Seksiä.

Torstaiyönä J:ltä tuli viestiä. Kädenväännön jälkeen hyppäsin taksiin ja hurautin sen luo. Yö meni keskustellessa aamuviiteen. Lähinnä J puhui ja mä kuuntelin. Se oli J:lle vaikea yö. Enempää en asiasta avaudu, sillä tarkoitus ei ole laverrella täällä muiden asioita. Jäin yöksi, puoliltapäivin oli koulua ja J:ltä lyhyempi matka. Kävin suihkussa ja ennen lähtöä menin makuuhuoneeseen herättämään J:tä. J nykäisi mut kainaloon. "Nyt hetikö sun pitää?" Joo. Pari hellää puristusta pepusta. Jos et lopeta niin mä en saa lähdettyä. "Harmi", puristelu jatkuu. Voin tulla koulun jälkeen takasin, varo vaan. Lähdin ja jätin J:n nukkumaan.

Koulun loputtua hiihtelin takaisin. Keittiöön päästyäni J alkaa heti lämmittelemään. Sormet taiteilivat vyön ja housut auki, hiipien niistä sisään kutittelemaan. Mirri alkoi kehrätä saman tien... Enkä tietenkään malta pitää sormiani poissa J:n housuista. "Imase", J painaa päätä alas. Imaisin kullin huulieni väliin ja lutkutin antaumuksella. J kääntää ympäri, kiskoo housut alas ja asettelee kalunsa kohdilleen. Pimpsa antaa periksi, nojaan ikkunasyvennykseen. Lasi huurtuu huohotuksesta, kun J lykkii kaluaan sisään. Kohta herran sormet hakeutuvat nappulalle, sitten meinaakin lähteä jalat alta. Kiusa jatkuu ihanan kauan. J nostaa mua pystympään, peruutetaan jakkaralle. Heijaan edestakaisin tunnustellen kalun liikettä litisevän märässä pimpsassa. J kuljettaa käsiään pitkin kylkiä, puristaen pakaroista, levittäen niitä. Sormi painelee peppua, upoten sisään. J nousee ylös ja arvaan mitä on mielessä. Kalu ohjataan peppua härnäämään, yritän rentoutua parhaani mukaan. Se vaan on niin iso, että toiminta on aika kaukana puhtaasta nautinnosta. Sormet hakeutuvat taas nappulalle, kamalaa kiusaa kun pepussa tuntuu epämukavalta ja klitalla herkulliselta. Välillä on pakko hillitä J:tä, ettei vauhti kasva liiaksi. Lopulta sanoa, että ei pysty. J istuu takaisin jakkaralle vetäen mut syliin. Rauhotutaan siinä aikamme, kunnes J lähtee pikasuihkuun. Herra tulee takaisin, käyn vessassa. Takaisin tullessani J toteaa heti, että jatketaanko sängyn puolella. No sehän käy. Herra käy selälleen, mä kömmin viereen. Kohta imaisen kalun suuhuni, posket kuopalla imen ja nuoleskelen. J:n käsi ohjailee välillä vauhtia ja syvyyttä. Ehkä hieman on kakomisrefleksi treenautunut.. Kuuntelen J:n huokauksia, nautiskelen. Kohottaudun ja kömmin päälle, J ohjaa kalun sisään. Mmmh, paikat on tän jälkeen hellinä.. "Tuntuuko hyvältä?" Mm-hmm. Sormet vietiin jälleen klittaa kiusaamaan. Ah, hyvä kun henkeä sai siltä huohotukselta. Lopulta oli pakko pyytää lopettamaan, klitta oli ihan kärsimyksissään. "Ootko sä kiimassa, narttu?" Nussinta jatkuu kohta ja J paukuttaa lanteillaan niin ihanasti. Hyvä kun pääsen pois siitä, jalat jäykkänä ja pillu helottaen. J vie käden kalulleen, vielä ei riittänyt. Sujautan oman käden kasseja kutittelemaan. "Uskallatko lipasta?" J kysyy kun kiusoittelen sen peppua. En tiedä. Kohta kohottaudun ja hakeudun kalun kimppuun. Nuolen kasseja, imeskelen, vähän kerrallaan käyn alempana ja alempana. No hitto, kerran sitä vaan eletään. Alemmas, kuulen J:n huokailusta että nyt kiihottaa. Välillä sormi, välillä kieli kiusaa, mies hyrrää täysillä. Rietasta, kiihottaa itseänikin. Lisään vielä kierroksia ja lopulta yninän saattelemana J laukeaa.

Hyvä viikonloppu

Ihan passeli viikonloppu. Hyvä seura, hyvä ruoka, ja viini virtasi. Lauantai toki tuntui jokseenkin kohmeloiselta, vaan eipä sekään ollut ihan paska päivä. Ja eilinen vierähti jälleen hyvän seuran parissa. Siis vapaa viikonloppu, mahtavaa. Onneksi pomo ei ryppyillyt vuorotoiveiden kanssa.

Kaiken ois toki kruunannut se, että olisi saanut pomppia kalun päällä, vaan kun ei. Tosin jokin pieni mahdollisuus sille on tänään. Riippuu vähän siitä sun tästä. Vaan ehkäpä olen fiksu enkä laske suunnitelmiani sen varaan. Oon tarpeeksi monta hetkeä tuhlannut siihen, että odottelen josko kivasti sattus onnistuun.

Vois toivoa, että tällasia viikonloppuja tulis lisää. Tai no, ei tartte aina sellasta krapulaa tulla, mutta jos nyt kuitenkin aina hyvässä hengessä ja hyvässä seurassa. Liikuskeltiin paljon muualla kuin Paikallisessa, piristävää vaihtelua (tosin sinnehän se ilta sitten päättyi). Pikkasen bar hoppingia, tekee hyvää sillon tällön. Joo, joskus vois olla ihan kiva asustella sillä suunnalla, paljon kivoja paikkoja.

Viime vuonna synttärit kuitenki kului paljon tylsemmissä merkeissä. Että plussalla ollaan :)

Toistaiseksi ei lisättävää.

Olenpas mä huono kirjottamaan mitään. Vaan miksipä sitä tyhjästä löpisee? Siis ei mitään, ei niin mitään, ole tapahtunut elämässäni viimeisen viikon aikana. Join yhden lasin viiniä, hui. Toki karvat väheni alakerrasta viikko sitten ja huomenna ne vähenee vintiltä, mutta muuta jännää ei ole luvassa. Niin joo, paitsi toosalääkäri huomenna. Katellaas onko papakokeen tulokset tällä kertaa jotain muuta kuin peruskauraa.. Suunnitelmissa ei ole just nyt muuttaa pillereitä muuhun ehkäisymuotoon, mennään näillä nyt toistaiseksi. Jännää, eikö?

No, onhan sitä sentään jotain jännääkin luvassa, se koulutytön rooli pitäisi aloittaa näillä näppäimillä. Mutta opiskelut ei kuulu niinkään tän blogin aihepiireihin, joten ei siitä sen enempää. Paaiiitsi tietenkin sitten, jos sieltä löytyy joku potentiaalinen seksijumala jonka takia sekoittaa päänsä ja pilata elämänsä, sitten kerron toki lisää.

Sain sentäs päivä pari sitten sähköpostin, jossa joku lukija kertoi seuraavansa mun löpinöitä. Ainahan se mun salaiseen esiintyjä- ja huomiohuorapuoleen vetoaa ;).

Tukka takussa

Vielä yksikin lätkäaiheinen asia mun news feediin....

Olen jo useamman päivän pohtinut niinkin merkittävää ja tähdellistä asiaa kuin hiusten leikkausta. Mulla on ollut tämä sama reuhka jo vuosia, niin vähäisin muutoksin ettei kukaan ole huomannut mitään. Ja nyt on tullut tunne, että pitäisi jotenkin uudentaa itseään. Leikkaisi suurimman osan pois, how about that? Muuttuisi tämänkin naaman ilme. Kaiketi nyt vaan tarvitaan jotain muutosta, niin sisäistä kuin sitä ulkoistakin. Ja niin mitättömältä kuin tukanleikkuu kuulostaakin, se on ihan mieletön kynnys. Sitä ei ihan sekunnissa kasvatakaan takaisin jos lopputulos menee pahasti metsään. Itseensä on tottunut tietyn näköisenä, hiusten leikkaaminen muuttaa sitä yleensä melko radikaalisti. Plus en ole vielä koskaan löytänyt sellaista mallia, joka omasta mielestä sopisi täydellisesti. Ja sitten on vaan ajautunut siihen "ratkaisuun", ettei tee ratkaisua ja antaa sen vain kasvaa. Muodoton, hamppuuntunut reuhka, sehän se onkin kaikista paras... Ja rohkeuttahan ei riitä mihinkään oikeasti mielenkiintoiseen malliin. Plus sen pitäs olla sellanen, ettei sille tarttis tehdä joka aamu jotain tunnin operaatiota. En suostu enää siihen rumbaan, että aamulla pitää herätä tuntia aikaisemmin ihan vaan jotta tukan ehtii föönaamaan ja suoristamaan ja--. Tää mun "tikkusuora" eli täysin epämääräisesti ja ennustamattomasti kikkaroituva reuhka ei hyväksy ihan mitä vain, ja mä en hyväksy ihan mitä vain.

Että tällasilla asioilla täytän pääni. Nyt pitäs valmistautua töihin. Haistakaa--.

Ai niin. Joku tyyppi deittisaitilla kirjoitteli söpösti joku ilta, että lähtisinkö sen kanssa kävelemään. Ehkäpä, joskin nyt tyyppi katosi eikä ole vielä vastannut mitään. (Viestissään kyllä mainitsi lähtevänsä pois Helsingistä, joten ehkäpä oottelen jos se joskus palaa :D).

Edit.
Tää tuli vaan niin osuvaan kohtaan, huomenna edessä sokerointi :D

Puku tekee miehen

Ja vasta kun pääsin ulisemasta.

J nakkasi viestillä kun olin töissä. Lähetti kuvan itsestään mustassa puvussa. Sanat ei riitä painottamaan, kuinka hiton komealta se näytti. Ai jumalavita, polvet notkahti ja taisin valahtaa saman tien märäksi. Loput työvuorosta menikin sitten kuin horkassa. J pyysi luokseen, tarviiko sanoa mitä tein.

Sain sen haluamani keskustelun ennen J:n lähtöä. Ja sain myös väristä ja huohottaa sen miehen käsittelyssä. Sain sen kalun sisääni, käden tukistamaan hiuksista, hampaat näykkimään kaulasta, rinnasta.. Kliimaksia kohden tukistus tiukkeni, puristus olkapäästä, lantion voimakas työskentely. Sitten työnnöt loppuvat, mies jäykistyy, värähtää, lopulta lysähtää ja jää päälle makaamaan. Jälkiväristykset tuntuvat. Maataan useampi minuutti, minä alla jalat edelleen koukussa J:n lantion ympärillä. Lopulta J siirtyy viereen makaamaan, tunnen kuinka tussu on täynnä tavaraa. Jutellaan jonkin aikaa, kunnes tunnen että on pakko siirtyä vessan puolelle. Nyt menee herralta lakanat vaihtoon, totean. "No, johan ne oli kai aikakin vaihtaa."

Jäädään vielä keittiöön juttelemaan ja tupakoimaan. Kun haukottelu tahtoo karata lapasesta, totean että pitäisi vissiin poistua kodin suuntaan. Puin päälle ja toivotin hyvää matkaa, J lähtee tänään. Saa nähdä kauanko se siellä viihtyy, voi olla ettei paria viikkoa kauempaa tai sitten vierähtää taas kuukauden verran. Hetki aikaa nyt kuitenkin, saada ajatukset rauhottumaan, armonaikaa jos vaikka vihdoinkin kasvattaisin selkärangan enkä heti juoksisi luokse kun J huhuilee. Jos vaikka saisin paremman tarjouksen tässä välissä... Toivossa on hyvä elää.

Se pienimunainen deitti jatkaa viestittelyään. Viimeksi vastasin sille, että en tahtoisi jälleen torjua, vink vink mitäs jos et enää ehdottelisi, tää on mun sääntö ja aion noudattaa sitä. "Sun pitäs hankkia toisenlaisia sääntöjä. Musta meillä oli hauskaa ;)" Niin. Tän siitä saa kun ei ole sydäntä sanoa suoraan jos ei miellytä. Tai no, ei siinä miehessä ehkä muuten niin kamalasti vikaa ollut, siis että siinä lopuksi rupateltiin aika hyvässä hengessä ja näin. Mutta se ei tarkoita, että tuntisin siihen ihmiseen mitään seksuaalista vetoa tai että olisin suunnattomasti nauttinut siitä touhusta. Varsinkin kun kieltäydyin itse seksistä jo aikalailla alussa, vaikka toki olin mennyt sinne aikeena nussia. Vastasin miehelle selittäen vähän, miksi mulla sellainen sääntö on (eli kun ihmisistä nyt ei vaan tiedä, onko ne jotain hulluja ja jos jätän ikkunan uudelle tapaamiselle niin se voi lähteä lapasesta, nimim. kinda been there - PLUS jos nyt tällasta kevyttä panoa mietiskelee, niin jos siitä lähtee uusintaa ottamaan niin tunteilla on enemmän ja enemmän sijaa änkeä mukaan kuvioihin, joten tapaamisten jatkon kieltäminen suojelee mua sellaseltakin). Mene ja tiedä ymmärsikö se herra siitä selityksestä mitään, en sitä ihan näillä sanoin kuitenkaan ilmaissut. Tavoitteena noilla deittailuilla on lähinnä se, että tapaisin kenties mielenkiintoisia ihmisiä ja mikä jottei saattaisi siitä syntyä jotain vähän enemmänkin. Mä en etsi sieltä panoja tai muuta pintaliitoseuraa. Vaikka nyt siis kerran olen sieltä tämän herran tavannut mielessä puhtaasti vain seksi. Mut se oli sellanen heikko hetki, tuskimpa uusintaa tulee. Tai no, eihän sitä voi tietää, mutta ei ainakaan sen herran kanssa.

Jospa alku ei määrittelisi lopputulosta

Vuosi vaihtui hutikassa. Ja yöllä itkin tyhmyyttäni. Kuinkahan kauan menee ennen kuin saan jonkun rauhan tän asian suhteen...

Ah, se pienimunainen deitti, jota kävin kesän lopulla imaisemassa, pisteli viestiä. "Moikka namu... Joko oot päässyt useammin siihen käsiksi?" Ensinnäkin, namu. Yöööks! Toisekseen, mitähän tuo mahtoi tarkoittaa? Päässyt käsiksi mihin? Kulliin vai? Voi kyllä, ja helvetin paljon parempaan kuin sun löysä ja pahan hajuinen nysä. No joo, olen vähän pahoillani sen herran puolesta, sillä se tais ihan oikeasti pitää varustustaan hyvänä. Vaan kun ei. Koska mullahan on niin paljon varaa kritisoida muita, olenhan täydellinen vartaloltani ja kasvoiltani ynnä muuta. Ratsastan myös yksisarvisilla, joten ihan ollaan nyt todellisuudessa kiinni, jos joltain jäi epäselväksi. Tietty hyvä hänelle jos tykkää itsestään ja kokee olevansa hyvä kokonaisuus. Mä vaan en kyllä saanut siitä mitään muuta irti kuin lievän pahan olon, hetkellisen itseinhon ja - noh - kokemuksen. Ja tää kaikki on vielä sen verran tuoreessa muistissa, että vaikka olenkin nyt pahasti seksin puutteessa, en harkitse edes leikilläni näkeväni sitä ihmistä uudelleen. Pitäiskin muuten pohtia, millä tavoin onnistaisi päästä vaakamamboilemaan jonkun uuden ihmisen kanssa... Tuntuu, että pakko sitä ois kokeilla, josko seksi irrottaisi mua J:stä. Kun sitä ois jostain muualtakin tarjolla, en ehkä kokisi niin voimakasta yhteydenpidon tarvetta, kuten nyt. Onneksi se mies lähtee muualle taas tässä kohta, enkä tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Haluaisin kyllä nähdä ja keskustella vielä ennen sitä (liittyen siihen syyhyn, miksi se lähtee), mutta vähän tuntuu etten voi sellaista ehdottaa laisinkaan. Varsinkin kun herra teki selväksi, ettei hän nyt hetkeen aio ehdoin tahdoin pitää yhteyttä, vaan yrittää toteuttaa sen mun ääneen sanomani suunnitelman olla pitämättä yhteyttä. Siis kunnes se mies juo kaljaa. Nyt on tauko meneillään, ja meinas jäädä uutena vuotenakin näkemättä sen naama, koska se ei ollut päihtymistilassa. Kävi se kuitenkin kääntymässä. Jaa, mistä mä tiedän, josko se nyt seuraavalla kerralla onnistuisi olemaan pitämättä yhteyttä, vaikka onkin jossain vaiheessa kännissä. Jos tässä vierähtäisi tarpeeksi pitkä aika... Ja itsekään en ajatellut päihtyä ennen kuin vasta parin kolmen viikon päästä (kyllähän sitä nyt synttäreitään juhlistaa), joten toivoa on myös minulla. Koska minähän se oon nyt pari kertaa pistänyt sitä typerää känniviestiä. Mikä saa mut aina jälkeenpäin kärsimään.

Miksi mä päädyn rustaamaan vaan tosta miehestä? Saatana..

Jospa leikkis jumppaihmistä ja tekis parit muuvit. Illaksi töihin.