Märkiä päiväunia

Mmmmh! Haluun munaa.. Haluan kovaa, sykkivää kalua. Haluan tuntea sen sisälläni, venyttäen, hieroen, painaen, tunkeutuen, yhä uudestaan..

Haluan, että mut painetaan patjaan, pakotetaan selkä notkolle, survotaan kalu syvemmälle. Haluan tuntea käsien puristavan perseestä, kuulla lantion läiskivän reisiä.

Haluan huohottaa työntöjen tahdissa, haukkoa henkeäni ja nauttia himosta.

...ttu.

Frustraatio

Jo nyt on jumalautaperkele. Panettaa, mutta jälleen löydän itseni siitä mielentilasta, ettei runkkaaminen kiinnosta. Se tuntuu jo pelkästään ajatuksen tasolla olevan liian vähän. Tosin jos se on tähän mennessä ainoa asia, joka saa mut laukeamaan, ni pitäs vähän äkkiä riittää! En muista milloin olisin viimeksi saanut orgasmin, siitä on ihan luvattoman pitkä aika. Läheltä on liipannut monen monta kertaa, mutta ei koskaan ihan riitä..

Pitäiskö kuitenkin nyt yrittää virittäytyä oikeaan mielentilaan. Jos tuijottelis vähän pornoa. Tosin sitä sais selata sivukaupalla ennen ku löytyis yksikin pätkä mikä ihan oikeasti toimis mun kohdalla. Jostain syystä ei jaksa yhtään kiinnostaa mitkään lelupervoilut ja muut ihanuudet. Ei trampoliinin lailla paksun parrun päällä pomppiva blondi, jonka tissit näyttää muovisemmilta kuin barbinukella. Ei yli-innokkaan ulinan, läähätyksen, vinkumisen ja mouruamisen kuuntelu varsinkaan jos se homma näyttää edes hetken verran siltä, ettei se ihan tosissaan voisi saada jonkun oikeasti kuulostamaan hyperventiloivalta pikkukoiralta. What else is there? (Kuten Röyksopp on asian esittänyt, tälleen asiasta kukkaruukkuun.)

Olen löytänyt itseni nyt jokseenkin hassunhauskasta tilanteesta. Haikailen nelikymppisen perään, mutta mun perään haikailee mua pari vuotta nuorempi kolli. Viimeksi tuossa kahdelta yöllä pisteltiin fb-viestejä tän kollin kanssa ja tottahan aihe kulkeutui seksiin. Nuoriherra kysyy suoraan (mutta muka ihan-vaan-yleisesti) haluaisinko munaa. Hmmm, no toki, mutta epäilemättä taas toisaalta. Mikäpä siinä jos tuollainen parikymppinen raavas ja varsin kuuman varren omaava mies haluaa mua niin, että kulli sojottaa kattoon, se imartelee aivan helvetisti. Hyvän näköinen jopa vähän yleisemmänkin mielipiteen mukaan eikä vain mun silmissä, ihan hauska tyyppi ja tosi ystävällinen, kiltti ja muut huomioiva. "Niin?" Kuulen monen ajattelevan. No nii-in. Mikähän siinä sit on, kun ei kuitenkaan ihan muka kelpaa. No siis, kelpaaminen on nyt täysin väärä sana - se kelpaa kyllä, voi kyllä! Mutta kun mulla on pahasti sellanen kutina, että se poika on tykästynyt muhun ja että jos lähtisin sen kanssa naiskentelemaan, siitä tulisi äkkiä sellaista siirappia, että meinaisin tukehtua. Ja sit joutuisin vaan loukkaamaan sitä. Koska niin kilttihauskamukavajamitävielä kuin hän onkin, satun vaan huomaamaan ettei mua kiinnosta ihan siinä mielessä. Mut lelliteltiin piloille ton nelikymppisen kanssa, joka pistää aivot kunnolla töihin niiden mielenkiintoisten keskusteluiden kautta. Siihen verrattuna tollanen poika, joka on lähempänä teini-ikäänsä kuin minä, ei vaan anna riittävää vastusta ja haastetta - ei vaan herätä kiinnostusta samalla tavalla.

Niin joo, mun piti runkata? Syy, miksi lähdin nuoresta kollista selostamaan oli se, että mähän voisin ihan silleen matalalla kynnyksellä soitella sille ja pyytää täällä käymään, ois sen jälkeen panetus tiessään. Mutta enpä taida sit kuitenkaan uskaltaa. Huolimatta siitä, että se poika yrittää kovasti pelastaa tilanteen puhumalla diipadaapaa siitä, että tarviiko siinä muka olla mitään sen ihmeempää ku vaan seksiä, korvissani kuulen edelleen sen teinidraamakuiskauksen "mä rakastan sua", kun herra viimeksi täällä oli.

AI NIIN JOO. Mun on jo useempaan kertaan pitänyt kirjottaa, että taisin vihdoin määrittää, miksi pidän vanhemmista miehistä. Niin klisee kuin se onkin, ne tietää mitä tekee. Ei haparoi. Tekee vaikka ja mitä. Verrattuna sitten joihinkin nuoriin kolleihin, jotka ei ihan tiedä mitä koskis ja milloin, ni sit kosketaan kaikkea mahdollista ja mieluiten samaan aikaan. Käsissä on joko liikaa tai liian vähän voimaa, ne ei löydä oikeita paikkoja ilman opastusta, ei oikein tiedetä mitä tehdä, hoidellaan vaan muna pimppiin ja sit jynkyn jynkyn. Ei sillä etteikö sekin vois jossain kiihkeässä mielentilassa olla varsin miellyttävää ja tyydyttävää, mutta mä tykkään enemmän siitä, ettei mun tarvitse ohjailla koko aikaa niitä käsiä vaan voin oikeasti heittäytyä vaan nauttimaan. Ja että mä uskallan tehdä enemmän kun semmonen vanhempi ja kokeneempi mies ei ihan pienestä yleensä säikähdä. esimerkkinä nyt vaikka se eturauhasen hierominen. Millon hieroo pinnalta, millon sit sisältä. Ei tuu mitään "heiheihei emmä mikään homo ole!!" -ulinoita jos sormen työntää peppuun.
Ehkäpä mä nyt ihan tarkoituksella vähän kärjistän asiaa, mutta tuntuu että silleen saan paremmin asiani esitettyä.

Plus vähän vanhemmat miehet on ihan eri tavalla hyvän näkösiä ;) grrr!

Monday bloody monday

PMS:ää paukuttaa edelleen, yay! Tunnen itseni idiootiksi, yay! Ahdistun opiskeluista ja ylipäänsä elämästä, yay!

Mulla ei ole krapulaa, vaikka eilen join 4 tai 5 vahvaa siideriä ja puoli pulloa viiniä. Todellakin YAY!

En viitsisi jauhaa J:stä, mutta vittusaatana sen miehen kanssa. Tai ehkä suurin ongelma olenkin minä itse. En osaa suhtautua siihen mitenkään järkevästi, ainakaan tässä mielialojen aallokossa. Pahimmalta tuntuu, kun olen varma että tää juttu on jotakuinkin tiensä päässä - vielä vaan on se välttämätön paha edessä eli asiasta keskusteleminen. Mä ainakin tarvitsen jonkun kunnollisen päätöksen asiaan, tai muuten jään sekoilemaan ja haikailemaan, vaikka kuvittelen olevani fiksumpi.

Eniten sattuu se, että en voi sitten enää kietoa itseäni sen miehen ympärille. Saada sitä kullia. Kuulla sen miehen hengitystä, huokailua. Enkä voi istua siellä keittiössä keskustelemassa mielenkiintoisista asioista, koska en kuitenkaan voi enää jäädä sinne yöksi.

Aaah. Annan asian nyt olla. En vonkaa siltä mieheltä enää yhtään mitään, ottakoon itse yhteyttä seuraavaksi. Katsotaan sitten mikä on tilanne. Ja sillon mä yritän saada asiani ulos, kerrottua että mä olen liiaksi ihastunut siihen, että mulle ei enää riitä se mitä nyt ollaan säädetty. Mä haluan enemmän. Mutta enpä oikein itsekään osaa ajatella mitä se mahdollisesti pitäis sisällään, en ton miehen kohdalla. Tiedän vaan, että mulla on jotakuinkin jo molemmat jalat tukevasti suossa, ja vajoan koko ajan vähän syvemmälle.

ROAR

Typerä ämmä.
Joka raivoaa yhteiskunnalle pms-päissään. Ja joka raivoaa pms:lle kun vittuperkele pitää tulla tälleen kahta viikkoa ennen sitä vitun shark weekiä, millä vitun järjellä häh? Onko ehkä aivan saatanallisen epäreilua, että meillä naisilla menee vittu puolet kuukaudesta ensin siihen, että viikko tai kaksi raivotaan ja ulistaan ja ollaan kaikin puolin hysteerisiä, sitten vielä valutetaan verta viikon verran ja tunnetaan olomme kaikkea muuta kuin kauniiksi ja seksikkäiksi ja haluttaviksi ihmisolennoiksi? No, voi teitä miesraukkoja myöskin, kun niin kamalasti aiheutetaan teille henkistä (satunnaisesti varmaan fyysistäkin) kärsimystä, onhan tällaista perusteetonta raivoamista niin hirveen kamalan traumaattista seurata, ei mitään verrattuna siihen miltä se meistä naisista tuntuu. Nii!!

