Sokeroinnista

Jonkun verran blogiini eksytään hakusanalla "sokerointi". Ajattelinkin näin tuoreeltaan käsittelyn jälkeen kertoa hieman omista kokemuksistani. Kaksi tuntia sitten makoilin hoitotuolitasojuttuasian päällä haarat levällään, kosmetologin pyyhkiessä tussuani jollain millä lie. Minun tapauksessani aloitetaan yleensä takaa, sillä kosmetologi on kokenut sen paremmaksi itselleen. Käännyin siis kyljelleni, alempi jalka suorana ja ylempi koukussa. Tukiote kankusta, talkkia iholle, ja sokerointi voi alkaa. Varmoin, lempein ottein kosmetologi levittää sokeria pienelle alueelle kerrallaan, kohta nykäisee karvat pois ja siirtyy seuraavaan kohtaan. Ensimmäinen sokerointi sattui aika makoisasti, mutta eipä se varmastikaan se maailman kivuliain asia ole. Jokainen nainen on ehkä jossain vaiheessa elämäänsä nyppinyt kulmakarvoja, ehkä kokeillut säärten tai muiden osien vahausta kotona. Osviittaa siitä, toki intiimialueilla tilanne on hieman toinen. Mutta joku joskus sanoi, että säärten sokerointi sattuu joskus jopa enemmän, mene ja tiedä. Ja näin vuoden verran sokeroinnissa käyneenä voisin väittää, että se todellakin helpottaa ajan mittaan. Ainakaan tällä kertaa ei tuntunut pahalta, edellisestä kerrasta oli poikkeuksellisesti vain neljä viikkoa. Karva oli sopivan lyhyttä ja juuret vielä "hentoiset". Eri juttu oli silloin vuodenvaihteen jälkeen, kun edellisestä sokeroinnista oli, mitä, neljä kuukautta? Karva oli tuhottoman pitkää, juuret vahvistuneet ihan hulluna, ja kipu tuntui ihan kunnolla. Jos ei aivan vedet silmissä niin ainakin melkein... Mitä useammin käy, sitä vähemmän se kaiketi tuntuu. Tästäkin riittää varmaan mielipiteitä, mutta näin olen itse asian kokenut.
Peppuvako ja pillunsuu siistiksi, sitten käännytään selälleen (toki välissä kyljen vaihto). Jalat roikkuen reunoilta, välillä tukiotetta vatsasta. Itse jätän aina aika suurehkon kolmion tuohon eteen, pari ekaa kertaa repäistiin kaikki pois ja totesin, että juuri siinä kummulla karvat tahtoo mulla aina kasvaa ikävästi sisäänpäin, loppulukemana punaisia näppyjä ja snadisti tulehtuneita karvatuppia. Siitä syystä siis kolmio, sivut ja siitä ylhäältä otetaan pois. Huulet ja taipeet karvattomiksi, lopuksi vielä hoitava voide iholle, ja voinkin jo pukea päälle. Hah, tällä kertaa meni vajaa puoli tuntia, aikaisemmin on makoiltu koko 45-minuuttinen. Ja silloin pitkän tauon jälkeen meni varmaan tunti, kun ensin trimmailtiin karvaa lyhyemmäksi. Kosmetologi kehoittikin, että jos uhkaa tulla pidempi väli, pari viikkoa ennen aikaa kannattaakin höylätä, jotta karva olisi sopivan pituinen sokerille. Ja jos joku on menossa ensimmäistä kertaa sokerointiin, kehoitankin samaan, eli höyläämään karvat paria viikkoa ennen.

Tyyristä hommaahan tuo on, mutta katson mulla olevan varaa siihen ainakin tällä hetkellä. Hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran, mutta olen ollut tuohon paikkaan tyytyväinen, eikä aikomuksena ole vaihtaa muualle. Myös tuttu kosmetologi oppii tuntemaan asiakkaansa, jolloin myös tämä minun neitini (tai rouva, en tiedä) tietää jo, millainen sokeri minulle passaa parhaiten. Hän on osannut myös vinkata, että tietyistä kohdin kannattaisi hieman rasvailla, iho on ollut aika kuiva ja silloin myös sokerointiin on tullut hieman haasteita. Otinkin opikseni, ja olen yrittänyt muistaa suihkun jälkeen rasvata paikat. Ostin kosmetologilta Yon Ka'n Creme 15 -voiteen, joka rauhoittaa vastariuhdottua ihoa ja kenties hieman ehkäisee sisäänpäinkasvua. Se ei kuitenkaan sovellu limakalvoille, joten olen käyttänyt sitä vain tuohon eteen, taipeisiin. Muualla käytän ihan vaan Aqualania, sopivan rasvainen ja kosteuttava, sekä sovelias limakalvoillekin. Ainakin minulla.

Sokerointia voin kyllä lämpimästi suositella. Kuumavahaa en ole koskaan kokeillut, mutta kosmetologi sanoi, ettei se ole yhtään niin hyvä kuin sokeri. Joskus onnistuu olemaan liian kuumaa, se myös riuhtaisee ihoa kipeämmin. Sokeri tarttuu lähinnä itse karvaan ja jättää ihon rauhaan. Kait se vähän saattaa ihoonkin tarrata, mutta uskon ammattilaista. Minuun käytetty sokeri ei kuulemma sisällä sen kummempia kuin sokeria, muistaakseni aloe veraa ja ehkä vielä jotain. Hyvin luonnolliset aineet, siksi myös ihoystävällinen. Ja seuraavan viikon en malttaisi jättää pimpsaani rauhaan, se tuntuu niin ihanaisen pehmeältä ja siloiselta...! Uuh ;)