Typerä ämmä.
Joka raivoaa yhteiskunnalle pms-päissään. Ja joka raivoaa pms:lle kun vittuperkele pitää tulla tälleen kahta viikkoa ennen sitä vitun shark weekiä, millä vitun järjellä häh? Onko ehkä aivan saatanallisen epäreilua, että meillä naisilla menee vittu puolet kuukaudesta ensin siihen, että viikko tai kaksi raivotaan ja ulistaan ja ollaan kaikin puolin hysteerisiä, sitten vielä valutetaan verta viikon verran ja tunnetaan olomme kaikkea muuta kuin kauniiksi ja seksikkäiksi ja haluttaviksi ihmisolennoiksi? No, voi teitä miesraukkoja myöskin, kun niin kamalasti aiheutetaan teille henkistä (satunnaisesti varmaan fyysistäkin) kärsimystä, onhan tällaista perusteetonta raivoamista niin hirveen kamalan traumaattista seurata, ei mitään verrattuna siihen miltä se meistä naisista tuntuu. Nii!!
Okei, vetäisenpä hernepellon sijaan rauhallisesti henkeä ja yritän rauhoittua. Koko helvetin päivä mennyt pettyessä, suuttuessa, raivotessa ja ajoittain myös hysteerisesti nauraessa - pääosin sentään itselleni, ajatelkaa nyt millaista henkistä vahvuutta! Ehkä puran jotain ahdistuneisuutta ja ylipäänsä paineita raivoamalla aina säännöllisin väliajoin kaikenlaisista elämän epäkohdista ja muista turhuuksista. Oikein jännitys ihon läpi tihkuen odotan tulevia puolukkapäiviä, silloin pitäisi muistaa aloittaa pillereiden popsiminen. Päädyin kokeilemaan pillereillä, ne on sentään helppo lopettaa jos siltä tuntuu. Kierukkaakin harkitsin, mutta hetken pohdittuani saattaisin olla taipuvaisempi kokeilemaan ensin kapselia. Kun nyt kuitenkin ihan ensimmäiseksi popsin muutaman kuukauden pillereitä. Katellaan kuinka tämä neiti reagoi hormonicocktailiin. Vielä innokkaammin odotan pääseväni paneskelemaan ilman kumia ;).
Liian monta päivää ilman J:n kosketusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti