Same old

Jep.

Monta vanhaa juttua.

A) Panettaa.
B) Deitti ei taas vaihteeks kiinnosta niinku YHTÄÄN koska mussa on jotain vikana kun kiva mies tuntuu lähinnä ärsyttävältä eikä ainakaan kuumota.
C) Oon taas vaihteeks tulossa kipeeksi, että ei tartte sitäkään vähää haaveilla minkään muotoisista äksöneistä. Eipä tarttis muutenkaan ku koko vitun viikonloppu ollaan töissä. Kipeenä tahi ei.

Pitäs kenties tehä jotain näiden pillereiden suhteen. Raivoilu is bäck, ja sillä on uusi vaihde silmässä.

Puran turhautuneisuuteni käsitöihin. Ei niihin vaan ihan oikeisiin käsitöihin. Luulen huomanneeni myös pari hämähäkinseittiä haaroissani.

Tyhjää täynnä

Tää blogihan kuolee kasaan. Mitä muuta mä täällä höpisen kuin että mitään ei tapahdu tai jos tapahtuu, niin kyseessä on omien virheiden uusiminen..

Nimimerkillä sokeroijalla saattaa olla tänään edessään herkkä asiakas, haaroväli on pikkasen kipeä eilisestä nussimisesta. Ei jumalauta mikä kiima. Puolin ja toisin. Jos ois edes pari palautumispäivää ennen sokerointia, mutta ei... Väliliha ainakin varmaan silminnähden kärsinyt. Rasvaa pintaan, jos se ehtis vähän auttaa.

Tylsyys

Ei mitään uutta auringon alla.

Deitti kävi loppiaisaattona mun viereen nukkumaan. Tein aamulla pannareita ja heitin sen pihalle, koska suuntasin itse muualle jo sovittuun juttuun, hah. Sit menetin taas hermoni J:hin ja totesin sille, että jos sillä ei ole mulle mitään tähdellistä asiaa niin pysyy hiljaa kiitos. Ja se sai myös tietää Deitin tulevan mun luo, kun itse sitä kysyi. Hah. Viesti tais mennä aavistuksen perille, ainakin siinä suhteessa, että se kokeili tasan kerran älistä mulle ilman asiaa, ja kun siitä älähdin, seuraavat yhteydenotot on olleet jo sisällöllisesti jännempiä. Tyhjänpäiväistä sinällään sekin kaikki, mutta tiedän sen olevan sille asteen verran terapeuttista, että se voi sitten vaikka vähän tikustakin asiaa mulle viestailla kun muuten juttuseura siellä jossain on asteen verran raskasta ja paikoin raivostuttavaa. Mutta tietääpä ettei mua kiinnosta vittujakaan montako keppanaa se on juonut, että jos ei muuta ollut niin hyvää loppuelämää.

Pitäis oikeastaan olla jo pää tyynyssä, kello herättää viideltä aamulla. Ihania nää aamuvuorot... Mut duunista kotiin, kenties pikku päikkärit, ja sit suihkun ja muun tällingin kautta pikkujouluihin. Ekat tässä - tai oikeastaan missään - duunissa. Sen vaan tiedän, että itse olen hieman negatiivisesti jännittynyt, mutta mennään nyt ja kokeillaan mitä siitäkin tulee. Ei ainakaan työpaikkaromanssia :D. Mut niiden jälkeen vois huhuilla Deitiltä missä se liikkuu, oltas vähän siinä huudeilla liikkeellä...

Uuden vuoden kujeet

Tuliko nyt taas yllätyksenä hä?
Sellanen humalatila uutenavuotena, että pienimuotoista morkkista pukkasi. Ja tavallaan vähän edelleenkin. Ainakin siinä määrin, että mua vituttaa et Paikallisen omistaja ihan tosta noin vaan möi mulle pullollisen viiniä vaikka varmasti näki mun olevan aaivan naamat. Ja toisekseen, sitä viiniä on vielä jäljellä ja mun ei todellakaan tee mieli sitä. Harmittaa hukkaan heittyvää rahaa, ei ole ihan ilmainen se pullo. Mutta niin, pitäis varmaan käydä siellä kääntymässä ja "myydä" se jollekulle, jotta tulis juotua pois. Mä en kiitos siihen koske. Hyi helvetti.

Hmm, viesteilin sitten kilpaa J:n ja Deitin kanssa sillon illalla. Loppuviimein J "saattoi" mut kotiin viestien varassa ollessaan fyysisesti siellä jossain hevonperseessä, ja kotikadulla oli vastassa Deitti. Joka nauroi mulle. "Sähän olet aivan kännissä!" Juu niin *hik* taidan olla. Ihme hekottelua kissavideoille ja kiehnäystä kainalossa, kunnes taju meni. Ja aamupäivällä ekan kerran silmiä raottaessa totesin, että saattaa olla vaikeeta selvitä hengissä siitä päivästä. Loppulukema oli kolme pöntönhalausta, jumalaton hedari, nesteytyksen vaikeus ja läpi päivän torkkuminen. Jossain välissä Deittikin poistui pizzalle kaverin luo. Pyysi kyllä mukaan, mutta en mä kyennyt muuhun kuin nilkuttamaan sängyltä vessaan ja takaisin, ei puhettakaan ulos lähtemisestä tai öö syömisestä. Lopulta illalla sain jo asioita pysymään sisällä.

Ja tänään saatan olla menossa Deitille käymään. Se tosin näyttää olleen hereillä vielä ihan hullun myöhään, joten oletan sen kenties nukkuvan vielä. Pitäs tehä safkaa, mut jotenkin arvaan sieltä tulevan viestiä just siinä kesken kaiken :D.

En ihan tiedä missä olen menossa Deitin suhteen. Helppo saada jotain ihmeen tuulta purjeisiin kun J on pois kuvioista, mutta kun siitäkin kuuluu päivittäin. Ei tietenkään mitään sellaista mistä pitäisi jotain lukea, kunhan elämöi tylsistyessään. Mutta se muistuttelu omasta olemassaolosta ei taida nyt oikein auttaa mua. En pysty keskittymään oikein mihinkään tai kehenkään. Ja en kai vaan edes uskalla päästää tätä juttua kulkemaan vapaita teitä. Pelottaa mitä tuleman pitää. Kun ei vaan tiedä.