Surinaa

Peppurankaisua tälle illalle. Pitkästä aikaa huvitti vilkaista redtuben tarjontaa. Kaiketi olen pahasti puutteessa, kun jo videonäytteet saivat pimpsan sykkimään ihan kunnolla. Sitten ei tarvinnut kuin värinät painaa sitä vasten, ja viimeistään sormetuskohdassa värisin synkassa leluni kanssa. Muuten video ei oikeastaan ole juurikaan mun makuun, mitä nyt nätin muotoinen peppu ja herkullisen näköinen kalu. Tyttönen ulisee ja voihkii niin teennäisesti, että ärsyttää ja häiritsee. Myöskin tosielämässä en ikinäkoskaan suostuisi moiseen, tollasesta ois oikeesti nautinto niin kaukana. Vaatii aika helvetisti esivalmistelua ja -leikkiä ennen kuin tuollaista metrikullia sais tollasella vauhdilla peppuun. Muuutta, nootista huolimatta sain mitä halusin, kiihotukset osuivat tällä kertaa kohdilleen. Pitäis kai ehdottomasti useammin leikkiä itsellään...

No niinhän siinä kävi

Vituikshan se meni. Fiilikset oli talosta poistuessa jo aikalailla hakusessa, mutta urheasti lähdin kohti tuntematonta. Valitsin paikakseni erään kuppilan, jossa olin kerran aiemminkin käynyt. Täyttä, onneksi yksi paikka löytyi. Näytin varmaan tosi fiksulta siinä istuessani ja selatessani ajankuluksi jotain paskaa lehteä. Pari lasia jaksoin sitä turhuutta, olo oli koko ajan jokseenkin epämukava. Epävarma on ehkä kuvaavampi sana. Sen pidemmälle eivät siis omat siivet kantaneet, ja ennen puoltayötä olin Paikallisessa. Rauhallista, ah, turvallista. Mutta tottahan sain mieleni mustaksi, kun J seilaa sisään. Toki vähän tiesin sen sinne tulevan, mutta elättelin toiveita että se olisi ollut jossain muualla, vaikka sen ihastuksensa kanssa jotta mun ei tarvitsisi miestä nähdä. En kyennyt sanomaan sille oikein mitään, tosi aikuismaista. "Saako sanoa hei?", herra kysyy, kun olen siirtymässä tupakalle. Hei, vastaan. Ja puoli tuntia myöhemmin se selitti ostaneensa jonkun minkä lie värkin, kiva juttu. Tikusta asiaa, mutta ehkä se oli tarpeen. Näytti luultavasti hieman erikoiselta, kun istutaan molemmat tiskillä eikä puhuta toisillemme mitään. No, keskustelu jäi siihen tikkuun, tai no taisin todeta sille lähteväni ensi viikonloppuna vanhaan opiskelukaupunkiin visiitille, josta herrakin on kotoisin. Tuskin se kuuli, toivottavasti ei ainakaan muista. Mä en oikein pysty tähän.

Deittisaitilla riittää hulinaa, yhtäkkiä. Tänään tuli yksi treffikutsu. Eilen eräs jamppa, jonka kanssa ollaan muutamat viestit vaihdettu, ehdotti ensi viikolle kahvittelua. Vielä kun se yksi tyyppi uskaltaisi keskustella muustakin kuin siitä, mitä on tehty ruoaksi.. Ja se treffit perunutkin miekkonen aloitti uutta juttua perjantai-iltana. Jostain ihmeen syystä haluaisin käydä sen kanssa kahvilla, kai jotta voisin todeta olleeni koko ajan oikeassa että joku outohyyppähän se. Ne niskavillat.. Yksikään näistä treffiehdokkaista ei kyllä herätä minkään sortin värinää missään ruumiini osassa, ja oikeastaan vaan tää niskavillat pystyyn saanut kaveri edes etäisesti kiinnostaa ulkonäkönsä puolesta. Tän aamuisen treffikutsun ehdottajassa häiritsee vitivalkoinen tukka. Anteeksi, mutta mä olen jostain syystä aina jotenkin vierastanut aivan vitivalkoisia blondimiehiä. Tummat vetää puoleensa ihan kuus-nolla.

Vähän jotain masista ilmassa nyt. Mikään ei huvita, mutta tuntuu että jotainhan sitä pitäisi. Ja haluaisi. No, kello on vasta 11, mikäs kiire tässä... Ja ottaen huomioon, että ellei kelloja ois siirretty, se ois vasta kymmenen. Että vituiks meni nekin yöunet..

Edit 12.20
No niin, joha tuli pilkettä silmäkulmaan kun deittiä ehdottanut tänpäiväinen alkoi vähän flirttaamaan. Jaaa sitten alkoikin jo melkein ahdistaa kun kaveri jotenkin tuntui olettavan vähän liian vahvasti, että sen flirtin perusteella mä olen treffien päätteeksi menossa sen luo kattomaan leffaa. Siis mikä vittu siinä on, et miesten tarttee aina suunnitella kaikki tollanen pillunsaanti minuutin tarkkuudella? Helvetin ahdistavaa, ja nyt tuntuu jo ihan siltä, et alkuun mukavalta vaikuttanu jamppa onkin limainen nilkki, enkä haluaisi enää nähdäkään. Mä en ihan koe omakseni sitä, että sormia napsauttamalla lähen jonkun tuiki tuntemattoman tyypin luo. Tai no... Eh, ihan ku en ois sitä aiemmin tehnyt. Mutta tää on eri asetelma. Mulle treffit on vähän eri asia kuin se, että lähen nussimaan tosta noin vaan. Treffeiltä odotan vähän jotain enemmän ku pelkkää panoa, lähen tutustumaan uuteen ihmiseen ovet avoinna vähän vakavammallekin ku pelkälle panolle. Ni mene sit ja pilaa fiilikset vonkaamalla, vaikka et oo ees ihmistä livenä nähnykään! Ai vittu että alkoi jotenkin ärsyttää. Vituttaa kun oon aina ihan väärällä sivulla kaikkien miesten kanssa. Vai pitäskö sitä vaan vasten omaa vaistoaan ehdotella ihmisille tollakin saitilla että hei, mitä jos nähtäis, voitas vaikka tutustua toisiimme sukupuolielimillä.

"Viisarien täytyy värähtää!"

http://nyt.fi/fokit/s1305804449356

Nyt on sellanen olo, ettei tosikaan. Mun tekee mieli kyrpää aivan helvetisti, ja tänään aion hieman metsästellä sitä. Siis mikäli fiilikset ei pilaannu iltaan mennessä. Eilisillan ruuhkaksi asti yltynyt viestienvaihto deittisaitilla tais antaa jotain lisäpontta naiseen. Deitin perunut jamppa alkoi uudelleen huutelemaan, ja viikolla alkoi kaksi muuta jamppaa juttelemaan. Yksikään niistä ei ihan hirveesti kiinnosta, mut vittujako sillä on nyt väliä. Ja tänään aion kokeilla jotain uutta. Josko jollain värähtäis viisari...

Otsikointi on perseestä.

Nyt on taas sokeroitu paikat pehmeiksi. Omaksi iloksi varmaan taas vaihteeksi, koska eihän ketään potentiaalista kanssanautiskelijaa kuitenkaan ilmesty näköpiiriin. No, enpä mä herrojen takia karvojani nyhdäkään, vaikka se siinä kivasti sivussa roikkuu lisähyötynä. Itse pidän siitä tunteesta, että on siloista ja siistiä. Omat kommervenkit siihenkin toki liittyy, mutta liittykööt.

Jotenkin on sellainen olo, että ensi lauantaina saattaisin haluta pientä nollaamista. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, pitkä työvuoro jonka jälkeen ei hirveesti ehdi levähtää jos mielii baanalle. Lenkkiohjelmani aion kuitenkin järjestää siten, että sunnuntaina saa olla krapula (joskaan en sitä tieten tahtoen lähde hankkimaan, ei se niin ihana olotila ole). Mietin, pitäisikö uskaltautua ihan vaan itsekseen jonnekin uuteen paikkaan. Katsoa mitä tapahtuu. Onko liikkeellä kiinnostavan näköistä porukkaa, tuleeko joku juttelemaan. Itsehän tuskin uskallan mennä kenenkään luokse ja aloittaa juttua :D, mutta jos nyt kuitenkin. Salee löydän itseni illan päätteeksi Paikallisesta, mutta jos nyt vähän ees yrittäisin.

Eilen meinasi nousta pala kurkkuun, kun kävin Paikallisessa. Baarimaija kertoi jutelleensa edellisyönä ainoan asiakkaansa eli J:n kanssa. Ahaa, herra on siis kaupungissa. Mä olin siinä uskossa, että se olisi ollut vielä muualla, mutta eipä sitten kai. Oisko tullut ikävä sitä uutta ihastusta? *hapan maku suussa* Joo joo, mut kai näin tuoreeltaan saa vielä olla lapsellisen loukattu ja mustasukkainen? Ei oo viikko alkanut yhtään sen paremmissa merkeissä kuin missä edellinen loppui...

Kuinka nainen voi ehdottaa yhteistä yötä jollekin baarissa tavatulle? Varsinkaan, kun ei voi tätä omaan kotiinsa syystä tai toisesta viedä? "Vietkö mut mukanas?"

Ai niin. Eilen poistin koko keskusteluhistoriani J:n kanssa whatsappissa. Huomasin aina appsin avatessani vilkaisevani myös sen, milloin J on viimeksi sitä käyttänyt. Kyttäri... Tosi tervettä, joten repäisin laastarin kerralla ja huuhdoin kaikki ne viestit pois. Jäi tyhjä olo.

Piste.

Taas yksi päivä, mikä pitäisi täyttää jollakin. Mieluummin muulla kuin ajatusten surinalla, jollain mikä harhauttaa.

Hyvin rankka viikonloppu. Torstai-iltana myöhään J laittaa viestiä. Kertoo tykästyneensä johonkin naiseen, pahoittelee kaikkea. Oon ollut jokseenkin rikki sen jälkeen. Koska tätähän mä pelkäsin. Että se löytää jonkun uuden ennen kuin mä löydän mitään. Minkäs sille voin, että tunnen jumalatonta mustasukkaisuutta ja kipua. Käytiin lyhyt keskustelu, jossa sanoin, että nyt ois varmaan hyvä ajankohta olla hetken aikaa pitämättä yhteyttä. Antaa pölyjen laskeutua, sillä mulla pöllyää aika pahasti. J totesi, että kai se ois fiksuinta, ja että olis pitänyt katkaista tää peli jo aiemmin. No shit, miten ois vaikka vuosi sitten? Sanoin, että tekee pahaa myöntää itselleen se, että mun lienee pakko kieltää sen ystävyys, koska mä en nyt pysty tähän millään tasolla. En ainakaan toistaiseksi. Ja sattuu ihan tosissaan nyt. J vastasi, että mitä vaan mä tarvitsen, hän yrittää pysyä poissa, antaa tilaa. Kiitti kaikesta, mitä oon sen eteen tehnyt, mitä itsestäni antanut. En pystynyt vastaamaan enää mitään.

Ajoittain voin olla kohtuullisen neutraali asian suhteen. Sitten taas kohta mua vihlaisee niin kovaa se, että se mies sormia napsauttamalla löytää uuden tykästymisen kohteen, ja mä olen vaan rikki. Tiedän kuinka typerää ja turhaa se on moista murehtia, mutta ihan hirveesti en voi sille mitään, että se sattuu. Ei kauaa nokka tuhissut, kun jo tosta noin vaan bongaa jonkun uuden johon niin kivasti ihastua. Ei siis mitään hidastetta mielessä. No, enpä voi odottaa muilta samaa suhtautumista kuin itseltä.

Treffeillä kävin kuitenkin eilen. Ihan miellyttävä herra, mutta ei mitään kipinää. Pari tuntia juteltiin, ja ehkä lopussa todettiin, ettei intressit välttämättä ihan kohtaa. Eipä kuule haittaa, ei löydy kiinnostustakaan...

Nyt iskee se kliseinen epätoivon hetki. Mitenhän vitussa sitä ikinä törmäisi sellaiseen ihmiseen, josta löytyisi jotain sellaista, mitä tarvitsen ja ansaitsen. Kai sitä pitää tähän väliin kullin kiilto silmissä vaan ehdotella jokaiselle vastaantulijalle yhden illan unelmia, jotta saa edes jotain erilaista elämäänsä.

Until then, mä lähden lenkille. Edes se puolen tunnin ikkuna, jolloin pää tyhjenee. Toivottavasti. Sitten alkaa sama rumba uudelleen..

Uusia tuulia?

Niin. Tekeillä ois uudet treffit, ja ihan uuden tyypin kanssa. Sen edellisviikkoisen kanssa on keskustelu kuivunut kasaan (eli hän ei ole vastannut viimeisimpään viestiini maanantaina), eikä hirveesti haittaa. Oishan se nyt ollut ihan kiva päästä uusia tuulia tutkiskelemaan, mutta toisaalta se tyyppi aiheutti oudot vibat eikä ne siitä hirveesti hellittäny. Notta ehkä ei hirveesti haittaa. Uusi tyyppi sitten yllätti vallan kivalla viestillä, ja juttu on lähtenyt luistamaan aika kivasti. Herra ehdottikin eilen, että vois ehkä piakkoin näkyillä ja katsoa miten lähtee kasvokkain juttu luistamaan. Kysyi, mitä suunnitelmia on viikonlopuksi, ja kas kummaa kun sattuikin sopivasti! Viikonloppu vapaa (pari rästihommaa kyllä varmaan löytyis, mutta ei esim. työsitoumuksia), ja vastasin että esim. lauantaina onnistuu. Mainitsin myös, että perjantai voi olla mahdollinen, toki yritin vaikuttaa siltä etten nyt ihan tiskillä ole tyrkyllä tyyliin "ihan millon sulle käy, oon niin helppo!" Senhän näkee sitten, että mitä tästäkään tulee (hah, ihan sellanen fiilis et taas tulee peruminen). Ja jos ikinä treffeille asti päästään, katellaan sit kohtaako kemiat millään muulla tasolla kuin kirjallisesti. No, ainakin lähtöasetelma on suotuisampi kuin edellisen kohdalla, tää sentään osaa ilmaista itseään vallan eloisasti ja hauskasti, sekä tuntuu myös aktiiviselta keskustelijalta noin muutenkin. Uskon, että juttua riittää ihan kohtuullisen hyvin, vaikka muuten ei sit iskiskään.

Jotain jännitettävää viikonlopulle. Ja tiedän, ettei J ole kaupungissa, joten ei tarvitse senkään perään alitajuisesti vikistä. Rauha ja vapaus tuulettua ihan uusien asioiden ja ihmisten parissa. Toivossa on hyvä elää. Mut tänään jos vielä jaksais asennoitua työntekoon, iltavuoro edessä.

Hyvää vitun maanantaita

Olenko mä kenties vain itsekäs lehmä, vai eikö ihmiset vaan osaa lukea? Siis tää tyyppi saitilla... En tiedä ilmaisenko itseäni jotenkin kierosti, vai eikö se vain ymmärrä lukemaansa. Vai onko se vain kömpelö vastauksissaan vai mikä vittu vaivaa? Kai mussa vähintäänkin jotain pikkumaisuutta on, kun alkaa heti ärsyttää, mut jo nyt on vittu kun ei kirjotettua tekstiä ymmärrä tai osaa siihen normien mukaisesti vastata. Joku täysin random keskustelu meileistä (joo...), eikä herralle tunnu menevän jakeluun mitä yritän sanoa. Kuten esimerkiksi! Kirjoitin, että mulle saa laittaa meiliä jos on kiire saada kiinni, kun kerta osoitteenkin annoin, mutta muuten voidaan pitäytyä saitilla viestittelyssä. "Ni mä laitan seuraavaa meiliä sit postiin." Niin siis mitähän vittua sä tarkotit? Laitatko seuraavaa keskusteluviestiä mun sähköpostiin (=meiliä, meiliin) vai meinaatko ihan kirjepostina pistää? Miten ois savumerkit? Vastasin siihen, että hoituuhan tää viestittely saitillakin, että jos on kiire ni voi meiliä pistää. Katotaan ymmärtääkö. Alkoi aamu hyvin ku tällasesta ärsyynnyn... Miksi vitussa noi ihmiset tuolla interwebsin ihmeellisessä maailmassa ei voi olla ihan normaaleja? Miksi oi miksi puolet vaikuttaa olevan vähintäänkin lukihäiriöisiä (okei, todella ilkeää ja pikkumaista leimata lukihäiriöiset muuksi kuin normaaliksi), ellei sitten jopa ihan vaan hitaita (=tyhmiä, you know, älykkyysosamäärä vähän miinuksella). Ja mä en tiedä mikä siinä aina niin risoo, kun asiat menee solmuun kirjallisesti keskustelemalla. Taitaa olla ihan vaan oma ongelma mulla, mut jumalavita... Eikö kenelläkään muulla kiristy pinna kun kaveri toisessa päässä tuntuu olevan ihan eri sivulla koko ajan? Tai semmonen älytön epäjohdonmukaisuus...

Peruutuspaikka

Deitti laittoi viestiä, että tänään on jotain ongelmaa nähdä. Jos vaikka somen kautta pystyis olemaan yhteydessä. Sanoin, että numeroani en syystä ja toisesta oikein tahdo antaa (mistä mä tiedän mikä hullu se on, niskavillat ei oo vieläkään ihan rauhottunu siitä ekasta viestistä, ja muutenkin tykkään olla vähän varovaisempi nyt), mutta annoin sähköpostini. Eipä oo kuulunu, eikä viestiä tullu saitillakaan. Ja sen herran viestistä ei ihan lukenut suoraan, että oliko tarve perua kokonaan vaiko mikä oli. No, tunnin päästä pitäis näkyillä, ja mulla kestää päästä paikalle, että jos se nyt sit meinaskin et nähdään silti tänään niin mitä fiddua? Jaa, en jaksa ottaa paineita, pallo on sillä ja mulle käy perua tältä päivältä. Vaikka ois kyllä kaipaillut vähän jotain jännitystä. Mut yhtä hyvin haluan nähdä kaveria, ja nyt oisin vapaana sit aikasemmin. Voisin toki käydä keskusta-alueilla pyörähtämässä joka tapauksessa, oli treffejä tai ei. Vaikka en kyllä tiedä, miksi sinne pitäisi edes mennä. Miten niin taas tyhjänpäiväistä jaarittelua?

Kävin eilen Paikallisessa. Rauhallinen ilta. Sydän kyllä loikkasi kurkkuun, kun J saapui paikalle puoli tuntia ennen pilkkua. Vähän arvasinkin sen tulevan käymään, en tiedä miksi vitussa mun piti siellä niin pitkään notkua. Kai vaan halusin vilaukselta nähdä, kokeilla vähän kepillä jäätä että mitä tapahtuu kun sopimatta nähdään. Eikä mitään ihmeellistä, maailma ei pysähtynyt tai vaihtanut pyörimissuuntaa, tosi kumma. Ja koska olin nautiskellut pääosin karpalomehua (yksi lasi viiniä välissä), olin viksu ja vahva ja kaikin puolin ihana, ja lähdin yksin pysäkille.

Tavallaan aika virkistävää herätä omasta sängystä, ilman kankkusta kaiken lisäksi. Sain rykäistyä herkullisen lenkinkin puolilta päivin, voin olla ylpeä viikon saavutuksistani. Tähtäimessä ei ole mitään kovin kummoista, mutta olen aika helvetin iloinen kehityksestä. Ja siitä, että saan taas rakennettua jonkin sortin rutiinia. Vielä kun jättäisi viikonloppujen tulevat ryypiskelyt minimiin tai kokonaan pois, voisin pysyä niissä rakennetuissa rutiineissa. Ehkä täytän tyhjiöni jälleen jollain juoksemisella, koska siitä ainakin saan jotain hyvää oloa ja ylpeyden aihetta.

Jos huvin päiten tsekkaisi saitin vielä, jos vaikka jotain olisi tapahtunut. Jos ei, luuri kouraan ja soittoa kaverille. Normaalia elämää.

No mitäs.

Kiukkuileva ämmä, sitä olen ollut taas kuluneen viikon. Kaikenlaiset kivat pienet asiat ovat saaneet hampaat kirskumaan, eräs ilta melkein revin kirjasta sivun irti kun otti vähän päähän. Niin mikä? No emmää vaan tiä. Kuhan ärsyttää. Ja nyt yritän pitää vähän kirjaa siitä, mihin aikaan pillerilevyä nää ilmaantuu, alkaako näkyä jonkin sortin toistuvuutta? Kenties, kun muistasin milloin viimeksi oli samanlaisia fiiliksiä. Lyhyellä tarkastelulla aikalailla samalla rivillä liuskaa kuin nytkin. Osaisko sit vaikka ottaa nää olotilat vähän iisimmin, kun tunnistaa niiden liittyvän tähän.

J:n kanssa alkoi pienimuotoinen yhteydenpito alkuviikosta, ei mitään ihmeellistä tai tähdellistä, tunnustellen vaan sitä sellaista kaveriyhteydenpitoa. Sitten onnistuin vissiin vähän loukkaamaan sitä, tai ainakin se pisti sellaisen kuittausviestin takaisin, etten jatkanut aihetta enää vaan pyysin anteeksi. Tiesin sen aiheen olevan hieman heikoilla jäillä, notta kannattaako, ja kaiken kukkuraksi ilmaisin itseäni aivan päin vittua suorastaan, notta ei mikään ihme jos loukkaantuikin. Olisin mäkin voinut loukkaantua. No, eipähän ole tarvinnut pistää viestiä, vaikka vähän harmittaakin että jos se luulee mun tahallaan vittuilleen. No, ei ole niin suuri asia, että olisi järkeä lähteä asiaa jatkokäsittelemään. Antaa mennä omalla painollaan, ollaan yhteydessä kuitenkin taas joskus. Parempi toki, jos ei esim. tänä viikonloppuna. Onneksi lauantaina on pitkä työvuoro... Ja tänään ilta.

Sunnuntaille sovin alustavasti treffit yhden herran kanssa saitilla. Se herra otti yhteyttä ja sai ekalla viestillään multa niskavillat solmuun, mutta sittemmin on osoittautunut ihan kohtuullisen normaalin oloiseksi. En kyllä innosta hihkuen ole treffeille suuntaamassa, mutta pakkohan sitä nyt on kokeilla edes, kun muutenhan tässä ei ois mitään järkeä. Vaihtelua, kiitos.

Ei näin.

Päätin eilen vetää pari palkokasvia hengityselimiin, kun J laittoi viestiä. Näpäytin vähän, aihe kun oli jälleen kerran sellainen, että kuka tahansa muu nainen olisi ollut jo hysteerinen. No joo, rauhotuin siitä kyllä, ja suuntasin illaksi Paikalliseen. Tarvitsin sen tutun ja turvallisen ympäristön, yksin kun olin liikkeellä. Muussa tapauksessa olisin houkutellut seuralaiseni jonnekin muualle. Siinä viesteilyn lomassa kysyin, ei kai J ole Paikallisessa. Ei, kuulemma yhdessä toisessa paikassa siinä lähellä. No, toivoin, että herralla olisi ollut järkeä pysyä poissa, mutta en tietenkään uskonut tähän ollenkaan. Kauaa en edes ehtinyt siellä olemaan, kun herra tulee seuralaisensa kanssa. Ja vittu istuu suoraan mun taakse. No, se seuralainen valitsi paikan tietämättä musta. J oli aivan naamat, ja jonkun ajan päästä nousi ylös, könkkäröi siihen viereen ja kysyy saako antaa naistenpäivän kunniaksi halauksen. Sitten pitikin mennä tupakalle jäähdyttelemään. Vähän ehkä jotenkin pinnalla... Tahtomattani kuulen niiden keskusteluja (joissa ei ollut kovinkaan kummoista sisältöä, promillet huomioiden), otan lisää viiniä. Jossain välissä J:n seuralainen poistuu ja J tulee mun viereen tiskin ääreen istumaan. Yritin pitää etäisyyttä, mutta ympärillä tapahtui liikaa kaikenlaista jolle nauraa, ja jutteluksihan se meni.
Sitten.
Jossain niksahtaa, että alkoholin sietoraja on tullut täyteen, ja röökillä ollessa oksensin. Siis mitä vittua? Mä en koskaan juo itseäni niin holtittomaan kuntoon, oon suurin piirtein aina ylpeillyt sillä, että mä sentäs tiedän rajani. Ai jumalauta ku nolotti, nolottaa edelleen. Vittu ei näin. Siistin itseni vähin äänin, J:lle totean vain, että nyt oon heikossa hapessa. Jonkin ajan päästä käydään vielä röökillä, jolloin J toteaa että lähetäänkö sen luo. Ei näin, ei näin. Sitten ajattelin, että miten vitussa muka kotiin asti pääsisin hengissä, tili miinuksella jo nyt eli taksiinkaan ei ole varaa. Sanoin, että on hyyyvin huono idea, oota otan kamani. Matka, joka tavallisesti ottaa vain viitisen minuuttia, kesti ainakin vartin. Ja oli mutkittelun vuoksi luultavasti myös tuplaten pitkä. Päästiin ilman suurempia ongelmia perille, rojahdettiin suoraan sänkyyn. Hetken siinä hönkäilin, kunnes joku alitajuntainen asia sai mut ylös ja vessaa kohti. Hädin tuskin ehdin ajoissa, onneksi kansi oli jo ylhäällä. Notta en mä itseäni kokonaan siihen Paikallisen eteen sitten tyhjentänytkään. Aikani yökkäilin, jotenkin kummasti keksin ottaa farkut pois ennen kuin kiipesin takaisin sänkyyn. Ja hitto kun oli heikko olo aamulla.

Kiitin yöpaikasta. Vähän odottelin, että pettääkö vatsa taas vaikka pelkkää vettä joisikin, ei sentään. Pohdin jo kotiin lähtöä, kun J sipaisee reittä ja kysyy ottaisinko farkut pois (olin pukenut ne herättyäni). Katsoin J:tä, sisällä muljahti. Älä mee tohon, sanoin. "Sori." Puren hammasta. Hetken aikaa se häärää jotain, keittää teetä ynnä muuta. Menee sitten makkariin konetta käynnistelemään, jotta saadaan musiikkia. Myyn itseni halvalla, menen kohta sen luo ja halaan. Halauksesta päästään pitkän kaavan mukaan siihen, että nyt mun tussu on punainen ja erittäin hellänä. Vittu ei näin. Ei näin.

Kaikkea hyvää

Jep, nyt loukkas viimeisen kerran.

Silmät aivan turvoksissa eilisillan itkemisestä.

Game over?

Meni hieman pasmat sekaisin, kun lauantai-iltana J:ltä tulee viestiä: hän on kotiutunut. Viikon verran se huiteli muualla, siksi yllätyin että jo nyt palasi takaisin. Yleensä se huitelee siellä vähintään kaksi viikkoa, ehkä kuukauden kerrallaan. Vastasin olevani kavereilla päihtymässä, ehkä törmäämme Paikallisessa. Tipotteli vielä viestejä, ei mitään ihmeellistä. Kaiketi hieman pohdin, että viikon epävarman hiljaisuuden jälkeen (molemmin puolin) oli vähän tarve löpistä kuulumisia. No, törmättiin loppuillasta Paikallisessa. Istuin tiskin päässä, J tuli viereen seisomaan. Molemmilta meni hieman maku illan aikana, kun herra R kävi söhimässä. Mulle se tuli lapsellisesti vittuilemaan ennen J:n saapumista, sainpahan tokaistua sille suoraan, että lopettaisi jo iso mies tuollaisen lallattelun, mä olen jo aika kypsä. Hah, se ei saanut sanottua oikein mitään nasevaa takaisin (ei sillä, että mä olisin kovin naseva ollut siinä sönkön-sönkön humalatilassa..). Erävoitto... J:n kylkeen se ampaisi heti J:n saavuttua ja oli kuulemma vähän sen kuuloisesti alkanut juttelemaan, että J oli tehnyt selväksi ettei aio jutella tai kuunnella sen juttuja. No, ilta jatkui rauhallisesti, ja mulla oli ainakin hauskaa. Paikan mentyä kiinni taluttelin yhden herran (vakkareita) siihen 20m päähän rapun ovelle ja toivottelin hyvät yöt. Kun herra oli sisälle päässyt, J toteaa että hänen luokseenhan tässä kai ollaan menossa. Sanoin, että jos kutsutaan. Tottakai olin sitä vähän ajatellut ja halunnut, mutta (vaikka se aika ilmiselvää olikin) en halua ottaa sitä itsestäänselvyytenä, että sinnehän me nyt vaan mennään. Sisälle päästyä huomasin olevani todella humalassa. Tuli vähän yllätyksenä, en omasta mielestäni nyt niin hirveästi illan aikana juonut, mutta ilmeisesti aivan tarpeeksi. Oli vaikeuksia keskittyä mihinkään, silmiä väsytti mutta niitä ei voinut laittaa kiinni tai maailma pyöri liian lujaa. En muista enää mitä juteltiin, ainakin J kertoi reissunsa sisällöstä. Lopulta mun oli käytävä jo moikkaamassa vessanpyttyä, joskaan en täyttänyt sitä millään kun olo kummasti tasaantui (olisiko syynä ollut ihastuttavan raikkaan tuoksuinen wc-raikastin?). Kysyin ikään kuin luvan yöksi jäämiseen, vetosin epävarmaan olooni ja kovaan humalaan. Siitä vaan, oli vastaus. J oli vähän synkistynyt illan aikana, tuntui pahalta katsoa sitä kyhjöttämässä keittiön jakkaralla. Ja luonnollisesti ajattelin, että en kai minä läsnäolollani sitä aiheuta, vaikka syynä oli kyllä pari oleellisempaa asiaa. Jossain välissä kysyin, haittaako jos menen nukkumaan, "mee vaan", tuutko joskus perässä, "tuun mä lopulta". Selvä, minä menin sitten nukkumaan. Ei mitään havaintoa missä välissä J on seurannut perästä, mutta siinä se tuhisi kun heräsin vessaan.

Heräilin ennen puoltapäivää ja pohdin, kuinkahan pitkään J aikoo tuhista. Jos näyttää siltä, että se vetelee hirsiä vielä tunteja, lähden kotiin. Mutta toisaalta tuntuisi vähän huonolta lähteä, sillä tiesin meillä olevan vähän juteltavaa ja luontaisin tapa saada se hoidetuksi olisi jutella siinä ja silloin. No, ei onneksi kauaa mennyt kun J toivottaa huomenet mun kömpiessä sänkyyn vessareissulta. Rupatellaan siinä hetki, ja noustaan sitten keittiöön. Alkuun taas pitkäveteistä höpöttelyä, vähän odottelin milloin päästään aiheeseen. Samaan aikaan idioottina haaveilin, että asioista puhumisen sijaan se voisi vaikka nussia multa paikat helliksi. Lopulta tapahtuu, "pitäiskö meidän jutella tästä, susta ja musta". Pitäisi. "Onks tässä sun mielestä mitään järkee?" Ei *huokaus*. Eihän tässä ole. J toteaa, että pitäiskö ainakin seksitouhut jättää kuviosta pois. Tottakai sisällä muljahti, mutta sanoin, että se saattaisi olla järkevää. Selitin, että mulla tahtoo olla ongelmana se, että tarvitsen ja haluan seksiä, mutta samaan aikaan se ei kuitenkaan ainakaan tässä yhteydessä pysty olemaan "pelkkää seksiä" vaan siihen sotkeutuu aina vähän jotain. Mutta mitä sitten jää jäljelle, jos seksin ottaa pois? Se joku kaveruus, ystävyys mitä tässä meidän välillä on, mitä sille tapahtuu? Haluutko sä lopettaa myös sen? "En", oli vastaus. Jää sitten nähtäväksi, mitä hittoa sille tapahtuu. Kysyin myös, että riittääkö J:lle se jos vaan törmäillään Paikallisessa. "Mä tykkään meidän keskusteluista, Paikallisessa ne vaan tahtoo olla aika mahdottomia..." No niinpä. Muuta vastausta asiaan ei tullut, ei sillä että oisin itsekään osannut mitään enempää vastata. Keskustelun jälkeen olo oli ihmeellisen hyvä. Pystyin ehkä aavistuksen rentoutumaan asioiden suhteen. Ja jäi hyvä mieli siitä, että asioista pystytään puhumaan siihen sävyyn.

Jaaa mitäs sitten tapahtuu? "Nyt mun kuitenkin tekis mieli ehdottaa sitä seksiä..." No voi hitto. Mitäs luulet, aionko kieltäytyä? Jos asian ajattelis viimeisenä kertana? J asettui jakkarallaan siten, että mulle oli paikka jalkojen välissä. Nousin ylös ja menin paikalleni. J:n huulet maistui suolaisilta. Kädet lähti saman tien kutittelemaan, sivelemään ja puristelemaan. Kaivautuivat farkuista sisään, tunnustellen kuumottavia huulia, etsiytyen kosteuden luo. Olin ehkä hieman herkkänä, sillä polvet alkoi notkua aikalailla heti. Tuntui melkein liian hyvältä, ja siihen päälle se, että J seurasi tarkkana mun kasvoja. Ne hetket kun sain katsottua takaisin, näky oli helvetin kiihottava, jonkinlainen valta-asetelma. Sain sanottua, että jalat ei kanna enää kauaa. J ei totea siihen mitään, vie vain toisen kätensä farkuista sisään ja puristaa pepusta kuin pitääkseen mun pystyssä. Sormi painelee tietään ensin pimpsan puolelle, sitten peppua kohti. Yritän pysyä pystyssä ja paikallani, mutta eihän siitä mitään tule. Roikun J:n hartioista ja säpsähtelen. Toki jälleen se sama laulu, laukeaminen antaa etsiä itseään, ja klitta alkaa olla hellänä. Lopulta on taas pakko lopettaa se touhu. Hetken tasaan hengitystä, huimaa. J vain naurahtaa. J lähtee käymään vessassa. Onkohan kuinka vaikeeta kusta puoliseisokissa? Poltetaan tupakat, hiljaisuudessa vilkuillaan toisiamme ja hymyillään. Älä luulekaan, että tää jäi tähän. "Ai miten niin?" Huomasin, että J lähti pohtimaan aikaisempaa keskustelua. Tältä päivältä. Vasta vähän herättelit. "Jaa niinkö? Mitäs se meinaa?" No, ensin mä imeskelen tän tupakan loppuun... "Ja sit?" Virnistys. Tunsin kuitenkin, että ilmapiiri ei ollut se paras mahdollinen seksille. Vähän ehkä pakotettua. J:n alotus ja se alkuhuuma, mutta pienikin tauko siihen väliin ja hetki oli ikään kuin jo ohi, mutta sitä vähän väkisin jatkettiin. Suunnattiin makkarin puolelle, kömmittiin sänkyyn. Sujautin käteni housuista sisään ja pyörittelin hitaasti. J vilkaisi kättä, vei omansa kalulleen. Toisen käden olisin vienyt kalulle myös, mutta J esti. Jatkettiin sooloilua ja katsottiin toisiamme. Kohta J kohottautuu ja tuo kovenevan kalunsa mun kasvoille. Selällään on vähän hankala imeskellä, mutta yritin parhaani. Hankalammaksi meni, kun J vei kätensä mun housuihin ja kiusasi klittaa armottomasti. Aikani temppuilin, loppua kohden sätkin, laukeaminen vaan oli tiessään. Pyysin J:tä palaamaan selälleen, sitten oli helpompi imaista kalu huulien väliin. Tosin silloin alkoi olla jo imutehot vähissä, oli pakko luopua ja viedä kädet kiusaamaan. Aikani katselin J:n reaktioita sormien kutitellessa kasseja, painellessa pepun puolella. Mietin jo päälle kiipeämistä, mutta sitten J ohjailikin selälleen ja taiteili kyljellään ollessa kalua sisään. Hankala asento varsinkin siinä vaiheessa, kun klitta oli liian hellänä ja vähän siitä syystä kosteutta ei oikein tahtonut irrota enää. Liian vähällä kosteudella kalun hankautuminen välilihaan alkoi tuntua jokseenkin ikävältä. Annoin kuitenkin jatkaa, sillä halusin J:n saavan päätöksensä vaikka multa se jäisikin puuttumaan. Mutta krapulasta sun muusta johtuen taisi J:lläkin olla tuntuma aika hakusessa, vaikka rauhallista olikin niin nussiminen alkoi tuntua jo vähän liian ikävältä. Ei kerta kaikkiaan voinut enää jatkaa, tai olisin vähintäänkin vereslihalla. J kellahti takaisin selälleen ja käsi jatkoi kalulla. Ilmassa pientä turtumisen tuntua, mä en oikein jaksanut keksiä enää lisää temppuja joilla saada mies laukeamaan. Kielellä olisi voinut kiusata, vaan kun suu oli yhtä märkä kuin Sahara. En tiedä mitä mielikuvia J harrasti siinä, mutta lopultakin alkoi kuulostaa loppusuoralta. Yritin parhaani, ja tyytyväisenä katsoin J:n sätkimistä ja kerman pulppuamista. Jäätiin kylki kyljessä makoilemaan, kuulin J:n hengityksen muuttuvan raskaammaksi ja lopulta vaimeaksi kuorsaukseksi. Torkahdin siihen itsekin, en tiedä menikö vain kymmenen minuuttia vai lähemmäs puoli tuntia, ja säpsähdin kun J yritti varovasti poistua. Puin päälle, ja jäätiin keittiöön tupakoimaan. J lämmitteli jotain ruokaa ja tarjosi mullekin, pohdiskeli kaupassa käyntiä jolloin totesin, että kyseinen kauppa taitaa sunnuntaisin mennä kuudelta kiinni. Aikaa oli siis vajaa tunti. Rupattelua, kunnes J totesi, että taitaa hän nyt kuitenkin yrittää sinne kauppaan. No, aikaa on puolisen tuntia. Herra paineli pikasuihkuun, mä keräsin kamani. Käveltiin samaa matkaa, kaupan kohdalla totesin että näkyillään joskus, "joo, hyvää loppuelämää".

Haikea fiilis, koska nyt keskustelu tuntui oikeasti erilaiselta. Vaikka vähän seksiä siinä harrastettiinkin, tuntuu että nyt ollaan ihan tosissaan tekemässä jonkin sortin muutosta. Itse ainakin yritän todella asennoitua siten, että seksiä ei tästä lähtien enää meidän välillä ole. Ja se jos mikä tuntuu aika saatanan pahalta. Mutta ehkä mä nyt olen oikeasti hakannut päätäni seinään tarpeeksi monta kertaa. Tuntuu myös pahalta, koska jos ja kun seksin riisuu pois, jäljelle jää vain hyvin satunnaisia näkemisiä, mä en ihan heti osaa ottaa yhteyttä millään pikkuasia-tekosyyllä. Ja jos ne törmäämiset jää Paikalliseen, keskustelut kuihtuu kasaan. Ellei sitten lähdetä näille tyypillisille jatkoille, jolloin yö menee löpistessä ja seuraava päivä onkin sitten jo iso kysymys merkki. Mä en pysty siihenkään, että J:n ehdottaessa kieltäytyisin seksistä. Tai, voinhan sitä kokeilla, mutta siitä jää vaan armottoman paska maku suuhun ja sit onkin poistuttava paikalta etten ala sen nähden märisemään. No, en jaksa nyt enempää asia puida, koska se ei hyödytä, en tule mihinkään järkevään lopputulemaan koska asiat on aivan auki, ja alkaa kyllästyttää koko hiton pohdinta. Ehkä yritän tänään täyttää pääni kaikella mahdollisella muulla, ensimmäiseksi vetreyttämällä järkyttävän kipeät lihakseni jotenkin.