149

Epäreilua. Panettaa niin vietävästi.

Pari viime päivää ollaan paukuteltu taas ennätyksiä. Melkein ihmetyttää, miksi hitossa kukaan eksyy tähän blogiin - varsinkaan silloin kun viimeisin päivitys on tylsää ruikutusta ja masistelua? Mutta mutta, vuorokausiennätykset rikkoutuivat peräkkäisinä päivinä. Weird. Ja kiitoksia vaan. (Vieläkään ei puhuta mistään maailmaa mullistavista luvuista, ehei. Mutta mulle ne on paljon.) Ja taas yksi uusi seuraajakin, tervetuloa.

Tuossa reilu tunti sitten pääsin lukemaan uusimmat päivitykset seuraamistani blogeista. Ja sitten eksyin pariin uuteen blogiin. Pakkohan ne oli lisätä seurantaan. Jospa joskus lisään ne tuohon sivun laitaan oikein muillekin näkyville. Yksi uusi tuttavuus on mielenkiintoista luettavaa, miehinen näkökulma ja vallan miellyttävä kirjallinen tyyli, mielenkiintoisista aiheista puhumattakaan. Ja pari muuta uutta tuttavuutta saivatkin sitten tämän neidin pöksyt kostumaan... Jos ei ihan suoraan tarinoidensa takia niin ainakin sen, että omat kokemukset tulivat mieleen sen verran herkullisesti ;).

Niin että nyt panettaa. Kiva.

Kerroinko muuten, että sunnuntaina päätin pilata hommat J:n kanssa? Tai no, ei ne vissiin ihan totaalisen pilalla ole, mutta en vaan pystynyt pidättelemään itseäni ja riskinä oli, että asiat meidän välillä törmää seinään. Päästin sisäisen teinini vauhtiin ja pistin viestin, jossa luki suurin piirtein näin: "Varmaan nyt säikäytän sut ja/tai väännän asiat solmuun, mut tekis mieli nostaa kissa pöydälle." En tiedä mitä odotin vastaukseksi, mutta veikkaan että ihan sama mitä se olisi, se tuntuisi jokseenkin huonolta. Vastaus oli suurin piirtein jotain tällaista: "Vähän tekemistä just nyt. Ja väsykin. Nostetaan sut pöydälle joku toinen kerta." Hyvä yritys toi vika lausahdus.. Tiedän, tiedän, ei ole reilua tai edes perusteltua tuosta nyt mitenkään ottaa nokkiinsa - enkä ottanutkaan! Mutta kyllähän siitä himppusen sellainen olo tuli, että torjuttiin. Don't get me wrong, mä en kritisoi. Mitä oisin itse vastannut? Enkä oikeastaan odottanutkaan muuta kuin että jätettäis toiseen kertaan. Vastasinkin, että asia selvä, tärkeintä mulle oli nyt saada toi sanottua kun se näyttää niin haasteellista olevan kasvotusten. Asiaa voidaan siis mun puolesta käsitellä lisää myöhemmin. Mulle oli oikeasti tarpeellista saada toi ulos, koska muuten en saisi sitä ikinä nostettua puheeksi. Asiassa mentäis J:n aikataululla, joka olis luultavasti aika pitkä odotus. Mistä mä tiedän onko sillä miehellä edes tarvetta millekään keskustelulle? (Apua, tää alkaa kuulostaa jotenkin nyt ihan väärältä!) Sen vaan tiedän, että mun on pakko ottaa asia puheeksi oman mielenrauhani takia. Mä haluan, että selvitetään vähän tän sähellyksen pelisääntöjä. Ollaanko vielä panokavereita? Jos kyllä, jatketaanko samalla "sopimuksella" joka siis mun mielestä pitää sisällään sen, että ei ole sitoumuksia toisiimme ja että kyse on seksistä. Jos jompi kumpi haluaa lopettaa syystä tai toisesta, siitä voi vapaasti keskustella ja molemminpuolinen kunnioitus pelaa. Mutta jos ei olla panokavereita? Mitä sitten ollaan? Koska sure as hell tää ei ole mikään parisuhde. Mutta seksiähän tässä harrastetaan yhä edelleen. Mulla on jonkinasteista tunnelatausta ja tässä vaiheessa mua sattuis jo, jos J tulis sanomaan että eiköhän tää ollu tässä. Mutta ei tässä maailma kaatuisi. Haluaisinkin tietää, onko J:llä jonkinlainen tunnelataus tässä ja mikä mielikuva sillä on tästä pelistä? Millä säännöillä se haluaa asiassa edettävän? En odota saavani mitään konkreettisia sääntöjä, mutta jonkinlaiset suuntaviivat ois kiva tietää. Siis että missä vitussa tässä nyt mennään? Ja kyllä, tiedän kuinka epäreiluakin tää voi olla, että mä vingun ja vaadin määrittelyjä. En väitä, että se ois helppoa tai välttämättä ihan hirveen järkevääkään tässä vaiheessa. Mutta olenpahan vaan huomannut, että mä en itse oikein pysty operoimaan kun en tiedä ollenkaan missä mennään. Taidan vähän toivoa, että J osaisi kokemuksen syvällä rintaäänellä edes hieman ohjata, sillä mä olen kuin liina silmillä.

Ja vittusaatana kun panettaa. Tottakai just nyt mielessä ei pyöri paljon muuta kuin se, kun J nussi mua pöytää vasten..

Alkais nyt ne helvetin menkat! Riittää jo kiitos. Rinnat kipeenä, älytön mielitekojen taisto (suklaatasuklaatajotainruokaanythelvettimiksikaikkikaapitontyhjiävittu!!), mielialojen vaihdokset alkaa olla taas turhan voimakkaita (varsinkin kun ne painottuu negatiivisuuden puolelle), ja ihan kohta tunnen itseni vain rumaksi ja turvonneeksi valaaksi. Thanks, Mother Nature, you're a fucking bitch.