3

Mmm, voisin melkein jäädä vaan kotiin koko illaksi leikkimään pehmeällä ja sileällä pimpsallani... ;)

Mutta ei. En kestä enää hetkeäkään tässä talossa. Vituttaa kun sosiaalinen elämä on mitä on, miinuksella ja pahasti. Siksipä aion nyt rohkaistua ja lähteä Paikalliseen ihan vaan itsekseni. Toivottavasti siellä on edes joku tuttu kasvo, muutenkin kuin tiskin toisella puolella. En aio ilmoittaa asiasta H:lle lainkaan, olkoon siellä jos on tai sitten ei ole. En halua enää kinua siitä seuraa koska vaikutan aivan joltain helvetin nolifelta, jota toki olenkin mutta ei sen tarvitse näkyä niin ilmiselvästi. Eilinen tuntui jo jotenkin niin sellaiselta pakkopullalta, ainakin H:n osalta. Sitä väsytti, ja muutenkin sen koko kehonkieli ja kaikki viestitti ettei sitä oikein nyt huvittaisi. Luultavasti asia ei aivan näin ole, siis että eiköhän se sanoisi ihan suoraan jos ei nyt vaan käy nähdä. Tai siis olisi eilen sanonut. Mutta siis, en nyt halua pyytää sitä yhtään mihinkään koska ne on lähdössä huomenna reissuun eikä voi riekkua koko yötä jossain kuppilassa. Joo, fine. En siis ole pyytämässä sitä mihinkään, olkoon siellä jos on. Eilen neiti tosin sanoi, ettei aio käydä Paikallisessa tänään, mutta mistäs sen tietää mihin päätyy. Enkä mä nyt jaksa moisesta alkaa kaivamaan mitään loukkaantumisen aihetta, ihan tyhmää sellanen. Voisin toki, jos haluaisin kaivamalla kaivaa jotain paskaa jostain, mutta enhän mä nyt niin pikkumainen ole. Haha :D. Mutta siis oikeasti, ei ole mitään ongelmaa. Aion nyt uskaltautua sinne ihan itsekseni. Ainahan sieltä pois pääsee. Ja pääasia on, että pääsen tästä talosta ulos.

Tuntuu että kuihdun ja unohdun neljän seinän sisään jos en yritä jatkuvasti olla jossain menossa, ulkona. Ja hieman alkaa turhauttaa tää itsekseen hyrrääminen, eikä niitä miehiä kotoota löydy. Oltava siis jossain, jossa heitäkin liikkuu. Ei sillä, että lähtisin tosissani metsästämään yhtään ketään. Kunhan tarjoan tilaisuuksia, jotta asioita voi tapahtua.