Vapaa viikonloppu, olin kyllä aika kiltisti. Mitä nyt päihdyin lauantaina. Ja viestiteltiin J:n kanssa taas pidemmän kaavan mukaan. Käytiin myös jälleen eräs Keskusteluista. Se sama toteamus ettei tosta tule mitään mutta pidetään toisistamme ja lässyn lässyn. J totesi, että mä varmasti haluan jotain enemmän (elämässäni yleensäkin), ja että mä vaan tyydyn tähän tilaan. Tottahan se on, ja sanoinkin sen. En ole tyytyväinen, pohjimmiltani. Haluan enemmän. En sanonut, että häneltä, vaikka se pieni osa totuutta onkin. Mutta asiat nyt on kuten ne on. Loppua kohden myös hermostuin, kun mies tokaisee taas sellaista josta olen mielestäni jo useampaan kertaan enemmän tai vähemmän suoraan tehnyt selväksi, etten välitä keskustella. Ja aika ja paikka, hyvä mies!! No, loppu hyvin kaikki hyvin... Sunnuntaina taas lievä ahdistus, laitoin anteeksipyynnön. Illemmasti viesteiltiin vielä vähän, taas niitä näitä.
Koulu ei kiinnosta taas yhtään. Tai, kiinnostaa, mutta vain pieniltä osin. Työt kiinnostaa vielä vähemmän. Tänään sanoin ääneen, että vuoden loppuun mennessä todennäköisesti irtisanon itseni. Opiskelukaveri sanoi, että ymmärtää hyvin, sen perusteella ainakin mitä olen töistäni kertonut. Katotaan mitä käy.
Vähän tahmea aloitus viikkoon..
Mikähän mahtaa olla tämä aihe, josta J. aina silloin tällöin jotain tokaisee ja josta sä et välitä keskustella? (Anteeksi uteliaisuuteni, jos tuo on sulle jotenkin erityisen vaikea aihe...)
VastaaPoista"täti"
No, esim. toiset naiset. Ja ei, en tarkota että se panis menemään tässä samalla ja kertois niistä kaiken, mutta ottaa aina ajoittain puheenaiheeksi sellaisen henkilön, josta en oikein aikuismaisesti jaksa kuunnella. Plus jos puhutaan meistä kahdesta ja meidän välisistä ajatuksista ja tunteistakin, ei mun mielestä keskusteluun mahdu joku toinen. Pari muutakin aihetta on. Mutta esim. mä en kerro jokaisesta treffityypistä tai entisestä panosta, koska jos olen jotain jostain herrasta joskus sanonut, J on joko sanallisesti tai sanattomasti viestinyt, ettei halua niistä mun kanssani keskustella. Ei vaan halua kuulla että mullakin on joskus ollut jotain vientiä. Joku omistushalu se kai on, niin hänellä kuin mullakin. Mitä näitä lapsellisuuksia nyt kulloinkin on.
PoistaKyllä se sittenkin taitaa olla aitoa rakkautta, kuten olen aiemminkin epäillyt! Suorastaan olen kuulevinani vienoa hääkellojen kilinää :D
VastaaPoista"täti"
Täähän nyt tietty kuulostaa taas siltä itseltään, mutta pakko se on sanoa silti. Oli rakkautta tai ei, se ei todellakaan johda mihinkään hääkelloihin. Ja tää se vasta siltä iteltään kuulostaakin, nimittäin mä en aio moista instituutiota katsoa osaksi omaa lähitulevaisuuttani. Kaunis se on ajatuksena, mutta jotenkin turha. Tai ei kai se turhakaan ole... mutta musta on jotenkin kieroa, että vain joku tollanen instituutio määrittelee mitä oot lain puitteissa. Avioliiton kautta kun määrittyy niin monta oikeutta ja velvollisuutta ja lässyn läätä, vaikka kyse pitäisi olla vaan kahden ihmisen välisestä päätöksestä pysyä yhdessä ja pohjata elämänsä siihen. Ja kaikkea muuta ällöromanttista.
Poista