Mitä sen jälkeen

Niin.

Menin sinne. Juteltiin. Vaan ei kyllä kovin kattavasti. Ei kai siinä enää mitään sanottavaa ollut. Kerroin vähän mikä oli itselläni taustalla kun se viimeisin kovasanainen viestinvaihto käytiin, halusin yrittää valottaa tilannetta, jos siitä olisi saanut jonkun selityksen mun reaktiolleni. En tiedä ymmärsikö J, mutta eipä se mitään kritisoinutkaan. Vähän puhuttiin myös siitä, mitä tän jälkeen. Kuinka tarttis toimia, kuinka ystävyys voisi vielä toimia, kuinka yhtään mitään. Sanoin, että mä tarvitsen kunnon hajuraon. Ja se rako saataisiin mun mielestä vain sillä, että ei olla yhteydessä toisiimme x-määrän aikaa. Ja siitä aasinsilta siihen, mitä tää meidän ystävyys oikeastaan on. Tai kuinka se ilmenee. Mä olen terapeutti. Ja yhdessä oleminen on lähinnä yhdessä päihtymistä. Kai siinä itsekin heräsin miettimään, haluanko ylläpitää sellaista ystävyyttä, tai lähinnä haluanko ylläpitää sitä noin. Siitä ei kovin pitkälle päästy. J totesi, että sellaisia hänen sosiaaliset kontaktinsa tahtoo olla, surullista. "Voithan sä tulla teelle joskus."

Paljon oli hiljaisia hetkiä. "Tän olis aina pitänyt päättyä siihen, että sä löydät jonkun hyvän miehen." Hmph. Vähän vaikee on löytää erityisemmin ketään, kun mielenkiinto ei riitä muihin. Lähdin, halattiin hyvästiksi.

Ja sen jälkeen ei ole mennyt päivääkään, etteikö siitä kuuluisi jotain. Edes yksi viesti. Viime viikon lopulla sille viesteillessä totesin, että tää jatkuva yhteydenpito on lievästi huono juttu nyt. "Niin... Kai mä haluan varmistella ettei yhteys katkee kokonaan." No. Niin. Sitä kai mäkin. Mutta ei se silti hyvää tee. Ja viikonloppuna J sanoi, että pitäköön tunkkinsa. Vähän niinku päätti tarinan sen ihastuksensa kanssa. Mene ja tiedä. Lauantaina nähtiin paikallisessa, vähän höpötettiin siinä kunnes sinne saapui pari sen tuttua ja se meni niiden kanssa pöytään istumaan. Tokikin ihan siihen mun selän taakse, että niinkin kauas. Se lähti kotiin ennen mua, mutta pisteli vielä useemman viestin, joihin mä yritin kännipäissäni vastata, mutta aamulla lukiessa tajusin etten ollut aina ihan ymmärtänyt lukemaani :D. Sunnuntain purin hammasta koko hiton päivän etten laittaisi sille viestiä, tosin kerran kyllä sorruin koska tuntui että jotenkin piti mainita etten ollut yöllä ihan ymmärtänyt oikein. Vasta illalla J:stä kuului, "aika vähillä viesteillä päästy krapulapäivästä ;)". No älä, purin hammasta.

En tiedä mikä on muuttunut, vai onko mikään. Mutta ainakin yksi krapulapäivä on päästy yli ilman, että mä päädyn sen luo nussimaan. Pieni voitto? Helvetin vaikeaa se ainakin on. Ja ihan pikkasen vaikeeta saada sitä miestä ulos systeemistä, kun päivittäin mietin sitä useita kertoja. Jos tää joskus loppuisi.

Odottamisen sietämättömyys

Aamulla sain viestiä. J pyysi tulemaan joku ilta käymään, tarvetta olis keskustelulle. Sanoin kykeneväni huomenna käymään. Tiedän, että tää täytyy käsitellä, ja haluan sitä. Mutta mua ihan hirvittää. Osaanko sanoa mitään enää? Taitaa herra joutua olemaan varsinainen puheenjohtaja ja haastattelija, koska oma-aloitteisesti asiasta keskusteleminen saattaa olla todella vaikeaa mulle. En tiedä mistä aloittaa.

Tää tulee tekemään kipeetä.

Kyyhkyt

Jep. Vereslihalla.

Loppuviikko oli yhtä paskaa. Alkoholi virtasi ihan liian vuolaana. Lievää uhkarohkeutta käyttäytymisessä, mulle poikkeuksellisia asioita. Paljon sydänsurua, itseinhoa, loukkaantumista. Ja deitti joka oli kännissä jo siinä vaiheessa kun vasta nähtiin.

Lauantaina katselin Paikallisen portailta viereisessä puussa kuhertelevia kyyhkyjä. Ja näin kirkkaasti, kuinka J on nyt oikeasti ja tosissaan tän ihastuksensa kanssa. Ja näin, että nyt on päästävä irti. Päästettävä. Viime yön viestienvaihto ei ollut kovin kaunista, johtuen mun vahvasta humalatilasta ja loukatusta mielestä sekä J:n ajattelemattomuudesta. Loppu on tässä.

Miksi on pitänyt rikkoa itseään näin liian pitkään? Miksi oon antanut tän sattua näin kauan? Sattuu kovaa ja kauan.

Taidan jättää miehet kokonaan mielestä hetkeksi. Täytyy paikata särkynyt sydän, jotta siitä olisi iloa joskus myöhemmin. Taidan keskittyä hyvän olon hakemiseen jostain ihan muusta kuin alkoholista ja siitä, että joku muu antaa mulle jotain.

Blogi saattaa hiljentyä. Mitä järkeä tänne on mitään löpistä kun ei ole asiaakaan.

Päätä seinään.

Joo. Maanantai menikin sitten päihtyessä, koska toi tosi laadukas koulu jota käyn ei velvoittanut vaivautumaan paikalle seuraavaan pariin päivään. Ja koska J keksi kertoa alkuillasta olevansa matkalla kotiin, alkoi vähän jännittää. Vitun idiootti.

Kaverin kanssa päädyttiin Paikalliseen, koska mitäpä muutakaan... Lähdettiin kyllä kiltisti samaa matkaa kotiin koska en ole niin mulkku, että jäisin tiskille notkumaan jonkun toisen mulkun takia ja pistäisi kaveria kävelemään yksin millilleen samaan suuntaan kuin johon itse lähtisin jos kotiin menisin. Eli menin. Ja sit laitoin J:lle viestiä jossa vitsaillen kysyin, päätyikö se yhden järkyttävän ärsyttävän tyypin luo jatkoille. Ei, kotona oli. Viiniä? Sen suuremmin selittelemättä kerron, että jonkin ajan päästä poistuin kotoa ja suuntasin sinne.

Istuttiin jälleen kahdestaan siinä minimaalisessa keittokomerossa ja tupakoitiin, juotiin ja keskusteltiin. Humalatilaan nähden ainakin ensimmäiset pari tuntia keskustelu oli todella hedelmäistä. Toki se siinä aamukahdeksalta alkoi olla jo aika luokattoman huonoa. Jäin yöksi, koska J oli vähän sitä mieltä ettei mun kannattaisi lähteä huojumaan enää kotiin ja mua väsyttikin niin helvetisti etten olis muutenkaan jaksanut.

Iltapäivällä herätessä pää oli ihan sitä mieltä että meidän (pään ja loppuvartalon) juttu oli nyt tässä, lusikat jakoon ja se yritti vähintään väkivalloin irrottautua. Kotiviini oli hyvää mut hintana on aina ihan jumalaton hedari. Asiaahan ei helpottanut yhtään se, että maanantaina alkoi shark week, joka aiheutti lieviä pahan olon aaltoja jo ilman krapulaakin. Noustiin joskus neljän jälkeen, olo oli vaisu. Katsoin aikatauluja ja kerroin olevani menossa kuudeksi tekemään kauppoja yhden myyjän kanssa. "No sit ei ehkä harrasteta seksiä. Mikä on varmaan ihan hyvä." Jep, nyt ei kyllä ehdi. Vaisu hiljaisuus jatkuu. Lopulta vähän ennen kuin mun piti lähteä sanoin, että eihän tässä mitään järkeä ole ääneen sanoa, mutta ainahan mä voin tulla takaisin. "Ajattelin sanoa ihan samaa. Ois se lopulta uloskin löytäny." Lähdin tekemään kaupat ja menin kotiin suihkuun.

Kyllähän mä vielä takaisin menin. Ja J oli kyllä tietoinen shark weekistä, koska siitä oltiin puhuttu jo pariinkin kertaan mm. silloin kun pahan olon aallon aikana taittelin itseni kaksin kerroin, koska se helpottaa oloa. Ensin istuttiin siellä komerossa. Sitten J kurottautuu tökkäämään tissiä. Virne sen kasvoilla oli kuin milläkin pojankoltiaisella joka on matkalla tekemään pahojaan. Nousin ylös ja menin lähemmäs, J ohjasi mun kädet saman tien kylpytakin sisään ja kalulle. Miehen kiima oli kova. Ihan ku oma ois kauas jäänyt. J:n kädet vaelteli pepulla, kyljissä, rinnoilla, millon missäkin. Otin paidan ja rintsikat pois, toppi jäi vielä. Rinnat sai kiitettävästi huomiota. Kun kädet meinasi mennä housuihin, totesin että täytyis käydä vähän vessassa ennen sitä. Kädet jättivät housut rauhaan ja itse jatkoin kalun hieromista. Kunhan malttais. "Joo ei mikään kiire." Kiimasta kiiltävissä silmissä oli hurja katse. Virnistin huulia lipaisten ja kumarruin nuolaisemaan terskaa. Imeskelin ja lutkutin, nautin kalusta ja miehestä lähtevistä äänistä, hyvä ettei tippunut penkiltä. Hartaasti, kunnes posket väsyivät.

Kävin vessassa huuhtelemassa pimpsan, vähän kävi mielessä semmonen pieni nolouden tunne. Menin makkariin, J istui tuolilla kalu kädessä. Kävelin sen eteen ja kumarruin laskemaan farkut lattialle, samalla lipaisin kalua. Potkin housut pois jalasta, J kysyy että tarvittiinko se pyyhe suojaksi. Nyökkäsin, nyt on sen verran normaalimitoissa tuo tavarantulo, että eittämättä siitä jotain sotkua saadaan aikaan jos sisään mennään. J nousi ylös ja jäi vielä hetkeksi puristamaan mua pepusta, suutelemaan kiihkeästi, herättämään mut. Pyyhe sängylle, mutta eipä päästänytkään mua vielä sinne vaan vei kätensä haaroihin, hieroi pikkareiden läpi, paineli pepun puolta härnäten. Sormet kiskoivat housut pois ja röyhkeästi menivät klitalle. Polvet alkoivat notkua melko nopeasti, sen verran hyvältä tuntui. Lopulta sain mennä sängylle ja J kömpi viereen. Nappasin kalusta kiinni ja hieroin sitä, mutta pääpaino oli mussa. J nojasi käteensä ja oli hieman koholla, mun pää lepäsi käsivarrella. Toinen käsi oli haaroissa, kutitteli klittaa, paineli peppua, ujosti lähestyi tätä kolmatta. Kyllähän se sieltä vähän kosteutta haki koska klitta sitä vaati, mutta varmaan mun huokailuja ja kiemurtelua, kasvavaa kiimaa katsellessa unohtui estot ja paineltiin sisään. Peppu sai sen verran huomiota, että miehen mielessä tais olla jotain muuta kuin mihin on totuttu. Niinhän se kuiskasikin, että kokeillaanko tänne. Varovasti mennään, sä oot sinne vähän liian iso. Käännyin vatsalleni, J nousi päälle. Kunnolla sylkeä kostukkeeksi, ja yritetään. Alku kun on sen verran tiukka että sinne täytyy painaa vähän enemmän, kävikin just niin että vähän sisälle päästyä vauhti ja voima oli liian suurta ja oikeasti sattui. Käskinkin lopettamaan, J:kin kyllä huomasi että nyt en vaan arkaillut. Hetken hengähdys, sitten J ohjailee kalunsa pimpsan puolelle. Ahh. Miten se tuntuukin vaan niin hyvältä... Hieroo sisältä, ja nimenomaan shark weekin aikaan se helpottaa jotenkin oloa, kiimakin on kova. Tahti vaihteli, ja ne hitaat, oikein syvälle uppoavat työnnöt oli parasta ikinä. Annoin sen myös kuulua. Aikani siinä ynistyä ja huohotettua ja nautittuani J vetäytyy ulos ja alkaa uudemman kerran ohjailemaan pepun puolelle. Tällä kertaa paremmalla onnella, vaikka aikaa menikin kyllä hyssyttelyyn eikä se nyt mitään ihan puhdasta nautintoa ollut. Varovat työnnöt syvemmälle tuntui kyllä vähän tukalalta, yritin pysyä niin rentona kuin voin. Aina välillä tais tuntua herrasta tosi hyvälle, koska työnnöt otti kouristusmaisen tyylin ja nopeutu. Silloin pääsi multakin vähän pahempaa ulinaa, ja tahti rauhottui. Sitten J kurottaa toisen kätensä mun alta klitalle, voihan vittu. Nyt tuntui hyvältä. Ja koko tilanne kiihotti. Likaista, tuhmaa, helvetin kuumaa. Laukeaminen oli multa aika epätodennäköistä, mutta tärisemään ne sormet sai kyllä. Ja se auttoi myös peppua rentoutumaan niin paljon, että J sai työnneltyä jo aika vapaasti. Koko perse tuntui ihan litimärältä, J:n otsalta tippui hikeä mun päälle. Imeskelin J:n sormia, mikä taisi herrassa herättää vieläkin tuhmempia ajatuksia, koska sillä oli aikamoinen vaikutus työntöjen tahtiin. Lopulta rauhoitutaan en tiedä lipsahtiko J ulos vai vetäytyikö tarkoituksella, kalu vaan jäi pakaravakoon nytkyttämään. Maattiin allekkain pitkän aikaa, aina välillä J:n kropassa kulki väristyksiä ja välillä se vähän pökkäsi lantiolla leikkisästi peppua vasten. Pakkohan sitä oli tulla vastaan ja nostin peppua päästäkseni tiiviimmin kalua vasten. Namm. "Onkohan lattialla lätäkkö vai meneekö vaan patjat pesuun", toteaa J. Mulla oli koko haaroväli ihan litimärkä, ja vähän pelkäsin että nyt ollaan kyllä menty aikaa sitten pyyhkeestä läpi. Vähän hirvittää nousta tästä. J naurahtaa ja kohottautuu itse. Jäin sänkyyn loikomaan kun J kävi pikasuihkussa. Lähinnä tais olla hiestä märkä se pyyhe, mutta piti sitä itsekin kyllä huuhdella ihan kunnolla.

Tupakan verran keittokomerossa, vettä hörppy tai viisi. J totesi että oli jokseenkin rankkaa, ei jaksa oikein istua. Mies häipyi makkariin, itse jatkoin tupakan loppuun. Ajattelin, että herra on laittanut jotain hömppää aka oikeeta ohjelmaa pyörimään, mutta ruudullahan pyörikin täyteläinen peppu. Ja mies istui taas tuolilla kalu kädessä. Aijaa, uudestaan? Virne ja kiima silmissä. Rinnat sai jälleen huomiota, itse hieroin kalua sängyn reunalla keikkuen. Täytyihän sitä vielä imaista, se on vaan niin herkku. Aikani lutkuttelin, välillä katsoin J:tä silmiin vartta nuollessa, kiima kiilsi hurjana. Siirryttiin sängylle ja J nappasi tiukkaan otteeseen. Tuntui että käsien olis pitänyt ehtiä joka paikkaan kerralla ja saada mahdollisimman paljon. Kiima oli siis vieläkin hurjempi kuin aiemmin. Tosin nyt tyydyttiin vain käsipeliin, minkä johdosta pystyn esim kävelemään vielä eikä haaran ruumiinaukot ole ihan tuhottoman kipeinä. Hartaasti kiusaa, kiihkeää suutelua, huulten näykkäilyä, vartalon puristelua. Lopulta silmät pyörien J painaa mun kättä voimakkaasti peppuaan vasten, aikaisempi kiusa sai luvan vaihtua ihan kunnon toimintaan. Sitä sitten, ja painoin sormen peppuun, painelin ja liikuttelin, katselin kun J kävi ihan ylikierroksilla. Lopulta voimakkaasti sätkien mies laukesi ja levitti kermansa vatsansa lisäksi mun käsivarrelle josta se tais päätyä kasvoihin. Mua ihan nauratti kun en ollut varma oliko mulla poskella vaan kuolaa vai mällit. Maattiin siinä pitkään, laiskasti juteltiin, J suunnitteli ruoanhakureissua. Lopulta noustiin ylös jotta mies ehtisi kauppaan ennen kuin se menee kiinni. Kävin itsekin hakemassa vielä tölkin maitoa aamukahvia ajatellen, huikkasin kaupan käytävällä moikat.

Ei hitto. Tästä ollaan vielä niiiin vereslihalla, mutta en kyllä yhtään voi sille mitään, että pimpsa sykkii pelkästään eilistä muistellessa. Siis. Vau.

Treffit

Virheitä on toisteltu, ilmaa putsattu (kuten edellisessä taisin mainita), mitähän tässä ois muuttunu?

Yksi miekkonen lähestyi saitilla, varmaan siinä ainaki viikon verran tipotellen jotain viesteiltiin, mua ei oikein innosta. Herra ehdotti näkemistä ja yritettiin siinä pariinkin otteeseen aikatauluja kohdistaa. Mutta. Kun pitää olla niin vitun lapanen eikä osata ehdottaa mitään. Mun ois vissiin pitänyt arvailla hänen aikataulujaan ja ehdottaa sopivaan kohtaan. Ku ei mitenkää voinu tulla vastaan! Loppuviimein tossa muutama päivä sitten mulla palo käämit ja totesin että mitä jos peruttas koko paska kun ei siitä näytä tulevan yhtikäs mitään. "Mä kyllä kovasti haluisin nähdä sut". Tuli vähän semmonen tunne, että kaveri on pikkasen epätoivoisena liikkeellä tai jotain. No, sovittiin seuraavalle päivälle, vaan kuinkas sattukaan että hänen täyty jäädä myöhään töihin ja peruttiin. Mä en liikauta eväänikään että sopisin uutta miittiä. Ei jaksa kiinnostaa.

SEN SIJAAN! Kävin eilen sit yhen toisen duden kanssa treffeillä. Se kun laittoi niin semmosen kivan viestin, selkeä ero tähän edelliseen esimerkiksi. "Haluaisin viedä sut kahville tai brunssille, ja kattoa kuinka kemiat kohtaa luonnossa". Pakkohan siihen oli suostua, ja viestissä oli siis paljonkin juttua ennen tota lausetta. Hauskaa oli, vaikka ei mulla nyt sentään sukat pyörineet. Mutta vois sitä toistekin nähdä, vähän sovittiinkin että palaillaan viesteihin ensi viikolla, vkloppuna tyyppi on matkoilla. Juu käy.

Jotain säpinää. Tarttis lisää.