Jäi mainitsematta, että deitti nro 3 ehdotti uudelleen, että nähtäis. Hymyilytti heti, vaikka sittemmin onkin tullut pientä epäilyä. Kunhan olen epävarma. Ja tuntuu jotenkin huijaukselta nähdä sitä, kun mielessä on vielä niin tuoreeltaan kuohunnut. Ja tuntuu jotenkin ilkeältä myös sitä erästä ihmistä kohtaan, että näin äkkiseltään olen hakkaamassa kuumaa rautaa.
Taisin silloin yöllä kysyä J:ltä, mitä se ajattelisi jos mä toisin Paikalliseen jonkun "näytille". "Olisin onnellinen sun puolesta." Sanoin suoraan, että mä tuntisin itseni mustasukkaiseksi samaisessa tilanteessa, "no sitäkin, luonnollisesti". En sanonut mitään tästä deitistä, enkä kyllä olisi edes viemässä sitä Paikalliseen. TMI ja sitä rataa, jos näitä nykyteinien lyhenteitä saa käyttää.
Tosin mitä tähän tokaan näkemiseen tulee, ajankohtaa ei ole edes sovittu vielä. Molemmilla sellainen työrupeama, että ehdotin josko vasta sen rauhoituttua. Ehkä viikon lopulla, ehkä ensi viikolla. Tai ehkä kaikki taas kuolee kasaan.
Ihan ei jaksaisi hymyilyttää. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti