28

Hmmm...
Kivaa oli vielä vähän jatkaa niitä viestejä T:n kanssa.. Ja ne muuttui vaan kuumemmiksi ja kuumemmiksi. En tiedä mitä tapahtui, kun "sallin" sen mennä niin pitkälle. En sen meidän säädön lopettamisen jälkeen ole antanut niiden juttujen eksyä ollenkaan niin pitkälle, mutta nyt... En vaan pystynyt estämään itseäni.

Jutut jatkui vaikka lähdin koneelta (kiitos älykkään puhelimeni). Oli pakko poistua talosta jo ihan vaan siksi, että olen ollut visusti sisätiloissa jo kolmatta päivää. Mutta asiaan saattoi toki vaikuttaa sekin, että olin päättänyt suunnata Paikalliseen, ja T saattaisi ilmaantua sinne... Hyi, tuhma tyttö!
No, istuin tiskin päädyssä yhden siiderin verran, ja jatkoin viestejä herran kanssa. Lopulta kirjoitin, että pitäiskö mun mennä käymään. "Avaatko oven jos tuun?" "Avaan." Menin sinne. Housut märkänä. Ja sen hartiat näytti ihanan leveeltä siinä kulahtaneessa t-paidassa... Istuttiin sohvalle, juteltiin niitä näitä, ja tuhmia. Pikkuhiljaa siirsin itseäni lähemmäs sitä, mutta se on aivan liian herrasmies tehdäkseen mitään.. Lopulta kysyin, voinko mennä sen kainaloon. Ja menin. Ja tuli aivan saatanallisen kuuma. T:kin sanoi, että mä olin ku lämpöpatteri. Pyysin saada kuumemittaria käyttöön, 37,3 astetta. Eipä ihmekään jos hohkaan, se on mulle jo selkeesti lämpöä. Nojasin sen kylkeen vielä hetken, kunnes sanoin että heittää mut nyt ulos tai en jaksa enää lähteä kotiin. Olisin varmasti saanut jäädä sinne, ainakin jos en olis ollut flunssassa. Mutta kuten herra itsekin sanoi, hän ei nyt haluais tulla kipeäksi (millonko sitä ikinä haluais?) ja mä lähdin kiltisti kävelemään bussipysäkille.

Miksi sen pitää olla niin helvetillisen herkullinen kirjallisessa muodossa? Ja niin kamalan suloinen kun ollaan kahdestaan? Ja sit vaan saatanan ärsyttävä kun paikalla on muita?

Joskus mä vielä nussin sitä miestä.

Edit.
Laitoin sen sille ihan viestinäkin.

"Joku päivä mä vielä nussin sua."
"Pitääks toi nyt ottaa lupauksena vai uhkauksena? Silloin ei ainakaan kuumeisena kannata tulla käymään..."
"Ota miten haluut. Mun vaan piti sanoa se ääneen."
"Eiköhän sut jotenkinpäin oteta..."

Mitä vittua mä olen oikein tekemässä? Oon vissiin kokonaan unohtanu kuinka se koko juttu alkoi ahdistaa sillon keväällä. Kuinka se tuntui menevän liian nopeasti jotenkin turhan syvälle. Liian vakavaksi. Ja reagoin siihen siten, että alkoi vanha suola janottaa ja halusin pistää pillit pussiin, jotta olisin vapaa nussimaan ketä huvittaa.
Olenko mä tekemässä saman virheen? Toisaalta. Nyt tilanne on hieman toinen. T tietää, että mulla on pientä ohjelmaa tässä. Herra(n ainakin pitäisi kaiken järjen mukaan) tietää, etten mä halua mitään syvällistä juttua, haluan seksiä. Ja jos herra lähtee leikkiin mukaan, voisinko kenties olettaa että asia on ok hänenkin mielestään? Ettei sieltä yhtäkkiä tule mitään paskaa ja valitusta, jos mulla sattuisikin olemaan monta rautaa tulessa.

H:lle asiasta en mainitse missään tapauksessa. Sieltä tulis vaan moittiva katse ja tuhahtelua. Tosin ei se neiti kyllä olis niin törkeä, että alkais dissaamaan. Mutta ei sen tartte, mä tiedän mitä mieltä se on T:stä. Ongelma pikemminkin on se, että mä olen itsekin dissannut T:tä, kertonut H:lle mitä mieltä siitä herrasta olen (ollut ainakin), ja jos neiti kuulisi tästä uudesta säädöstä (jos se loppujen lopuksi ikinä sellaiseksi edes muuttuu, vastahan tää on ihan alkutekijöissään) niin olishan se kieltämättä ihan ilmiselvässä ristiriidassa mun aikaisempien sanomisien kanssa. Ehkä pidän tän vaan omana tietonani vielä, miksi tästä pitäisi nyt mitenkään ihmeemmin alkaa selittää ja avautua. Ja onhan mulla tää blogi, johon voin tulla vikisemään :D.

27

En lähtenyt millekään bussirundille, sen sijaan menin hajoilemaan rakkaalle äidilleni. Ei ollut tarkoitus, mutta en voinut sille mitään. Siinä hajoillessani listasin, mitä kaikkea tänä lukuvuonna pitäisi tehdä. Ja siinä samalla muotoutui suunnitelma. Saattaa olla, että asustan tuolla muualla enää vain tämän vuoden loppuun asti, sitten mulla ei ole enää mitään läsnäoloa vaativaa, koko keväänä. Voin pakata kamani, roudata ne tänne, ja olla hajoamatta ihan totaalisesti. Jos oikein hyvin käy, voi olla mahdollisuus vaihtaa kokonaan Helsinkiin. Mutta yritän olla innostumatta vielä, jotain paskaa tästäkin vielä koituu, siitä olen varma.

Jotenkin niin ristiriitaista. Olen tykännyt paljon asustella tuolla muualla, olen saanut etäisyyttä, kokemuksia, itsenäistyä omalla tavallani. Olen pärjännyt todella hyvin, itseni tuntien: kaksi ensimmäistä vuotta meni todella hyvin! Ja sen pohjalta uskoin, että loppukin menee, sillä "olishan isot ongelmat ilmenneet jo siihen mennessä". No. Tottakai asiat muuttuu, eikä mitään voi ennustaa. Viime vuoden ongelmat oli aika poikkeuksellisia, vaikkakin yksittäin melko pieniä. Mutta poikkeuksellista oli se, että ne kaikki sattui niin peräkanaa, ettei edellistä ollut saanut käsiteltyä alta pois kun jo seuraava iski päälle. Osasta ongelmia olisi voinut välttyä kokonaan, jos edeltävät asiat olisi olleet kunnossa. Mutta, nyt kävi näin eikä sille näin jälkikäteen oikein mitään voi. Muuta kuin yrittää selvittää itselleen, mistä ne johtui, voiko asiaan vaikuttaneisiin syihin vaikuttaa ja ennaltaehkäistä uusia ongelmia, ja tietenkin ottaa opiksi. Tunnistan ehkä jatkossa sitten paremmin, jos kohdalle osuu jotain vastaavaa. Ja toivon mukaan osaan tehdä asialle jotain ennen kuin se karkaa käsistä.

Vuoden sisällä tapahtuneet asiat ja ilmenneet ongelmat on mitä on, mutta mites sitten tää seksielämä? Viime syksy oli pitkään jatkuneen kuivan kauden päätös, ja vuoden vaihteesta alkoi sattua ja tapahtua. Vaikka loppujen lopuksi ei siinä niin kamalasti ehtinyt tapahtua, mutta tarpeeksi mun mittakaavassa ollakseen merkittävää. Mutta en osaa vieläkään sanoa, oliko se hyvä vai huono asia, että se osa elämästä vilkastui? Kieltämättä se aiheutti aika paljon keskittymisvaikeuksia ja ajatusmyrskyjä, mutta toisaalta se antoi myös aivan helvetisti buustia ja hyvää oloa. Voi kun olisikin mahdollista saada viikoittain sellainen rentoutuspano, että viikonloppu menee siitä toipuessa :D. Seksi kun on ehkä yksi parhaimmista tavoista lievittää stressiä ja rasitusta, rentouttaa mieltä ja kehoa. Ja nimenomaan seksi jonkun toisen henkilön kanssa. Vaikka masturboiminenkin on kivaa ja rentouttavaa, mikään ei voita sitä kun sut hoidellaan oikein kunnolla. Mikään ei voita sitä, että saa itse nauttia toisen nautinnosta, tuottaa sitä toiselle ja saada vastaanottaa sitä itse.

Mieleen nousee eräs keskustelu viikon takaa. Mitä jos pistäis rattaat pyörimään ja ehdottais ainejärjestölle excursiota Otaniemeen x). Tai lähettäisi sinne kutsun tulla vierailulle pienen kaupungin suurimpaan tavarataloon. Opiskelijatapahtumaa kerrakseen... ;)

Edit.
Nyt jumalauta lopetat, nainen!
Turhan kivaa viesteillä T:n kanssa. Vihjauksia kainalossa makoilusta, selänsilittelystä.. "Sulle saattais tulla vilu, kun paljasta selkää on mukavampi silittää..." Mä kadun tätä vielä. Ja suuresti. Ja vituttaa, kun saan taas ajatukset kääntymään väärään suuntaan ton herran kanssa. Mä en halua siitä mitään, enkä sen takia uskalla lähteä kovin pitkälle leikkimään. Ja sit kuitenkin. Mun on nähtävästi mahdotonta kieltää noita viestejä itseltäni. Vittu. Olenko mä todellakin näin helppo?

Olen.

26

Okei, mulla on selkeesti ihan liikaa vapaa-aikaa just nyt. Ja mä tulen hulluksi. Haluan ulos talosta. Haluan tän vitun flunssan pois NYT. Liikaa aikaa miettiä opiskelujen alkamista, liikaa aikaa ahdistua taas. Mä en halua, mä en halua, mä en halua. Ja mä en käsitä miksi tää on niin vitun iso asia mulle.

Get a fucking grip, woman.

Ihan kohta on päästävä ulos täältä. Hypin seinille. Mutta kun tietäis mihin helvettiin menisi. Ei olis kyllä edes fiksua lähteä. Mut mitä fiksua tässä muutenkaan on, hajoilen itsekseni, ahdistun ja ahdistun lisää koska en tiedä mistä se ahdistus alkujaan johtuu.

Ehkä mun pitäis vaan pukea päälle ja lähteä ulos. Vetämään vaikka rundi bussilla tai jotain. Kunhan vaan pääsen pois.

25

Vielä koskaan ei ole vituttanut yhtä paljon, että olen kipeä. Niin väärä ajankohta, ettei tosikaan. Tekisi mieli kiljua ja raivota, mutta mitä se hyödyttää. Luultavasti tulisin vain vielä kipeämmäksi.

Niin se tuntuu aina menevän. Kun jotain hyvää tapahtuu, sitä ei suinkaan voi tapahtua lisää vaan väliin pitää iskeä joku helvetin vastoinkäyminen, tässä tapauksessa flunssa tai joku sellanen.

Äsht, en jaksa. Taidan mennä sohvan pohjalle nukkumaan. Sitä ennen vähän droppia, josko toi naama ja otsa sitten lakkaisi yrittämästä irtaantua päästä.

Edit.
Pää täynnä räkää, hiostava olo, korvat lukossa niistämisestä.
Vittu että nyt tekis mieli. Kova, paksu kalu, tikkaamassa kuin kone.. Lantio läiskimässä pakaroita vasten. Mmmh..

T aloitti taas fb-keskustelun, kuin tyhjästä. Kommentoi mun päivitystäni, josta eksyttiin puhumaan panettamisesta. T totesi, että ainahan voin kirjoittaa jotain "pöytälaatikkoon", viitaten mun teksteihin joita olen julkaissut herkku.netissä ja joista hänkin on lukaissut pienet maistiaiset. Ihan kiusallani vihjasin, että mulla saattaa olla luvassa jotain säpinää viikon lopulla. Pieni näpäytys, josta viimeistään herra tietää, että mulla on muuta ohjelmaa kuin hän. Ei sillä, että herraa varsinaisesti enää välttämättä kiinnostaisi. Mutta mielelläni ajattelen, että kiinnostaisi. Imarteleehan se. Olen tyhmä. I know.

Note to self: Älä höylää persettäs, nainen.

Tai kukaan muukaan, ellette halua että iho kiljuu kurkku suorana ärsytystään puskemalla esiin punaisia näppyjä. Voi luoja. Never again. Tästä eteenpäin se on vain ja ainoastaan vahaus, jos sen alueen haluaa sileäksi. Enkä kyllä siitäkään tiedä, mitä iholle käy. Luulenpa kuitenkin, ettei pientä punoitusta lukuunottamatta oirehdi yhtä pahasti. Toki täytyy toivoa, ettei tule sisäänpäin kasvavia karvoja, se vasta perseestä olisikin - kirjaimellisesti.
En voi muuta kuin nauraa hysteerisesti, sillä jos alkaisin pohtia asiaa yhtään enempää, varmaan kiljuisin kauhusta ja raivosta samanaikaisesti.

Lauantain *krhm* treeni tuntuu vieläkin. Miten niin huono kunto? Lihakset on kipeenä aika yllättävistäkin paikoista. Mutta onneksi jalat ei oo pahat. Oiskohan pitäny venytellä? Pah, tiedän kyllä lääkkeen moiseen ongelmaan: lisää treeniä ;). Ja mikäs sen parempi tapa parantaa kuntoaan..

Kävin eilen Paikallisessa. Kun siinä hetken istuin itsekseni, joku kohtuullisen söpö herra tulee juttelemaan. Tai lähinnä aloittaa keskustelun siitä parin jakkaran päästä tiskin kulman yli. Puhutaan siinä jonkin aikaa, en kyllä muista enää mistä koska yritin samalla vastata sähköpostiin olematta kuitenkaan epäkohtelias. Ystäväiseni tiskin toiselta puolen tietämättään pelastaa mut liittymällä keskusteluun. Jossain vaiheessa saapuu hymykuoppamies. En tiedä missä se oli mahdollisesti ollut ennen sinne tuloaan, mutta herran ei tarvinnut juoda kuin puolet ensimmäisestään kun jutut alkoi olla jo ihan kummallisia. Yritin pitää pokkani sähköposteja lukiessa, menin hieman hämilleni. Hymykuoppamies taisi huomata jotain, koska yritti sitten kovasti saada mun huomion kyselemällä opinnoista ja milloin mistäkin. Hän myös jossain vaiheessa lainasi tiskin reunalla ollutta pientä leikkuulautaa (ripustaen sen korvaansa) ja kysyi "näyttäiskö hyvältä jos mulla olis näin iso korvakoru?" Aihe jatkui toteamuksella, ettei herra ymmärrä miksi ihmiset laittaa naamaansa kaiken maailman koruja. Siinä vaiheessa sanoin että varoo sanojaan, mä pidin mun huulikorusta ja harmittaa yhä että se piti ottaa pois. "Mutta sä näytät paremmalta ilman sitä." Ja sitten tuli kommenttia myös tuosta oikean posken hymykuopasta - "kaivannosta" *?!?!* - ja kun olin jo älähtämässä, kommentti paljastetaan kehuksi. Miksi sen miehen pitää tehdä noin? Koska se on kännissä, that's why. Mutta kun mä en ehkä halua että se pelleilee noin, mä en halua kuulla vitsillä heitettyjä kohteliaisuuksia.

Olen aivan kamala, mutta mielessä kävi outo ajatus. Mulle tuli sellainen olo, että olisin jotenkin niskan päällä koskien hymykuoppamiestä. En sitä todellakaan taida olla, kun se pääsee jutuillaan niin ihon alle, mutta toisaalta. Mä tiedän millainen herra on sängyssä. Ja mä tiedän saavani parempaa. Se on se juttu, että olen niskan päällä. Tosin herrakin saa varmasti mua parempaa, joten puntit on tasan. Mutta nyt huomaan olevani jo paljon vakaampi sen herran suhteen. Sillä ei ole enää samanlaista vaikutusta muhun kuin aikaisemmin ehkä oli.
Ja nyt musta tuntuu pahalta. Koska ajattelin noin. Koska nyt mieleen tuli se, kuinka suloinen ja sympaattinen se herra on. Ja tuntuu pahalta ajatella siitä mitään pahaa.

Vittu mä olen sekaisin. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. Ehkä ihan hyvä, että opinnot alkaa ja joudun lähtemään täältä hetkeksi. Saan ainakin muuta ajateltavaa. Ja mistä sitä tietää, toivon mukaan tää vuosi menee paremmin kuin edellinen, ja jopa saavutan tavoitteeni.

Poikkeuksellista

En olisi uskonut sitä itsestäni. Uskalsin kokeilla jotain uutta, nähdä jonkun randomin ja nussia.

Onpa tästä nyt vaikeaa lähteä kirjoittamaan. Eilen päässä pyöri monta ajatusta ja asiaa, joista halusin kirjoittaa, mutta jostain syystä ne ovat karanneet jonnekin. No, yritän kuitenkin.

Käden kulku selkää pitkin, tykkään. Hissimatka, mmm. Piti käydä vessassa siistiytymässä.. Matkalla määränpäähän oli vaikeaa olla virnuilematta. Jännitys oli päällä vielä siinäkin vaiheessa, mutta kyseessä oli hyvä jännitys. Joskin se karsi mun juttelutaidot melko vähäisiksi. Ja milloinkohan päihitän jännitykseni niin hyvin, ettei suu olisi aina rutikuiva? Huikka viiniä auttoi hetkellisesti. Pakko sanoa, että jännitin niin pitkään, kunnes tunsin kielen klitallani. Ja sormet pillussa. Ja pepussa. Siinä vaiheessa oli aika hurjat fiilikset. Miten kukaan voi keskittyä työskentelemään niin monen eri asian kimpussa? Tuntui mielettömän hyvältä, kun joka paikka on täynnä ja kieli kiusaa klittaa. Varsinkin pillussa seilaavat sormet sai mut tärisemään. Hyvässä kulmassa, sopivalla voimalla, tarpeeksi "paksusti" eli sopiva määrä sormia. Vaikkakin pahamaineinen G-piste tais jäädä löytymättä. Pelkäsin kaatavani hyllyn, jonka alareunaa puristin rystyset valkoisina, tai pudottavani kansiot toiselta hyllyltä, jonka reunaan tuin jalkaani. Entäs se itse nussiminen? Vähän oli hakemista asennossa, musta tuntuu että mä olen jotenkin oudon mallinen. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Käännös ympäri, asento löytyi paremmin. Ai saatana kun tuntui hyvälle. Miksei miehet yleensä uskalla (vai pysty?) panemaan niin voimalla? Mulle se nähtävästi toimii. Peppuun siirryttäessä jännitin taas, jos nyt kehtaan sanoa niin sotkuisuuden pelosta. Tuntui kuitenkin hyvälle, riettaalle ;). Paras peppupano tähän mennessä. To be fair, kyseessä oli kuitenkin vasta toinen kokemus, ja ensimmäinen oli kyllä tosi surkea sähellys. Ai, nyt mä sain sen kuulostamaan siltä, ettei olis vaadittu paljoakaan. No, ei oliskaan, mutta sain kyllä enemmän ;).

