No mitäs.

Kiukkuileva ämmä, sitä olen ollut taas kuluneen viikon. Kaikenlaiset kivat pienet asiat ovat saaneet hampaat kirskumaan, eräs ilta melkein revin kirjasta sivun irti kun otti vähän päähän. Niin mikä? No emmää vaan tiä. Kuhan ärsyttää. Ja nyt yritän pitää vähän kirjaa siitä, mihin aikaan pillerilevyä nää ilmaantuu, alkaako näkyä jonkin sortin toistuvuutta? Kenties, kun muistasin milloin viimeksi oli samanlaisia fiiliksiä. Lyhyellä tarkastelulla aikalailla samalla rivillä liuskaa kuin nytkin. Osaisko sit vaikka ottaa nää olotilat vähän iisimmin, kun tunnistaa niiden liittyvän tähän.

J:n kanssa alkoi pienimuotoinen yhteydenpito alkuviikosta, ei mitään ihmeellistä tai tähdellistä, tunnustellen vaan sitä sellaista kaveriyhteydenpitoa. Sitten onnistuin vissiin vähän loukkaamaan sitä, tai ainakin se pisti sellaisen kuittausviestin takaisin, etten jatkanut aihetta enää vaan pyysin anteeksi. Tiesin sen aiheen olevan hieman heikoilla jäillä, notta kannattaako, ja kaiken kukkuraksi ilmaisin itseäni aivan päin vittua suorastaan, notta ei mikään ihme jos loukkaantuikin. Olisin mäkin voinut loukkaantua. No, eipähän ole tarvinnut pistää viestiä, vaikka vähän harmittaakin että jos se luulee mun tahallaan vittuilleen. No, ei ole niin suuri asia, että olisi järkeä lähteä asiaa jatkokäsittelemään. Antaa mennä omalla painollaan, ollaan yhteydessä kuitenkin taas joskus. Parempi toki, jos ei esim. tänä viikonloppuna. Onneksi lauantaina on pitkä työvuoro... Ja tänään ilta.

Sunnuntaille sovin alustavasti treffit yhden herran kanssa saitilla. Se herra otti yhteyttä ja sai ekalla viestillään multa niskavillat solmuun, mutta sittemmin on osoittautunut ihan kohtuullisen normaalin oloiseksi. En kyllä innosta hihkuen ole treffeille suuntaamassa, mutta pakkohan sitä nyt on kokeilla edes, kun muutenhan tässä ei ois mitään järkeä. Vaihtelua, kiitos.