maanantai 3. maaliskuuta 2014

Game over?

Meni hieman pasmat sekaisin, kun lauantai-iltana J:ltä tulee viestiä: hän on kotiutunut. Viikon verran se huiteli muualla, siksi yllätyin että jo nyt palasi takaisin. Yleensä se huitelee siellä vähintään kaksi viikkoa, ehkä kuukauden kerrallaan. Vastasin olevani kavereilla päihtymässä, ehkä törmäämme Paikallisessa. Tipotteli vielä viestejä, ei mitään ihmeellistä. Kaiketi hieman pohdin, että viikon epävarman hiljaisuuden jälkeen (molemmin puolin) oli vähän tarve löpistä kuulumisia. No, törmättiin loppuillasta Paikallisessa. Istuin tiskin päässä, J tuli viereen seisomaan. Molemmilta meni hieman maku illan aikana, kun herra R kävi söhimässä. Mulle se tuli lapsellisesti vittuilemaan ennen J:n saapumista, sainpahan tokaistua sille suoraan, että lopettaisi jo iso mies tuollaisen lallattelun, mä olen jo aika kypsä. Hah, se ei saanut sanottua oikein mitään nasevaa takaisin (ei sillä, että mä olisin kovin naseva ollut siinä sönkön-sönkön humalatilassa..). Erävoitto... J:n kylkeen se ampaisi heti J:n saavuttua ja oli kuulemma vähän sen kuuloisesti alkanut juttelemaan, että J oli tehnyt selväksi ettei aio jutella tai kuunnella sen juttuja. No, ilta jatkui rauhallisesti, ja mulla oli ainakin hauskaa. Paikan mentyä kiinni taluttelin yhden herran (vakkareita) siihen 20m päähän rapun ovelle ja toivottelin hyvät yöt. Kun herra oli sisälle päässyt, J toteaa että hänen luokseenhan tässä kai ollaan menossa. Sanoin, että jos kutsutaan. Tottakai olin sitä vähän ajatellut ja halunnut, mutta (vaikka se aika ilmiselvää olikin) en halua ottaa sitä itsestäänselvyytenä, että sinnehän me nyt vaan mennään. Sisälle päästyä huomasin olevani todella humalassa. Tuli vähän yllätyksenä, en omasta mielestäni nyt niin hirveästi illan aikana juonut, mutta ilmeisesti aivan tarpeeksi. Oli vaikeuksia keskittyä mihinkään, silmiä väsytti mutta niitä ei voinut laittaa kiinni tai maailma pyöri liian lujaa. En muista enää mitä juteltiin, ainakin J kertoi reissunsa sisällöstä. Lopulta mun oli käytävä jo moikkaamassa vessanpyttyä, joskaan en täyttänyt sitä millään kun olo kummasti tasaantui (olisiko syynä ollut ihastuttavan raikkaan tuoksuinen wc-raikastin?). Kysyin ikään kuin luvan yöksi jäämiseen, vetosin epävarmaan olooni ja kovaan humalaan. Siitä vaan, oli vastaus. J oli vähän synkistynyt illan aikana, tuntui pahalta katsoa sitä kyhjöttämässä keittiön jakkaralla. Ja luonnollisesti ajattelin, että en kai minä läsnäolollani sitä aiheuta, vaikka syynä oli kyllä pari oleellisempaa asiaa. Jossain välissä kysyin, haittaako jos menen nukkumaan, "mee vaan", tuutko joskus perässä, "tuun mä lopulta". Selvä, minä menin sitten nukkumaan. Ei mitään havaintoa missä välissä J on seurannut perästä, mutta siinä se tuhisi kun heräsin vessaan.

Heräilin ennen puoltapäivää ja pohdin, kuinkahan pitkään J aikoo tuhista. Jos näyttää siltä, että se vetelee hirsiä vielä tunteja, lähden kotiin. Mutta toisaalta tuntuisi vähän huonolta lähteä, sillä tiesin meillä olevan vähän juteltavaa ja luontaisin tapa saada se hoidetuksi olisi jutella siinä ja silloin. No, ei onneksi kauaa mennyt kun J toivottaa huomenet mun kömpiessä sänkyyn vessareissulta. Rupatellaan siinä hetki, ja noustaan sitten keittiöön. Alkuun taas pitkäveteistä höpöttelyä, vähän odottelin milloin päästään aiheeseen. Samaan aikaan idioottina haaveilin, että asioista puhumisen sijaan se voisi vaikka nussia multa paikat helliksi. Lopulta tapahtuu, "pitäiskö meidän jutella tästä, susta ja musta". Pitäisi. "Onks tässä sun mielestä mitään järkee?" Ei *huokaus*. Eihän tässä ole. J toteaa, että pitäiskö ainakin seksitouhut jättää kuviosta pois. Tottakai sisällä muljahti, mutta sanoin, että se saattaisi olla järkevää. Selitin, että mulla tahtoo olla ongelmana se, että tarvitsen ja haluan seksiä, mutta samaan aikaan se ei kuitenkaan ainakaan tässä yhteydessä pysty olemaan "pelkkää seksiä" vaan siihen sotkeutuu aina vähän jotain. Mutta mitä sitten jää jäljelle, jos seksin ottaa pois? Se joku kaveruus, ystävyys mitä tässä meidän välillä on, mitä sille tapahtuu? Haluutko sä lopettaa myös sen? "En", oli vastaus. Jää sitten nähtäväksi, mitä hittoa sille tapahtuu. Kysyin myös, että riittääkö J:lle se jos vaan törmäillään Paikallisessa. "Mä tykkään meidän keskusteluista, Paikallisessa ne vaan tahtoo olla aika mahdottomia..." No niinpä. Muuta vastausta asiaan ei tullut, ei sillä että oisin itsekään osannut mitään enempää vastata. Keskustelun jälkeen olo oli ihmeellisen hyvä. Pystyin ehkä aavistuksen rentoutumaan asioiden suhteen. Ja jäi hyvä mieli siitä, että asioista pystytään puhumaan siihen sävyyn.

Jaaa mitäs sitten tapahtuu? "Nyt mun kuitenkin tekis mieli ehdottaa sitä seksiä..." No voi hitto. Mitäs luulet, aionko kieltäytyä? Jos asian ajattelis viimeisenä kertana? J asettui jakkarallaan siten, että mulle oli paikka jalkojen välissä. Nousin ylös ja menin paikalleni. J:n huulet maistui suolaisilta. Kädet lähti saman tien kutittelemaan, sivelemään ja puristelemaan. Kaivautuivat farkuista sisään, tunnustellen kuumottavia huulia, etsiytyen kosteuden luo. Olin ehkä hieman herkkänä, sillä polvet alkoi notkua aikalailla heti. Tuntui melkein liian hyvältä, ja siihen päälle se, että J seurasi tarkkana mun kasvoja. Ne hetket kun sain katsottua takaisin, näky oli helvetin kiihottava, jonkinlainen valta-asetelma. Sain sanottua, että jalat ei kanna enää kauaa. J ei totea siihen mitään, vie vain toisen kätensä farkuista sisään ja puristaa pepusta kuin pitääkseen mun pystyssä. Sormi painelee tietään ensin pimpsan puolelle, sitten peppua kohti. Yritän pysyä pystyssä ja paikallani, mutta eihän siitä mitään tule. Roikun J:n hartioista ja säpsähtelen. Toki jälleen se sama laulu, laukeaminen antaa etsiä itseään, ja klitta alkaa olla hellänä. Lopulta on taas pakko lopettaa se touhu. Hetken tasaan hengitystä, huimaa. J vain naurahtaa. J lähtee käymään vessassa. Onkohan kuinka vaikeeta kusta puoliseisokissa? Poltetaan tupakat, hiljaisuudessa vilkuillaan toisiamme ja hymyillään. Älä luulekaan, että tää jäi tähän. "Ai miten niin?" Huomasin, että J lähti pohtimaan aikaisempaa keskustelua. Tältä päivältä. Vasta vähän herättelit. "Jaa niinkö? Mitäs se meinaa?" No, ensin mä imeskelen tän tupakan loppuun... "Ja sit?" Virnistys. Tunsin kuitenkin, että ilmapiiri ei ollut se paras mahdollinen seksille. Vähän ehkä pakotettua. J:n alotus ja se alkuhuuma, mutta pienikin tauko siihen väliin ja hetki oli ikään kuin jo ohi, mutta sitä vähän väkisin jatkettiin. Suunnattiin makkarin puolelle, kömmittiin sänkyyn. Sujautin käteni housuista sisään ja pyörittelin hitaasti. J vilkaisi kättä, vei omansa kalulleen. Toisen käden olisin vienyt kalulle myös, mutta J esti. Jatkettiin sooloilua ja katsottiin toisiamme. Kohta J kohottautuu ja tuo kovenevan kalunsa mun kasvoille. Selällään on vähän hankala imeskellä, mutta yritin parhaani. Hankalammaksi meni, kun J vei kätensä mun housuihin ja kiusasi klittaa armottomasti. Aikani temppuilin, loppua kohden sätkin, laukeaminen vaan oli tiessään. Pyysin J:tä palaamaan selälleen, sitten oli helpompi imaista kalu huulien väliin. Tosin silloin alkoi olla jo imutehot vähissä, oli pakko luopua ja viedä kädet kiusaamaan. Aikani katselin J:n reaktioita sormien kutitellessa kasseja, painellessa pepun puolella. Mietin jo päälle kiipeämistä, mutta sitten J ohjailikin selälleen ja taiteili kyljellään ollessa kalua sisään. Hankala asento varsinkin siinä vaiheessa, kun klitta oli liian hellänä ja vähän siitä syystä kosteutta ei oikein tahtonut irrota enää. Liian vähällä kosteudella kalun hankautuminen välilihaan alkoi tuntua jokseenkin ikävältä. Annoin kuitenkin jatkaa, sillä halusin J:n saavan päätöksensä vaikka multa se jäisikin puuttumaan. Mutta krapulasta sun muusta johtuen taisi J:lläkin olla tuntuma aika hakusessa, vaikka rauhallista olikin niin nussiminen alkoi tuntua jo vähän liian ikävältä. Ei kerta kaikkiaan voinut enää jatkaa, tai olisin vähintäänkin vereslihalla. J kellahti takaisin selälleen ja käsi jatkoi kalulla. Ilmassa pientä turtumisen tuntua, mä en oikein jaksanut keksiä enää lisää temppuja joilla saada mies laukeamaan. Kielellä olisi voinut kiusata, vaan kun suu oli yhtä märkä kuin Sahara. En tiedä mitä mielikuvia J harrasti siinä, mutta lopultakin alkoi kuulostaa loppusuoralta. Yritin parhaani, ja tyytyväisenä katsoin J:n sätkimistä ja kerman pulppuamista. Jäätiin kylki kyljessä makoilemaan, kuulin J:n hengityksen muuttuvan raskaammaksi ja lopulta vaimeaksi kuorsaukseksi. Torkahdin siihen itsekin, en tiedä menikö vain kymmenen minuuttia vai lähemmäs puoli tuntia, ja säpsähdin kun J yritti varovasti poistua. Puin päälle, ja jäätiin keittiöön tupakoimaan. J lämmitteli jotain ruokaa ja tarjosi mullekin, pohdiskeli kaupassa käyntiä jolloin totesin, että kyseinen kauppa taitaa sunnuntaisin mennä kuudelta kiinni. Aikaa oli siis vajaa tunti. Rupattelua, kunnes J totesi, että taitaa hän nyt kuitenkin yrittää sinne kauppaan. No, aikaa on puolisen tuntia. Herra paineli pikasuihkuun, mä keräsin kamani. Käveltiin samaa matkaa, kaupan kohdalla totesin että näkyillään joskus, "joo, hyvää loppuelämää".

Haikea fiilis, koska nyt keskustelu tuntui oikeasti erilaiselta. Vaikka vähän seksiä siinä harrastettiinkin, tuntuu että nyt ollaan ihan tosissaan tekemässä jonkin sortin muutosta. Itse ainakin yritän todella asennoitua siten, että seksiä ei tästä lähtien enää meidän välillä ole. Ja se jos mikä tuntuu aika saatanan pahalta. Mutta ehkä mä nyt olen oikeasti hakannut päätäni seinään tarpeeksi monta kertaa. Tuntuu myös pahalta, koska jos ja kun seksin riisuu pois, jäljelle jää vain hyvin satunnaisia näkemisiä, mä en ihan heti osaa ottaa yhteyttä millään pikkuasia-tekosyyllä. Ja jos ne törmäämiset jää Paikalliseen, keskustelut kuihtuu kasaan. Ellei sitten lähdetä näille tyypillisille jatkoille, jolloin yö menee löpistessä ja seuraava päivä onkin sitten jo iso kysymys merkki. Mä en pysty siihenkään, että J:n ehdottaessa kieltäytyisin seksistä. Tai, voinhan sitä kokeilla, mutta siitä jää vaan armottoman paska maku suuhun ja sit onkin poistuttava paikalta etten ala sen nähden märisemään. No, en jaksa nyt enempää asia puida, koska se ei hyödytä, en tule mihinkään järkevään lopputulemaan koska asiat on aivan auki, ja alkaa kyllästyttää koko hiton pohdinta. Ehkä yritän tänään täyttää pääni kaikella mahdollisella muulla, ensimmäiseksi vetreyttämällä järkyttävän kipeät lihakseni jotenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti