A) Viikonloppu oli känniä ja murhetta täynnä. La-su yönä Keskustelu. Mun puolesta viimeinen. Sanoin, etten jaksa enää. Ihon alla. Ei jätä rauhaan. Taisin menettää ystävän. Kaikkea hyvää. Sunnuntai, maanantai ja osittain vielä tiistaikin oli yhtä alakuloa ja pinnan alla kuohuvaa itkua.
B) Deittini, jota näin siis pari kertaa ja joka ampaisi piiitkälle työmatkalle (tää on vähän niinku jääny kertomatta, edellisessä postauksessa taisin höpistä jotain ja viitata että tästähän mä taisin jo kertoakin - no, en kertonut), on pistellyt tasaiseen tahtiin viestiä, ja tänään oli aika vauhdikasta. Sai mut hymyilemään. Sai mut epäröimään. Ja sitten taas hymyilemään.
C) Edelliseen liittyen en tiedä mitä odottaa. Herra on poissa vielä pitkän hetken, ja ollaan vaan viestien varassa. En haluaisi ampaista liian pitkälle vaan puolivahingossa, koska viestien välityksellä se herkästi vaan lähtee vähän lapasesta... Siis että sitä luo jonkun oman mielikuvansa ihmisestä, ja todellisuus ei oikein sitten vastaakaan siihen. JA "mun puolesta viimeinen keskustelu" jäi tavallaan vähän roikkumaan. Tai no, ei roikkumaan. Se ihminen roikkuu mussa, kuin riippakivi. Siis ei oikeasti roiku, mutta raahaan sitä mukanani. Koska en vieläkään osaa jättää raahaamatta. En vieläkään tunne oloani valmiiksi luopumaan. Luopumaan ihan kokonaan. Mutta mä olen jo niin loppu, että se on vaan pakko.
D) Onneksi tänään on hyvä päivä. Ja huomenna jokunen lihas kipeä. Ah, ruumiillinen rääkki. Tekee hyvää. Epäilemättä nää hyvät päivät saattaa lähiaikoina olla vähissä. Mut ruumiillinen rääkki saa luvan jatkua. Josko harhauttaisi ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti