Red

Kerta se on ensimmäinenkin. Siis että shark week alkaa kesken aktin.

Piipahdin J:n luo tuossa seitsemän korvilla. Sorruin pistämään päivemmällä viestiä, että olisiko täysin mahdoton ajatus jatkaa siitä mihin yöllä jäätiin, jos tulisin käymään. Herra toivotti tervetulleeksi. Nieluni tulehdustilasta huolimatta sain taas maistella sitä herkullista parrua. Enkä varmaan ihan hetkeen kyllästy seuraamaan sitä kun se mies nauttii. Tauolla herra kokkailee itselleen ruokaa ja jutellaan mukavia. Sitten siirrytään makkarin puolelle ja herra kuuliaisesti kaivaa kumin laatikostaan. Tuntui etten taaskaan ollut kunnolla märkä (tai sitten se ei vaan tahdo riittää ton kokosen kalun kohdalla...) ja jossain vaiheessa alkoi tuntua jo vähän hurjalta kun se kalu yltää melkoisen syvälle voimakkailla työnnöillä. Paikat alkaa olla jo aivan lopussa kun huomaan tuntevani jotain märkää perseeni alla. Mietin olinko sittenkin niin märkä, että olisi siinä jyystössä lähtenyt tippa tai kaksi valumaan, mutta sitten muistan että niin, ne menkat olis lähiaikoina alkamassa... Mainitsen asiasta J:lle, joka ei siihen suurestikaan reagoi, lähinnä kiusallaan työntyy vielä voimakkaammin sisään. Kun lopulta herra rauhoittuu ja jää päälle makaamaan, voin huokaista helpotuksesta. Paikat säilyi suht ehjinä, kauempaa en olisikaan enää jaksanut. J:n siirtyessä pois mun päältä alan tunnustella mikä se märkyys mun alla nyt onkaan. No, menkathan ne. Saattoi ehkä pikkasen nolottaa... Tosin se herra on sen verran luonnollinen ettei tuntunut ehkä ihan niin maailmanlopulta vaikka lakanat lähtikin vaihtoon. Ja samalla petarin päällinen, koska jos kerta sotketaan ni sotketaan sit kunnolla. Punastellen poistun siistimään itseäni (onneksi laukusta löytyy aina tamponeita sun muita tykötarpeita kaiken varalle, kuten kunnon naisella kuuluukin). Lakana tungetaan sankoon pesuaineen kera, petarista irrotetaan päällinen ja huuhtelen punaisen kohdan tunnontarkasti. Onneksi tahra lähtee suhteellisen hyvin pois jo pelkällä vedelläkin. Upotan kohdan vielä sankoon likoamaan pesuaineveteen, niin se puhdistuu luultavasti vallan moitteettomasti. Lopulta uskaltaudun liittyä herran seuraan keittiöön ja totean, että lähden varmaankin kotiin kuolemaan häpeästä. J rauhoittelee ja kuittaa asian kädenheilautuksella, lopulta istutaan siinä juttelemassa melkein tunnin verran.

Selvisin siis suhteellisen mitättömällä kolhulla egooni. Mutta kyllä silti vähän nolottaa. Joojoo täysin luonnollista ja noin voi käydä kenelle vaan, blaa blaa. Ei se silti kivaa ole. Mutta. Kokemusta rikkaampana jatkan elämääni. Plus voinhan nyt huokaista helpotuksesta, etten ensi syksynä lyki mitään Irma-Johanneksen vaunuja tuolla kaduilla. Halleluja!

Huomenna saattais olla hyvä idea käydä lekurissa vähän kokeilemassa, miltä se nieluviljely tuntuu. Tai no, tiedänhän mä jo miltä se tuntuu kun puikolla sohitaan nieluun. Mutta kun ei toi kurkku nyt ota rauhoittuakseen. Jos kyseessä on joku bakteeri, ni olishan se kiva saada lääkkeet. Lääkäri tosin veikkasi, että kyseessä voisi olla viruskin. Ihan sama mikä se on, vois mennä pois. Nieleminen on aika ikävää kun sattuu vaan koko ajan.