Hmm. Saatan olla tykästymässä deittiin. Ainakin se osaa olla kovin suloinen tapaus. Ja hulvaton. Ja yritän nyt hyssytellä itseäni. Mutta pakkohan se on myöntää, että eilisillan "öitä, suloisuus" sai vaan hymyilemään hölmönä.
Jos jotain hymyilemisen arvoista, niin myös ikävää. Hyvin rakas ihminen nukkui pois viikolla. Luulen, ettei uutinen ole kolahtanut ihan vielä. Ainakaan kyynel ei ole irronnut vielä. Välillä mietin, olenko tosiaan näin tunteeton tällaisissa asioissa. Ei ole ensimmäinen kerta kun jonkun kuolema ei herätä mussa sitä yleisesti tunnistettavaa itkua. Viimeistään hautajaisissa padot murtuvat, en epäile hetkeäkään. Mutta moni moni muu kyllä murtuu heti uutisen kuultuaan. En minä.
Tunnisteissa ei ole tuohon sopivaa sanaa, enkä jostain syystä oikein keksi sellaista. Perus "suru" tuntuu niin suppealta.
Otan osaa.
VastaaPoistaIhanaa, että deitti on kolahtanut! Ansaitsisit saada kokea ihanaa romantiikkaa ja kaikkea sitä kaunista, mitä miehen ja naisen välillä voi olla.
Todellakin toivon sulle samaa, kuin edellinen kommentoijakin!
VastaaPoista"täti"