Matka takaisin meni melko hiljaisesti. Mielessä pörräsi tuhat ja sata asiaa, mutta en saanut mitään puheeksi asti. Epävarmuus. Lopuksi hieman vapautuneempaa. Oliko se toinenkin epävarma? Ei pitäisi olla. Tai no, jos olisikin niin mulla ainakin oli kyllä hauskaa. Jälkikäteen vaan kritisoin itseäni, olin aika törkeän passiivinen. En antanut omaa panostani, edes yrittänyt. Ja soimaan itseäni siitä. Mutta luulen, että se on yhteydessä siihen mun jännittämiseen ja epävarmuuteen. Opittavaa riittää..

Tuntuu, että jotain jäi vielä kirjoittamatta, pohtimatta. Mutta kun ei nyt tule mieleen. Ehkä myöhemmin.

Suuntasin suoraan E:n ja H:n residenssiin, ja koko matkan ajattelin mitä muut ihmiset ajattelee, näkeekö ne että oon vasta hetki sitten saanut kalua peppuuni.. Olin myös varma, että puuhat saattoi haistaa musta x). H:n ilme oli näkemisen arvoinen, kun pyysin päästä käyttämään suihkua. P:kin oli kylässä, neidit nautiskelivat juomiaan olohuoneessa, ja kun itse olin valmis suihkusta, sain valkoviinilasin käteeni. Jakkaralle istuessani totesin itsekseni, että huomenna taitaa sattua. En meinannut saada nostettua vasenta jalkaani, koska teki kipeää. Sen siitä saa kun levittää jalkojaan ja/tai polvillaan ottaa kalua voimalla tussuunsa.. Ja joo, saattaa pari lihasta olla hellänä nyt. Istuttiin iltaa siinä, kunnes viini loppui ja päätettiin suunnata Paikalliseen. Ei siellä paljon ketään ollut. Hymykuoppamies tosin ilmaantui joskus älyttömän myöhään. Hyvän näköisenä ruutupaidassaan. Kahdelta H ja P lähti, niiden piti käydä jostain ostamassa jäätelöä ja tupakkaa. Join oman lasini loppuun ja lähdin itsekin. Pysäkille päästyäni saan odottaa bussia melkein 20 minuuttia - vain jotta voisin todeta ettei bussikortissa ole tarpeeksi arvoa eikä lompakosta löydy käteistä. No just, eipä mennä sitten sillä bussilla. Onneksi siinä ihan vieressä oli automaatti, ja sain nostettua rahaa. Viereisessä kebab-paikassa kävin ostamassa kokiksen, jotta sain rikottua setelin ettei seuraavan bussin kuski ala nillittää että on liian iso seteli. Varttia vaille neljä vihdoin kotona.

Tälleen irrallisena pohdintana, toivon ettei kukaan mun kavereista törmää tähän blogiin, koska mut tunnistaa tästä luultavasti melkoisen helposti. No, se riski on vaan otettava, jos haluaa kirjoittaa "salaista julkista" blogia aiheista, joista ei voi puhua kavereidensa kanssa, ainakaan kasvotusten. Jotenkinhan ne on kuitenkin käsiteltävä. Mä en osaa pitää asioita sisälläni, ne on saatava ulos vaikka sitten kirjallisessa muodossa.

Edit.
Bits and pieces.
Voimakas koko kehon halaus. Kuin yrittäisi omia, tuntea kaiken kerralla. Sängen karheus huulilla. Ja kuinka outoa maistaa itsensä toisen huulilta.

Kyllä mulla nyt siltikin on epävarma fiilis. Mutta kun ei voi sanoa ääneen (tai edes kirjoittaa). Se olisi liian henkilökohtainen, liian voimakas ajatus julki tuotavaksi. Sen ymmärtäisi kuitenkin väärällä tavalla, koska merkityksiä on monia. Ja se sattuu.

22

"Live a little!" They say.
"I don't mind if I do", I reply.

Nyt sitten yritän murtaa omia muurejani, tehdä jotain poikkeuksellista, elää vähän. Jännitystila vaan on aivan jäätävä. Käsin kosketeltava. Eilisestä muuttoajosta jumiutuneet hartiat tuntuu olevan kahta kauheammin jumissa. Ehkä tää tästä. Tosin pahoin pelkään, että olo vielä pahenee ennen kuin helpottaa.

Nyt suunnaksi M:n residenssi, nähdäänkin jo nyt päivällä niin on paremmin aikaa. Ja lainaan suihkua. Pitänee napata höylä mukaan...

Voi paska, mitä mä olen oikein tekemässä?

18

Eilinen morkkis karistettiin sillä, että sipaisin ripsiini väriä, pinnitin tukkani kiinni ja hyppäsin bussiin. Bussista laitoin viestiä H:lle, että lähteekö limpparille Paikalliseen. Joo tiedän, mä asun siellä nykyään... No, näin H:n siellä ja olo parani. Jonkin ajan päästä tulee myös Ta. Ja sitten vähän eteenpäin, ja H lähtee. Jään Ta:n kanssa juttelemaan. Ja voihan vitamiini millaista lähestymistä! Ollaan me joskus aikaisemminkin jonkin verran juteltu, mutta nyt päästiin jo henkilökohtaisuuksiin. Ja mulla oli aivan älyttömän hauskaa. Jotenkin hassua, että jo kaksi neitiä tuolta samasta paikasta on lähentynyt tässä kahden viikon sisällä näin paljon. Ei prkl tätä mun suomea, siis että minä oon lähentynyt heidän kanssaan. Tykkään. Koska molemmat on hirveen mukavia ihmisiä, varsinkin Ta. Tekisi mieli rutistaa.

Tänään pitäisi alkaa peuhaamaan muuttotavaroiden parissa.. Ei kiinnostaisi tippaakaan. Mutta jos aion ajaa kamat opiskelukaupunkiin perjantaina, niin pakkohan niitä on möyhätä. Ajattelin olla niinkin hullu, että lähden niin aikaisin kuin vain pystyn, puran kamat ja lähden saman tien takaisin. Se on aika tappoa, koska paikat puutuu pahasti kun ajaa niin pitkään yhden päivän aikana. Mutta mä en ole vielä valmis jäämään sinne yöksi. Tai lähinnä en ole valmis olemaan yötä pois Helsingistä. Joo en tiedä, en osaa itsekään sanoa enää, että mistä nää johtuu. Katsotaan kuinka pahasti ensi viikolla hajoillaan.. Sunnuntaina suunta vähän pysyvämmin.

Entä jos ihan nopeasti vilkaisen Redtuben tarjontaa... Sen jälkeen sitten isken muuttolaatikoiden kimppuun.

Edit. 13.32.
En katsonut tarjontaa, mutta äsken taas puolivahingossa kiihotuin kun leikin sängellä :D. Kuulostaa varmaan ihan oudolta, mutta kun se tuntuu niin hauskalta sormenpäissä. Ja.. Vau. Saanko kiihottua itseni kuulemisesta? Saan tai en, kuulostin hyvältä joka tapauksessa ;).

17

Lie mistä johtuu, mutta musta tuntuu koko ajan pahalta. Tai jotenkin epämiellyttävältä. Kai se on sitä morkkista vaan. Mutta alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Nyt olisi taas ollut päivällä mahdollisuus vähän leikkiä, kun työmiehet ei (vieläkään) pääse jatkamaan. Mutta ei. Ei tehnyt mieli. Vielähän sitä ehtis ennen kuin populaa tulee kotiin, mutta...

Sellainen olo, että tarvitsisin kipeästi vain selänsilittelyä. Että saisin maata jonkun kyljessä, ihossa kiinni, kuunnella hengitystä, tuntea käden selässä. Lämmittävän, hellän käden, joka kulkee hitaasti ihoa pitkin, tehden kaarteita ja kiemuroita. Sivellen hiuksia, nostaen ihon kananlihalle. Ja pehmeät huulet otsalla, poskella, olkapäällä, kaulalla.. Polven painautumassa jalkojen väliin, erottaen ne ja tehden tilaa reidelle, kädelle. Sormille, jotka sivelee sisäreisiä, häpykumpua, hamuaa huulia kiusaten, saaden hengityksen tihenemään. Sormet hakeutumassa syvemmälle, tunnustellen lämmintä, kosteaa, liukasta tietään sisään. Hellästi liukumassa sisään, ulos, sisään, tunnustellen. Mmmm, anna jo...

16

Mulla taitaa olla morkkis. Aika vittumainen sellainen. Kaikki tuntuu pahalta.

Oli tosiaan tarkoitus eilen mennä H:n kanssa ravintolapäiväilemään, mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Lauantaina menin niille, hörpin valkoviiniä, omin sanoin halusin mielelläni riipaista kovan kännin. Fiksua eli ei. Siirryttiin Paikalliseen, jossa ei ollut ketään. Ainakaan aluksi. Lopulta sinne saapui Ta ja A, ja kun käytiin tupakalla, ohi viipotti hymykuoppamies jonkun kauniin naisen kanssa. Enkä luonnollisestikaan voinut olla ajattelematta jossain mieleni sopukassa, että tänään ei ainakaan sitä herraa katsella sillä silmällä jos vielä samaan paikkaan eksytään. Ilta eskaloitui siihen, että lähdettiin jatkamaan iltaa Ta:n luo. Tää oli ehkä vähän hasardi veto. Mutta eihän sitä siinä vaiheessa iltaa ajatellut. Parvekkeen alta kulki kaksi nuorta herraa ja puhuivat itsensä sisään. Ihme jamppoja, varsin hauskoja ja harmittomia. Toinen oli raivostuttavan filosofinen ja toinen kertoi trippailuistaan LSD:n kanssa ja kuinka oli käynyt keskustelua oman persereikänsä kanssa. Juu. Aivan.
Ilta jatkuu, ja jossain vaiheessa joku taas huhuilee parvekkeen alla - hymykuoppamies. Kävin päästämässä sen sisään ja utelin mihin se ihana nainen on unohtunut. "Se oli vaan mun työkaveri. Käytiin städärissä ja nyt mä oon tässä ku menin sattumalta ohi." Työkaveri, joo. Panisin. Onnistuin myös udella mitä se saikka J:n kanssa oli, ja sain kuullakin jotain. Hah, en ala sitä tässä enempää levittämään. Mua todellakin hävettää, hävettää kuinka humalassa mä olin. Niin jäätävä känni, etten olisi ikinä itsestäni uskonut. Ja tämän kännin takia sain päähäni, että lähdenpä hymykuoppamiehen perään kun se lähti. Siinä oli aikaisemmin ollut yksi keskustelu (tai pikemminkin väittely), jota näin fiksuksi jatkaa. Ei hyvä. En suosittele. Muistan vain inttäneeni, että miksei se mies usko, ja mihin se sen ihanan naisen oli jättänyt. Vastaukseksi tuli vaan, että se oli duunikaveri, mutta kun tarpeeksi intin ja olin uskomattoman ärsyttävä, tarina muuttui siten, että nainen makaa hymykuoppamiehen sängyllä, ja sinne on herrakin matkalla. Jossain mieleni sopukoissa kyllä tajusin, että juttu tuskin totta oli, mutta muuten vaan hoin "Hyvä! Nyt menet ja panet sitä." Hymykuoppamies kurvasi omalle kadulleen ja mä jatkoin eteenpäin, tavoitteena suunnata Pasilan asemalle ja löytää taksitolppa. Lähempänä asemaa alan kaivella laukkua, että milläs sitä soittais taksin. No ei vissiin millään, kun puhelin jäi Ta:n luo. Kirosanat ilmassa sihisten painelin takaisin - tässä vaiheessa huomasin viimeistään itsekin kuinka humalassa olinkaan, ja mua hävettää. Hävettää. Hetken aikaa huhuilin parvekkeen alla, mutta ei ne suljetun oven läpi kuulleet. Kävelin talon toiselle puolelle rapun ovelle, ja kiitos Jeesus ne kaksi hölmöä jamppaa istuivat vielä siinä. Ja kiitos Jeesus vielä toisenkin kerran kun Ta oli antanut toiselle jampoista käyntikorttinsa, josta saatiin numero johon soittaa. Lopulta jamppa sai näppäiltyä numeron oikein, ja soitti Ta:n pelastamaan mut. Sain puhelimeni ja sain myös majapaikan sohvalta. Viimeiset vieraat viskattiin pihalle, ja nukahdin (sammuin) saman tien kun pääni osui tyynyyn.
Vähän reilut neljä tuntia myöhemmin säpsähdän hereille ja vilkaisen kelloa, 10.30. Pyörrytti ja päätä särki, vatsassa tuntui pahalta. Loistava päivä siis tiedossa. Vielä hetken makoilen ja samalla mietin mitä mun hameelle on käynyt kun se ei ole mun päällä enää. Löysin sen lattialta. Lopulta punnersin itseni ylös, keräsin kamani, kampasin naamani ja puin päälle. Olisin jättänyt Ta:lle lapun, jos olisin löytänyt paperia. Hyppäsin ratikkaan ja yritin olla normaalisti. Kaikillehan se aivan ilmiselvää oli, että kammottava krapula on päällä. Pääsin Hakaniemeen ja jäin odottamaan bussia. Sitten oksensin. *facepalm* Hakaniemen torille. Minä. Ei ole saatana todellista. Melkein tuli äitiä ikävä. Oksentamisen jatkuessa mietin, että mitenköhän ehdin siihen bussiin, ettei tarvitsisi seuraavaa odottaa. Onneksi laukusta löytyi nenäliinoja, jotta sain siistittyä naamani, ja vesipullo että sain myös huuhdottua suuni. Purkka nassuun, ja huidoin bussin pysähdyksiin. Kotiin päästyäni ensimmäisenä hampaiden pesulle, vaikka se sama tuhkakumppi-ja-tulikos-nuoltua-myös-kaikki-alueen-koirankuset-talojen-nurkista-maku ei mihinkään kadonnutkaan. Vaatteet myös vaihtoon, ja vesipullo kainalossa sänkyyn. Taisin viideksi minuutiksi torkahtaakin. Jonkin ajan päästä H pistää viestiä, että kykenenkö liikkumaan niille päin. Joo, ei täs mitään... Pääsin hengissä perille ja sain nauttia raikkaasta suihkusta. Sitten suunnattiinkin pizzalle Ta:n kanssa. Hieman ehkä levottomia tyttöjä, ja kauhee hekotus illan tapahtumista. Suunnattiin myös Paikalliseen koomaamaan, herra tiskin toisella puolella vaan nauroi partaansa kun näki meidän kömpivän ovesta sisään. "Kohta on koko kööri taas kasassa - saisko olla tasottavat?"

Päivä, josta muuten olisi tullut helvetillinen kärsimys, muuttuikin varsin hyväksi kun vaan pääsi liikkeelle ja tasavertaiseen seuraan. Välillä kävin näkemässä yhtä kaveria, mutta illemmasti suuntasin vielä H:n luo hakemaan juhannuksena jääneen kylmälaukun ja viltin. Piipahdin vielä Paikalliseen vessassa käymään, ja näin hymykuoppamiehen tiskin päässä. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Mua samaan aikaan hävetti ja suututti. Suututti siksi, että tunsin jollain naurettavalla tavalla naiseuteni loukatuksi. Perusteetonta. Ehkä se vaan oli sen verran poikkeuksellista multa lähteä herran perään sillä tavalla, sen nimittäin voisi lukea myös joksikin säälittäväksi iskuyritykseksi vaikka en sitä sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ja kun herra (varmaan ihan oikeutetusti, olin nimittäin todella raivostuttava) heittäytyi hieman töykeäksi loppua kohden, kaiketi siitä jäi vähän paska fiilis. En tarkoituksella halua loukata tai ärsyttää ketään, mutta toisaalta ei tarvitsisi olla niin töykeäkään.
Ja kun näin herran siellä tiskin päässä, fiilikset oli kovin ristiriitaiset. Kävin vessassa ja kaivoin aikataulukirjan esiin. Jotain herra siihen kommentoi, että käytä sitä älypuhelintas, nopeammin kai sillä selvittää milloin busseja menee. Ahaa, herra on taas humalassa. A:kin oli siinä ja jotain kuittaili, ja totesin ettei vissiin olisi pitänyt tulla kun mulle vaan vittuillaan. Jätin pojille pikkuaskin salmiakkia - ja jouduin jumalauta sanomaan, että nyt unohtui se joku sana siitä lopusta, alkaa k:lla ja loppuu s:ään. Mitään käytöstapoja.

Katsoinko ehkä kerran hymykuoppamiestä silmiin. Enempää en pystynyt. Ja tästä lähtien en halua miettiä enää hetkeäkään sitä miestä. Mä olen aivan saatanan täynnä sitä, että tunnen itseni idiootiksi koska pyöritän sen naamataulua mielessäni. Joku helvetin juoppo, kyllähän niitä riittää. Ja yhtäkään en itselleni ottaisi.

15

Voi elämä. Kuinka tyhmä ihminen osaa olla? tai kuinka tyhmäksi - ja rumaksi - ihminen osaa itsensä tuntea?

Vali vali ja uli uli, meinasin tästä jo yöllä puhelimen netillä kirjoittaa, mutta onneksi se ei oikein tykännyt tehdä yhteistyötä. Ja mitähän kamalaa eilen sitten tapahtui? NO EI MITÄÄN. Sehän se tässä ehkä eniten vituttaakin. No, sellaista tapahtui, että menin H:n ja E:n seurueen mukana Stone'siin, join yhden ison lasin viiniä ja päätin että ei, mä en nyt ole tarpeeksi sosiaalinen ollakseni tässä porukassa. En tiedä mikä siinä taas niin ahdistavaa oli, mutta mulla ei ollut hetkeäkään hauskaa, en osannut rentoutua. Lopulta päätin hipsiä pois. Ja ilman mitään suunnitelmaa päädyin ratikkapysäkille ja hurautin Paikalliseen. Sieltä löytyi sentään Ta, A ja T (voi jeesus näitä mun nimikoodeja, näyttääkin ihan typerältä). Tiskin taakse ilmestyi vielä Ee, ja myöhemmin illasta sankarimme J ja hymykuoppamies. Mulla oli hauskempaa kuin Stone'sissa, mutta ilta ikäänkuin kuivui kasaan. Ensin karkasi A (liian kännissä), sitten hymykuoppamies (vähän oudolla ryminällä), sitten J sai houkuttelevia tekstiviestejä joltain mimmiltä ja lähti sen luo keskustelemaan suuseksistä (hänen omin sanoin) ja lopulta Ta ja T lähti samaa matkaa. Vielä ennen lähtöä, kun "ruikutin" jääväni yksin, T kietoi kätensä mun ympärille - ja huomasin ettei se aiheuttanut mulle mitään. Mitään. Mutta silti mielen perukoilla kävi ajatus, että ei kai Ta olisi niin humalassa, että veisi T:n luokseen, kun niin samaan aikaan lähtivät. On se ihanaa olla nainen ja täysin irrationaalinen kaikissa johtopäätöksissään. Mä en jaksa hetkeäkään uskoa, että Ta olis niin tyhmä, varsinkin kun se vasta tuntia kahta aiemmin oli selittänyt kuinka sille tulee ihan teinifiilis ja perhosia vatsaan yhdestä toisesta herrasta. Olisinko mä sitten hieman kuitenkin mustasukkainen tai kateellinen tai jotenkin vastaavasti loukkaantunut - täysin ilman hyvää syytä, tottakai - koska T ei jäänyt siihen mua kiusaamaan vaikka tajusi kyllä, ettei mulla jää siihen mitään muuta seuraa kuin Ee tiskin toisella puolella. Luultavasti just jotain tällästä, koska onhan se nyt täysin naurettavaa ja siksi ihan omiaan mulle. Hah. Sitten sain vielä kaiken päätteeksi maailman järkevimmän ajatuksen pistää hymykuoppamiehelle fb-viestiä ja kysyä onko kaikki ihan ok kun lähti niin rytinällä, jotenkin suuttuneen oloisena. Voi hitto kun niitä viestejä ei voi poistaa, nyt on vaan idiootti fiilis.

Tänään ei pitäisi kamalasti lähteä riehumaan, kun huomenna on taas Ravintolapäivä. Suunnataan H:n kanssa liikenteeseen, pitänee varautua tyhjällä vatsalla. Toukokuun Ravintolapäivänä löytyi kyllä kaikkea aivan hiton hyvää. Tsekkaa täältä, mitä huomenna on tarjolla. Mutta saattaa olla, että tissuttelen hieman valkoviintä itsekseni - ja sitten saan jotain järkevää päähäni ja päädyn Paikalliseen. Ttu oon tylsä.

Ehkä ilta tuntui paskalta siksi, että mulla oli pitkästä aikaa kunnon vaatekriisi. Mikään ei toiminut. Olisin halunnut laittaa hameen päälle, mutta ei, kaikki näyttää hirveältä. Olisin halunnut laittaa toiset housut, mutta ei, kun ei ole niihin sopivaa vyötä jotta housut pysyisivät ylhäällä (liian pienet vyölenkit eikä ole tarpeeksi kapeaa vyötä). Jouduin lopulta sukeltamaan housuihin, joita en ole aikaisemmin käyttänyt, jotka ei aivan istu että olis mukava olo ja jotka oli vaan niin tylsän väriset että yhyy. Ja paidaksi päätyi se yksi ja sama mikä mulla on AINA. Joka helvetin kerta. Ja nyt se oli jo ainakin kerran käytetty ja olin ihan varma, että haisen hieltä koko illan. Mutta oli mulla edes hetken verran hyvä fiilis vaatteista, bussipysäkillä, kun perse oli niin tiukkana ;D. Jos ei se yhden yhtää katsetta kääntänyt, mun pitäisi ryhtyä nunnaksi.

14

Perjantai. Saa nähdä mitä tämä viikonloppu tuo tullessaan. Toivottavasti jotain mielenkiintoista ;). Ja aion olla paikalla, uskaltaa, mennä, tehdä. Ai kiesus, mikä mua vaivaa, tekisi mieli mennä tanssimaan. Riehua ja riekkua koko yö. Ei ole mun tapaista. Ainakaan toi tanssiminen ja riehuminen. Yleensä olen aika kiltisti. Mitä nyt kännissä, ja menossa koko yön jos tilaisuus tarjoutuu. Esimerkkinä se viime perjantai-illan jatkomeininki. Ai muna mulla oli hauskaa.

Mulla on sellainen olo, että nyt jos sattuisi ja tapahtuisi, niin olisin tavallista rohkeammin menossa.

Ennen kuin voi lähteä riehumaan ja riekkumaan, pitäisi suunnata siskon luo suihkuun. Ja haluaisin venyttää sitä mahdollisimman myöhälle, koska tuolla on taas lämmin ja mua vituttaa kun tuntuu että oon jo alkuillasta valmis menemään uudestaan suihkuun. Ellen sitten voisi mennä vasta H:n luona. Oletuksena, että me nähdään tänään. Niin puhuttiin, mutta vielä ei olla mitään sen tarkemmin sovittu. Joo, mutta se suihku. Pitäisi sheivatakin. Sääret ja tussu. No, jälkimmäisellä ei olisi niin ehdoton kiire, mutta olis kivampi fiilis lähteä viikonloppuun sileällä tussulla, joka on valmis seikkailemaan ;).

Juteltiin muuten T:n kanssa naamakirjassa eilen. Se herra kommentoi taas puolivitsillä sellaista, että mun pitäis nyt mennä sinne sen luo tekemään ruokaa / juomaan shotteja / mitä nyt mieleen tulee. En ollut menossa, mutta mua ärsyttää suunnattomasti, että se mies ehdottelee tuollaisia kun yleisellä tasolla olisin jo menossa. Imartelevaa, ja siksikin vielä vähän ärsyttävämpää. Kun se mies vaan olisi joku toinen! Tai vaikka olisikin hän itse, niin ei olisi niin ärsyttävä. Tai voisi ottaa mahdolliset tapahtumat vaan kaveripohjalta siinä suhteessa, että jos nyt vaikkapa joisin itseni hieman humalaan ja päätyisin nussimaan sen kanssa, niin että siitä ei sitten jatkossa kaiveltais mitään henkilökohtaista, kahdenkeskistä vitsiä tai viittailuja siihen, kuin myös se ihossa roikkuminen saisi jäädä kokonaan pois. Mutta eihän se varmasti menisi niin. Olen ihan varma, että herrä sitten kuitenkin kuvittelisi jotain enemmän, tai ainakin haluaisi jotain enemmän. Ja siitä eteenpäin en voisi käydä Paikallisessa, sillä jos herra on siellä niin en pääse siitä eroon enää millään. Paitsi ehkä loukkaamalla verisesti sanomalla jotain törkeää ja ilkeää. Ja mä en todellakaan haluaisi tehdä niin. Mä en ole sellainen.

Mistä mä tiedän, haluaisiko se mies sitten kuitenkaan mitään kummempaa? No, enhän mä tiedäkään, mutta sen perusteella miten asiat on tähän mennessä kulkeneet, voin vähän arvata jotain sen suuntaista. Hitto kun vois vaan antaa sen herran olla, eikä kiinnittää siihen enää mitään huomiota.

11

Mmmmh, aamupäivällä bussissa istuessa ylitseni pyyhkäisi yllättäen - no, muuta sanaa en keksi kuin väristyksiä. En enää muistaa mikä ne aiheutti tarkalleen, mutta tuhmia mielikuvia asiaan liittyi aivan varmasti ;). Tunteeseen yhdistyi myös yhtäkkinen tyytyväisyys omaan naiseuteen. Voiko näin sanoa? Siis onko se suomea? Se ja sama, tarkoituksena oli kuitenkin postata silloisia ajatuksia, mutta enhän mä nyt enää illalla muista, kun niitä pääsisi kirjoittamaan. Ärsyttävää.

Eilen päädyin lähtemään Paikalliseen. H ja E seisoivat ulkona tupakalla kun saavuin. Tuntuu että H olisi hieman ehkä loukkaantunut siitä, että omatoimisesti menen sinne enkä aina pyydä hänen seuraansa. Mulla vaan on hyvin usein sellainen olo, että mä olen aina vikisemässä seuraa itselleni ja H on vallassa siitä käykö hänelle vai ei. Naurettavaa, eikä asia kuitenkaan oikeasti ole näin. Sisällä oli muutama tuttu, muuten täysin tyhjää. Ei mene kauaakaan kun T paukkaa paikalle, säikäyttää mut kunnolla nipistämällä kyljestä. Mua ehkä hieman häiritsee T:n vastaavanlaiset tempaukset ja eleet, ne tuntuu jotenkin turhan yksityisiltä.. Ylireagoin vaan taas, ja sopii kysyä miksi asia on mulle niin merkittävä. Olin jotenkin ehkä tyhmä, mutta en osannut suhtautua herraan muuten kuin turhan kylmästi. Kommentoin vain lyhyesti takaisin jos se yritti avata keskustelua ynnä muuta. Ei ehkä kovinkaan reilua, näin niinku yleisesti ystävällisyyden ja hyvien tapojen mukaisesti, mutta mä en voi itselleni mitään. Pitäisi ehkä yrittää kovemmin. En vaan osaa suhtautua siihen kunnolla. Haluaisin kyllä, koska en pidä tästä itsessäni, siis kun en osaa olla ihmisiksi, vaikka en niin kamala ehkä olekaan, siis että muiden mielestä olisin selkeästi erilainen, kylmempi T:tä kohtaan. Vaikkakin on se varmaan nähtävissä jos joku ulkopuolinen pidemmän aikaa observoisi.

Ja saatan ylireagoida - tai lähinnä ylilukea tilannetta, kun T:n yksi kaveri tuli paikalle myös ja istuutui mun viereen tiskin reunalle. Pitkin iltaa kuvittelin nähneeni sen katselemassa mua. Olipa se totta tai ei, jollain tavalla se imarteli vaikka en kaipaakaan huomiota T:n kavereilta. Eipä se mikään muulinperse ollut, mutta ei suuremmin vedonnut muhun. Tosin suuri vaikutus saattoi olla sillä että T oli paikalla. Olin ehkä hieman varpaillani koko ajan. Argh, enough with him already!

En ole sooloillut pitkään aikaan. Ainakaan sillai kunnolla ja antaumuksella. Ei kotona voi, kun on se helvetin remppa menossa ja remppamiehet paikalla. Unless... ;) Tuhma ajatus, jos leikkisi suljetun oven takana sillä aikaa kun miehet työskentelee seinän toisella puolen. Tosin ei siellä ole usein paikalla kuin yksi herra kerrallaan. Vielä tuhmempi ajatus olisi, jos herra kuulisi ja tulisi katsomaan.. Mmmhmm!

Aaa tekis mieli katsoa pornoa.

10

Lainasin H:n suihkua eilen, ja käytiin myös Paikallisessa. J:tä ei tosin näkynyt, liekö liian krapuloissaan tai jotain. Ei se ole kyllä ennenkään estänyt :D. Oma krapula jysähti sitten siinä illalla niskan päälle. Vatsassa tuntui pahalta ja päätäkin särki. Silti jaksoin yli puolen yön siellä notkua (katsottiin olympialaisia, hyvä Ruuskanen!).

Tää päivä vaan kestää ja kestää. Tuntui jo puolilta päivin, että oikeasti kellon pitäisi olla jo kolme, ja nyt kun se on sitä, olen aivan tuskissani. Mulla on tylsää, en jaksa kuunnella noita ihmisiä, haluan vain lähteä johonkin. M:lle ei viitsi vielä soittaa, se miekkonen lähtee tänään ja niillä on varmasti aivan tarpeeksi puuhaa enen sitä.. Plus en tiedä haluaisinko itse nähdä ketään enää samana iltana kun on ensin pitänyt hyvästellä joku tärkeä tyyppi lie kuinka pitkäksi aikaa. Plus vielä sekin, että en välttämättä haluaisi koko iltaa kuunnella yksityiskohtaista selostusta reilun viikon mittaisesta seksimarathonista koska olisin vain ällöttävän kateellinen, ja se ennen pitkää käy myös tylsäksi. H:lle voisi tietenkin soittaa, se tuskin puuhaa mitään ylettömän jännittävää. Mutta en ehkä jaksaisi niidenkään sohvalla löhöillä. Jos kello olisi edes kuusi, voisin lähteä hyvällä tekosyyllä Paikalliseen.

Ei jösses mulla ei ole elämää.. Mitään muuta tekemistä keksi kuin Paikallisessa notkuminen? Ei olisi oikeasti edes varaa, vaikka ei ottaisikaan kuin yhden tai kaksi, mutta kun sielläkin istuu harva se ilta. Eilen en juonut kuin limpparin ja vettä, että ei mulla mitään pakottavaa tarvetta ole aina juoda kun siellä istuu. Ehkä mä vaan haluan jotain mies-seuraa vaikka se noin sanottuna kuulostaakin aivan väärältä. Tarkoitan, että en jaksaisi sitä kaakatusta ja kälätystä, mitä naispuolisten ystävieni kanssa saa käydä läpi (niin kivaa kuin se onkin, mutta tänään en vaan jaksaisi). Mieluummin kuuntelisin poikien hölmöjä juttuja ja nauraisi niille. Plus tuntuu muutenkin hyvältä saada jotain kontaktia toiseen sukupuoleen, muutenkin kuin kalu mielessä. Vähän perspektiiviä.

Satuin lukaisemaan erästä blogia aikaisemmin tänään, ja siitä aiheesta vähän jatkuen pohdiskelen nyt, kuinka suuri merkitys onkaan sillä, millaiset kengät on jalassa. Blogissa oli juttua lähinnä korkkareista, mutta itse tarkoitan muitakin kenkiä. Tennarit on tennarit, mutta kuinka naurettavan naisellinen olo mulle tuleekaan, kun laitan jalkaani "ballerinat" - ne ainoat jotka multa löytyy - ja kävelen niillä kuunnellen kantojen kopsetta. Olen tennari-ihmisiä, ja siksi näinkin naurettavan pienellä asialla on suuri vaikutus. Yksin se, että niistä lähtee kopinaa. Kopina tekee kengät.

9

Uuh. Olipas ilta. E:n ja H:n residenssistä jatkettiin tottakai Paikalliseen. H hyytyi tuntia ennen pilkkua ja ne lähti kotiin. Jäin vielä M:n ja sen miehen kanssa, kunnes heilläkin alkoi olla täysin muut asiat mielessä ;). Hyvät yöt. Jäin Paikalliseen hymykuoppamiehen kaverin (J:n) seuraan ja lupauduin kantoavuksi kun sen kaveri oli nukahtanut tiskin päätyyn ja mies oli tarkoitus viedä J:n luo nukkumaan. Palkkioksi oli kuulemma luvassa viiniä, aivan kuin tarvitsisin enää tippaakaan lisää alkoholia. No, mystisesti kävikin niin, että tämä J:n kaveri teki herätettäessä lievää vastarintaa ja lopulta päätyikin painelemaan jonnekin ties minne yötään viettämään. "Lähetkö sä silti mun luo viinille?" No, mikä jottei, tiskin toisella puolella häärivä Ee (liikaa samalla kirjaimella alkavia kavereita, pitää erotukseksi keksiä lisäkirjaimia) olisi tulossa myös jatkoille.

En yllättynyt ollenkaan, kun matkalla J:n residenssille mies yrittää suudella. Tää oli niin nähtävissä jo joskus alkukeväästä, heti kun olin lähtenyt hymykuoppamiehen matkaan. Niillä kaveruksilla on joku sairaalloinen tarve vongata toistensa naisia/panoja. Anyways, torjun miehen lähestymisyritykset suhteellisen pehmeästi, ja jatketaan matkaa. Tässä vaiheessa en ollut täysin varma mitä halusin tehdä, mutta päätin silti jatkaa sillä linjalla. Päästiin herran talolle ja olohuoneeseen istumaan, "Ei kai haittaa jos tuun tähän sun viereen?" Ja kihnuti kihnun herra nytkytti tuolinsa siten, että sai oikaistua koipensa muhun kiinni, samalla lukiten mut nurkkaan. Saved by the bell, kun Ee soitti olevansa alaovella.

Istuttiin siinä - J taktisesti siirsi tuolinsa kauemmas musta - ja tyhjennettiin pullollinen valkkaria. Keskustelunaiheet oli enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia.. Joskus neljän tai viiden maissa J ilmoittaa menevänsä nukkumaan, "olkaa niin hyvät ja viihtykää, huono isäntä pyytää anteeksi, kaapissa on punkkua jos haluutte". Jatkettiin Ee:n kanssa jutustelua, ja kun (ehkä noin minuutin kuluttua) makuuhuoneesta alkoi kuulua tasaista kuorsausta, vaihdettiin aihe astetta henkilökohtaisemmaksi. Humalatila oli käsinkosketeltava, mutta ehkä juuri siksi me naiset saatiinkin niin hyvin avauduttua. Yllättäen aiheet käsittelivät hyvin pitkälti seksiä, ja nyt en voi oikein edes käsittää kuinka paljon sanoinkaan ääneen. Saattaisi hävettää, ellen olisi kuullut vastapanttina kaikkea yhtä yksityistä. Ee totesi jossain vaiheessa, että mä olen todella haluttava nainen. Menin aivan hämilleni. Kyseessä ei nyt ollut mitään iskuyritystä ynnä muuta, vaan oltiin keskusteltu muun muassa siitä kuinka usein ja minkälaiset ihmiset tulee iskemään ynnä muuta, ja kuinka itse olen epävarma itsestäni, lähinnä ulkonäköseikoista ja kuinka se vaikuttaa kaikkeen. Tuli hyvä olo, kun joku noin yllättäen sanoo jotain tuollaista. Ja myöhemmin Ee vielä totesi, että voisi oikeasti suudella mua kun olen niin ihana. Joo, olenhan mä. No niin no, se nyt oli vain sellainen heitto. Ja tiedän kyllä miltä tää nyt kuulostaa, mutta se ei ole sitä. Se oli sitä, että kaksi naista avautuu toisilleen yksityisistä asioista, jakaa tuntoja ja ajatuksia ja on samalla sivulla asioista.

Jaaaa sitten kello näyttikin aamuseitsemää, ja päätettiin poistua :D. Oltiin tyhjennetty vielä se punkkupullokin, J veteli hirsiä sängyssään. Pitänee ehkä ostaa pullo korvaukseksi. Ja mielessä onkin nyt, että josko utelisi H:lta mahdollisuutta käyttää heidän suihkutilojaan (täällä on remppa, olenko mä maininnut siitä mitään?), voitais samalla hieman nollata eilisiltaa, ja kenties pyörähtäisin Paikallisessa.. Jäi sellainen olo, että olis ihan paikallaan kenties puhua J:lle, kiittää illasta ja pahoitella sitä punkkua :D.

Tää on nyt tällänen täysin turha "mitä tein eilen - minuutti minuutilta" -selostus, mutta oli tarve saada se kirjoitettua.

7

Mmmh olen tänään jotenkin tuhmalla päällä. Vähän väliä mielessä pyörii kiihottavia mielikuvia. Peukalo sivelemässä pillunhuulia, lipsuttelemassa, levittämässä kosteutta klitalle.. Ja ne pehmeät huulet, hieman raollaan, kutsuvina.

Taidan olla hieman puutteessa :D.

Keksin, miksi hymykuoppamies on niin "merkittävä tapahtuma" mulle. Se sai mut tuntemaan itseni naiseksi. Mikään, ei mikään, vakuuta naista omasta naiseudestaan samalla tavalla kuin se, että joku vahvistaa sen omalla roolillaan. Et ole äiti samalla tavalla ilman lasta, joka tekee sinusta äidin. Tosin sama logiikka hieman ehkä ontuu naiseuden kanssa. "Et ole nainen ilman miestä, joka tekee sinusta naisen." Tarkoitan, että mikä paremmin vahvistaisi kuin vastakohdat toisiaan? Mutta kyseinen logiikka sulkee pois naisparit. Enkä todellakaan ole väittämässä, että he eivät voisi tuntea olevansa naisia koska paikalla ei ole miestä.

Omalla kohdallani tarkoitan nyt lähinnä sitä, että mies saa mut tuntemaan oloni naiseksi. Enemmän naiseksi. Saan olla siinä universaalissa roolissa, ja saan vahvistuksen sille vastakohdasta, miehestä. Arjessa voi olla melkein missä roolissa tahansa ilman, että sukupuoli alleviivautuisi yhtä vahvasti. Joskus omaa naiseutta on jopa vaikeaa tunnistaa. Mä todellakin olen nainen, kaikkine ominaisuuksineni.

Ja haluan olla vastakin.

5

Uskaltauduin toisenkin kerran Paikalliseen. Eilen paloi käämi oikein antaumuksella ja oli pakko päästä ulos talosta. Hetken en tiennyt mihin menisin, mutta jalat veivät kuin itsestään bussipysäkille. Bussissa päätin kokeilla onneani, josko siellä joku tuttu olisi. No, olihan siellä, samat naamat tiskin takana kuin edelliselläkin kerralla ja hymykuoppamies kaverinsa J:n kanssa. Käy. Mulla oli melkoisen tyhmiä juttuja taas tälläkin kertaa, mutta kukaan ei nähtävästi kuollut. Kuin varkain huomasin olevani humalassa, jolloin keksin ottaa vielä yhden lisää. Sitten kello sanoikin jo liikaa, ja jouduin turvautumaan taksiin. Ja aamulla heräsin mehevässä krapulassa.

Mun on edelleen vaikeaa olla ajattelematta hymykuoppamiestä tietyllä volyymillä, mutta siitä huolimatta mulla oli todella hauskaa ihan vaan siinä vammaillessa. Muutkin oli vähintään yhtä pirteitä kuin mä, ja oli kotoisa olo. En varmaan vielä pitkään aikaan lakkaa ajattelemasta josko hymykuoppamies osoittaisi vielä kiinnostusta, mutta olen ehkä jo hieman laskeutunut pilvistä. Ei se nyt niin ihmeellistä seksiä ollut (no ei kai kun kännistä sähellystä suurimmaksi osin). Olihan se kivaa ja tuntui hyvältä, mutta paremmalta tuntuisi jos kalu olisi ollut snadisti isompi. Tai jos ne sormet olis olleet hellempiä. Pääasia siinä koko jutussa tais olla se, että se oli niin kamalan helppoa. Niin helppoa ja mutkatonta, ettei tarvinnut jännittää (tai no, jännitin silti, mutta en niin paljoa kuin mitä ehkä tavallisesti). Se oli hauskaa. Hyvässä hengessä.

T:n kanssa ongelma mun kannalta oli siinä, että se koko homma ehti mennä ns. henkisellä tasolla pidemmälle kuin mitä olin ehkä valmis menemään. Liikaa ajatuksia, jotka pörrää mielessä ja vaikuttaa mm. itsevarmuuteen. Ja koska se mies ei pelastanut mua uskomattomalta ujoudeltani ja vaan tehnyt kunnolla aloitetta. Tai no, tekihän se, mä en vaan osannut vastata siihen, koska ne ajatukset oli siinä välissä pilaamassa kaiken mahdollisen kyvyn heittäytyä tilanteeseen ja unohtaa omat epävarmuudet.

Juhannuksen pano oli sinällään hassu, koska ei se mies nyt loppujen lopuksi niin hurjasti mua houkuttanut. Tai no, houkutti, mutta ei niinkään ulkonäöllisin perustein vaikkei se muulinperse ollutkaan. Ja varsin miellyttävä ilmestys, ei siinä mitään ;). Mutta se tilanne vaan meni siihen, ja vaikka ujous meinasikin taas estää mua tekemästä jotain, humalatila hieman vapautti enkä jäätynyt. Ja se tilanne on muutenkin hieman erilainen, koska tiesin koko ajan etten näe sitä tyyppiä enää uudestaan. Ainakaan todennäköisesti. Erilainen fiilis.

Asiasta kukkaruukkuun, huomasin tuijottelevani tänään pääosin naisten perseitä. Miehet ei herättäneet mun huomiota oikein ollenkaan. Yksikin mimmi Tiksin juna-asemalla omisti niin ihanan herkullisen perseen, että olisin halunnut tarrata siitä kiinni :D. Joskaan ne vaaleanpunaiset minishortsit ei oikein pukenu sitä tyttöä näin niinku muuten, mutta se perse oli kuin tarjottimella. Mehukas. Muuta sanaa en keksi kuvaamaan sitä. Aijai, jos mulla olisi yhtä hyvä perse...!

(Kuva: http://i.imgur.com/hynD4.jpg)

4

Hah, uskaltauduin Paikalliseen yksin. Ja vallan hyvä kokemus. Heti ovelta löydän Ta:n tupakalta, sisällä istuu hymykuoppamies kaverinsa J:n kanssa ja tiskin toisella puolellakin on tuttuja naamoja. Istahdin hymykuoppamiehen viereen ja vallan nopeasti käy selväksi, että herra on jo yhden jos toisenkin kupin kumarassa. Aivan kummia juttuja, sellaista showta taas, mua nauratti pelkästään jo sen söpö naama. Hieman saatoin toivoa jotain kommenttia mun asuvalinnastani, olin uskaltautunut ulkoiluttaa "uutta" hamettani, ja henkilölle joka ei niitä juuri koskaan käytä on aina yhtä jännittävää lähteä kokeilemaan sellaisen käyttöä. Hame on jokseenkin tyköistuva ja siksi aiheutti hieman panikointia kun yritin sulokkaasti nousta baarijakkaralle istumaan. Ei tullut kommentteja, mutta toivon saaneeni edes kerran pari silmäykset takapuoleeni ;).

Hymykuoppamies ilmoitti lähtevänsä kotiin, ja mielessäni kävi ajatus että mitähän se herra mahtaa haluta. Joo, hän oli humalassa eikä siksi luultavasti ajatellut mitään ihmeellisyyksiä, mutta vähän aikaa se kyllä haahuili siinä vieressä, "tekemässä lähtöä". Odottaako se tavallaan jotain viestiä, kommenttia tai elettä johonkin suuntaan, jonka mukaan sitten itse toimii tai ei toimi. Toisin sanoen iskee tai ei iske. On taas tosi fiksua multa pohtia moisia, koska olen varmasti aivan väärillä jäljillä ja asian ylenpalttinen mielessä pyörittely ei ainakaan tule pehmentämään iskuja kun niitä jossain vaiheessa kuitenkin tulee. Mutta näin ihan niin ku yleisellä tasolla, mä en oikein koskaan osaa lukea mitään mahdollisia viestejä ihmisiltä, ellei ne viestit ole vähintään yhtä ilmiselviä kuin neonvalokyltti tai isku palleaan. Jos osaisin itse lähettää jotain viestiä, olisiko tilanne useinkin aivan toisenlainen? Mutta kun en osaa, tai ainakin aina tuntuu siltä, että ne omat viestinlähetysyritykset on jotenkin kamalan ilmiselviä ja in-your-face, kun haluaisin niiden olevan hillitympiä. Koska jos olisinkin sitten ihan hakoteillä niin en olisi ehkä aivan niin nolo ja naurettava :D. Kauheeta kun mitään ei voi tehdä ilman että pelkää olevansa järkyttävän naurettava. Toki usein hymyilen ja nauran (niitä on äärettömän vaikeaa olla tekemättä jos itse pidän toisesta ihmisestä, joko ulkonäöllisesti tai muutenkin), kuuntelen ja kommentoin, saatan suunnata kehoni henkilöön päin (jos siis esim istutaan vierekkäin niin mä istun usein keho puoliksi häneen päin, sillai vinossa) ym. ym. Mutta se nyt on sitä ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Joskin se eroaa sitten siitä kuinka käyttäydyn sellaisen ihmisen kohdalla josta en niinkään pidä. Mutta ikävän usein käy myös niin, että jos olen vähän liiankin kiinnostunut jostain henkilöstä, en yhtäkkiä uskallakaan katsoa häneen päin. Pelkään kai, että mun silmistä tai ilmeistä näkee vähän liikaa. Sinällään so what jos näkeekin, eikö se muka olis ihan hyvä? Aika paha kun jo itsekin pidän itseäni naurettavana :D.

Oli muuten todella hauskaa saada illan aikana kaksi piristävää sähköpostia. Yksi kertoi jonkun kommentoineen edelliseen kirjoitukseeni (kiitoksia), joka totta kai aina piristää. Toinen oli kommentti yhteen herkku.nettiin kirjoittamaani tekstiin. Aijai kun alkoi tyttöä hymyilyttää ;). Melkein tekisi mieli vastata, mutta en ehkä kuitenkaan. Oli kuitenkin todella hauskaa saada palautetta siitä, että ainakin joskus olen osannut kirjoittaa (nykyään se taito on jotenkin kärsinyt, ehkäpä liikaa akateemista paskaa?), että "himo aivan tihkuu lukijalle asti". Mmm..

3

Mmm, voisin melkein jäädä vaan kotiin koko illaksi leikkimään pehmeällä ja sileällä pimpsallani... ;)

Mutta ei. En kestä enää hetkeäkään tässä talossa. Vituttaa kun sosiaalinen elämä on mitä on, miinuksella ja pahasti. Siksipä aion nyt rohkaistua ja lähteä Paikalliseen ihan vaan itsekseni. Toivottavasti siellä on edes joku tuttu kasvo, muutenkin kuin tiskin toisella puolella. En aio ilmoittaa asiasta H:lle lainkaan, olkoon siellä jos on tai sitten ei ole. En halua enää kinua siitä seuraa koska vaikutan aivan joltain helvetin nolifelta, jota toki olenkin mutta ei sen tarvitse näkyä niin ilmiselvästi. Eilinen tuntui jo jotenkin niin sellaiselta pakkopullalta, ainakin H:n osalta. Sitä väsytti, ja muutenkin sen koko kehonkieli ja kaikki viestitti ettei sitä oikein nyt huvittaisi. Luultavasti asia ei aivan näin ole, siis että eiköhän se sanoisi ihan suoraan jos ei nyt vaan käy nähdä. Tai siis olisi eilen sanonut. Mutta siis, en nyt halua pyytää sitä yhtään mihinkään koska ne on lähdössä huomenna reissuun eikä voi riekkua koko yötä jossain kuppilassa. Joo, fine. En siis ole pyytämässä sitä mihinkään, olkoon siellä jos on. Eilen neiti tosin sanoi, ettei aio käydä Paikallisessa tänään, mutta mistäs sen tietää mihin päätyy. Enkä mä nyt jaksa moisesta alkaa kaivamaan mitään loukkaantumisen aihetta, ihan tyhmää sellanen. Voisin toki, jos haluaisin kaivamalla kaivaa jotain paskaa jostain, mutta enhän mä nyt niin pikkumainen ole. Haha :D. Mutta siis oikeasti, ei ole mitään ongelmaa. Aion nyt uskaltautua sinne ihan itsekseni. Ainahan sieltä pois pääsee. Ja pääasia on, että pääsen tästä talosta ulos.

Tuntuu että kuihdun ja unohdun neljän seinän sisään jos en yritä jatkuvasti olla jossain menossa, ulkona. Ja hieman alkaa turhauttaa tää itsekseen hyrrääminen, eikä niitä miehiä kotoota löydy. Oltava siis jossain, jossa heitäkin liikkuu. Ei sillä, että lähtisin tosissani metsästämään yhtään ketään. Kunhan tarjoan tilaisuuksia, jotta asioita voi tapahtua.

2

Piipahdettiin eilen Paikalliseen. Tiskin ääressä istui hymykuoppamies. Jonkin ajan päästä herra piipahti meidän pöydän kohdalla ja kertoi olevansa menossa jonnekin kaverinsa luo tai jotain, tarina meni multa vähän ohi kun mielessä pyöri vain "hitto kun se on komee". Sen herran jutut ja olemus ja sen sellaiset on aina jotenkin hauskoja. Kuinka säälittävää on nyt sanoa tämä ääneen...? No, here goes nothing. Mä mielelläni istuisin sen herran seurassa useammin, ihan vaan siksi että se on hauskaa seuraa. Plussana toki hyvä ulkonäkö ja muut mukavuudet ;). Mutta mua ärsyttää aika helvetisti, että olen jatkuvasti hieman sekaisin siitä miehestä. En ehkä käyttäisi termiä "olla ihastunut", se ei nyt tunnu ihan siltä. Mutta olen kiinnostunut siitä, se vetää mua puoleensa, saa mut muistelemaan sen ihoa mun sormien alla.. Tää mies on jäänyt mun päähän varmaan yhtä pahasti kuin se eka pano. Eka kerta on tietty aina merkittävä, oli se hyvä kokemus tai ei. Mutta koska se on ensimmäinen laatuaan, jättää se jälkeensä aivan omanlaisensa merkin. Sitä vatvoo ja kertaa ja muistelee ja pohtii pitkään. Ja koska ennen hymykuoppamiestä mulla oli takana *huokaus* hyvin pitkä kuiva kausi, se tuntui taas jotenkin merkittävällä tavalla erilaiselta. Ja se jäi päähän, sitä vatvotaan edelleen. Sillä oli muhun merkittävä vaikutus, vaikka se ei toiselle osapuolelle ollutkaan. Enkä haluaisi sotkea siihen mitään helvetin draamaa enkä muutenkaan rakentaa mitään asetelmia, mutta minnekös pääset omasta päästäsi pakoon? En rakentele asetelmia enkä hae draamaa, mutta kun tarkastelen tapahtumia omasta näkökulmastani, alleviivautuu siinä automaattisesti se yksipuolinen näkökulma. Enhän mä mitenkään pystyisi näkemään asiaa hymykuoppamiehen näkökulmasta. Enkä kyllä haluaisikaan.

Jokin feministinen näkemys nostaa nyt rumaa päätään kun sanon, että olen hieman ehkä kiitollinen hymykuoppamiehelle. Helpottaisiko jos sanoisin olevani kiitollinen pikemminkin tapahtumalle kuin tietylle henkilölle? Olen kiitollinen, että se koko homma tapahtui vaikka sen ajankohta saattoi olla hieman kyseenalainen ja sillä oli varmasti valtava vaikutus koko kevään fiiliksiin, myrskyihin. Mutta vaikka sain pääni siitä sekaisin, se myös avasi mua jollain tapaa. Uskaltaudun enemmän nyt, koska sain hieman itseluottamusta. Tai jotain.

Mua hieman pelottaa, sillä mielessä on jo pidemmän aikaa harhaillut ajatuksia siitä, että pitäisikö mun tehdä jotain T:n suhteen. Yritän koko ajan muistuttaa itselleni, ettei se mies ole "mun juttuni", en halua sekaantua siihen enempää. Mutta sitten muistan ne sormet, kuinka hyvältä se tuntui.. Ja mua häiritsee etten nussinut sen kanssa. Siis kunnolla. Ja vaikka teki hyvää, en kuitenkaan lauennut, koska klitta ei tykkää sellasesta hierovasta kosketuksesta, se alkaa hyvin nopeasti tuntua enemmän pahalta kuin kiihottavalta. Mua häiritsee suunnattomasti, etten toiminut siinä tilanteessa, hamunnut sen boxereihin.. Olis ollut täydellinen tilaisuus, mutta ei. En edes tiedä miksi en toiminut. Olen asiaa pyörittänyt mielessä lukemattomia kertoja, mikä vain lisää ärsytystä.

Kamalaa kun joutuu kieltämään itseltään jotain sellaista mitä haluaisi. Mutta koska seuraukset olis varmasti ei-toivottuja, on pakko vaan purra hammasta. Jospa tilanne pelastuisi jollain väliintulolla :D. Täytynee pitää silmät auki. Ja opiskelujen alkaessa sitten kans heittäytyä mukaan vaikka kuinka tuntuisi vaikealta leikkiä sosiaalista olentoa.

Kokeilumielessä

Päätin kokeilla pitkästä aikaa bloggerin käyttöä, ja pystytin täsmälleen samannimisen blogin kuin mikä löytyy jo vuodatus.netistä. Sama mimmi, samat löpinät, kunhan testailen tätä sivustoa. Hakee paikkaansa vielä vallan suuresti, enkä tiedä lähdenkö tätä käyttämään kovinkaan aktiivisesti. Kun kirjoitan vuodatukseen, kopioin tekstin tänne ja vice versa, eli hetken aikaa ainakin nämä kaksi blogia kävelevät käsi kädessä. Älytöntä säätämistä, I know, mutta mennään nyt näillä :D.