Sokeroinnista

Jonkun verran blogiini eksytään hakusanalla "sokerointi". Ajattelinkin näin tuoreeltaan käsittelyn jälkeen kertoa hieman omista kokemuksistani. Kaksi tuntia sitten makoilin hoitotuolitasojuttuasian päällä haarat levällään, kosmetologin pyyhkiessä tussuani jollain millä lie. Minun tapauksessani aloitetaan yleensä takaa, sillä kosmetologi on kokenut sen paremmaksi itselleen. Käännyin siis kyljelleni, alempi jalka suorana ja ylempi koukussa. Tukiote kankusta, talkkia iholle, ja sokerointi voi alkaa. Varmoin, lempein ottein kosmetologi levittää sokeria pienelle alueelle kerrallaan, kohta nykäisee karvat pois ja siirtyy seuraavaan kohtaan. Ensimmäinen sokerointi sattui aika makoisasti, mutta eipä se varmastikaan se maailman kivuliain asia ole. Jokainen nainen on ehkä jossain vaiheessa elämäänsä nyppinyt kulmakarvoja, ehkä kokeillut säärten tai muiden osien vahausta kotona. Osviittaa siitä, toki intiimialueilla tilanne on hieman toinen. Mutta joku joskus sanoi, että säärten sokerointi sattuu joskus jopa enemmän, mene ja tiedä. Ja näin vuoden verran sokeroinnissa käyneenä voisin väittää, että se todellakin helpottaa ajan mittaan. Ainakaan tällä kertaa ei tuntunut pahalta, edellisestä kerrasta oli poikkeuksellisesti vain neljä viikkoa. Karva oli sopivan lyhyttä ja juuret vielä "hentoiset". Eri juttu oli silloin vuodenvaihteen jälkeen, kun edellisestä sokeroinnista oli, mitä, neljä kuukautta? Karva oli tuhottoman pitkää, juuret vahvistuneet ihan hulluna, ja kipu tuntui ihan kunnolla. Jos ei aivan vedet silmissä niin ainakin melkein... Mitä useammin käy, sitä vähemmän se kaiketi tuntuu. Tästäkin riittää varmaan mielipiteitä, mutta näin olen itse asian kokenut.
Peppuvako ja pillunsuu siistiksi, sitten käännytään selälleen (toki välissä kyljen vaihto). Jalat roikkuen reunoilta, välillä tukiotetta vatsasta. Itse jätän aina aika suurehkon kolmion tuohon eteen, pari ekaa kertaa repäistiin kaikki pois ja totesin, että juuri siinä kummulla karvat tahtoo mulla aina kasvaa ikävästi sisäänpäin, loppulukemana punaisia näppyjä ja snadisti tulehtuneita karvatuppia. Siitä syystä siis kolmio, sivut ja siitä ylhäältä otetaan pois. Huulet ja taipeet karvattomiksi, lopuksi vielä hoitava voide iholle, ja voinkin jo pukea päälle. Hah, tällä kertaa meni vajaa puoli tuntia, aikaisemmin on makoiltu koko 45-minuuttinen. Ja silloin pitkän tauon jälkeen meni varmaan tunti, kun ensin trimmailtiin karvaa lyhyemmäksi. Kosmetologi kehoittikin, että jos uhkaa tulla pidempi väli, pari viikkoa ennen aikaa kannattaakin höylätä, jotta karva olisi sopivan pituinen sokerille. Ja jos joku on menossa ensimmäistä kertaa sokerointiin, kehoitankin samaan, eli höyläämään karvat paria viikkoa ennen.

Tyyristä hommaahan tuo on, mutta katson mulla olevan varaa siihen ainakin tällä hetkellä. Hinnat varmasti vaihtelevat jonkin verran, mutta olen ollut tuohon paikkaan tyytyväinen, eikä aikomuksena ole vaihtaa muualle. Myös tuttu kosmetologi oppii tuntemaan asiakkaansa, jolloin myös tämä minun neitini (tai rouva, en tiedä) tietää jo, millainen sokeri minulle passaa parhaiten. Hän on osannut myös vinkata, että tietyistä kohdin kannattaisi hieman rasvailla, iho on ollut aika kuiva ja silloin myös sokerointiin on tullut hieman haasteita. Otinkin opikseni, ja olen yrittänyt muistaa suihkun jälkeen rasvata paikat. Ostin kosmetologilta Yon Ka'n Creme 15 -voiteen, joka rauhoittaa vastariuhdottua ihoa ja kenties hieman ehkäisee sisäänpäinkasvua. Se ei kuitenkaan sovellu limakalvoille, joten olen käyttänyt sitä vain tuohon eteen, taipeisiin. Muualla käytän ihan vaan Aqualania, sopivan rasvainen ja kosteuttava, sekä sovelias limakalvoillekin. Ainakin minulla.

Sokerointia voin kyllä lämpimästi suositella. Kuumavahaa en ole koskaan kokeillut, mutta kosmetologi sanoi, ettei se ole yhtään niin hyvä kuin sokeri. Joskus onnistuu olemaan liian kuumaa, se myös riuhtaisee ihoa kipeämmin. Sokeri tarttuu lähinnä itse karvaan ja jättää ihon rauhaan. Kait se vähän saattaa ihoonkin tarrata, mutta uskon ammattilaista. Minuun käytetty sokeri ei kuulemma sisällä sen kummempia kuin sokeria, muistaakseni aloe veraa ja ehkä vielä jotain. Hyvin luonnolliset aineet, siksi myös ihoystävällinen. Ja seuraavan viikon en malttaisi jättää pimpsaani rauhaan, se tuntuu niin ihanaisen pehmeältä ja siloiselta...! Uuh ;)

Lisää.

Juu, eihän se viikonloppu sitten vastannutkaan toiveita. Ainakaan kokonaan. Hauskaa toki oli, mutta odotukset oli silti liian korkealla. Noh, näinhän se menee.

Sunnuntai-ilta tosin sujui mukavasti mahalleen painettuna, sormien tutkiskellessa pitsisten pikkuhousujen alta löytyviä herkkuja. Kohta lähti housut, sormet kävivät röyhkeämmiksi. Miehen paino selän päällä on jokseenkin herkullisen kiihottavaa, kalun painautuessa sisään.. Painoin peppuani vastaan, huohotin patjaan toisen käden puristaessa olkapäätä ja toisen havitellessa klittaa. Sain sormet imeskeltäviksi, toiset kutittelivat edelleen klitalla saaden tämän neidin sätkimään ja uikuttamaan. Ah, ihanaa olla otettavana..

Maanantai-ilta sujui samanlaisissa tunnelmissa. Tällä kertaa ne ihanat, ah niin julmat sormet kiusasivat neidin laukeamaan. Kohta sama kiusa alkoi, ja vaikerruksestani huolimatta (tai juuri siksi) armoa ei annettu. Säpsähtelin ja kiemurtelin, huohotin ja voihkin kuin heikkopäinen. Pakonomaisesti yritin paeta ja estellä, mutta vahva käsi piti omani poissa, lopulta laukesin uudelleen. Kerta se on ensimmäinenkin, toisen kanssa. Vähän oli jäänyt edellisillan paneskelu kuumottamaan... Ja veikkaan, ettei mun laukeamiseni ollut mitenkään vastenmielistä katseltavaa ja kuunneltavaa ;). Sen verran kuumana kävi herraseni sen jälkeen.

Suuria suunnitelmia, harhakuvitelmia?

Viikonloppu alkoi nyt.

Taidanpa ensin vähän urheilla, jonka jälkeen hellin itseäni suihkussa. Sääret silkkisiksi, tukka pehmoiseksi, siitä on hyvä alkaa. Vähän sellainen fiilis, että tekisi mieli olla tuhma, aiheuttaa pahennusta ja rietastella koko viikonloppu. Mutta samaan aikaan pahasti jäytää epäillys, että odotan aivan liikoja tältä viikonlopulta ja en kostu siitä mitään. Varsinkaan kostumisen parhaimmassa merkityksessä. Mutta jotain kivaa on sentään luvassa, ja veikkaan että sunnuntai-iltana pyhästi vannon, etten juo enää ikinä.

Jos nyt kuitenkin aloitan hyvillä mielin ja katson, miten tässä käy. Eihän sitä koskaan tiedä ;).

Tyhjänpäiväistä jorinaa

Kuten arvelinkin, deitti nro 3 ikään kuin kuoli kasaan. Tai se viesteily sen kanssa. Noh, haittaako tuo. Kun ei ollut sen kummemmin vetoakaan. Yksi urpo tyyppi päätti sitten ottaa yhteyttä ja ärsyttää mua ihan kunnolla. Kun kohtuullisen kohteliaasti kieltäydyin treffeistä ja selitin syitäkin hieman, kaveri imuroi herneet nenään ja blokkasi mut. Feel free. Sitten yksi tyyppi, joka jo joskus ensimmäisten joukossa mun luotua profiilini kommentoi jotain, otti yhteyttä. En silloin alkuun oikein innostunut, mutta taisin kyllä vastata. Nyt sitten fiilikset samat, ja vastasin jälleen. Vähän kömpelön oloinen tyyppi, ei herätä juurikaan kiinnostusta... Ja keskustelu jäi yhteen aamupäivään, jatkoa ei ole näkynyt ja minä en sitä aio jatkaa. Ei oikein kiinnostaisi enää silläkään saitilla notkuminen.

Josta tulikin muuten mieleen! Joskus jo useampi viikko sitten sain sähköpostia E-kontakti.fi -sivuston henkilöltä, tarjosi 3 kk ilmaista jäsenyyttä. Aikas jännää, jos en sanois. Mutta ei ole sellaista suurempaa tarvetta tai halua tarttua tarjoukseen, olenkin antanut sen vain olla. Mutta jännittävää joka tapauksessa, saada jotain tollasta yhteydenottoa. Vaikkakin tän mun jorinan taso on laskenut kuin lehmän häntä.. Ei oikein nyt irtoa mitään aihetta. Paitsi jotain marmatusta.

Kuten esimerkiksi: hitto kun panettais taas. Hitto kun olis kovasti käyttöä sellaiselle jokapäiväiselle miehenköriläälle, joka tarjoilisi lihallisia nautintoja. Hitto kun risoo koko asia.

Koska edelleen haikailen J:n tarjoaman seksin perään. Hitto kun saisikin jostain itselleen sellaisen miekkosen, jonka ajatukset ja mieltymykset osuu noin kovasti yksiin. Ilman sitä hiton juopottelua ja paskaa kohtelua.

Taisinkin kirjoitella siitä, että se yksi yö käytiin hyvinkin haasteellisia keskusteluja. Ne on pyörineet mielessä jonkin verran. Hankala päästää irti. Ja samalla pieni huoli jäytää. Huoli J:n fiiliksistä, jaksamisesta. Samalla tavalla olisin huolissani muistakin ystävistä. Ja ajattelinkin, että J on mulle tärkeä ihminen, kuin myös tunnen olevani tärkeä sille. Kieroa, tottakai. Vaan kun elämä ei ole aina ihan yksinkertaista.

Viini on pahasta, vaikka kuinka yrittäisi saada toisen tuloksen.

Saatoin päihtyä myös lauantaina, eh. No, ei siitä sen enempiä kuin että sekalaisella köörillä päädyttiin J:n residenssiin jatkoille. Ensin pariskunta lähti nukkumaan, pari tuntia myöhemmin myös eräs M poistui. Siinä vaiheessa mä olin, voi kyllä, nukahtanut pöydän ääreen. Muistan kuulleeni jotain muminaa jossain, seuraavaksi säpsähdän hereille kun J läpsäisee kasvoille (kyseessä oli leikkimielinen vitsi, jota oltiin jo alkuyöstä viljelty). M oli vissiin hetkeä aikaisemmin lähtenyt, oltiin kaksin. Puolinukuksissa tutkin kelloa. Jahas, viimeinenkin yöbussi on mennyt. Mulla oli vähän sellainen olo, että J ei nyt välttämättä haluais mun jäävän sinne, ja aloin tehdä lähtöä. Kun vedin saappaista vetoketjut kiinni, J tulee eteiseen ja kysyy en kai mä oo oikeasti lähdössä. Totean olotuntemukseni johon J vastaa, että on pahoillaan kun on ehkä hieman etäinen. Syyn tiesin jo aiemmasta viesteilystä, asia jota en ala täällä puimaan. Kiskoin saappaat jalastani ja varoitin, etten tiedä kuinka pitkään pysyn hereillä. Istuttiin keittiössä ja eksyttiin hyvin haasteellisiin keskusteluihin. Päädyttiin jotain aasinsiltaa pitkin myös meihin. J toteaa, että ei pystyisi eksälleen kertomaan asioita, joita mulle kertoi, olen nähtävästi sen verran vahva ja tietyllä tapaa samanlainen kuin J, että kokee pystyvänsä avautumaan mulle. Eksä "hajoaisi" jos kuulisi J:n kertomat asiat. Vastasin, että helvetin vaikeaa se on mullekin, mutta luulen kertomisen olevan vielä vähän vaikeampaa. Näin J:n kasvoilta, että nyt ollaan jossain herkillä. Kohta mies nousee ylös ja kietoo kätensä mun ympärille. Nousen myös, seisotaan keittiössä halaten toisiamme. Se kestää ja kestää, samaan aikaan tunteet meinaavat kuohahtaa mutta olen myös rauhallinen, rauhallisempi kuin koko iltana. Taustalla soi musiikkia, J hymähtää ja alkaa hiljaa keinuttaa. Halaus jatkuu, välillä J antaa pienen pusun poskelle. "Tätä mä oon kai kaivannu jo pitkään", samaa ajattelen itsestänikin. Monen minuutin jälkeen irtaannutaan ja istutaan hetki hiljaa. Tunnen J:n katsovan mua, nostan katseeni ja kysyn mitä se katsoo. "Sua", miksi, "sua on niin kiva katsoa". Tunnelma kevenee naurahdusten myötä. En muista mistä vielä jutustellaan, mutta kohta todetaan, että olis kai hyvä mennä nukkumaan. Riisutaan turhan romppeet, J sujahtaa yllättäen toiselle puolen sänkyä, mä jään reunalle. Kohta J kömpii lähemmäs, "pitää kai sua lämmittää ku noin valitat kylmästä", olin pitkin yötä välillä kalisuttanut hampaitani väsymyksen ja kylmyyden takia. Käännyn selin jotta pääsen lusikkaan, J työntää käden mun alta, kietoo ne vatsan ympärille. Kohta J pökkää peppua vasten. "Oisko sulla nälkä." Ai kuinka niin? "Tekiskö mieli makkaraa? Jos vähän munakasta.." Nauran ja totean että sama pätee meihin naisiinkin, liian kännissä ei välttämättä oikein toi seksi tahdo sujua. Pökkiminen jatkuu, kohta J riuhtaisee pöksyjä alemmas ja painaa kalunsa peppua vasten. "Ai etkö muka pystyis?" No en tiedä, suukin on ihan rutikuiva. "Jos nesteet on kadonnu johonkin tiettyyn paikkaan?" Naurahdan, kokeile hitto ite, ja siirrän J:n käden reideltä jalkojen väliin. "Ois kyl oikeesti vähän nälkä. Miten ois joku pasta, pestopasta." Ai nyt vai? "Nii. Mees nyt siitä, mä haluun ruokaa." Hah! Pientä hölmöilykinaa, kunnes ampaisen ylös sängystä, kolistan keittiössä veden kiehumaan, ja paukkaan takaisin sänkyyn. Lisää "kinastelua", kunnes kuullaan veden kiehuvan ja noustaan. Ilmeisesti molempien känni (ehkä jopa enemmän J:n) on taittunut hysteerisen nauramisen puolelle, sillä J vitsailee aivan ihme juttuja ja tirskuu ja melkein hihittää. Ihmeitä sattuu, ja pastakin saadaan valmiiksi. Syödään, jonka jälkeen totean meneväni nukkumaan. Vilkaisen kelloa, 7.46. Voi vittu.

Krapulaseksiä. Tilataan pizzaa. Lähden kotiin. Muistan keskustelun yöltä. Ja sen ikuisuuden kestäneen halauksen.

Viini on pahasta.

Jospa jättäis noi nopeet ja isot viinilasilliset hetkeksi pois. Siin ei kauaa nokka tuhissu että sain itseni jumalattomaan känniin. Ja nyt on syystäkin morkkis. Mä en pidä itsestäni niin holtittomassa kunnossa. Turvaton olo, vielä näin jälkeenpäin ajatellen, että on niin humalassa ettei jalat vie sinne minne pitäis, ettei huomaa puoliakaan ympärillä tapahtuvista asioista, että miettii pääseeköhän kotiin asti. Toki siinä olotilassa on myös sopivan turtana huolille, kuten tolle kotiin pääsemiselle. Ei sitä oikeasti kauheen peloissaan ole, eikä mieleen tule että mitä vaihtoehtoisesti vois tapahtua jos sinne kotiin asti ei yllä. Mut näin jälkeenpäin. Toki pääsin kotiin, mitään ei hävinnyt eikä mitään hajonnut. Muistona on vain pari random mustelmaa, jotka on kyllä saattanu tulla duunissa aiemmin eilen.. Ja muistona on myös lievästi kehno olotila.

Ostin mekon. Mekon. Minä. Musta. Hyvin simppeli ja pelkistetty. Ja saatanallisen halpa. Tuleekohan koskaan pidettyä..

Nyt tekis aika helvetisti mieli.

Treffit vol. 2

Nähtiin deitin kanssa eräällä juna-asemalla, käyskenneltiin siellä täällä tunnin verran, oli mahtava sää. Sitten herra ohjaili meidät bussipysäkille, hypättiin kyytiin ja hurauteltiin jonnekin päin. Päädyttiin herran kotikulmille (tää oli ihan sovittu juttu, ei se sentäs ihan muuten vaan "hups" kotiinsa vienyt), käytiin kaupassa ja matkalla kaupalta kotiovelle herra varoittaa koirastaan. "Se vähän testaa kaikki uudet ihmiset, kuka on pomo. Saa ihan kunnolla kieltää, mut kunhan et säikähdä kun se vähän riehaantuu." Vastassa oli alle polvenkorkuinen energiapommi, joka valloitti heti hölmöydellään ja suloisuudellaan. Käytettiin se saman tien lenkillä (kivan näköistä seutua, toki ihan perus kerrostalolähiötä, mutta siisti ja vehreä), jonka jälkeen se sitten vähän testailikin että mikäs naikkonen tää oikein on. Tultiin hyvin juttuun, vaikkakin deitti sitä pari kertaa kielsi mm. syömästä mun sormia tai hiuksia (kielsin itsekin, en mä nyt niin uusavuton ole), loppuajasta se köllötteli pää sohvanreunalta roikkuen mun reidessä kiinni kun silittelin sen massua. Mutta, ehkä riittää koirasta. Deitin kanssa oli hauskaa. Mitä en kyllä epäillytkään. Juteltiin vaikka ja mistä, esimerkkejä en tosin osaa antaa. Sen kanssa viihtyy ja pystyy olemaan aikalailla täysin oma itsensä.
Mutta.
Mä en tunne siihen oikeastaan mitään fyysistä vetoa. Se on ihan kivan näköinen, ongelma ei ole siinä. Mä en vaan osaa kuvitella tekeväni sen kanssa mitään tuhmaa, you know. Tai edes vähemmän tuhmaa. Ku ei vaan syty sitä jotain kipinää. Tuntuu melkein pahalta, koska jos ihan suoria ja törkeitä ollaan, olisin kovasti kaivannut sellaista. Ei auta itku markkinoilla. Jospa kolmas kerta järjestyisi, pitäisikö vielä sen verran katsoa syttyykö kipinää yllättäen. Vaan mitä tapahtuu sitten, jos ei sytykään? Mitkä on ne säännöt treffailussa, tapailussa, kuinka pitkälle saat mennä ennen kuin peli pitää puhaltaa poikki? Toki jos toinen osoittaa selkeästi enemmän kiinnostusta, siinä tapauksessa mielellään aikalailla heti. Vaan mites sitten, kun tulee niin hyvin juttuun, tykkää toisen seurasta, mutta ei sitä fyysistä vetoa olekaan? Milloin kannattaa todeta se, että taidetaan jymähtää kaveri-asteelle? Ja kuinka sen tehdä... Kiva olla näin käsi tällasten asioiden kanssa. Oon kyllä ihan noviisi, mitä deittailuun ja tapailuun tulee. Ylläri, jos en ole sitä koskaan aiemmin harrastanut.

Ja kuinka paljon tähän fyysisen vedon puuttumiseen vaikuttaa se, että vanha suola janottaa? Suolakaan ei ole niin vanhaa..

Lutkahtavaa

Mua suorastaan ärsyttää, kuinka mulle on kasvanut joku ihmeen kynnys tänne kirjoittamiseen. Siis tietyistä aiheista, tietystä ihmisestä. En muka uskalla, koska en tahdo lukea kommentteja jotka teilaa mut. Mutta, vittuako sillä oikeasti on väliä, teen mitä teen, kirjoitin siitä tänne tai en. Ja tarkoituksena oli purkaa juttujaan tänne, joten antaa mennä sitten.

Tuleeko yllätyksenä, aiheena on J. Herra pisti mulle taas kännissä viestiä, se ei hitto vie pysty olemaan laittamatta. Vastasin siihen, että kerro aamulla lisää, oon nukkumassa. Jotain se vielä vastasi, mutta en tällä kertaa vastannut. Päivemmällä tulee uutta viestiä ja kenties ymmärsin, miksi se ei osannut olla hiljaa yöllä. Kohtuullisen pätevä syy, joskin ilmiasu oli kömpelö. Jaaa sen enempää viestien sisältöä avaamatta kerron, että löysin itseni sen luota eilen illalla. Vartissa makasin pöydällä herran lykkiessä kulliaan alkuviikosta sokeroituun pimpsaan. Jumalauta kun tuntui taas syvällä. Herra kääntää mut ympäri ja työntää pöydälle makaamaan, sitten se vasta syvällä tuntuikin. Sisuskalut mustelmilla.. Ja huohotin ja voihkin kuin heikkopäinen, viimeistään siinä vaiheessa kun herra hetkeksi vetäytyy ulos ja vie kielensä leikkimään. Ja sitten kalu takaisin huulille, peukalo jää kiusaamaan klittaa. Välillä saan avattua silmäni ja näen J:n katsovan mun kasvoja kiiman kiiltäessä silmistä. Pöydän liitokset natisee, kun herra välillä kiihdyttää tahtia. Mun voihkinta ja valitus kasvaa sitä mukaa, kuinka syvälle ja lujaa työnnöt uppoavat. Lopulta J antaa armoa ja kiskaisee mut ylös, "pieni tauko".

Tupakan verran keittiössä, kunnes herra painelee makkariin. Kohta musiikki jatkuu, poltan tupakan loppuun ja seuraan perässä. Herra makaa sängyllä poikittain, herkullinen näky. Kömmin viereen makaamaan, vien käteni kullille. Laiskasti sitä hieron, J:n käsi kulkee selkää pitkin kohti peppua, palaten takaisin hartioille. Kohta lipaisen huuliani ja siirryn lähemmäs kalua. Nautin J:n reaktiosta, kun nuolaisen kalua kostuttaen sitä ja imaisen sen suuhuni. Toisella kädellä hieron puristaen kalun vartta, välillä irrotan otteeni ja hipaisen kasseja. J vie kätensä mun haaroihin, kostuttaa sormiaan ja vie ne klitalle. Keskittyminen alkaa käydä haasteelliseksi, posketkin ihan puuduksissa. Kiusan yltyessä jätän kalun rauhaan etten puraise siitä palaa irti, sätkähtelen J:n yllä, kiemurtelen. J katselee mua, "sä oot ihan kiimassa". Kohta en enää vain kestä, naapurit kiittää. Rauhotun huohottaen J:n olkapäähän, J jatkaa kalunsa hidasta hieromista. Kohta vien käteni sen pariin uudestaan leikittelemään. Katson välillä J:tä. "Mitä neiti miettii?" Pohdin, haluaisitko sä mun tekevän jotain. "Mmm.." Jatkan kassien hieromista, härnään myös peppua. "Keksitkö mitään?" Samalla J vie sormensa uudestaan mun pöksyistä sisään. Sanon etten kestä toista kertaa, "mitäs sulle sitten tapahtuu?". En vastaa, vaan kiipeän päälle. Pillu tuntuu edellisestä jyystöstä jo todella aralta, mutta en anna sen häiritä. Nautin vain J:n käsistä, jotka puristaa lantiolla, liukuen pepulle ja puristaen lujaa, lähes kipeästi. Tahti kiihtyy. Lopulta lopetetaan, nousen tärisevin jaloin pois, pimpsan helottaessa herkkänä.

Keittiössä jutellaan vähän kaikenlaisesta, ei mitään tärkeää vaan arkisia aiheita, ei meihin liittyvää. Mielessä käy, jäiköhän illan panemiset nyt siihen, kunnes aivan asiasta kukkaruukkuun J lähes kesken lauseen toteaa vieden käden kullilleen, että pitäisköhän jatkaa. Hymyilen ja sanon käyväni puuteroimassa ennen sitä. Makkariin mennessä J häärää koneella, etsii jotain musiikkia. Kömpii mun viereen makaamaan, kiemurtelen sen kylkeen kiinni ja vien käteni hipelöimään heräilevää kalua. Kutittelen sormella sivellen kalun vartta, tunnustellen nupin silkkistä pehmeyttä, kiusoitellen kassien ympärillä. Yhtäkkiä J puristaa mut tiukasti itseään vasten, tartun kalusta paremmin kiinni. Aivan ihmeellinen kiihko. Kohta J nousee mun päälle, ohjaa kalunsa sisään ja jysäyttää pohjaan. Voi luoja kun tuntuu niin helvetin hyvältä, kihelmöi joka puolella. J puristaa mua edelleen lujasti itseään vasten, kiedon jalkani sen lantion ympäri, puristan olkapäätä, nautin menosta. Lähes eläimellistä, ja aivan uskomattoman kiihottavaa. Aikani saan siitä nauttia, kunnes J kierähtää pois ja vie kätensä kalulleen. Kohottaudun jotta yllän näykkäisemään J:n alahuulta, käteni olen vienyt myös kullille härnäämään. Kiusoittelen peppua, painan sormea hitaasti ja vähitellen sisään, katselen J:n kiemurtelua. Välillä katsotaan toisiamme silmiin, en varmaan koskaan kyllästyisi siihen kiimaan, joka sen miehen silmissä näkyy. "Onko kivaa panna mua?" Mmhmm, on kivaa kattoa kuinka sä kiemurtelet. Härnään viemällä käteni pimpalle, J katselee ja huohottaa enemmän. Vähän esiinnyn, ynähdän ja pyöritän sormiani klitalla. J:n huohotus viestii lähenevästä laukeamisesta, ja vien käteni hellästi kasseille. Sysää J:n laukeamaan, sen katseleminen on uskomattoman nautinnollista. Miehiseen tapaansa J hetken rauhottuu laukeamisestaan, kunnes alkaa kuulua vaimeaa kuorsausta. Jään kylkeen makaamaan ja kuuntelemaan, ja meinasin itsekin ilmeisesti torkahtaa koska havahduin vasta useamman tovin päästä kun J siirsi käden pois pääni alta.

Keittiössä jutellaan verkkaisesti. J toteaa, että tätähän ei oikeasti tapahtunut koska ei pitänyt enää koskaan. Hah, eikä pitäis oikeasti enää jatkossakaan. Lopulta puin päälleni ja aloin tehdä lähtöä. J lähti samalla ovenavauksella Paikalliseen vielä yhdelle oluelle. Kadunkulmassa totesin jatkavani toiseen suuntaan, "no niin, ei sitten nähdä enää" J toteaa naurahtaen. Ei niin, moikka. Matkalla bussipysäkille pohdin, että tää olisi erittäin hyvä nyt todellakin jättää tähän. Nyt molemmat sai mitä halusi, nautin todella paljon. Ei enää moista pelleilyä, koska sitten se kuitenkin taas karkaa lapasesta ja päätyy siihen, että mä käyn imemässä J:n tyytyväiseksi, mutta itse jään useammin ilman. Ja sen jälkeen pohdin, että kuinka paskamainen olen, kun kävin panemassa J:tä, ja tänään olen menossa treffeille deitti nro kolmosen kanssa..

Mad bitch, eh?

Huutava pula läheisyydestä. Hellyydestä. Fyysisestä kosketuksesta. Tunteesta, kun toisen kädet kulkee kylkeä pitkin. Halusta ja himosta.

Tuntuu aika helvetin pahalta. Taas sellainen hetki, kun ei jaksa olla positiivinen. Vaipuu vaan itsesääliin ja epätoivoon. Yhyy ja lässyn lässyn.

Ajoittain ajatukset karkaa siihen, miksei mulla ole sitä jotain? Sitä toista, joka hymyilisi nähdessään mut, joka ottaisi syliinsä, pitäisi hyvänä. Olenko vain onnistunut olemaan niin sisuton ja ujo, etten ole tehnyt asian eteen itse mitään?

Voi voi, on se taas rankkaa. No, onhan se oikeastaan. Paljon paskaa tullut niskaan tässä lähiaikoina. Itsestäänselvyyttä tarvitsee tuskin mainita, mutta sen lisäksi on töissä ollut tavallista rankempaa. Siihen päälle vielä takapakkia selän takia, ei ole siis fyysinen olotilakaan ollut kunnossa. Tuntuu taas vähän turhan painavalta tää elämä. Enkä tunnista, minkä verran fiilikset voimistuu ulkoisista tekijöistä, kuten vaikka noista pillereistä. En pysy kartalla siinä, mitkä oli fiilikset ennen niitä, miten ne on muuttuneet, kuinka suuria muutokset on. Kuinka nopeasti tunne muuttuu ääripäästä toiseen, kuinka ääripäitä ne oikeastaan on.

Voi sitä skaalaa, minkä olen käynyt läpi tekstin alusta tähän saakka. Purskahtanut itkuun kolmesti. Hetkeksi huomion kiinnitti naurettavan paska ohjelma ja hymyilin huomaamattani (kunnes huomasin hymyileväni suu auki). Nyt olen suhteellisen rauhallinen.

Ja mieleen nousi deitti nro kolme. Alustavasti sovittiin treffit sunnuntaille. Luultavasti tästäkään ei tule mitään. Joko herra ei kiinnostu tarpeeksi musta, joko mä säikäytän sen suoruudellani ja näillä älyttömillä heittelyilläni, ehkä mä en koskaan kiinnostu siitä tarpeeksi. Haluaisin suhtautua siihen mieheen fiksusti ja reilusti, mutta vähän tuntuu, että siitä tulee vain joku laastari. Haluan pönkitystä itsekunnioitukselleni, itsearvostukselleni, haluan hellyyttä ja läheisyyttä, ja jos ne saan, ennemmin tai myöhemmin huomaan ettei tunnetta ole mukana ja ahdistun. Ja loukkaan. Paaiiitsi tää ei koskaan tuu menemään niin pitkälle, koska jostain syystä se kompastuu omiin pikku töppösiinsä kauan ennen kuin se tyyppi ehtii kiinnostua musta yhtään. Tai sit se ei edes kiinnostu.

Hah. Jostain kumman syystä mulla on vähän parempi olo nyt. Ja edellisestä huolimatta mä tunnen pientä innostusta koskien deittiä nro kolme. Tokat treffit. Jos ne nyt ottaa paikkaansa.. :)

Ajatusten harhauttamista

Jäi mainitsematta, että deitti nro 3 ehdotti uudelleen, että nähtäis. Hymyilytti heti, vaikka sittemmin onkin tullut pientä epäilyä. Kunhan olen epävarma. Ja tuntuu jotenkin huijaukselta nähdä sitä, kun mielessä on vielä niin tuoreeltaan kuohunnut. Ja tuntuu jotenkin ilkeältä myös sitä erästä ihmistä kohtaan, että näin äkkiseltään olen hakkaamassa kuumaa rautaa.

Taisin silloin yöllä kysyä J:ltä, mitä se ajattelisi jos mä toisin Paikalliseen jonkun "näytille". "Olisin onnellinen sun puolesta." Sanoin suoraan, että mä tuntisin itseni mustasukkaiseksi samaisessa tilanteessa, "no sitäkin, luonnollisesti". En sanonut mitään tästä deitistä, enkä kyllä olisi edes viemässä sitä Paikalliseen. TMI ja sitä rataa, jos näitä nykyteinien lyhenteitä saa käyttää.

Tosin mitä tähän tokaan näkemiseen tulee, ajankohtaa ei ole edes sovittu vielä. Molemmilla sellainen työrupeama, että ehdotin josko vasta sen rauhoituttua. Ehkä viikon lopulla, ehkä ensi viikolla. Tai ehkä kaikki taas kuolee kasaan.

Ihan ei jaksaisi hymyilyttää. Vielä.