Kohta loppuu

En ihan tarkalleen muista mitä olen viimeisimpään entryyn rustannut, mutta en tahdo lukea sitä. Tulisi luultavasti taas paha mieli.

Ja nyt en tiedä, mitä tulin tällä kertaa ulisemaan. Kai sitä samaa vanhaa paskaa. Vuosi vaihtuu ihan kohta, josko sen mukana myös aiheetkin... Ja tuli muuten 60 000 täyteen ennen vaihtoa, nyt ollaan jo vähän yli. Jihuu. Katotaan josko satasen kohdalla viittis ees leikillään ajatella tempaisevansa.

Taas vaihteeksi takaraivossa on pyörinyt se naurettava ajatus, että olisin raskaana. En tietenkään ole. Joulusta vaan on jäänyt joku pahoinvoinnin kärsimys, joka saa puolitosissaan pohtimaan että mitäs kaikkea raskauden alkuvaiheen oireisiin voikaan kuulua... Mutta kun en ole.

Tulipahan vaan mieleen, että en ole nussinut ketään muuta kuin J:tä yli vuoteen. Kahta kullia olen lipaissut, mutta siinä se sitten olikin. Itse en ole saanut mitään. Tekisi mieli tasata tilejä ja saada kunnon kyydit joltain ihan muulta. Vaan ihan kuin saisin siitä sitä tyydytystä, jota nyt naurettavasti suunnittelen... Siis siitä, jos kertoisin J:lle nussineeni jotakuta muuta. Luultavasti mulle tulisi vain älytön paha olo ja syyllisyys tai jotain yhtä naurettavaa. Tuntuu vaan, että mun pitäisi kovasti saada seksiä muualta, jotta voisin nopeammin ja ehkä vähän helpommin päästä J:stä irti.

Millähän kummalla sitä saisi itseluottamuksensa ja -arvostuksensa kohdilleen? Varmuudesta puhumattakaan. Saa aika kauan odotella, jos uusia tuulia ei itse lähde hakemaan. Ei ne mua Paikallisen tiskiltäkään tule hakemaan. Vaan kun ei todellakaan riitä rohkeus kokeilla, josko joku ehdokas tarttuisi tärppiin jos kysyisi ihan silleen kasvotusten. Kun ei pysty kestämään torjuntoja, yhden tai kaksi ehkä. Sen jälkeen mennäänkin jo aikamoiseen lukkoon.

Eilen kävin illalla Paikallisessa kääntymässä, karpalomehun voimin. Astelin sisään, tiskin päädyssä istui yksi nuori kolli jonka olen pari kertaa aiemminkin nähnyt. Uskalsin muina naisina jäädä penkin päähän istumaan. Tein tilaukseni heti herran jälkeen, enkä tajunnut yhtään että mun tilaukseni maksettiin. Kun asia kävi ilmi, kiittelin hieman epäuskoisena. Ollaan me pari sanaa joskus vaihdettu, mutta siinä se, miksi se mies sitten tarjosi? Eikä edes kysynyt mitään, oli vissiin vaan maksamaan mennessä sanonut että laskuun myös neidin karpalomehu. Ei kai siinä mitään. Tavallaan tuntui ihan hauskalta, jos hypoteettisesti olisi ajatellut sitä pieneksi flirtiksi tai jotain. Vaaaaan sitten se jamppa kumosikin niin kovin monta kaljaa ja päätyi aikamoiseen humalatilaan, että meni melkein hermot. Loppua kohden se herra oli jo kerran lähtenyt kotiin, mutta puolen tunnin päästä tullut takaisin, tilannut pari kaljaa ja viskin. Ensimmäisen kaljan se unohti johonkin pöytään kun siirtyi sieltä tupakkaretken jälkeen takaisin tiskin päätyyn mun viereen, toisen kaljan ja viskin se unohti tilanneensa kun kävi välissä ulkona haahuilemassa. Kysyi multa kenen ne on, sanoin että sen, "jaa no sit mä istun tähän". Omissa oloissani siinä vain olin ja tein jotain, sanotaanko nyt vaikka että luin lehteä, en kaivannut mitään sosiaalista kanssakäymistä vaan mulle kelpasi mainiosti olla siinä ihan vaan itsekseni. Viereen saa tulla, mutta turha olettaa että uppoudun antoisaan keskusteluun kenenkään kanssa. Mutta kun sivusilmällä näin koko ajan, että herra kääntyili katsomaan mua, se siinä kiemurteli ja mutisi jotain, välillä kysyi "no mitäs muuten?". Eipä ihmeempiä, vastasin ja jatkoin tekemisiäni. Ei mennyt perille, kohta sama kysymys ja jotain ihmeen ilmeilyä. Lopulta kyllästyin siihen tähtitieteelliseen kännitilaan ja täysin käsittämättömään haahuiluun ja pakkasin kamani. Jäi täysin mysteeriksi oliko sillä herralla jotain asiaa missään välissä vai onko se vaan niin kovassa kännissä tollanen. Enihuu, ahdistavaksi meinasi käydä loppua kohden.

Jotain terveempiäkin ajanviettopaikkoja pitänee etsiä, en mä unelmieni panojumalaa Paikallisesta löydä. Tai no... Sellaista jumalaa, joka pitäis myös mua jonain.

Jouluja vaan

Mitä onkaan tässä joulun aikana ja vähän ennen sitä tapahtunut? Sitä helvetin kiihkeää seksiä, vähän lisää seksiä, puoliksi väkisin myös peppuun btw. Sitten. Aattona päihdyin, kotiin lähtiessä laitoin J:lle känniviestiä ja ehdotin jatkoja. Vastausta ei kuulunut toviin, joten hyppäsin taksiin. Pari minuuttia ennen taksin kurvaamista kotikadulle tulee se viesti. "Haluisin ja pitäiskin puhuu sun kans... Ootko jo kaukana?" Joo arvaan, jätetäänkö toiseen kertaan, kohta kotona. Arvailin sen haluavan jälleen keskustella siitä, kuinka tää leikki pitäis lopettaa. Asia olikin vähän toinen, lopulta päädyin hyppäämään uudestaan taksiin ja hurauttamaan J:n luo. Yö meni kännätessä ja puhuessa. Puolen päivän maissa heräillessä olo oli jokseenkin kamala. Makoiltiin sängyssä, J oli poikkeuksellisen fyysinen. Makasi pidellen musta kiinni, sitten nosti pään rintaa vasten, vähän silitteli. Kohta pää oli vatsalla ja silittely vienyt sormet pitsipöksyistä sisään. Helliä suudelmia kummulle ja sisäreisiin. Makasin silmät kiinni ja keskityin tuntemuksiin. Niin hellät sormet. Olin taivaassa.

Kävin suihkussa, keittiöön palatessa J totesi, että hyvä kun olin laittanut oven lukkoon, olisi muuten tullut sinne. Totesin, että on herra joskus käynyt vessassa mun ollessa suihkussa ja olin kyllä silloinkin laittanut lukkoon. "Jaa, en tiedä kuinka hyvin se toimii, nyt tuntui olevan." Kävit siis kokeilemassa? Ja ajatushan jäi päähän jylläämään, mielikuvat siitä mitä siellä olisi tapahtunut... "Puhu." Mitä? "Ihan mitä vaan, kunhan et tuijota mua koko ajan tolleen." Hymyilin. Mietin tässä uskaltaisinko sanoa että tekis vähän mieli... Ja kiusaaminen alkoi taas. Siirryttiin makkariin, mut ohjattiin siihen päälle. Namm... "Siirtyisitkö sä siihen sillai toisin päin..." Ai selin vai? "Ei ku toisit sen piparis nuoltavaksi." Käskystä. Ai jumalauta. Uhkasi loppua voimat siinä kontallaan ollessa, lopulta oli pakko pyytää lopettamaan vaikka olisinkin mielelläni ollut nuoltavana kauemminkin. Kömmin pois, J:n haarojen väliin, nappasin kalun suuhuni. Sormi sujahti pepun puolelle, kieli seikkaili kasseilla. J toi oman kätensä hieromaan nuppia. Kiihkoa löytyi, mutta uhkasi venyä turhan pitkäksi. Löysin kuitenkin pienen kikan, jolla sain J:n lopulta yli rajan. Ah, sitä sätkimistä...

Tehtiin ruokaa, syötiin. Lopulta mun oli pakko nostaa taas kissa pöydälle, ja sanoin, että onkohan meidän pakko olla oikeasti näkemättä ja pitämättä yhteyttä, jotta tää leikki oikeasti nyt loppuisi. Oltiin yöllä jo aiheesta puhuttu, ja silloinkin totesin että en vain tiedä kuinka tän ystävyyden pitäisi ilman seksiä. Kumpikaan ei keksinyt oikein mitään. "Ja luultavasti menee vaan pari päivää ku oon taas pyytämässä sua tänne." Ja senhän tietää, että en mä kuitenkaan osaa pysyä poissa. Hymähdyksiä.

Tänään aamulla olin ihan hajalla. Olen vieläkin. Laitoin viestiä, että tunnen itseni mitättömäksi, halvaksi ja helpoksi. Ja että siltikään en osaa vihata sitä ihmistä. Että haista vaikka paska. "Kiitos ja anteeks", siinä kai tärkeimmät. Koska se asia, jota herralla yöllä oli, sai mut oikeasti hajalle. En pysty edes kertomaan sitä täällä, koska tunnen itseni niin paskaksi. En kertakaikkiaan haluaisi myöntää olevani näin hyväksikäytetty ja paskasti kohdeltu, tekee pahaa jo myöntää sekin, etten vieläkään osaa vihata sitä miestä.

Tässä päivityksessä ei ole mitään järkeä. Olen pahoillani. Joulusta meni fiilikset, tää päivä on mennyt itkiessä ja tuskaillessa. Ja pelottaa mitä on edessä. Jospa vaikka taas vähän itkisi.

Puremajälki

Olkapäässä. Tai melkein tossa kaulalla. Sanoinkuvaamattoman kiihkeää. Ja jotenkin niin intiimiä. Toki oli hieman poikkeuksellinen jälleennäkeminen, J:llä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista kohtuullisen rankkaa kuukauden ajan, ja mä olin helpotus ja olon parannus. Ja mua ei todellakaan tässä tapauksessa haittaa olla se helpotus, sillä tiedän J:n olevan oikeasti kiitollinen. Toki se tavallaan käytti mua, mutta tilanne nyt oli ja on sellainen, että kuka tahansa tarjoutuisi käytettäväksi jos tietäisi sen auttavan toisen oloa. Ei tässä nyt mitään haavoja seksillä paikkailtu, läheisyyttä se mies tarvitsi. Sitä, että pidän tiukasti kiinni. Ja musta pidettiin vielä tiukemmin. Nyt on paikat hellinä, piti suihkun jälkeen ihan rasvailla ihoa ettei hellänä olo kestäisi turhan kauaa.

Jaa. Töihin. Ehkä mä jaksan, vaikka unta sain vain kuusi tuntia.

Sisältököyhää

Hitto kun panettas niin makeasti. Sinällään huvittavaa, sillä pari viime päivää on ollu aivan perseestä. Vituttanut sen verran railakkaasti, että mikään positiivinen tai varsinkaan himottava asia ei ole lipaissut läheltäkään ajatuksia. Vaan nytpä kuitenkin tekisi mieli tarjoilla piparia syötäväksi ja torttua täytettäväksi. Olipas mauttomasti ilmaistua... :D

Vaan eipä auta, pitäisi tyytyä leluun. Ei vaan sellanen huvita yhtään. Katsotaan mitkä fiilikset illalla.. Kohta poistun talosta, kenties varaudun salikamppeiden kanssa ja käyn tekemässä muutamat kyykyt. Pakkohan se on edes yrittää saada tätä takamusta timmimmäksi ;).

Kryptologi saa paikan.

Tuli taas vaihteeksi yöllä niin kryptistä viestiä, että jäi oikein vaivaamaan. En tiedä mikä kriisi sillä on menossa, mutta mä alan pahasti kyllästyä siihen, että se pohtii asiaa mulle keskellä yötä. Siinä kesken unien heränneenä kun en koe olevani ihan skarpeimmillani ja alkaa lähinnä ärsyttää kun en ymmärrä mitä vittua se ulisee. Ja nyt aamulla lukiessani viestinvaihtoa uudelleen, tulee vain paha olo. Jotenkin ikävä. Kehno. Ja samalla mietin, onko sillä nyt kaikki ihan ok (taustalla parikin juttua jotka vois aiheuttaa kummallista käytöstä) vai onko se vaan ottanut alkoholia tarpeeksi jotta ajattelee itsestään taas "suuria" (eli kylpee jossain ihmeen itsesäälissä). Ja vittu jos se on sitä mieltä, että tän koko homman pitäs nyt oikeasti loppua ni ole sitten laittamatta viestiä. Ja kun se on nähty jo moneen otteeseen et tällanen viestien kautta asian puiminen ei koskaan jätä sitä lopulliseen pisteeseen vaan kuitenkin vielä kasvotusten jossain välissä asiaa puidaan. Että vittu täysin hyödytöntä. Ja nyt ei ihan jaksa lohduttaa sekään, että se herra ei vaan pysty olemaan laittamatta viestiä. Sehän se tässä on kovimpaan ääneen julistanut, että tän täytyy nyt loppua ja että nyt ihan tosissaan ja että hei oikeesti. Ja vittu ite se on joka saatanan kerta pistänyt jotain viestiä. Ja vittu ite se on - ainakin mun näkökulmasta katsottuna - laittanut ekana sen vonkausviestin (vaikka ne ei suoraan sellaisia oliskaan niin lopputulema on jotakuinkin sama, eikä niiden viestien tarkoitusperiä joudu kamalasti pohtimaan). Totta hitossa on mullakin sormeni sopassa, että ei syy ole pelkästään sen. Mutta asetelma nyt kuitenkin on se, että herra itse on pistänyt sen ekan viestin. Mä olen ollut siitä viestin tulemisesta iloinen (vaikka ei tietenkään pitäisi), mutta mä olen onnistunut puremaan hammasta just piirun verran pidempään kuin J.

Pahoittelen ulinakirjoitusta, mutta pakko oli vähän purkaa ärsyyntymistään. Huomenna tai joskus tarjoilen teille linkin sellaiseen videonpätkään, joka sai mut hyrräämään tässä yks päivä. Varautukaa muhevaan peppuun ja vielä muhevampaan kaluun ;). Tosin ne ei ihan kirjaimellisesti kohtaa...

Levoton

"Arvaapas kuinka sulle käy jos joskus pääsen kotiin ;)". Kello neljältä aamuyöllä. Mitäs vastasin, loppuyön nukuin vähän heikommin. Ei osannut kuitenkaan sanoa mitään siitä, milloin mahdollisesti olisi tulossa kotiin. Hitto mikä tease.

Pikkujoulut meni aika railakkaasti. Halpa känni tuli, kiitos Paikallisen Pääkyypparin. Aika kohtalokasta kun tarjoilee kantiksille ilmaisia juomia. No, pysyi lapasessa kuitenkin, ainakin mulla. Ja oli hauskaa. Siellä käy loistavia tyyppejä (toki mukaan mahtuu vähemmän loistaviakin, kuten saimme jälleen todistaa...).

Mä jäädyn pystyyn tuolla ulkona. Mun so called talvikengät ei kyllä pidä varpaita lämpiminä millään, takkikaan ei ole riittävän paksu. Tästä syystä olen lähes 24h vuorokaudesta epätoivoinen kainalopaikasta. Sen lisäksi, että olis muutenkin ihan kiva kaivautua jonkun yhden ja saman karhun kainaloon ja kenties olla onnellinen, nyt ois kovasti kiire päästä myös lämmittelemään.

Ei niin mitään asiaa.

Ärsytys

Ja ttu jälleen kipeenä. Hiton flunssat ku ei jätä rauhaan. Muutenkin ollut ihan jäässä koko hiton syksyn, ihan sama mitä on päällä ni aina palelee. Tää päivä vapaa, hyvä vaan. Huomenna pitäs jaksaa 9h duunissa, saas nähä kuinka neidille käy.

Se torstain känni-uho oli aikas vesiperä. No siis, kyllä mä kännin vedin, mutta aika miedon ja tylsän ja lyhyen. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että puolentoista viikon hiljaiselon jälkeen J laittaa viestiä. Kai sillä oli joku tarve ilmoittaa mulle lähteneensä sinne-jonnekin-jossa-se-käy-useita-kertoja-vuodessa-tekemässä-yksiä-hommia. Siihen kotikulmiensa viereen. Joo, ei siitä paikasta tai niistä puuhista sen enempää, pointti oli siinä että kaiketi herra koki tarpeelliseksi kertoa mulle lähteneensä. Mikä tietenkin naurettavalla tavalla harmitti. Koska perkele. Mene sitten. Tekisi mieli kysyä milloin se arvelee palaavansa, mutta ehkä parempi jos en kysy. Säilyy edes joku itsekunnioitus. Ärsyttää.

Ens viikonloppuna pikkujoulut. Toivottavasti olis flunssa rauhottunu siihen mennessä. Ja saattasin ehkä toivoa J:n kotiutuneen siihen mennessä, mutta epäilen suuresti. Ja by the way, deittirintamalla ei tapahdu mitään, iiihan just heitän profiilillani kuvitteellisesti vesilintua. Notta emmä täällä ihan pelkästään J:n perään itke, tiirailen vähän joka suuntaan silmät teevadin kokosina.

Torture never stops

"Pitikö meidän tehdä jotain?" Keittiön valo napsahtaa kiinni. Nousen ylös, astun lähelle, kädet hakeutuvat pehmeästi puristelemaan rintoja. Toinen valuu haaroihin, painaa housujen läpi. Nopeasti valutetaan housut polviin, sormet hakevat tiensä alushousujen reunan alle. Taidan olla saman tien märkä. Aikansa J kiusaa klitorista, pistää mut ynisemään ja huokailemaan. Siirrytään ulos keittiöstä, ruokapöydän edessä kuoriudun kokonaan ulos housuistani, J tuo malttamattomana kullinsa melkein poskeen kiinni. Kohottaudun, J peruuttaa istumaan pöydän päälle, istun tuolille eteen ja imaisen kullin suuhuni. Ai hitto se on niin ihana. Täydellinen. Sitä nuolee, lipoo, imeskelee niin mielellään. Jälleen kuolatippa suupielessä roikkuen liu'utan sitä syvälle suuhuni, imua vaihdellen, kielellä kutittaen. Välillä nostan katseeni J:n kasvoihin, mies nautiskelee suu raollaan silmät kiinni, huokaisten välillä. Keskityn taas imeskelemään silmät kiinni, välillä kutittelen toisella kädellä kasseista. Tunnen J:n käden kulkeutuvan hiuksiin, niskaan, tunne nostattaa kylmiä väreitä selkää pitkin. Vilkaisen miestä uudestaan, katse seuraa mun huulia ja osuu silmiin. Se utuinen kiiman kiilto niissä silmissä, ei helvetti... J nousee seisomaan, otan toisen paitani pois jotta pääsen ulos avatuista rintsikoistani. Paikat vaihtuu. Kiipeän pöydälle makaamaan, J ottaa reisistä kiinni ja ohjaa kalunsa märkänä odottavaan pimpsaan. Holy fuck, se menee niin syvälle... Välillä pitää rajoittaa työntöjen nopeutta ettei sisuskalut ruhjoudu. Huohotukseni nousee voihkinaksi kun J tuo peukalonsa kiusaamaan klitorista. Säpsähtelen tahtomattani pöydällä, yritän pitää reunoista kiinni jotta pysyisin paikallani työntöjä vastaan. Sitä herkkua kestää ihanan kauan, ja kun lopulta kohottaudun pöydältä pystyyn, päässä heittää. Kaikki se huohottaminen ja nopea pystyyn nouseminen pistää huimaamaan.

Istuskellaan parin tupakan verran keittiössä, kunnes J toteaa että heikottaa. Mies kömpii makkariin, annan herran mennä ja poltan vasta sytyttämäni tupakan loppuun. Huikka vettä, vessa, seuraan makkariin. Olin pohtinut josko olisin lähtenyt pikkuhiljaa pois, mutta koneen ruudulla pyöriikin jotain, mikä kääntää ajatukset ihan muualle.. J makaa sängyllä ja hieroo hitaasti kaluaan. Kömmin viereen ja vien käteni mukaan leikkiin. Pian J:n sormet hamuaa pikkuhousuista sisään. Alkuun vähän turhan kova kosketus, mutta lantiolla leikkimällä saan kulman sopivaksi. Ja hitto, tekee niin hyvää.. Huohotuksesta voihkimiseen, sätkimiseen, pyörimiseen. Se mies on julma, ei lopeta vielä sittenkään kun sätkähtelen orgasmini aalloissa ja yritän estellä käsilläni. Hetken hengähdän, kunnes voin jatkaa J:llä leikkimistä. Tuntuu, että siinä taas kestää hieman liian kauan, ja pohdinkin mitä uutta keksisin, vaihtelun vuoksi. "Ime mua", J käskee käheällä äänellä. Tottelen ja nappaan kullin huulieni väliin. Imen poskeni helliksi, lopulta on pakko pyytää taukoa. J tuo kätensä takaisin kullille, toisella pitää mua paikallani. Katselen lähietäisyydeltä kuinka käsi liukuu kalua pitkin pitäen vaimeaa märkää ääntä. Kuulen J:n huokailusta, että loppu on lähellä. Ajoitus osuu nappiin ja imaisen kalun suuhuni juuri ennen kuin ensimmäinen tippa roiskahtaa ulos. Mies sätkii allani, kerma täyttää suuni suolaisella maullaan, liu'utan huuliani kalua pitkin kun J sätkii laukeamisen aalloissa. Viimeisetkin kermat ovat pulpahdelleet poskiini, imaisen nupin puhtaaksi ja nielaisen lastin siirtyessäni kylkeen makaamaan.

Siinä maatessani pohdiskelin spermaa. Voi kyllä :D. Se ei ole mitenkään suuremmoista herkkua mulle, mutta en kyllä säikykään sitä. Olipa se hyvän tai pahan makuista, nautinnollista siinä on se toisen nautinto. Toisen laukeaminen ja sen toisen saama kiihoke ja (kenties?) nautinto, kun otan lastin suuhuni, se on se ehdoton syy miksi teen sen. Nautin siitä itsekin niin paljon, ettei paha tai (hyvässä lykyssä vain) epämiellyttävä maku haittaa menoa. Tuskinpa me naisetkaan sokerilta maistutaan kun kielihoitoa saadaan, joten tasoissa ollaan ehkäpä.

Lopputulema tästä on tietenkin se, että koko tää päivä on mennyt haaveillessa kullin kuvat silmissä vilisten. Vittu kun ei saa tarpeekseen..

Saikkua

Nyt on tää neiti sen verran kipee, että seuraavakin viikonloppu menee kiltisti ilman alkoholia. Johtuen ihan vaan antibioottikuurista sekä mahdollisista kipulääkkeistä... Nooo, mikäs siinä. Viime viikonloppuna nautiskelin yhden lasin viiniä, joka ei ollut edes kovin hyvää. Hyvin pärjäsin limpparilla ja teellä. Kunhan nyt lähtis pois tää mikä diagnoosi ikinä onkaan, olo on ihan kamala vaikka ei pahimmillaan taida enää ollakaan. Toissayönä nukuin ehkä 2-3 tuntia yhteensä, siitäkin suurimman osan vasta aamulla. Oli kyllä hehkee ja mukava olo sen jälkeen... Varsinkin kun puoli päivää piti juosta lekurissa ja vaikka missä tökittävänä ja sorkittavana.

Vähän niinku ois tosiaankin kipeenä, ei edes seksiä tee mieli. No, nyt huijaan ihan vähän, tekeehän sitä mieli mut lähinnä vaan ajatuksen tasolla. Oikeasti olo on sen verran huono/kipeä/heikko, ettei siitä mitään tulisi. Ja mä niin arvaan, että oon kipeenä vielä viikonloppuna ja just sillon J päättää alkaa kiusaamaan viesteillä. Niin se teki jo eilen, haistakoon paska. "Kävin yhellä eilen, tuli krapula." No helevetin hienoa, mitä mä sillä tiedolla teen? Vitun raivostuttavaa kun se ei voi edes melkein suoraan sanoa asiaansa, vaan pitää ensin kierrellä ja kaarrella ja lässyttää siitä kuinka monta kaljaa se sattui juomaan. Tais mennä jauhot suuhun ku totesin lähteväni erään sairaalan eräälle klinikalle lisäkäsittelyyn kun eivät olleet lekurissa ihan varmoja mikä hitto mulla on, aka ja vink vink oon niin kipee et lekurissa juostaan kiitos hei. Pillua et saa vitun urpo. Koska mikä muu syy sillä olisi ollut infota mua krapulastaan? Tätähän tää, ja mä alan saada tarpeekseni nyt.

Gloomy sunday.

Duunissa riittäny tehtävää kun työkaverille sattui pieni tapaturma ja pärähti pari viikkoa saikkua. Mä olen sitten raatanut aikalailla, ja nyt kun koitti kolme päivän vapaat, olen flunssan kourissa. Tunnollinen työntekijä kun sairastaa lomallaan...

Kaikin puolin saanut tarpeekseni vähän kaikesta. Juu, johtunee suurimmaksi osiksi tästä fyysisestä olotilasta, eikä asiat ole oikeasti huonosti. Mutta vituttaa kuin pientä oravaa.

Ja on ikävä.

Meh.

Jäipäs gloomy feeling tosta viikonlopusta. Toki siihen mahtui kaikenlaista kivaa, mutta loppua kohden jäin kuitenkin märehtimään ja pilasin fiilikseni. Olen jokseenkin täynnä tätä. Sama vanha laulu, tiedetään, ja mua kiinnostaisi kovasti tietää kuinkahan kauan vielä kestää että ihan oikeasti lemppaan J:n pois mielestäni. Mä en enää jaksa sekoittaa päätäni sen miehen takia. Mä en halua vatvoa sitä enää, sortua uudelleen ja uudelleen koska mulla ei riitä tahdonvoimaa (ja järkeä, let's face it). Alan olla todella loppuun palanut.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Naureskelin itsekseni kun tajusin sokeroinnin osuneen juuri oikeaan hetkeen. Voin omalla tavallani osallistua movemberiin :D. Tosin mieluummin tukisin vähän toisella tapaa... Johon se sokeroitu pimpsa toimii vähintään yhtä hyvin. Nyt kaikki viiksekkäät herrat riviin, mars! ;)

Nyt hitto äkkiä jotain uutta sutinaa. Tarvitsen ajatusten harhauttajaa kipeästi. Ja tarvitsen seksiä. Hah! En edes pidä itseäni mitenkään seksiriippuvaisena tai jotenkin tavallista enemmän puuhaa tarvitsevana, mutta ainakin tällä hetkellä seksiä pitäisi kyllä saada aivan vitusti enemmän kuin mitä saan. Toki myös sitä muuta läheisyyttä ja lässynläätä, johon seksi linkittyy. JOTEN! Kaikki pitkänhuiskeat, viiksekkäät, isokaluiset herrat jonoon mars!

Sokeroinnista

Jonkun verran blogiini eksytään hakusanalla "sokerointi". Ajattelinkin näin tuoreeltaan käsittelyn jälkeen kertoa hieman omista kokemuksistani. Kaksi tuntia sitten makoilin hoitotuolitasojuttuasian päällä haarat levällään, kosmetologin pyyhkiessä tussuani jollain millä lie. Minun tapauksessani aloitetaan yleensä takaa, sillä kosmetologi on kokenut sen paremmaksi itselleen. Käännyin siis kyljelleni, alempi jalka suorana ja ylempi koukussa. Tukiote kankusta, talkkia iholle, ja sokerointi voi alkaa. Varmoin, lempein ottein kosmetologi levittää sokeria pienelle alueelle kerrallaan, kohta nykäisee karvat pois ja siirtyy seuraavaan kohtaan. Ensimmäinen sokerointi sattui aika makoisasti, mutta eipä se varmastikaan se maailman kivuliain asia ole. Jokainen nainen on ehkä jossain vaiheessa elämäänsä nyppinyt kulmakarvoja, ehkä kokeillut säärten tai muiden osien vahausta kotona. Osviittaa siitä, toki intiimialueilla tilanne on hieman toinen. Mutta joku joskus sanoi, että säärten sokerointi sattuu joskus jopa enemmän, mene ja tiedä. Ja näin vuoden verran sokeroinnissa käyneenä voisin väittää, että se todellakin helpottaa ajan mittaan. Ainakaan tällä kertaa ei tuntunut pahalta, edellisestä kerrasta oli poikkeuksellisesti vain neljä viikkoa. Karva oli sopivan lyhyttä ja juuret vielä "hentoiset". Eri juttu oli silloin vuodenvaihteen jälkeen, kun edellisestä sokeroinnista oli, mitä, neljä kuukautta? Karva oli tuhottoman pitkää, juuret vahvistuneet ihan hulluna, ja kipu tuntui ihan kunnolla. Jos ei aivan vedet silmissä niin ainakin melkein... Mitä useammin käy, sitä vähemmän se kaiketi tuntuu. Tästäkin riittää varmaan mielipiteitä, mutta näin olen itse asian kokenut.
Peppuvako ja pillunsuu siistiksi, sitten käännytään selälleen (toki välissä kyljen vaihto). Jalat roikkuen reunoilta, välillä tukiotetta vatsasta. Itse jätän aina aika suurehkon kolmion tuohon eteen, pari ekaa kertaa repäistiin kaikki pois ja totesin, että juuri siinä kummulla karvat tahtoo mulla aina kasvaa ikävästi sisäänpäin, loppulukemana punaisia näppyjä ja snadisti tulehtuneita karvatuppia. Siitä syystä siis kolmio, sivut ja siitä ylhäältä otetaan pois. Huulet ja taipeet karvattomiksi, lopuksi vielä hoitava voide iholle, ja voinkin jo pukea päälle. Hah, tällä kertaa meni vajaa puoli tuntia, aikaisemmin on makoiltu koko 45-minuuttinen. Ja silloin pitkän tauon jälkeen meni varmaan tunti, kun ensin trimmailtiin karvaa lyhyemmäksi. Kosmetologi kehoittikin, että jos uhkaa tulla pidempi väli, pari viikkoa ennen aikaa kannattaakin höylätä, jotta karva olisi sopivan pituinen sokerille. Ja jos joku on menossa ensimmäistä kertaa sokerointiin, kehoitankin samaan, eli höyläämään karvat paria viikkoa ennen.

Tyyristä hommaahan tuo on, mutta katson mulla olevan varaa siihen ainakin tällä hetkellä. Hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran, mutta olen ollut tuohon paikkaan tyytyväinen, eikä aikomuksena ole vaihtaa muualle. Myös tuttu kosmetologi oppii tuntemaan asiakkaansa, jolloin myös tämä minun neitini (tai rouva, en tiedä) tietää jo, millainen sokeri minulle passaa parhaiten. Hän on osannut myös vinkata, että tietyistä kohdin kannattaisi hieman rasvailla, iho on ollut aika kuiva ja silloin myös sokerointiin on tullut hieman haasteita. Otinkin opikseni, ja olen yrittänyt muistaa suihkun jälkeen rasvata paikat. Ostin kosmetologilta Yon Ka'n Creme 15 -voiteen, joka rauhoittaa vastariuhdottua ihoa ja kenties hieman ehkäisee sisäänpäinkasvua. Se ei kuitenkaan sovellu limakalvoille, joten olen käyttänyt sitä vain tuohon eteen, taipeisiin. Muualla käytän ihan vaan Aqualania, sopivan rasvainen ja kosteuttava, sekä sovelias limakalvoillekin. Ainakin minulla.

Sokerointia voin kyllä lämpimästi suositella. Kuumavahaa en ole koskaan kokeillut, mutta kosmetologi sanoi, ettei se ole yhtään niin hyvä kuin sokeri. Joskus onnistuu olemaan liian kuumaa, se myös riuhtaisee ihoa kipeämmin. Sokeri tarttuu lähinnä itse karvaan ja jättää ihon rauhaan. Kait se vähän saattaa ihoonkin tarrata, mutta uskon ammattilaista. Minuun käytetty sokeri ei kuulemma sisällä sen kummempia kuin sokeria, muistaakseni aloe veraa ja ehkä vielä jotain. Hyvin luonnolliset aineet, siksi myös ihoystävällinen. Ja seuraavan viikon en malttaisi jättää pimpsaani rauhaan, se tuntuu niin ihanaisen pehmeältä ja siloiselta...! Uuh ;)

Lisää.

Juu, eihän se viikonloppu sitten vastannutkaan toiveita. Ainakaan kokonaan. Hauskaa toki oli, mutta odotukset oli silti liian korkealla. Noh, näinhän se menee.

Sunnuntai-ilta tosin sujui mukavasti mahalleen painettuna, sormien tutkiskellessa pitsisten pikkuhousujen alta löytyviä herkkuja. Kohta lähti housut, sormet kävivät röyhkeämmiksi. Miehen paino selän päällä on jokseenkin herkullisen kiihottavaa, kalun painautuessa sisään.. Painoin peppuani vastaan, huohotin patjaan toisen käden puristaessa olkapäätä ja toisen havitellessa klittaa. Sain sormet imeskeltäviksi, toiset kutittelivat edelleen klitalla saaden tämän neidin sätkimään ja uikuttamaan. Ah, ihanaa olla otettavana..

Maanantai-ilta sujui samanlaisissa tunnelmissa. Tällä kertaa ne ihanat, ah niin julmat sormet kiusasivat neidin laukeamaan. Kohta sama kiusa alkoi, ja vaikerruksestani huolimatta (tai juuri siksi) armoa ei annettu. Säpsähtelin ja kiemurtelin, huohotin ja voihkin kuin heikkopäinen. Pakonomaisesti yritin paeta ja estellä, mutta vahva käsi piti omani poissa, lopulta laukesin uudelleen. Kerta se on ensimmäinenkin, toisen kanssa. Vähän oli jäänyt edellisillan paneskelu kuumottamaan... Ja veikkaan, ettei mun laukeamiseni ollut mitenkään vastenmielistä katseltavaa ja kuunneltavaa ;). Sen verran kuumana kävi herraseni sen jälkeen.

Suuria suunnitelmia, harhakuvitelmia?

Viikonloppu alkoi nyt.

Taidanpa ensin vähän urheilla, jonka jälkeen hellin itseäni suihkussa. Sääret silkkisiksi, tukka pehmoiseksi, siitä on hyvä alkaa. Vähän sellainen fiilis, että tekisi mieli olla tuhma, aiheuttaa pahennusta ja rietastella koko viikonloppu. Mutta samaan aikaan pahasti jäytää epäillys, että odotan aivan liikoja tältä viikonlopulta ja en kostu siitä mitään. Varsinkaan kostumisen parhaimmassa merkityksessä. Mutta jotain kivaa on sentään luvassa, ja veikkaan että sunnuntai-iltana pyhästi vannon, etten juo enää ikinä.

Jos nyt kuitenkin aloitan hyvillä mielin ja katson, miten tässä käy. Eihän sitä koskaan tiedä ;).

Tyhjänpäiväistä jorinaa

Kuten arvelinkin, deitti nro 3 ikään kuin kuoli kasaan. Tai se viesteily sen kanssa. Noh, haittaako tuo. Kun ei ollut sen kummemmin vetoakaan. Yksi urpo tyyppi päätti sitten ottaa yhteyttä ja ärsyttää mua ihan kunnolla. Kun kohtuullisen kohteliaasti kieltäydyin treffeistä ja selitin syitäkin hieman, kaveri imuroi herneet nenään ja blokkasi mut. Feel free. Sitten yksi tyyppi, joka jo joskus ensimmäisten joukossa mun luotua profiilini kommentoi jotain, otti yhteyttä. En silloin alkuun oikein innostunut, mutta taisin kyllä vastata. Nyt sitten fiilikset samat, ja vastasin jälleen. Vähän kömpelön oloinen tyyppi, ei herätä juurikaan kiinnostusta... Ja keskustelu jäi yhteen aamupäivään, jatkoa ei ole näkynyt ja minä en sitä aio jatkaa. Ei oikein kiinnostaisi enää silläkään saitilla notkuminen.

Josta tulikin muuten mieleen! Joskus jo useampi viikko sitten sain sähköpostia E-kontakti.fi -sivuston henkilöltä, tarjosi 3 kk ilmaista jäsenyyttä. Aikas jännää, jos en sanois. Mutta ei ole sellaista suurempaa tarvetta tai halua tarttua tarjoukseen, olenkin antanut sen vain olla. Mutta jännittävää joka tapauksessa, saada jotain tollasta yhteydenottoa. Vaikkakin tän mun jorinan taso on laskenut kuin lehmän häntä.. Ei oikein nyt irtoa mitään aihetta. Paitsi jotain marmatusta.

Kuten esimerkiksi: hitto kun panettais taas. Hitto kun olis kovasti käyttöä sellaiselle jokapäiväiselle miehenköriläälle, joka tarjoilisi lihallisia nautintoja. Hitto kun risoo koko asia.

Koska edelleen haikailen J:n tarjoaman seksin perään. Hitto kun saisikin jostain itselleen sellaisen miekkosen, jonka ajatukset ja mieltymykset osuu noin kovasti yksiin. Ilman sitä hiton juopottelua ja paskaa kohtelua.

Taisinkin kirjoitella siitä, että se yksi yö käytiin hyvinkin haasteellisia keskusteluja. Ne on pyörineet mielessä jonkin verran. Hankala päästää irti. Ja samalla pieni huoli jäytää. Huoli J:n fiiliksistä, jaksamisesta. Samalla tavalla olisin huolissani muistakin ystävistä. Ja ajattelinkin, että J on mulle tärkeä ihminen, kuin myös tunnen olevani tärkeä sille. Kieroa, tottakai. Vaan kun elämä ei ole aina ihan yksinkertaista.

Viini on pahasta, vaikka kuinka yrittäisi saada toisen tuloksen.

Saatoin päihtyä myös lauantaina, eh. No, ei siitä sen enempiä kuin että sekalaisella köörillä päädyttiin J:n residenssiin jatkoille. Ensin pariskunta lähti nukkumaan, pari tuntia myöhemmin myös eräs M poistui. Siinä vaiheessa mä olin, voi kyllä, nukahtanut pöydän ääreen. Muistan kuulleeni jotain muminaa jossain, seuraavaksi säpsähdän hereille kun J läpsäisee kasvoille (kyseessä oli leikkimielinen vitsi, jota oltiin jo alkuyöstä viljelty). M oli vissiin hetkeä aikaisemmin lähtenyt, oltiin kaksin. Puolinukuksissa tutkin kelloa. Jahas, viimeinenkin yöbussi on mennyt. Mulla oli vähän sellainen olo, että J ei nyt välttämättä haluais mun jäävän sinne, ja aloin tehdä lähtöä. Kun vedin saappaista vetoketjut kiinni, J tulee eteiseen ja kysyy en kai mä oo oikeasti lähdössä. Totean olotuntemukseni johon J vastaa, että on pahoillaan kun on ehkä hieman etäinen. Syyn tiesin jo aiemmasta viesteilystä, asia jota en ala täällä puimaan. Kiskoin saappaat jalastani ja varoitin, etten tiedä kuinka pitkään pysyn hereillä. Istuttiin keittiössä ja eksyttiin hyvin haasteellisiin keskusteluihin. Päädyttiin jotain aasinsiltaa pitkin myös meihin. J toteaa, että ei pystyisi eksälleen kertomaan asioita, joita mulle kertoi, olen nähtävästi sen verran vahva ja tietyllä tapaa samanlainen kuin J, että kokee pystyvänsä avautumaan mulle. Eksä "hajoaisi" jos kuulisi J:n kertomat asiat. Vastasin, että helvetin vaikeaa se on mullekin, mutta luulen kertomisen olevan vielä vähän vaikeampaa. Näin J:n kasvoilta, että nyt ollaan jossain herkillä. Kohta mies nousee ylös ja kietoo kätensä mun ympärille. Nousen myös, seisotaan keittiössä halaten toisiamme. Se kestää ja kestää, samaan aikaan tunteet meinaavat kuohahtaa mutta olen myös rauhallinen, rauhallisempi kuin koko iltana. Taustalla soi musiikkia, J hymähtää ja alkaa hiljaa keinuttaa. Halaus jatkuu, välillä J antaa pienen pusun poskelle. "Tätä mä oon kai kaivannu jo pitkään", samaa ajattelen itsestänikin. Monen minuutin jälkeen irtaannutaan ja istutaan hetki hiljaa. Tunnen J:n katsovan mua, nostan katseeni ja kysyn mitä se katsoo. "Sua", miksi, "sua on niin kiva katsoa". Tunnelma kevenee naurahdusten myötä. En muista mistä vielä jutustellaan, mutta kohta todetaan, että olis kai hyvä mennä nukkumaan. Riisutaan turhan romppeet, J sujahtaa yllättäen toiselle puolen sänkyä, mä jään reunalle. Kohta J kömpii lähemmäs, "pitää kai sua lämmittää ku noin valitat kylmästä", olin pitkin yötä välillä kalisuttanut hampaitani väsymyksen ja kylmyyden takia. Käännyn selin jotta pääsen lusikkaan, J työntää käden mun alta, kietoo ne vatsan ympärille. Kohta J pökkää peppua vasten. "Oisko sulla nälkä." Ai kuinka niin? "Tekiskö mieli makkaraa? Jos vähän munakasta.." Nauran ja totean että sama pätee meihin naisiinkin, liian kännissä ei välttämättä oikein toi seksi tahdo sujua. Pökkiminen jatkuu, kohta J riuhtaisee pöksyjä alemmas ja painaa kalunsa peppua vasten. "Ai etkö muka pystyis?" No en tiedä, suukin on ihan rutikuiva. "Jos nesteet on kadonnu johonkin tiettyyn paikkaan?" Naurahdan, kokeile hitto ite, ja siirrän J:n käden reideltä jalkojen väliin. "Ois kyl oikeesti vähän nälkä. Miten ois joku pasta, pestopasta." Ai nyt vai? "Nii. Mees nyt siitä, mä haluun ruokaa." Hah! Pientä hölmöilykinaa, kunnes ampaisen ylös sängystä, kolistan keittiössä veden kiehumaan, ja paukkaan takaisin sänkyyn. Lisää "kinastelua", kunnes kuullaan veden kiehuvan ja noustaan. Ilmeisesti molempien känni (ehkä jopa enemmän J:n) on taittunut hysteerisen nauramisen puolelle, sillä J vitsailee aivan ihme juttuja ja tirskuu ja melkein hihittää. Ihmeitä sattuu, ja pastakin saadaan valmiiksi. Syödään, jonka jälkeen totean meneväni nukkumaan. Vilkaisen kelloa, 7.46. Voi vittu.

Krapulaseksiä. Tilataan pizzaa. Lähden kotiin. Muistan keskustelun yöltä. Ja sen ikuisuuden kestäneen halauksen.

Viini on pahasta.

Jospa jättäis noi nopeet ja isot viinilasilliset hetkeksi pois. Siin ei kauaa nokka tuhissu että sain itseni jumalattomaan känniin. Ja nyt on syystäkin morkkis. Mä en pidä itsestäni niin holtittomassa kunnossa. Turvaton olo, vielä näin jälkeenpäin ajatellen, että on niin humalassa ettei jalat vie sinne minne pitäis, ettei huomaa puoliakaan ympärillä tapahtuvista asioista, että miettii pääseeköhän kotiin asti. Toki siinä olotilassa on myös sopivan turtana huolille, kuten tolle kotiin pääsemiselle. Ei sitä oikeasti kauheen peloissaan ole, eikä mieleen tule että mitä vaihtoehtoisesti vois tapahtua jos sinne kotiin asti ei yllä. Mut näin jälkeenpäin. Toki pääsin kotiin, mitään ei hävinnyt eikä mitään hajonnut. Muistona on vain pari random mustelmaa, jotka on kyllä saattanu tulla duunissa aiemmin eilen.. Ja muistona on myös lievästi kehno olotila.

Ostin mekon. Mekon. Minä. Musta. Hyvin simppeli ja pelkistetty. Ja saatanallisen halpa. Tuleekohan koskaan pidettyä..

Nyt tekis aika helvetisti mieli.

Treffit vol. 2

Nähtiin deitin kanssa eräällä juna-asemalla, käyskenneltiin siellä täällä tunnin verran, oli mahtava sää. Sitten herra ohjaili meidät bussipysäkille, hypättiin kyytiin ja hurauteltiin jonnekin päin. Päädyttiin herran kotikulmille (tää oli ihan sovittu juttu, ei se sentäs ihan muuten vaan "hups" kotiinsa vienyt), käytiin kaupassa ja matkalla kaupalta kotiovelle herra varoittaa koirastaan. "Se vähän testaa kaikki uudet ihmiset, kuka on pomo. Saa ihan kunnolla kieltää, mut kunhan et säikähdä kun se vähän riehaantuu." Vastassa oli alle polvenkorkuinen energiapommi, joka valloitti heti hölmöydellään ja suloisuudellaan. Käytettiin se saman tien lenkillä (kivan näköistä seutua, toki ihan perus kerrostalolähiötä, mutta siisti ja vehreä), jonka jälkeen se sitten vähän testailikin että mikäs naikkonen tää oikein on. Tultiin hyvin juttuun, vaikkakin deitti sitä pari kertaa kielsi mm. syömästä mun sormia tai hiuksia (kielsin itsekin, en mä nyt niin uusavuton ole), loppuajasta se köllötteli pää sohvanreunalta roikkuen mun reidessä kiinni kun silittelin sen massua. Mutta, ehkä riittää koirasta. Deitin kanssa oli hauskaa. Mitä en kyllä epäillytkään. Juteltiin vaikka ja mistä, esimerkkejä en tosin osaa antaa. Sen kanssa viihtyy ja pystyy olemaan aikalailla täysin oma itsensä.
Mutta.
Mä en tunne siihen oikeastaan mitään fyysistä vetoa. Se on ihan kivan näköinen, ongelma ei ole siinä. Mä en vaan osaa kuvitella tekeväni sen kanssa mitään tuhmaa, you know. Tai edes vähemmän tuhmaa. Ku ei vaan syty sitä jotain kipinää. Tuntuu melkein pahalta, koska jos ihan suoria ja törkeitä ollaan, olisin kovasti kaivannut sellaista. Ei auta itku markkinoilla. Jospa kolmas kerta järjestyisi, pitäisikö vielä sen verran katsoa syttyykö kipinää yllättäen. Vaan mitä tapahtuu sitten, jos ei sytykään? Mitkä on ne säännöt treffailussa, tapailussa, kuinka pitkälle saat mennä ennen kuin peli pitää puhaltaa poikki? Toki jos toinen osoittaa selkeästi enemmän kiinnostusta, siinä tapauksessa mielellään aikalailla heti. Vaan mites sitten, kun tulee niin hyvin juttuun, tykkää toisen seurasta, mutta ei sitä fyysistä vetoa olekaan? Milloin kannattaa todeta se, että taidetaan jymähtää kaveri-asteelle? Ja kuinka sen tehdä... Kiva olla näin käsi tällasten asioiden kanssa. Oon kyllä ihan noviisi, mitä deittailuun ja tapailuun tulee. Ylläri, jos en ole sitä koskaan aiemmin harrastanut.

Ja kuinka paljon tähän fyysisen vedon puuttumiseen vaikuttaa se, että vanha suola janottaa? Suolakaan ei ole niin vanhaa..

Lutkahtavaa

Mua suorastaan ärsyttää, kuinka mulle on kasvanut joku ihmeen kynnys tänne kirjoittamiseen. Siis tietyistä aiheista, tietystä ihmisestä. En muka uskalla, koska en tahdo lukea kommentteja jotka teilaa mut. Mutta, vittuako sillä oikeasti on väliä, teen mitä teen, kirjoitin siitä tänne tai en. Ja tarkoituksena oli purkaa juttujaan tänne, joten antaa mennä sitten.

Tuleeko yllätyksenä, aiheena on J. Herra pisti mulle taas kännissä viestiä, se ei hitto vie pysty olemaan laittamatta. Vastasin siihen, että kerro aamulla lisää, oon nukkumassa. Jotain se vielä vastasi, mutta en tällä kertaa vastannut. Päivemmällä tulee uutta viestiä ja kenties ymmärsin, miksi se ei osannut olla hiljaa yöllä. Kohtuullisen pätevä syy, joskin ilmiasu oli kömpelö. Jaaa sen enempää viestien sisältöä avaamatta kerron, että löysin itseni sen luota eilen illalla. Vartissa makasin pöydällä herran lykkiessä kulliaan alkuviikosta sokeroituun pimpsaan. Jumalauta kun tuntui taas syvällä. Herra kääntää mut ympäri ja työntää pöydälle makaamaan, sitten se vasta syvällä tuntuikin. Sisuskalut mustelmilla.. Ja huohotin ja voihkin kuin heikkopäinen, viimeistään siinä vaiheessa kun herra hetkeksi vetäytyy ulos ja vie kielensä leikkimään. Ja sitten kalu takaisin huulille, peukalo jää kiusaamaan klittaa. Välillä saan avattua silmäni ja näen J:n katsovan mun kasvoja kiiman kiiltäessä silmistä. Pöydän liitokset natisee, kun herra välillä kiihdyttää tahtia. Mun voihkinta ja valitus kasvaa sitä mukaa, kuinka syvälle ja lujaa työnnöt uppoavat. Lopulta J antaa armoa ja kiskaisee mut ylös, "pieni tauko".

Tupakan verran keittiössä, kunnes herra painelee makkariin. Kohta musiikki jatkuu, poltan tupakan loppuun ja seuraan perässä. Herra makaa sängyllä poikittain, herkullinen näky. Kömmin viereen makaamaan, vien käteni kullille. Laiskasti sitä hieron, J:n käsi kulkee selkää pitkin kohti peppua, palaten takaisin hartioille. Kohta lipaisen huuliani ja siirryn lähemmäs kalua. Nautin J:n reaktiosta, kun nuolaisen kalua kostuttaen sitä ja imaisen sen suuhuni. Toisella kädellä hieron puristaen kalun vartta, välillä irrotan otteeni ja hipaisen kasseja. J vie kätensä mun haaroihin, kostuttaa sormiaan ja vie ne klitalle. Keskittyminen alkaa käydä haasteelliseksi, posketkin ihan puuduksissa. Kiusan yltyessä jätän kalun rauhaan etten puraise siitä palaa irti, sätkähtelen J:n yllä, kiemurtelen. J katselee mua, "sä oot ihan kiimassa". Kohta en enää vain kestä, naapurit kiittää. Rauhotun huohottaen J:n olkapäähän, J jatkaa kalunsa hidasta hieromista. Kohta vien käteni sen pariin uudestaan leikittelemään. Katson välillä J:tä. "Mitä neiti miettii?" Pohdin, haluaisitko sä mun tekevän jotain. "Mmm.." Jatkan kassien hieromista, härnään myös peppua. "Keksitkö mitään?" Samalla J vie sormensa uudestaan mun pöksyistä sisään. Sanon etten kestä toista kertaa, "mitäs sulle sitten tapahtuu?". En vastaa, vaan kiipeän päälle. Pillu tuntuu edellisestä jyystöstä jo todella aralta, mutta en anna sen häiritä. Nautin vain J:n käsistä, jotka puristaa lantiolla, liukuen pepulle ja puristaen lujaa, lähes kipeästi. Tahti kiihtyy. Lopulta lopetetaan, nousen tärisevin jaloin pois, pimpsan helottaessa herkkänä.

Keittiössä jutellaan vähän kaikenlaisesta, ei mitään tärkeää vaan arkisia aiheita, ei meihin liittyvää. Mielessä käy, jäiköhän illan panemiset nyt siihen, kunnes aivan asiasta kukkaruukkuun J lähes kesken lauseen toteaa vieden käden kullilleen, että pitäisköhän jatkaa. Hymyilen ja sanon käyväni puuteroimassa ennen sitä. Makkariin mennessä J häärää koneella, etsii jotain musiikkia. Kömpii mun viereen makaamaan, kiemurtelen sen kylkeen kiinni ja vien käteni hipelöimään heräilevää kalua. Kutittelen sormella sivellen kalun vartta, tunnustellen nupin silkkistä pehmeyttä, kiusoitellen kassien ympärillä. Yhtäkkiä J puristaa mut tiukasti itseään vasten, tartun kalusta paremmin kiinni. Aivan ihmeellinen kiihko. Kohta J nousee mun päälle, ohjaa kalunsa sisään ja jysäyttää pohjaan. Voi luoja kun tuntuu niin helvetin hyvältä, kihelmöi joka puolella. J puristaa mua edelleen lujasti itseään vasten, kiedon jalkani sen lantion ympäri, puristan olkapäätä, nautin menosta. Lähes eläimellistä, ja aivan uskomattoman kiihottavaa. Aikani saan siitä nauttia, kunnes J kierähtää pois ja vie kätensä kalulleen. Kohottaudun jotta yllän näykkäisemään J:n alahuulta, käteni olen vienyt myös kullille härnäämään. Kiusoittelen peppua, painan sormea hitaasti ja vähitellen sisään, katselen J:n kiemurtelua. Välillä katsotaan toisiamme silmiin, en varmaan koskaan kyllästyisi siihen kiimaan, joka sen miehen silmissä näkyy. "Onko kivaa panna mua?" Mmhmm, on kivaa kattoa kuinka sä kiemurtelet. Härnään viemällä käteni pimpalle, J katselee ja huohottaa enemmän. Vähän esiinnyn, ynähdän ja pyöritän sormiani klitalla. J:n huohotus viestii lähenevästä laukeamisesta, ja vien käteni hellästi kasseille. Sysää J:n laukeamaan, sen katseleminen on uskomattoman nautinnollista. Miehiseen tapaansa J hetken rauhottuu laukeamisestaan, kunnes alkaa kuulua vaimeaa kuorsausta. Jään kylkeen makaamaan ja kuuntelemaan, ja meinasin itsekin ilmeisesti torkahtaa koska havahduin vasta useamman tovin päästä kun J siirsi käden pois pääni alta.

Keittiössä jutellaan verkkaisesti. J toteaa, että tätähän ei oikeasti tapahtunut koska ei pitänyt enää koskaan. Hah, eikä pitäis oikeasti enää jatkossakaan. Lopulta puin päälleni ja aloin tehdä lähtöä. J lähti samalla ovenavauksella Paikalliseen vielä yhdelle oluelle. Kadunkulmassa totesin jatkavani toiseen suuntaan, "no niin, ei sitten nähdä enää" J toteaa naurahtaen. Ei niin, moikka. Matkalla bussipysäkille pohdin, että tää olisi erittäin hyvä nyt todellakin jättää tähän. Nyt molemmat sai mitä halusi, nautin todella paljon. Ei enää moista pelleilyä, koska sitten se kuitenkin taas karkaa lapasesta ja päätyy siihen, että mä käyn imemässä J:n tyytyväiseksi, mutta itse jään useammin ilman. Ja sen jälkeen pohdin, että kuinka paskamainen olen, kun kävin panemassa J:tä, ja tänään olen menossa treffeille deitti nro kolmosen kanssa..

Mad bitch, eh?

Huutava pula läheisyydestä. Hellyydestä. Fyysisestä kosketuksesta. Tunteesta, kun toisen kädet kulkee kylkeä pitkin. Halusta ja himosta.

Tuntuu aika helvetin pahalta. Taas sellainen hetki, kun ei jaksa olla positiivinen. Vaipuu vaan itsesääliin ja epätoivoon. Yhyy ja lässyn lässyn.

Ajoittain ajatukset karkaa siihen, miksei mulla ole sitä jotain? Sitä toista, joka hymyilisi nähdessään mut, joka ottaisi syliinsä, pitäisi hyvänä. Olenko vain onnistunut olemaan niin sisuton ja ujo, etten ole tehnyt asian eteen itse mitään?

Voi voi, on se taas rankkaa. No, onhan se oikeastaan. Paljon paskaa tullut niskaan tässä lähiaikoina. Itsestäänselvyyttä tarvitsee tuskin mainita, mutta sen lisäksi on töissä ollut tavallista rankempaa. Siihen päälle vielä takapakkia selän takia, ei ole siis fyysinen olotilakaan ollut kunnossa. Tuntuu taas vähän turhan painavalta tää elämä. Enkä tunnista, minkä verran fiilikset voimistuu ulkoisista tekijöistä, kuten vaikka noista pillereistä. En pysy kartalla siinä, mitkä oli fiilikset ennen niitä, miten ne on muuttuneet, kuinka suuria muutokset on. Kuinka nopeasti tunne muuttuu ääripäästä toiseen, kuinka ääripäitä ne oikeastaan on.

Voi sitä skaalaa, minkä olen käynyt läpi tekstin alusta tähän saakka. Purskahtanut itkuun kolmesti. Hetkeksi huomion kiinnitti naurettavan paska ohjelma ja hymyilin huomaamattani (kunnes huomasin hymyileväni suu auki). Nyt olen suhteellisen rauhallinen.

Ja mieleen nousi deitti nro kolme. Alustavasti sovittiin treffit sunnuntaille. Luultavasti tästäkään ei tule mitään. Joko herra ei kiinnostu tarpeeksi musta, joko mä säikäytän sen suoruudellani ja näillä älyttömillä heittelyilläni, ehkä mä en koskaan kiinnostu siitä tarpeeksi. Haluaisin suhtautua siihen mieheen fiksusti ja reilusti, mutta vähän tuntuu, että siitä tulee vain joku laastari. Haluan pönkitystä itsekunnioitukselleni, itsearvostukselleni, haluan hellyyttä ja läheisyyttä, ja jos ne saan, ennemmin tai myöhemmin huomaan ettei tunnetta ole mukana ja ahdistun. Ja loukkaan. Paaiiitsi tää ei koskaan tuu menemään niin pitkälle, koska jostain syystä se kompastuu omiin pikku töppösiinsä kauan ennen kuin se tyyppi ehtii kiinnostua musta yhtään. Tai sit se ei edes kiinnostu.

Hah. Jostain kumman syystä mulla on vähän parempi olo nyt. Ja edellisestä huolimatta mä tunnen pientä innostusta koskien deittiä nro kolme. Tokat treffit. Jos ne nyt ottaa paikkaansa.. :)

Ajatusten harhauttamista

Jäi mainitsematta, että deitti nro 3 ehdotti uudelleen, että nähtäis. Hymyilytti heti, vaikka sittemmin onkin tullut pientä epäilyä. Kunhan olen epävarma. Ja tuntuu jotenkin huijaukselta nähdä sitä, kun mielessä on vielä niin tuoreeltaan kuohunnut. Ja tuntuu jotenkin ilkeältä myös sitä erästä ihmistä kohtaan, että näin äkkiseltään olen hakkaamassa kuumaa rautaa.

Taisin silloin yöllä kysyä J:ltä, mitä se ajattelisi jos mä toisin Paikalliseen jonkun "näytille". "Olisin onnellinen sun puolesta." Sanoin suoraan, että mä tuntisin itseni mustasukkaiseksi samaisessa tilanteessa, "no sitäkin, luonnollisesti". En sanonut mitään tästä deitistä, enkä kyllä olisi edes viemässä sitä Paikalliseen. TMI ja sitä rataa, jos näitä nykyteinien lyhenteitä saa käyttää.

Tosin mitä tähän tokaan näkemiseen tulee, ajankohtaa ei ole edes sovittu vielä. Molemmilla sellainen työrupeama, että ehdotin josko vasta sen rauhoituttua. Ehkä viikon lopulla, ehkä ensi viikolla. Tai ehkä kaikki taas kuolee kasaan.

Ihan ei jaksaisi hymyilyttää. Vielä.

Eroyö

Päihdyin Paikallisessa, J tuli pöytään istumaan, fiilikset oli aika neutraalit. Päädyin sen luo, onneksi neiti H ei tullut mukaan. Puhuttiin. Puhuttiin aamuviiteen. Sain sanottua ajatuksiani, vuodatin muutamat kyyneleet, kuuntelin kuinka J kertoi ajatuksiaan. Sitä mä tarvitsin. Rankka yö, mutta ehdottoman hyvä että se tapahtui. Aikaisemmin ei olla asiasta koskaan kunnolla puhuttu, vaan asiat on jääneet ilmaan roikkumaan. Nyt puitiin kunnolla, ja nyt tää tuntuu vihdoin siltä, että se kaikki on loppu. Ja se on hyvä, vaikka ikävän tunne onkin suuri.

Ei hätää, pojat ja tytöt.

Se on loppu nyt. Huomenna sattuu.

Tältä siis tuntuu olla hyväksikäytetty.

Jep. Kerroinhan J:n tulleen kaupunkiin. Ja nyt tämä neiti myi itsensä niin uskomattoman halvalla, ettei tosikaan. Siis oikeasti, en helvetti soikoon kehtaa edes tänne kirjoittaa. Pääasiassa ehkä siksi, etten kestäisi kohdata niitä tuohtuneita, nenän tuhahduksia täynnä olevia kommentteja, joissa raivotaan mun tyhmyyttä ja käsketään jättämään se mies omaan arvoonsa - ja rauhaan. KOSKA. Ne kaikki kommentit on liian oikeita. Olisitte aivan liian oikeassa ja mä olisin niiiin samaa mieltä. Kai tää on sit joku kummallinen itsesuojeluvietti kun estää mua kertomasta tän enempää. Joten mennään näillä. Jos yhtään lohduttaa, olen niin uskomattoman lähellä sitä, että haistatan J:lle vitut ja toivotan paskaa loppuelämää. No, en mä ihan noin pahasti kai toivo, mutta siitä huolimatta olen niin viittä vaille tilittämässä sille, että mä en aio enää koskaan suostua tällaseen hyväksikäyttöön ja paskamaiseen kohteluun, koska tiedän oman arvoni. Selkeesti joo tiedän, miksi mä sitten annan käyttää itteäni näin törkeästi hyväksi? Mitä vittua mä tästä muka saan? (En ainakaan munaa, kiitos shark weekin... Läheltä kyllä liippas. Facepalm.)

Lllloistavan kekseliäällä aasinsillalla (jota ei siis ole) pääsenkin kirjoittelemaan deitti nro kolmosesta. Se on vähän liian symppis. Tiedän, että olisin kyllä aivan päätä pahkaa ihastumassa siihen jo, ellei jokin pidättelisi mua. Joku kumma epävarmuus jostain. En tunnista mikä se on. Jotain turhaa ja pinnallista kai, tai ehkä epäröin koska koko tää nettideittailujuttu ei tunnu luonnolliselta, taaii sitten ehkä vaan pelkään oikeasti sitä mahdollisuutta, että mitä jos vaikka tykästyisin siihen ja sekin muhun ja jos siitä vaikka tuliskin jotain, edes hetkellisesti. Mä pelkään, saan taas turpiini. Plus mä en ehkä uskalla leikkiä tätä treffailuleikkiä, en uskalla lukea ihmisestä mitään viitteitä siitä, oisko se kiinnostunut, koska jos olen väärässä, saan taas turpiini. Ihan sama mikä ois kyseessä, saan taas turpiini. Koska elämä on sellainen narttu.

Ässät lattialla

J laittoi viestiä. Herra on saapunut kaupunkiin.

Saattoi pakka hajota hetkellisesti. Vittusaatana.

Anna olla, nainen. Anna vittu olla.

Pieni sysäys.

Uskaltauduin laittamaan deitti nro 3:lle viestiä saitilla. Saatoin arvella tilanteen oikein, paitsi että eihän sitä koskaan tiedä kuitenkaan. No, enpä suostu ottamaan asiasta ongelmaa itselleni.

Jotenkin hymyilyttää.

Sosiaalisen kanssakäymisen solmut vol. 2.

Just. Viime perjantaina se sosiaalisesti kömpelö deitti nro 2 pisti viestiä, eilen se lähestyi taas saitilla. Sen siitä saa kun on itsekin sen verran sosiaalisesti rajoitteinen, ettei osaa vastata suoraan mitään. Eilen sattui olemaan sen verran paska päivä, että vastasin. Ensin meinasin kirjoittaa jotain todella jyrkkää, mutta onnistuin rauhottumaan sen verran, että loppupeleissä suhteellisen ystävälliseen sävyyn vastasin. Keskustelu meni suunnilleen näin:
Deitti: "Moi! Mitäs sulle nyt kuuluu? Mitä olet puuhaillut?"
Minä: "Paskaaks tässä. Täytyy ehkä nyt sanoa, että mitä jos jatkettas erillään? Käytiin treffeillä mut siinä se. Anteeks, en haluu loukata tai olla ilkee." (Herran aloituslainiin nähden tuntuu nyt kovin ilkeältä tuokin, vaikka ensin meinasin jotain sata kertaa pahempaa...)
D: "Juu ymmärrän. Oliko mus sit jotain vikaa? Jos saa kysyä..." (Hei, vikaa on ainakin tossa, että sä kysyt tollasta)
M: "Ei sussa mitään vikaa ole. Ollaan vaan eri paikkakunnilta kotosin ja muutenkin sen verran erilaisia" (TTU HALOO ei kai kukaan osaa vastata tollaseen rehellisesti?? Siis jos on vikaa. Jokaisessa meissä jotain vikaa on, mut hei vittu nyt. Kerrataanpa vähän. Kaveri soittaa varttia ennen treffejä ja sanoo et menee jokunen tunti. Siin ois ollut jo perusteet perua koko juttu, mut koska mä oon tällanen lammas, tapasin sen silti. Se ei uskalla ees silmiin katsoa, mikä voitas kyllä pistää vaikka jonkun henkilön kohdalla söpöyden tai vastaavan piikkiin, mut ei tässä. Keskustelussa se yritti pari kertaa jotenkin osallistua, mutta pääosin mä hoidin keskustelun aiheiden valinnan. Ja vittu kerroit sitte "seurustellees" jonkun mimmin kans joka oli jossain laitoksessa. Treffit kestää noin tunnin lähinnä vain koska mä jaksoin yrittää niin pitkään vaikka heti alussa näin ettei siitä ikinäkoskaan tule yhtikäs mitään. Kohteliaisuudesta. Ja sit vittu viikko sen jälkeen kysyy millanen hän oli. Ööö...)
D: "Millä lailla erilaisia?" (AAAAAAAAAAAARGH!!! No vittu ku yö ja päivä?? Meinasin tässä kohtaa oikeasti tukehtua. Ja raivo kohotti päätään, pinna veteli ihan viimeisiään.)
M: "No en osaa eritellä. Erilaiset mielenkiinnon kohteet sun muuta" (Yritin siis olla rehellinen koko ajan - paitsi tossa "onks mus jotai vikaa" - ja myös olla loukkaamatta turhaan sanomalla jotain henkilökohtaisia ilkeyksiä. Sen sijaan että olisin kertonut sen käytöksen ja olemuksen olleen jotain muuta kuin puoleensavetävää, yritin miettiä jotain sellaista, jonka erilaisuus ei johdu toisen persoonasta tai vastaavaa. Tai no, kyllähän erilaiset mielenkiinnon kohteet on niin ympäripyöreästi sanottu, ja ne myös liittyy persoonaan, mutta katsoin sen olevan ehkä paras vaihtoehto. Koska jos jamppa tulee jostain pikkupaikasta isolle kylälle ja toteaa mulle että täällä on liikaa populaa niin mä tulkitsen sen siten, ettei se viihdy täällä. Mä taas ttu asun täällä enkä halua lähteä pois. ---> Eroja jo siinä. Jätkä oli myös työtön ja puhui asiasta vähän siihen sävyyn, että tulkitsin ettei hän kovinkaan paljoa tee asioita sen eteen että ei olisi työtön. Asia ei kovin monen naisen pöksyjä saa märäksi.)

Voisin ehkä toivoa, että tän jälkeen herrasta löytyisi edes pieni hippunen ideaa olla jatkamatta epämääräisiä keskustelun yrityksiään. Pisteet kyllä siitä, että uskaltaa yrittää vaikka en ole vastannut. Mutta hei, mitäpä jos opettelisit sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä hieman. Joku vois kenties ne sanattomat sopimukset paljastaa kun hän ei selkeesti ole niitä itsekseen hiffannut. Ja mitä opittavaa itselläni tässä on? Ehdottomasti se, että vastaa ja sano suoraan ne negatiivisetkin asiat ni vältytään tällasilta onnettomilta tapauksilta. Plus olishan se helvetin paljon korrektimpaa kuin vain olla vastaamatta. Se ei tunnu kauheen kivalta, kokemusta on. Mut mulla on järkeä olla ulisematta viikon tai puolentoista kuukauden jälkeen uudestaan kun mulle ei alunperin olla vastattu.

Mutta. Mitä tähän saitin viesteilyyn tulee, mulla on jo varmaan viikon verran pyörinyt se deitti nro 3 päässä. Tää herra, jonka kanssa vierähti viisi tuntia jutellen vähän kaikesta. Se keskustelu kuoli sit vähän niinku itsekseen, ehkä ihan snadisti harmittaa. Koska siitä tyypistä ei todellakaan osaa lukea, että jättikö se vastaamatta viimeisimpään viestiin esim. koska ei ehtinyt ja sitten se vähän niinku vaan jäi vai koska ei tuntunut siltä, että haluais jatkaa keskustelua. Ja se tyyppi tuntuu jotenkin hassusti nyt siltä, että sille voisi laittaa viestiä näinkin pitkän tauon jälkeen ihan sillai kaverillisissa merkeissä, että se ei rikkoisi mitään sanattomia sääntöjä sosiaalisessa toiminnassa ju nou. Tosin en oikein tiedä, miksi sille nyt pitäis mitään viestiä laittaa.. Koska se ihminen ois sen arvoinen, että kokeilee katosiko siltä vaan rohkeus vastata kun aikaa meni. Plus musta tuntuu, että se ymmärtäisi viestin idean, jos vaan kyselisi mitä sille kuuluu, mitä se on puuhaillut :D:DD. Joo tajuan tän naurettavuuden tässä. Mut deitti nro 2 ei varmana jatkanu juttua kaverillisessa hengessä, vaan oli oikeasti kiinnostuneempi musta kuin mä siitä eikä siinä ollu mitään kaverimeininkiä missään vaiheessa. No, harkitsen kuitenkin, laitanko sille kolmoselle mitään. Kyllä se vähän hölmöltä tuntuu jos mulla ei mitään oikeeta asiaa olisi.

Ah. Nyt fiilikset on onneksi jo paremmat kuin eilen. Ihan tosi, alan jo epäilemään onko mulla jokin lievä masennus :D. No ei. Mut pillereiden osuutta asiaan sietäis kyllä miettiä. Toisaalta... Asiasta oli hivenen vaikeeta keskustella neiti H:n kanssa tuossa eräs päivä, kun hän ei tiedä mitään J:stä. En tietenkään voinu sanoa, että suurin murheenkryyni on ollu se mies, ja ilman tätä tietoa fiilisten selittäminen käy hivenen haasteellisemmaksi. H pohdiskeli juurikin sitä, onko nää pillerit ehkä taustalla, yritti myös ehdottaa jotain toimintaa fiilisten parantamiseksi (ei nyt siis kuitenkaan pillereiden lopettamista, vaan ihan silleen yleisesti). Onhan se vaan aika mahtavaa kun on sellasia ystäviä jotka jaksaa katella sun naamaa vaikka se oliskin pitemmän aikaa norsunvitulla. Ja yrittävät jeesiä kun kerrot että tilanne ei ole se paras mahdollinen. Eilinen saattoi olla paska senkin takia, että sunnuntai meni lievässä darrassa ja morkkiksessa enkä ehtinyt niitä fiiliksiä karistaa iltaan mennessä. Aamulla sit helvetin aikasin duuniin, jossa tuli pari mitättömän pientä vastoinkäymistä - ja siihen päälle sit se onneton keskustelu siel saitilla. Sunnuntain morkkis johtui lähinnä siitä, että olin juonut sen verran että tuli krapula. Hah. En siis tehnyt tai sanonut mitään (kovinkaan typerää) siellä ystäväiseni synttäreillä, josta ois oikeesti voinut tulla joku morkkis. Mulle tulee tätä nykyä morkkis jo siitä, että päätä hieman jomottaa koska viiniä meni lasillinen liikaa. Mielessä kävi jopa sellainen, että mitä jos ois kokeillut tipatonta uuteen vuoteen asti, mutta sitten tulin järkiini. En ole kuitenkaan ihan hetkeen juonut itseäni mihinkään kunnon känniin, mulla ei ole edes halua moiseen. Usein istun iltaa pelkän limpparin voimilla koska ei tee mieli edes sitä yhtä lasillista viiniä. Joten onko tipattomuuslupaukselle tarvetta? No, ei siitä haittaakaan olisi, mutta taidan silti jättää sen tekemättä. Koska joskus on vaan "pakko" saada ne pari päihdyttävää lasillista koska on peräti kaksi vapaapäivää töistä tai koska joku pitkä työputki katkeaa edes sillä yhdellä vapiaisella. Joskin jälkimmäisessä tapauksessa lasillisia tuskin kuluu kovin montaa, koska en halua sitä ainokaista vapaapäivääni tuhlata krapulassa masisteluun. Joo, hirveen mielenkiintoista tää pohdiskelu, ehkäpä lopetan.

Sosiaalisen kanssakäymisen solmut

Ei hyvää päivää. Deitti nro 2 - eli se nössykkä, joka viikko treffien jälkeen laittoi saitilla viestiä "no, millanen olin?" - lähetti tänään tekstiviestin. "Moi. Mitä kuuluu?" Mä olen niin kovin ei-aikuinen, etten ole osannut vastata siihen mitään. Hei ihan tosi??!! Treffeistä on lie kuinka vitun kauan aikaa jo, ja sit jotain ihme viestiä?? Miten niin sosiaalisesti kömpelö? No, ei saisi näin tilittää, ihmisiähän me kaikki ollaan. Mutta mä en mitenkään innolla odottanut saavani jotain fania, joka ei tunne sosiaalisen kanssakäymisen sanattomia sääntöjä vaan alkaa riippakiveksi. Ja jälleen, kyseessä vain yksi viesti, rauhotu nainen... Meni vain pasmat hieman sekaisin.

Ja mitä deitteihin tulee, se yksi söpö mies on palannut Paikalliseen. Olen ehkä joskus maininnut siitä, herra käy lähinnä arki-iltaisin, ottaa yhden tai kaksi erikoisempaa olutta ja näpyttää koneellaan jotain. Se on kerännyt snadisti pyöreyttä itselleen, tai sitten se naamakarvoitus pyöristää. Oli kummin tahansa, hitto kun se on söpö!! Ja kun sen maanantaina ekan kerran kevään jälkeen siellä näin, päätin pyytää sitä vielä joskus kahville mun kanssa. Vaan enpä maanantaina saanut kerättyä rohkeutta... Enkä sen kummemmin myöskään eilen kun herra sinne sattui saapumaan. Jos se kahville pyytäminen - tai jo ihan vaan jutustelun aloittaminen - on hankalaa netin ääressä niin kasvotusten se on vielä hankalampaa. Ujostuttaa niin pirusti ettei mitään rajaa! Joskus vielä...

Möh, huomenna töihin eikä yhtään huvittais. Illalla kuitenkin luvassa ystävän synttärikemuilua, kenties illasta kuoriutuu jotain hauskaa ja jännittävää. Ei voi tietää ;). Sunnuntaina myös erääseen harrastukseeni sopivat messut kaupungissa, kuinkahan paljon saa taas rahaa poltettua..

Josko ensi viikko olisi fiiliksiltään jo vähän parempi. Toivossa on hyvä elää. Paitsi kullintoivossa. Se tuntuu aina kamalalta :D.

Viimeinen kerta kun itken.

Tän pitää nyt loppua. Ei ole mitään järkeä sekoittaa päätänsä miehen takia, joka on jo aikaa sitten sanonut suoraan, ettei meidän jutusta voi mitään tulla. Toisaalta, ei se ole riippuvaista siitä, tulisko jutusta jotain vai ei, se riippuu siitä kuinka kovasti tykästyn ihmiseen. Ja nähtävästi olen mennyt tykästymään ihan liian paljon. Vittusaatana, tuleeko nyt jo kolmas viikko täyteen kun se on siellä jossain poissa, eikä ole varmaan päivääkään mennyt ohi ettenkö olis ajatellut sitä miestä. Vittu haloooo. Mä en enää jaksa. En helvetti vaan jaksa. Ja silti eilen kaverin kanssa viesteillessä vähän niinku vahingossa avasin J:n keskustelun ja huomasin, että herra on paikalla. Ja jokin muljahti. Mä olen varma, että se on jollain ihmeen tyylillä löytänyt jonkun uuden kivan leikkikalun. Kun se mies tulee takaisin kaupunkiin ja jossain vaiheessa epäilemättä törmätään, katotaan sanooko se siitä mitään. Mun pitää palauttaa sille yksi kirja, jos se pyytää tuomaan sen kotiovelleen niin kertookohan silloin. Voinkin sitten sanoa, että naisen vaisto kertoi mulle jo aikaa sitten. Koska naisen vaistolla tarkoitetaan sitä sairasta kyttäystä ja epämääräisten johtopäätösten vetämistä ilman perusteltuja faktoja. Sorry ladies, että paljastin.

Totta vitussa tiesin jo aikoja sitten, että tähän se menee. Mulla ei ole selkärankaa lopettaa leikkiä silloin kun jäisin vielä edes minimaalisille tappioille, ja en ylläty ollenkaan kun se herra taikoo jostain jonkun uuden mimmin. Tähän se johtaa, mä jään rikkinäisenä rannalle kun toinen seilaa eteenpäin jonkun uuden kiinnostuksenkohteen kanssa.

Ja vittu yhyy ja valivali! En saatana jaksa yhtään tätä, millaiseksi ruikuttajaksi oon tullut tän takia. Mitä uutta tässä muka on? Ainahan mä olen ottanut pataan kaikessa, mikä liittyy ihmissuhteisiin. Ihme etten ole tän kyynisempi ja kylmettyneempi.

Yritän asennoitua ajattelemaan, että hyvä vaan jos se herra on törmännyt johonkin uuteen ihmiseen. Silloin tää ainakin loppuu ja mä voin rauhassa repiä sydäntäni aikani, korjata sen ja suunnata uusiin asioihin. Totta vitussa sattuu aivan liikaa edes ajatella asiaa, mutta joku järkihän tässä on yritettävä säilyttää. Ihan turha vaan tulla mussuttamaan mitään "sä löydät paremman ja sit mietit miks ikinä koskaan tuhlasit aikaas johonkin tollaseen". Onko sulle ollut koskaan mitään hyötyä moisista mussutuksista kun oot ittes rikkonut jonkun takia? Ne lähinnä vituttaa ja tuntuu siltä kuin muut kohtelis alentuvasti ja pitäis tyhmänä. Näytä yksikin järkevästi vastaavanlaisessa tilanteessa toimiva ihminen ni lupaan harkita katsomista. (Miten niin oon aggressiivinen?)

Pahinta kai on se, kun itse tajuaa kuinka älytöntä tällanen on. Kuinka tajuaa toimivansa kuin idiootti, mutta ei voi sille mitään. Ja kuinka tää koko paska vaikuttaa liian moneen asiaan. Töissä on ollut jokseenkin hankalaa, kun mielen taka-alalla roikkuu ajatus J:stä. Kavereiden seurassa on ollut hankalaa, kun yhdelle ei voi asiasta mitään puhua ja toiselle ei osaa muusta puhuakaan. Mielialat heittelee jokseenkin rajusti välillä, joka vitun asia ärsyttää ja yleisfiilinki on negatiivisen puolella. Käyttäytyy kuin mikäkin idiootti, ympärillä olevat ihmiset ei ansaitse joutua osalliseksi siitä, kun mulla on paska päivä ja vaan ruikutan tai kiukuttelen.

Yritän siis ryhdistäytyä. Ja pidän silmäni auki myös deittisivustolla, vaikka ei siitä mitään hyötyä olekaan. Pitää varmaan muuttaa Itä-Suomeen, sieltä näyttää tulevan kaikki kiinnostavimmat tapaukset.

J on kotoisin sieltä. TTU.

Pohdintoja

Njaa, ei se paras viikonloppu. Kai mä jotain eroa tässä teen kun olo on lähinnä surullinen suurimman osan ajasta. Ja loppuosa meneekin sitten muille tiuskiessa ja tyhjästä raivotessa. Tai ehkä menossa onkin joku helvetillinen kierron osa? Mene ja tiedä.

Törmäsin erääseen profiiliin siellä deittisivustolla. Tai no, niitähän vaihtuu siinä etusivulla jatkuvasti. Mutta satuin ihan vilkaisemaan ko. profiilia ja sen esittelyteksti oli jotenkin ... ihana. Taisin olla sopivassa mielentilassa tai sitten tosiaankin olen ällönlälly romantikko (olen, tuskaan saakka), mutta kun siinä luki jotain suurin piirtein näin: "kaipailen jotakuta tuhisemaan peiton alle, saa vaikka vähän kuorsatakin. Ja jonkun muunkin vaatteet ois kiva olla mytyssä lattialla. Kaipaan kosketusta..". Totta maar ensimmäinen reaktio oli mätuunsunpeitonalletuhisemaan(tainomäkyloikeestikuorsaan)jamielellänimyttäänvaatteenilattialleniinhänmäteenkotonakin!
Sitten aloin pohtimaan, kuinka paljon mies voittaakaan naisia puolelleen sanomalla (kirjoittamalla) niinkin yksinkertaisen, mutta "paljaan" ja tunteisiin vetoavan asian kuin "kaipaan kosketusta". Ainakin muhun tekee suurimman vaikutuksen se, jos mies uskaltaa avata vähän niitä perimmäisiä ajatuksiaan, tarpeitaan kaiketi. Jostain kumman syystä muhun ei pure kovinkaan hyvin nää "tahdon itsenäisen naisen rinnalleni jakamaan arjen hyvät ja huonot asiat ja läpälässyn", vaan juurikin ne jotka uskaltavat suoraan myöntää kaipaavansa läheisyyttä, kosketusta, noh seksiäkin. Tai vaikka eivät suoraan sitä kirjottaiskaan (ne sitten taas eivät vetoa juurikaan, siis ne jotka kirjottaa "haluan seksiä") niin pohjimmiltaan tarkottavat sitä. Sitä, että makoillaan sängyssä, iho kiinni toisessa, välillä vähän kosketellen, sitä fyysisen tunteen, äänten ja toisen tuoksun maailmaa, sitä kuinka se tuntuu hyvältä, kuinka se myös voi kiihottaa ja viedä eteenpäin seksiin ja nautintoon. Sitä nimittäin itse kaipaan.

Ja tästä pääsen jollain omituisella aasinsillalla siihen, että nainen ei voi pyytää kainaloa ilman jotain syvempää suhdetta. Tällä omituisella väitteellä tarkoitan sitä, että jos nyt on jonkinlainen panosuhde jonkun kanssa, siltä ei voi pyytää päästä kainaloon, halaukseen, ilman että se tulkitaan heti joksikin tunteenilmaukseksi. Joo, kuulostaapa just niin siltä että yleistän, otan vähän takaisin päin. Vaihdetaan sana nainen sanaan minä. Jos mulla on ollut paska fiilis, jotain ikävää on sattunut tai on vaan kertakaikkiaan niin vittumainen olo, että haluaisi vaan jonkun pitävän musta kiinni, tuntea sen rauhoittavan tunteen kun toinen keho on ihan kiinni omassa. Ei sitä voi pyytää, koska vastapuoli tulkitsee sen kuitenkin joksikin vitun rakkaudentunnustukseksi. Tiettyä fyysistä koskettamista tai lähellä olemista ei vaan voi sisällyttää kaikkiin fyysisiin suhteisiin. Ja en ehkä itsekään uskalla pyytää jo siksikin, etten sillä nyt menisi vahvistamaan jotain orastavia tunteitani toista kohtaan. Joskus vaan on vahva tarve päästä jonkun syliin.

Miten erottaa fyysisen läheisyyden ja henkisen (tunnepohjaisen) läheisyyden tarpeen toisistaan? En ymmärrä kuinka miehet pystyvät pitämään seksin ja tunteet niin hyvin irti toisistaan. Miten seksi voikaan olla pelkkää seksiä? Olenko mä vaan niin pohjattoman naiivi ja typerä, etten vaan osaa itse erottaa niitä? Sotken ne aina keskenään, halusin tai en. Voi voi, olis erittäin kiva pystyä ylläpitämään jotain fuckbuddy-suhteita, mutta ehkä mä nyt olen tullut siihen tulokseen, etten pysty sellaisiin. En kertakaikkiaan osaa pitää tunteitani poissa. Mitä vittua, kuinka mä pystyisin säätelemään sitä, kenestä vaan tykkään ja keneen tykästyn enemmän? Varsinkin kun seksi liittyy niin vahvoihin tunteisiin. Onko tää joku opittu käsitys mulla, vai joku yleismaailmallisempi totuus joka toistuu kohteesta riippumatta?

Katkonaista.

Olipas ruikutusta tuo edellinen postaus. No, silloista särkyä, joka on läsnä edelleen mutta ei yhtä vahvana. Tänään on ensimmäinen kolmesta vapaapäivästäni, en tiedä mitä tällä vapaudellani tekisin!

Eilen lähdin töiden jälkeen (kodin ja suihkun kautta) Paikalliseen. Tunsin oloni ihmeen hyvän näköiseksi, tiukat housut, vähän korkoa, näppärällä kaula-aukolla varusteltu paita.. Jos olisin ollut tyrkyllä, olis ehkä vähän huomiotakin sadellut. Ja viereisessä pöydässä istuskelikin vallan mallikkaasti 30+ ikäisiä miekkosia, joista parin matkaan olis ihan hyvin voinut lähteä näin ulkoisesti arvioituna. Ja aivan varmasti sain useitakin vilkaisuja sieltä, ei se Suomi-Espanja -futismatsia näyttänyt tv ole mun polvien korkeudella vaan siellä katonrajassa... Ja snadisti vasemmalle vieläpä. Vaan möllejähän ne miehet, eivät edes silmiin jaksaneet katsoa saatika huikata tervehdystä. Toisaalta, en mäkään. Tai siis, silmiä kyllä katsoin, mutta en sen enempää tuonut itseäni tyrkylle. Jaaa sitten alkoikin väsyttää niin urakalla, että päätettiin poistua. Tänään ehkä uudemman kerran, joskin siellä on luultavasti aivan kuollutta eiliseen verrattuna. Perjantait on aina niitä vilkkaampia iltoja.

Kohta perustan ihan varmasti jonkun treeniblogin, jotta saan hypetettyä tän innostukseni jonnekin muualle kuin facebookkiin tai parille kaverilleni joista ainakin toinen alkaa aivan varmasti kohta kypsyä koko hommaan. Suuriksi ovat tavoitteet kasvaneet saavutusten kasvaessa.. Mutta maltan silti ottaa rauhallisesti.

Nyt kyllä maittais seksi. Edellisestä kerrasta on ihan tarpeeksi kauan aikaa. Vähän jotain jännitystä, kihelmöintiä, hengästynyttä kiemurtelua.. Aijai.

Kyttäys, tuo mielen sairaus.

Kaikki mahdollinen vituttaa. Etenkin pari viime päivää olen tuskaillut aiheesta J. Ja tuskaillut siitä, että musta on kuoriutunut kamala kyttääjä. Damn you whatsapp!! Vittu kun siitä näkee ihan liian helposti, millon viimeksi toinen on käynyt kyseisessä sovelluksessa. Ja vittu kun pitääkin sortua kyttäämään sieltä milloin se herra nyt on siellä käynyt. Ja huomata, että aiempaa useammin. Vaan eipä mulle ole tullut viestiä. Joo, mä tiedän kyllä kuinka sairasta ja typerää tää on. Vituttaa aika suunnattomasti, että pitääkin alentua tällaiseen älyttömyyteen, mä en ole koskaan halunnut tätä omalle kohdalleni. Tai kenenkään toisenkaan. Mutta mä en pääse siitä oikein irti. Tänään on ollut ehdottomasti parempi päivä siinä suhteessa, mutta eilinen meni aivan överiksi. Taustalla vaikutti vittumainen viikonloppu ja ainoan vapaapäivän peruuntuminen työkaverin kuumeilun vuoksi. Siis, purskahdin itkuun aivan kaikesta mahdollisesta, se harmistuksen määrä oli ihan uskomaton. Ja siihen vielä päälle se maanisuuteen yltänyt jylläys pään sisällä, että J on iskenyt silmänsä johonkin uuteen saaliiseen, jonka kanssa se viesteilee samaan malliin kuin aikaisemmin mun kanssa. Ja se menetyksen tunne. Se sydämen särky, lohduton, katala ikävä. Ja ei, en todellakaan väitä että tää olis yhtään järkevää, milloin tunne-asiat olisi? Siksi ne on just niitä, tunne-asioita. En voi niille mitään, voin vain yrittää rauhoitella ajatuksiani, yrittää järkeillä asioita. Mutta kun ne ei vaikuta mun tunteisiin ja mielialoihin juurikaan, ei ainakaan merkittäväksi.

Mutta. Kuten sanoin, tää päivä on ollut jo parempi. Ei todellakaan se paras mahdollinen, mutta ajatuksiin on mahtunut vähän muutakin kuin pelkästään J. Tosin on sekin käynyt kivuliaan usein mielessä.

Tarvitsen kai laastarin. Jonkun, joka veisi ajatukset ihan muualle, toisi jotain sisältöä, täyttäisi sen aukon, joka J:stä on muotoutunut. Tarvitsen jotain sykettä, jotta saan sen tarvittavan etäisyyden, jotta se mies ei sattuisi niin paljon. Laastari mielen taka-alalla olen tuijotellut deittisivustoa vähän enemmän. Vaan eipä sekään tuo mitään lohtua. Mun profiilissani vierailee vain ulkopaikkakuntalaisia jostain hiton takahikiältä (=liian kaukaa) tai jotain vitun ukkomiehiä. En nyt varsinaisesti kritisoi kyseisiä miekkosia, omapahan on asiansa. Mua vaan vituttaa, koska en todellakaan etsi nyt mitään pientä kivaa panoa vaan jotain paljon enemmän. Jotain ihmistä, joka ois vaan mua varten. Joka ei vastais jollekin muulle ja mä vaan roikkuisin siinä sivussa. Joku joka laittaisi mut etusijalle. Tiedätte mitä mä tarkotan, en odota ja vaadi mitään vain-ja-ainoastaan-minä-voin-olla-sun-mielessä-24/7 vaan sitä, että mä riittäisin, että mua aidosti haluttaisiin, annettaisiin mulle se arvo, joka tärkeälle ihmiselle annetaan. En halua olla enää toissijainen kukalie. Se satuttaa.

264.

Vittu.
Kun urheilun määrä kasvaa, näyttää kasvavan myös mun panetukseni.
Turhauttaa.

Empty.

Mun elämä. Tällä hetkellä. Lähinnä töitä, jotka on alkanu lievästi ärsyttää, sekä epävarmoja vapaapäiviä kun kanssatyöntekijä ei osaa päättää, onko kipeä vai ei eli tarviiko mun ottaa sen vuoro vai ei. Tämän käsittämättömän jännittävän eventin lisäksi parantelen kireää reittäni (en ole levitellyt niitä tarpeeksi ahkerasti, joten se jumahti kun rehkin turhautumistani salilla), sillä toivon tekeväni pienen ennätyksen tällä viikolla. Puhkuminen on ehkä hivenen yliampuvaa, mutta I'm so pumped up!

Siis mulla ei ole kertakaikkiaan mitään asiaa. Mutta tuntuu, että jotain tarttis ajoittain päivitellä. No, sellasta jännää tapahtui eilen illalla, että kommentoin piiitkästä aikaa yhtään kenellekään siellä deittisaitilla. Ja ylläri, ei vastausta. En ota nokkiini, kunhan vaan nyt kerroin, jotta tulis enemmän rivejä.

Miten niin on kiva kävellä seinää päin, yhä uudelleen? Kun nyt siitä T:stä olen pari asiaa viime entryssä maininnut, niin jatketaanpa sillä linjalla. Mua ei kiinnosta se mies oikeastaan millään tasolla. Suurimman osan ajasta se tyyppi ärsyttää mua enemmän tai vähemmän. Silti luulen tunnistavani itsessäni jonkin sairaan halun, että se mies kiinnittäisi muhun huomiota. Yrittäs vähän. You know. Ja kuinka sairasta sekin sitten olisi? Tai on, siis se että mä haluan sen huomiota? Kai tarvitsen jotain buustia itsevarmuudelleni, pientä liehittelyä niin johan tuntuu olo astetta paremmalta. Mutta tosiasiassa en halua siltä mieheltä kyllä yhtikäs mitään. En oikeasti. Se vaan voisi olla sellanen potentiaalinen itsevarmuuden buustaaja. Vaikka luultavasti jos se vähän yrittäs niin lähinnä ahdistuisin siitä. Joo joo *huokaus*...

Pitänee oikeasti keskittyä leikkimään atleettia, josko tän turhautumisen sais purettua siihen ja saavuttais haluttuja asioita. Itsellään leikkiminenkään ei nimittäin kiinnosta yhtään, vaikka ehkä pitäisi vaan kokeilla. Opetella taas uudestaan.

Näinkin paljon olen saanut kirjoitettua ilman asiaa tai sanaakaan J:stä.

Mutku äää.

Se ois vapaa viikonloppu. Monessakin mielessä. Tänään iltavuoro, sen jälkeen vasta maanantaina töihin. Ja eilen törmäsin J:hin, luulin sen jo lähteneen. Herra poistui melko pian mun saapumisen jälkeen, huikkasi vain yleisesti että ehkä hän palaa ennen kuin lumi sataa ekan kerran. Eli sinne meni, vapaa siitäkin. Hah. Ja lie montako tuntia tästä törmäämisestä, mies pyöri mielessä. Vitun apina, anna jo olla.

Kohta alan tämänkin blogin puolella höpisemään liikkumisestani. Vähän liian innoissani pienestä kehityksestä. Plus mua ei huvita. Ei huvita suurin osa tän blogin aihepiireistä tällä hetkellä. Ei sutinaa, ei kiinnostusta. Lähinnä lievää vitutusta nimeltämainitsemattoman miehen takia, koska olen idiootti enkä saa sitä pois mielestä. Mutta en jaksa ulista siitäkään. Eikä ole oikeastaan mitään ulistavaakaan.

Kiinnostus lopahti deittisivustonkin suhteen. Vittujako mua kiinnostaa jotkut varatut ukkomiehet, jotka satunnaisesti vierailee mun profiilissa. Vittujako mua kiinnostaa jotkut herrat, jotka eivät osaa esittää asioitaan suomenkielellä. Enkä nyt tarkoita ulkomaalaisia, vaan ihan niitä suomalaisia perusjamppoja jotka eivät saa mitään mielenkiintoista ulos turpavärkistään. Ehkä mua vaan masentaa, koska kaikki (kukaan) ei huutele mun perään, osoita kiinnostusta, yhyhyy. Joo joo, kunhan nyt vaan puran lievää turhautumistani. Jotenkin mennyt maku taas ihan kaikesta. Onko se alkavan syksyn syytä? Syksy on ihanaa aikaa, mutta toisaalta... Tunnistan itsestäni lievän alakuloisuuden tai kenties ärsyyntymisherkkyyden voimistuvan aina syksyn tullen. Ei varsinaista syysmasennusta, mutta sellainen kenkku fiilis kuitenkin.

Ja vittu meinas eilen palaa pinna. Herra T lyöttäytyi seuraan kun mentiin Paikalliseen. Ja sillä oli taas jotenkin ärsyttäviä juttuja. Ja kummasti herra kulautti kaljanloput kurkustaan alas kun kuuli että oon lähdössä kotiin - sopivasti jäi myös siinä ulkona odottelemaan kun poltin kessun neiti H:n kanssa jutellen. "Hyvä kun saatat mut kotiin" ja muuta lässytystä, mitenkään ilmiselvää toi että pääsi kävelemään pikkumatkan samaa matkaa. Samaa se teki silloin viime vuoden keväällä ja muulloinkin. No, suhteellisen harmitonta, kunhan ei alkais taas kalastelemaan huomiota ja viljelemään niitä vitun typeriä vitsejä. Sekin mies osaa ajoittain olla oikeasti ihan kiva, mut suurimman osan ajasta se katsoo parhaaksi vitsailla seksistisesti ja muutenkin esittää - ja se taas ei oo yhtään viehättävää, ainakaan siltä. Joku toinen osaa vitsailla vallan mallikkaasti, mut T ei. Se on vaan ärsyttävä.

Ei taas neiti tiedä mitä haluaa.

Turpakäräjät

Päässä hakkaa eiliset viinilasilliset. Ei niitä mitenkään erityisen montaa ollut, mutta tarpeeksi sunnuntaikänneihin. Ja sit mieleen muistuu, kuinka ilta päättyi. Paikallisesta päädyin J:n kanssa herra R:n luo, mutta koska J oli saanut fiksun idean kutsua R:n juomaan valkoviiniä, siirryttiin J:n luo. Idiootti kun on, ei saanut enää kieltäydyttyä vaikka olisi halunnut vain sammua sänkyyn. Ja minä? Mä en tiedä mitä helvettiä siinä tapahtui, muuta kuin että meinasin nukahtaa jo R:n luona. J:n pöydän ääressä nuokuin pahasti ja siitäkös herra R veti pultit. Se ylidramaattinen "vanha huora" (kuten itse itseään nimittää) oli sitä mieltä, että mun käytökseni on kohtuuttoman töykeää ja että hän poistuu paikalta kun tuolla tavalla häntä loukataan. Yritin pyytää anteeksi ja selittää, että oon tosi väsynyt, tarkoitus ei todellakaan ole loukata. Eteisessä kuulen R:n sanovan J:lle, että hän lähtee mutta ennen sitä käy vielä sanomassa pari asiaa "tuolle lehmälle". Sitten herra R istuu vastapäätä tykittämään mitä ihanampia ylistyssanoja ja mua melkein naurattaa se tilanteen absurdius. "Kyllähän sen ymmärtää että tuollainen lihava lehmä on vähän väsynyt. Luuletko sinä, että jos minä olisin sinun vieraana, että minä käyttäytyisin yhtä törkeästi?" R piti mun pöytään nojailua nyt henkilökohtaisena loukkauksena, että viestin sillä haluavani R:n pois sieltä. No, tavallaan joo, miksei. Aikani kuuntelin sitä tilitystä ja yritin sanoa jotain vastaan, edelleen myös pyytää anteeksi ja saada R leppymään, mutta ehei, herra oli päässyt vauhtiin eikä aikonut lopettaa ennen kuin voittaa. Oma väsymys ja humalatila johti siihen, että multa loppui sympatia kohtuullisen nopeasti. Tuntui naurettavalta, että se aikuinen mies alkaa tolla tavalla diivailemaan, vittu niin mitättömästä asiasta! Ja tuntui aika helvetin pahalta J:n puolesta, kun se joutui moista näytelmää katselemaan. Lopulta päätinkin, että tilanne rauhoittuu sillä, että mä lähden pois. Keräsin kamani, J tuli käsiä nostellen eteiseen, sanoin sille kaiken olevan hyvin näin ja hyvää illanjatkoa. Pääsin rapusta ulos ja ensimmäiset kyyneleet valui poskille. Vaikka en juurikaan anna painoarvoa sille mäkätykselle, tuntui se silti aika helvetin pahalta. Pahin niitti taisi kuitenkin tulla siitä, ettei J laittanut mitään viestiä mun perään, missään vaiheessa. Joo joo, I know. Mutta kun itseeni ja kavereihini vertaan, meistä varmaan jokainen olis tossa tilanteessa pian ottanut jotain yhteyttä ja kysynyt että onko kaikki hyvin, pääseekö kotiin yms. Loukkasi kun J:tä ei tunnu sen vertaa kiinnostavan. Vaan ehkäpä se oli itse jäänyt pahaan välikäteen, kenties vähän loukkaantunut siitä kuinka mä tilanteessa toimin. Hänen kotiinsa tulee ihmisiä joista toinen aloittaa jonkun naurettavan saikkaamisen johon toinen ensin yrittää rauhallisesti reagoida, mutta kun lopulta tilanne äityy tollaseksi.. Joo, ymmärrän. Mutta ehkä musta tuntuu, että oikeutetumpaa olisi ollut se, jos J olis siihen naurettavaan saikkaan puuttunut jotenkin. Sanonut jotain, yrittänyt myös. Mutta ei. Se tuskaisena kuuntelee vierestä. Vittu minkäänlaista puolustamista havaittavissa. Ja totta vitussa oletan, että mua ois puolustettu siinä tilanteessa, mutta mikäjottei, ihan sama kumpaa osapuolta kunhan olis tehnyt jotain.

Viime aikoina tilanteet on J:n kanssa päätynyt jotenkin kummallisiksi. Tuo edellä kuvattu on kyllä ensimmäinen laatuaan, mutta näin niinku muuten. Joku asia on alkanut ihan kivasti, mutta päättynyt yllättäen siihen, että tunnen itseni loukatuksi tai oon muuten pahoittanut mieleni jostain J:hin liittyvästä asiasta. Nii-in, mitähän tästä voisi päätellä? Vitun lehmä, kyllähän sä tiedät. Tiedän, tiedän, ja sain ehkä taas tarpeekseni. Pitääkö mun helvetti soikoon pitää pieni puhe J:lle, tyhjentää vähän ajatuksia. Lähe sinne minne-lie taas tällä viikolla, ja kun tuut takas, me nähdään vain ja ainoastaan puhtaan platoniselta kaveripohjalta. Seksiä ei sotketa enää mihinkään, mä en pysty tähän typerään leikkiin enää. Mä en jaksa ottaa aina vaan pataani mitättömistä asioista. Mutta mä en myöskään voi kauheesti vaikuttaa siihen, mikä milloinkin tuntuu musta pahalta, oli se oikeutettua tai ei. Ja siksi mun pitäis nyt karsia kaikki sellaseen johtava pois, koska pään hakkaaminen seinään alkaa kyllästyttää aika helvetin paljon. Ja jälleen kerran oon tässä tilanteessa, kun asian ajattelu saa kyyneleet silmiin ja taas itken sen miehen takia. Koska tuntuu pahalta luopua siitä. Mutta vielä pahemmalta tuntuu kohta, jos en ikinä saa itse lähdettyä tilanteesta. En halua olla hyväksikäytetty tässä vitun farssissa.

Meh.

Tänään oli jälleen sellanen työpäivä, että alkaa tahtomattaankin miettimään mitä tahansa vaihtoehtoja. Tai no, ei ees pahin mahdollinen päivä, mut jotenki taas rankka. Väsyttävä. Ja huominen pitäs vielä jaksaa puristaa.

Tänään oisin paljon mieluummin seissyt vaikka sateessa katsomassa kun hullut juoksee. Vaikka onneksi sade tais lakata ihan sopivaan aikaan.

Huomaako mitenkään, ettei mulla ole yhtikäs mitään asiaa? Ei mun elämässä tapahdu mitään just nyt..

40 000

Neljäkymmentä tuhatta sivun katselua. Mitähän sen kunniaksi keksis...

Mitäs läksit.

Olipas paska ja turhauttava viikonloppu. Onnistuin humaltumaan eilen, enkä oikein tykännyt. Tai no, mikäs siinä, mutta ilta vain päättyi aika paskasti. Loppuviimein päädyin Paikallisesta erääseen jo kerran kokeiltuun helvetinloukkuun Hymykuoppamiehen ja vanhaherra R:n kanssa. Kymmenen minuuttia ja Hymykuoppamies katosi. Vessaan se lähti, mutta ei tullut sieltä takaisin. R:n kanssa odoteltiin aikamme kunnes mentiin tupakalle. Kävin vielä sisällä katsomassa oliko herra jossain siinä, mutta ei näkynyt. Kävin vessassa ja päätin, että mä en halua olla täällä. Herra R oli aivan tuhannen naamat, se helvetinloukku oli juurikin sitä, helvetillinen loukku, ja ne ihmiset... Ei. Sanoin R:lle että mä lähden nyt kotiin, haluaako se poistua samaa matkaa (herra näytti kovin tuskaiselta ja siltä ettei viihdy yhtään). R lähti mun perässä sisälle, mutta narikalle päästyäni ja kassini saatuani herra oli totaalisen kadonnut. No voi vittu. Ihan sama. Ulkona katselin vielä muutaman minuutin kunnes lähdin pysäkille. Ja voi sitä ihmismäärää, sikailua, kännisten törttöilyä, oksentamista... On syynsä, etten viihdy ns. keskustassa vaan haluan mieluummin viettää aikani jossain rauhallisemmassa paikassa.

Iltaa ei laisinkaan parantanut se, että J kävi Paikallisessa ja tottakai kännipäissäni keksin laittaa sille "apua!"-viestiä sieltä jatkopaikasta. Mutta ei, herra ei tarttunut syöttiin vaan alkoi naljailemaan. Että haista nyt vittu. Ja pidä tunkkis. Ja kun herra kenties parin viikon päästä lähtee taas kaupungista, saan hetken rauhan tän pääkoppani kanssa. Ja kun herra sieltä palaa, on kenties taas edessä se nussimisen juhla, joka vaan hajottaa taas pakan. Mun pitää siis tehdä kaikkeni, jotta saan jotain muuta, mielekkäämpää virikettä ja ajattelemista itselleni.

Huomenna ajattelin olla kiltisti vaikka Paikalliseen suuntaankin. Neiti M on miekkosensa kanssa tulossa istumaan iltaa, ja Paikallinen on siihen sopivin paikka. Neidit H ja ehkä myös L tulee paikalle, mitä luultavimmin myös herra E. Toivottavasti on hauska ilta, mä en jaksais mitään turhuuksia ja paskaa oloa.

Mitäs läksit. Ihan oma moka.

Onneksi tää krapulalla maustettu sunnuntai rullautui kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ainakin sain saatanan hyvät krapulamätöt nimeltämainitsemattomassa paikassa. Ja erittäin huokeaan hintaankin. Menen takuulla uudestaan.

A moment of despair

Eilen bussissa kaksi mormonitytärtä alkoi jututtamaan. Ensimmäinen reaktioni oli "kiitos en käytä Jeesusta, Jumalasta puhumattakaan, rakastan seksiä, elän synnissä, aamen". Tyttäret puhuivatkin varsin arkisia, kuten "mitä kuuluu" tai (keskustelun päästyä alkuun) "olen ollut Suomessa noin vuoden, olen yhdysvalloista kotoisin". Jumankekka, tyttöhän puhuu aika perkeleen täydellistä suomea suhteessa siihen tosiasiaan, että on ollut täällä vasta vuoden. Sitä kai se Jumalan sanan levittäminen teettää. Eikös mormonit vähän jehovien tapaan käännytä populaa, paitsi että nehän taitaa paasata niistä mistälie profetioista. No, kaikkea hyvää heille ja sitä rataa. Miellyttävä kokemus, tällaiselle ennakkoluuloiselle paskiaiselle. Uskovaiset on se pahin ryhmä, jota en vaan oikein pysty ymmärtämään ja hädin tuskin sietämään. Ja ennen kuin kukaan kukkahattutäti imaisee pellollisen herneitä hengitysteihin, tarkoitan nyt uskovaisilla näitä, jotka oppejansa ja uskoansa tuputtaa muille.

En tiedä, miksi tuosta piti kirjoitella. Liity yhtään mihinkään. Paitsi siihen, että mä oikeasti rakastan seksiä, vaikka en ihan hullu sen suhteen olekaan. Tulin ajatelleeksi tässä aamun mittaan, että silloin kuivana kautena, vaikka leluilla ja itselläni leikinkin, seksiä ei tehnyt enää juuri ollenkaan mieli. Siis sitten kun sitä kuivaa kautta oli jatkunut jo ihan liian kauan. En kiihottunut niin monista asioista kuin nyt, en ajatellut sellaisia kovinkaan paljoa. Ei sillä, että nytkään kulkisin hullunkiilto silmissä ja mieli täynnä rivouksia.. Siis koko aikaa ;).

Josta pääseekin siihen, hieman kiemuraisella aasinsillalla, että kuinkahan vaikeeta onkaan löytää sellainen henkilö, jolla on mahdollisimman samankaltainen suhde seksiin. Tai kuinka vaikeeta on ylipäänsä löytää ihminen, joka vaan iskee suhun niin joka tavalla. Tyytyykö ihmiset tässäkin siihen toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen, kuten työelämässään? "No enhän mä tästä hommasta yhtään tykkää, mutta jotainhan sitä on tehtävä". "No eihän toi Erkki-Petteri nyt se unelmien prinssi ole, mut sitä jaksaa katella suurimman osan ajasta".

Mitä jos mä haluan sen parhaan? Parhaan mulle? Sen miehen, joka on kohtuullisen fiksu, kärryillä maailman tapahtumista, kiinnostunut erilaisista asioista, jolla on omiakin ajatuksia ja kykyä nähdä asioita eri näkökulmista? Miehen, joka haluaa mua, haluaa tuottaa mulle nautintoa, haluaa olla nautinnon vastaanottaja, joka tykkää samoista asioista, joka uskaltaa välillä olla se joka määrää, joka joskus puhuu tuhmia korvaan saaden mut vikisemään entistä kovemmin? Miehen jolla oikeasti on aikuisen miehen kalu eikä mitään vitun nysää. Miehen joka nuolee mua mielellään. Vastaparin mun tunteille.

Mistä vitusta tollasia löytää ikinä?

Treffit. Niin ja kiellettyä seksiä.

Niin. Ne treffit.

Viisi tuntia.

Aika hyvät, väittäisin. En muuten kai olisi viittä tuntia notkunut paikalla (paitsi jos mut olis kidnapattu ja sidottu, sitten luultavasti olisin. Ihan vaan tälleen ohimennen pohdiskeltuna). Juttu luisti tosi hyvin, toki alussa oli jännitystä ilmassa, eikä ihan suoraan keksitty minne mentäis. Mutta kun herra totesi että vie hänet mihin vaan, suunta selkiytyi ja istahdettiin Töölönlahden rantaan penkille. Ja kolme tuntia myöhemmin mä totean, että nyt ois ehkä päästävä vessaan tai mä halkean. Herrakin pohtii että wc-tiloissa olisi mukavaa vierailla, pitäiskö meidän vaan lainata jonkun paikan vessaa vai kenties jäädä vielä lasilliselle? Sehän käy. Ja Urhoon eksyi tiemme, terassilla istuttiin vielä kaksi tuntia jutellen vaikka ja mistä. Jaa, no mistä me sit juteltiin? Kamala sanoa, mutta mä en suinkaan enää muista kaikkea mahdollista. Juttu polveili asiasta toiseen, ja viidessä tunnissa ehtii kattamaan aika paljon eri aiheita :D. Jaa, no millanen se deitti oli? Ulkoisesti ei ehkä ensimmäinen valinta, voiko näin törkeästi sanoakaan? No, tuskinpa mäkään ole jokaisen ensimmäinen valinta :D. Eli ei millään pahalla, lievää pinnallisuutta vaan kun pohtii toisen fyysistä olomuotoa ja sen miellyttävyyttä. Sellainen nallekarhu, joka ei tosiaan ollut juurikaan mua pidempi. Jos olisi, niin joku juttuhan siinä ois. Mutta kasvot oli kyllä miellyttävät, ystävälliset silmät, parta.. Parta on hyvä asia. En tiedä miksi, mutta se vaan on. Ääni myös oli miellyttävä, vaikken juuri nyt saakaan sitä mieleeni. Sellainen mukavan matala. Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä jamppa :). Ja kun viimein lähdettiin eri suuntiin, hetken hiljaisuus, kunnes uskallan todeta että mä en koskaan tiedä mitä siinä tilanteessa pitäis tehdä. Oltiin jo puhuttu, että mennään vaan uudelleenkin ynnä muuta. Herra toteaa ettei hänkään oikein koskaan tiedä mitä pitäisi tehdä, "no voisin mä ainakin halata sua". Halattiin ja huikattiin heipat.

Ja oman bussin sijaan hyppäsin ratikkaan ja hurautin Paikalliseen, vaikkakin matkalla kuulin ettei neiti H olisi siellä. Sen sijaan Hymykuoppamies ja J notkuivat tiskillä. Ja J:ltä oli tullut viesti kesken treffien, ihan kuin se jotenkin aistisi.. Hah :D. Juttelin lähinnä Hymykuoppamiehen kanssa, ihan jo siksikin, että J oli hiljaa suurimman osan ajasta. Plus tottakai muhun iski joku epämääräinen olotila, jossa en "uskaltanut" edes katsoa J:tä kunnolla silmiin. En tiedä mistä nää aina välillä tulee. Tuli melkein syyllinen olo, koska olin just ollut jonkun kanssa treffeillä ja sitten seuraavaksi törmäänkin edelleen kuvioissa pyörivään panoon. Ja kumpi herroista nyt olisi ollut se, joka olisi muka loukkaantunut jos asetelma olisi vähän erilainen? Kumman takia olisin syyllinen? Jäi vähän epäselväksi. Hörsäisin viinilasini ennätysajassa loppuun, sillä tajusin kellon olevan jo ihan helvetin paljon, että jos en lähtisi tolla ja tolla bussilla, menis hiton myöhään ennen ku olisin kotona. Ja aamulla olisi lähtö kesäretkelle neiti H:n kanssa. Eli jäis taas yöunet lyhyiksi. Olinkohan vielä bussissa vai jo kotona, kun J:ltä tulee viesti. "Tulit ja menit, jos oikein huomasin." Joo, piti lähteä nukkumaan, menossa huomenna *piip* H:n kanssa. Huomenna saatan haluta humaltua hieman. "Korkkasin 3l viinin mut toivottavasti se ei liity tähän tai yhtään mihinkään." Tipottaista viesteilyä, jossa ei ollut mitään järkeä. Jossain välissä J toteaa, että Hymykuoppamies väitti mun laihtuneen kovin, "enhän mä noita tyttöjen juttuja huomaa ;)". Lopulta laitoin värinät pois ja äänet niin hiljaselle, etten enää herännyt niihin viesteihin. Aamulla nauratti, neljä viestiä se oli vielä huhuillut. Päivällä seikkailtiin neiti H:n kanssa paikassa äks, jossain välissä J pistää jotain vähän niinku tyhjänpäiväistä viestiä johon en sillä hetkellä ala vastaamaan. Varttia myöhemmin tulee uusi viesti, "pitääks tosta mykkyydestä päätellä, että seksin mahdollisuutta ei tänään ole?" No en lähtenyt vastailemaan kun toi H tossa vieressä kattelee. (Ja sitten sorruin...) Seksiä saattais saada, mutta vasta joidenkin tuntien päästä. Ps. Älä laita viestiä seuraavaan 1,5 tuntiin, mun puhelin toimii navigaattorina ja on H:n sylissä, saattais neiti hieman ihmetellä kun tulis jotain viestiä.. Kotiin päästyäni pistin viestiä vieläkö krapula pakottaa palleissa. "Aattelin kattoo jonkun tyhmän leffan." No halusitko sitä seuraa? "Voisithan sää ton viinitonkan tyhjentää." No katellaan, en nyt ihan lärvit välittäisi olla. Kerään kamat ja lähen tulee. Menin sinne, katsottiin leffa loppuun (olipas ihan paska), syötiin mun tuoma perunasalaatti (:D) ja otettiin viiniä. Keskusteltiin kaikennäköstä, kilpailtiin paskoilla biiseillä joita etsittiin youtubesta, keskusteltiin taas välillä aika syvällisiä, sitten kello alkoikin olla jo yli puolen yön. "Pitäiskö käydä kurkkaamassa Paikallisen valomerkki?" Mun pitää kyllä käydä suihkussa ennen sitä. "Tiiät missä pyyhkeet on." Herra kävi mun jälkeen, sitten kuivateltiin vielä tovi. Ehdittiin Paikalliseen himpun verran ennen pilkkua, en halunnut pohtia mitä tiskin toisella puolen ollut neiti E mahtoi ajatella siitä, että tultiin samaa matkaa. Tai tiskin päässä lorvinut T. Joka oli ärsyttävässä kännissä. Mielessä vilahti ajatus, miksi se ei ole sen kimulinsa kanssa, T:llä alkoi just loma. Mutta huhujen mukaan se kyllä vielä on sen naisen kanssa. Naukkailin ison lasin viiniä, se olikin ainoa mitä siinä olisi ehtinytkään. Kun paikka sulki ovensa, jäätiin J:n kanssa hetkeksi siihen ulos katsomaan, kun se eräs vanhempi herra R lauloi vanhoja iskelmiä jollekin nuorelle pojankoltiaiselle, jonka se oli saanut uhrikseen. Kohta J kysyi suoraan tulenko sen luo nukkumaan vai mitä. Vastasin kyllä, helppoa niin. Matkalla Paikalliseen oltiin nimittäin käyty lievästi ärsyttävä keskustelu siitä, että olin tullut "turhaan" sinne kun en edes sitä seksiäkään saanut. Ja tapansa mukaan J ei voinut suoraan kysyttäessä sanoa, että jätä kamas vaan tänne, takasinhan sä kuitenkin tuut. Eteisessä totesin, että aion ottaa farkut pois ennen kuin läkähdyn kokonaan, "mitä ne vielä jalassa tekee?". Saavuin keittiöön pelkässä paidassa ja alushousuissa, pysähdyin J:n viereen sulkemaan ovea, J päätti viedä sormensa kutittelemaan haaroihin. Siinäkin kännitilassa olin saman tien fiiliksissä. Helppo? Jotenkin kummasti myös J onnistui saamaan itsensä kutakuinkin kovaksi, ohjaili mut lopulta selin häneen, painoi selästä kumaraan ja ohjasi kalunsa mun haarojen väliin. Pienen parahduksen säestämänä kulli luiskahti sisään ja rauhallinen edestakainen liike levitti kosteuden joka paikkaan. Hyvä ettei reisille valunut. Nautiskelin kullin pehmeästä liikkeestä, liukuvasta kosteudesta, J:n käsistä mun lanteilla.. J veti mut pystympään ja sujautti kätensä paidan alta rinnoille. Pystymmässä asennossa kalu kuitenkin luiskahti ulos, eikä jatkettu enää sen pidemmälle. Ei siitä olisi sen enempiä tullutkaan mitään. Istuttiin hetki hiljaa, välillä vilkuillen toisiamme ja naureskellen. Jotain vielä kohtuullisen fiksua keskusteltiin, kunnes päätettiin mennä nukkumaan.

Aamulla herätään molemmat vähän ennen yhtätoista, mulla on aivan armoton päänsärky. Hetki heräillään keittiössä, kunnes todetaan ettei jaksa olla. Makkariin, J kaivelee koneeltaan jotain katsottavaa. Virnistys herran kömpiessä sänkyyn, ruudulle ilmestyy nuori nainen vähissä vaatteissa. Jahas, hetken mietin pystynköhän krapulaltani tähän. Kalulla halusin kyllä leikkiä ja vein käteni sille hetken päästä. Vein toisen käden omalle pimpsalleni ja leikittelin rauhallisesti. J katseli mun kättä, huokaili ja vei oman kätensä kaluaan hieromaan. Välillä kiihkeää suutelua. Sitten J kohottautuu, kääntää mut vatsalleni, vetää alushousuja alemmas ja etsiytyy sisään. Selkä kaarella ja J:n kädet ympärillä huohotan ja voihkin, kun kalu tunkeutuu sisään, välillä vain pienellä liikkeellä siinä aukon suulla, kunnes pitkä työntö ulottuu napaan saakka. Tunnen J:n nousevan istualleen, kädet puristavat pehmeästi pepusta, levittäen ja paljastaen kalun varren uppoamassa sisään yhä uudelleen. Haluaisin nähdä sen itsekin, mutta jo pelkkä mielikuva tästä riittää saamaan mut kuumaksi. Lopulta krapula vie voiton ja herra kellahtaa sivuun hengästyneenä.

Miten olen saanut jo pari tuntia kulumaan tän entryn kirjoittamiseen? Ajatus katkeilee. Lopputulema kuitenkin on se, että sain kyrpää ja olen tyytyväinen. Tein myös sellaisen huomion, että olen kohtuullisen tyytyväinen kehooni, ainakin J:n seurassa. En arastele yhtään niin paljon kuin joskus ihan alussa. Muutenkin tuntuu, että J hyväksyy mut tällaisena, on luultavasti hyväksynyt koko ajan. Nyt sen vaan tunnun vihdoinkin tajuavan. Ja mulla on hyvä olo viikonlopusta. Tiedän alkavani taas jossain vaiheessa sekoilemaan J:n takia, lähinnä siksi että jos en kuule siitä hetkeen mitään niin haluan olla yhteydessä. En tiedä miksi se on niin tärkeetä, koska sitten kun näen sitä miestä, mulla ei ole ongelmaa mistään. Ei ole mitään valtavaa tunneryöppyä sitä kohtaan, ei ole oikein mitään muutakaan. Toki jos se kertoo liikaa jostain toista naista koskevasta asiasta (esim. puhuu siitä mimmistä jotain liikaa), tunnen mustasukkaisuutta. Mutta yritän purra hammasta - kuin myös ottaa sen opetuksena ja lääkkeenä, jotta en turhan paljon haahuilisi J mielessä. Etten saisi mitään tyhmiä ajatuksia päähäni ynnä muuta. Että pysyn tietyn henkisen välimatkan päässä. Ja eihän se onnistu ilman, että tunnen jotain kipua. Mutta kun pään hakkaaminen seinään on niin uskomattoman hauskaa.

Loppulukemat ovat siis onnistuneet treffit, luultavasti nähdään uudestaan. Ai niin, unohdin ihan kokonaan mainita sen pohdinnan, että kun neiti H fiksusti kysyi tuliko tunnetta että olisi halunnut pussailla, huomasin että ei. Ei, ikävä kyllä. Jäin sitä pohtimaan, että tulisiko sellainen tunne, jos näkisi uudelleen, kenties useasti. Kasvaisiko sellainen fyysinen tunne jossain vaiheessa, vai pitäisikö sellainen olla jo heti alusta? Vaikka treffit onnistui hyvin, oliko ne sittenkin kovin platoniset? Ei oikeastaan missään vaiheessa tullut mitään tunnetta, että tuntisi vaikkapa seksuaalista vetoa toista kohtaan tai olisi pohtinut millaista sellaisen ihmisen kanssa olisi seurustella tai ihan mitä vaan. En oikeastaan ole aikaisemmin pohtinutkaan, että millaisia fiiliksiä niillä treffeillä saattaisi tulla. Mutta pitäisikö tulla jotain, jotta siitä jutustakaan voisi tulla jotain? Ja mitä tapahtuu kun nähdään toisen kerran? Entä jos se jossain vaiheessa haluaisi vaikka suudella? Pitäisikö kieltäytyä jos itse ei varsinaisesti halua, vai pitäisikö antaa mennä ja kokeilla mitä tapahtuu? Kuinka osaan mahdollisesti kieltäytyä, jos mulle ei missään vaiheessa tulekaan fiilistä, että haluaisin jotain enemmän? Onpas vaikeeta.

Perhosia vatsassa.

Sovittiin treffit huomiselle. Alkoi jännittää :). Nähdään keskustassa, herra sanoi että jos tiedän jonkun mieluisan paikan... En keksi mitään! Tai no, keksin parikin, mutta ne tuskin on enää silloin auki. Pikku kahviloita vain, menevät siihen aikaan kiinni kun olisi tarkoitus treffata. Mutta hihastani saattaa löytyä pari korttia ;). Ja hah, työkaverin ensimmäinen reaktio pohdintaan oli "sun paikallinen!". Oon tainnut kertoa parikin juttua liikaa... En todellakaan veisi sitä ensimmäisenä sinne. Toivottavasti sää pysyy hyvänä, niin voidaan olla ulkosallakin.

Hiittooo soikoon! Oon ehkä hippusen liian innoissani. Saan kuitenkin taas turpaani, mutta mitäs uutta siinä olisi? Se riski on kuitenkin otettava, enkä nyt ihan liikaa pelkää. Lähinnä sellaista hyvää jännitystä, ei malttaisi odottaa. Eilen unta odotellessa hymyilytti vaan koko ajan, tänään oon onneksi ehkä tarpeeks väsyny jotta nukahdan ajoissa. Huomisesta työpäivästä tulee levoton, sen tiedän ihan varmaksi. Onneksi on maailman hauskin työkaveri ja huonoakin huonommat jutut :D.

Enkä edes tiedä mitä tässä pelkäisin. Kai niitä hypoteettisten, uskomattoman kaukaisten haavekuvien romuttumista. Että jos vaikka kävisikin "tsäkä" niinkuin nykyajan nuoret tietää vanhempiensa hokeneen joskus muinoin. Jos sattuiskin käymään niin, että herra haluais nähdä uudestaan, jos tykästyis kovasti, jos ja jos ja jos. Ihan turhaa on pohdiskella sinne saakka, välissäkin olis vaikka ja mitä pohdittavaa. Ja sitä paitsi yritän keskittyä nyt siihen, että otan kaiken ilon irti tapaamisesta, yritän olla oma itseni enkä sortua mihinkään kaunisteluun. Ja katselen ja ihmettelen, millainen herra osuu tällä kertaa kohdalle. Olihan mulla siitä hissukka-reppanastakin iiihan toisenlainen kuva parin viestin jälkeen. Notta eipä sitä koskaan tiedä mitä saa kun sokkona poukkoilee :D.

Ja siis. Huominen työpäivä, sitten mahtava vapaa! Niin viikonloppufiilis ;).

Edit. En tiennytkään, että tuntuu näin kivalta kun joku kysyy miten päivä on mennyt. Apua. :)
Lopeta, nainen.

Deitti nro 3?

Tuskallisen hidasta viestittelyä viikon verran. Tuottaa tulosta, sillä mua hymyilyttää ja tekisi mieli kikattaa kuin pikkutyttö. Herran kuva on jotenkin suloinen, sillai hyvällä tavalla. Ei mitään tuitui ja lässynlässyn, vaan sellanen perhosia vatsassa -fiilis. Ja viestittelyn perusteella on edes vähän samanlaiset mielenkiinnot tai näkemykset maailmasta. Äsken tuli viesti "mitäpä jos käytäis joku päivä kahvilla, silleen kasuaalin paineettomasti vaan, jooko?" Molemmat ollaan vissiin jännittäjiä, tästähän tulee jännää..

Mutta eipä nyt lastata liikaa paineita tai odotuksia tähän, pettymys olisi pienempi.

Pitäiskö nähdä jo tänä viikonloppuna? Oli jo pieniä ajatuksia vähän yhteen jos toiseenkin suuntaan.. Mutta niin. Ja nyt ehdotin perjantaita (viesteilen tässä samalla, siis). Saa nähdä mitä käy..

:)

Edit. Voi ei. Pelottavan symppis. Älä nainen nyt liikoja sekoile..