Okei, vetäisenpä hernepellon sijaan rauhallisesti henkeä ja yritän rauhoittua. Koko helvetin päivä mennyt pettyessä, suuttuessa, raivotessa ja ajoittain myös hysteerisesti nauraessa - pääosin sentään itselleni, ajatelkaa nyt millaista henkistä vahvuutta! Ehkä puran jotain ahdistuneisuutta ja ylipäänsä paineita raivoamalla aina säännöllisin väliajoin kaikenlaisista elämän epäkohdista ja muista turhuuksista. Oikein jännitys ihon läpi tihkuen odotan tulevia puolukkapäiviä, silloin pitäisi muistaa aloittaa pillereiden popsiminen. Päädyin kokeilemaan pillereillä, ne on sentään helppo lopettaa jos siltä tuntuu. Kierukkaakin harkitsin, mutta hetken pohdittuani saattaisin olla taipuvaisempi kokeilemaan ensin kapselia. Kun nyt kuitenkin ihan ensimmäiseksi popsin muutaman kuukauden pillereitä. Katellaan kuinka tämä neiti reagoi hormonicocktailiin. Vielä innokkaammin odotan pääseväni paneskelemaan ilman kumia ;).

Liian monta päivää ilman J:n kosketusta...

Mikä tekee miehestä seksikkään?

Käytöstavat. Kohteliaisuus. Huomaavaisuus.
Avaa oven ja antaa naisen kulkea ensimmäisenä sisään. Auttaa takin päälle tai pois päältä. Tarjoaa apua tai vaikkapa vesilasia - huomioi toisen, osoittaa ajattelevansa, olipa se kuinka arkista tahansa.

Älykkyys.
Tietämys ja trivia herättää mielenkiinnon. Älykkyyden osoittaa niiden hallinta, soveltaminen. Tilannetaju, ymmärrys muita ihmisiä kohtaan, heidän ajatuksiaan. Omat mielipiteet. Niiden esiintuominen ja perusteleminen. Huumorintaju.

Itsevarmuus. Haavoittuvuus.

Katseet. Eleet. Kosketus. Teot. Halu tuottaa toiselle nautintoa. Oma nautinto.

Mitenkään ei mielessä ole J:n kasvot, kun näitä pohdiskelen..
Typerä nainen.

Akuuttia hoitoa - mitä ikinä "hoidolla" sitten tarkoittaakaan

Huu-uuh! Sekoilu jatkukoon. En siitä tällä hetkellä kovinkaan suosiolla luopuisi.

Millonkas mä päivitin viimeksi, perjantaina, lauantaina? No, lauantaina suuntasin illalla Paikalliseen kun en jaksanut kotonakaan nököttää. Siellä istui eräs tuttu herra, jonka kanssa jutustelin niitä näitä. Melko tylsä ilta vaikka pari tuttua siinä näinkin. Puolen yön paikkeilla päätän että nyt riittää, mä lähen kotiin. Ja menin kotiin.

Varttia vailla kolme tulee viesti. J:llä on kova halipula. Muutaman viestin jälkeen löydän itseni kadunkulmasta soittamassa taksia. Puoli neljältä olen J:n talon edessä. Mies halaa pitkään heti kun astelen ovesta sisään. Se on selkeästi aikamoisessa humalassa, onneksi mulla on pullo viiniä laukussa ja voin hieman humaltua seuraksi. Jutellaan jotain tyhjänpäiväistä, kunhan nyt on jotain ääntä. Jossain vaiheessa J nousee ja tulee halaamaan. Mun sydän sulaa kun se vaikuttaa jotenkin olevan kadoksissa, ajoittain näyttää ihan pieneltä pojalta joka puhuu liian vakavia. "Sun pitäis kyllä nyt löytää joku parempi mies." Mikä sussa on vialla? Ei oikein tule vastausta. "Mä välillä ihmettelen miksi sä olet siinä." Täs on hyvä olla.

Jonkin ajan päästä J palaa istumaan ja jatketaan taas jotain turhanpäiväistä jorinaa. Kello on jo vähän yli kuusi, kun J sanoo "mä haluisin siirtyä tonne sänkyyn ja olla sun kainalossa". No mennään sitten. Kömmitään sänkyyn ja J todellakin tulee konkreettisesti kainaloon, painaa päänsä rintaa vasten. Kohta toinen käsi siirtyy toiselle rinnalle, puristaa hellästi, pää pyörii toista vasten, suutelee paidan läpi. Rinta kaivetaan kaula-aukosta ulos, käsi siirtyy jalkojen väliin. Sormet silittää pitsisten housujen läpi, kutittaa kiusoitellen, sujahtaa reunan alta iholle ja lopulta huulten väliin. Kostun nopeasti ja kiihotun lisää kun J tarttuu mun kädestä kiinni ja vetää sen omansa tilalle. Kuljetan sormiani vakoa pitkin, upotan hieman sisään hakemaan kosteutta ja pyöräytän klitalla. J seuraa omalla kädellään tunnustellen mun liikkeitä ja tarttuu sitten uudestaan käteen, vie sen kasvoilleen, haistaa, huokaa ja imaisee sormet suuhunsa. Siinä on jotain niin kiihottavaa... J jatkaa mun sormien imeskelyä ja vie omansa takaisin pillulle, upottaa sisään ja vie klitalle pyörimään. Hitto kun käyn taas lähellä laukeamista, mutta ei.. Lopulta rauhoitutaan, silitän J:n hiuksia ja kuuntelen kuinka sen hengitys muuttuu raskaammaksi, lopulta vaimeaksi kuorsaukseksi.

Kolmen aikaan herään ja nousen ylös, J herää puoli tuntia myöhemmin ja kömpii myös keittiöön. Hetki istutaan siinä ja heräillään, sitten J menee takaisin makkariin. Käyn vessassa ja liityn sitten seuraan, J on etsinyt jonkun livewebcam -sivuston ja valikoinut jonkun parikymppisen neidin lähetyksen. J tulee viereen makaamaan, vien käteni sen kalulle ja suljen sormeni sen ympärille. Tunnen kuinka se kovenee ja kasvaa.. Aikani käsitöitä teen, kunnes J ohjaa mua siirtämään työn suulleni. Nuolen ja imen, mutta yllätyksekseni J ei malta nautiskella vaan nousee ja tönäisee mut sivuun, painaa pään peittoon ja ohjaa perseen pystyyn. Sormet ilmestyy kiusaamaan klittaa, välillä J levittelee huulia ja pakaroita, tuntuu kuin olisin jokin näytekappale. Vaikka itsetietoisuus uhkaa, kiihottuminen vie voiton, varsinkin kun tunnen J:n sängen raapivan sisäreittä ja kielen lipovan klittaa. Välillä J imaisee sitä saaden mut sätkimään, mutta piinaavinta on kun sormet siirtyvät pyörittämään klittaa ja vaistomaisesti yritän päästä siltä pakoon mutta kuitenkin pakottaudun työntämään persettäni paremmin tarjolle, mmmhh...! En voi kuin huokailla ja ynistä naama painettuna peittoon, kun sormet tunkeutuu sisään tai pyörii klitalla, välillä vuorossa on kieli joka eksyy myös pepulle. Jännittävä tunne... Jälleen käyn niin piinaavan lähellä laukeamista, mutta jostain syystä en vain pääse niin pitkälle ennen kuin klitta alkaa tuntua enemmän epämukavalta kuin hyvältä. Sama puuha jatkuu pitkin iltaa, välillä aina vähän taukoa ja sitten taas uudelleen. Viimeinen setti painottuu J:n nautintoon, vaikka saankin oman osani kielihoitona. Otan tavoitteeksi saada se mies laukeamaan, ja voi helvetti kun se olikin niin uskomattoman kiihottavaa katseltavaa...!

Joskus kahdeksan jälkeen J toteaa tarvitsevansa lisää tupakkaa, itse totean että munkin pitäis kai lähteä kotiin. Eteisessä kenkiä sitoessa J kysyy meinaanko tosiaan häipyä, johon vastaan epämääräisesti 'niin, no... *virnistys*'. Mutta jos jään niin tarttisin jotain ruokaa. "Kanaa kung po kuulostaa hyvältä." Käy. Käydään ärrällä ja kiinalaisessa hakemassa take away -annokset, kävelymatkat tunnen kuinka sydän hakkaa jännityksestä, mitä jos joku näkee, kävelee vastaan? Sain melkein halvauksen kun puhelimesta lähti ääntä just pahimmissa kohdissa, kyseessä oli onneksi vain fb-kommentointia. Syötiin, tupakoitiin ja juteltiin hetki, sitten siirryttiin makkariin katsomaan leffaa. Mä tietenkin nukahdan puolivälissä...

... Ja herään kun tunnen J:n kömpivän mun selän taakse ja kuljettavan kätensä puristamaan rintaa. Lantio painuu vasten mun peppua, käsi siirtyy housujen sisään puristamaan pakarasta. Käsi tuntuu malttamattomalta kulkiessaan pepulta etupuolelle, upoten huulten väliin seilaamaan. Äkkiä J riuhtaisee housut polviin ja painaa kovan kalunsa peppua vasten, malttamattomat ja hieman kovakouraiset otteet saavat mut ynähtämään. J nousee ja varmaan ennätysvauhdissa pujottaa kumin kalunsa päälle. Ensin yritetään kyljellään saada se sisään, mutta kun siitä ei heti tule mitään, J kiepauttaa mut mahalleen. Ehdin juuri ja juuri nostaa persettä vähän irti patjasta, kun J lähes väkivalloin survoo kalunsa sisään ja aloittaa voimakkaat työnnöt. En ollut ehtinyt kostua juurikaan, mutta kohta tuntui kuin olisin valuttanut lakanoille. Värisyttävän kuumaa menoa, kun J nussii lujaa, nousee välillä pystyyn ja puristaa perseestä lykkiessään lujaa koko kalun matkalta. Ujelsin tyynyä vasten ja haukoin henkeä syvimpien työntöjen kohdalla. Jonkin ajan päästä J kierähtää viereen makaamaan, "sun vuoro tehdä työt". Viskon housut nurkkaan ja kiipeän päälle, joskin työnjako meni vähintäänkin fifty-fifty kun J nosteli lantiollaan ja perseestä puristaen määräsi tahdin. Kun väsyin, J käänsi mut selälleen ja jatkoi työtään. Tuntui, että kulun kohta puhki, mutta antaa tulla vaan. Lopulta J jää päälle makaamaan, selkä hiestä märkänä ja kuumana. Maataan päällekäin pitkä tovi, silittelen laiskasti J:n selkää, mies vain makaa hiljaa ja tasaa hengitystään.

Niin. Että semmosta. Ja huomenna heti aamusta gyne. Jospa sais jonkun ehkäisyn, olis erittäin kiva nussia ilman kumin kanssa pelleilyä. Varsinkin kun tiedän sen haittaavan J:tä. Mutta joo. Toivon myös, että kaikki on ok ja kunnossa. Ja että saan jonkun toimivan setin.

Sekoillaan sitten koko rahan edestä.

Joo. Notta oliko se keskiviikko kun viimeksi päivittelin ja olin ihan että yhyy kukaan ei rakasta mua! Joo, ei se fiilis kovin hehkee ollut, mutta saatoin myös ylireagoida. Pisti kuitenkin hieman pakkaa sekaisin, kun J nakkaa viestillä joskus kolmen jälkeen, "huomenta, mun pitäis kaivata sua nyt, eikö vain? ;) Kaipa kaipaankin". Aha. Vai niin. En osannut siihen muuta vastata kuin "pitäiskö?" Muutaman viestin verran keskustellaan, mulla on  melko hutera olo. Hutera siis siinä mielessä, että en taas ihan (lue: ollenkaan) tiennyt missä mennään. No. Joskus seitsemän jälkeen tulee uus viesti, "jos mä käyn viinilaatikon ostamassa ni kai ymmärrät kieltäytyä?" Anteeks mitä helvettiä? Nyt sitten huhuillaan mua kylään vaikka edellisyönä on käyty suhteellisen tyhjentävä keskustelu, jonka yhtenä lopputuloksena on se, ettei tästä pitkällä tähtäimellä mitään tule ja että onko tässä oikeastaan mitään järkeäkään. No, olin niin varma ja järkähtämätön, että vastasin olevani nyt kiireinen eli pari tuntia menee ennen kuin olisin siellä... Vittu. Epävarmoin askelin tallustelin pysäkiltä J:n talolle, sain siinä lyhyellä matkalla poltettua pari tupakkaa. Jotain olin kai kotoa lähtiessä ajatellut, kun laukusta löytyi viinipullo. Ja mitä. Istuttiin keittiössä, tyhjättiin laseja, jauhettiin paskaa millon mistäkin. Aiheet meni hitaasti mutta varmasti koko ajan vakavampaan suuntaan, samoin teki mun humalatilani. Nyt ei ollut sentään tyhjä vatsa, mutta unta olin saanut ehkä viisi tuntia ja päivä oli mennyt vähän väliä pillittäessä. En todellakaan enää muista mistä ollaan puhuttu ja miten päädytty siihen, että J kertoo jokseenkin pysäyttävän asian itsestään ja eksästään. Katson sen olevan niin henkilökohtainen asia, etten sitä tähän tämän enempää avaa, mutta se sai mut itkemään. Helvetti, itkemään! Nousin jakkaraltani ja halasin J:tä ennen kuin ensimmäinen kyynel pääsi valumaan, mutta ne "RYYYYYSK!"-äänet, joita herran korvan juuressa päästelin, paljasti mut. J ei ehkä tiennyt mikä siinä niin oli mut saanut liikuttumaan, mutta lohdutti kuitenkin halaamalla tiukasti. Lopulta rauhoituin, onnekseni talouspaperirulla oli siinä ihan vieressä että sain siistittyä itseni ennen kuin palasin paikalleni ja J näkisi mun kasvot. Se kohtaus sai myös mun humalatilan ylittämään jonkun hienon ja jännän rajan, jolloin oltiinkin jo melko kaukana mun mukavuusalueelta. Sanoin sen J:lle, joka nauroi ilkeästi. Herra oli jo aikaisemmin useampaan kertaan sanonut, että haluaa nähdä mut joskus kunnon kännissä, se kuulemma tasaisi puntit kun hän on yleensä se osapuoli joka on humalassa. No, nyt sitten nähtiin ihan urakalla? Kiva jos edes toisella oli hauskaa. Viittä vaille sammuin siihen jakkaralle, mutta J pelasti ja jotenkin sai talutettua mut makkariin ja kipattua sänkyyn. Ei mennyt varmaan montaa sekuntia kun olin jo tajuton.

Aamulla heräsin säpsähtäen, en tiedä oliko jostain lähtenyt jotain ääntä vai mitä. Hetken siinä mietin ja kelasin nauhaa taaksepäin. Olikohan kello ollut ihan neljää vielä, kun olin sänkyyn rojahtanut, mutta nyt oli jo todellakin valoisaa, joten kellon oli pakko olla jo lähempänä puolta päivää kuin aamua. Jostain näin kellon, oliskohan ollut 11.45 karkeesti sanottuna. Sitten huomasin, ettei mulla ollut farkkuja jalassa. Muistin aivan selvästi, että ne oli jalassa koko illan ja vielä siinäkin vaiheessa kun sammuin sänkyyn. Mitään muistikuvaa ei ollut, että olisin niitä itse pois ottanut. Hipsin vessaan, ja kun kömmin takaisin sänkyyn, J:kin heräili hetkellisesti ja toivotti hyvät huomenet. Kysyin tietääkö se jotain mun housuista, "en, mun mielestä ne oli sulla jalassa ku mä tulin nukkumaan." Selvä, ehkä mä sit oon unissani noussut ottamaan ne pois :D. J jatkaa kohta kuorsaustaan, taidan itsekin nukkua tunnin verran. Nousen ylös ja tassuttelen keittiöön tupakalle, puhelimen kello näyttää puoli kaksi. Selailen blogeja ja tapan aikaa, kunnes J heräilee ja tulee keittiöön. Puhutaan edellisillasta tai lähinnä siitä mun humalatilasta. J sanoo halunneensa nähdä mut kunnolla humalassa ja nyt kun on sen tehnyt, ei välttämättä halua nähdä sitä enää uudestaan :D. Sanoin, että en itse oikein nauti noin kovasta humalasta, en yhtään tykkää menettää kontrollia. Vaikka en oikeastaan menettänytkään, johtuen ehkä ympäristöstä ja muutenkin tilanteesta. Mutta en millään tavalla nauti siitä, että puhe ei kulje vaan sönkkään jotain käsittämätöntä, eikä korjaukset selvennä asiaa mitenkään. En myöskään näe siinä suurta nautintoa, että meinaan sammua pystyyn. Mutta siksipä en kovinkaan usein päästä itseäni sellaiseen tilaan. Jotain siinä höpötellään, itsekseni mietin milloin lähtisin kotiin. Tai milloin sen sanoisin ääneen. En ehdi sitä ääneen sanomaan, kun J ehdottaa uutispätkän katsomista. No katsotaan. Sitten katsotaan vielä toinen. Sitten istutaan taas keittiössä, mulla on hieman hankala olo. Mietin, että onpas poikkeuksellista kun mä ihan tosissani mietin milloin lähteä kotiin enkä siinä mielessä että voivoi kun en haluais vielä lähteä. Mietin myös, miksi J oli mut sinne halunnut. En kuitenkaan kysynyt. Tuntui sen verran pahalta tai joltain, että olisin taas nostanut aiheen esiin.

Kun sitten ensimmäisen kerran ääneen mietin, milloin lähtisin kotiin, J ei kommentoi asiaa mitenkään vaan kohta ehdottaa, josko katsottaisi yksi dokumentti. Ja koska olen niin lammas tai jotain, onhan mun tietenkin pakko jäädä katsomaan. Enkä kyllä sinällään kadu ollenkaan, todella mielenkiintoinen ja koskettava dokumentti, melkein liiankin koskettava. Veti ainakin hetkellisesti mielen maahan. Keittiössä taas, vilkaisin kelloa ja kauhistuin, sehän on jo melkein yksitoista hitto soikoon. Pitäis ehkä oikeasti lähteä kotiin. Herra ei taaskaan kommentoi mitään, vaihtaa vaan vaihetta. Loppujen lopuksi katsotaan vielä joku pätkä jotain ohjelmaa, höpötetään keittiössä, J aloittaa uudelleen viinin litkimisen, ja sitten kello onkin jo niin paljon, etten ehdi viimeiseen bussiin. Vähän kahden jälkeen käyn suihkussa (sori naapurit) ja virkistyn hetkellisesti, mutta joskus puoli neljän tai neljän maissa meinaan simahtaa, ja kömmin nukkumaan.

Ehdin nukahtaa ja nukkua varmaan tunnin verran, kunnes säpsähdän hereille kun J:n kädet liukuu puristamaan rintaa ja lantio painautuu peppuun kiinni. Olenko helppo vai suorastaan varma, kun olen suunnilleen saman tien märkänä... Työnnän peppuani vasten J:n kalua, J vie käden rinnalta alushousuille ja kevyesti reunan alta iholle. Kutittaa ja kihelmöi, sormi liukuu huulien väliin seilaamaan ja levittämään kosteutta klitalle. Panettaa, haistan J:n tupakan kitkerän tuoksun, maistan suolaiset huulet. Selkä taittuu tahtomattakin kaarelle, kun sormi uppoaa huulien välistä sisään. Hitto, pane mua jo.. J hakeekin kumin ja taiteilee sen päälleen, tuntuu hyvältä kun kalu uppoaa sisään ja täyttää mut syvältä. Harvoin saan keskityttyä ja ylipäänsä oltua sellaisessa mielentilassa, että juuri tuo kalun liike tuntuu noin hyvältä. Muuuttta kiitos sen viinin ja ilmeisesti useamman kaljan, sitä nautintoa ei kauaa kestänyt. Tosin mullakin tuntui taas hankalalta, oliskohan vieläkin ollut edellisestä kerrasta jotenkin kipeenä. Ja oli kauhea vessahätäkin. Kävin vessassa ja menin keittiöön polttamaan tupakan, J tuli perässä ja alkoi tipottain puhumaan sellaisesta asiasta, joka olisi varmaan multakin vaatinut hieman sensitiivisyyttä ja läsnäoloa, mutta meinasin taas nukahtaa pystyyn. Yritin mahdollisimman ystävällisesti, ymmärtävästi ja pahoittelevasti sanoa, että mun on pakko mennä nukkumaan. En kuitenkaan sitä sit sanonu, että en halua mitenkään torjua sitä keskustelua, mutta että katsoin olevan järkevämpää jättää se siihen, koska aihe ei olisi saanut ansaitsemaansa arvostusta ja kuulijan tarkkuutta. Ajattelin sitä, mutta en sitten ilmeisesti väsymyksestä johtuen sanonut sitä ääneen... Menin nukkumaan enkä tainnut herätä enää kun J tuli sänkyyn.

Perjantaina aamulla herään taas joskus puolen päivän tienoilla, käyn tupakalla ja päätän lähteä suht ajoissa kotiin. Hetken siinä pööpöilen, kunnes päätän pukea päälle ja lähteä uhmaamaan pakkasta. Herätän J:tä sen verran, että kerron olevani lähdössä. "Älä jäädy", en en, hyvää yötä. Puoli yhdeltätoista illalla tulee taas jotain viestiä, tipottain puolen yön yli, mitään varsinaista tarkotusta niillä viesteillä ei näytä olevan. Mua ei houkutella sinne, ei myöskään kysytä mitään tai muuten keskustella mistään oikeasta. Mitähän siitäkin pitäisi sitten tulkita? Onko sillä vaan tylsää? No miksi just mulle pitää tekstailla? Vai pyörinkö mä sittenkin sen mielessä...? Paskat, en jaksa pohtia. Nyt mä meen niin täydellisesti virran mukana ku vaan pystyn ja yritän olla tulkitsematta yhtikäs mitään. Tuntematta yhtikäs mitään, ainakaan vakavaa.

Ota tostakin hitto selvää.

Erään leikin loppu

Aloitetaanpa vaikka siitä, että eilen sain jotain random viestiä J:ltä. Ihan jotain höpöhöpöä, ei mitään järkevää. Illalla lähdin Paikalliseen ja harkitsin hankkiutuvani ihan kunnolla känniin. No, bussissa yhtäkkiä tajuan, etten ole syönyt juuri mitään koko päivänä, joten tyhjän vatsan täyttäminen litratolkulla alkoholipitoista juomaa ei ole ollenkaan järkevä ajatus. Aloitin varovasti viinilasillisella. Jossain vaiheessa J pistää taas viestiä, kertoo tulleensa lenkiltä ja kaipaavansa hyvää ryyppyseuraa. Kerron sille olevani siinä naapurissa, parin tunnin päästä herra kertoo menneensä Kallioon kaljalle eksänsä kanssa. Sitten tulee viestiä, että eksä lähti, vastasin että tervetuloa Paikalliseen tai pärjää itsekses. Puolen yön pintaan herra saapuu. Ja blaa blaa blaa, onnistuin humaltumaan jokseenkin kunnolla, ja lopulta puhuin taas itseni J:n luo ("kiinnostaako tissutella puoli kuuteen, sillon lähtee eka bussi").

Keittiössä keskustelut siirtyy melko pian "suuriin" asioihin, saadaan jopa pieni väittely aikaan. Kovasti ainakin yritän sanoa J:lle, että se on mun mielestä hieman poikkeuksellinen ihminen, sillä hänellä on taito nähdä asiat yllättävistä ja lukuisista näkökulmista, kuin myös tunnistaa ja analysoida ihmisten ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Herra menee vaikeaksi ja suurin piirtein väittää vastaan, mutta kun saan ehkä selitettyä itseäni lisää, kiittää kehusta. Kehuksi kai sen tarkoitinkin, halusin vain tuoda sen esiin. Siitä päädyttiin jotenkin siihen, että herra kävi lyhyen yksinpuhelun ja päästi suustaan asioita kuten "mä en tiedä mitä mun pitäisi ehkä olla, oon nelikymppinen -- en tiedä mitä mä haluan susta tai tältä jutulta" jne. Herra myös sanoo, että tykkää musta ja meidän keskusteluista, oon "fiksumpi kuin se muu porukka Paikallisessa, ei niiden kanssa pääse keskusteluissa näin pitkälle ku mitä sun kans oon päässy".

Keskustelu taukoaa. Sitten J kysyy "kun tietäs mitä sun päässä liikkuu". Totesin, ettei siellä liiku just nyt mitään, vaikkakin tiesin ettei herra ihan sitä tarkoita. J sanookin sitten, että kun hän nyt kerran on puheliaalla päällä enkä mä vaikuta siltä, että saisin otettua asiaa puheeksi, hän alkaa puhua ajatuksiaan tästä meidän jutusta. Sanoin, että siitä vaan, vaikka musta tuntuukin epäreilulta, että herra hoitaa aina puhumisen ja mä vaan ynähdän jotain vastaukseksi enkä uskalla samalla tavalla tuoda ajatuksiani esiin. No niin, hän tykkää musta mutta ei tiedä mitä tää juttu nyt oikein olisi. Hänen näkökulmansa on, ettei tässä mitään sielunkumppanuutta tai toista puoliskoa olla saamassa, ettei tätä luultavasti voi pitkään kestää, "mä pelkään ja toivon ettet sä tykästy liikaa, ripustaudu muhun, pelkään että sitten kun tää vääjäämättä joskus loppuu niin kuinka se suhun ehkä sattuu, mä olen näitä jo kokenut mutta sä et". Omalla vuorollani sanon, että mitä tää nyt ikinä aluksi oli tarkoitus olla, olen siitä lipsahtanut jo pidemmälle. Mä tykkään myös J:stä, nautin niistä keskusteluista enkä nyt muutenkaan koe vastenmieliseksi ajan viettämistä siellä sen luona. Mutta että mä en myöskään tiedä mitä tältä jutulta haluan, ja myönnyttelin ettei siitä nyt mitään puolisoita olla hakemassa munkaan osaltani. Sanoin kuitenkin myös, että en tiedä kuinka kauan tätä on järkevää jatkaa, siis että millon sitten huomaankin tykästyväni liikaa, mutta että en samaan aikaan kuitenkaan haluaisi kiirehtiä lopettamaankaan. Ei päästy asiasta mihinkään sen parempaan lopputulokseen.

Kello tuli kuusi. Totesin, että nyt taitaa olla aika lähteä kotiin. Menin eteiseen pukemaan, J katsoo taas vierestä. Se katse niissä silmissä on jotenkin aina liikaa mulle. Huomaan jalkojen melkein notkahtavan aina kun näen sen. Kun olen valmis, J tulee ihan lähelle, painaa otsan kiinni omaani ja jää siihen. Haluan vaan suudella sitä, vaikka se tuntuukin nyt väärältä. Saan kuitenkin kevyen suudelman, jonka jälkeen J kietoo kätensä halaukseen, eikä päästä irti pitkään aikaan. Olisin niin kovasti halunnut riisua takin ja muut ja painella sänkyyn J:n kainaloon, nukahtaa siihen ja unohtaa koko hiton yön. Mutta ei. Lopulta oli päästettävä irti.

Nyt sitten maksan velkaani tästä. Tiesin tän jo aikaa sitten menneen liian pitkälle. Mutta mitenkäs kiellät itseltäs jotain, mikä tuntuu hyvältä? Taisin valehdella enemmän kuin arvasinkaan. Olisin ehkä sittenkin halunnut J:ltä paljon enemmän. Sattuu ajatella, että en saa siltä sitä hellyyttä ja hyvää seksiä enää. Sattuu ihan liikaa. Ei sen näin pitänyt mennä. Vaikka ei just nyt lyötykään pillejä virallisesti pussiin, siltä se kuitenkin musta nyt tuntuu. Taidan yrittää olla järkevä ja lopettaa tän kunnolla kun seuraavan kerran herraa näen. Vaikkakin haluaisin vielä kerran sitä ihanaa kalua, sen miehen huulia iholla, hengitystä..

Chomsky ja Pinter - sivistynkö vai vihaanko maailmaa enemmän?

Mitä uutta auringon alla? No se kymppitonni meni rikki viime torstaina.

Perjantaina istuttiin Paikallisessa, myös J saapui paikalle. Jossain vaiheessa herra lähtee. Ja koska olen typerä akka jolla ei ole yhtään itsehillintää, laitoin herralle myöhemmin viestiä saisiko liittyä seuraan. Seura, jossa silloin istuin, alkoi olla jokseenkin humaltunutta enkä itse lähestulkoon vesiselvänä vaan jaksanut kuunnella. Alkoi vituttaa ja suunnilleen ahdistamaankin. No, herra vastaa että hän ei ole ehkä parasta mahdollista seuraa mutta että mähän olen jo varmaan tottunut siihen. Vastasin, että enpä itsekään ole, en vaan haluaisi mennä kotiin. Mutta nyt on hyvä tilaisuus sanoa ei jos niin haluaa. Kun kieltävää vastausta ei tullut, päätin mennä herran talolle. Believe me, oli kyllä niin kahteen suuntaan repeytyvä olo. Toisaalta halusin mennä sinne vaikka olo olikin jokseenkin antisosiaalinen, mutta taas toisaalta oli sellainen olo että teen itsestäni idiootin ja lähinnä vaan ärsytän J:tä vaikka sitä kieltoa ei kuulunutkaan. Masisteltiin keittiössä - siis todellakin niin masentavia juttuja, että aloin jo pahasti katumaan sinne menemistä - mutta jotenkin onnistuttiin pääsemään vähän pirteämpien aiheiden pariin. Kun vilkaisin kelloa ja sanoin, että kas, tunnin päästä lähteekin jo eka bussi, herra toteaa että ei tartte kiirehtiä. Jäin siis yöksi. Sänkyyn kömpiessä J sanoo, että kiva kun tulin ja vähän piristin, nappaa kainaloonsa ja puristaa hellästi rinnasta. Siihen oli hyvä nukahtaa :). Olin ehkä tunnin verran nukkunut kun säpsähtäen heräsin J:n käteen, joka siirtyi mun jalkoväliin samalla kun herra painaa lantiotaan tiukemmin peppua vasten ja hymähtää. Olin saman tien märkänä. Ilmeisesti herra oli kuitenkin unessa, sillä sitä ei kauaa kestänyt. Aamulla heräsin melko aikaisin ekan kerran, enkä enää sen jälkeen saanut juurikaan nukuttua lyhyitä torkahduksia lukuunottamatta. Herra tuhisi menemään mistään välittämättä. Muistin sitten jossain vaiheessa, että olin sopinut tapaamisen keksustaan neljäksi, ja joskus vähän kahdentoista jälkeen puin päälle ja herätin J:tä sen verran, että sanoin olevani lähdössä. Kiitos majoituksesta. "Joo, lasku tulee perästä." Naurahdin ja kaivoin laukustani Sultanin ultra thin -kumeja. Tossa sulle maksu. Sain vielä pari suukkoa ja hellän puristuksen perseestä.

Illalla suuntasin Paikalliseen, taas.. Poltin tupakan loppuun siinä ovella ja näen kun J kävelee tiskin ohi ja hakee takkinsa. Herra tulee siihen ulos tupakoimaan myös, enkä voi taas mitään, että vatsaa lämmittää. Tyhmä nainen... Ilta on hiljainen, istun J:n viereen tiskin päätyyn ja luen lehtiä. Ei juurikaan jutustella, tuntuu ihan siltä että tiskin toisella puolella oltas saatettu keksiä jotain ihme ajatuksia moisesta. Paikalle tulee pari tuttua vakionaamaa, jotain jutellaan kaikki keskenään. Jossain välissä maksan ruhtinaallisen suuren piikkini pois (yksi juoma) ja totean, että vatsa kurnaa. J kommentoi jopa syöneensä jotain sinä päivänä mutta että saattais syödä uudelleenkin. Herra maksoi piikkinsä pois ja lähti vähän ennen mua. Tiskin toisella puolella ilmeestä olisi voinut lukea jonkinlaisia ajatuksia, mutta päätin olla sokea moisille. Toivon ettei P ole mennyt sanomaan mitään.. (Ei muuten sanonut mullekaan mitään kun keskiviikkona törmättiin, vilkaisi vain vähän hassusti kun kertoi menneensä silloin yksi yö myöhään koiraa lenkittämään - siis se yö kun seisoskelin siinä J:n alaovella ja neiti P kävelee vain muutaman metrin päästä ohi...) Mutta se ja sama, siinähän miettii. Mulla ei onneksi ole mitään velvollisuutta tilittää tekemisiäni kenellekään siellä. Ja sitä paitsi lähdin eri suuntaan, hah. Ratikkapysäkillä taistelin ja hävisin, viestissä luki "en haluis kysyä". Vastaus oli yhtä epämääräinen, "pottuja keittelen". Koska en ole ajatustenlukija tai muutenkaan oikein handlaa koodikieliä, kysyin vielä mahtuuko keittiöön apukokkia. "Joo, onhan noita ilmoja pidellyt". No voi jumalauta. Kävelin herran alaovelle ja lähetin vielä avaamispyynnön. J:tä lähinnä nauratti, kertoi huomanneensa sen ilmeen muuttumisen tiskin toisella puolen, totesi myös vitsaillen että mä varmaan lähdin juosten ettei ne ehtis nähdä mihin suuntaan läksin. Tehtiin kerrassaan epämääräistä ruokaa, oli hiton hauskaa. Herrakin hymyili ja naureskeli ennätyspaljon. Syötiin ja rupateltiin niitä näitä, kunnes lopulta paineltiin nukkumaan. Tällä kertaa sain jopa nukuttua ihan hyvin. Herättiin melkolailla samaan aikaan, aamutupakalla herra kysyy oliko mulla jonnekin kiire myöhemmin. Vastasin kieltävästi, ihan vaan joku perheruokailu olis ollut mutta olen ollut sieltä ennenkin karkuteillä. "No hyvä sitten." Jutellaan taas sitä sun tätä, jossain vaiheessa herra virnistäen kysäisee pitäisikö testata niitä kumeja, joita toin viime kerralla. Menkat veteli niin viimeisiään, että herra sai ylipuhuttua. Sitä ei onneksi näytä haittaavan.. Ikäväkseni huomasin paikkojen olevan hieman yhteistyöhaluttomia, ei tahtonut kosteutta riittää ja taitaa ne tamponitkin hieman verottaa... Loppujen lopuksi oli jo melkoisen ikävän tuntuista kun J:n kalu tuli hieman hankalassa kulmassa ja jotenkin hankasi ikävästi. Myös jalat oli aivan maitohapoilla, vaikka olinkin vain selälläni. Miten niin huono kunto? Lopulta herra armahti ja jäi vaan päälle makaamaan. Kumin sain kaivella vessassa sisuksistani, hirveen miellyttävää. Eivät kuulemma kovinkaan kummoisia olleet, tosin ehkä hivenen parempi tuntuma kuin tavallisissa sultaneissa.

Mentiin taas keittiöön höpisemään, jossain vaiheessa vilkaisin puhelinta ja totesin, että pitäisiköhän mun pikkuhiljaa lähteä. "Höh, mä aattelin että pidetään vaan taukoa... ;)" No, pitihän sitä mennä jonkin ajan päästä takaisin sänkyyn, tosin totesin että mitäpä jos mä vähän leikkisin herralla eikä herra niinkään mulla. Ah sitä kullia, tunsin sen sykähtelevän.. En ole koskaan saanut kummoisiakaan kiksejä rintojen kanssa leikkimisestä, mutta ehkä alan siihenkin pikkuhiljaa oppimaan. Tai sitten J vaan tekee jotain oikein ;). Sain myös nauttia kaulan suutelusta, se on jotenkin aina hyvä juttu, saa huulet tykyttämään.. Aikani leikittyä käsipelillä J taas sanattomasti ohjaa mua alemmas ja pääsen lipaisemaan sitä kalua. Kovin kauaa ei tarvitse palleja imeskellä kun J alkaa nytkähtelemään ja pitämään sitä ihanaa ääntä, jotain huokailun ja ynisemisen väliltä. Nousen viereen makaamaan herran tasatessa hengitystään. "Taasko pitää mennä pesulle, pahus." Nähtävästi, you dirty boy.

Keittiössä jutellaan kohtuullisen järkeviä, ja keskustelujen pohjalta herra haluaa näyttää jonkun puheen tai luennon tai haastattelun. Mielenkiintoinen, mutta silti meinaan nukahtaa kesken kaiken. Keittiössä jatketaan jutustelua, kohta taas halutaan näyttää joku vastaava pätkä. Sen aikana lopultakin simahdan vaikka yritän kovasti pysyä hereillä. Herään, kun luennon lopussa alkaa raikuvat aplodit. Sanon, etten meinaa pysyä millään hereillä. Herra nousee keittiöön puuhastelemaan, taidan vielä torkahtaakin pariksi minuutiksi. Kohta J tassuttelee sängyn viereen, ojentaa mukin ja käskee huitasemaan naamariin. Herra on tehnyt mulle smoothieta. Voi ei. Melkein pakahduin. Kömmin kohta ylös ja menen keittiöön. "Herättikö yhtään?" Kyllä, ihanan kylmää ja kivasti vitamiineja. Kolmannen luennon/haastattelun/dokkarin jälkeen vilkaisen taas puhelinta. Hitto, kello on jo lähemmäs yksitoista illalla, pitäis ehkä miettiä niitä busseja taas. "Meneehän niitä kai huomennakin.." Yritin piilotella, ettei hymy ois yltänyt ihan niin korvasta korvaan kuin miltä tuntui. Juteltiin ja katsottiin vielä joku leffa, ehkä kolmelta nukkumaan. Nukuin todella huonosti ja joka kerta kun havahduin hereille, J oli hereillä myös. Kysyin saiko se yhtään nukuttua, "ehkä pari tuntia". Kun lopulta heräsin vähän enemmän, J kaappaa kainaloonsa ja painautuu ihan kiinni. Pientä kiusoittelua, kunnes noustiin ylös. Tukka paskaisena istun keittiön jakkaralla ja yritän saada silmät pysymään auki. Mietin muutamaankin kertaan, että nyt olen kyllä sellainen saalis että oksat pois.. Varmaan ihastuttava näky, mutta ei näyttänyt J:tä hetkauttavan. Aika lohdullista.

Pitääkö mun nyt sitten uskaltaa laittaa hieman henkilökohtaista kuvaa tänne, kun sitä joku pyysi? Tosin en mitään kovin raflaavaa todellakaan aio ikinä laittaa, en tietenkään halua olla tunnistettavissa enkä muutenkaan pysty itsekritiikkini takia laittamaan mitään kovinkaan rohkeaa. Joten eipä näissäkään ole mitään tämän ihmeempää. Enkä osaa päättää kumpi olisi parempi kuva, joten taidanpa laittaa molemmat.

Mmm, tuossa ne J:n huulet viimeksi eilen kulki. Sänki raapien, hengitys polttaen..

10 000, poks?

Jännä juttu sinällään, että raskaustestiin ei tahdo uskoa ihan satavarmasti. Vasta kun se shark week alkaa, huokaisee helpotuksesta.

Asiasta kukkaruukkuun. Jos tänään jatkuu sama meno, mitä koko viikko ollaan menty, 10 000 selauskerran raja paukkuu. Ohoh. Pitäiskö sen kunniaksi tehdä jotain erikoista?

Lend a hand?

No niin te kaikki rakkaat pikku pervot ;). Viitsisittekö auttaa?

Seksiseuraa?-kysely on mahdollisuus auttaa pro gradun aineiston keräämisessä, joten jos olet joskus hakenut seksiseuraa netin deittisivujen kautta niin käypä kirjoittamassa tarinasi - täysin anonyymisti tottakai! Autetaan opiskelijaa mäessä, eikös juu?

(Täsmennykseksi vielä, että kyseessä ei ole mun gradu - en mä ikinä pääse graduun asti :D)

Romantikon kohtalona on riutua

Oaaa! Mmmmmh ihan kipeetä tekee! Katsoin päätösjakson kerrassaan loistavasta BBC:n sarjasta Parade's end aka Juhlien jälkeen. Ja se romantiikka, kaipaus, himo... Huuh! Harvoin fiktiivisestä tarinasta saa noin voimakkaat kiksit. Mutta voi helvetti, antaisin mitä vain, mitä vain, jos joskus kokisin edes lähes samaa paloa. Että kaipaisin jotain niin paljon.. Että mua kaipaisi joku niin paljon.

Olen parantumaton romantikko.

149

Epäreilua. Panettaa niin vietävästi.

Pari viime päivää ollaan paukuteltu taas ennätyksiä. Melkein ihmetyttää, miksi hitossa kukaan eksyy tähän blogiin - varsinkaan silloin kun viimeisin päivitys on tylsää ruikutusta ja masistelua? Mutta mutta, vuorokausiennätykset rikkoutuivat peräkkäisinä päivinä. Weird. Ja kiitoksia vaan. (Vieläkään ei puhuta mistään maailmaa mullistavista luvuista, ehei. Mutta mulle ne on paljon.) Ja taas yksi uusi seuraajakin, tervetuloa.

Tuossa reilu tunti sitten pääsin lukemaan uusimmat päivitykset seuraamistani blogeista. Ja sitten eksyin pariin uuteen blogiin. Pakkohan ne oli lisätä seurantaan. Jospa joskus lisään ne tuohon sivun laitaan oikein muillekin näkyville. Yksi uusi tuttavuus on mielenkiintoista luettavaa, miehinen näkökulma ja vallan miellyttävä kirjallinen tyyli, mielenkiintoisista aiheista puhumattakaan. Ja pari muuta uutta tuttavuutta saivatkin sitten tämän neidin pöksyt kostumaan... Jos ei ihan suoraan tarinoidensa takia niin ainakin sen, että omat kokemukset tulivat mieleen sen verran herkullisesti ;).

Niin että nyt panettaa. Kiva.

Kerroinko muuten, että sunnuntaina päätin pilata hommat J:n kanssa? Tai no, ei ne vissiin ihan totaalisen pilalla ole, mutta en vaan pystynyt pidättelemään itseäni ja riskinä oli, että asiat meidän välillä törmää seinään. Päästin sisäisen teinini vauhtiin ja pistin viestin, jossa luki suurin piirtein näin: "Varmaan nyt säikäytän sut ja/tai väännän asiat solmuun, mut tekis mieli nostaa kissa pöydälle." En tiedä mitä odotin vastaukseksi, mutta veikkaan että ihan sama mitä se olisi, se tuntuisi jokseenkin huonolta. Vastaus oli suurin piirtein jotain tällaista: "Vähän tekemistä just nyt. Ja väsykin. Nostetaan sut pöydälle joku toinen kerta." Hyvä yritys toi vika lausahdus.. Tiedän, tiedän, ei ole reilua tai edes perusteltua tuosta nyt mitenkään ottaa nokkiinsa - enkä ottanutkaan! Mutta kyllähän siitä himppusen sellainen olo tuli, että torjuttiin. Don't get me wrong, mä en kritisoi. Mitä oisin itse vastannut? Enkä oikeastaan odottanutkaan muuta kuin että jätettäis toiseen kertaan. Vastasinkin, että asia selvä, tärkeintä mulle oli nyt saada toi sanottua kun se näyttää niin haasteellista olevan kasvotusten. Asiaa voidaan siis mun puolesta käsitellä lisää myöhemmin. Mulle oli oikeasti tarpeellista saada toi ulos, koska muuten en saisi sitä ikinä nostettua puheeksi. Asiassa mentäis J:n aikataululla, joka olis luultavasti aika pitkä odotus. Mistä mä tiedän onko sillä miehellä edes tarvetta millekään keskustelulle? (Apua, tää alkaa kuulostaa jotenkin nyt ihan väärältä!) Sen vaan tiedän, että mun on pakko ottaa asia puheeksi oman mielenrauhani takia. Mä haluan, että selvitetään vähän tän sähellyksen pelisääntöjä. Ollaanko vielä panokavereita? Jos kyllä, jatketaanko samalla "sopimuksella" joka siis mun mielestä pitää sisällään sen, että ei ole sitoumuksia toisiimme ja että kyse on seksistä. Jos jompi kumpi haluaa lopettaa syystä tai toisesta, siitä voi vapaasti keskustella ja molemminpuolinen kunnioitus pelaa. Mutta jos ei olla panokavereita? Mitä sitten ollaan? Koska sure as hell tää ei ole mikään parisuhde. Mutta seksiähän tässä harrastetaan yhä edelleen. Mulla on jonkinasteista tunnelatausta ja tässä vaiheessa mua sattuis jo, jos J tulis sanomaan että eiköhän tää ollu tässä. Mutta ei tässä maailma kaatuisi. Haluaisinkin tietää, onko J:llä jonkinlainen tunnelataus tässä ja mikä mielikuva sillä on tästä pelistä? Millä säännöillä se haluaa asiassa edettävän? En odota saavani mitään konkreettisia sääntöjä, mutta jonkinlaiset suuntaviivat ois kiva tietää. Siis että missä vitussa tässä nyt mennään? Ja kyllä, tiedän kuinka epäreiluakin tää voi olla, että mä vingun ja vaadin määrittelyjä. En väitä, että se ois helppoa tai välttämättä ihan hirveen järkevääkään tässä vaiheessa. Mutta olenpahan vaan huomannut, että mä en itse oikein pysty operoimaan kun en tiedä ollenkaan missä mennään. Taidan vähän toivoa, että J osaisi kokemuksen syvällä rintaäänellä edes hieman ohjata, sillä mä olen kuin liina silmillä.

Ja vittusaatana kun panettaa. Tottakai just nyt mielessä ei pyöri paljon muuta kuin se, kun J nussi mua pöytää vasten..

Alkais nyt ne helvetin menkat! Riittää jo kiitos. Rinnat kipeenä, älytön mielitekojen taisto (suklaatasuklaatajotainruokaanythelvettimiksikaikkikaapitontyhjiävittu!!), mielialojen vaihdokset alkaa olla taas turhan voimakkaita (varsinkin kun ne painottuu negatiivisuuden puolelle), ja ihan kohta tunnen itseni vain rumaksi ja turvonneeksi valaaksi. Thanks, Mother Nature, you're a fucking bitch.

Ruikuti

Huuuh. Sen oikein tuntee, kuinka stressitaso on parissa päivässä noussut kohisten. Pitäisi ottaa pää pois pilvistä ja iskeä tenttikirjaan. Muutenkin tulisi asennoitua siten, että nyt on leikki loppu ja työ alkaa taas. Voi kun alkaiskin - työ siis. Työ, eikä opiskelu. Tunnen, kuinka tietoisuus opiskeluhommien aloittamisesta alkaa jo nyt pikkuhiljaa muuttua stressiksi, josta ei olekaan enää pitkää matkaa ahdistukseen. En helpota asiaa ollenkaan sillä, että tieten tahtoen asennoidun negatiivisesti. Motivaatiota ei ole - motivaatiota motivaation etsimiseen ei ole. Kiinnosta vittujakaan.. Samaan aikaan dissaan itseäni, sillä työpaikkailmoituksia selatessani ensimmäinen ajatus on yleensä "eihän musta olis tollaseen" tai "hitto kun kuulostaa ahdistavalta" tai "tohonki vaaditaan sitäjatätä jota mulla ei ole, ei kannata hakea". Tuntuu vähän siltä kuin olisi jokseenkin umpikujassa. Itseaiheutetussa, no doubt.

Kaksi asiaa.

 

Yeah, good luck with that bowel movement.. Auh, voisin sanoa.

 

Mikään ei tunnu yhtä hyvältä kuin nähdä yksi pieni, mutta vahva viiva oikeassa kohdassa.

When things don't go quite as planned...

Panorikkaana vuoden ensimmäisenä päivänä J jossain vaiheessa sanoi ajatelleensa, että haluaisi panna mua peppuun. Ajatus ei jättänyt rauhaan. Tänään otin riskin.

Mulla ois sulle ehdotus.

"Aijaa ;)"

Haluan, et nussit mua peppuun.

Jossain vaiheessa sitten poistuin Paikallisesta ja kävelin herran talolle. Siinä odottaessa näen jonkun punatakkisen hahmon lähestyvän. Kauhu kuristaa kurkusta, kun tunnistan lähestyjän P:ksi, neiti oli ulkoiluttamassa koiraansa. Totta vitussa se kävelee siitä melkein nenän edestä ohi, mä tuijotan kengänkärkiäni ja paniikissa ajattelen vaan älätunnistamuaäläkutsumuanimeltävoivittuvoivittu. Neiti ei sano mitään, mutta sen pitää olla aivan totaalisen sokea, jos ei niin läheltä mua huomaa ja tunnista. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä J tulee avaamaan ovea ja kerron tapahtuneesta. Keittiössä herra puhuu jonkun kanssa puhelimessa, jonka aikana mä yritän rauhoittua ja keksiä jotain loistavaa tekosyytä jos - ja kun - joku asiasta joskus jotain kysyy. Mielessä vilisee myös miljoona vaihtoehtoa, mitä saattaisi myöhemmin tapahtua. Siitä olen varma, ettei tapaus tule loputtomiin pysymään pinnan alla. Kun herra lopettaa puhelun, kysyy hän hetken päästä "että sellasia sitten oot miettiny koko kuluneen viikon". Mä en pysty lähtemään leikkiin mukaan, vaan otan hetki sitten tapahtuneen puheeksi. Keskustellaan siitä hetken, kai vähän rauhoitunkin. Sitten jaaritellaan vähän kaikesta muusta mahdollisesta.

Kun loppujen lopuksi päästään itse asiaan, pyydän olemaan todella varovainen. Alku on melko epämukava, jopa tuskainen. Homma helpottuu, mutta en pysty rentoutumaan kunnolla. Pelkään, että J vetäytyy liian ulos ja sitten sattuu. Pelkään sotkua. Pelkään pyytää jatkamaan. Mutta en myöskään halua lopettaa. Lopulta käykin, että J vetää kalunsa liian pitkälle ja se luiskahtaa ulos. Ei jatketa sen enempää, mikä on luultavasti todella fiksua, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen. (Auts.) Jäädään siihen allekain makaamaan pitkäksi aikaa, jotain myös jutellaan harvakseltaan. Lopulta J nousee (osittain häädettynä) ylös ja menee suihkuun. Yritän sillä aikaa siistiä itseäni, käyn vielä pesulla kun J tulee pois. Menen keittiöön, yhtään vähättelemättä tunnelma on hieman outo. Mies vaikuttaa vaisulta, mä muutun varovaiseksi. En tiedä mitä se mies ajattelee, pelkään kysyä. Enkä kysy. Totean, että pitäiskö mun päästää mies nukkumaan. "Ei välttämättä huono idea. Et kai pahastu?" No mitähän se luulee, että siihen pitäis vastata... Vastaan kuitenkin että en, pitänee itsekin päästä nukkumaan. Sitten olen vihainen itselleni, kun toivoin saavani jäädä sen kainaloon nukkumaan. Puen päälleni ja kerään kamani, herra odottaa kun eteisessä vedän takkia niskaan ja tulee sitten halaamaan. Kai jonkinlainen paikkausyritys kun herra sanoo, että voin miettiä ensi viikolle taas jotain uutta kokeiltavaa.

Vittu kun pitää olla tyhmä. Kerrassaan raivostuttaa kun en osaa ottaa tätä tyynen viileästi vaan sotken tunteet mukaan. Mutta vähän voisin kyllä kritisoida siitäkin, että hieman saatetaan myös johtaa harhaan. Jos tässä nyt edelleen ollaan vaan panokavereita, niin miksi piti silloin juuri ennen joulua kertoa pitävänsä musta, halata siihen malliin, ulista että kaipailee uudenvuoden jälkeen ja nussia kuin viimeistä päivää ja olla niin hellä? Jos musta ei haluta muuta kuin lievennystä pakottaviin palleihin, niin voisko jättää sitten turhat hellyyslässytykset sikseen?

En kylläkään väitä - en todellakaan - että vika olisi vain toisessa osapuolessa. Enpä mäkään ole puhunut ajatuksistani kovinkaan selkeästi tai avoimesti. Itse olen päästänyt ajatukset laukkaamaan niin, että tunteita on päässyt mukaan kuvioihin. Ylitulkitsen asioita, vaikka siihen ei olisi perusteita ja vaikka hyvin tiedän, ettei se ole ollenkaan järkevää.

Mitäs läksit, tyhmä ämmä.

Edit. 10.06
Okei mä olen epäreilu, pikkumainen ja naurettavan teini. Huomaan kyllä, kuinka tyhmältä toi näyttää. Mutta minkäs sille mahtaa, että itsetunto sai pienen kolhun. Ehkä mä selviydyn tästäkin hengissä, hah. Mutta yhä enemmän oon sitä mieltä, että mun lienee pakko ottaa "suhteen laatu" puheenaiheeksi ennemmin tai myöhemmin. Vituttaa ja pelottaa, koska olen varma, ettei korttitalo kestä. Vituttaa, että haluan muuta. 

Best. Sex. Ever.

Huh. Kirjotin kilometritekstin, mutta lopulta päätin pyyhkiä sen pois. Kirjoitin pitkät pätkät kaikesta mitä J:n luona puuhattiin vain huomatakseni, ettei teksti mennyt ihan niin kuin oikeasti tapahtui. Koko ajan muistan jotain uutta, joka sitten aiheuttaa sen, ettei aikaisemmin kirjoitettua pätkää olekaan muistettu oikein vaan siinä on sekottuneena vähän kaikkea. Tekstiä oli liian vaikea lähteä jatkuvasti muuttamaan, joten turhautuneena pyyhkäisin sen kaiken pois. Perkele. Jospa kokeilisi nyt, mutta hieman eri tavalla. Sorry, mutta nyt en kertakaikkiaan pysty yksityiskohtaiseen kuvailuun joka ikisestä setistä. Mutta sen voin sanoa, että herran varoitus pervosta olotilasta piti paikkansa täydellisesti. Menin jo laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa ehdittiin tiistain aikana peuhaamaan. Niin no, vaikka sanoin etten nyt kuvaile mitään, niin sen verran on kylläkin pakko, että kerron sen alun. Liian hyvä kokemus, jotta voisin pitää sitä sisälläni.

Menin siis J:lle. Herralla oli poikkeuksellinen puheripuli. Myös muki, josta herra joi viiniä, täyttyi tiuhaan tahtiin. Oli kuulemma jokseenkin paha krapula päällä. Mies käy nopeasti suihkussa ja marssii sitten tuttuun tapaan kulahtaneessa kylpytakissaan takaisin keittiöön. Kauaa ei ihmetelty maailman menoa, kun herra tulee eteen seisomaan ja alkaa silittää selkää. Hitaasti hilasin hameenhelmaa ylemmäs, jotta sain jalat leveämmin auki ja herran siihen väliin. Kohta vaihdetaan niin päin, että herra istahtaa ikkunalaudalle ja mä tulen sen jalkojen väliin. J:n kädet lähtee saman tien seikkailemaan, ensin rinnoille ja sen jälkeen perseelle, hilaa hametta edestä ylemmäs ja vie käden kiusaamaan mun haaroihin. Mun on pakko saada se kalu käsiini, hymy leviää kun huomaan sen seisovan jo juhlakunnossa. Hetki siinä kiehnätään, kunnes herra ohjaa mut ulos keittiöstä. "Tiedätkö mitä mä aion tehdä sulle?" Enpä tiennyt, tuli yllätyksenä, kun herra ohjasikin mut pöytää vasten. Hame, sukkahousut ja alushousut riuhtoutuu nopeasti pois tieltä, mulla on ihan sellainen olo kuin olisin tarjottimella. Ujostuttaa kun J katselee tuolilla istuen paraatipaikalta, levittelee mun jalkoja ja kiusaa sormillaan niin pirullisesti, että laukeaminen käy hyvin lähellä. "Pysy siinä", kuuluu käsky ja kuulen kuinka J hakee kumin ja laittaa sen paikoilleen. Käsi painaa mut tiiviimmin pöytää vasten ja tunnen kalun painautuvan pillunhuulia vasten. Yhdellä nopealla työnnöllä pohjaan, tunnen sen varmasti vatsanpohjassa asti. Yritän pysytellä paikallani, puristan pöydänreunaa rystyset valkoisina ja ulisen kun J nussii, välillä rajusti, välillä rauhallisesti. Meinaa jalat lähteä alta kun herra sujauttaa vielä sormensa kiusaamaan klittaa. Jos joskus olen ollut lähellä laueta toisen ihmisen tekemisistä niin nyt. Uskomattoman kiihottavaa... Lopulta J nostaa mut ylös, kääntää itseään vasten ja jatkaa vielä käsillään, kunnes mun on pakko pyytää lopettamaan. Klitta oli jo nyt niin hellänä, ettei laukeaminen ole kovinkaan todennäköistä. Herrakin toteaa, että malttaiskohan sitä pitää vähän taukoa.

Mennään takaisin keittiöön tupakalle, hame, rintsikat ja sukkahousut sai jäädä siihen pöydän juureen, alushousut laitoin takaisin jalkaan. Lähinnä siksi, etten halunnut istua siinä jakkaralla paljain persein, mutta myös siksi, että herra saisi ottaa ne pois myöhemmin... Meneeköhän viittä minuuttiakaan, kunnes herra virnistää (istuessaan alasti siinä ikkunalaudalla) ja vie käden puoliseisokissa olevalle kalulleen. Hitaasti hieroo sitä, mutta kun nousen ylös ja tulen lähemmäksi, J painaa poispäin ja käskee takaisin istumaan, "leiki sä siellä". Mua kuitenkin ujostuttaa niin helvetisti, etten vaan pysty lähtemään mukaan leikkiin. Tää on yks sellanen asia, johon en ole ikinä kyennyt. Mä en vaan kestä kun joku katselee. Nousen uudelleen ylös ja menen lähelle, en kuitenkaan koske J:hin. Herra tarttuu kädestä ja ohjaa sen mun haaroihin, sen verran kehtaan lähteä mukaan leikkiin. Jotenkin on helpompaa kun olen lähempänä, ehkä siksi etten ole silloin niin "näytillä", vaikka kyllähän mut läheltäkin näkee :D. Kohta kuitenkin vien molemmat kädet selkäni taakse ja katson J:tä, välillä silmiin ja välillä kättä kalulla. Kohta herra ohjaa mua alemmas. Menen polvilleni ja lipaisen kalua, jonka J ohjaa suun eteen. Hetken imeskelen sitä, kunnes J tuo kätensä takaisin kalulle ja ohjaa siirtymään kassien luo. Nuolen ja imen, kuuntelen J:n huokailuja ja kiihotun lisää. Välillä herra vetää mut ylös ja suutelee, mutta palaan sitten takaisin kiusaamaan. Lopulta herra pyytää taukoa. Eipä mene taas kauaakaan, kunnes J vie kätensä mun rinnalle, puristelee ja nuolee sitä. Sitten vie mun käden siihen ja työntää takaisin jakkaralle. Hetken verran kehtaan sillä leikkiä J katsoessa ja hieroessa kaluaan, mutta ujous on vaan liian voimakas. J naurahtaa ja kiusottelee sanomalla teiniksi. Kerään rohkeuteni ja vien sormet housujen sisään, J katsoo ja käsi kalulla nopeuttaa tahtia. Nousen ylös ja vien J:n käden omani tilalle, käsken kokeilemaan. "Litimärkä", mies kähisee. "Saisinko mä vähän maistella sitä?" J kysyy ja kun nyökkään, nousee ylös ja vie mut sängylle. Kiihottavaa maata siinä haarat auki ja katsoa kun miehen pää painautuu pillulle ja kieli lähtee seikkailemaan. Sormet liittyy kielen seuraan ja saa mut voihkimaan. Jonkin aikaa nautiskelen suuhoidosta, kunnes J nousee mun rinnalle ja suutelee, "maistatko ittes?" Sormet jatkaa klitan kiusaamista, piinallisen kauan. Tärisen ja sätkin, mutta en vaan laukea. Lopulta on pakko pyytää taas lopettamaan ja hengähtää.


Puuhailut ei todellakaan rajoittuneet tähän, vaan vähän väliä piti käydä lievittämässä paineita. Jäin myös yöksi. Tosin unta sai ehkä reilut viisi tuntia, herättiin joskus puoli seitsemän maissa. Aamulla vielä uusintaa, mutta kumi ei taas antanut yhtään armoa. Uskon J:n turhautuneen jonkin verran kun herra kierähti mun päältä pois. Makoiltiin vierekkäin, J tarttui mun käteen ja vei sen kalulleen, "voisitko tosi hellästi vähän koskettaa". Sivelin sormenpäillä kalun samettista pintaa, ja hitaasti kalu lähti kovenemaan. Kiusoittelin pitkään ja seurasin, kuinka J silmät kiinni keskittyi tuntemuksiin välillä huokaillen kun tuntui oikein hyvältä. Käsipelillä jatkoin melko pitkään tehden niin kuin J pyysi ja ohjasi. Hymyilin itsekseni tyytyväisenä, kun sain herran laukeamaan.


Aamupäivä meni pari tupakkaa polttaessa ja Democracy Now:n uutispätkän aikana nukahtamiseen. Heräsin (kuulemma) tuntia myöhemmin, kun J kolisteli keittiössä. Hipsin seuraksi, herra oli tehnyt epämääräistä salaattia evääksi. Syötiin ja mentiin katsomaan joku dokumentti. Dokkarin jälkeen J sanoi, ettei siitä salaatista ollut mitään hyötyä, hänellä on taas nälkä. Katselin kun herra kokkailee itselleen jotain pakastekalaa ja makaronia, "haluutko sä osan, tuli vähän liikaa". Syödessä vitsaillaan J:n kokkailutaidoista ja tokaisen, että pitäiskö mun joskus kantaa korteni kekoon ja tehdä sille jotain. Tosin en tiedä uskallanko, jotenkin alkaa heti jännittää että pitääkö kukaan mun pöperöistä jos just heille jotain yritän kokkailla. Keittiössä kaivelin puhelimella aikataulut esiin ja pohdiskelin ääneen millon pitäis kenties lähteä. "Kiinnostaisko nähdä se uus Bond?" No emmä sit vissiin vielä lähdekään :). Katsottiin Bond, jonka jälkeen istuskeltiin vielä keittiössä tupakalla. Pohdin jälleen poistumista ja valittelin samalla kipeitä hartioitani. J tarjoutui hieromaan, ja nyt mulla on aivan perkeleen kipeet lihakset pitkin selkää. Mut kivusta huolimatta se teki helvetin hyvää. Ah se mies osaa hieroa.. Hetken vielä makoilin siinä, kun herra katseli jotain uutta uutispätkää, kunnes nousin pukemaan. Tulin vielä sanomaan olevani nyt todellakin lähdössä, kiitos hieronnasta ja ruoasta ja vähän kaikesta muustakin. Suudelmat sai haarovälin jälleen tykyttämään ja meinasin siitä sanoakin, mutta jotenkin mulla oli sellainen tunne, että mun pitäis nyt vaan lähteä. Herra oli ollut hieman vaisu koko päivän, tosin kontrasti oli tavallista suurempi eilisen poikkeuksellisen tohinan jälkeen. Herra tuli saattelemaan ovelle, vielä pari suukkoa, "törmäillään".


En sitten missään välissä ottanut puheeksi sitä ennen joulua käytyä keskustelua. Jotenkin tuntuu, ettei herra näytä edes kaipaavan mitään täsmennystä asiaan, mutta itse haluaisin kovasti keskustella vähän lisää. Lähinnä saada jonkinlainen selkeys siihen, miten herra näkee jatkon. Mitä se haluaa? Ja mulle tekis ehkä ihan hyvää kertoa, että oon oikeasti nyt vähän tykästynyt tai ainakin, että mä ihan mielelläni jatkan tätä, mutta haluaisin tietää millä säännöillä. No, toivottavasti viikonloppu tuo taas jonkinlaisen kohtaamisen mukanaan ja että tarjoutuisi tilaisuus ottaa asia varovasti puheeksi. Riskinsä siinäkin, että J haluaa sen jälkeen ehkä jättää homman kesken, mutta parempi kai sekin kuin tällainen epätietoisuus. Sitä paitsi tuloksena saattaa olla jotain positiivistakin. Mutta olen niin pahasti pessimisti, että varaudun mieluummin negatiiviseen tulokseen. Tervettä tai ei, näin se vaan tahtoo mennä.

Alku

Alottaisko uuden vuoden kirjottelut heti tälleen ensimmäisen päivän aamuna.

Klo 04.01, J. "Hyvää nykystä vuotta ;)" Luin sen joskus kuudelta aamulla kun kävin vessassa. Itsehän olin kiltisti pää tyynyssä jo viittä yli kaksi. Ilta oli hauska, mutta multa oli veto poissa ja snadisti epävakaa olo, kiitos sen helvetin vatsataudin. Olin neuroottisen tarkka siitä, mihin koskin ja kävin välillä pesemässä kädet ihan vaan varmuuden vuoksi vaikka en ollut persettäni kaivanutkaan. Käytiin ampumassa pari rakettia ja suunnattiin sen jälkeen Paikalliseen. T tuli sinne, eikä mulla mennyt edes hermo. Herra oli varsin sivistyneen oloinen, siis että kännitila oli tuskin kahta kaljaa vahvempi (jos sitäkään) eikä se ollut ärsyttävällä päällä vaan ihan kohteliaasti jutteli ja toivotteli hyvät uudetvuodet. Lähdin kuitenkin jo ennen yhtä kotia kohti. Ja sitten tosiaan oli tullut tuo viesti. Koko perkeleen illan taistelin, etten laittaisi herralle mitään (ja onnistuin tässä koska olin vesilinjalla koko illan), koska mulla oli aivan sellanen olo ettei nyt vaan voi pistää ekana viestiä. Ja olin hieman allapäin, kun herraltakaan ei tullut mitään. Paitsi että tuli sittenkin :). Päätin kuitenkin odottaa aamuun ennen kuin vastaan siihen. Kolme varttia sitten vastasin 'kiitoksia samoin', ja kymmenen minuuttia myöhemmin tuleekin jo vastausviesti.

"Kas, huomenta. Hankalaa. En nähnyt sua eilen, enkä seurani takia oikeen halunnutkaan. Vähäsen kaipailen kuitenkin. ;) Toivottavasti kaikki on hyvin"

No kas. Ollaanko sitä jo kaupungissa? Ja mikäs siinä seurassa oli vialla :D. Hienosti saat teinin punastumaan.. All is well jos ei oteta lukuun muutama päivä sitten iskenyttä noroa, eiliseltäkin vielä voimat vähissä.

"Se ******* se seura oli (yksi nainen, joka liittyy hassunhauskasti tän meidän sähellyksen alkuaikoihin, J:n kaveri and so on and so forth). Ei siinä sinänsä paljon vikaa.. Aijaa, pitääks mun leikkiä krapulapäivä ihan yksin"

Blaablaa, selitän jotain vähemmän mielenkiintosta sinne menemisen vaihtoehdoista, en todellakaan jaksa sepustaa tähän kun se ei ketään kiinnosta kuitenkaan.

"Sounds like a plan. Väittävät et hyvää kannattaa odottaa ;): Äläkä luule et mäkään oon kovin reipas näin alkuvuodesta"

Ja juuri saapunutta: "Äläkä säiky jos setää 'vähän' pervottaa parin päivän juopottelun jälkeen..."

Mitä nää perhoset mun vatsanpohjalla on? Ja taitaa olla aika leveä virne naamalla myös ;)