Kävin matkoilla. Menin mökille. Tissuteltiin aamukuuteen. Taidettiin taas tökkiä sitä parantumassa olevaa haavaa mikä tää koko säätö on. Pitihän sitä pari kyyneltäkin vieräyttää, kun toinen sanoo ettei vaihtaisi pois hetkeäkään vaikka tietääkin satuttaneensa. "Mitä sä tästä ajattelet? Et ikinä sano mitään. Mä oon kiitollinen sun ystävyydestä, en tiedä missä olisin ilman tätä." En pystynyt kuin nyökkäilemään. Oh the drama.
Ensimmäinen kontakti seuraavana päivänä oli hänen äitinsä. Ah. Toisaalta, se nainen on aika mukava tapaus. En tunne oloani vieraaksi, vaikka tapasin hänet vasta toisen kerran. Ekalla kerralla taisin itse panikoida koko tilannetta niin paljon, että en ehkä osannut ihan rentoutua. Saunominen tosin lievittää kaikkia negatiivisia oireita, ja varsinkin se kun lähdetään aavistuksen epävarmalla askelluksella keräämään oksia vihtoihin :D. Tais mammallakin olla pieni humalatila päällä. No niin, takas seuraavaan päivään. J:kin heräili ehkä tuntia myöhemmin. Äitihenkilöllä oli asioita kylälle, ja sinne meni. Pien kutina mielessä, mutta en tehnyt elettäkään mihinkään. Antaa J:n tehdä jos on tehdäkseen. Ihan jo siksikin, että sillä oli selkä paskassa kunnossa, mennäänpä sen ehdoilla. Kyllähän se aloite lopulta tuli, pieni yritys vissiin jo vähän aikaisemminkin. Siinä keskellä porstuaa, käsi sivelee rintojen päältä, kulkee kylkiä pitkin. Kauaa ei mennyt housujen sisään, olipa sen kylpytakistakin helppo etsiytyä sisään. Kiusaa, kosteutta piisaa, ihan pieni panetus päällä. Kun jalat alkaa täristä ja on vaikeuksia pysyä pystyssä, vedän J:n käden pois kiusanteosta. "Pitäskö siirtyä tonne pesutuvan puolelle, jos joku sattuu saapumaan.." Mut painetaan arkkupakastinta vasten nojalleen, housut vedetään pois tieltä ja kalua painetaan sisään. Oah. Vaimea litinä, kiiman tuoksu. Rytmikäs huohotus ja ajoittain kovemmin pakaroita vasten paukahtavat lanteet lisäävät oman musiikkinsa juttuun.
Sitten selkä lopettaa touhun. Eipä ehkä huono hetki, ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia kunnes äiti palasi kyliltä. Hmm.
Olin vielä toisen yön, illalla nautiskelin saunasta pitkän kaavan mukaan. Onko parempaa kuin puusauna ja ikkunasta näkyvä järvimaisema?
Juhannus vietettiinkin sitten tossa Etelä-Helsingissä eli Tallinnassa, koko päivä reipasta ravaamista. Eilinen kului kaverin kanssa kokkaillessa ja tissutellessa. Tosin ei ole minkäänlaista krapulaa, voisi melkein lenkille. Eilinen tosin tuntuu vielä jaloissa.
Ensi viikolla länsinaapuriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti