Alavireistä

Juhannus tuli ja meni, samoin teki naapurimaan reissu. Eräs ilta viesteiltiin J:n kanssa ja kappas kun se ottikin vähän toisenlaisen suunnan. Hetken fiiliksissä kaivoin lelun esiin, puolin ja toisin pientä härnäystä. En oikein tiedä mitä mieltä asiasta olisin.

Muutoin onkin ollut sitten sellanen meh-mielentila. Mikään ei huvita erityisemmin, vähän sellaista alavireisyyttä ilmassa. Eipä sillä että katsoisin olevan jotenkin huono asia ettei esim. alkoholin kittaaminen huvita just nyt, sillä tänäänäkin on oivallinen olo tulevaan lenkkiin. Vielä kun sais vaan lähdettyä ennen kuin alkaa olla jo turkasen kuuma. Jos ei muutoin tuntuisikaan turhan lämpimältä, juoksennellessa riittää hyvin se 17 astetta jota mittari näyttää nyt (tosin se on niin likellä talon seinää etten luota sen asteisiin juurikaan :D). Varsinkin kun luvassa on tavallista pidempi lenkki. Kai tää toimii jonain korvikkeena kun ei ole *krhm* jotain saatavilla...

Ku ei jaksa oikein tiiraillakaan ketään. Oishan tuolla liikkeellä varmaan vaikka ja kuinka herkkua katseltavaa, mut huomion vie kaiken maailman epämääräisyydet. Eilenkin vain ahdistuin kun Paikallisessa oli kamala vilinä, en oikein sietänyt ja lähdinkin aikaisin kotiin. Koska kotona nököttäminen onkin tosi ihkua. Not.

Pitäs aktivoitua jollain tavalla. Deittisivusto ei kiinnosta tippaakaan, mutta muuta äksöniä kyllä kaivataan ja kipeästi. Mä en vain koskaan ole osannut sitä taiteen muotoa. Josko tyydyn tänään korvaavaan ja vetäisen tiukat juoksutrikoot perseen peitoksi. Suunnaksi joko suuren puiston tuoma varjo ja viileys tai sitten tuulen piiskaama rantatie. Hmm.

Matkailu avartaa

Kävin matkoilla. Menin mökille. Tissuteltiin aamukuuteen. Taidettiin taas tökkiä sitä parantumassa olevaa haavaa mikä tää koko säätö on. Pitihän sitä pari kyyneltäkin vieräyttää, kun toinen sanoo ettei vaihtaisi pois hetkeäkään vaikka tietääkin satuttaneensa. "Mitä sä tästä ajattelet? Et ikinä sano mitään. Mä oon kiitollinen sun ystävyydestä, en tiedä missä olisin ilman tätä." En pystynyt kuin nyökkäilemään. Oh the drama.

Ensimmäinen kontakti seuraavana päivänä oli hänen äitinsä. Ah. Toisaalta, se nainen on aika mukava tapaus. En tunne oloani vieraaksi, vaikka tapasin hänet vasta toisen kerran. Ekalla kerralla taisin itse panikoida koko tilannetta niin paljon, että en ehkä osannut ihan rentoutua. Saunominen tosin lievittää kaikkia negatiivisia oireita, ja varsinkin se kun lähdetään aavistuksen epävarmalla askelluksella keräämään oksia vihtoihin :D. Tais mammallakin olla pieni humalatila päällä. No niin, takas seuraavaan päivään. J:kin heräili ehkä tuntia myöhemmin. Äitihenkilöllä oli asioita kylälle, ja sinne meni. Pien kutina mielessä, mutta en tehnyt elettäkään mihinkään. Antaa J:n tehdä jos on tehdäkseen. Ihan jo siksikin, että sillä oli selkä paskassa kunnossa, mennäänpä sen ehdoilla. Kyllähän se aloite lopulta tuli, pieni yritys vissiin jo vähän aikaisemminkin. Siinä keskellä porstuaa, käsi sivelee rintojen päältä, kulkee kylkiä pitkin. Kauaa ei mennyt housujen sisään, olipa sen kylpytakistakin helppo etsiytyä sisään. Kiusaa, kosteutta piisaa, ihan pieni panetus päällä. Kun jalat alkaa täristä ja on vaikeuksia pysyä pystyssä, vedän J:n käden pois kiusanteosta. "Pitäskö siirtyä tonne pesutuvan puolelle, jos joku sattuu saapumaan.." Mut painetaan arkkupakastinta vasten nojalleen, housut vedetään pois tieltä ja kalua painetaan sisään. Oah. Vaimea litinä, kiiman tuoksu. Rytmikäs huohotus ja ajoittain kovemmin pakaroita vasten paukahtavat lanteet lisäävät oman musiikkinsa juttuun.

Sitten selkä lopettaa touhun. Eipä ehkä huono hetki, ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia kunnes äiti palasi kyliltä. Hmm.

Olin vielä toisen yön, illalla nautiskelin saunasta pitkän kaavan mukaan. Onko parempaa kuin puusauna ja ikkunasta näkyvä järvimaisema?

Juhannus vietettiinkin sitten tossa Etelä-Helsingissä eli Tallinnassa, koko päivä reipasta ravaamista. Eilinen kului kaverin kanssa kokkaillessa ja tissutellessa. Tosin ei ole minkäänlaista krapulaa, voisi melkein lenkille. Eilinen tosin tuntuu vielä jaloissa.

Ensi viikolla länsinaapuriin.

Hiljaisempaa

Huomenna kohti muita maisemia vanhoja opiskelukavereita moikkaamaan. Vielä tekis tässä illalla mieli vähän... hmm. Pitäis kuitenkin piipahtaa vielä J:n kämpällä tsekkaamassa kasvit, otin pestin vastaan. Kellokin täytyy laittaa soimaan, mulla on lähtenyt ihan lapasesta tää aamulla nukkuminen. Notta saas nähdä mitä tässä vielä kerkeää. Mutta niin, samalla retkellä sain kutsun piipahtaa J:n mökille. Hmm. Ei ole järkeä, ei. Luvassa kuitenkin ah niin kutsuva puusauna ja luultavasti hyvin myöhälle kestävää tissuttelua. Juhannuksen voisikin sitten ottaa kuivemmin :D. Tosin juhannuspeenistä olis kyllä kiva saada...

En oo saanu sanottua viimeisimmälle deitillekään, että mitä jos ei. Nössö.