinen, eikä anna tunteiden liikaa heitellä. Toisaalta tiedän, että se on myös taipuvainen masentuneisuuteen, alakuloon, synkistelyyn, itsesyytöksiin... Se kyllä tietää satuttaneensa mua, ja uskon sen olevan yksi nakertava asia. Yksi murheenkryyni koko mies. Akuuttia huolenaihetta en usko olevan, ja ajan myötä varmasti tasaantuu. Ennemmin mulla on voimakkaammat heitot.

Mutta mulla on myös puolet ajasta hymy korvasta korvaan. Koska puolentoista viikon päästä saapuu mies, joka on sanoillaan, huumorillaan, hupsutuksillaan ja söpöilyllään sulattanut mut. Ja en malta odottaa, että nähdään. Ja mua pelottaa.

Wohoo!

Joo en oo raskaana. Bileet! Ja jos voisin, niin löylyttäisin sen faktan että mulla on niin mielettömän epäsäännölliset menkat.

Ohfuckohfuckohfuck

Voi tätä draamaa. Kehitänkö sitä ihan itsekseni vai mitä täällä tapahtuu?

Paranoidi puoleni on tässä jo hetken verran ollut varpaillaan. Menkkoja ei ole hetkeen näkynyt, mikä nyt ei sinänsä ole mun tapauksessani mitenkään uusi asia. Mutta kun nyt jäi toiset peräkanaa pois.. Tähän väliin huomautus, että pillerit ei ole mitenkään erityisemmin säännöllistäneet niitä, mutta on ne sentäs pikkasen paremmin pelittäneet kuin aiemmin. Tällanen kahden kerran välistä jääminenkään ei ole ennenkuulumatonta pillereiden aikana...

No, tein äsken Testin. Aikaisemmin ovat kiltisti näyttäneet sitä mitä pitää, mutta nyt. Mitätön. Eli ei sentäs raskautta huutanut, mutta eipä sulkenut sitä poiskaan. Ensimmäinen kerta ikinä kun tollasta näyttää. Ja vitun vittu mä sanon... Eipä rauhottanu paranoidipuolta yhtään!

Jo ennen tän illan jännäystä - aamulla jo - tuli se epäillys. Mitä jos nyt juostaan päin puuta... Herra viesteili taas tuhmia, ja oli kyllä kivaa. Mut joku siinä tyylissä pääsi häiritsemään, ja mulla vähän nuupahti fiilikset lopulta. Hitto kun pitää olla tällanen idiootti. Mä hypin vielä seinille kun herran kotiintulo lähenee..

Edit.
Ja vittu. Nyt deitti pyysi lisäämään facessa. Mitä jos en halua? kieltäytyminen tulkitaan kuitenkin negatiivisesti... Mutta en mä halua jakaa sen kanssa kaikkea siellä(kin). Ja sen eristäminen eli päivitysten jaon rajottaminen nyt vaan on ihan hölmöä lähtökohtaisesti. Eikä ees niinkään se et se näkis sieltä kaikenlaista, vaan se et sit en kohta pystyis yhtikäs mitään siellä laittamaan ilman että pohtisin sen mietteitä asiaan. Naurettavaa. Millon musta tuli taas teini?

Sata lasissa

Oookei. Tää aamu. Jotain aivan muuta. Dayum. Deitin kanssa viesteiltiin. Aika nätisti alkuun.

Sitten.

Sanoin meneväni suihkuun. "Pics or didn't happen." No jos vaikka märästä pyyhkeestä? (On laadukasta huumoria, I know.) "Joo, katotaan kuinka viisari värähtää." Huvin päiten jatkoin vitsiä, ja laitoin kuvan märästä pyyhkeestä. Jotain hölmöä vitsiä siitä, kunnes herra räjäyttää potin. Viisari oli kuin olikin värähtänyt, ja nyt sain siitä kuvallista todistusaineistoa. Kuljin ympäri asuntoa idioottimainen virne naamallani. Ja pöksyissä kostui vauhdilla. Kiusa jatkui sanallisessa muodossa. Nappasin kuvan omasta pyöreästä pepustani, kivasti musta pitsi korosti kaarta. "Ai saakeli mikä perse. Noi alkkarit olisi just nyt kiva ottaa hampailla pois." Ja siitä eteenpäin.. Mä kun luulin olevani tuhma suustani ja liukas kirjoittamaan vaikka ja mitä.. Eipä siinä, koulusta olin jo myöhässä, mitä yksi tunti lisää. Värinät mukaan kuvioihin, pimpsaa pakotti niin jumalattomasti. Aivan märkä, litinä vaan kuului. Pakko oli härnätä kiimoissani kuvalla tai parilla. Takaisin tuli samalla mitalla. Ja tekstiä yhtälailla. Mä en saanut kirjoitettua sanaakaan, luin, värisin ja huohotin.

Huh! Hetkeen en olekaan noin lauennut. Alkaa olla erittäin selvää, että reissun päätyttyä saattaa virne olla aikamoinen. Yritänpä silti nyt olla ihmisiksi. Mutta jos sen verran paljastaisi, että pitkin aamua keskusteltiin sen verran, että molemmat myönsi olevansa samoilla linjoilla, että näkemässä ollaan kyllä. Sen verran nyt molempia kiinnostaa tää homma.

Tuntuu todella oudolta. Lähes epätodelliselta. Eihän tää nyt näin mene, että joku tällanen voi kutkuttaa näin. Jotain tässä menee vielä päin persettä. Kolme viikkoa on pitkä aika.

Hym hym.

Hmm. Saatan olla tykästymässä deittiin. Ainakin se osaa olla kovin suloinen tapaus. Ja hulvaton. Ja yritän nyt hyssytellä itseäni. Mutta pakkohan se on myöntää, että eilisillan "öitä, suloisuus" sai vaan hymyilemään hölmönä.

Jos jotain hymyilemisen arvoista, niin myös ikävää. Hyvin rakas ihminen nukkui pois viikolla. Luulen, ettei uutinen ole kolahtanut ihan vielä. Ainakaan kyynel ei ole irronnut vielä. Välillä mietin, olenko tosiaan näin tunteeton tällaisissa asioissa. Ei ole ensimmäinen kerta kun jonkun kuolema ei herätä mussa sitä yleisesti tunnistettavaa itkua. Viimeistään hautajaisissa padot murtuvat, en epäile hetkeäkään. Mutta moni moni muu kyllä murtuu heti uutisen kuultuaan. En minä.

Tunnisteissa ei ole tuohon sopivaa sanaa, enkä jostain syystä oikein keksi sellaista. Perus "suru" tuntuu niin suppealta.

Viime aikojen aakkoset.

A) Viikonloppu oli känniä ja murhetta täynnä. La-su yönä Keskustelu. Mun puolesta viimeinen. Sanoin, etten jaksa enää. Ihon alla. Ei jätä rauhaan. Taisin menettää ystävän. Kaikkea hyvää. Sunnuntai, maanantai ja osittain vielä tiistaikin oli yhtä alakuloa ja pinnan alla kuohuvaa itkua.

B) Deittini, jota näin siis pari kertaa ja joka ampaisi piiitkälle työmatkalle (tää on vähän niinku jääny kertomatta, edellisessä postauksessa taisin höpistä jotain ja viitata että tästähän mä taisin jo kertoakin - no, en kertonut), on pistellyt tasaiseen tahtiin viestiä, ja tänään oli aika vauhdikasta. Sai mut hymyilemään. Sai mut epäröimään. Ja sitten taas hymyilemään.

C) Edelliseen liittyen en tiedä mitä odottaa. Herra on poissa vielä pitkän hetken, ja ollaan vaan viestien varassa. En haluaisi ampaista liian pitkälle vaan puolivahingossa, koska viestien välityksellä se herkästi vaan lähtee vähän lapasesta... Siis että sitä luo jonkun oman mielikuvansa ihmisestä, ja todellisuus ei oikein sitten vastaakaan siihen. JA "mun puolesta viimeinen keskustelu" jäi tavallaan vähän roikkumaan. Tai no, ei roikkumaan. Se ihminen roikkuu mussa, kuin riippakivi. Siis ei oikeasti roiku, mutta raahaan sitä mukanani. Koska en vieläkään osaa jättää raahaamatta. En vieläkään tunne oloani valmiiksi luopumaan. Luopumaan ihan kokonaan. Mutta mä olen jo niin loppu, että se on vaan pakko.

D) Onneksi tänään on hyvä päivä. Ja huomenna jokunen lihas kipeä. Ah, ruumiillinen rääkki. Tekee hyvää. Epäilemättä nää hyvät päivät saattaa lähiaikoina olla vähissä. Mut ruumiillinen rääkki saa luvan jatkua. Josko harhauttaisi ajatuksia.

Maanantait...

Vapaa viikonloppu, olin kyllä aika kiltisti. Mitä nyt päihdyin lauantaina. Ja viestiteltiin J:n kanssa taas pidemmän kaavan mukaan. Käytiin myös jälleen eräs Keskusteluista. Se sama toteamus ettei tosta tule mitään mutta pidetään toisistamme ja lässyn lässyn. J totesi, että mä varmasti haluan jotain enemmän (elämässäni yleensäkin), ja että mä vaan tyydyn tähän tilaan. Tottahan se on, ja sanoinkin sen. En ole tyytyväinen, pohjimmiltani. Haluan enemmän. En sanonut, että häneltä, vaikka se pieni osa totuutta onkin. Mutta asiat nyt on kuten ne on. Loppua kohden myös hermostuin, kun mies tokaisee taas sellaista josta olen mielestäni jo useampaan kertaan enemmän tai vähemmän suoraan tehnyt selväksi, etten välitä keskustella. Ja aika ja paikka, hyvä mies!! No, loppu hyvin kaikki hyvin... Sunnuntaina taas lievä ahdistus, laitoin anteeksipyynnön. Illemmasti viesteiltiin vielä vähän, taas niitä näitä.

Koulu ei kiinnosta taas yhtään. Tai, kiinnostaa, mutta vain pieniltä osin. Työt kiinnostaa vielä vähemmän. Tänään sanoin ääneen, että vuoden loppuun mennessä todennäköisesti irtisanon itseni. Opiskelukaveri sanoi, että ymmärtää hyvin, sen perusteella ainakin mitä olen töistäni kertonut. Katotaan mitä käy.

Vähän tahmea aloitus viikkoon..

Radiohiljaisuus

Juu, ollaan täällä vielä hengissä.

Joskus torstaina kai sain viestiä saitilla. "Jos/kun viet mut ensitreffeille, niin minne viet mut ja miksi just sinne?" Herra oli yksi tyyppi, jonka profiiliin olen aina silloin tällöin eksynyt. Hauska teksti, vaikuttaa sympaattiselta. Vastasin kaksi kahvilavaihtoehtoa ja kerroin perusteluni. Perjantai-iltana herra kirjoittaa, että täytyy käydä testaamassa. Vastasin, että kannattaa, joko mun kanssa tai jonkun muun. Lauantaina viesteilin J:n kanssa ja yöllä vilkaisen saitin. "Sun kanssa tottakai! Mennäänkö vaikka huomenna?" Njaa, meinasin kyllä siivota... mennään vaan. Ja mikä ristiriita jälleen. Hymyilytti tulevat treffit, sitten puhelin piippaa ja J juttelee. Sitten tuntui hetken vaikealta, kunnes J saa hymyilemään. Sitten taas kohta muistan treffit... Lopulta suljin treffit mielestäni, eihän sitä tiedä jos vaikka menee viestit ristiin ja tapaaminen jää. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Sunnuntaina vilkaisen saittia, ei viestejä. Lähdin kaverin kanssa Design Marketia vilkaisemaan. Vilkaisen myös saitin uudestaan, "Kumpaan mennään?" Sovittiin aika ja paikka, sain herran numeron. Kellon lyödessä x, nähdään. Kahvitellaan, jutellaan, kolme tuntia siinä taitaa vierähtää. Oli hauskaa. Tavallaan herrassa oli (myös) fyysisesti paljon kivaa, mutta pari hassua pientä yksityiskohtaa, jotka jäi jostain syystä häiritsemään mielen perukoille. Pari pienen pientä ominaisuutta, joiden takia en tuntenut herraa niin kovin puoleensavetäväksi. Hölmöähän moista on pohtia, yhden tapaamisen jälkeen! Ja sitä paitsi, ihan ku noi aikaisemmat herraseuralaiset ois suinkaan koskaan mitään mallipoikia olleet, että eipä se taidakaan olla ulkonäkö, joka saa tän neidin pöksyt tihkumaan. Toki fyysinen vetovoima varmaan osaltaan vaikuttaa, mutta olen sen nähnyt jo useasti, ettei se kyllä loppuun asti kanna. Illemmasti herra pistää viestiä, ja jutellaan hetki. Juttu jatkuu maanantain puolella. Ja vaikka herra itse sanoi sunnuntaina, että jos kiinnostaa nähdä uudestaan ensi viikolla niin pistäisin viestiä, vaan itsepä hän sitten viestin kirjoitti: "Mulla oli tosi mukavaa höpötellä sun kanssa. Ehtisitkö esim. ti tai ke kahvittelemaan lisää siellä toisessa paikassa?" Niin. Sovittiin treffit huomiselle. Kyllähän mä sen kanssa voin toistekin käydä, oli sen verran mukavaa.

Vaan kukapa se onkaan vallannut alaa mielestä? No niin just... J pisti viestiäkin saatana samaan aikaan sunnuntai-iltana. Ihan kuin sillä olisi joku hiton kuudes aisti jolla se tietää mulla olevan jotain vähän erilaista meneillään... Pitää sitten muistuttaa olemassaolostaan. Myös herättämällä maanantaiaamuna.

Josko nyt kuitenkin yrittäis keskittyä tähän uuteen tuttavuuteen ja vain pitää hauskaa kun sellaiselle hetki kerta löytyy.

Musta alkaa kuoriutumaan ihan kohtuullinen deittailija. Tää on melkeinpä hauskaa ;)

Oliiviöljyä

Turhauduin maailman paskimpaan opetukseen, ja torstai-iltana työvuoron jälkeen päätin olla menemättä perjantaina kouluun. Sen sijaan haaveilin hermoja rauhoittavasta viinistä. Kotiin, ruokaa nassuun, Paikalliseen. Mukavan rauhallinen ilta. J tuli joskus puolen yön paikkeilla, hetki juteltiin tiskillä kunnes se liittyi johonkin pöytäseurueeseen. Loppuillasta vielä takaisin mun luo tiskille. Seurueen henkilöt olivat J:n tuttuja, oltiin juteltu niistä just viime viikonloppuna. Pelottavia, hurmaavia. Hulluja. Ja jatkothan siitä tuli. Mielenkiintoinen ilta, kaikin puolin. Kuudelta aamulla lähdettiin J:n kanssa pois, kadunkulmassa J toteaa että yrittäsin nyt olla fiksu ja mennä kotiin, mutta kyllähän hän mieluummin mun kanssa juttelee kuin seinille. Mentiin J:lle, suoraan nukkumaan.

Ruudulla kiehnää joku nainen, voihkinta ja uikutus kuulostaa juuri vähän liian teennäiseltä. J makaa sängyllä alastomana. Nousen hajareisin J:n päälle. Lämmitä vähän... Lantio alkaa tehdä pientä liikettä, jäykistyvä kalu hieroo pehmoisia huulia. Ajattelin vain hetken siinä härnätä ja sitten kiepsahtaa pois, mutta J siirtääkin pitsihousujen haarakiilan sivuun ja alkaa etsiä tietä sisään. Hetken mietin pitäisikö estellä, en uskonut olevani tarpeeksi kostea. Vaan kappas kummaa, kalu painautui sisään ja kohtuullisen liukkaasti. Kiiltävät silmät katsoo hymyillen, kujeillen takaisin. Nammm, kalu liikkuu ihanasti, litisyttäen pimpsaa. Toinen rinta kaivetaan ulos kupistaan. Leikkisää. Sormet etsiytyvät klitalle, väristykset saavat ynisemään huomattavasti aidommin kuin ruudun neitokainen. Siinä on hyvä pomppia, tuntea kädet pakaroilla. Heitän vettä myllyyn ja painan sormeani peppuun. J huomaa sen kyllä, koska sen sormet on siinä ihan hollilla. Katos poikaa, rytmi kovenee, vaikka piti ottaa iisisti. Ai, ne sormet, ne sormet, välillä kiusaamassa klittaa ja välillä puristamassa pakaroita. Hengähdystauko, kapuan viereen makaamaan.Jatkan kalun kiusaamista, se ei osoita väsymisen merkkejä. Hyvin intiimiä, kiihkeitä katseita, katselen sen miehen sätkimistä. Helvetin kuumaa. En voi muuta sanoa. Sitten Käsi hamuilee oliiviöljypulloa. Loraus kalulle, se alkaa kiiltämään herkullisesti. Käteni jatkaa työtään, video jatkaa pyörimistään. Nainen ottaa kalua sisäänsä herkullisesti, peppu pomppii ja posket helottaa. Mitäs jos joku tiukka herkku pomppis tässä päällä... Huohotus kasvaa. Miltä tuntuisi laueta peppuun? Jos joku tiukka reikä olisi tossa... Ja käsi jatkaa pumppaustaan, puristus tuntuu varmasti tiukkana, öljy liukastaa touhun. Sormet hapuavat klitalle, juuri oikeasta kohdasta. Käden touhut saavat odottaa, huohotus ja säpsähtely vievät voiton. Vaan ei se loppuun asti vie, vaikka haluaisi, valitettavasti. Käsi jatkaa puuhiaan, vaativaa pumppaustaan, vaihdellen rytmiä, voimaa, kulmaa. Mikä nyt milloinkin näyttää saavan sätkimään. Videolla nainen on vaihtunut. Miellyttävämpi, huohotuskin aidompaa. Kaunis peppu, en voi muuta sanoa. Mitä jos kalu uppoaisi tuohon... Huohotus ja sätkintä käy voimakkaammaksi. Sitä on aivan helvetin kuumottavaa katsoa. Lopulta J laukeaa, mun käden pumpatessa, suun huohottaessa, nautiskellessa. Niin helvetin kiihottavaa. Lähes nukahdan siihen jälkikäteen. Niin taitaa J:kin. Lopulta noustaan ylös.

Nyt lauantaina törmään J:hin paikallisessa. Vaihdetaan vain pari sanaa tupakalla. Vaihdeltiin viestejä edellisenä iltana, nyt puhelin ei toimikaan enää. Mitkään viestit, ei puhelut, mene läpi. J lähtee ennen kuin ehdin kysyä siltä, kuinka meinaan saada siihen yhteyden. Toki mies vitsaili aiemmin, että jos asiaa on, yritä postikortilla. Jatkot mun luona, J ehti lähtä kirkkaasti ennen. Nyt iski kamala olo. Tiedän, naurettavaa. Mutta edes ajatus siitä, etten saa sille viestin viestiä perille... En voi sille mitään. En ainakaan tässä humalatilassa. Tuntuu kovin pahalta. Naurettavaa. Mutta tiedän miehen poistuvan kaupungista taas huomenna tai ylihuomenna. Ja ajatuskin siitä, etten saa sille mitään perille... Tupakan arvoinen paikka. Tuntuu pahalta. Naurettavaa.

Näppien polttamista

"Kai mä tavallaan oon vähän mustasukkainen kun nään sun tulevan niin hyvin juttuun noiden miesten kanssa." Ahaa. Kai sä tajuat etten mä kato niitä sillä mielellä. Ihan vaan hyvän päivän tuttuina tullaan toimeen. Ja mitä väliä sillä ees olis? "Niin no, ehkä mustasukkaisuus on vähän väärä sana. Kai mä pelkään menettäväni jotain, jos sä löydät jonkun itselles." Ymmärrän. Sitä mäkin pelkään.

Viiniä keittokomerossa. Pari asiaa, joita en olisi halunnut kuulla. Tai jotka nyt ainakin satutti. Lopulta kai hieman räjähdin. Totesin, että herra osaa välillä olla kerrassaan paskamainen. Vedet kihosi silmiin. Että tällasta mä otan vastaan. Miksi? Miksi vitussa? Miksi mä edes välitän enää? Ja sen ääneen sanominen satutti ihan yhtälailla. "Koska sä olet liian hyvä ihminen." Luja halaus tyynnytti tunteenpurkauksen hiljalleen. Vähän liikaa viiniä, meinasin aamun pikkutunneilla nukahtaa siihen jakkaralle. Herra töni mut lopulta hereille, kirjaimellisesti tunki lihapullan nenään. Väsynyttä nauramista, kunnes mentiin nukkumaan. Tai no, kiusaksihan se meni. Lantio vasten peppua. Kärsimättömät kädet riuhtoo housut pois tieltä, sujauttaa sormet kummulle. Heräilevä kalu hakee tietään haarojen väliin. Sisään asti. Sormet jatkaa kiusaansa, jopa siinä humalassa säpsähtelin ja huohotin. Makoisaa, hitaasti loppuu.

Myöhemmin heräsin farkut kintuissa, J:lläkin kalsarit nilkoissa. Olo oli jokseenkin kärsivä. Kävin vessassa ja kuorin turhat vaatekappaleet pois, oli kuitenkin lämmin. En tosin enää juurikaan nukkunut, torkahtelin. Asento oli hieman ahdas, J oli jäänyt siihen samaan asentoon mihin yöllä nukahti, eli kiinni muhun, ja mä olin jokseenkin likellä seinää. Välillä vaihdoin asentoa, johon J:kin taisi lopulta havahtua. "Huomenta." Huomenta. "Oonko mä ainoa jolla on peittoa?" Taidat olla, senkin rohmu. Peitto levittyy ylle, käsi nappaa kädestä ja vie lantion alle lämpöön. Makoillaan siinä hetki, hiljaista ja aurinkoista.

Juttelua ja tupakointia. Hitaasti olo tasaantuu, tosin liika tupakointi uhkasi heikottaa lisää. Ilkikurinen hymy, nousen ylös. Sormet hakeutuu housuihin, voihke ja huohotus täyttää keittokomeron. Lopulta on pakko rauhottaa sormet. Laskeudun polvilleni, vilkaisen ylöspäin nuolaisten huuliani, ja imaisen kalun suuhuni. Oah, sitä huokailua ja ilman sihisemistä hampaiden välistä. Aikani nuoleskelen nautinnolla, kunnes J:n kädet nostaa ylös. "Mitä jos menisit tohon pöydän ääreen", tottelen. Painaudun pöytää vasten, J ohjaa kalunsa sisään. Paikat on hellänä yöllisistä touhuista, vaikea asento teki hieman pahaa. Kosteuden levitessä meno helpottuu, ynisen pöytää vasten. Välillä vauhti kasvaa, tuntuu kuin kalu mylläisi sisäelimet uuteen järjestykseen, tuntui ainakin navassa saakka. Lopulta oli pakko pyytää rauhottumaan. Sormet hakeutuivat uudelleen klitalle, rauhalliset lyhyet työnnöt hieroivat. Kun siirrytään takaisin keittokomeroon, huomaan huohotuksen aiheuttaneen lievää huimausta. Sen siitä saa.

Myöhemmin vielä toistamiseen. "Miltä tuntuu kun on peukalo pepussa?". Likaiselta. "Mmm, likanen narttu." Tuhmalta tuntui myös sormettaa itseään toisen katsoessa. Ja sen laukeamisen näkeminen on aina nautinto.

Saatan ehkä pelätä tästä koituvaa kipua ja kärsimystä aina vain enemmän. Miksi mä en saa lopetettua tätä ikinä?

Treffit ja hyvä sunnuntai.

Kävin eilen treffeillä. Sen uusimman duden kanssa. Joo. Oli hauskaa, join muutaman viinilasillisen. Herra oli mukavaa seuraa, voisin mennä toistekin. Ei siinä kuitenkaan tuntunu mitään ihmeempää vetovoimaa, alan epäillä tuleeko sellaista tilannetta koskaan. Siis että jo ensitapaamisessa olisi se joku magneettisuus. Jouduin vähän kikkailemaan, kun loppuillasta alkoi jo väsyttää. En halunnut teilata jamppaa, mutta mun osalta ilta nyt vaan alkoi olla jo plakkarissa. Herra ehdotti että oltais käyty vielä jossain yksillä (käytiin parissakin paikkaa illan aikana), ja kun mieleen ei tullut mitään tiettyä, totesi hän että kotoa löytyy myös pullo valkkaria. Hmmm. Mitähän siitä olis tullut? Hyvästelin kaverin risteyksessä, menin kulman taakse, viesteilin neiti H:n kanssa ja lähdin vielä Paikalliseen. Vittu mä oon tylsä. Mut tiedättekö sen fiiliksen, kun iltaa vois teoriassa vielä jatkaa, mut ei ehkä just siinä seurassa missä sen on aloittanut? En osaa selittää. Koska mulla kuitenkin oli hauska ilta. Mut jos sitä ois jatkanu, se olis mennyt jo vähän yli. Paikallisesta kävelin jonkun parrakkaan herran kanssa samaa matkaa kotiin, sillä se halusi saattaa. Öö, okei. Se oli menossa junaan, mutta seuraava lähtisi vasta melkein tunnin päästä ja se halusi tappaa aikaa. Höpistiin se matka kaikenlaista höpsöä, ja mielessä kyllä kävi olisko sille voinut jopa tarjota niitä kuuluisia kahveja. Mut toisaalta, ei kuitenkaan. Mielessä kävi myös, että lähtikö herra siinä mielessä just saattamaan, mutta perille päästyä sanottiin vaan hyvät jatkot, turvallista matkaa ja heihei. Että sellanen ilta.

Tän päivän oon hyörinyt neiti J:n kanssa, mukana myös hänen ei-poikaystävänsä. Ällön söpöä yhdessäoloa, vähän väliä piti olla sivelemässä käsivartta sormella tai jotain. Olen iloinen neiti J:n puolesta. Se kun on omalla tavallaan hurjan rempseä ja "kovaääninen" rohkea nainen, mutta tollasissa asioissa se tuntuu joskus jopa mua aremmalta. Ja nyt sillä on se hauska herra, jonka kanssa vähän avautua ja saada jotain hyvää. Ja tottakai olen hieman kateellinen. Mulle kans...

Uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua juuri siltä - kodilta. Hitaasti mutta varmasti. Se ainakin näyttää kodilta.

J kutsui mökilleen. Epäsuorasti, mutta silti.

Paskapostia.

Pahoittelut. Nyt näemmä kävi niin, että blogin yhteydessä toimiva sähköposti on ainakin yhdelle pistänyt jotain paskapostia. Sama aihe kuin näissä "luonnoksissa" joita tekstilistaan ilmestyy... Eli jos on tarvetta potenssilääkkeille ni avaa vaan omalla vastuulla se linkki siitä viestistä :D.

Uus fyysinen sijainti vaatii vähä totuttelua. En näemmä ole aivan tottunut siihen, että ikkunan alla kadulla alkava rekkaralli n. 6.00 jostain kumman syystä herättää... Kai jotai roska-autoja sun muita, hyvin kaikuu tänne viidenteen kerrokseen.

Nuppi aika sekasin noin muutenkin. Pitänee varata aikaa gynelle tai jotain, nää pillerit saa mut jokseenkin hulluksi kohta. Ku oiski rahaa heitellä moisiin. Mut nää olotilat ei oo yhtään kivoja. Osa johtuu taas tästä muuttamisesta, osa puhtaasti hormonipuolen aallokosta, loput on sit kai jotain yleistä herkästi-ahdistuvan-ihmisen ongelmavyyhteä.

100 000. Muutoksia.

Ropsahti sata tonnia täyteen selauskerroissa. Kaksi vuottahan tää on tainnut täällä hillua. Ja kyllä on taso laskenut kuin lehmän häntä (mikä taso...).

Muutoksia huomenna. Noin niinku fyysisesti. Sitten pitäisi elää askeettisesti ja pyhällä hengellä, jotta kantakaupungin sykkeessä saa nukkua yönsä. Hah. Hyvä muuttaa paheiden ääreen kun ei ole varaa kieriskellä niissä. Ihan vähän ajattelin nauttia skumppaa sen kunniaksi. Kuitenkin.

Uusin deitti vaikuttaa ihan mukavalta. Kuten taisi jo kertoa. Ei vaan olla vielä nähty, ei oikein aikataulut osu yksiin juuri nyt. Jätettiin ilmaan roikkumaan. Kuten taisinkin jo kertoa. Eipä se ehkä fyysisesti niin viehätä (ainakaan kuvan perusteella), mutta johan mä olen sen kokenut, ettei se ulkoinen olemus tee vielä oikein mitään. Sillä kaikenhan ratkaisee se, kuinka suuri kyrp-PERSOONA henkilöllä on.

Huh hellettä

Mä en oikein pysty näihin helteisiin. Koko ajan hiki, nihkeä iho, veto poissa ja tukalaa. Ei ei ei, ja porukka makaa jossain biitsillä??? Vitun hullut.

Viime viikonloppuna oli ne perinteiset jatkot. Just kun meinasin krapuloissani olla lähdössä kotiin, herralla oli se tietty ilme kasvoilla. Ei siitä sen enempää. Nyt se on taas lähtenyt kaupungista, en tiedä milloin tulee takaisin. Voinpahan olla ns. rauhassa eikä tarvitse miettiä mahtaisiko siihen törmätä. Loppuu tää naurettavuus.

Joku uusi herra alkoi juttelemaan, edellinen uusi on hiljennyt. Tää vaikuttaa ihan mukavalta kans, ainakin edes vähän kouluja käynyt eikä jutun taso ole ihan maalaistolloa :D. Herra epäsuorasti jo ehdotti tapaamista, kiersi sen vain niin että minä ehdottaisin. No, ehdotinkin, tosin samaan lauseeseen totesin että ajankohta vaan jää täysin auki. Herra kertoili aikaisemmin tämän viikonlopun suunnitelmista, ja niiden pohjalta miitti olisi joskus muulloin. No, viikolla oon duunissa joka hiton päivä, ja sieltä suoraan johonkin lähteminen on aika kamala ajatus. Taidan haista aika herkulliselle 8h hikoilun jälkeen, eikä ulkoinen olemus anna mitään parempaakaan. Ja viikonloppu meneekin sit elämää roudatessa, ja silloin herrakin on reissussa. No, nähdään joskus jos sinne asti juttua riittää. Mitä sitä turhaan asiasta hermoilemaan. Ois vaan ihan viihdyttävää tavata joku uusi ihminen ja saada se pieni jännitys siitä tapaamisesta :). Vähän sellasta tyttömäistä fiilistä.

Mä oon vissiin äärettömän herkullinen, kun ötökänpuremia riittää kintun täydeltä. No, mekon helmat ei yllä kutittelemaan pohkeita, joskaan ei myöskään piilota paukamia.

Jos ei ois näin kuuma, kieriskelisin kiimoissani. Mut nyt ei vaan jaksa.

Blank

Joo, mun elämässä ei tapahdu yhtikäs mitään. Paitsi töitä. Niitä riittää.

J oli viime viikolla hiihdellyt kaupunkiin. Törmäsin siihen Paikallisessa. Sydän hakkasi tavallista kovemmin varmaan puoli tuntia. Lauantaina tissuteltiin jokunen tovi samassa pöydässä, kunnes se vaihtoi baaria. Tuli vielä piipahtamaan ennen pilkkua, mutta siinä se. Ehkä erittäin hyvä niin, mutta pahat tavat ja tottumukset pitää lujasti kiinni... Ja tottakai se mies pyöri mielessä koko seuraavan päivän.

Deittisaitin uusi dude hiljeni. Tai siis, vielä viime viikonloppuna se viesteili jotain mutta nyt se on mystisesti joko poistanut profiilinsa tai piilottanut sen. Notta eipä innosta sekään touhu.

Aaaa, saatan kuolla tylsyyteen. Ja vieläkin on epäselvyyksiä mun haaveiluissa. No, maltti on valttia ja lässyn vitun lää.

Läpälässyn

Taisin mainita jotain jostain unelmoimisesta edellisen tekstin lopussa. No, se on jopa johtanut johonkin. Siihen suuntaan mitä halusinkin. Kohta tämä neiti vaihtaa osoitetta, noin niin kuin fyysisesti ja IRL, lähemmäs keskustan paheita. Muhahahaaaa!

J oli pitkään hiljaa sen edellisen (toissaviikkoisen?) viestinvaihdon jälkeen, kunnes se toissayönä laittoi jotain turhanpäiväistä. Oon ollut aika raivopää koko viikonlopun ja alkaneen viikon, syytän pillereitä. Kuin myös yöllä herätettynä en oikein jaksanut niitä turhanpäiväisiä viestejä, mutta en niistä mitään älähtänyt. Yritin sanoa, että mulla on jotain kerrottavaa, mulle itselleni tärkeää. Herra ei oikein jaksanut keskittyä mun asioihin, ja koko viestinvaihto alkoi turhauttaa ja jotain taisin äkäillä taas vaihteeksi. Pieni näpäytys, jälleen. Yllättävää kyllä herrasta kuului taas viime yönä. Jotain vähän kiinnostavampaa asiaa, ja selkeesti muutenkin muuttunut ääni kellossa. Tai sitten vaan haluan luulla niin. Mutta se jutteli ihan asiaa. Mä vaan heräsin niin syvästä unesta, etten oikein pystynyt panostamaan keskusteluun suurestikaan. Viimeiseen, kohtalaisen "tärkeään" viestiin vastasin vaan joo. Herra lopetti keskustelun siihen. Tätä tää sit on nykyään. Tosi hyödyllistä. Enkä usko että se ihan vielä hetkeen ois tulossa kaupunkiin, että keskusteltais kasvotusten, jolloin se on pikkasen hedelmällisempää.

Ja siinä välissä sitten? Juttelin vähän lisää sen yhden uuden duden kanssa saitilla. Ihan mukavalta kuulostaa, mutta en usko että tulee ehdotusta kahville. Se ainakin sanoi, ettei ole käynyt vielä yksilläkään treffeillä, tosin ei se kertonut kuinka kauan sillä on se profiili siellä ollut. Noo, ihan hauska sen kanssa on rupatella, mikäs siinä. Nyt vaan tarttis jotain ihan oikeeta äksöniä, hitto vie. Ehkä rohkaistun ja pyydän sitä yhtä duunissa käyvää miestä kahville mun kanssa. Lähes laittoman komea omalla tavallaan, ja vaikuttaa hauskalta tyypiltä. Tosin se istuu aina luuri korvassa..

Jospa korjais luunsa sohvalta ja tekis elämällään jotain. Puoliltapäivin sokeri, pitänee tsekata onko palkka tullut... Sokerin jälkeen iltavuoroon, jei.

Hellä niskalaukaus

Eilen deitti pisti viestiä just kun olin päässyt töistä kotiin. "Mites panee?". Niin... Vastasin, että vasta pääsin kotiin, väsyneesti siis. Jäi siihen. Äsken deitti laittoi taas viestiä. "Tuuks illal kylään ;)". Ihan tosi? Olenko mä noin ihana vai oletko sä noin puutteessa? Vastasin, että tänään iltavuoro, huomenna aamu. ":/". Rohkaistuin kysäsemään miten se nyt yhtäkkiä on intoutunut mun perään huutelemaan, olin vähän niinku aatellu sen jutun olleen jo loppu. Vastaukseksi tuli saman sarjan "hymiö" (joskaan se ei hymyillyt). Aattelin, että vetikö se herneet nenään? Laitoin vielä viestiä, että oli mukava tutustua siihen, mutta että ei kai siinä mitään suurta liekkiä ollut, ja kun yhteydenpito muotoutui niin pätkittäiseksikin etc... Ei ole poika vastannut. Toivottavasti en jotenkin mystisesti onnistunut sitä loukkaamaan (oliko toi loukkaavasti sanottu?). Mutta jo toi vastaamatta jättäminen osoittaa vähän siihen suuntaan, ettei se henkilö niin järisyttävän aikuinen ole vielä. Ei sillä, en kyllä minäkään. Mutta että... Noh. Ja sitä paitsi, se kaveri löytää kyllä jonkun pimpulan ittelleen hauskanpitoon ja ehkä vähän vakavampaankin. Parempi ettei tuhlaa aikaansa muhun, koska mä en näemmä aio tuhlata aikaani siihen.

Sateinen sunnuntai.

Mitä kertoo mun puutostilastani, kun kuolaan Mickey Rourkea? Mutta siis oikeasti. Pussi päähän ne rujot kasvot piilottamaan, mikä sen kuumempaa kuin sen paljas ylävartalo. Ei herrajjjjumala. Onhan se jo varttuneempi noin niinku pintapuolestaankin, ja mähän en yleensä mitenkään kuolaa mitään lihaskimppuja, mutta jostain ihmeen syystä juuri tuon miehen jotenkin sopusuhtainen lihaksikkuus viehättää mun silmää aivan helvetisti.

Kyllä mä vaan olen niin helvetin puoleensavetävä, että se deitti iski viestiä taas eilen. Kyseli mitä suunnitelmissa, kera silmäniskuhymiön. Sanoin suuntaavani kaverille iltaa istumaan, "tuu sit tänne". Enpä mennyt, hah. Ja Nuori Kollikin on tässä päivänä parina - viimeksi tässä illalla - viestitellyt naamakirjassa. Jaaa eilen avauduin hieman J:lle. Härkin lähteväni jonkun matkaan, kun hän totesi jotain siitä ettei valitettavasti voi lähteä saatille (kun ei ole kaupungissa). Asia johti toiseen, ja lopulta hieman riitaisan viestinvaihdon jälkeen - tunnelman jo laannuttua - totesin, että älä kohtele mua alentuvasti, saat mut tuntemaan itteni mitättömäksi. Ja mitähän muuta. Asialliseen sävyyn ja mielestäni kohtuullisen hyvin perustellen asiani sanoin. Herra vastasi pari juttua, jotka ei yllättäny enää yhtään, olin kuullut ne jo aiemmin. Ja loppuun vielä, ettei hän osaa muuta sanoa kuin kiitos ja anteeksi. Kysyin yrittääkö se edes.

Sanotaanko, että yö meni aika ahdistavissa tunnelmissa. Tuntui pahalta, mutta ehkä sain taas vähän lyötyä rakoa tähän väliin. Ilmaistua että mussa ihan oikeasti tuntuu. Selvittää, että mitkä sen herran sanoista ja teoista aiheuttaa mitäkin. Poissulkematta kuitenkaan omaa osuuttani asioihin, voisinhan mä (teoriassa) vaan ottaa ja lähteä koko epämääräisyydestä. Vaan kun ystävyyssuhteet - tai sairaat riippuvuussuhteet... - ei tahdo toimia ihan niin.

Tänään olen touhunnut kuin raivopää omaisuuteni kimpussa. Tutkiskellut, löytänyt vanhoja juttuja uudestaan, haaveillut. Sitä se mahdollisuuden vilahdus aiheuttaa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Jos vilahdus johtaa ikinä mihinkään. Mitä skeptisyydessäni epäilen suuresti. Hah.

Aavistus kiinnostumisista

Viime uikutuksen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Joku dyyd alkoi juttelee mulle siellä deittisivulla, vaikutti aika kivalta. Mut en tiä pyytääkö se treffeille, tai uskaltaisinko ite ehdottaa. Jää nähtäväksi. Samaan aikaan se Nuori Kolli alkoi fb:ssä huuteleen, pyyteli saunaan(?). En lähtenyt, hieman tuli sellanen tunne että kyseessä ois vähän muut jutut ku pelkkä kaverillinen saunominen. Plus minä ja mun patoutuneet itseinhoni ei pystytä moiseen. Korkeintaan J:n kanssa, jos senkään. Ainakin sen äidin... Kolli jäi uikuttaa pitkäksi aikaa, ja juuri nyt toisessa ikkunassa se uikuttaa vähän lisää, haluais seuraa. Enpä ole menossa, en jaksa vasta kotiin päästyäni lähteä sinne kiertelee pois sen lähentymisyrityksistä. Ilkeetä, mutta sellanen tunne mulla vaan on. On se niin vaikeeta, kun väärät ihmiset osoittaa kiinnostusta! Sekin ois oikeesti komea, ystävällinen ja kiltti miehenalku, mutta kun... Eih. Kun ei vaan oikein sykäytä. Onko vika siis minussa? Hyvin mahdollista. Tai sit vaan yleisesti siinä, että ei ihan natsaa kemiat. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai keskustelunaiheita ei ihan mustanaan ole. Ihmettelen kuitenkin kovasti, miksi sillä ei jo ole kimulia, luulis olevan jonoksi asti!

Töihin paluu kävi kohtuullisen kivuttomasti. Neljä vuoroa tällä viikolla, perjantaista eteenpäin neljä päivää vapaata. Perjantaina on kiva pikku visiitti naistenklinikalle, kiitos epämääräisten solumuutosten joita halutaan tutkia tarkemmin. Voi olla, että kyseessä onkin ainoot hyvät vapaat koko loppukesänä, sellasta sattunut ja tapahtunut tuolla duunissa et vaikuttaa varmasti loppukesän työvuoroihin.. Siellä saa varmaan ihan kunnolla painaa aina siihen asti kunnes alkaa koulu. Jei...

Rikkinäinen

Taas vaihteeksi paha olla. Eikä johdu krapulasta. Joku lievä ahdistus meneillään. Kävin kotimaan matkalla, päädyin J:n mökille yhdeksi yöksi. Tapasin äidin. Aika mieletön ihminen. Järvimaisemissa sielu lepäsi. Joskin yöllinen keskustelu riipi vereslihalle, jälleen. En olisi halunnut lähteä siltikään. Joku yhteys hetkeksi, viestejä vaihtunut aika tiuhaan. Kyllä se tuosta taas kuolee.

Eilen tuli viestiä siltä deitiltä. Tai itseasiassa sitä tuli jo pari päivää aikaisemmin, kun heräsin krapuloissani siellä mökillä. Kyseli miten juhannus, aionko nussia. Just. Ja eilen sama juttu, mites ilta sujuu. Tuu panee. Mitä vittua? Vittuako mä alan noin helpoksi, ihan tosi. Melkein hermostuin ku on pojalla pokkaa. Viikkoja hiljaisuutta, sitä ennen nyrpistelyä koska en vissiin ottanut yhteyttä niin rivakasti ku toivo. Ja sit pitäs yhtäkkiä jotain kaljaa kitannutta onnetonta lähteä nussimaan. Kesken illan? Vastasin että vasta oottelen kavereitani saapuvaksi, en ole lähdössä mihinkään. Ai että jotenkin ärsyttää. Kyllähän mä olen helppo, mut haista nyt jo vittu.

Ihan kiusallani mainitsin asiasta J:lle kun viestejä vaihdeltiin. Kohta kuoli keskustelu, olipa yllättävää. Että kyllä hänen passaa mainita ketä on tullut nussittua, mutta jos minä aiheesta puhun ni hiljaseks vetää. Eihän se fiksua tai mukavaa ole, mutta tuli vaan sellanen olo että tartti näpäyttää. Että et sä mies ainoa ole jolla jotain vipinää on tai joka saa sellasesta puhua. Potut pottuina, hitto vie. Kotimatka tosin meni ihan mukavasti kun herra viesteili, vahti muka perään että pääsen kotiin enkä nukahda bussiin.

Loppuis jo. Oon vähän rikki.

Krapulainen sunnuntai

Huohotusta pienessä keittiössä. Vaimea litinä kuuluu alempaa. "Ota housut pois, mä laitan noi verhot kiinni, mee tohon pöydän eteen." Vyön solki kolahtaa lattiaan, verhot sulkee pois ulkopuolisten mahdolliset katseet. Kädet ohjaa selin, taivuttaa makaamaan pöydän päälle. Kulli etsii tiensä sisään. Pöydän reuna painaa jäljet reisiin, kun työnnöt syvenevät. Nesteiden liukastaessa kalun koko mitalta vauhti nopeutuu ja täytyy puristaa pöydän reunaa. Asento on siitä epämukava, että kalun työntyessä aivan huulten suulta syvälle sisään, mukana menee ilmaa. Jokseenkin humoristisia ääniä, tunne on hieman outo. Ei näytä menoa hidastavan, päin vastoin. Työnnöt lujenevat ja pöytä natisee, ulina saattaa kuulua naapuriin. Lepovaihe, tahti hyvin verkkainen. Tunnen sormien etsiytyvän klitorikselle, ei jumalauta kun tuntuu hyvältä... Vielä uusi nousu, kädet puristavat lemmenkahvoista, jättäen punaiset jäljet. Jalat tärisevät jo. Nussinta taukoaa, mutta ne vaativat sormet haluavat soittaa vielä oman sävelensä, enkä voi kuin nojata pöytään ja huohottaa.

Koneella pitää hoitaa jokin asia. Sen jälkeen ruudulle ilmestyy erään eroottista viihdettä tarjoavan sivuston videogalleriat. "Oisko tää hyvä." Työtuoli natisee selkänojan taipuessa. Toinen jalka on jalkovälini välissä, hyvä este etten saa jalkojani yhteen kun sormien kiusa yltyy liiaksi. Käsissäni kulli kovenee paraatikuntoon, katselen sitä edestakaisten vetojen välissä. "Haluisitko istua siihen päälle?" Tuoli natisee lisää asentojen mukana. Hitaasti ja hakien laskeudun kalun päälle. Varsinainen reisitreeni, onneksi vastapuoli tekee oman osuutensa lantiollaan. Kiima paistaa molempien silmistä. Jalkojen vedellessä viimeisiään nousen pois ja laskeudun kyykkyyn. Lipaisen kalun suuhuni, maistan itseni sen pinnalla. Vilkaisen ylös huulien ympäröidessä nupin, ja suljen silmäni. Nautiskellen nuolen ja imeskelen kalua, kuuntelen samalla huokailuja. Oisko sängyllä parempi? Virnistän kiivetessäni päälle, "ai semmosta". Ujutan kalun sisään, ja laukka lähtee. Rauhalliset työnnöt nopeutuvat vähän kerrallaan, kunnes lopulta kirnuaminen on aikamoista ja ynisen nautinnosta. Aina uudestaan rauhoittumisen jälkeen vauhti nostetaan lujaksi ja pimpsa saa kyytiä. Kohottaudun istumaan ja hamuan kutittelemaan kasseja. Vähällä on, että laukeaa siihen. Saan kuitenkin nauttia vielä laukasta, käsistä pakaroilla, rinnoilla. Nousen pois, käsi hamuaa saman tien jatkamaan kalun hyväilyä. Kutittelen kasseja, huokailen kaulaan, näykkäisen alahuulta, tunnen sängen huuliani vasten. Katselen kuinka nautinto lähenee huippuaan ja ylittää sen sätkien, huohottaen, haukkoen. Jäädään makaamaan ja tasaamaan hengitystä.

Tämä krapulainen sunnuntai on päätöksessään. Ulkomaat on nähty, seuraavaksi kotimaan matkailua. Juhannus on vielä avoin, mutta jos sama kaava toteutuu, luvassa on hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa.

Rapsakka loman aloitus

Kostea se oli. Viikonloppu. Lauantaina Paikalliseen saapui eräs ulkomaalainen herra, joka on hulvattoman hauskaa seuraa. Pientä kettuilua ja vähän flirttiä, siitä on meidän välit tehty. Onneksi herra on onnellisesti naimisissa niin ei tarvitse jännätä :D. Neiti H ja herra E tuli myös paikalle, ja onneksi kiikuttivat mut niiden sohvalle nukkumaan. Liekö oisin löytäny bussipysäkille ikinä. Olin puolen yön tietämillä laittanut J:lle kuvan viinilasistani ja sanoin että loma alkoi tästä. Nukkumaan mennessä tuli viestiä, niin sekavaa että huolestuin ihan tosissani. Itsekin kun olin jäätävässä kännissä, selvän saaminen oli aikalailla mahdotonta. J vakuutti että kaikki on kunnossa, joten saatoin sammua. Aamulla, tai puolen päivän aikoihin, laitoin uutta viestiä luettuani sen keskustelun uudelleen. Totesin, että huolestuin uudelleen kun en edes selvänä saanut selkoa mikä oli hätänä, ja pyysin avaamaan sitä juttua vähän enemmän. Herra vastasi jonkin ajan päästä, että eipä hänkään saa mitään selkoa siitä keskustelusta, mutta että kaikki on ihan hyvin. Tipotellen hölmöjä viestejä pitkin päivää. Joskus neljän maissa lähdin sen luo.

Yön tarina olikin loppupeleissä täysin simppeli juttu, joka ei vaan millään tullut selväksi niissä viesteissä. Tavallaan vähän huono tapaus, ainakin siinä mielessä, että se vain vahvistaa sitä mielikuva ettei J:llä ole oikeasti asiat kovinkaan hyvin. Luvattoman paljon stressiä, mikä alkaa johtaa nyt vähän ylimitoitettuihin tunnereaktioihin. Mitään pahaa ei oikeasti tapahtunut, mutta reaktio pelkkään ajatukseen.. Juteltiin kaikenlaista, J sai purkaa niitä stressin aiheita mulle. Keittokopperon terapiasessio. Kassissa oli viinipullo, koska edellisillan suunnitelmat olivat vähän auki siinä vaiheessa kun kotoa lähdin. Laitoin sen kylmään, ja tissuttelin pois. J meinasi nukahtaa siihen ikkunanpieleen istumaan, havahdutin sen ja kysyin pitäiskö sen mennä nukkumaan. "Niin. Kai pitäis, mutta nyt jos meen ni herään aamun pikkutunneilla." Kaljat ja viini loppu, ilman alkoholia herra ei kuitenkaan hereillä pysyisi. J kysyi haluunko lähteä Paikalliseen, johon totean että johonkin nyt varmaan kyllä mutta ei oikein huvittais sinne. Kello oli siinä vaiheessa kymmenen tienoilla, ja siellä olisi hyvässä lykyssä ollut vielä se sunnuntain ärsyttävä kööri. Mentiin sitten toiseen kuppilaan. Oli jotenkin hassua istua sen kanssa kahdestaan jossain. J kysyi onko se ollut mulle suurikin taakka. Kysymys tarkoitti lähinnä sitä, minkä takia olen sille kuin terapeutti, mutta ehkä myös vähän muutakin. Yritin vastata totuudenmukaisesti ja muotoilla asian nätisti. Tottakai tää koko homma on ollu ajoittain vähän liian rankkaa ja huoli on välillä aika suuri. Mutta sen ei pidä luulla, etteikö se vois jatkossakin niitä asioita mulle purkaa. Jos se vaan auttaa yhtään parantamaan oloa. "En tiedä miten pystyisin tarpeeks painokkaasti sanomaan kuinka paljon tää mulle merkitsee. Susta on ollut jumalattoman suuri apu. Kiitos."

Se kuppila meni puoliltaöin kiinni. J kysyi lähtisinkö vielä sinne Paikalliseen. Mentiin. Siellä oli ihanan rauhallista, vain neiti P ja ulkomaalaisherra. Höpöteltiin porukassa siinä tiskillä niitä näitä, oli hauskaa. Etäisesti tajusin, että pitäisi lähteä jo pysäkille päin koska yöbusseja ei kulje, mutta vitut. Tili vielä hivenen plussalla, menen taksilla :D. Tämän kerran. Istuin siellä tappiin asti. Jossain välissä käytiin J:n kanssa tupakalla ja J totesi jotain hassua siitä, kuinka näkee musta ihan uuden puolen. En ihan ymmärtänyt mitä se sillä tarkotti, ilmeisesti sitä kun niin lunkisti juttelin menemään sen ulkomaalaisen kanssa. Olenhan mä ennenkin jutellut siinä tiskillä yhdelle sun toiselle, mutta ilmeisesti J näki tän nyt jotenkin uudenlaisessa valossa tai jotain. J lähti konkkaroimaan kotiin, hyvästelin ulkomaalaisherran ja kävelin tolpalle. Auto jo valmiina, eikun matkaan. Laitoin vielä J:lle viestiä, oli hyvä jutella, hyvää yötä. Herra vastasi kiitoksella ja jollain hölmöllä, mikä venytti keskustelun koko taksimatkan mittaiseksi ja vähän ylikin. Lopussa totesin, että on ehkä hivenen harmillista kuinka me ei osata keskustella niin sujuvasti ilman alkoholia. Tottakai siis pystytään keskustelemaan ihan vaikka teen voimin, mutta ne isommat asiat, tärkeämmät sanat ja voimakkaammat tunteet, ne pystyy vain alkoholin kanssa. "No, kai jotain hyvää että edes niin :D".

Nyt on aika rapsakka olo. Ei ihan yhtä jäätävä kuin eilen, mutta silti. Josko ottais iisisti tän päivän, pakkais laukun valmiiksi huomista lähtöä varten. Voisin piipahtaa Paikalliseen viemään pari lauantaina töistä pöllimääni pullaa, jotta ne ei mätäne tänne kaappiin, tai ehkä mieluummin udella josko neiti J ehtisi näkemään. Eilen tein sille melkein oharit kun lähdinkin J:n luo. Josko voisi paikkailla tänään. Mitä hittoa mä pakkaan mukaan??? Haaveilin mekosta, mutta säätiedotus uhkasi sen verran viileää ettei mekolla edes pärjää. Voi myy.

Pari asiaa

A) Tänään on vika työvuoro ennen kahden viikon kesälomaa. Rai rai! Paljon on jo suunnitelmia loman varalle ;)
B) Deitti veti herneet nenään ku en varmaan laittanu tarpeeks ajoissa viestiä :D voi harmi!
C) J on taas maisemissa. Kävin siellä jo kerran. Lipsuu, lipsuu, mutta lohduttaudun sillä, että välit on hyvät. Se mikään lohdutus ole... Tekosyy.

Tästä iltavuorosta jos selviydyn hengissä, saan ihan luvan kanssa nauttia viiniä. Toki ensin kodin ja suihkun kautta, muutenhan ei illasta tulisi yhtikäs mitään.

Illan ratoksi

Ensin juon tummapaahtoiseni, sitten suuntaan suihkuun. Hiuksiin hoitoa, kuorintaa iholle. Sääret silkiksi ja marjainen voide kosteuttamaan. Tukka kuivaksi ja suoraksi - vai leikkisikö sittenkin kiemuroilla? Jalkaan ensin pitsireunaa, sitten mustaa sukkaa. Päälle leikkisä mekko. Silmiin sipaisen jotain tummaa. Illaksi hyvään seuraan nauttimaan hyvää ruokaa ja juomaa.

Jaaa yksin kotiin, mun onnella vielä sateessa.
Mut eipä haittaa, luvassa hauska ilta!

Hmmm, deitti on vilahtanut mielessä pari kertaa. Toivon ettei vilahda illan lopulla tai laitan säälittävästi viestiä. Kato osaa sekin vissiin "pelata". Jätti ilmaan roikkumaan mahdollisuuden, että laittaa viestiä tällä viikolla, ja nyt kun siitä ei ole kuullut, mieleenhän se luikertelee... Tosin en myönnä itse pelaavani mitään, sillä en ole siitä läheskään tarpeeksi kiinnostunut opetellakseni mitään typeriä pelejä. Mutta kai olen vahingossa jotain tehnyt kun siitä on silti kuulunut. Tai sit olin vaan niin helppo, että kun muualta ei irtoa niin mulle isketään viestiä :D. Täysin mahdollista...

Joku vois nyt kyllä osua kohdalle illan lopuksi. Tekisi mieli vähän leikkiä. Tiedän tiedän. Mä oon niin nössö ja tylsä että kotiinhan mä päädyn jos joku ei ryöstä mua mukaansa, mut kai ajatuksella saa leikkiä ;).

Ja ilmeisesti jokin paskamainen mikälie haittaohjelma on päättänyt luikerrella bloggeriini, taas löytyi listasta yhdeksän "luonnosta" joista en ole kyllä yhtäkään kirjaillut. Mitä lie viagra-mainoksia sun muuta. Että jos multa joskus ilmestyy moisia päivityksiä, eivät ole mun käsialaa. Vielä pysyneet kiltisti luonnoksina.

Kuumottaa

Kymppi meni kuumissa tunnelmissa. Vähän puolivälin jälkeen aloin tosissani pohtia tuleeko lämpöhalvaus vai ei, ja vaihdoin hetkeksi kävelyaskeliin. Viisas päätös, ja matka jatkui. Varsinainen wet t-shirt -kisa, paita oli litimärkä kun viilentelin itseäni kaatamalla pullosta vettä niskaan. Viisas päätös sekin. Melkein harmitti ettei päällä ollut valkoista, oishan se nyt ollut hauskaa vähän tuhmaksi heittäytyä ;). Jaaa nyt, koska eilen tais jäädä venyttelyt aavistuksen vähiin, on lihakset jäykkinä ja vähän kipeinä. Olis enemmän kuin sopiva hetki jonkun uroon tulla auttamaan sisäreisi- ja pakaravenytyksissä, jos siitä taitat sitä jalkaa, asettele ittes siihen väliin vaan...

Olen koko viikonlopun (duunia ja kymppiä lukuunottamatta) viipottanut mekossa. Minä. Mekossa. Alan päästä jyvälle tästä mystisestä asusta. Kiva leikkiä naisellista aina joskus. Ja miten niin taitaa jotku hormonit vähän hyrräillä? Jalkovälissä tykyttää harva se hetki...

Vastustamaton

Ookei. Se deitti, jonka lakanoissa kävin pikaisesti pyörähtämässä, nakkasi viestiä. "Oliko viime kerta niin kamala ku ei oo kuulunu?" Öö. No, ei. Mut ei mulla kyllä mitään hurjaa himoakaan jäänyt, tai tarvetta roikkua sussa kiinni... No, vastasin ystävälliseen sävyyn, ja jamppahan totesi että otetaan uusiksi. Hmmm. En ehkä miettinyt vastaamista (siis siihen ensimmäiseenkään) tarpeeksi, koska totesin vain että tässä lähiaikoina on kiirusta, mutta jätin kuitenkin ikkunan auki niin paljon, että herra sanoi nakkaavansa viestiä ensi viikolla. Ehtiihän ja pystyyhän tän pysäyttää halutessaan vielä ilman suuria vahinkoja, mutta pakko myöntää että alkoi nyt jo lievästi ahdistaa...

Mielessähän ei pörrääkään kuin miljoona asiaa. Joista noin puolet liittyy J:hin. JOO TIEDETÄÄN. Se perkeleen apina on läpi viikonlopun ja esim. viime yönä nakkaillut viestiä siinä kahden kolmen maissa. Ja joo, wa:ssa voisi blokata kyllä, mutta ihan ku mä oikeasti haluaisin. Tiedän liian hyvin ettei tää tiedä mitään hyvää, mutta toisaalta on ollut todella mukavaa pystyä juttelemaan sen kanssa hyvässä hengessä. Jokin minimaalinen voitto tässä on se, etten ole itse aloittanut yhtäkään keskustelua, vaikkakin olen tietty mennyt ja vastannut... Mutta en sentään ole aloittanut ja kerjännyt siltä huomiota. Ja tämä pysyy myös jatkossa.

Sunnuntain sää vähän jännittää. Mä en oikein operoi kuumassa. Tällä hetkellä ennusteet viljelee sellasta n. 25 astetta, mikä on ainakin se 5 astetta turhan paljon mulle. Tai no, kestää siinä jos tuuli vilvoittaa, mutta vähän jännittää kun aika ja matka tulee olemaan pisimmät tähän mennessä. Tosin juuri tässä nenäni edessä näkyy maikkarin sää, ja ehkäpä luvassa onkin sadetta. Lösölämpö kera kosteuden ei ole paras mahdollinen, mutta ainakin vesi vilvoittaa.