143

I'm so fucking BORED!

Jösses että onkin tylsää. Siis voi hesus sentään. No, viimeks oon laittanu nenäni ulkoilmaan joskus pe-la välisenä yönä, joten vois olla aika kokeilla sitä uudestaan. Tupakkaakin tekee mieli, yllättävää sinänsä. Eniten vituttaa tää neljän seinän sisällä oleilu. Tuntuu ettei mitään tapahdu missään, kun ei ole itse jossain. Tekis mieli poistua talosta vähän pidemmälle ku vaan tupakalle, mut olo ei oo vielä ihan niin skarppi. Ja takaraivossa jyllää ajatus, että saattaisin tartuttaa ihmisiä. Niin joo, en sitä täällä mainostanutkaan, oli eilen kivasti oksennustauti päällä. Onneksi oli lyhytaikainen. Veikkaan noroa. Notta joo, en ihan hirveästi haluaisi samaa muille, joten parempi kai odotella ainakin huomiseen ennen kuin liikkuu mihinkään. Ja huomisillan pikku pileet hoidetaan sitten niin, että kädet pestään joka helvetin välissä ja astioita vahditaan äärettömän tarkkaan. Heittäydyn vallan paranoidiksi kun tällaisesta on kyse. Hitto en halua sitä olotilaa kenellekään.

Jospa kohta poistun talosta ja sytytän muutaman tupakan.

Vittusaatana kohta oon taas ihan liian teini. Tekis niin perkeleesti mieli laittaa J:lle viestiä, mutta eihän mulla ole sille mitään asiaa. Haluaisin vaan kai jutella sen kanssa. Muistuttaa, että mä olen täällä. Hah. Ihan ku se herra ei muistais mua muuten, pikemminkin saattais haluta unohtaa.. Okei, nyt lopeta se ruikutus, vittu jaksa itekään kuunnella. Tai lukea? Ihan sama...

Vuonna 85 - EIKU 2012

Pitäiskö munkin tehdä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen, kun niin monessa blogissa on sellaiseen ryhdytty. Tosin mun vuosi ei niin ihmeellinen ollut - tai no, oikeastaan selkeästi poikkesi muutamasta aikaisemmasta.

Noh. Tammikuussa hajoilin opintojen kanssa, vaikka luulin joululoman korjanneen tilannetta kun olo ainakin oli paljon parempi. Hajoilu jatkui pitkin kevättä, mutta tais olla helmikuuta kun tilanne kärjistyi. No, onneksi Suomessa pelittää ylioppilaiden terveydenhuolto (YTHS) ja pääsin heti seuraavana aamuna kertomaan huoleni hoitsulle, joka neuvoi eteenpäin. Pari viikkoa jouduin odottamaan, mutta aika mielenterveysneuvojalle löytyi suhteellisen kivuttomasti. Samalla harrastin akuuttia hoitoa ja pakenin opiskelukaupungista mamman hoiviin - se tuntui ainoalta paikalta jossa en vain itkisi koko ajan.

Helmi-maaliskuussa, en sentään tarkkaa päivämäärää muista, panin hymykuoppamiestä. Hah. Ja kuvittelin ihastuneeni siihen. Varmaan kyllä snadisti ihastuinkin. Se pano oli suhteellisen mitätön näin niinku kokemuksena, mutta se pano katkaisi mun luvattoman pitkän kuivan kauden ja sai pään sekaisin. Helvetti, mähän kelpaan vielä! Ja vieläpä tollaselle saatanallisen komeelle miehelle... Jaaa sit se herra katosikin kuvioista juoksutreenien takia :D. Samalla opiskeluhajoilu jatkui ja olin yhä enemmän Helsingissä.

Huhtikuussa (kai enemmän toukokuussa) turhauduin, kun hymykuoppamiestä ei näkynyt. Sitten tein sen erään kohtalokkaan virheen. Tutustuin T:hen, kännissä pyysin sitä facebook-kaveriksi ja sitten se homma paisuikin suhteettomiin mittoihin ja kaatui niskaan. Tuhmaakin tuhmempia viestejä fb:ssä, lopulta suoraa touhua, ainakin mun osalta. Mutta kasvotusten ei koskaan päästy niin pitkälle. Vappuna oli pöksyt niin märkänä, että olisi voinut puristaa niistä varmaan litran verran mehuja. Muuuttttaaaa rakas ystäväni vähän niinkuin teki mahdottomaksi mulle mennä T:n luo olemalla niin kännissä ja suoraan sanottuna vittumainen. Myöhemmin kun tästä keskusteltiin, neiti vaan sanoi että ei se ole hänen vikansa jos mä en pidä puoliani. No jos nyt ei ihan noilla sanoin, niin sellasen kuvan mä kuitenkin sain. Että mun ois vaan pitäny olla jääräpää ja jättää se neiti selviytymään yksin kotiin sellasessa humalatilassa. No, whatever, se tapahtui jo eikä sillä ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. Sitten kun oikeasti ekan kerran lähdin sen herran matkaan, jäädyin enkä osannut tehdä minkäänlaista aloitetta. Kai jopa epäröin vähän jo silloin. T oli herrasmies ja pelasti tilanteen sanomalla, että eiköhän me molemmat olla turhan kännissä että kannattais yrittääkään mitään muuta ku nukkumista. Joten vaan nukuttiin. Ja seuraavana viikonloppunakin nukuttiin. Ja sit hetikohta sen jälkeen iskin jarrut pohjaan kun en sit enää halunnutkaan leikkiä sen kanssa.

Kesällä suoritin viimeisiä opintoja opintokokonaisuudestani, joten koulustressit ei loppunu ihan heti. Mutta ne oli jo iisimpiä, vaikka samaan aikaan olikin hirveä hinku tehdä kaikkea mahdollista muuta kuin kirjottaa esseitä. Juhannuksesta tuli mahtava irtiotto kouluhommista, ja vähän muutenkin. Puolivahingossa päädyin nussimaan yhtä herraa, joka oli sinä iltana tullut Helsinkiin lähteäkseen seuraavana päivänä työkomennukselle lähi-itään. Eka kerta kun sain suuseksiä. Ja oli hauskaa. Jätin herran kuorsaamaan yksinään, sillä en saanut unta. Hipsin E:n ja H:n residenssille kuudelta aamulla ja soitin heittämään avaimia. Loppuyö jatkui sohvalla. Juhannuspano sai ajatukset kivasti irti T:stä, puhumattakaan siitä buustista jonka itsetunto sai.

Alkusyksystä sain yhteydenottoa blogini kautta (ja vaihdoin blogini vuodatuksesta tänne - tää tieto ei niinkään liity siihen yhteydenottoon :D) ja lopulta päädyin näkemään kyseisen herran. Sellanen once-in-a-lifetime-kokemus, vaikka eihän sitä koskaan tiedä päätyykö joskus uudelleen tekemään moista. Mutta tästä olin jokseenkin pähkinöinä ihan vain siksi, etten ollut koskaan aikaisemmin tehnyt samaa ja nyt tunsin oloni jotenkin epätavallisen rohkeaksi. Tämän jännittävän eventin vaikutuksia söi lievästi se, että paluu opiskelukaupunkiin oli taas edessä, tai no, vähän niinku käynnissä jo. Syksyllä opiskeluvammailut alkoi taas, onneksi ei kuitenkaan ihan yhtä pahasti kuin keväällä. Jouduin kyllä tekemään ratkaisuja jotka sai näkemään punaista, mutta samalla tuntuivat ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Tosin saatoin taas paeta ongelmia, kun päädyin siirtämään kamani kokonaan takaisin kotiin, sillä opinnot ei vaadi läsnäoloa opiskelukaupungissa. Ihan sama, mulla on kuitenkin ollut paljon parempi olo nyt täällä Helsingissä.

Syksyllä myös T-juttu sai uutta tuulta alleen. Kävin jopa kerran tai pari siellä nukkumassa. Mutta vieläkään ei käsipeliä pidemmälle päästy. Ja nyt ei enää kiinnosta yhtään. Tuleeko yllätyksenä, että syynä tähän on J :D. Tästä aiheesta onkin jauhettu pitkin syksyä sen verran paljon, etten jaksa siitä nyt enää vikistä. Paitsi sen verran sanon, että tulis nyt saatana sieltä jostain kotiin!!! Yhtään ei oo epävarma olo nyt...

Summa summarum.
Enemmän vipinää kuin 2-3 edellisen vuoden aikana yhteensä. Höykytystä ja jaksamisen koettelemista enemmän kuin olis ollut mukavaa, mutta kaiketi se on opettanut mulle jotain. Eniten mä innostun kuitenkin siitä, että miehistä aktiivisuutta on ollut enemmän kuin aikoihin :D. Se on saanut mut varmemmaksi ja rohkeammaksi, joka on aina hyvä asia. Toki se on saanut mut myös epävarmaksi hermokimpuksi ajoittain, mutta näin niinku kokonaisuudessaan tunnen olevani rohkeampi ja itsevarmuus on parempi kuin aikoihin. Hyvä vuosi, sanoisin.

Kuka käski olla näin kännissä?

Hymykuoppamies: Ku toi meidän S on tollanen teini, tosin fiksu sellainen.

Niin siis mitä? Kuulostaa kovasti J:n sanoilta. Onko se herra puhunut musta jotain? Parempi kai olla miettimättä moisia. Ainakin tässä mielentilassa.

Get a grip, woman.

Musta on tullut se naurettava pikkulikka, joka hyppää metrin ilmaan joka kerta kun puhelimesta lähtee ääntä. Tempaa sen värkin tärisevin käsin ja huomaa pettyvänsä, kun tekstiviesti onkin KappAhlin alennusmyyntimainos.

Huokaus.

Ja sit mietteet pysäyttää hollantilainen tv-kokki, joka tuo mieleen erään tän vuoden panoista. Pelottavaa.

Jumalauta mua panettaa. Oikein kihelmöi ja särkee, kun iho kaipaa kosketusta. J:n kosketusta. Tupakantuoksuisia sormia. Karheaa sänkeä. Kuumaa hengitystä. Kohta teen itsestäni naurunalaisen ja pistän vituiksi koko hiton säädön lähettämällä sille jotain viestiä. Heikko hetki menossa.

Vai voisko kenties olla taas shark week lähestymässä? Tunteet heittää kärrynpyörää. Vois toki toivoa, että ne punaiset päivät tulee ajallaan - ihan vaan rauhoittamaan neuroottisia ajatuksia lähes mahdottomista mahdollisuuksista, epätodennäköisyyksistä. Pitäiskö ihan tosi hommata joku hormonaalinen ehkäisyväline?

Feeling ridiculous - again.

Tekis kovasti mieli kuulla J:stä jotain.
Tekis mieli pistää viestiä.
Mutta kun ei uskalla. Vaikuttaisinko liian needyltä? Hölmöltä? Haluaisin kovasti selvittää, missä mennään nyt. Mitä se herra ajattelee? Mitä se ajattelee tän olevan? Ollaanko edelleen siinä friends with benefits -asetelmassa mutta mukana on tunteita? Vai aletaanko olla jossain astetta vakavammassa? Haluaako se, että ollaan enemmän jotain? Vai haluaako se kenties lopettaa koko leikin ennen kuin mennään enää yhtään pidemmälle..

Ja mitä mä haluan? Haluan nähdä sen miehen pian. Haluan selvittää sen mietteitä. Ja haluan ehkä muutenkin enemmän. Pelottaa antaa tälle mitään nimeä - siis varsinkaan vielä, enkä sitä aio tehdäkään. Mutta jos tästä nyt jotenkin jatketaan eteenpäin, niin mitä se on sitten? Jotenkinhan sitä on pystyttävä käsittelemään. Ja helpompaa se olisi, jos tietäisi millä nimellä asiasta puhua. P-sanaa en uskalla käyttää varmasti piiitkäään aikaan, varsinkaan kun en halua manata mitään. Eikä olla varmasti vielä lähelläkään mitään sellaista. Ja jos joku ei nyt pysy mukana, niin siitä pahamaineisesta p-sanasta seuraavia kirjaimia ovat mm. a, r, i, s, u.... Haluaisin kuitenkin ehkä katsoa, mihin tässä vielä päädytään. Tykkään siitä ihmisestä. Viihdyn sen seurassa. Pidän meidän keskusteluista. Se mies on ajoittain pelottavankin fiksu. Ja se on todella mielenkiintoinen ihminen. Mielenkiintoisia näkökulmia, ajatuksia, asioita joista on kiinnostunut. Sanomattakin on selvää, että myös seksi miellyttää. Vetoa on. Ja se kai tässä ajoittain voimakkaimmin jyllää. Se, että haluan olla sen lähellä, koskettaa sitä, suudella, tuntea sänki omaa ihoa vasten.

Ehkäpä nyt vaan puren hammasta ja odottelen, kuulenko siitä mitään. Vähän luulen (ja toivon), että herra infoaa milloin on taas Helsingissä. Suoraan sanottuna taidan toivoa, että herra kertoisi kun on matkalla ja/tai pyytäisi käymään. Ehkäpä saan kuitenkin pettyä, koska onhan se varmaan ihan teiniä ja tyhmää moisia toivoa... *huoh*

Restless

Jokseenkin levoton olo. Eilen ei enää keskusteltu mistään, kun nukuttiin niin hemmetin myöhään että mulle tuli jo suunnilleen kiire kotiin. Tai no, totesin vaan siinä joskus viiden maissa herätessäni, että mun pitänee suunnata kotiin. Puin päälle ja menin vielä tökkäämään J:tä kylkeen jotta saisin paremmin sanottua olevani lähdössä. Herra päättää sitten kömpiä ylös, "eiköhän tässä oo vuorokausirytmi pistetty jo kohdilleen tarpeeks hyvin". No hirveen kiva. Katsoin, että voi olla fiksua jättää aiheesta keskusteleminen johonkin toiseen paikkaan sen eteisen sijaan. Sain kuitenkin voimakkaan halauksen, joka jätti hyvän tunteen.

Nyt vaan on sitten sellainen olo kuin olisi tuuliajolla. Epätietoisuus ei sovi mulle. Niin helvetin levoton olo, että tunteet on vähän turhankin vahvasti pinnalla. Tuntuu, että mun pitäisi jotenkin yrittää selventää sitä, mitä aiheesta ajattelen, mutta en varmaan uskalla sanoa sitä kasvotusten. Paremmin onnistuisi kirjallisena, vaan en siihen sähellykseen lähde ollenkaan. Kuinka hölmöä olisi pistää jotain sekavaa ja älyttömän pitkää tekstiviestiä kun voisi odottaa sen viikon tai kaksi, että herra tulee takaisin kaupunkiin. Järkevää olisi myös miettiä mahdollisimman monesta näkökulmasta mitä luulen tilanteen olevan, mitä luulen J:n ajattelevan ja ehkä tärkeintä, mitä itse haluan, tunnen, ajattelen asiasta.

Sen tiedän, että tällä hetkellä haluaisin suudella sitä miestä.

Epäröin koko aamupäivän ja varmaan eilisillankin, uskaltaisinko kysyä äidiltäni, mikä on hänen mielestään liian iso ikäero ihmisten välillä. Mietin, ettei asian kysymisessä ole mitään järkeä, se lähinnä paljastaa enemmän kuin haluaisin, mutta sitten taas toisaalta tuntui niin kuristavalta koko ajan. Lopulta uskaltauduin kysymään. "No, jos katellaan vaikka Niinistöä ja sitä sen naista niin niillä alkaa olla jo vähän turhan suuri ikäero. Mitä se nyt sit tekee, varmaan kolmisenkymmentä vuotta?" Tottakai äiti kysyi, onko mulla joku vanha gubbe kiikarissa. Sanoin, että saatan ehkä olla vähän tykästynyt yhteen herraan. "Onko se niitä *opiskelukaupungin* herroja joista oot kertonu?" Kyllä, sieltä Paikallisesta tuttu joka nyt sattumoisin on kotoisin mun opiskelukaupungista. "No kuinka vanha se sit on?" Neljäkymmentä... "No, eihän se nyt niin paha ole."
Oli pakko tirauttaa muutama kyynel kun ne vaan puski läpi. Tais olla sen verran raskas asia kuitenkin. Siis se, etten ole voinut asiasta oikein kenellekään puhua. Ja että vaikka mua se ikäero ei haittaa ollenkaan, niin kuitenkin on pelottanut se, mitä muut asiasta mahtais ajatella. Lähinnä hyväksyiskö äiti ikinä moista, jos se koskaankoskaanikinäkoskaan menis niin pitkälle. Ei välttämättä just J:n kanssa, vaan vaikka jonkun muun. Mä olen aina ollut enemmän tekemisissä mua vanhempien miesten kanssa, kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, eikä sinällään ole kovinkaan epätodennäköistä, ettenkö joskus saattais päätyä johonkin suhteen tapaiseen mua vanhemman kanssa. Enkä usko, että äitiä ois koskaan hirvittänyt esim. joku kymmenen vuoden ikäero, mutta kun sitä eroa alkaa olla 15 vuotta tai enemmän?

No, ehkä nyt kuitenkin yritän rauhottua, miettiä asioita ja nauttia joulusta. Tuskin se mies jaksaa ihan loputtomiin muualla viihtyä, kun omin sanoin saattaa tulla sieltä aika vauhdilla takas. Ei oo kuulemma mitenkään hirveen suuri hinku viettää joulua siellä. No, sehän passaa mulle enemmän ku hyvin. Saatan kyllä ehkä toivoa, ettei herra tällä välin saa päähänsä, että mitä jos pistäs pillit pussiin kokonaan.

Mielenkiintoisia aikoja

Joululahja oli viiniä, keskusteluja ja viittä vaille orgasmi tässä keittokomerossa. Hetken rauhoittumisen jälkeen uusi nousu, päästiin sentään keittiöstä ulos. Herra istutti mut tuolille ja jäi itse nojaamaan pöytään, apajat kutsuvasti oikealla kohdalla. Hetken hieroin kalua kädellä, kunnes oli pakko ottaa se suuhun. Imen ja nuolen, herra istuu pöydälle ja lopulta makaa siinä jalat mun olkapäillä. Siirrän huomioni kiveksiin ja katselen aitiopaikalta sen miehen reaktioita. Helvetin kuumottavaa, jos en sanois. Ihan ei finaaliin päästä kun luen herran ruumiinkielestä ettei nyt onnistu. "Vähän oli itsetietoinen olo", herra toteaa. Eipä yllätä, kun se siinä mun edessä oli melkoisen 'exposed'. Olis mullakin ehkä jäänyt laukeamatta samanlaisessa tilanteessa. Sitten totesin, että tupakat on aivan lopussa, herra antoi avaimensa ja piipahdin läheiselle 24h-huoltsikalle ostamaan lisää. Kassalla mietin, onkohan mulla nyt varmasti sievä rivi pallikarvoja suupielessä :D. J:n luona jatkettiin vielä vähän jutustelua, kunnes siirryttiin makkariin. Herra askartelee kumin paikalleen, nostaa mun jalat olkapäilleen ja painautuu sisään. Jumalauta kun tuntui hyvältä, pääsi todella syvälle ja kun vielä nostin jalat suoraan ylöspäin niin tiukkuuskin kasvoi entisestään. Hyvää seksiä ;). Ehkä viisi tuntia sain nukuttua, kunnes herään seitsemältä ja huomaan herran peitelleen mut viltillä ja poistuneen keittiöön. Hetki jutellaan, mutta siirrytään sitten takaisin makkariin. Kiipesin päälle ja keikuin siinä jalat maitohapoille. Herran kynnet jätti varmaan jälkensä mun peppuun, niin lujaa se välillä puristi. Suihkun jälkeen tapettiin aikaa jutustelemalla jostain tyhjänpäiväisestä. Viimeinen tupakka ja kiusoittelevaa suutelua, "sun on parempi lopettaa tollanen jos haluut päästä töihin asti". Arvaa tekikö mieli jäädä vaan nussimaan koko aamuksi.

No entäs sitten perjantai-ilta? Lähdin Paikalliseen melkoisen myöhään, en herran kanssa juuri mitään jutellut. Lähdin pysäkille, mutta matkalla näen kuinka joku vanhempi herra mätkähtää hankeen eikä tee elettäkään noustakseen sieltä ylös. Pakkohan sitä on jeesiä. Kiskaisen herran ylös sieltä, se on aivan naamat enkä meinaa saada selville missä se asuu ja pääseekö se kotiin. Lopulta päätän taluttaa sen taksitolpalle, en lähde sitä taluttamaan kotiin asti. Välillä J ehtii jo pistää viestiä ("hyvää yötä, jäi sanomatta") ja soitan äkkiä perään josko se olis ollut vielä lähistöllä ja päässyt auttamaan. No mitä, herra oli ehtinyt jo kotiin ja vaan nauroi mun touhuille. Sain kännisen seuralaiseni loppujen lopuksi taksiin asti, jolloin J:ltä tuli uudestaan viestiä ("hyvä että miehillekin löytyy tollasia pelastavia enkeleitä :D") ja päätin soittaa ja sanoa, että on nyt nauramatta, mua lähinnä vitutti suunnattomasti. Olin lopettelemassa puhelua sanomalla, että lähen nyt pysäkille, kun herra sanoo "ellet sitten tänne halua tulla". Joo en, mieluummin jäädyn pystyyn johonki vitun pysäkille, hah. Tottakai saavuin herran residenssille. Jutellaan kaikenlaisesta, tyhjennetään viinipulloa, same old. Sitten herra nostaa kissan pöydälle ottamalla puheeksi tän meidän touhun. En saanut oikeastaan mitään selvää siitä, mitä mieltä herra on. Tai no, J sanoi pitävänsä musta vissiin vähän enemmän kuin keskimäärin, mutta en tiedä (oikein vieläkään) oliko se nyt sitten millainen risteys. Onko herra sitä mieltä, että a) jatketaan samalla linjalla, b) lopetetaan tähän ennen kuin menee liian pitkälle, vai c) jatketaan vähän enemmän. Enkä varmasti osannut itseänikään ilmaista kovin selkeästi, sillä en kertakaikkiaan uskaltanut sanoa oikein mitään siinä pelossa, että olisin ymmärtänyt jotain väärin tai että oltais vaan aivan eri sivuilla jos paljastaisin tuntojani kovin tarkasti. Herra taisi melko suoraan kysyä että mikä mun näkemykseni tästä touhusta on, johon vastasin toimivani sen perusteella mitä alun perin oltiin löyhästi sovittu. Että yritän olla vetämättä minkäänlaisia johtopäätöksiä mistään, jos ei suoraan jotain sanota. Kaiketi olisin halunnut viestittää, että mä teen yhtä mutta saatan tuntea toista. Mä pitäydyn sitoutumattomassa seksissä koska muuta ei olla sovittu, mutta mä saatan haluta enemmän. Aika ihme jos J tuon siitä mun epämääräisestä selityksestä osaisi lukea :D. En enää edes muista kuinka kiemuraisesti se keskustelu meni, mutta sen verran kuitenkin uskaltauduin sanomaan, että mäkin pidän J:stä. Lopulta herra nousee ylös ja halaa, halaa vähän pidempään ja naurahtaa. Kysyn mitä se nauraa, "en mä naura vaan hymyilen". Mitä sä hymyilet? "No, tää tuntuu hyvältä. Täs on hyvä olla." Kovin hellää, tykkään. Sitten herra sanoo jotain siitä, että kun mä en ole koskaan juurikaan seurustellut niin se tuntuu lievältä taakalta. Saako nyt tehdä jonkun johtopäätöksen? No vittu luepa tostakaan nyt mitään selvää. Mun mielestä on perusteltua ymmärtää, että tää säätö alkaa herran mielestä olla jo enemmän ku pelkkää friends with benefits -touhua ja kenties - tässä kohtaa tulee se tenkkapoo - joko on myötämielinen tai sitten vaan yrittää hillitä ja keskeyttää touhut lempeällä tavalla. Että tolla tokaisullaan yrittää sanoa ettei pitäis lähteä sille linjalle ollenkaan. Siinä tapauksessa voisit jättää kietomatta käsiäs ympärille ja lopettaa myös sen otsan suukottamisen.

En nyt kyllä tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Ja herra vaan vetelee sikeitä edelleen. Saako tästä mitään selvää ikinä?

Joululahja

Nyt toi mies yrittää juottaa mut humalaan. Ja onnistuu siinä. Pieni nousu, puoli pulloa viiniä naamarissa. Herra meni suihkuun käymään. Kun se sieltä tulee, ajattelin suudella sitä intohimoisesti. Siinähän miettii millainen olen kun humalatila on paljon suurempi...

Pitäis vissiin kysyä mitä mieltä se on siitä, jos jään tänne yöksi. Aamulla pitäisi kuitenkin päästä suihkuun. Varauduin tähän ottamalla pesuaineet mukaan. Yhtään ei mielessä käynyt, mitä ilta mahtaa pitää sisällään... ;). Tähän mennessä kuitenkin vain mielenkiintoisia keskusteluja - ja pari erillistä kysymystä herralta, että mitä oon lahjasta miettinyt... Jos totta puhutaan, niin en paljon mitään. Olenko mielikuvitukseton?

*Blush*

"Haluisitko joululahjan täs viel ennen joulua? ;)"

Mmm, joko mulla on likanen mielikuvitus tai sit ehdottelet jotain kiinnostavaa..?

"Tai sekä että..."

Ei kai? Mutta mähän olen niin viaton, yleensä.. Päästä tyttö pinteestä ja kerro mikä se lahja olis?

"Kotimaista työtähän se, mut käsikirjotusta ei oo vielä lyöty lukkoon."

No, jos improvisaatioon voi vielä osallistua... Ootko lähdössä jouluksi *kotiin*? Lahjan lunastusajankohta mielessä kyselen.

"Juu, kai la. Sillähän mäkin aloin kyselemään kun ei noita iltoja oo enää montaa"

No voi harmi. Mulla on huomenna ja perjantaina töitä klo se-ja-tää. Perjantaina ois toki vähemmän hektinen aikataulu, mutta... ;)

"No jos epäilet ettet pääse aamupäivällä töihin ni olisko se sitten pe?"

Töihin pääseminen riippuu pitkälti siitä, kuinka kauan saan nukuttua. Tai monelta pitää herätä. Kyllähän huomennakin ehtii jos on tehokas ;)

"Saan huomenna oman lahjani, joten oot tervetullut keskeyttämään koneen räpeltämiseni. Ilmottele. Ja pohdi onko sulla pukille jotain tarkempia toiveita ;)"

Kone vaihtuu, räpeltäminen saa jatkua. Minäpä pohdin mitä se pukki vois tehdä.. Tiedätkö muuten, miksi pukki on aina niin iloinen? Se tietää missä tuhmat tytöt asuu..

"Jaa, siksiköhän se ameriikoissa käyttää kutsuhuutoa 'ho ho ho' :D"

Mene ja tiedä. Mutta mä ilmottelen huomenna. Seiskalta nyt kuitenkin pääsen, eli sen jälkeen voisin saapua herran residenssille.

"Alright. Älä satuta sormias tai kieltäs siellä töissä.."

Voitte ehkä kuvitella millanen työvuoro mulla tänään on... Pienesti liekeissä jo nyt! Huuuh! Pääsenköhän huomenna ollenkaan töihin jos mut tänään nussitaan rikki...? ;)

Räjähdysvaara.

AAAAAAA. Kohta ehkä halkean. Tekis niin uskomattoman paljon mieli möläyttää kaikki mahdollinen J:stä, sen kullista ja meidän nussintasessioista M:lle kun nyt pitkästä aikaa nähdään kasvotusten. Mutta pidän mölyt mahassani. Koska pelkään, että kertominen saattais olla virheliike. Paristakin syystä. A) neiti on naamakirjakaveri H:n kanssa ja en tiedä saattaisko se mennä möläyttelemään sille siellä jotain... Ja b) kun neiti näkee J:n epäilemättä jossain vaiheessa joulun pyhien aikana, saan varmasti nähdä sen tympeän ilmeen kun neiti ei voi käsittää mitä vittua mä oikein teen sen äijän kanssa. Jos ei jopa sano ääneen.

Niin joo. Se olin muuten minä joka kiipesin J:n päälle sillon viime viikonlopun kännisenä yönä. Kaipa se herra on tarpeeks monta kertaa levittäny mun haarat, jotta muistelin sen menneen niin.. ;)

Seksiä. Sitähän se.

Kiitoksia kommentista, anonyymi :D. Toiveisiisi vastataan nyt!

Perjantaina saatoin hieman humaltua Paikallisessa. Keksin myös laittaa J:lle viestiä, koska herraa ei siellä näkynyt myöhäänkään. Viesteillään jotain hölmöä, lopulta herra kertoo tulevansa käymään. Ehkä puoli tuntia se siinä tiskin ääressä istuu ja lähtee sitten vähin äänin. En tarkoituksella kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, moikkasin ehkä. Vatsassa muljahti kun herra lähti, ja koska siinä vaiheessa olin kumonnut jo lähes neljä tujua siideriä ja olin kivasti humalassa, laitoin viestiä uudelleen. Needy? No, herra kuitenkin vastaa heti, ja muutaman viestin jälkeen se suurin piirtein käskee mun tulla sen luo. Kellokin napsahtaa kahteen ja baari menee kiinni. Jouduin ottamaan muutaman sivuaskeleen, jotta E ja H ei näkis mua väärillä nurkilla. Tässä kohtaa myös päivitän bloggeria (katso edellinen postaus :D). J:n luona kaivan laukustani viinipullon ja sanon lähteneeni pahoille teille. Lause jää melkein kesken kun herra suutelee mua. Namm. Litkitään viiniä keittiössä ja jauhetaan paskaa, kunnes herra kumartuu suutelemaan. Pyörryttää kun kaivan sen ihanan kalun esiin piilostaan ja hitaasti alan hieromaan. Samalla kuuntelen sen miehen huokauksia, mmmh... Herran sormet etsiytyy mun farkkuihin ja klitta saa kaipaamaansa huomiota. Jalat meinaa lähteä alta kun sormet sujahtaa sisään, ai helvetti kun tuntui hyvältä. Lopulta ehdotan siirtymistä muualle missä on enemmän tilaa, J naurahtaa eikä tee elettäkään. Päätän riuhtoa miehen mukaani, se kaivaa laatikostaan kumeja ja röyhkeästi levittää mun jalat päästäkseen niiden väliin. Herkullista seksiä, J pohdiskelee millanen olisin jos joisin vielä vähän lisää. Olin kuulemma suorempi ja innokkaampi kuin aikaisemmin. Posket varmaan punotti, mutta onneksi sitä ei siinä hämärässä olisi nähnyt kuitenkaan. Itse olen lähinnä sitä mieltä, että vaikka olisinkin rohkeampi kännissä, taidan nykyään nauttia seksistä enemmän selvin päin. Ainakin on paljon nautinnollisempaa olla täydellä järjellä mukana ja muistaa setit kunnolla vielä jälkikäteenkin. Nytkin nimittäin on käynyt niin, etten tahdo muistaa mitä kaikkea sitä oikein tehtiinkään. Nukkumaan päästiin kuitenkin vasta aivan helvetin myöhään - tai pikemminkin aikaisin. Jotain ennen yhdeksää aamulla. Kaksi tuntia sain nukuttua kunnes heräsin ekan kerran. Sen jälkeen en sitten enää saanutkaan kunnolla unta, lähinnä torkahtelin. Sitten H laittaa viestiä ja hetken päästä myös soittaa. "Missä oot?" Kotona... Mitään asiaa ei ollut, joten sanoin jatkavani unia. Kömmin vielä hetkeksi J:n viereen, mutta lopulta luovutin. Kohta kahdentoista jälkeen keräsin kamppeeni ja ilmoitin lähteväni kotiin.

Illalla lähdin taas Paikalliseen, sain istua siellä hetken itsekseen ennen kuin tuttuja tuli. J laittoi viestiä jossain vaiheessa, "Kiitti... ööö... viinistä". Viesteillään taas aikamme jotain, herra haaveilee krapulalelusta ja mua alkaa kuumottaa. J pohtii myös jaksaisiko tulla käymään Paikallisessa, josta keskustelu jatkuu pohdintana siitä, kuinka sieltä voidaan poistua ilman että siihen kukaan kiinnittää huomiota. Herra käy kuitenkin ensin kaupassa, ja kun siitä ei kuulu pitkään aikaan mitään, pistän viestiä etten jaksa enää kauaa siellä istua. "No lopeta höpöttäminen ja tule tänne." Kyllä kiitos. Taas hetki jutustelua, mutta kun aiheet alkoi loppua, herra kumartuu suutelemaan. Peuhataan tovi jos toinenkin siinä minimaalisessa keittokomerossa, meinaa jälleen polvet notkahtaa kun herran sormet kiusaa klittaa. Jätetään suurin osa vaatteista sinne, ja kullista kiinni pitäen johdatan herran perässäni makkariin. Kaadan miehen sängylle ja jatkan kullin hivelyä. Kauaa en malta tyytyä käsipeliin, vaan imaisen kalun suuhuni ja nautiskelen aikani sen kanssa. Mä niin nautin katsellessani kuinka se mies huokailee, säpsähtelee ja lopulta laukeaa kun nuolen ja imeskelen kasseja ja työnnän sormeni peppuun hieromaan. Hetken herra taas kerää itseään, kunnes sanoo että toi ei taida olla kovinkaan vastenmielistä mun mielestä. Myönnän asian olevan näin, johon herra toteaa ettei ehkä ihan ymmärrä mikä siinä on. En oikein vieläkään tiedä, mitä se mahtoi tarkoittaa. Oliko ihmettelyn aiheena suuhoito vai sormileikki? Herra tuntui ihmettelevän, kuinka se voi olla niin miellyttävää, että mä sitä noin mielelläni teen. Yritin selittää, että se miellyttävyys saattaa osittain johtua melko itsekkäistä syistä - se, että saa toisen laukeamaan omilla toimillaan, tuottaa mullekin nautintoa - plus se nyt vaan ei ole mun mielestä mitenkään epämiellyttävää. No, eihän se kulli nyt mikään gourmet-makuelämys ole, mutta ei siinä mitään niin vastenmielistäkään ole ettenkö ihan mielelläni sitä imaise tilaisuuden tullen. Ja mitä siihen sormen peppuun laittamiseen tulee, ni tuokin herra on tehnyt saman mulle ja vieläpä jotenkin lievästi röyhkeällä tyylillä, joka ainakin mulle tuo mieleen ettei se taida sillekään olla kamalan vastenmielistä. Miksi siis olisi mullekaan?

Jatketaan vielä jutustelua tupakalla, kunnes alan olla jo aivan valmista kauraa. Eihän se herra kuitenkaan malta päästää mua nukahtamaan, vaan kiusaa sormillaan ja lopulta kapuaa päälle. Jonkin aikaa huokailen herran korvaan ja nautin tukkaa tukistavasta otteesta, mutta lopulta on pakko luovuttaa. "Äsken taisit tehä jotain tolle kun ei se oikein jaksa." Mua nauratti ja pahoittelin, "en tee sitä enää toiste". Lopultakin sain nukahtaa, ja tällä kertaa nukuin paljon paremmin. Aamullakin taisin jatkaa pidempään kuin herra itse, mikä on harvinaista. J käy välissä syömässä vähän aamupalaa, mä köllöttelen vielä hetken kunnes nousen ylös. Istutaan keittiössä tupakalla, kun sitten alan vähän keräillä tavaroitani. "Meinaatko lähtee?" No jossain vaiheessahan sitä on pakko. "Ilman aamujumppaa vai..?" Lasken tavarani pöydälle ja hipsin makkariin herra perässäni. J laittaa jotain musiikkia soimaan ja kaivelee kumin laatikostaan. Hetken aikaa kiusataan toisiamme käsin, kunnes herra laittaa kumin paikalleen ja kääntää mut mahalleen. Kohotan persettäni ja saan sen ihanan kalun sisään. Tällä kertaa tuntui kosteuskin riittävän, toki sitä kirnuttiin painamalla aivan pohjaan asti. Teki lähes kipeää, ja olenkin melko varma että sisuskalut on nyt mustelmilla. Ihanan kiihkeää, välillä J pitää perseestä lujaa kiinni, välillä makaa mun päällä ja puristaa tiukasti käsivarsista, koko ajan voimakkaasti nussien. Teki niin hyvää..! Mutta kuten aina tähän mennessä, tälläkin kertaa mulle tuli lopulta armoton vessahätä ja jätettiin leikki hetkeksi kesken. Sillä välin oli kuitenkin kulli jo väsähtänyt, eikä jatkettu enää pidemmälle. Jäätiin siihen köllimään ja kuuntelemaan musiikkia, välillä J pisti jotain älyttömiä videopätkiä pyörimään, lopulta jonkin stand up -keikan. Sen aikana herra veti mut kainaloonsa ja rapsutti selkää, enkä malttanut pitää käsiäni erossa kalusta. "Jaa mitäs sulla on oikein mielessä?" Eei mitään, kunhan leikin nyt kun on tilaisuus. Itsellä kun ei sellaista ole.. Leikittelin kasseilla, ne tuntuu niin hauskoilta. Kalu kovenee ja saa oman osansa käsittelystä. Terska tuntuu aivan silkkiseltä kun sitä kevyesti koskettaa. Ja lopulta on pakko ottaa se suuhun jo toisen kerran sillä visiitillä. Imeskelen ja nuoleskelen niin kauan, että poskia alkaa jomottaa, sitten J tuo oman kätensä leikkiin ja ohjaa mun pään kasseille. Sormi on jo siinä vaiheessa "paikoillaan", eikä kasseja ehdi kuin pari hassua kertaa imaisemaan ennen kuin mies kouristellen murahtaa ja valkoiset tahmeat pisarat koristaa panovanaa.

Vielä pari tupakkaa keittiössä, ja puen päälle. Ovella herra halaa taas ja läpsäisee peppua. Ratikassa mulla on tunne, että kaikki on hyvin ton herran kanssa. Ei ole mitään tarvetta sekoilla minkään ihastumisen kanssa - paitsi että en epäile hetkeäkään ettenkö ehtisi sitä sekoilla vielä ennen ensi viikonloppua. On jotenkin hölmöä kuinka alan sekoilemaan kun en näe sitä ihmistä, mutta silloin kun näen mulla ei tunnu olevan mitään tarvetta saada päätäni solmuun mistään. Ei tunnu siltä, että haluaisin ihmeemmin mitään siltä, siis mitään vakavaa, parisuhdetta tai tunteen ilmaisuja. Riittää että saan seksiä ja keskustelut on mielenkiintoisia. Mutta kun viikko on puolessa, enkä ole nähnyt sitä miestä muutamaan päivään, alkaa se sekoilu nostaa päätään ja luulen olevani välillä kovastikin ihastunut. Hienoa hienoa.

Uu mama

Muutaman tunnin sisällä tää mimmi on naitu mimmi. Sillä mahtimelalla. Jonka mä viel joku päivä mittaan. Uuh. !!

Ohoh ohoh

J laittoi yllättäen viestiä. Siinä luki: "Pari yötä pohdittuani päähäni tuli ajatuksentapainen, että hormonitoiminnan muutos voi liittyä molempiin päihin :D". Olipahan pakko vastata että hmmm, what? Herra oli pohtinut mun kertomuksiani siitä, kuinka on viimeisen vuoden aikana ollut hieman hankalaa näin niinku pääkopan sisäpuolella, ja toisessa täysin irrallisessa keskustelussa (sinä kohtalokkaana sunnuntaina kun merkkasin herran sängyn petarinpäällystä myöten...) mainitsin, että tää mun ihana kuukautiskiertoni oli vuosia hukassa kunnes se puolisentoista vuotta sitten otti ja ilmaantui taas. Ja siis hän oli näitä pohdiskellut yönä parina ja tehnyt johtopäätöksen, että nehän saattaa liittyä toisiinsa. "Kummastakaan en toki mitään ymmärrä, mutta halusin nyt tämän jakaa kanssasi :D". Mua hymyilytti. Hymyilyttää edelleen. Että on herra sitten pohdiskellut :D. Kiittelin ja totesin, että nehän on hyvinkin todennäköisesti jotenkin kytköksissä toisiinsa. "Oleppa hyvä. Ehkä mä mietin jotain muuta ens yönä ;)".

No niin, nainen. Älähän nyt intoudu pohtimaan mitään typeriä. Kuten sitä, että se on ajatellut mua ja mun juttuja.

Karvanpoistoa

AISSSAATANA.

Kävin nyt kolmannen kerran sokeroimassa pillukarvat pois ja voin sanoa, että tekipä aivan helvetin kipeää tällä kertaa. Johtuneeko siitä, että tyyliin hormonikierto on sellasessa vaiheessa, että kipukynnys on alempana, vai kenties (todennäköisemmin) siitä, että viime kerrasta venähti kaksi kuukautta ja karvat oli ehtiny kasvaa sen verran pitkiksi. Toimenpiteen tekijä ainakin sanoi, että jos on vähän lyhyempi karva, niin lähtee nätimmin eikä ne juuret ole ehtineet kasvaa niin vahvoiksi. Joo. Otan opiksi enkä jätä niin pitkälle seuraavaa poistokertaa.

Nyt sit tekee mieli koko ajan hipelöidä, tuntuu se sileä pillu vaan niiiin hyvältä... Tai oikeastaan haluaisin jonkun muun sormet hivelemään ;). Tosin J taitaa tykätä karvaisemmasta mallista, joten se herra tuskin antaa kovin suurta arvoa sille tunteelle. Mutta ehkäpä herra pääsee silti tunnustelemaan tulevana viikonloppuna. Toivoa ainakin sopii, on tainnu jokainen sokerointi mennä siltä osin hieman ohi, kun aina on ollut jotain kommervenkkiä eikä miehistä yleisöä tuoreeltaan.

Kun nyt mietin tuota karvoitus-asiaa, mua ei henkilökohtaisesti haittaa vaikka olisikin karvaa. Mulle on loppuviimein se ja sama olenko sileä vai en, mutta tiettyjä etuja siinä kyllä on että on sileää. Kysyin bikini-operaatiosta, että mitä se pitää sisällään. Lähinnä taipeet ja kummun yläosa, mutta ei ilmeisesti perseen puolta ollenkaan. Ja sen mä todellakin haluaisin pitää sileänä (siellä kun ikävä kyllä kovin ei-naisellisesti kasvaa sitä karvaa... tosi epänaisellinen olo jos siellä joku puuhastelee). Notta taitaa se jatkossakin olla sitten brassi. Tämä käy.

Ostin myös itselleni joululahjaksi Yon Ka:n Creme 15 -voiteen, aikas ihana tuote! (Muistinkohan nimen oikein, en jaksa hakea sitä ja tarkistaa...) Se on aivan omiaan just tollasen karvanpoiston jälkeen, rauhottaa ihoa ja ehkäisee tulehduksia (semisti antiseptinen, sisältää sitrusöljyjä sun muuta ihanaa, tuntuu ihanan viilentävältä iholla kun on vasta operoitu). Se on oikeestaan akne-iholle suunniteltu, eli sitä voi käyttää kasvoihin jos tulee joku näppy. Mut toimii ihanasti myös sokeroidulle haarovälille, kunhan ei laita limakalvoille. Ei ollut kyllä mitenkään ilmainen tuubi, mutta kerrankos se kirpaisee. On riittoisaakin!

Hieman ehkä outo tunnelma

Eilen Paikallinen. J ja hymykuoppamies istuu siellä jo, jälkimmäinen on vissiin aika humalassa. Ei mene kauaa kunnes herra päättää lähteä kotiin. J näyttää myös nauttineen jo pari kaljaa. Ta ja Em (en muista enää millä "nimellä" olen sitä neitiä täällä kutsunut ja meneekö nyt jo sekaisin, mutta väliäkö sillä) saapuu, lopulta myös H erään ystävänsä kanssa. Päädytään pelaamaan erästä lautapeliä, minä ja J päädytään omaksi joukkueeksi. Voisin sanoa, että hävittiin, mutta ei ihan niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Illassa ei ole mitään kovinkaan jännittävää, mutta kun kello lähenee kahta, seurueen jäsenet alkaa valumaan ulos. Mä piipahdan vielä vessaan, mitenkään en tietenkään miettinyt sitä että lähtisin samalla ovenavauksella J:n kanssa... Astelen ulos J perässäni, ulkona seisoo vielä H ystävänsä kanssa. Sanotaan heipat ja J kysyy H:lta meniskö ne samaa matkaa kotiin (asuvat samalla suunnalla). Pakko myöntää että saattoi ehkä tuntua vähän tyhmältä. Lähdin kävelemään pysäkille ja matkalla soimaan itseäni tyhmistä ajatuksista, ajattelin myös että J:tä ei kenties enää niinkään kiinnosta, ehkä herra yrittää tehdä hieman hajurakoa ja hidastaa menoa. Ajattelin myös, että milloinkohan sieltä tulee viestiä, että pitäiskö lopettaa nää nussimiset. Heikko kun olen, kaivan puhelimen laukusta ja lapsellisesti saatoin toivoa, että siinä olisi jotain.

Puhelu tullut 02.03, J.

Soitan takaisin, herra vastaa että kukas hänelle siihen aikaan oikein soittelee. No itsepäs olit vissiin soitellut. "Niin, aattelin että jos sulla ei oo mitään paikkaa minne mennä yöksi.." Vähän yritän esittää, etten heti kääntynyt kävelemään takaisin päin vaan muka hidastelin. Kauaa ei keittiössä juteltu kunnes herra kumartuu suutelemaan, vetää itseensä kiinni ja puristaa pepusta. En malta olla aukomatta herran housuja, vaan sujautan käteni sivelemään kalua. Sängylle päästyä J laittaa kumin paikalleen ja kiipeän päälle. Poikkeuksellisen rauhallista, jopa hellää seksiä. Sitten herra sanoo, että olisi kamalan kiva nähdä kun laukean. Kerron, että sitä ei olekaan vielä kenenkään kanssa tapahtunut. "Mutta yksin kuitenkin? Mitäs sä sitten teet että laukeat?" Käytän sellaista kivaa pientä värisevää asiaa. "Jaa, sellasen kanssa onkin vähän vaikeeta kilpailla." Korjaan, että ei se kalua korvaa. Se vaan on sellanen ikävä asia että mulla klitta on niin herkkä ettei sitä voi loputtomiin hieroa, ja siinä kohtaa se lelu tulee tarpeeseen. Samalla se rauhallinen edestakainen liike jatkuu ja herran kädet puristaa välillä rintoja ja välillä peppua määräten tahdin. Lopulta J kuitenkin toteaa, että se viimeinen kalja tais tehdä tepposet, haittaisko kamalasti jos ei pysty jatkamaan. Siirryn viereen makaamaan ja rullaan kumin pois, mutta hetken päästä on vaan pakko hieman lipaista sitä ihanaa kalua. Huomaan kyllä ettei se kaveri siitä virkisty, mutta kunhan nyt huvikseni maistelen. Sitten J tarttuu mua hiuksista ja tukistaen vetää mut päällensä makaamaan ja kietoo kädet ympärille. "Haittaako jos ollaan vaan näin?" Ei todellakaan haitannut, mutta pakostakin mietin mistä tää nyt oikein tulee? Vai tulkitsenko vaan ihan väärin koko ajan. Mutta musta tossa oli jotain oudon herkkää, sellaista mitä ei ton herran kanssa ole vielä ollut. Vaikea selittää. Tuntui todella hyvälle, mutta samalla pidin mielessä ettei vedellä nyt minkäänlaisia johtopäätöksiä yhtään mistään. Makoillaan siinä tovi jos toinenkin, kunnes siirrytään tupakalle.

Kauaa en kuitenkaan jaksa jutustella, sillä meinaan taas nukahtaa pystyyn. Tuntuu aina yhtä hyvältä, kun toinen painautuu aivan selkään kiinni. Sanon, että kivasti herran lantio lämmittää peppua, johon herra vastaa painautumalla tiiviimmin kiinni. Ja uudestaan. Herättelevää hieromista, enää ei nukutakaan yhtään.. J suorastaan riuhtaisee alushousut polviin ja vie kovettuvan kalunsa reisien puristukseen huulia hieromaan. Lopulta kalu alkaa etsiä tietään sisään, enkä tiedä kumpaan herra yrittää tunkeutua. Pillun puolelle luiskahtaa, otteet tiukkenee ja työnnöt voimistuu, en voi kuin huohottaa ja vikistä. Kohta tajuan sanoa, että se kumi puuttuu, jolloin herra pysähtyy. "Jaa, me ollaankin sillä puolella... Nyt alko jännittää." Sanoin, että ei ois näin liukkaasti ja hiljaisesti sujunut, jos oltais pepun puolella, vaan olisin ulissut ja lujaa. "No voitaisko harkita kuitenkin sille puolelle siirtymistä?" Vaan jos oot helvetin hellä. J painaa mut vatsalleen, levittää jalat ja painaa kaluaan sisään. Ai saatana. Pääseeköhän se kalu lähellekään puolimatkaa, kun huudan jo kunnolla ja pyydän hidastamaan. Aikamme siinä touhutaan, mutta voisin sanoa ettei se mitään kovin suurta nautintoa mun osalta ollut. Lopulta on pakko pyytää lopettamaan kokonaan, tuntuu sen verran pahalta. Herra jää päälle makaamaan. Maataan siinä pitkään, J kutittelee sängellään mun poskea ja antaa pieniä suudelmia. Tuntuu taas jotenkin intiimimmältä kuin aikaisemmin. Lopulta J siirtyy suihkuun ja mä yritän siistiä itseäni. Vähän ehkä teki kipeää. Ja siinä vaiheessa on hyvä muistaa se rasvapurkki, joka laukun pohjalla oli just tällasta varten...

Lopultakin saan myös nukkua, jälleen J aivan ihossa kiinni. Olisko ehkä viisi tuntia ehtinyt tulla täyteen ennen ku herään ensimmäisen kerran ja käyn vessassa. Toisen kerran havahdun, kun J nousee ja menee keittiöön kolistelemaan. Torkahdan vielä joksikin aikaa, kunnes J tulee takaisin ja kaivautuu mun peiton alle, vie mun käden kalulleen ja alkaa silittelemään peppua. Kumi paikalleen ja herra levittää haarat ja asettuu siihen väliin selän päälle. Selkä kiemurassa otan sitä kalua sisälleni voimakkailla työnnöillä, mutta tää on takuuvarma asento saada mulle aikaan aivan armoton vessahätä. Välissä on pakko käydä vessassa, jonka jälkeen jatketaan kasvotusten. Tuntuu hiton hyvältä, mutta ei tahdo kosteus taaskaan riittää. Loppua kohden paikat puutuu jo aikalailla, helvetin kestävyysurheilija... Hikistä puuhaa, mun paita on edestä aivan märkä kun herra on ahkeroinut itselleen kunnon hien pintaan. Lopulta jäädään taas siihen makaamaan, J:n kalu vielä mun sisällä. Kiusaan sitä jännittämällä lantionpohjan lihaksia, sitä säpsähtelyä on niin hauskaa seurata. Sitten herra yhtäkkiä sanoo, että onko hän maininnut että hänen eksänsä on tulossa käymään iltapäivällä. Joo et ole. Jaa, no se varmasti kyllä ilmottaa millon on tulossa eikä paukkaa vaan sisään. (Onko sillä avaimet vai hä?) Kummallinen käänne. Otan siitä kuitenkin vihiä ja alan tekemään lähtöä. Ovella herra vielä halaa, ja lähden ratikkapysäkille.

Went with the flow...

Juurikin näin. Ilta johti humalatilaan ja siihen, että mä olen kuulemma hirveen ihana ja seksikäs nainen. Imartelevaa, ja saan hirveen fiksun idean kysyä haluaako se jäädä yöksi. No halusi tietenkin. Sängyssä se alkaa levottomin käsin koskettelemaan vähän joka paikasta samaan aikaan. Kalu seisoo kivikovana, pakkohan sitä oli maistaa.

Mutta. Sitten herra keksii kertoa olleensa ihastunut muhun jo silloin monta vuotta sitten, ja mulla alkaa hälytyskellot soida. "Sä oot aivan ihana nainen, mä rakastan sua." Ei jumalauta! Stoppaan leikin siihen ja yritän kovin lempeästi mutta varmasti kertoa, että mä en halua mitään vakavaa, että hänen ei pitäisi nyt mennä ajatuksissaan liian pitkälle. "Okei, mä kunnioitan tota ja tehään ihan niinku sä haluat. Mä en halua satuttaa sua." Eih... Ei ei ei, vähän liian teinimeininkiä nyt. En mä lasia ole, mä en vähästä mene rikki. Ja hienoa että kunnioitat toisen sanomisia ja tunteita ja oot kaikin puolin herrasmies, mut toi oli vaan niiiin ku suoraan jostain teiniromantiikan kirjallisesta tuotoksesta. En ehkä kestä. Mulla oli lähinnä päällimmäisenä tunteena myötähäpeä. Mä en oikein kestä kuunnella tollasta. Yritin olla ystävällinen mutta rauhoitella että ei menis tollasiin nyt se keskustelu.

Lopulta ruvettiin nukkumaan - tai no, mähän en tapani mukaan taaskaan meinannut saada unta. Pätkittäin ja aivan liian vähän. Ja aamulla olikin sitten vähän heikko happi. Ja lievä morkkis. En oikein tiennyt kuinka lemppaisin sen pihalle, mutta onneksi herra itse melko pian alkoi tekemään lähtöä. 'Pitäis joskus kyllä nähdä ja käydä vaikka kaljalla. Tai sit pitäis istua iltaa ja hän tuo viiniä korvaukseksi eilen mun piikkiin juoduista.' Mutta kun mä en ehkä välttämättä nyt halua että tästä tulee joku ihku kaverisuhde ja pitäis sitte vähän väliä olla näkemässä. Oon nimittäin melkoisen varma ettei herra pysty pitämään ihastumisiaan kokonaan kurissa vaan se homma vielä läjähtää silmille.

Tuntuukohan J:stäkin, että mä olen noin teini? Toivottavasti ei, mä en kestäis :D. No, en mä samalla tavalla toimikaan ku tää nuorimies.

Go with the flow

Okei. Oon nyt kohta pari tuntia höpötellyt yhden tutun herrashenkilön kanssa naamakirjassa. Ollaan tuttuja vuosien takaa, mutta ei koskaan sen ihmeemmin oltu tekemisissä. Lähinnä yhteinen paikka jossa pyörittiin joskus teineinä. Vallan mukava poika (mua pari vuotta nuorempi), ja aina sillon tällön pistetään kommenttia facessa. No, nyt ollaan jutusteltu jo pidemmän aikaa, ehkä hieman hassuista aiheista. Hassu on ehkä väärä sana. Pientä flirttiä havaittavissa tai jotai vastaavaa. Ja nyt se lähtee tulemaan tänne mun luo.

Wtf just happened?

No, go with the flow, niinku joku ehkä sanois. Katellaan mitä tapahtuu :D. Onneks jääkaapista löytyy viiniä ni ei tartte ihan kuivin suin istua iltaa.

Se tunne, kun on väsynyt omaan hölmöyteen

Että sellasta.

Mentiin Paikalliseen, siellä oli populaa enemmän ku laki sallii. Pokeripöydässä pelit käynnissä ja mua alkaa heti ärsyttää kun T huutelee sieltä jotain. Ilta etenee, kohta näkyy hymykuoppamies uuden tipusensa kanssa. Alkuun näyttää ihan kivalta (se tipu siis), mutta oottakaas kun pääsen illan loppuun asti.. Pistin J:lle viestiä, kun siitä neidistä ollaan pikkasen keskusteltu. J kertoi hymykuoppamiehen sanoneen, että se on aika kiva typy, mutta vielä pahempi kännääjä kuin herra itse (mikä on jo aika paljon sanottu), eikä J:llä ole siltä pohjalta kovinkaan hyvä mielikuva siitä naisesta. Ei välttämättä kovinkaan hyvä valinta hänen ystävänsä kannalta. Jatketaan viesteilyä J:n kanssa, kunnes herra saapuu Paikalliseen. Jossain vaiheessa herra liittyy meidän seurueeseen, eikä puhu sanaakaan. Melko normaalia siltä ihmiseltä, mutta en voi olla pistämättä merkille, että se mies katselee mua vähän väliä. En jostain syystä uskalla katsoa sitä kohti. Naurettavaa.

Tällä välin pokeripöydässä kihistään, kun yksi raivostuttava ja erittäin humalainen mies (vakionaama siinä paikassa) menee ja voittaa koko pöydän. Muut pelaajat suunnittelee pelien jatkamista jossain toisessa residenssissä, lopulta paikaksi valikoituu Ta:n kämppä. Ryhmä rämä poistuu pikkuhiljaa sinne, mä en halua seurata perässä koska T:kin luonnollisesti jatkaa sinne. En halua kuulla siltä enempää tyhmiä ja tyhjiä kommentteja, ja saattoi hieman mennä hermo siihenkin, että herra nakkelee takkiaan mun päälle kuin pikkulapsi ja kerran tunkee jäiset sormensa mun niskaan. Olo on kovin vaivaantunut, sillä en halua siltä enää sitä huomiota, mutta se ei tajua antaa olla. Naamakirjassakin mies aina silloin tällöin aloittaa keskustelun ja yrittää siellä heittää heti härskiksi. Ei vaan tajua, kun en vastaa näihin provoihin vaan sivuutan ne kokonaan.

No, ryhmä siis siirtyi muualle, ja jään Paikalliseen. Pakko myöntää, että syynä on lähinnä J. Härkin sen miehen ympärillä kuin mikäkin lemmenkipeä teini vaikka ei pitäisi. Tai siis, en mä oikeasti siinä mitään härki, mutta oman pääni sisällä nyt vaan pyöritän sitä vähän liikaa. En osaa antaa sen olla, vaan mun on pakko aina vähän katsoa, josko homma taas lutviutuisi jotenkin mukavasti. Jään tiskille juttelemaan A-J:n kanssa (joka oli siellä jatkoilla viime viikonloppuna) ja J tulee siihen. Jotain jutellaan kaikki kivasti yhdessä, kunnes hymykuoppamies tipusensa kanssa tulee siihen, ja katselen kuinka se nainen hädin tuskin pysyy tolpillaan, on kovaääninen, uskomattoman humalassa ja yrittää viedä jonkun toisen naisen takkia luullen sitä omakseen. Varsinainen show pystyssä, ja me J:n kanssa katsotaan sivusta kun ne lopulta valuu ovesta pihalle. Samalla keskustellaan, että taitaa se nainen tosiaankin olla ihan vikatikki ja muuta yhtä nättiä ja positiivista. P pistää päänsä ovesta sisään ja huhuilee mua. Kysyy olenko lähdössä sinne peliä seuraamaan ja jatkamaan iltaa, vastaan etten nyt jaksa vaan lähden kotiin. Kun lopulta astellaan ulos, J toteaa haluavansa humaltua lisää ja kysyy mitä vastasin P:lle. Kerroin, johon mies toteaa aikovansa mennä sinne. "Pahotatko nyt kovasti mieles?" Joo ihan hirveesti, en ala enää mitään vaan lähden kotiin mököttämään, hah. Oikeasti mua kyllä ehkä vähän harmitti. Eikä ihan vähääkään, vaikka tiedän kuinka typerää on joka hiton ikinen ilta elätellä toiveita yhtikäs mistään. Alkais mennä turhan hurjaksi, veikkaan. Siis ainakin herran mielestä. Ja omastakin, sillä ei tää oo mitenkään fiksua enää. Asteltiin katua eteenpäin, ja tienristeyksessä toivotan hyvät illanjatkot. J jatkaa Ta:lle ja mä suuntaan taksitolpalle. Tolpalta soitan taksikeskukseen, josta hetken odotuksen jälkeen vastataan että viestiä on mennyt autoille, kohta joku varmaan tulee. Siinä odotellessa mietin, että jos joudun kovin kauan odottamaan, pitäisikö soitella H:lle ja suunnata seuraan pelejä katsomaan. Mutta päätän, etten tee niin, sillä se jos mikä näyttäisi todella säälittävältä. Ensin olen kaikille sanonut, etten tule, mutta kun J asiaa kysyy niin yhtäkkiä sitten vaan ilmestyisinkin sinne. Tai no, en ehtinyt kunnolla tätä päättämään, kun auto jo kurvaakin tolpan viereen ja hyppään kyytiin.

Kuinka typerää onkaan, että koko taksimatkan naurettavasti haaveilen että J pistäisi viestiä. Ja sanoisi mitä? Vittu lopeta jo, nainen. Jos olisin järkevä ihminen ja osaisin pitää tän vaan hauskanpitona, en olisi moksiskaan vaikka menisi useampi viikonloppu etten päätyisi sen miehen sänkyyn. Ei haittaisi, vaikka ihan joka kerta nähdessä ei oltaiskaan päätymässä mihinkään.. Sitten kun päädytään, pitäisin vaan hauskaa. Ja heilauttaisin kättä, 'til the next time. Mutta ei. Kun mä haluan liikaa. Liian paljon.

Hakusanabingo?

Hei sinä henkilö, joka olet blogiini eksynyt hakusanalla "pimun pumppaaminen", löysitkö etsimäsi?

Olis oikeasti kyllä kovin mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset ajattelee kun eksyvät tänne jollain hakusanalla. Ja vois olla mielenkiintoista ihan muutenkin kuulla, mitä ihmisillä on mielessä :). Vielä on suhteellisen vaatimaton blogini kävijämäärä, mutta olen siitä silti hirmu innoissani. Ja ehkä vähän ihmeissänikin. Tai no, en nyt oikeastaan. Miksi ei muka kiinnostaisi mun maailman mielenkiintoisimmat jorinat ja ruikutukset lähinnä kahdesta asiasta: siitä jos/kun saan munaa ja siitä kuinka sekoilen kyseisen munan omistajasta.

Ja toiselle hakusanaseikkailijalle voisin informeerata: jyystö on esimerkiksi nussimista. Panemista. Yhdyntää. Seksiä. Yleensä kaiketi aikamoisen voimakas kokemus, jotta kyseinen sana on oikeutettu sitä kuvaamaan. Esimerkiksi nopeaa, rajua, suorastaan eläimellistä. Mutta hei, tää on vaan mun näkemykseni asiaan, joku urbaani sanakirja vois määritellä sen vähän eri tavalla.

Kolmas osuma on "big klitta". Jos haluat löytää esim. kuvamateriaalia aiheesta, kannattanee käyttää vain yhtä kieltä kautta koko hakusanan. Tässä tapauksessa kannattanee kokeilla "big clit/clitoris" tai vaikkapa "iso klitta/klitoris". Muista kielistä en ala neuvomaan, netistä löytyy sanakirjoja.

Olen aika otettu siitä, että viikosta toiseen mua on etsitty ihan vaan nimellä. Neiti s tai neiti s yksinoikeudella. Kiitoksia. Mutta jos haluat helpottaa etsintääsi, voit vaikka lisätä sivun kirjanmerkkeihisi jossa se pysyy tallessa. Tai sitten ihan vaan hakea aina sillä samalla jos pelottaa että joku näkee mitä luet. Muahhh. Muista tyhjentää selaushistoria. On tää mun jorinointini kuitenkin niin K-60 kamaa eli melkeen laitonta hei.

Ei sillä, että kalastelisin huomiota, mutta mun puolesta saa pistää rohkeasti kommenttia teksteihin. Anonyyminähän sä pysyt, jos et sitten keksi itsellesi jotain nimimerkkiä. Tosin en kritisoi vaikka jättäisit kommentoimatta, eipä nää mun aiheet kovinkaan usein anna mitään aihetta kommentointiin (muuta kuin ehkä "lopeta se vitun määkiminen"). Mutta silloin voisin sentään määkiä kahta kauheammin, ihan vaan kiusallani.

Kyss!

Auts

Joo kiva. Ei tulis mieleenkään survoa mitään tamponia muistuttavaa tonne onkaloihin. On ne paikat sittenkin vähän hajalla. Voiko nyt perkele olla niin, että J:n kalu on vaan liian iso? En aio luovuttaa vielä, mutta jotain on ehkä keksittävä tai joudun kärsimään enemmän kuin saan nauttia. Liukkarit sun muut mukaan kuvioihin, sillä lienee hyvä aloittaa. Kiva vaan kanniskella niitä mukana, ei sillä kuitenkaan ole mitään sellaisia kaapeissaan. Tai sitten sanon sille, että mä ostan sinne nyt yhden törpön, jota saa luvan käyttää ainakin mun kohdalla. Sit voin harkita myös peppupanoa - siis vain jos se mies lupaa ottaa rauhallisesti. Ei mitään helvetinmoisia jynkkyjä sen kokoisella kalulla tai mä ehkä kuolen.

Red

Kerta se on ensimmäinenkin. Siis että shark week alkaa kesken aktin.

Piipahdin J:n luo tuossa seitsemän korvilla. Sorruin pistämään päivemmällä viestiä, että olisiko täysin mahdoton ajatus jatkaa siitä mihin yöllä jäätiin, jos tulisin käymään. Herra toivotti tervetulleeksi. Nieluni tulehdustilasta huolimatta sain taas maistella sitä herkullista parrua. Enkä varmaan ihan hetkeen kyllästy seuraamaan sitä kun se mies nauttii. Tauolla herra kokkailee itselleen ruokaa ja jutellaan mukavia. Sitten siirrytään makkarin puolelle ja herra kuuliaisesti kaivaa kumin laatikostaan. Tuntui etten taaskaan ollut kunnolla märkä (tai sitten se ei vaan tahdo riittää ton kokosen kalun kohdalla...) ja jossain vaiheessa alkoi tuntua jo vähän hurjalta kun se kalu yltää melkoisen syvälle voimakkailla työnnöillä. Paikat alkaa olla jo aivan lopussa kun huomaan tuntevani jotain märkää perseeni alla. Mietin olinko sittenkin niin märkä, että olisi siinä jyystössä lähtenyt tippa tai kaksi valumaan, mutta sitten muistan että niin, ne menkat olis lähiaikoina alkamassa... Mainitsen asiasta J:lle, joka ei siihen suurestikaan reagoi, lähinnä kiusallaan työntyy vielä voimakkaammin sisään. Kun lopulta herra rauhoittuu ja jää päälle makaamaan, voin huokaista helpotuksesta. Paikat säilyi suht ehjinä, kauempaa en olisikaan enää jaksanut. J:n siirtyessä pois mun päältä alan tunnustella mikä se märkyys mun alla nyt onkaan. No, menkathan ne. Saattoi ehkä pikkasen nolottaa... Tosin se herra on sen verran luonnollinen ettei tuntunut ehkä ihan niin maailmanlopulta vaikka lakanat lähtikin vaihtoon. Ja samalla petarin päällinen, koska jos kerta sotketaan ni sotketaan sit kunnolla. Punastellen poistun siistimään itseäni (onneksi laukusta löytyy aina tamponeita sun muita tykötarpeita kaiken varalle, kuten kunnon naisella kuuluukin). Lakana tungetaan sankoon pesuaineen kera, petarista irrotetaan päällinen ja huuhtelen punaisen kohdan tunnontarkasti. Onneksi tahra lähtee suhteellisen hyvin pois jo pelkällä vedelläkin. Upotan kohdan vielä sankoon likoamaan pesuaineveteen, niin se puhdistuu luultavasti vallan moitteettomasti. Lopulta uskaltaudun liittyä herran seuraan keittiöön ja totean, että lähden varmaankin kotiin kuolemaan häpeästä. J rauhoittelee ja kuittaa asian kädenheilautuksella, lopulta istutaan siinä juttelemassa melkein tunnin verran.

Selvisin siis suhteellisen mitättömällä kolhulla egooni. Mutta kyllä silti vähän nolottaa. Joojoo täysin luonnollista ja noin voi käydä kenelle vaan, blaa blaa. Ei se silti kivaa ole. Mutta. Kokemusta rikkaampana jatkan elämääni. Plus voinhan nyt huokaista helpotuksesta, etten ensi syksynä lyki mitään Irma-Johanneksen vaunuja tuolla kaduilla. Halleluja!

Huomenna saattais olla hyvä idea käydä lekurissa vähän kokeilemassa, miltä se nieluviljely tuntuu. Tai no, tiedänhän mä jo miltä se tuntuu kun puikolla sohitaan nieluun. Mutta kun ei toi kurkku nyt ota rauhoittuakseen. Jos kyseessä on joku bakteeri, ni olishan se kiva saada lääkkeet. Lääkäri tosin veikkasi, että kyseessä voisi olla viruskin. Ihan sama mikä se on, vois mennä pois. Nieleminen on aika ikävää kun sattuu vaan koko ajan.

Mixed

Jeppiskamaa. Olinpa jälleen J:llä yötä. Mentiin vähän jatkoilemaan sinne, eräs A-J tuli mukaan. Isäntä keksi yhtäkkiä tarjota metsämansikoita. Kyllä. Metsämansikoita. Herran äitee kuulemma niitä aina kerää pakkaseen. Maistui niin kesältä ja enkelin siipien havinalta että meinasin tirauttaa kyyneleen. Vieläkin on kovin hassu fiilis siitä. A-J:n lähdettyä kotiin istuttiin J:n kanssa keittiössä. Mulla alkoi jo valvominen painaa, 24h hereillä läheni vääjäämättä. Keskusteltiin kuitenkin taas vaikka ja mistä. Ja mua ehkä hieman hirvittää, kuinka hyvin se mies tuntuu osaavan mua lukea. "Mitä mä nyt sua oon tässä vähän oppinu tuntemaan, ni *lisää totuus tähän*". Hyvä että itse just ja just tiedostan moisia asioita, mutta että joku osaa ne vielä rivien välistä tollai poimia. Ja päästiin melko yksityisiinkin asioihin. Herra kertoi menneistä suhteistaan sellaisia asioita, joita ei ehkä ihan jokaiselle vastaantulijalle oltais kertomassa, valotti siinä samalla vähän omaakin sielunmaisemaansa.

 Lopulta mun oli pakko livetä nukkumaan, meinasin tipahtaa siitä ikkunasyvennykseltä. Käperryin herran sänkyyn kun herra meni vielä "höpisemään itsekseen vaikka kukaan ei vastaakaan". Saatoin hieman jo torkahtaakin ennen kuin J tulee takaisin, kaivaa kaapista toisen pussilakanan peitoksi ja kömpii mun taakse. Pöksyissä piukkeni heti, kun tunnen käden hakeutuvan rinnalle ja lantion painautuvan perseeseen kiinni. Herra taistelee rintsikat auki, lopulta luovun farkuistakin joita en ollut jaksanut riisua. Kalu painautuu tiukemmin pakaroihin kiinni, käsi puristaa omistavasti rintaa, olen melkolailla täysin hereillä. Hetken aikaa siinä kihnutetaan, kunnes herra ohjaa kaluaan kohti maalia. Viime viikonlopun hölmöilyt vielä takaraivossa mä totean, että en päästä peuhaamaan ilman kumia. J sanoo olevansa samaa mieltä, mutta totesi ettei hänen suorituksestaan tule luultavasti mitään, jos yrittäisi taistella suojaa väliin. Hetken verran jo mietin, tekeekö mun mieli niin paljon, että kannattaisi alkaa peppuleikkejä harjoittamaan. Lopulta kuitenkin luovun ajatuksesta (vaikkakin mä ehkä vielä joskus haluan sen kalun sinnekin...) ja leikittelen kalulla vain käsin. Herrahan ei aio tähän tyytyä, vaan sujauttaa sormensa mun kihelmöivälle tussulle. Ja saa mut tärisemään. Mutta vaikka kuinka siinä sätkisin, en vaan laukea sellaisesta. Lopulta klitta alkoi jo puutumaan sen verran pahasti, että oli pakko pysäyttää herran toimet. Siihen se peuhaaminen sitten jäikin, eikä mene kauaa kunnes nukahdan.

Tosin siinä vaiheessa kello oli ehkä puoli kahdeksan tai jo kahdeksan aamulla, joten herätessäni puoli yhdentoista jälkeen olin vielä jokseenkin väsynyt.. Kahdeltatoista puhelimen muistutus piipittää, ja kohta sen jälkeen mun on pakko lähteä kotiin. Olen talo- ja kissavahtina, joten se pieni paskiainen oli pakko lähteä ruokkimaan. En olisi kyllä millään halunnut lähteä sieltä lämpimästä sängystä. Ja nyt mua lähinnä vituttaa ja jostain syystä myös ahdistaa. Jotenkin sellanen tunne että missasin nyt jotain hyvin vitaalia. Miten niin missasin? Ehtii sitä myöhemminkin jäämään pidemmäksi aikaa ja nussia ihan kunnolla. Olipahan vaan sellanen olo, että olisin todella, todella tarvinnut sitä. Ja halunnut. Sitä, että sais rauhassa heräillä. Tuntea toinen siinä vieressä, nauttia käsien kosketuksesta.

Hajottaa. Alkais nyt ne menkat, niin sais sen viikon takaisen hölmöilynkin pois takaraivoa jäytämästä. Jos ne nyt yhtään yrittää olla säännölliset, ni pitäis viikon sisällä alkaa.

Jäi mieleen J:n sanat aamuyöstä. "Mä tuppaan ihastumaan sellasiin hassuihin ja hupsuihin naisiin, vääränlaisiin." Sitä ennen herra oli sanonut mun olevan paljon fiksumpi kuin mitä ehkä yleensä annan näkyä. Eli mä en ole "hassu ja hupsu" ihastumisen kohde. Hyvä tietää. Paha vaan kun J saattaa ehkä olla sellanen ajatteleva ja huumoriltaan sopiva mieheke, johon mä voisin oikein mallikkaasti ihastua. Pitää olla aika vitun varovainen nyt.

Onneks ei ahdista

Aatella nyt, jos ahdistais? Vasta alkanu duunit, kiireinen kurssi viel kesken, tenttiinkin pitäs lukea ja aika loppuu kesken pahan kerran - ja sit kurkku huutaa punasena siihen malliin, että joku helvetin tulehdus siellä on pakostakin. Vittu en tajua kuinka tää menee aina näin. Aina! Joka helvetin kerta kun pitäs alottaa uudessa duunissa/harjottelussa/ihansamamissä ni mulle paukkaa joku multitulehdus. Kaikista pahin tähän mennessä oli joskus vuosia sitten, kun erään koulun harjoittelu oli alkamassa. Korvat, poskiontelot ja keuhkoputki yhtä suurta tulehduksen ilosanomaa, siihen päälle vielä 40 asteen kuume. Tai kun viimeksi olin alottelemassa jossain duunissa ni kolmantena päivänä hajoo selkä. Taitaa olla näitä ikuisen jännittäjän ammattitauteja, stressikertoimet kun kasvaa siinä jännittäessä ja vaikuttaa vastustuskykyyn ja blaablaa. Tästä kehittyy sit kiva oravanpyörä, koska otan sairastumisesta vähän lisää stressiä, kun pitäishän sitä antaa hyvä kuva itsestään heti alussa ja joku vitun flunssa tai vastaava ehkä vähän syö tätä kuvaa. Sit ei meinaa flunssa lähtee pois kun ei uskalla ottaa heti saikkua - tai vaikka ottaiskin niin saletisti silti väännetään vähintään viikoksi sängynpohjalle vaikka normaalisti menisi ohi parissa päivässä. Ja sit aina uuden duunin tai vastaavan kohdalla on edellistä epävarmempi kun mikään ei oo siihen mennessä kuitenkaan sujunu niinku pitäis.

Ja mä viel ihmettelen miks oon näin skitso? Jotain perustavanlaatuista vikaa kun lähen ees ajattelee tällasia, mut ei voi kieltää etteikö tollasilla ois jotain vaikutusta joka tapauksessa.

Paskat tästä. Mä yritän nyt asennoitua positiivisesti. Eilinen eka-päivä-töissä-jeiii meni kuitenkin vallan hyvin. Ja tänään on ihan yhtä lyhyt päivä, joten pääsen ajoissa kotiin parantelemaan itteäni. Huomennakin on lyhyt päivä, joten sama homma (joskin aion suunnata Taikin joulumyyjäisiin). Ehdin ehkäpä jopa lukemaan vähän siihen tenttiinkin. Ainoo mikä nyt oikeesti jännittää on toi lauantai. Sillon olis täyspitkä päivä ja mä todellakin toivon, ettei tää kipeily pahene siihen mennessä. Koska jos siitä selviän, voin maata sängynpohjalla koko sunnuntain (mieluummin makaisin kyllä J:n sängyssä, mutta eiköhän se oo tyhjä haave). Maanantaina tosin pitäis jaksaa ajella opiskelukaupunkiin vähän tentteilemään, pikkujouluilemaan ja hakemaan vikat romppeet. Tiistaina takas. Notta jos kipuilu on vielä sillonkin päällä, pitänee vaan purra buranaa.

Kyllä mä selviän. *?*

Hengenahdistusta

Naisen orgasmi hämmentää tutkijoita
Naiset ja miehet tulkitsevat kiihottumista eri tavoin

Siinä pari linkkiä HS:n artikkeleihin (HUOM se 5 artikkelin rajoitus, jos ei ole kuukausittaisten laskujen iloinen maksaja). Ihan mielenkiintoista, vaikka eivätpä nuo nyt kovinkaan kattavia artikkeleita olleet. Varsinkin jälkimmäinen on aika tynkä. Ja jostain syystä mua alkoi lähinnä naurattaa koko aihepiiri. Naisen orgasmi ja kiihottuminen. Hirveen kivoja juttuja, en kiellä sitä millään muotoa. Mutta ihan kuin näissäkin teksteissä olisi siellä taustalla vaikuttamassa sellanen pikkuruinen käsitys, että kaikesta sanotusta huolimatta naisenkin odotetaan laukeavan joka yhdynnässä tai muussa seksinharrastusmuodossa. Miksi orgasmi on onnistuneen naiskentelun mitta? En tiedä kuinka kovan kolhun mun seksikumppanit nyt sais, mutta sanonpahan vaan että vielä en oo kertaakaan yhdynnästä lauennut, enkä ole tainnut muutenkaan saada orgasmia jonkun toisen kanssa peuhatessa. Pari kertaa ollut hyyviin lähellä, mutta ei sit kuitenkaan. Harmittaahan se silloin tällöin, mutta en missään tapauksessa sanoisi etteikö seksi olisi hyvää ja hauskaa ilmankin mun orgasmia. Onneksi kohdalle ei ole osunut yhtäkään sellaista herraa, joka olisi tästä ottanut elämäntehtävän itselleen, ei sellaista suorittamista ainakaan jaksa. Menee fiilikset jos toinen ottaa ongelmaa moisesta. Ja kuten tuon toisen artikkelin otsikko kuuluu: naiset ja miehet tulkitsevat kiihottumista eri tavoin. Me myös kiihotutaan eri tavoin, eri asioistakin. Mutta kun kiihottuminen ja orgasmin saaminen ei ole synonyymejä toisilleen.

Voisi kai tästä jaksaa pidempäänkin, mutta ajatukset katkeilee sen verran pahasti, että parempi jättää tähän.

Eilen käytiin kaverin kanssa Paikallisessa, ja yllätyin kun J asteli sisään. Vatsanpohjasta vähän kouraisi.. Herra suuntasi suoraan meidän pöytään ja mua hymyilytti. Tupakalla käydessä J mutisee jotain niistä viikonlopun viineistään, mutta en kuullut kuin puolet. Tulkitsin tarinan menneen niin, että vielä on viiniä jäljellä. En tiedä sisältyikö siihen minkäänlaista vihiä mulle, mutta en jostain syystä uskaltanut kysyäkään. Kun mun kaveri siitä poistui, jäätiin kahdestaan juttelemaan. Alkoi näyttää jo kohtuullisen hyvältä, ja meinasin uskaltautua sille vihjaamaan että jos se haluaa viininlipitysseuraa niin saattaisin olla käytettävissä. Mutta ei. Sitten astelee P sisään ja tulee meidän pöytään. Kello on jo niin paljon, että siinä se neiti istuu aivan varmasti tappiin saakka. Siinä ei enää pahemmin vihjailla toiselle yhtikäs mitään, joten asennoiduin menemään kotiin.

Ja nyt mua jotenkin vituttaa. Olisin hyvin mielelläni halunnut lähteä J:n luo. Mutta sitten samalla mua ehkä vituttaa myös tää, että alan olla jo vähän turhan sekaisin siitä miehestä. Vähän väliä huomaan ajattelevani sitä tai jotain siihen liittyvää. Haluaisin koko ajan mennä sinne sen luo nussittavaksi tai ihan sama mitä. Huomenna alkaa kuukauden pesti yhdessä jännääkin jännemmässä työssä, ja mä vaan ahdistun kun tajuan, että viikonlopuistakin puolet menee töissä eikä mulle tarjoudu mahdollisuutta päästä sen miehen matkaan. How sad is that? Jostain ihmeen syystä tekis kovasti mieli sanoa J:lle, että tää homma saattaa olla karkaamassa käsistä. Että mulla alkaa leikki mennä jo pidemmälle ku vaan "mukavaa paneskelua ilman sitoumuksia". Alkaa tulla jonkinlaiset tunteet mukaan. Haluan nähdä enemmän. Ei tahdo kohta riittää se, että viikonloppuna olen siellä ja nussitaan muutaman kerran. Ja saatan hyppiä seinille, jos joku viikonloppu jäisikin välistä. Ja kaikki tää vaan siksi, että viime viikonloppuna olin siellä suunnilleen koko ajan?

Jumalauta mikä ahdistus taas. Hyvä että henkeä saa. Oon taas niin naurettavan vammanen, koska jostain syystä stressaan tota lyhyttä duunirupeamaa kohtuuttoman paljon. Samaan aikaan pitäisi saada hoidettua tää yksi kurssi kunnialla loppuun, mutta musta tuntuu pahasti siltä ettei riitä paukut. Eniten vituttaa se, kun kaiken pitää tuntua niin helvetin vaikeelta. Onko se vaan mun pään sisällä? Epäreilulta se tuntuu joka tapauksessa.

Aaaa. Korjaa ittes kasaan, nainen. Ei hommat itkemällä edisty. Mä niin toivon, että tää hajoilu ja tunteidenpurkaukset johtuu vaan lähenevästä shark weekistä. Pliis pliis pliis johdu siitä...

118

Olipa paikat kuinka rikki tahansa, mua panettaa.
Ja pelottaa. Saatan kohta löytää itseni suosta herra J:n suhteen. Yritän pitää pääni jäässä. Mutta sitten huomaankin pohtivani, oliko herralla yhtään, edes marginaalisen vähän ikävä mua siellä skutassa? Tämä typerä pohdinta perustaa siihen, että herra heti perjantaina, kun siihen tupakalla ollessa törmäsin, ilmaisee että hänellä on paljon viiniä ja se ken haluaa jatkoille, saa viiniä. Ehdittiin just ja just moikata toisiamme, niin herra on heti kalastelemassa mukaansa. Okei, se oli selvästikin jo ehtinyt maistaa ostoksiaan, mutta siitä huolimatta ehdin ajatella, että olinkohan käynyt mielessä.. Jos ei muuten niin avuksi panetukseen.

Joojoo, tiedän kuinka naurettavaa tää on. Ja usko pois, mä yritän kovasti kitkeä nää ajatukset pois. Mutta tää pääsi läpi.

Taitaa olla ajallaan tulossa ne kaikkien naisten parhaimmat hetket kuukaudesta. Merkit on ilmassa. Mutta ne mä toivotan tervetulleiksi, sillä saatoin olla pe-la yönä tyhmä. Tai no, niin oli J:kin. Kumi saattoi unohtua, mutta aika pieni mahdollisuus tässä silti on pamahtaa paksuksi (ei menty loppuun asti). Mutta mistäs mä tiedän, kuinka viriiliä tavaraa se herran touhutippa oikein on? Herra asiaa kommentoi la-su yönä kysymällä, oonko miettinyt jo nimeä sille joka viime yönä siitettiin. Oli niin kaksipiippuinen juttu että meinasin revetä kahtia. Ensinnäkin sain taas jotkut sairaat kiksit siitä, että se mies puhuu tollasia... Mutta sitten toisaalta hieman saatoin säikähtääkin asiaa. Mietin olisiko pitänyt sittenkin suunnata apteekkiin päivällä. Mutta onhan sekin nyt aika dramaattinen veto, jälkkäri siis, että ei sellasta viittis ihan noin epämääräisen tapauksen takia lähteä nielemään. Eli oon taas vaan turhan paranoidilla tuulella. Ja nauran itselleni kun shark week alkaa parin viikon sisään.

Pthyi

Mikä ääni kuuluu juuri ennen kuin häpykarva tippuu maahan? Pthyi.

Lähdinpä juuri J:n luota. Jotenkin hassusti päädyin sinne taas. Tällä kertaa sain jopa nukutuksi kohtuullisen hyvin. Kuin myös sain jälleen harjoitella suuhoidon antamista pari kertaa. Ensimmäinen kerta johti siihen, että nyt mun paita on kivasti täplikäs. No, ehkä pesukone pystyy päihittämään pari mällilänttiä :D. Vitsit sikseen, sen miehen kiemurtelua ja huohotusta oli todella kiihottavaa seurata. Mutta voisin sanoa Frank Zappan olevan kyseenalainen valinta panomusiikiksi...

Eilisen ah-niin-ihana runnominen johti siihen, että pillu oli kirjaimellisesti puhki naitu. Vereslihalla. Lievästi sanottuna epämiellyttävää. Ja hieman myös kivuliasta, kuten suihkussa ollessani sain huomata. No, vähän aqualania avuksi, kyllä se siitä. Mutta. Kun olin tekemässä lähtöä tänään, just vetämässä farkkuja jalkaan, J tulee ja sanoo että oli just ajatellut vetäistä multa kaikki jäljellä olevat housut pois. Farkut pysähtyi perseen päälle. "No, vetäse sitten." Voisin sanoa, että hieman saattoi tehdä kipeää. Aluksi oli ihan hyvä, mutta pari lujaa ohi menevää työntöä sai mut parkaisemaan ja paikat kipeytymään sen verran, että lopulta oli keskeytettävä. Vaihtoehdoksi jäi uusi suuhoito. Käy.

Oli siis varsin hauska viikonloppu. Ja J teki mulle toistamiseen ruokaa. Kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen herrashenkilö, joka on mulle laittanut ruokaa. Nukkumisen ja panemisen lomassa käytiin myös aika mielenkiintoisia keskusteluja. Pikkuhiljaa opin ehkä tuntemaan sitä miestä. Tähän asti se on jäänyt suhteellisen mitäänsanomattomaksi. Ihan mielenkiintoinen persoona.

Sexytalk

Makaan vatsallani, J:n kalu runtelee mua takaapäin ah-niin-ihanasti. Mies makaa mun päällä, toinen käsi puristaa olkapäätä, toinen rintaa.
-Kuulostat siltä ku tykkäisit
-Mmmh..
-Tuntuuks hyvältä?
-Mmmjooo...
-Sano se ääneen
-Tuntuu hyvältä
-Mikä tuntuu?
-Sun kalu..
-Niin?
-Sun kalu tuntuu hyvältä..
Pari lujaa työntöä niin pohjaan kuin menee, ne kädet puristaa lujempaa, mä huohotan ja vikisen.

A damsel in distress

 
Jo nyt on vittusaatana kun panettaa mutta leikkimisestä ei tule mitään. Kovasti polttelis pöksyissä, mut heti kun edes ajattelen tekeväni asialle jotain, mieli vaihtuu eikä yhtään huvita.

Miten helvetissä mä olen pärjännyt aiemmin?!

En enää edes muista, oliko kuivan kauden alkaessa kuinka hankalaa. Siitä on niin pitkä aika. Plus se kausi tais alkaa lievällä vittuuntumisella tai itsetunnon murtumalla tai jollain vähemmän hauskalla. Lisäpontta siihen, ettei tehnyt mieli. Mutta kai se sit paineen kasvaessa liian suureksi oli vaan pakko hoidella itse pois. Ja mahdollisetsi keksin jonkun uuden kikan, josta johtuen se leikkiminen oli taas ihan mahtavaa.

Mutta nyt. Ei vois vähempää kiinnostaa. Mut kullia kyllä tekee mieli. Noin 25 tuntia vuorokaudesta. Tai ehkä vaan kuvittelen?

Feeling silly

Istun Paikallisessa jo ties kuinka monetta tuntia. Ensimmäinen puolikas meni kätevästi opintohommia tehdessä, toinen puolikas kahden siiderin siivittämänä. Vieressä istuu joku saatanan pätemishaluinen vanhempi herra, johon mulla palaa käämi ihan any minute. Voi vittujen kevät kun pitääkin tietää kaikesta kaiken ja tuoda se ilmi noin joka viides minuutti ihan vähintään.

Kaveri yllytti mua pistämään J:lle viestiä, mutta khuulina ja järkevänä neitinä en tietenkään mennyt lähettämään yhtikäs mitään. En jumalavita aio pilata tätä tähän asti yllättävän hyvin toiminutta juttua liian innokkaalla olemuksella. Toisaalta, ilman jää kun ei uskalla pyytää. Niinhän se menee. Mutta ajattelen asian näin: parempi mennä herran ehdotusten aikataululla kuin kinuta liikaa ja jäädä pian kokonaan ilman, kun herra saa päähänsä, että haluaisin jotain liikaa. Toisaalta voi olla, että mä saattaisin jopa haluta jotain liikaa. Mutta ei mennä siihen, kun tähänkin asti ollaan pysytty hengissä. Vaikka puutostila alkaa olla jo käsinkosketeltava... Leluihin en ole koskenut kuukausiin ja viime panosta on vierähtänyt jo laittoman pitkä aika. Millon nyt viimeksi raportoin saaneeni J:n mehukasta kullia. En laske mukaan sitä poskihoitoa kohta muutaman viikon takaa, enhän mä saanut silloin mitään. Eli on laskettava ainakin viikko vielä siihen päälle... Aaaaaa!!! Vittu! Mä haluan, että se vanha mies nussii mut puhki. Puhuu tuhmia. Läpsäisee perseelle, puristaa lujaa, junttaa sen ison kullinsa syvälle... Voi perkele mä olen puutteessa. Toivoa sopii, että viikonlopun aikana saan siltä mieheltä kunnon kyytiä. Mutta nyt kun sen ääneen sanon (=näkyviin kirjoitan), se ei kuitenkaan saletisti toteudu. Pitänee siis koputtaa puuta.

T tuli muuten häiriköimään mua aiemmin illalla. Ja mua ei jaksanut tippaakaan kiinnostaa. Ei ole jaksanut enää sen jälkeen kun J sunnuntaiaamuna ilmaisi olevansa tulossa Helsinkiin. Sen jälkeen ei muita miehiä ole mun päähäni juurikaan mahtunut. Paitsi että ei toi nuorehko herra tuolla kassalla olis yhtään paha vaihtoehto... :D no jospa ei kuitenkaan.

Tunnen oloni kyllä hyyyviiin tyhmäksi, kun olen jaksanut näinkin pitkään täällä istua. Taka-ajatuksenahan ei tietenkään ollut katsoa, josko J ilmaantuisikin paikalle... No, saattoi se olla ehkä ihan pikkuisen mielessä. Mutta pääsyy oli päästä pois kotoa, jotten menettäisi hermojani vaan saisin oikeasti jopa jotain tehtyäkin. No, onneksi kohta voi lähteä kotiin, kunhan kello matelee vielä vähän eteenpäin ja voin lähteä pysäkille. On mullakin hirveen mielenkiintoinen elämä... *huokaus*

113

Ehkä pikkasen hymyilytti kun J istui viereen Paikallisessa. Seurueen muut ihmiset puhui mistä puhui, kun J kysyy enkö todellakaan ole juonut mitään koko iltana. "Aika villiä. Mutta sun on hyvä nyt tossa iässä elääkin villisti, ennen ku täytät 20.." Jaa, ei tollaset vanhat sedät meinaa pysyä enää vauhdissa mukana. "Ei, siitähän tullee vaan fyysisiä ja henkisiä vammoja näin vanhoille." Ei varmaan kuulosta juuri miltään, mutta mua kutkutti kun ne jutut oli niin piiloviestejä meidän kahdenkeskeisistä keskusteluista. Kun yritin tehdä lähtöä, herra kommentoi kaikenlaisia verukkeita, että enhän mä nyt vielä voi lähteä. Hmm. Olin vissiin niin ihastuttavaa seuraa, ettei mun olisi vielä pitänyt lähteä.. Hyvä etten nukahtanut siihen paikkaan, väsyttää niin vietävästi. Mutta jos asuisin siinä vieressä kuten kaikki muut seurueen henkilöt, ei kai mulla oliskaan ollut minkäänlaista kiirettä lähteä. Mutta koska asun bussimatkan päässä, aikataulut määrittelee hyvin pitkälti sen, kuinka myöhään voin siellä sunnuntai-iltana istua. Ikävä kyllä..

En saisi ollenkaan lähteä miettimään, mitä olis kenties puhuttu tai tehty, jos oltais jääty siihen vaan kahdestaan. Olisko tullut kutsua sen luo? En saisi, mutta haluaisin uskoa, että kyllä. Ja olisin teoriassa voinut mennäkin (todella mielelläni). Mutta edellisyön unimäärän jäädessä noin viiteen tuntiin ei ajatus aamun pikkutunneille asti valvomisesta tunnu kovinkaan fiksulta idealta. Ja huomenna pitäisi palata sorvin ääreen virkein mielin ja ylitehokkaan tuotteliaasti. Erään kurssin viikkotehtävä olis hyvä saada puserrettua kasaan huomisen aikana, sitten pitäisi tarttua yhteen toiseen tehtävään. Niin ja tenttiin lukeminenkin täytyisi alottaa mielellään jo huomenna. Voisin sanoa, että aika vaativa viikko on luvassa, mun opiskeluhistorian huomioiden. Tai lähinnä ne ongelmat joita siihen liittyy. Ei ole ihan pikku juttu mulle yrittää pysyä noissa tavoitteissa, vaikka ne jonkun korvaan kuulostaiskin jokseenkin mitättömiltä.

Mutta. Herra J on taas kaupungissa. Hyvässä lykyssä tää neiti saa lähiaikoina seksiä. Mmmh..!

Lazy sunday

Majapaikka löytyi, mutta ei sitä panoa. No, ei haittaa. Meillä oli henkeviä keskusteluja Ta:n kanssa, ja sen neidin sohvalle on hyvä sammahtaa. Pari lasia saatoin juoda liikaa, aamulla olo oli melkoisen jäätävä. Aivan kammottava hedari, ja mulle on alkanut muodostua teoria siitä, että hampaiden pesu (tai lähinnä se hammastahna) saattaa sysätä krapulan oksennuskrapulaksi. En sentään oksentanut, mutta läheltä liippasi... En ole kovin ylpeä itsestäni, myönnän sen. Voitin kuitenkin sen pahan olon, ja E:n ja H:n residenssissä oli kivasti ruokatarjoilua. Hetken kyllä viivyttelin sen lautasen kanssa kun arvoin olisiko pitänyt sännätä vessaan, mutta kun sain vähän murua rinnan alle niin huono olo kaikkosi. Ihanaa!

Nyt jos matkaisi kotiin, setvisi hieman sitä kaaosta jotta mahdun omaan sänkyyn nukkumaan ensi yönä ja kävisin suihkussa. Illemmasti ajattelin suunnata vielä Paikalliseen. T on siellä, ja mulla on jälleen hyvin ristiriitaiset tuntemukset siitä, haluanko sen kanssa siellä istuskella. Mutta ajattelin taktikoida siten, että menen sinne vasta myöhään, jolloin en vahingossakaan päädy lähtemään samalla ovenavauksella. Ja mä tiedän kyllä kuinka helvetin typerältä tällainen pohdiskelu kuulostaa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Mutta onko joku väittänyt että olisin mitenkään järkevä ihminen?

J laittoi viestiä aamulla, on tulossa sieltä skutsista kotiin tänään. Olin sille silloin joskus pari viikkoa sitten pistänyt viestiä että oon suuntaamassa samoille seuduille autolla, eli saa kysellä pääseekö kyytiin. No, nythän tietenkin kävi niin, että eilen sieltä tulin takaisin eikä kyytiä siis ole tarjolla. Mutta kiva tietää, että se on tulossa kotiin. Vähän ehkä vatsasta kipristää. Nyt täytyy olla tarkkana eikä olettaa yhtikäs mitään yhtään mistään. Tai keksiä mitään typeriä haaveita... Mutta hymyilyttää silti :)

Valitusta

Saattaa ehkä hieman olla tylsää täällä baarissa, kun pöytä on täynnä ihqraksupoksu pariskuntia. Että please. Ja hirvee meteli. Ja kotona on joku aivan hillitön hävitys, eli olis hirveen kiva löytää jokin muu väliaikainen yöpaikka tälle yölle. Pitänee siis iskeä joku panokumppani ;). Joo, ihan ku se noin vaan onnistuis. Mut katellaan. Kohta on ehkä pakko siirtyä perseineen Paikalliseen. Sieltäkin saa helpommin munaa kuin täältä. Hah...

110

Ihan mielenkiinnosta utelen, että mitähän mahdat etsiä kun mun blogiin olet päätynyt hakusanalla "unikaveri pettäminen"?

Ja miten tuntuukin aina olevan niin, että ihan yks kaks tajuan kuinka pahasti mua panettaa - just kun olen lähdössä yöksi muualle enkä siis pääse hakeutumaan panetuksenparannus-apajille. Voivoi. Ja eilen olin taas ihan sitä mieltä, että T ei jaksa kiinnostaa pätkääkään, mutta nyt tässä ollaan taas pistelty viestejä ja aijai, kummasti alkaa housuissa kuumottaa.. Jumalauta. ei tästä tule mitään.

Minäkin haluan.

Myönnän sen suoraan. Mä kaipaan sitä ihastumisen huumaa. Sitä kun toinen muiden silmiltä salaa koskettaa. Kuljettaa kättään selkää pitkin, sivelee lanteita, hipaisee peppua.. Haluaa kosketuksillaan kertoa pitävänsä musta, haluavansa tuottaa mielihyvää. Ettei malta olla koskematta.

Seurasin sivusta kun eräs tutuksi tullut mies Paikallisessa kuljetti kättään naisensa peppua pitkin, kevyesti puristi ja silitteli. Samalla jutteli niitä näitä pöydän toisella puolella istuvan A:n kanssa. Ei tiennyt mun näkevän, mutta tuskinpa se sitä olisi millään tavalla haitannutkaan vaikka olisi tiennyt. Ja tunsin pienen kateellisuuden piston. Minäkin haluan.

108

Olipas ilta. Tai no, ei sinällään kovin kummoinen, mutta tuli siitä humalaan joka tapauksessa. That was not my intention.. Mutta lähdinpä nyt kuitenkin Paikalliseen suhteellisen myöhäisenä ajankohtana. Ja kuinka ollakaan, mulla on vissiin jonkinlainen intuitio joka oli jälleen oikeassa. Hymykuoppamies ilmestyi paikalle, ja yhdessä erään AJ:n kanssa (jälleen uusi "nimi" jota en ole aikaisemmin maininnut mutta johon olen viime aikoina jokseenkin tutustunut) meillä oli varsin järkeviä, filosofisiakin ja eritoten mielenkiintoisia keskusteluja. Ja mulla oli hauskaa. Ja siinä sivussa sain itseni täysin vahingossa humalaan. Ja voi kun se hymykuoppamies oli jälleen niin kovin komea. Mutta onneksi sillä on vissiin joku nainen, niin ei tarvitse haaveilla :D. Eipä siinä ole paljonkaan edes haaveilemista, muuta kuin ehkä se ulkonäkö.

Tuli muuten sellainen ajatus mieleen, että pitääköhän se kovinkaan paljon paikkaansa että miehen jalan koko viittaa herran muun varustuksen kokoon... Hymykuoppamiehen kohdalla se ainakin pätee (melko pieni jalka ja ei kovinkaan kummoinen kalu), mutta nyt en yhtään muista minkä kokoinen jalka esimerkiksi J:llä on. Ei silläkään kovin iso taida olla, joten sen kohdalla sama juttu ei päde. T:lläkään ei ole kovin iso jalka, mutta sen kalusta mulla on hyvin hatara mielikuva. Ei se nyt mikään ihan pikkuruinen pili ole, mutta vaikeaa arvioida sen enempää, sillä se vähäinen käsituntuma mitä mulla siitä sen yhden aamuöisen pienen koskettelun perusteella on... No. Kyllä siellä jotain tuntui olevan, mutta ei se ihan paraatikunnossa tainnut silloin olla. Eli en osaa sanoa.. Ja kun en sitä ole tosiaan sen enempää millään ruumiinosallani tuntenut, niin vaikeaa sanoa suuntaan tai toiseen.

On mullakin ajatukset näin kahdelta maanantaiyönä... :D

Change the fucking record

Vaikea taas vaihteeksi. Minä siis, jos joku ei sitä jostain syystä automaattisesti ajatellut niin.

Noh. Menin Paikalliseen. Ja T oli siellä. Mitä uutta? Ei mitään. Ja herra istui mun pöytään. Tarinoi lauantai-illastaan, siitä kun sitä ketutti ettei kainalotouhuista tullut mitään ja kuinka piti kiskoa viinaa aamukuuteen. Olin viisas ja pidättäydyin tyylikkäästi lähtemästä samaan aikaan herran kanssa (olisihan se ollut taas vähän turhan riskiä/itsestäänselvää jonkun mielestä, että poistun paikalta vajaan tunnin jälkeen ja lasi puolillaan limpparia tämän erään herran kanssa, kun meidän on nähty aiemminkin poistuvan samaan aikaan). Herra pistää kuitenkin viestiä jonkin ajan päästä, ei vaan voi vastustaa mua hah! Puoliviatonta viesteilyä, mutta eihän se saa kutsuttua mua sen luo. Vihjailuja kyllä riittää, mutta päätin että mähän en perkele ehdottele mitään kun ei herrakaan ole vielä koskaan sitä tehnyt. Niin. Saatana. Ja tässä se vaikeus tulee: en oikeastaan ollut yhtään varma olisinko edes oikeasti halunnut mennä sinne. Kyllähän se kainalossa nukkuminen olisi aina mukavaa, mutta kun se mies tuntuu taas vähän väärältä. En oikein jaksa sen juttuja enää, ne on sitä samaa vanhaa. Kuinka tylsää onkin kerta toisensa jälkeen lukea, että nyt ois kiva halata takaapäin, suudella kaulaa ja viedä kädet paidan alle. Change the fucking record! Ei sillä, etteikö se saisi pöksyt kuumottamaan kun sen livenä joku tekee, mutta kiihotusmielessä se ei enää tekstinä nyt jo ties kuinka monetta kymmenettä kertaa toimi. Aina sama kaava! Jos yrittäis joskus keksiä vähän jotain uutta, tai edes muotoilla sen jotenkin muuten, mutta ei. No, eipä kaikilta voi vaatiakaan kirjallista lahjakkuutta, jokaiselta ei se tuhmien kirjoitteleminen vaan luonnistu samalla tavalla kuin joltain toiselta. Eipä silläkään, ettenkö itse sortuisi samaan, mutta mulla kuitenkin on vähän enemmän mielikuvitusta tai ainakin taitoa pistää se tekstiksi... Loppulukema nyt kuitenkin on se, että lähdin kotiin enkä kainaloon. Ja että mua ei oikeastaan enää niin hirveesti kiinnosta se mies.

Auta armias, jos kyseessä olisi ollut esim. herra J. Joo terve, mä en saa sitä miestä nyt vittu päästäni pois. Alkaa vituttaa. Ja vähän pelottaakin. Mä tulen satuttamaan itseäni sen kanssa, jotenkin. Olen ihan varma. Ja mua vituttaa aika suunnattomasti, että yrityksistä huolimatta en vissiin ikinä opi. En ikinä saa pidettyä ajatuksia kurissa ihmisten suhteen. Pitäisi ehkä asennoitua jatkossa hillitsemään himojaan ja lähteä vain sellaisten matkaan, joista saattaisin olla kiinnostunut enemmänkin ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita musta eikä heti rajoittamassa touhua pelkkään seksiin. Tai sitten lähteä vain sellaisten matkaan, joista tietää ettei niihin törmää enää koskaan, eli siitä ei voi muuta irti saada kuin panon. Todennäköisesti kännisen sellaisen.

Tää on niin typerää ja ristiriitaista. Asiasta on käyty keskustelua parinkin henkilön kanssa, ja heille olen selittänyt olevani usein sillä kannalla, että kyllähän sitä seksiä voi ihan mielellään harrastaa eikä sen tarvitse automaattisesti johtaa mihinkään suhdetta muistuttavaan tai muuten tunteilla sotkettuun juttuun. Hirveästi haluaisinkin, että se olisi totta myös mun kohdalla, mutta ei se vissiin ole. Elän harhaluulossa, mutta nyt olen alkanut herätä siitä. Ja vittu kun vituttaa.

Ja naurattaa. Säälittävää ruikutusta.

Just my luck

Niinhän se menee, että jos itse yrittää ehdottaa jotain, ni just sillon ei onnistu.

Istuin H:n kanssa Paikallisessa, kun T tulee sinne. Lyhyen hetken herra istuu siinä meidän kanssa, ja mulla on vaan vaikee olo. Aikaisemmin päivällä pisteltiin varsin kivoja viestejä fb:ssä, mutta heti kun nään sen siellä, mua vaan alkaa jotenkin vaivaannuttaa. Voiko noin sanoa? No, ihan sama. En just sillä hetkellä osaa sanoa suuntaan tai toiseen, haluaisinko siitä miehestä mitään. Mutta kun tehdään lähtöä H:n kanssa ja herra siirtyy takaisin tiskin päätyyn josta tulikin, keksin haluavani ehkä sen kainaloon. Sittenkin. Kun sanon heipat H:lle, laitan herralle viestiä jossa kysyn monelta se ois mahdollisesti lähdössä kotiin, saattais ehkä tehdä mieli tulla kainaloon. Vastauksessa kestää melkein 10 min, ja siinä lukee että myöhästyin parilla minuutilla. Herra ehti jo jonkun kaverinsa kanssa sopia jatkot ja nyt sitä harmittaa (oikein kaksin kappalein surunaamoja). Vastasin, että ehtiihän sitä joskus toistekin, johon herra vielä kerran vastaa, että sitä harmittaa.

Hah. Samaan aikaan ärsytti, sillä päivän viesteilyn pohjalta olisin saattanut vihdoin uskaltautua tekemään aloitteen jollain tapaa, mutta ei sitten. Ja samalla tuli voitonriemuinen olo, kun herra niin vuolaasti ilmaisi sen harmituksen joka sillä oli kun ei nyt onnistunutkaan. Olen niskan päällä. Kerrankin mulla on vahvasti sellainen olo, että en ole liikaa "mukana" tässä jutussa, vaan voisin hyvinkin pitää vain hauskaa ilman sen suurempaa tunnelatausta. Tosin voisihan se heittää aivan häränpyllyä siinä vaiheessa kun oikeasti makoilisin siellä kainalossa. Mutta sen tietäisi vain menemällä sinne. Toisaalta kuinka niskan päällä olen jos en osaa edes katsoa siihen mieheen päin julkisilla paikoilla, vaan olo on lähinnä todella vaikea...? Phfft, unohdan moiset. Oon niskan päällä.

J pyörii kyllä edelleen mielessä. Herra on onneksi mökillään tuolla jossain, enkä siksi näe sitä nyt hetkeen. Auttanee kyllä jonkin verran, vaikka samalla vituttaa kun ei ole vipinää sillä saralla. Minkäs mä sille mahdan, että tekee mieli sitä kalua... Oah. Mutta onneksi olen hetkittäin (lyhyinä ja harvalukuisina...) saanut ajatukseni sen miehen suhteen jokseenkin järkeviksi. En ole missään vaiheessa varsinaisesti uskaltautunut/erehtynyt haaveilemaan, että siitä tulisi mitään oikeasti syvempää tai vakavampaa, mutta siltikin se mies pyörii luvattoman paljon mielessä. Pidän siitä ihmisestä, sen voin sanoa suoraan, mutta en osaisi ikinä kuvitella, millaista olisi mikään tän vakavampi sähellys. En osaa nähdä sitä herraa potentiaalisena parisuhdevaihtoehtona, mikä on kyllä erittäin hyvä. Sillä ei siitä tulisi ikinä mitään. Ollaan sen verran eri planeetoilta kotoisin, ettei löydettäis juurikaan mitään yhteistä, ikäeroakin on aika huomattavasti ja siksi sen esitteleminen kotona ei tulis kuuloonkaan. Plus voi jeesus mitä katseita me kerättäis jo esim. Paikallisessa, mitä kommenttia tulis yhteisiltä tutuilta, mitä kommenttia mun muilta kavereilta. Ihan naurattaa jo pelkkä ajatus! Miksi mä sitten aloin tällaisia pohtia? No koska haluan siltä sitä helvetin herkullista kullia mielellään vaikka joka vitun päivä, mutta se vääjäämättä jossain kohtaa johtaa siihen, että ne kiintymyksen tunteet alkaa heräillä ja voi vahingossa jopa kasvaa vähän liian suuriksi. Eli tää tauko tekee enemmän kuin hyvää. Kun nyt yhtään tunnen itseäni, tiedän jo nyt että pitäis varmaan oikeasti lopettaa tää touhu kokonaan, mutta kun mulla ei ole itsehillintää kieltää hyvää seksiä itseltäni. Kuka pystyy? Oot mun idoli, jos joskus ilmoitat olemassaolostasi.

Jos olisin fiksu, jättäisin nää pohdinnat nyt tähän ja alkaisin nukkumaan. Väsyttää ihan vietävästi. Ja huomenna on isänpäivä. Yay... Kun mulla on niin sormia polttelevan lämpimät välit faijaan, että ei paljoo kiinnostais. No, saan ainakin hyvää ruokaa. Kiitos äiti!

Miehenkipeä

Olen aika kamala, kun viesteilin tuhmia T:n kanssa, mutta mielessä pyörii vaan J ja sen mehukas kulli. Jo aamusta saakka oon vaan halunnut jotain tuhmuuksia, eikä toisella osapuolella ole mitään väliä. Paitsi että pitäis olla mies. Niinpä T on toimiva kohde, vaikkakin samalla tuntuu vähän kyllä ehkä väärältä. Tuntuu vähän siltä, ettei se mies enää niin kuumota, mutta siltä saa kaipaamaani huomiota.

Alkaa kyllä jo hieman huolestuttaa, että saattaisin olla pikkuriikkisen ihastumassa J:hin. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Niin väärä tyyppi. Ja muutenkin, kaikki oli menossa niin hyvin! Jospa vielä onnistuisin hillitsemään tyhmiä ajatuksiani ja pitää tän homman tällaisena kuin se nyt on. Sitä selkeästi kiinnostaa sen verran, että seksiä on kivasti saatavilla, miksi en siis vaan voisi nyt kivasti tyytyä siihen? No, tavallaan tyydynkin, mutta sitten aika ajoin päähän eksyy niitä vääränlaisia ajatuksia.. Onko mun aina pakko paukata suoraan ihastumiseen?! Enkö osaisi edes kerran tykästyä johonkuhun ilman sen suurempia taka-ajatuksia ja tahdosta riippumattomia haavekuvia toiveineen? Vois vaan tykätä jostain ihmisestä ihan ihmisenä, kaverina ym. ja siinä sivussa saada helvetin hyvää seksiä. Miksi pitää aina sotkeutua jotkut hiton yli-innokkaat tunnetilat mukaan kuvioihin?

Voisiko olla niin onnekas sattuma, että ajatukset on vaan nyt hormonipilven ympäröimiä ja että ne siitä rauhottuu kunhan menkat loppuu? Let's hope so. Koska muuten saa taas kärsiä.

Mmm...

Jahas. J pisti alkuillasta viestiä, oli vasta herännyt. Siinä jotain viesteiltiin, puolihuolimattomasti ilmaisin olevani menossa Paikalliseen. Herra aikoi ensin käydä hakemassa jostain kaljaa ja ehkä sitten tulla sinne myös. Istuin H:n ja muiden kanssa siellä, kunnes puoli yhdentoista maissa tulee viesti. "Tuli ehkä huono idea mieleen. Eikä mulla ole tarjota muuta kuin kaljaa." Luin rivien välistä, että herrahan ehdottelee. Ohoh! Vaikka siitä silloin aikaisemmin niin keskusteltiin, että ei ehkä pitäis ottaa kovin vahvasti tavaksi näitä tapaamisia. Vastasin, että idea saattaa olla huono, mutta mielelläni. Tosin piti myös informoida, että tänään alkoi menkat, eikä musta siksi ehkä ole kovinkaan suuresti iloa. "Oijoi. Mutta voisko ehkä silti kuvitella, että keksittäis jotain tekemistä." Jaajaa... Vähän kyllä saattoi vatsasta kouraista... Tosin sanoin - pahoitellen kielenkäyttöäni - että perse on off limits. En halunnut sitä alkaa säheltämään, sillä kuten jo todettua, herra ei ole ihan sieltä hellimmästä päästä... Enkä halunnut alkaa ohjeistamaan, miten homma pitäisi hoitaa. Tuntui jotenkin nololta tai jotain... En tiedä. Mutta lisäsin tämän kiellon perään, että mielelläni mä vähän leikkisin sillä kivalla... "Okei. Joko mun pitäis alkaa odottaa?" Sanoin, että juoma on vielä kesken, jotta joutuu kyllä hetken odottamaan.

Sniikkailin itseni kiertoteitä herran talolle - H:lle sanoin lähteväni kotiin. Istutaan ensin keittiössä, kunnes lähdin käymään vessassa. Herra meni sillä aikaa makkariin koneelle laittamaan musiikkia (jotain 60-luvun ihanuuksia vissiin :D) ja suuntasin sinne itsekin. J istuu tuolilla ja vetää mut itseensä kiinni. Voin sanoa, että siinä vaiheessa vitutti ihan urakalla tänään alkaneet menkat. Panetus oli aika käsinkosketeltava. Aukaisin herran vyön ja housut, mutta koska asento oli hankala, ohjeistin siirtymään sängylle. Tässä vaiheessa ehkä hivenen jännitti. En ole aikaisemmin ollut niin "määräävässä" roolissa. Ehkä sana "aktiivinen" on oikeampi. Kiipesin siihen päälle ja hetken kiusoittelin hieromalla itseäni kalua vasten. Kauaa en malttanut siinä olla, vaan siirryin illan päätähden luo. Nyt sai sitten ihan urakalla harjoitella suihinottoa, en kyllä tiedä osasinko kuinka hyvin. Välillä herra kyllä innostui työntämään kalua niin ripeästi, että imu hajosi koko ajan. No, ehkä se sit tuntui sen verran hyvälle ;). Välillä oli pakko rauhoitella, sillä se kalu on sen verran pitkä, että pari kertaa melkein yökkäsin kun meni niin syvälle. Ei ole musta syväkurkuksi :D. Kun siirsin huomioni hetkeksi kiveksiin, herra tuo oman kätensä mukaan leikkiin ja pääsin imaisemaan paremmin. Ja koska aiemmilta kerroilta opin, että herraa kiihottaa myös sormi pepun puolella, otin senkin keinon käyttöön. Olin itsekin aika täpinöissä kun kuulin ja näin kuinka se mies oli aivan liekeissä. Lopulta herra laukeaa kouristellen, ja mun työni on tehty. Päätin tilaisuuden tullessa nyt myös maistella itse tuotostakin siistimällä kalun muutamalla lipaisulla.

Pieni kuolema on klisee, mutta kuvaa ainakin miehen laukeamista hyvin. J makasi pitkään hiljaa silmät kiinni ja siinä vieressä maatessani kuuntelin sen hengityksen tasaantumista. Kohta kuului pari korahdustakin, mutta herra havahtui ja mumisi että nyt maittaisi tupakka ja uni. Hetken päästä herra alkaa taas vaimeasti kuorsata, jolloin päätin itsekseni siirtyä tupakalle. Lopulta J:kin kömpii ylös, käy siistimässä itsensä ja liittyy seuraan. Se hetki on aina jotenkin vähän vaikea. Jos kyseessä olisi jokin syvemmän suhteen tapainen, voisi ehkä rennommin kommentoida settiä tai kenties siinä hieman halailla, mutta koska nyt on kyseessä lähinnä "friends with benefits" -tyyppinen asetelma, en keksinyt mitään sanottavaa. Herra onneksi avaa suunsa, joskin päädytään puhumaan politiikasta ja muusta seksikkäästä :D. Kello oli vasta varttia yli yksi kun alotettiin keskustelu, enkä oikein tiennyt mitä pitäisi ehkä tehdä. Mutta koska herra ehkä puolivitsillä toteaa, että taidan ehtiä vielä bussiinkin, asennoidun menemään kotiin nukkumaan. Tosin J kyllä vielä myöhemmin puolittain totesi ja kysyi, että haluan ilmeisesti nukkua tänä yönä eli mennä kotiin. Vastasin, että kyllähän se uni maittaisi, mutta samalla saatoin toivoa herran pyytävän mua jäämään. Olisin kyllä jäänyt, vaikka en silloin saisi taaskaan kunnon yöunia nukuttua. Ovella halatessa herra sanoo "kiitos ja törmäillään taas", ja mulle tuli lievästi käytetty olo. Ei sinällään mitenkään negatiivinen fiilis, mutta ehkä hieman ristiriitainen. Minä hoitelin hommat, pyyhkäisin mällit suupielestä enkä jäänyt turhia notkumaan ja ulisemaan läheisyyttä. Mutta toisaalta, itsehän sanoin ettei kunnon paneminen ole illan ohjelmistossa mutta että mielelläni teen edes toisen osapuolen tyytyväiseksi. Ja mulla oli hauskaa. Olen ihan tyytyväinen itseeni ;).

Kusen omiin muroihini

Ei ehkä ollut järkevää, mutta olin yötä J:n luona. Järkevää se ei ollut siksi, että herra oli hyvin humalassa ja tiesin ettei seksiä ole tiedossa. Ja sen nukkuvan miehen näkeminen ei ainakaan vähennä sitä tunnetta, että pidän siitä. Ja muutenkin oli ehkä enemmän sellainen kanaemo-olo, että haluan viedä sen turvallisesti kotiin. Ihan ku sillä matkalla olis ollut varsinaisesti mitään vaaraa mistään. Mutta humalatilasta huolimatta meillä oli varsin filosofiset keskustelut. Vähän haastetta ajatuksille, eikä ihan niin vähääkään.

Vaikka ilta siis päättyi kohtuullisen hyvin, välillä ehti jo näyttää pahalta. T ilmaantui yllättäen Paikalliseen, oli muuten aika humalassa. Ja mulle tuli saman tien taas olo, että ei nyt, nyt en jaksa yhtään. No, siihenhän se parkkeerasi muhun kiinni, välillä yritti ujuttaa kätensä mun reidellekin mutta karistin sen pois. En halunnu ruokkia sen ajatuksia yhtään enempää, ei ollut nimittäin minkäänlaista halua päätyä sen luo. Tilanteen pelasti joku känninen nainen, joka paukkasi siihen pöydän päähän kun oltiin tupakalla, eikä T jaksanut selvästikään kuunnella sitä. Herra päätti ihan viisaasti lähteä kotiin, ja silminnähden rentouduin. Ihme ettei J kysynyt siitä mitään, koska näin sen katsovan mua vähän väliä. Olishan sen varmaan sokeakin nähnyt, että ensin oon puhelias ja nauran paljon, ja sit ku T tulee siihen ni hiljenen enkä oikeastaan edes katso siihen päin. Tosi aikuismaista, eikö? Välillä saan olla niin kovin ylpeä itsestäni tällaisissa tilanteissa.

Mene ja tiedä, mikä tossa taas niin tökkii. Mutta en vaan jaksa T:tä jos se on humalassa. Ja saattoihan silläkin olla jotain tekoa, kun J istui siinä vieressä ja selkeästi halusin enemmän sen matkaan. Kuten jo sanoin, ei ollut ehkä järkevää se J:n luo lähteminen. Vaarallista peliä itsensä kanssa. Mutta lähdin jo aikaisin, koska en saanut unta. Ja ajattelin että se herra nukkuu varmaan pitkään humalaansa pois. Jospa sit itse nukkuisin taas pitkin päivää, ei taida ihan riittää noi muutaman tunnin yöunet...