264.

Vittu.
Kun urheilun määrä kasvaa, näyttää kasvavan myös mun panetukseni.
Turhauttaa.

Empty.

Mun elämä. Tällä hetkellä. Lähinnä töitä, jotka on alkanu lievästi ärsyttää, sekä epävarmoja vapaapäiviä kun kanssatyöntekijä ei osaa päättää, onko kipeä vai ei eli tarviiko mun ottaa sen vuoro vai ei. Tämän käsittämättömän jännittävän eventin lisäksi parantelen kireää reittäni (en ole levitellyt niitä tarpeeksi ahkerasti, joten se jumahti kun rehkin turhautumistani salilla), sillä toivon tekeväni pienen ennätyksen tällä viikolla. Puhkuminen on ehkä hivenen yliampuvaa, mutta I'm so pumped up!

Siis mulla ei ole kertakaikkiaan mitään asiaa. Mutta tuntuu, että jotain tarttis ajoittain päivitellä. No, sellasta jännää tapahtui eilen illalla, että kommentoin piiitkästä aikaa yhtään kenellekään siellä deittisaitilla. Ja ylläri, ei vastausta. En ota nokkiini, kunhan vaan nyt kerroin, jotta tulis enemmän rivejä.

Miten niin on kiva kävellä seinää päin, yhä uudelleen? Kun nyt siitä T:stä olen pari asiaa viime entryssä maininnut, niin jatketaanpa sillä linjalla. Mua ei kiinnosta se mies oikeastaan millään tasolla. Suurimman osan ajasta se tyyppi ärsyttää mua enemmän tai vähemmän. Silti luulen tunnistavani itsessäni jonkin sairaan halun, että se mies kiinnittäisi muhun huomiota. Yrittäs vähän. You know. Ja kuinka sairasta sekin sitten olisi? Tai on, siis se että mä haluan sen huomiota? Kai tarvitsen jotain buustia itsevarmuudelleni, pientä liehittelyä niin johan tuntuu olo astetta paremmalta. Mutta tosiasiassa en halua siltä mieheltä kyllä yhtikäs mitään. En oikeasti. Se vaan voisi olla sellanen potentiaalinen itsevarmuuden buustaaja. Vaikka luultavasti jos se vähän yrittäs niin lähinnä ahdistuisin siitä. Joo joo *huokaus*...

Pitänee oikeasti keskittyä leikkimään atleettia, josko tän turhautumisen sais purettua siihen ja saavuttais haluttuja asioita. Itsellään leikkiminenkään ei nimittäin kiinnosta yhtään, vaikka ehkä pitäisi vaan kokeilla. Opetella taas uudestaan.

Näinkin paljon olen saanut kirjoitettua ilman asiaa tai sanaakaan J:stä.

Mutku äää.

Se ois vapaa viikonloppu. Monessakin mielessä. Tänään iltavuoro, sen jälkeen vasta maanantaina töihin. Ja eilen törmäsin J:hin, luulin sen jo lähteneen. Herra poistui melko pian mun saapumisen jälkeen, huikkasi vain yleisesti että ehkä hän palaa ennen kuin lumi sataa ekan kerran. Eli sinne meni, vapaa siitäkin. Hah. Ja lie montako tuntia tästä törmäämisestä, mies pyöri mielessä. Vitun apina, anna jo olla.

Kohta alan tämänkin blogin puolella höpisemään liikkumisestani. Vähän liian innoissani pienestä kehityksestä. Plus mua ei huvita. Ei huvita suurin osa tän blogin aihepiireistä tällä hetkellä. Ei sutinaa, ei kiinnostusta. Lähinnä lievää vitutusta nimeltämainitsemattoman miehen takia, koska olen idiootti enkä saa sitä pois mielestä. Mutta en jaksa ulista siitäkään. Eikä ole oikeastaan mitään ulistavaakaan.

Kiinnostus lopahti deittisivustonkin suhteen. Vittujako mua kiinnostaa jotkut varatut ukkomiehet, jotka satunnaisesti vierailee mun profiilissa. Vittujako mua kiinnostaa jotkut herrat, jotka eivät osaa esittää asioitaan suomenkielellä. Enkä nyt tarkoita ulkomaalaisia, vaan ihan niitä suomalaisia perusjamppoja jotka eivät saa mitään mielenkiintoista ulos turpavärkistään. Ehkä mua vaan masentaa, koska kaikki (kukaan) ei huutele mun perään, osoita kiinnostusta, yhyhyy. Joo joo, kunhan nyt vaan puran lievää turhautumistani. Jotenkin mennyt maku taas ihan kaikesta. Onko se alkavan syksyn syytä? Syksy on ihanaa aikaa, mutta toisaalta... Tunnistan itsestäni lievän alakuloisuuden tai kenties ärsyyntymisherkkyyden voimistuvan aina syksyn tullen. Ei varsinaista syysmasennusta, mutta sellainen kenkku fiilis kuitenkin.

Ja vittu meinas eilen palaa pinna. Herra T lyöttäytyi seuraan kun mentiin Paikalliseen. Ja sillä oli taas jotenkin ärsyttäviä juttuja. Ja kummasti herra kulautti kaljanloput kurkustaan alas kun kuuli että oon lähdössä kotiin - sopivasti jäi myös siinä ulkona odottelemaan kun poltin kessun neiti H:n kanssa jutellen. "Hyvä kun saatat mut kotiin" ja muuta lässytystä, mitenkään ilmiselvää toi että pääsi kävelemään pikkumatkan samaa matkaa. Samaa se teki silloin viime vuoden keväällä ja muulloinkin. No, suhteellisen harmitonta, kunhan ei alkais taas kalastelemaan huomiota ja viljelemään niitä vitun typeriä vitsejä. Sekin mies osaa ajoittain olla oikeasti ihan kiva, mut suurimman osan ajasta se katsoo parhaaksi vitsailla seksistisesti ja muutenkin esittää - ja se taas ei oo yhtään viehättävää, ainakaan siltä. Joku toinen osaa vitsailla vallan mallikkaasti, mut T ei. Se on vaan ärsyttävä.

Ei taas neiti tiedä mitä haluaa.

Turpakäräjät

Päässä hakkaa eiliset viinilasilliset. Ei niitä mitenkään erityisen montaa ollut, mutta tarpeeksi sunnuntaikänneihin. Ja sit mieleen muistuu, kuinka ilta päättyi. Paikallisesta päädyin J:n kanssa herra R:n luo, mutta koska J oli saanut fiksun idean kutsua R:n juomaan valkoviiniä, siirryttiin J:n luo. Idiootti kun on, ei saanut enää kieltäydyttyä vaikka olisi halunnut vain sammua sänkyyn. Ja minä? Mä en tiedä mitä helvettiä siinä tapahtui, muuta kuin että meinasin nukahtaa jo R:n luona. J:n pöydän ääressä nuokuin pahasti ja siitäkös herra R veti pultit. Se ylidramaattinen "vanha huora" (kuten itse itseään nimittää) oli sitä mieltä, että mun käytökseni on kohtuuttoman töykeää ja että hän poistuu paikalta kun tuolla tavalla häntä loukataan. Yritin pyytää anteeksi ja selittää, että oon tosi väsynyt, tarkoitus ei todellakaan ole loukata. Eteisessä kuulen R:n sanovan J:lle, että hän lähtee mutta ennen sitä käy vielä sanomassa pari asiaa "tuolle lehmälle". Sitten herra R istuu vastapäätä tykittämään mitä ihanampia ylistyssanoja ja mua melkein naurattaa se tilanteen absurdius. "Kyllähän sen ymmärtää että tuollainen lihava lehmä on vähän väsynyt. Luuletko sinä, että jos minä olisin sinun vieraana, että minä käyttäytyisin yhtä törkeästi?" R piti mun pöytään nojailua nyt henkilökohtaisena loukkauksena, että viestin sillä haluavani R:n pois sieltä. No, tavallaan joo, miksei. Aikani kuuntelin sitä tilitystä ja yritin sanoa jotain vastaan, edelleen myös pyytää anteeksi ja saada R leppymään, mutta ehei, herra oli päässyt vauhtiin eikä aikonut lopettaa ennen kuin voittaa. Oma väsymys ja humalatila johti siihen, että multa loppui sympatia kohtuullisen nopeasti. Tuntui naurettavalta, että se aikuinen mies alkaa tolla tavalla diivailemaan, vittu niin mitättömästä asiasta! Ja tuntui aika helvetin pahalta J:n puolesta, kun se joutui moista näytelmää katselemaan. Lopulta päätinkin, että tilanne rauhoittuu sillä, että mä lähden pois. Keräsin kamani, J tuli käsiä nostellen eteiseen, sanoin sille kaiken olevan hyvin näin ja hyvää illanjatkoa. Pääsin rapusta ulos ja ensimmäiset kyyneleet valui poskille. Vaikka en juurikaan anna painoarvoa sille mäkätykselle, tuntui se silti aika helvetin pahalta. Pahin niitti taisi kuitenkin tulla siitä, ettei J laittanut mitään viestiä mun perään, missään vaiheessa. Joo joo, I know. Mutta kun itseeni ja kavereihini vertaan, meistä varmaan jokainen olis tossa tilanteessa pian ottanut jotain yhteyttä ja kysynyt että onko kaikki hyvin, pääseekö kotiin yms. Loukkasi kun J:tä ei tunnu sen vertaa kiinnostavan. Vaan ehkäpä se oli itse jäänyt pahaan välikäteen, kenties vähän loukkaantunut siitä kuinka mä tilanteessa toimin. Hänen kotiinsa tulee ihmisiä joista toinen aloittaa jonkun naurettavan saikkaamisen johon toinen ensin yrittää rauhallisesti reagoida, mutta kun lopulta tilanne äityy tollaseksi.. Joo, ymmärrän. Mutta ehkä musta tuntuu, että oikeutetumpaa olisi ollut se, jos J olis siihen naurettavaan saikkaan puuttunut jotenkin. Sanonut jotain, yrittänyt myös. Mutta ei. Se tuskaisena kuuntelee vierestä. Vittu minkäänlaista puolustamista havaittavissa. Ja totta vitussa oletan, että mua ois puolustettu siinä tilanteessa, mutta mikäjottei, ihan sama kumpaa osapuolta kunhan olis tehnyt jotain.

Viime aikoina tilanteet on J:n kanssa päätynyt jotenkin kummallisiksi. Tuo edellä kuvattu on kyllä ensimmäinen laatuaan, mutta näin niinku muuten. Joku asia on alkanut ihan kivasti, mutta päättynyt yllättäen siihen, että tunnen itseni loukatuksi tai oon muuten pahoittanut mieleni jostain J:hin liittyvästä asiasta. Nii-in, mitähän tästä voisi päätellä? Vitun lehmä, kyllähän sä tiedät. Tiedän, tiedän, ja sain ehkä taas tarpeekseni. Pitääkö mun helvetti soikoon pitää pieni puhe J:lle, tyhjentää vähän ajatuksia. Lähe sinne minne-lie taas tällä viikolla, ja kun tuut takas, me nähdään vain ja ainoastaan puhtaan platoniselta kaveripohjalta. Seksiä ei sotketa enää mihinkään, mä en pysty tähän typerään leikkiin enää. Mä en jaksa ottaa aina vaan pataani mitättömistä asioista. Mutta mä en myöskään voi kauheesti vaikuttaa siihen, mikä milloinkin tuntuu musta pahalta, oli se oikeutettua tai ei. Ja siksi mun pitäis nyt karsia kaikki sellaseen johtava pois, koska pään hakkaaminen seinään alkaa kyllästyttää aika helvetin paljon. Ja jälleen kerran oon tässä tilanteessa, kun asian ajattelu saa kyyneleet silmiin ja taas itken sen miehen takia. Koska tuntuu pahalta luopua siitä. Mutta vielä pahemmalta tuntuu kohta, jos en ikinä saa itse lähdettyä tilanteesta. En halua olla hyväksikäytetty tässä vitun farssissa.

Meh.

Tänään oli jälleen sellanen työpäivä, että alkaa tahtomattaankin miettimään mitä tahansa vaihtoehtoja. Tai no, ei ees pahin mahdollinen päivä, mut jotenki taas rankka. Väsyttävä. Ja huominen pitäs vielä jaksaa puristaa.

Tänään oisin paljon mieluummin seissyt vaikka sateessa katsomassa kun hullut juoksee. Vaikka onneksi sade tais lakata ihan sopivaan aikaan.

Huomaako mitenkään, ettei mulla ole yhtikäs mitään asiaa? Ei mun elämässä tapahdu mitään just nyt..

40 000

Neljäkymmentä tuhatta sivun katselua. Mitähän sen kunniaksi keksis...

Mitäs läksit.

Olipas paska ja turhauttava viikonloppu. Onnistuin humaltumaan eilen, enkä oikein tykännyt. Tai no, mikäs siinä, mutta ilta vain päättyi aika paskasti. Loppuviimein päädyin Paikallisesta erääseen jo kerran kokeiltuun helvetinloukkuun Hymykuoppamiehen ja vanhaherra R:n kanssa. Kymmenen minuuttia ja Hymykuoppamies katosi. Vessaan se lähti, mutta ei tullut sieltä takaisin. R:n kanssa odoteltiin aikamme kunnes mentiin tupakalle. Kävin vielä sisällä katsomassa oliko herra jossain siinä, mutta ei näkynyt. Kävin vessassa ja päätin, että mä en halua olla täällä. Herra R oli aivan tuhannen naamat, se helvetinloukku oli juurikin sitä, helvetillinen loukku, ja ne ihmiset... Ei. Sanoin R:lle että mä lähden nyt kotiin, haluaako se poistua samaa matkaa (herra näytti kovin tuskaiselta ja siltä ettei viihdy yhtään). R lähti mun perässä sisälle, mutta narikalle päästyäni ja kassini saatuani herra oli totaalisen kadonnut. No voi vittu. Ihan sama. Ulkona katselin vielä muutaman minuutin kunnes lähdin pysäkille. Ja voi sitä ihmismäärää, sikailua, kännisten törttöilyä, oksentamista... On syynsä, etten viihdy ns. keskustassa vaan haluan mieluummin viettää aikani jossain rauhallisemmassa paikassa.

Iltaa ei laisinkaan parantanut se, että J kävi Paikallisessa ja tottakai kännipäissäni keksin laittaa sille "apua!"-viestiä sieltä jatkopaikasta. Mutta ei, herra ei tarttunut syöttiin vaan alkoi naljailemaan. Että haista nyt vittu. Ja pidä tunkkis. Ja kun herra kenties parin viikon päästä lähtee taas kaupungista, saan hetken rauhan tän pääkoppani kanssa. Ja kun herra sieltä palaa, on kenties taas edessä se nussimisen juhla, joka vaan hajottaa taas pakan. Mun pitää siis tehdä kaikkeni, jotta saan jotain muuta, mielekkäämpää virikettä ja ajattelemista itselleni.

Huomenna ajattelin olla kiltisti vaikka Paikalliseen suuntaankin. Neiti M on miekkosensa kanssa tulossa istumaan iltaa, ja Paikallinen on siihen sopivin paikka. Neidit H ja ehkä myös L tulee paikalle, mitä luultavimmin myös herra E. Toivottavasti on hauska ilta, mä en jaksais mitään turhuuksia ja paskaa oloa.

Mitäs läksit. Ihan oma moka.

Onneksi tää krapulalla maustettu sunnuntai rullautui kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ainakin sain saatanan hyvät krapulamätöt nimeltämainitsemattomassa paikassa. Ja erittäin huokeaan hintaankin. Menen takuulla uudestaan.

A moment of despair

Eilen bussissa kaksi mormonitytärtä alkoi jututtamaan. Ensimmäinen reaktioni oli "kiitos en käytä Jeesusta, Jumalasta puhumattakaan, rakastan seksiä, elän synnissä, aamen". Tyttäret puhuivatkin varsin arkisia, kuten "mitä kuuluu" tai (keskustelun päästyä alkuun) "olen ollut Suomessa noin vuoden, olen yhdysvalloista kotoisin". Jumankekka, tyttöhän puhuu aika perkeleen täydellistä suomea suhteessa siihen tosiasiaan, että on ollut täällä vasta vuoden. Sitä kai se Jumalan sanan levittäminen teettää. Eikös mormonit vähän jehovien tapaan käännytä populaa, paitsi että nehän taitaa paasata niistä mistälie profetioista. No, kaikkea hyvää heille ja sitä rataa. Miellyttävä kokemus, tällaiselle ennakkoluuloiselle paskiaiselle. Uskovaiset on se pahin ryhmä, jota en vaan oikein pysty ymmärtämään ja hädin tuskin sietämään. Ja ennen kuin kukaan kukkahattutäti imaisee pellollisen herneitä hengitysteihin, tarkoitan nyt uskovaisilla näitä, jotka oppejansa ja uskoansa tuputtaa muille.

En tiedä, miksi tuosta piti kirjoitella. Liity yhtään mihinkään. Paitsi siihen, että mä oikeasti rakastan seksiä, vaikka en ihan hullu sen suhteen olekaan. Tulin ajatelleeksi tässä aamun mittaan, että silloin kuivana kautena, vaikka leluilla ja itselläni leikinkin, seksiä ei tehnyt enää juuri ollenkaan mieli. Siis sitten kun sitä kuivaa kautta oli jatkunut jo ihan liian kauan. En kiihottunut niin monista asioista kuin nyt, en ajatellut sellaisia kovinkaan paljoa. Ei sillä, että nytkään kulkisin hullunkiilto silmissä ja mieli täynnä rivouksia.. Siis koko aikaa ;).

Josta pääseekin siihen, hieman kiemuraisella aasinsillalla, että kuinkahan vaikeeta onkaan löytää sellainen henkilö, jolla on mahdollisimman samankaltainen suhde seksiin. Tai kuinka vaikeeta on ylipäänsä löytää ihminen, joka vaan iskee suhun niin joka tavalla. Tyytyykö ihmiset tässäkin siihen toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen, kuten työelämässään? "No enhän mä tästä hommasta yhtään tykkää, mutta jotainhan sitä on tehtävä". "No eihän toi Erkki-Petteri nyt se unelmien prinssi ole, mut sitä jaksaa katella suurimman osan ajasta".

Mitä jos mä haluan sen parhaan? Parhaan mulle? Sen miehen, joka on kohtuullisen fiksu, kärryillä maailman tapahtumista, kiinnostunut erilaisista asioista, jolla on omiakin ajatuksia ja kykyä nähdä asioita eri näkökulmista? Miehen, joka haluaa mua, haluaa tuottaa mulle nautintoa, haluaa olla nautinnon vastaanottaja, joka tykkää samoista asioista, joka uskaltaa välillä olla se joka määrää, joka joskus puhuu tuhmia korvaan saaden mut vikisemään entistä kovemmin? Miehen jolla oikeasti on aikuisen miehen kalu eikä mitään vitun nysää. Miehen joka nuolee mua mielellään. Vastaparin mun tunteille.

Mistä vitusta tollasia löytää ikinä?

Treffit. Niin ja kiellettyä seksiä.

Niin. Ne treffit.

Viisi tuntia.

Aika hyvät, väittäisin. En muuten kai olisi viittä tuntia notkunut paikalla (paitsi jos mut olis kidnapattu ja sidottu, sitten luultavasti olisin. Ihan vaan tälleen ohimennen pohdiskeltuna). Juttu luisti tosi hyvin, toki alussa oli jännitystä ilmassa, eikä ihan suoraan keksitty minne mentäis. Mutta kun herra totesi että vie hänet mihin vaan, suunta selkiytyi ja istahdettiin Töölönlahden rantaan penkille. Ja kolme tuntia myöhemmin mä totean, että nyt ois ehkä päästävä vessaan tai mä halkean. Herrakin pohtii että wc-tiloissa olisi mukavaa vierailla, pitäiskö meidän vaan lainata jonkun paikan vessaa vai kenties jäädä vielä lasilliselle? Sehän käy. Ja Urhoon eksyi tiemme, terassilla istuttiin vielä kaksi tuntia jutellen vaikka ja mistä. Jaa, no mistä me sit juteltiin? Kamala sanoa, mutta mä en suinkaan enää muista kaikkea mahdollista. Juttu polveili asiasta toiseen, ja viidessä tunnissa ehtii kattamaan aika paljon eri aiheita :D. Jaa, no millanen se deitti oli? Ulkoisesti ei ehkä ensimmäinen valinta, voiko näin törkeästi sanoakaan? No, tuskinpa mäkään ole jokaisen ensimmäinen valinta :D. Eli ei millään pahalla, lievää pinnallisuutta vaan kun pohtii toisen fyysistä olomuotoa ja sen miellyttävyyttä. Sellainen nallekarhu, joka ei tosiaan ollut juurikaan mua pidempi. Jos olisi, niin joku juttuhan siinä ois. Mutta kasvot oli kyllä miellyttävät, ystävälliset silmät, parta.. Parta on hyvä asia. En tiedä miksi, mutta se vaan on. Ääni myös oli miellyttävä, vaikken juuri nyt saakaan sitä mieleeni. Sellainen mukavan matala. Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä jamppa :). Ja kun viimein lähdettiin eri suuntiin, hetken hiljaisuus, kunnes uskallan todeta että mä en koskaan tiedä mitä siinä tilanteessa pitäis tehdä. Oltiin jo puhuttu, että mennään vaan uudelleenkin ynnä muuta. Herra toteaa ettei hänkään oikein koskaan tiedä mitä pitäisi tehdä, "no voisin mä ainakin halata sua". Halattiin ja huikattiin heipat.

Ja oman bussin sijaan hyppäsin ratikkaan ja hurautin Paikalliseen, vaikkakin matkalla kuulin ettei neiti H olisi siellä. Sen sijaan Hymykuoppamies ja J notkuivat tiskillä. Ja J:ltä oli tullut viesti kesken treffien, ihan kuin se jotenkin aistisi.. Hah :D. Juttelin lähinnä Hymykuoppamiehen kanssa, ihan jo siksikin, että J oli hiljaa suurimman osan ajasta. Plus tottakai muhun iski joku epämääräinen olotila, jossa en "uskaltanut" edes katsoa J:tä kunnolla silmiin. En tiedä mistä nää aina välillä tulee. Tuli melkein syyllinen olo, koska olin just ollut jonkun kanssa treffeillä ja sitten seuraavaksi törmäänkin edelleen kuvioissa pyörivään panoon. Ja kumpi herroista nyt olisi ollut se, joka olisi muka loukkaantunut jos asetelma olisi vähän erilainen? Kumman takia olisin syyllinen? Jäi vähän epäselväksi. Hörsäisin viinilasini ennätysajassa loppuun, sillä tajusin kellon olevan jo ihan helvetin paljon, että jos en lähtisi tolla ja tolla bussilla, menis hiton myöhään ennen ku olisin kotona. Ja aamulla olisi lähtö kesäretkelle neiti H:n kanssa. Eli jäis taas yöunet lyhyiksi. Olinkohan vielä bussissa vai jo kotona, kun J:ltä tulee viesti. "Tulit ja menit, jos oikein huomasin." Joo, piti lähteä nukkumaan, menossa huomenna *piip* H:n kanssa. Huomenna saatan haluta humaltua hieman. "Korkkasin 3l viinin mut toivottavasti se ei liity tähän tai yhtään mihinkään." Tipottaista viesteilyä, jossa ei ollut mitään järkeä. Jossain välissä J toteaa, että Hymykuoppamies väitti mun laihtuneen kovin, "enhän mä noita tyttöjen juttuja huomaa ;)". Lopulta laitoin värinät pois ja äänet niin hiljaselle, etten enää herännyt niihin viesteihin. Aamulla nauratti, neljä viestiä se oli vielä huhuillut. Päivällä seikkailtiin neiti H:n kanssa paikassa äks, jossain välissä J pistää jotain vähän niinku tyhjänpäiväistä viestiä johon en sillä hetkellä ala vastaamaan. Varttia myöhemmin tulee uusi viesti, "pitääks tosta mykkyydestä päätellä, että seksin mahdollisuutta ei tänään ole?" No en lähtenyt vastailemaan kun toi H tossa vieressä kattelee. (Ja sitten sorruin...) Seksiä saattais saada, mutta vasta joidenkin tuntien päästä. Ps. Älä laita viestiä seuraavaan 1,5 tuntiin, mun puhelin toimii navigaattorina ja on H:n sylissä, saattais neiti hieman ihmetellä kun tulis jotain viestiä.. Kotiin päästyäni pistin viestiä vieläkö krapula pakottaa palleissa. "Aattelin kattoo jonkun tyhmän leffan." No halusitko sitä seuraa? "Voisithan sää ton viinitonkan tyhjentää." No katellaan, en nyt ihan lärvit välittäisi olla. Kerään kamat ja lähen tulee. Menin sinne, katsottiin leffa loppuun (olipas ihan paska), syötiin mun tuoma perunasalaatti (:D) ja otettiin viiniä. Keskusteltiin kaikennäköstä, kilpailtiin paskoilla biiseillä joita etsittiin youtubesta, keskusteltiin taas välillä aika syvällisiä, sitten kello alkoikin olla jo yli puolen yön. "Pitäiskö käydä kurkkaamassa Paikallisen valomerkki?" Mun pitää kyllä käydä suihkussa ennen sitä. "Tiiät missä pyyhkeet on." Herra kävi mun jälkeen, sitten kuivateltiin vielä tovi. Ehdittiin Paikalliseen himpun verran ennen pilkkua, en halunnut pohtia mitä tiskin toisella puolen ollut neiti E mahtoi ajatella siitä, että tultiin samaa matkaa. Tai tiskin päässä lorvinut T. Joka oli ärsyttävässä kännissä. Mielessä vilahti ajatus, miksi se ei ole sen kimulinsa kanssa, T:llä alkoi just loma. Mutta huhujen mukaan se kyllä vielä on sen naisen kanssa. Naukkailin ison lasin viiniä, se olikin ainoa mitä siinä olisi ehtinytkään. Kun paikka sulki ovensa, jäätiin J:n kanssa hetkeksi siihen ulos katsomaan, kun se eräs vanhempi herra R lauloi vanhoja iskelmiä jollekin nuorelle pojankoltiaiselle, jonka se oli saanut uhrikseen. Kohta J kysyi suoraan tulenko sen luo nukkumaan vai mitä. Vastasin kyllä, helppoa niin. Matkalla Paikalliseen oltiin nimittäin käyty lievästi ärsyttävä keskustelu siitä, että olin tullut "turhaan" sinne kun en edes sitä seksiäkään saanut. Ja tapansa mukaan J ei voinut suoraan kysyttäessä sanoa, että jätä kamas vaan tänne, takasinhan sä kuitenkin tuut. Eteisessä totesin, että aion ottaa farkut pois ennen kuin läkähdyn kokonaan, "mitä ne vielä jalassa tekee?". Saavuin keittiöön pelkässä paidassa ja alushousuissa, pysähdyin J:n viereen sulkemaan ovea, J päätti viedä sormensa kutittelemaan haaroihin. Siinäkin kännitilassa olin saman tien fiiliksissä. Helppo? Jotenkin kummasti myös J onnistui saamaan itsensä kutakuinkin kovaksi, ohjaili mut lopulta selin häneen, painoi selästä kumaraan ja ohjasi kalunsa mun haarojen väliin. Pienen parahduksen säestämänä kulli luiskahti sisään ja rauhallinen edestakainen liike levitti kosteuden joka paikkaan. Hyvä ettei reisille valunut. Nautiskelin kullin pehmeästä liikkeestä, liukuvasta kosteudesta, J:n käsistä mun lanteilla.. J veti mut pystympään ja sujautti kätensä paidan alta rinnoille. Pystymmässä asennossa kalu kuitenkin luiskahti ulos, eikä jatkettu enää sen pidemmälle. Ei siitä olisi sen enempiä tullutkaan mitään. Istuttiin hetki hiljaa, välillä vilkuillen toisiamme ja naureskellen. Jotain vielä kohtuullisen fiksua keskusteltiin, kunnes päätettiin mennä nukkumaan.

Aamulla herätään molemmat vähän ennen yhtätoista, mulla on aivan armoton päänsärky. Hetki heräillään keittiössä, kunnes todetaan ettei jaksa olla. Makkariin, J kaivelee koneeltaan jotain katsottavaa. Virnistys herran kömpiessä sänkyyn, ruudulle ilmestyy nuori nainen vähissä vaatteissa. Jahas, hetken mietin pystynköhän krapulaltani tähän. Kalulla halusin kyllä leikkiä ja vein käteni sille hetken päästä. Vein toisen käden omalle pimpsalleni ja leikittelin rauhallisesti. J katseli mun kättä, huokaili ja vei oman kätensä kaluaan hieromaan. Välillä kiihkeää suutelua. Sitten J kohottautuu, kääntää mut vatsalleni, vetää alushousuja alemmas ja etsiytyy sisään. Selkä kaarella ja J:n kädet ympärillä huohotan ja voihkin, kun kalu tunkeutuu sisään, välillä vain pienellä liikkeellä siinä aukon suulla, kunnes pitkä työntö ulottuu napaan saakka. Tunnen J:n nousevan istualleen, kädet puristavat pehmeästi pepusta, levittäen ja paljastaen kalun varren uppoamassa sisään yhä uudelleen. Haluaisin nähdä sen itsekin, mutta jo pelkkä mielikuva tästä riittää saamaan mut kuumaksi. Lopulta krapula vie voiton ja herra kellahtaa sivuun hengästyneenä.

Miten olen saanut jo pari tuntia kulumaan tän entryn kirjoittamiseen? Ajatus katkeilee. Lopputulema kuitenkin on se, että sain kyrpää ja olen tyytyväinen. Tein myös sellaisen huomion, että olen kohtuullisen tyytyväinen kehooni, ainakin J:n seurassa. En arastele yhtään niin paljon kuin joskus ihan alussa. Muutenkin tuntuu, että J hyväksyy mut tällaisena, on luultavasti hyväksynyt koko ajan. Nyt sen vaan tunnun vihdoinkin tajuavan. Ja mulla on hyvä olo viikonlopusta. Tiedän alkavani taas jossain vaiheessa sekoilemaan J:n takia, lähinnä siksi että jos en kuule siitä hetkeen mitään niin haluan olla yhteydessä. En tiedä miksi se on niin tärkeetä, koska sitten kun näen sitä miestä, mulla ei ole ongelmaa mistään. Ei ole mitään valtavaa tunneryöppyä sitä kohtaan, ei ole oikein mitään muutakaan. Toki jos se kertoo liikaa jostain toista naista koskevasta asiasta (esim. puhuu siitä mimmistä jotain liikaa), tunnen mustasukkaisuutta. Mutta yritän purra hammasta - kuin myös ottaa sen opetuksena ja lääkkeenä, jotta en turhan paljon haahuilisi J mielessä. Etten saisi mitään tyhmiä ajatuksia päähäni ynnä muuta. Että pysyn tietyn henkisen välimatkan päässä. Ja eihän se onnistu ilman, että tunnen jotain kipua. Mutta kun pään hakkaaminen seinään on niin uskomattoman hauskaa.

Loppulukemat ovat siis onnistuneet treffit, luultavasti nähdään uudestaan. Ai niin, unohdin ihan kokonaan mainita sen pohdinnan, että kun neiti H fiksusti kysyi tuliko tunnetta että olisi halunnut pussailla, huomasin että ei. Ei, ikävä kyllä. Jäin sitä pohtimaan, että tulisiko sellainen tunne, jos näkisi uudelleen, kenties useasti. Kasvaisiko sellainen fyysinen tunne jossain vaiheessa, vai pitäisikö sellainen olla jo heti alusta? Vaikka treffit onnistui hyvin, oliko ne sittenkin kovin platoniset? Ei oikeastaan missään vaiheessa tullut mitään tunnetta, että tuntisi vaikkapa seksuaalista vetoa toista kohtaan tai olisi pohtinut millaista sellaisen ihmisen kanssa olisi seurustella tai ihan mitä vaan. En oikeastaan ole aikaisemmin pohtinutkaan, että millaisia fiiliksiä niillä treffeillä saattaisi tulla. Mutta pitäisikö tulla jotain, jotta siitä jutustakaan voisi tulla jotain? Ja mitä tapahtuu kun nähdään toisen kerran? Entä jos se jossain vaiheessa haluaisi vaikka suudella? Pitäisikö kieltäytyä jos itse ei varsinaisesti halua, vai pitäisikö antaa mennä ja kokeilla mitä tapahtuu? Kuinka osaan mahdollisesti kieltäytyä, jos mulle ei missään vaiheessa tulekaan fiilistä, että haluaisin jotain enemmän? Onpas vaikeeta.

Perhosia vatsassa.

Sovittiin treffit huomiselle. Alkoi jännittää :). Nähdään keskustassa, herra sanoi että jos tiedän jonkun mieluisan paikan... En keksi mitään! Tai no, keksin parikin, mutta ne tuskin on enää silloin auki. Pikku kahviloita vain, menevät siihen aikaan kiinni kun olisi tarkoitus treffata. Mutta hihastani saattaa löytyä pari korttia ;). Ja hah, työkaverin ensimmäinen reaktio pohdintaan oli "sun paikallinen!". Oon tainnut kertoa parikin juttua liikaa... En todellakaan veisi sitä ensimmäisenä sinne. Toivottavasti sää pysyy hyvänä, niin voidaan olla ulkosallakin.

Hiittooo soikoon! Oon ehkä hippusen liian innoissani. Saan kuitenkin taas turpaani, mutta mitäs uutta siinä olisi? Se riski on kuitenkin otettava, enkä nyt ihan liikaa pelkää. Lähinnä sellaista hyvää jännitystä, ei malttaisi odottaa. Eilen unta odotellessa hymyilytti vaan koko ajan, tänään oon onneksi ehkä tarpeeks väsyny jotta nukahdan ajoissa. Huomisesta työpäivästä tulee levoton, sen tiedän ihan varmaksi. Onneksi on maailman hauskin työkaveri ja huonoakin huonommat jutut :D.

Enkä edes tiedä mitä tässä pelkäisin. Kai niitä hypoteettisten, uskomattoman kaukaisten haavekuvien romuttumista. Että jos vaikka kävisikin "tsäkä" niinkuin nykyajan nuoret tietää vanhempiensa hokeneen joskus muinoin. Jos sattuiskin käymään niin, että herra haluais nähdä uudestaan, jos tykästyis kovasti, jos ja jos ja jos. Ihan turhaa on pohdiskella sinne saakka, välissäkin olis vaikka ja mitä pohdittavaa. Ja sitä paitsi yritän keskittyä nyt siihen, että otan kaiken ilon irti tapaamisesta, yritän olla oma itseni enkä sortua mihinkään kaunisteluun. Ja katselen ja ihmettelen, millainen herra osuu tällä kertaa kohdalle. Olihan mulla siitä hissukka-reppanastakin iiihan toisenlainen kuva parin viestin jälkeen. Notta eipä sitä koskaan tiedä mitä saa kun sokkona poukkoilee :D.

Ja siis. Huominen työpäivä, sitten mahtava vapaa! Niin viikonloppufiilis ;).

Edit. En tiennytkään, että tuntuu näin kivalta kun joku kysyy miten päivä on mennyt. Apua. :)
Lopeta, nainen.