maanantai 30. joulukuuta 2013

Kohta loppuu

En ihan tarkalleen muista mitä olen viimeisimpään entryyn rustannut, mutta en tahdo lukea sitä. Tulisi luultavasti taas paha mieli.

Ja nyt en tiedä, mitä tulin tällä kertaa ulisemaan. Kai sitä samaa vanhaa paskaa. Vuosi vaihtuu ihan kohta, josko sen mukana myös aiheetkin... Ja tuli muuten 60 000 täyteen ennen vaihtoa, nyt ollaan jo vähän yli. Jihuu. Katotaan josko satasen kohdalla viittis ees leikillään ajatella tempaisevansa.

Taas vaihteeksi takaraivossa on pyörinyt se naurettava ajatus, että olisin raskaana. En tietenkään ole. Joulusta vaan on jäänyt joku pahoinvoinnin kärsimys, joka saa puolitosissaan pohtimaan että mitäs kaikkea raskauden alkuvaiheen oireisiin voikaan kuulua... Mutta kun en ole.

Tulipahan vaan mieleen, että en ole nussinut ketään muuta kuin J:tä yli vuoteen. Kahta kullia olen lipaissut, mutta siinä se sitten olikin. Itse en ole saanut mitään. Tekisi mieli tasata tilejä ja saada kunnon kyydit joltain ihan muulta. Vaan ihan kuin saisin siitä sitä tyydytystä, jota nyt naurettavasti suunnittelen... Siis siitä, jos kertoisin J:lle nussineeni jotakuta muuta. Luultavasti mulle tulisi vain älytön paha olo ja syyllisyys tai jotain yhtä naurettavaa. Tuntuu vaan, että mun pitäisi kovasti saada seksiä muualta, jotta voisin nopeammin ja ehkä vähän helpommin päästä J:stä irti.

Millähän kummalla sitä saisi itseluottamuksensa ja -arvostuksensa kohdilleen? Varmuudesta puhumattakaan. Saa aika kauan odotella, jos uusia tuulia ei itse lähde hakemaan. Ei ne mua Paikallisen tiskiltäkään tule hakemaan. Vaan kun ei todellakaan riitä rohkeus kokeilla, josko joku ehdokas tarttuisi tärppiin jos kysyisi ihan silleen kasvotusten. Kun ei pysty kestämään torjuntoja, yhden tai kaksi ehkä. Sen jälkeen mennäänkin jo aikamoiseen lukkoon.

Eilen kävin illalla Paikallisessa kääntymässä, karpalomehun voimin. Astelin sisään, tiskin päädyssä istui yksi nuori kolli jonka olen pari kertaa aiemminkin nähnyt. Uskalsin muina naisina jäädä penkin päähän istumaan. Tein tilaukseni heti herran jälkeen, enkä tajunnut yhtään että mun tilaukseni maksettiin. Kun asia kävi ilmi, kiittelin hieman epäuskoisena. Ollaan me pari sanaa joskus vaihdettu, mutta siinä se, miksi se mies sitten tarjosi? Eikä edes kysynyt mitään, oli vissiin vaan maksamaan mennessä sanonut että laskuun myös neidin karpalomehu. Ei kai siinä mitään. Tavallaan tuntui ihan hauskalta, jos hypoteettisesti olisi ajatellut sitä pieneksi flirtiksi tai jotain. Vaaaaan sitten se jamppa kumosikin niin kovin monta kaljaa ja päätyi aikamoiseen humalatilaan, että meni melkein hermot. Loppua kohden se herra oli jo kerran lähtenyt kotiin, mutta puolen tunnin päästä tullut takaisin, tilannut pari kaljaa ja viskin. Ensimmäisen kaljan se unohti johonkin pöytään kun siirtyi sieltä tupakkaretken jälkeen takaisin tiskin päätyyn mun viereen, toisen kaljan ja viskin se unohti tilanneensa kun kävi välissä ulkona haahuilemassa. Kysyi multa kenen ne on, sanoin että sen, "jaa no sit mä istun tähän". Omissa oloissani siinä vain olin ja tein jotain, sanotaanko nyt vaikka että luin lehteä, en kaivannut mitään sosiaalista kanssakäymistä vaan mulle kelpasi mainiosti olla siinä ihan vaan itsekseni. Viereen saa tulla, mutta turha olettaa että uppoudun antoisaan keskusteluun kenenkään kanssa. Mutta kun sivusilmällä näin koko ajan, että herra kääntyili katsomaan mua, se siinä kiemurteli ja mutisi jotain, välillä kysyi "no mitäs muuten?". Eipä ihmeempiä, vastasin ja jatkoin tekemisiäni. Ei mennyt perille, kohta sama kysymys ja jotain ihmeen ilmeilyä. Lopulta kyllästyin siihen tähtitieteelliseen kännitilaan ja täysin käsittämättömään haahuiluun ja pakkasin kamani. Jäi täysin mysteeriksi oliko sillä herralla jotain asiaa missään välissä vai onko se vaan niin kovassa kännissä tollanen. Enihuu, ahdistavaksi meinasi käydä loppua kohden.

Jotain terveempiäkin ajanviettopaikkoja pitänee etsiä, en mä unelmieni panojumalaa Paikallisesta löydä. Tai no... Sellaista jumalaa, joka pitäis myös mua jonain.

torstai 26. joulukuuta 2013

Jouluja vaan

Mitä onkaan tässä joulun aikana ja vähän ennen sitä tapahtunut? Sitä helvetin kiihkeää seksiä, vähän lisää seksiä, puoliksi väkisin myös peppuun btw. Sitten. Aattona päihdyin, kotiin lähtiessä laitoin J:lle känniviestiä ja ehdotin jatkoja. Vastausta ei kuulunut toviin, joten hyppäsin taksiin. Pari minuuttia ennen taksin kurvaamista kotikadulle tulee se viesti. "Haluisin ja pitäiskin puhuu sun kans... Ootko jo kaukana?" Joo arvaan, jätetäänkö toiseen kertaan, kohta kotona. Arvailin sen haluavan jälleen keskustella siitä, kuinka tää leikki pitäis lopettaa. Asia olikin vähän toinen, lopulta päädyin hyppäämään uudestaan taksiin ja hurauttamaan J:n luo. Yö meni kännätessä ja puhuessa. Puolen päivän maissa heräillessä olo oli jokseenkin kamala. Makoiltiin sängyssä, J oli poikkeuksellisen fyysinen. Makasi pidellen musta kiinni, sitten nosti pään rintaa vasten, vähän silitteli. Kohta pää oli vatsalla ja silittely vienyt sormet pitsipöksyistä sisään. Helliä suudelmia kummulle ja sisäreisiin. Makasin silmät kiinni ja keskityin tuntemuksiin. Niin hellät sormet. Olin taivaassa.

Kävin suihkussa, keittiöön palatessa J totesi, että hyvä kun olin laittanut oven lukkoon, olisi muuten tullut sinne. Totesin, että on herra joskus käynyt vessassa mun ollessa suihkussa ja olin kyllä silloinkin laittanut lukkoon. "Jaa, en tiedä kuinka hyvin se toimii, nyt tuntui olevan." Kävit siis kokeilemassa? Ja ajatushan jäi päähän jylläämään, mielikuvat siitä mitä siellä olisi tapahtunut... "Puhu." Mitä? "Ihan mitä vaan, kunhan et tuijota mua koko ajan tolleen." Hymyilin. Mietin tässä uskaltaisinko sanoa että tekis vähän mieli... Ja kiusaaminen alkoi taas. Siirryttiin makkariin, mut ohjattiin siihen päälle. Namm... "Siirtyisitkö sä siihen sillai toisin päin..." Ai selin vai? "Ei ku toisit sen piparis nuoltavaksi." Käskystä. Ai jumalauta. Uhkasi loppua voimat siinä kontallaan ollessa, lopulta oli pakko pyytää lopettamaan vaikka olisinkin mielelläni ollut nuoltavana kauemminkin. Kömmin pois, J:n haarojen väliin, nappasin kalun suuhuni. Sormi sujahti pepun puolelle, kieli seikkaili kasseilla. J toi oman kätensä hieromaan nuppia. Kiihkoa löytyi, mutta uhkasi venyä turhan pitkäksi. Löysin kuitenkin pienen kikan, jolla sain J:n lopulta yli rajan. Ah, sitä sätkimistä...

Tehtiin ruokaa, syötiin. Lopulta mun oli pakko nostaa taas kissa pöydälle, ja sanoin, että onkohan meidän pakko olla oikeasti näkemättä ja pitämättä yhteyttä, jotta tää leikki oikeasti nyt loppuisi. Oltiin yöllä jo aiheesta puhuttu, ja silloinkin totesin että en vain tiedä kuinka tän ystävyyden pitäisi ilman seksiä. Kumpikaan ei keksinyt oikein mitään. "Ja luultavasti menee vaan pari päivää ku oon taas pyytämässä sua tänne." Ja senhän tietää, että en mä kuitenkaan osaa pysyä poissa. Hymähdyksiä.

Tänään aamulla olin ihan hajalla. Olen vieläkin. Laitoin viestiä, että tunnen itseni mitättömäksi, halvaksi ja helpoksi. Ja että siltikään en osaa vihata sitä ihmistä. Että haista vaikka paska. "Kiitos ja anteeks", siinä kai tärkeimmät. Koska se asia, jota herralla yöllä oli, sai mut oikeasti hajalle. En pysty edes kertomaan sitä täällä, koska tunnen itseni niin paskaksi. En kertakaikkiaan haluaisi myöntää olevani näin hyväksikäytetty ja paskasti kohdeltu, tekee pahaa jo myöntää sekin, etten vieläkään osaa vihata sitä miestä.

Tässä päivityksessä ei ole mitään järkeä. Olen pahoillani. Joulusta meni fiilikset, tää päivä on mennyt itkiessä ja tuskaillessa. Ja pelottaa mitä on edessä. Jospa vaikka taas vähän itkisi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Puremajälki

Olkapäässä. Tai melkein tossa kaulalla. Sanoinkuvaamattoman kiihkeää. Ja jotenkin niin intiimiä. Toki oli hieman poikkeuksellinen jälleennäkeminen, J:llä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista kohtuullisen rankkaa kuukauden ajan, ja mä olin helpotus ja olon parannus. Ja mua ei todellakaan tässä tapauksessa haittaa olla se helpotus, sillä tiedän J:n olevan oikeasti kiitollinen. Toki se tavallaan käytti mua, mutta tilanne nyt oli ja on sellainen, että kuka tahansa tarjoutuisi käytettäväksi jos tietäisi sen auttavan toisen oloa. Ei tässä nyt mitään haavoja seksillä paikkailtu, läheisyyttä se mies tarvitsi. Sitä, että pidän tiukasti kiinni. Ja musta pidettiin vielä tiukemmin. Nyt on paikat hellinä, piti suihkun jälkeen ihan rasvailla ihoa ettei hellänä olo kestäisi turhan kauaa.

Jaa. Töihin. Ehkä mä jaksan, vaikka unta sain vain kuusi tuntia.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Sisältököyhää

Hitto kun panettas niin makeasti. Sinällään huvittavaa, sillä pari viime päivää on ollu aivan perseestä. Vituttanut sen verran railakkaasti, että mikään positiivinen tai varsinkaan himottava asia ei ole lipaissut läheltäkään ajatuksia. Vaan nytpä kuitenkin tekisi mieli tarjoilla piparia syötäväksi ja torttua täytettäväksi. Olipas mauttomasti ilmaistua... :D

Vaan eipä auta, pitäisi tyytyä leluun. Ei vaan sellanen huvita yhtään. Katsotaan mitkä fiilikset illalla.. Kohta poistun talosta, kenties varaudun salikamppeiden kanssa ja käyn tekemässä muutamat kyykyt. Pakkohan se on edes yrittää saada tätä takamusta timmimmäksi ;).

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kryptologi saa paikan.

Tuli taas vaihteeksi yöllä niin kryptistä viestiä, että jäi oikein vaivaamaan. En tiedä mikä kriisi sillä on menossa, mutta mä alan pahasti kyllästyä siihen, että se pohtii asiaa mulle keskellä yötä. Siinä kesken unien heränneenä kun en koe olevani ihan skarpeimmillani ja alkaa lähinnä ärsyttää kun en ymmärrä mitä vittua se ulisee. Ja nyt aamulla lukiessani viestinvaihtoa uudelleen, tulee vain paha olo. Jotenkin ikävä. Kehno. Ja samalla mietin, onko sillä nyt kaikki ihan ok (taustalla parikin juttua jotka vois aiheuttaa kummallista käytöstä) vai onko se vaan ottanut alkoholia tarpeeksi jotta ajattelee itsestään taas "suuria" (eli kylpee jossain ihmeen itsesäälissä). Ja vittu jos se on sitä mieltä, että tän koko homman pitäs nyt oikeasti loppua ni ole sitten laittamatta viestiä. Ja kun se on nähty jo moneen otteeseen et tällanen viestien kautta asian puiminen ei koskaan jätä sitä lopulliseen pisteeseen vaan kuitenkin vielä kasvotusten jossain välissä asiaa puidaan. Että vittu täysin hyödytöntä. Ja nyt ei ihan jaksa lohduttaa sekään, että se herra ei vaan pysty olemaan laittamatta viestiä. Sehän se tässä on kovimpaan ääneen julistanut, että tän täytyy nyt loppua ja että nyt ihan tosissaan ja että hei oikeesti. Ja vittu ite se on joka saatanan kerta pistänyt jotain viestiä. Ja vittu ite se on - ainakin mun näkökulmasta katsottuna - laittanut ekana sen vonkausviestin (vaikka ne ei suoraan sellaisia oliskaan niin lopputulema on jotakuinkin sama, eikä niiden viestien tarkoitusperiä joudu kamalasti pohtimaan). Totta hitossa on mullakin sormeni sopassa, että ei syy ole pelkästään sen. Mutta asetelma nyt kuitenkin on se, että herra itse on pistänyt sen ekan viestin. Mä olen ollut siitä viestin tulemisesta iloinen (vaikka ei tietenkään pitäisi), mutta mä olen onnistunut puremaan hammasta just piirun verran pidempään kuin J.

Pahoittelen ulinakirjoitusta, mutta pakko oli vähän purkaa ärsyyntymistään. Huomenna tai joskus tarjoilen teille linkin sellaiseen videonpätkään, joka sai mut hyrräämään tässä yks päivä. Varautukaa muhevaan peppuun ja vielä muhevampaan kaluun ;). Tosin ne ei ihan kirjaimellisesti kohtaa...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Levoton

"Arvaapas kuinka sulle käy jos joskus pääsen kotiin ;)". Kello neljältä aamuyöllä. Mitäs vastasin, loppuyön nukuin vähän heikommin. Ei osannut kuitenkaan sanoa mitään siitä, milloin mahdollisesti olisi tulossa kotiin. Hitto mikä tease.

Pikkujoulut meni aika railakkaasti. Halpa känni tuli, kiitos Paikallisen Pääkyypparin. Aika kohtalokasta kun tarjoilee kantiksille ilmaisia juomia. No, pysyi lapasessa kuitenkin, ainakin mulla. Ja oli hauskaa. Siellä käy loistavia tyyppejä (toki mukaan mahtuu vähemmän loistaviakin, kuten saimme jälleen todistaa...).

Mä jäädyn pystyyn tuolla ulkona. Mun so called talvikengät ei kyllä pidä varpaita lämpiminä millään, takkikaan ei ole riittävän paksu. Tästä syystä olen lähes 24h vuorokaudesta epätoivoinen kainalopaikasta. Sen lisäksi, että olis muutenkin ihan kiva kaivautua jonkun yhden ja saman karhun kainaloon ja kenties olla onnellinen, nyt ois kovasti kiire päästä myös lämmittelemään.

Ei niin mitään asiaa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ärsytys

Ja ttu jälleen kipeenä. Hiton flunssat ku ei jätä rauhaan. Muutenkin ollut ihan jäässä koko hiton syksyn, ihan sama mitä on päällä ni aina palelee. Tää päivä vapaa, hyvä vaan. Huomenna pitäs jaksaa 9h duunissa, saas nähä kuinka neidille käy.

Se torstain känni-uho oli aikas vesiperä. No siis, kyllä mä kännin vedin, mutta aika miedon ja tylsän ja lyhyen. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että puolentoista viikon hiljaiselon jälkeen J laittaa viestiä. Kai sillä oli joku tarve ilmoittaa mulle lähteneensä sinne-jonnekin-jossa-se-käy-useita-kertoja-vuodessa-tekemässä-yksiä-hommia. Siihen kotikulmiensa viereen. Joo, ei siitä paikasta tai niistä puuhista sen enempää, pointti oli siinä että kaiketi herra koki tarpeelliseksi kertoa mulle lähteneensä. Mikä tietenkin naurettavalla tavalla harmitti. Koska perkele. Mene sitten. Tekisi mieli kysyä milloin se arvelee palaavansa, mutta ehkä parempi jos en kysy. Säilyy edes joku itsekunnioitus. Ärsyttää.

Ens viikonloppuna pikkujoulut. Toivottavasti olis flunssa rauhottunu siihen mennessä. Ja saattasin ehkä toivoa J:n kotiutuneen siihen mennessä, mutta epäilen suuresti. Ja by the way, deittirintamalla ei tapahdu mitään, iiihan just heitän profiilillani kuvitteellisesti vesilintua. Notta emmä täällä ihan pelkästään J:n perään itke, tiirailen vähän joka suuntaan silmät teevadin kokosina.