Vituikshan se meni. Fiilikset oli talosta poistuessa jo aikalailla hakusessa, mutta urheasti lähdin kohti tuntematonta. Valitsin paikakseni erään kuppilan, jossa olin kerran aiemminkin käynyt. Täyttä, onneksi yksi paikka löytyi. Näytin varmaan tosi fiksulta siinä istuessani ja selatessani ajankuluksi jotain paskaa lehteä. Pari lasia jaksoin sitä turhuutta, olo oli koko ajan jokseenkin epämukava. Epävarma on ehkä kuvaavampi sana. Sen pidemmälle eivät siis omat siivet kantaneet, ja ennen puoltayötä olin Paikallisessa. Rauhallista, ah, turvallista. Mutta tottahan sain mieleni mustaksi, kun J seilaa sisään. Toki vähän tiesin sen sinne tulevan, mutta elättelin toiveita että se olisi ollut jossain muualla, vaikka sen ihastuksensa kanssa jotta mun ei tarvitsisi miestä nähdä. En kyennyt sanomaan sille oikein mitään, tosi aikuismaista. "Saako sanoa hei?", herra kysyy, kun olen siirtymässä tupakalle. Hei, vastaan. Ja puoli tuntia myöhemmin se selitti ostaneensa jonkun minkä lie värkin, kiva juttu. Tikusta asiaa, mutta ehkä se oli tarpeen. Näytti luultavasti hieman erikoiselta, kun istutaan molemmat tiskillä eikä puhuta toisillemme mitään. No, keskustelu jäi siihen tikkuun, tai no taisin todeta sille lähteväni ensi viikonloppuna vanhaan opiskelukaupunkiin visiitille, josta herrakin on kotoisin. Tuskin se kuuli, toivottavasti ei ainakaan muista. Mä en oikein pysty tähän.
Deittisaitilla riittää hulinaa, yhtäkkiä. Tänään tuli yksi treffikutsu. Eilen eräs jamppa, jonka kanssa ollaan muutamat viestit vaihdettu, ehdotti ensi viikolle kahvittelua. Vielä kun se yksi tyyppi uskaltaisi keskustella muustakin kuin siitä, mitä on tehty ruoaksi.. Ja se treffit perunutkin miekkonen aloitti uutta juttua perjantai-iltana. Jostain ihmeen syystä haluaisin käydä sen kanssa kahvilla, kai jotta voisin todeta olleeni koko ajan oikeassa että joku outohyyppähän se. Ne niskavillat.. Yksikään näistä treffiehdokkaista ei kyllä herätä minkään sortin värinää missään ruumiini osassa, ja oikeastaan vaan tää niskavillat pystyyn saanut kaveri edes etäisesti kiinnostaa ulkonäkönsä puolesta. Tän aamuisen treffikutsun ehdottajassa häiritsee vitivalkoinen tukka. Anteeksi, mutta mä olen jostain syystä aina jotenkin vierastanut aivan vitivalkoisia blondimiehiä. Tummat vetää puoleensa ihan kuus-nolla.
Vähän jotain masista ilmassa nyt. Mikään ei huvita, mutta tuntuu että jotainhan sitä pitäisi. Ja haluaisi. No, kello on vasta 11, mikäs kiire tässä... Ja ottaen huomioon, että ellei kelloja ois siirretty, se ois vasta kymmenen. Että vituiks meni nekin yöunet..
Edit 12.20
No niin, joha tuli pilkettä silmäkulmaan kun deittiä ehdottanut tänpäiväinen alkoi vähän flirttaamaan. Jaaa sitten alkoikin jo melkein ahdistaa kun kaveri jotenkin tuntui olettavan vähän liian vahvasti, että sen flirtin perusteella mä olen treffien päätteeksi menossa sen luo kattomaan leffaa. Siis mikä vittu siinä on, et miesten tarttee aina suunnitella kaikki tollanen pillunsaanti minuutin tarkkuudella? Helvetin ahdistavaa, ja nyt tuntuu jo ihan siltä, et alkuun mukavalta vaikuttanu jamppa onkin limainen nilkki, enkä haluaisi enää nähdäkään. Mä en ihan koe omakseni sitä, että sormia napsauttamalla lähen jonkun tuiki tuntemattoman tyypin luo. Tai no... Eh, ihan ku en ois sitä aiemmin tehnyt. Mutta tää on eri asetelma. Mulle treffit on vähän eri asia kuin se, että lähen nussimaan tosta noin vaan. Treffeiltä odotan vähän jotain enemmän ku pelkkää panoa, lähen tutustumaan uuteen ihmiseen ovet avoinna vähän vakavammallekin ku pelkälle panolle. Ni mene sit ja pilaa fiilikset vonkaamalla, vaikka et oo ees ihmistä livenä nähnykään! Ai vittu että alkoi jotenkin ärsyttää. Vituttaa kun oon aina ihan väärällä sivulla kaikkien miesten kanssa. Vai pitäskö sitä vaan vasten omaa vaistoaan ehdotella ihmisille tollakin saitilla että hei, mitä jos nähtäis, voitas vaikka tutustua toisiimme sukupuolielimillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti