lauantai 3. tammikuuta 2015

Uuden vuoden kujeet

Tuliko nyt taas yllätyksenä hä?
Sellanen humalatila uutenavuotena, että pienimuotoista morkkista pukkasi. Ja tavallaan vähän edelleenkin. Ainakin siinä määrin, että mua vituttaa et Paikallisen omistaja ihan tosta noin vaan möi mulle pullollisen viiniä vaikka varmasti näki mun olevan aaivan naamat. Ja toisekseen, sitä viiniä on vielä jäljellä ja mun ei todellakaan tee mieli sitä. Harmittaa hukkaan heittyvää rahaa, ei ole ihan ilmainen se pullo. Mutta niin, pitäis varmaan käydä siellä kääntymässä ja "myydä" se jollekulle, jotta tulis juotua pois. Mä en kiitos siihen koske. Hyi helvetti.

Hmm, viesteilin sitten kilpaa J:n ja Deitin kanssa sillon illalla. Loppuviimein J "saattoi" mut kotiin viestien varassa ollessaan fyysisesti siellä jossain hevonperseessä, ja kotikadulla oli vastassa Deitti. Joka nauroi mulle. "Sähän olet aivan kännissä!" Juu niin *hik* taidan olla. Ihme hekottelua kissavideoille ja kiehnäystä kainalossa, kunnes taju meni. Ja aamupäivällä ekan kerran silmiä raottaessa totesin, että saattaa olla vaikeeta selvitä hengissä siitä päivästä. Loppulukema oli kolme pöntönhalausta, jumalaton hedari, nesteytyksen vaikeus ja läpi päivän torkkuminen. Jossain välissä Deittikin poistui pizzalle kaverin luo. Pyysi kyllä mukaan, mutta en mä kyennyt muuhun kuin nilkuttamaan sängyltä vessaan ja takaisin, ei puhettakaan ulos lähtemisestä tai öö syömisestä. Lopulta illalla sain jo asioita pysymään sisällä.

Ja tänään saatan olla menossa Deitille käymään. Se tosin näyttää olleen hereillä vielä ihan hullun myöhään, joten oletan sen kenties nukkuvan vielä. Pitäs tehä safkaa, mut jotenkin arvaan sieltä tulevan viestiä just siinä kesken kaiken :D.

En ihan tiedä missä olen menossa Deitin suhteen. Helppo saada jotain ihmeen tuulta purjeisiin kun J on pois kuvioista, mutta kun siitäkin kuuluu päivittäin. Ei tietenkään mitään sellaista mistä pitäisi jotain lukea, kunhan elämöi tylsistyessään. Mutta se muistuttelu omasta olemassaolosta ei taida nyt oikein auttaa mua. En pysty keskittymään oikein mihinkään tai kehenkään. Ja en kai vaan edes uskalla päästää tätä juttua kulkemaan vapaita teitä. Pelottaa mitä tuleman pitää. Kun ei vaan tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti