Vuosi vaihtui hutikassa. Ja yöllä itkin tyhmyyttäni. Kuinkahan kauan menee ennen kuin saan jonkun rauhan tän asian suhteen...
Ah, se pienimunainen deitti, jota kävin kesän lopulla imaisemassa, pisteli viestiä. "Moikka namu... Joko oot päässyt useammin siihen käsiksi?" Ensinnäkin, namu. Yöööks! Toisekseen, mitähän tuo mahtoi tarkoittaa? Päässyt käsiksi mihin? Kulliin vai? Voi kyllä, ja helvetin paljon parempaan kuin sun löysä ja pahan hajuinen nysä. No joo, olen vähän pahoillani sen herran puolesta, sillä se tais ihan oikeasti pitää varustustaan hyvänä. Vaan kun ei. Koska mullahan on niin paljon varaa kritisoida muita, olenhan täydellinen vartaloltani ja kasvoiltani ynnä muuta. Ratsastan myös yksisarvisilla, joten ihan ollaan nyt todellisuudessa kiinni, jos joltain jäi epäselväksi. Tietty hyvä hänelle jos tykkää itsestään ja kokee olevansa hyvä kokonaisuus. Mä vaan en kyllä saanut siitä mitään muuta irti kuin lievän pahan olon, hetkellisen itseinhon ja - noh - kokemuksen. Ja tää kaikki on vielä sen verran tuoreessa muistissa, että vaikka olenkin nyt pahasti seksin puutteessa, en harkitse edes leikilläni näkeväni sitä ihmistä uudelleen. Pitäiskin muuten pohtia, millä tavoin onnistaisi päästä vaakamamboilemaan jonkun uuden ihmisen kanssa... Tuntuu, että pakko sitä ois kokeilla, josko seksi irrottaisi mua J:stä. Kun sitä ois jostain muualtakin tarjolla, en ehkä kokisi niin voimakasta yhteydenpidon tarvetta, kuten nyt. Onneksi se mies lähtee muualle taas tässä kohta, enkä tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Haluaisin kyllä nähdä ja keskustella vielä ennen sitä (liittyen siihen syyhyn, miksi se lähtee), mutta vähän tuntuu etten voi sellaista ehdottaa laisinkaan. Varsinkin kun herra teki selväksi, ettei hän nyt hetkeen aio ehdoin tahdoin pitää yhteyttä, vaan yrittää toteuttaa sen mun ääneen sanomani suunnitelman olla pitämättä yhteyttä. Siis kunnes se mies juo kaljaa. Nyt on tauko meneillään, ja meinas jäädä uutena vuotenakin näkemättä sen naama, koska se ei ollut päihtymistilassa. Kävi se kuitenkin kääntymässä. Jaa, mistä mä tiedän, josko se nyt seuraavalla kerralla onnistuisi olemaan pitämättä yhteyttä, vaikka onkin jossain vaiheessa kännissä. Jos tässä vierähtäisi tarpeeksi pitkä aika... Ja itsekään en ajatellut päihtyä ennen kuin vasta parin kolmen viikon päästä (kyllähän sitä nyt synttäreitään juhlistaa), joten toivoa on myös minulla. Koska minähän se oon nyt pari kertaa pistänyt sitä typerää känniviestiä. Mikä saa mut aina jälkeenpäin kärsimään.
Miksi mä päädyn rustaamaan vaan tosta miehestä? Saatana..
Jospa leikkis jumppaihmistä ja tekis parit muuvit. Illaksi töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti