Restless

Jokseenkin levoton olo. Eilen ei enää keskusteltu mistään, kun nukuttiin niin hemmetin myöhään että mulle tuli jo suunnilleen kiire kotiin. Tai no, totesin vaan siinä joskus viiden maissa herätessäni, että mun pitänee suunnata kotiin. Puin päälle ja menin vielä tökkäämään J:tä kylkeen jotta saisin paremmin sanottua olevani lähdössä. Herra päättää sitten kömpiä ylös, "eiköhän tässä oo vuorokausirytmi pistetty jo kohdilleen tarpeeks hyvin". No hirveen kiva. Katsoin, että voi olla fiksua jättää aiheesta keskusteleminen johonkin toiseen paikkaan sen eteisen sijaan. Sain kuitenkin voimakkaan halauksen, joka jätti hyvän tunteen.

Nyt vaan on sitten sellainen olo kuin olisi tuuliajolla. Epätietoisuus ei sovi mulle. Niin helvetin levoton olo, että tunteet on vähän turhankin vahvasti pinnalla. Tuntuu, että mun pitäisi jotenkin yrittää selventää sitä, mitä aiheesta ajattelen, mutta en varmaan uskalla sanoa sitä kasvotusten. Paremmin onnistuisi kirjallisena, vaan en siihen sähellykseen lähde ollenkaan. Kuinka hölmöä olisi pistää jotain sekavaa ja älyttömän pitkää tekstiviestiä kun voisi odottaa sen viikon tai kaksi, että herra tulee takaisin kaupunkiin. Järkevää olisi myös miettiä mahdollisimman monesta näkökulmasta mitä luulen tilanteen olevan, mitä luulen J:n ajattelevan ja ehkä tärkeintä, mitä itse haluan, tunnen, ajattelen asiasta.

Sen tiedän, että tällä hetkellä haluaisin suudella sitä miestä.

Epäröin koko aamupäivän ja varmaan eilisillankin, uskaltaisinko kysyä äidiltäni, mikä on hänen mielestään liian iso ikäero ihmisten välillä. Mietin, ettei asian kysymisessä ole mitään järkeä, se lähinnä paljastaa enemmän kuin haluaisin, mutta sitten taas toisaalta tuntui niin kuristavalta koko ajan. Lopulta uskaltauduin kysymään. "No, jos katellaan vaikka Niinistöä ja sitä sen naista niin niillä alkaa olla jo vähän turhan suuri ikäero. Mitä se nyt sit tekee, varmaan kolmisenkymmentä vuotta?" Tottakai äiti kysyi, onko mulla joku vanha gubbe kiikarissa. Sanoin, että saatan ehkä olla vähän tykästynyt yhteen herraan. "Onko se niitä *opiskelukaupungin* herroja joista oot kertonu?" Kyllä, sieltä Paikallisesta tuttu joka nyt sattumoisin on kotoisin mun opiskelukaupungista. "No kuinka vanha se sit on?" Neljäkymmentä... "No, eihän se nyt niin paha ole."
Oli pakko tirauttaa muutama kyynel kun ne vaan puski läpi. Tais olla sen verran raskas asia kuitenkin. Siis se, etten ole voinut asiasta oikein kenellekään puhua. Ja että vaikka mua se ikäero ei haittaa ollenkaan, niin kuitenkin on pelottanut se, mitä muut asiasta mahtais ajatella. Lähinnä hyväksyiskö äiti ikinä moista, jos se koskaankoskaanikinäkoskaan menis niin pitkälle. Ei välttämättä just J:n kanssa, vaan vaikka jonkun muun. Mä olen aina ollut enemmän tekemisissä mua vanhempien miesten kanssa, kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, eikä sinällään ole kovinkaan epätodennäköistä, ettenkö joskus saattais päätyä johonkin suhteen tapaiseen mua vanhemman kanssa. Enkä usko, että äitiä ois koskaan hirvittänyt esim. joku kymmenen vuoden ikäero, mutta kun sitä eroa alkaa olla 15 vuotta tai enemmän?

No, ehkä nyt kuitenkin yritän rauhottua, miettiä asioita ja nauttia joulusta. Tuskin se mies jaksaa ihan loputtomiin muualla viihtyä, kun omin sanoin saattaa tulla sieltä aika vauhdilla takas. Ei oo kuulemma mitenkään hirveen suuri hinku viettää joulua siellä. No, sehän passaa mulle enemmän ku hyvin. Saatan kyllä ehkä toivoa, ettei herra tällä välin saa päähänsä, että mitä jos pistäs pillit pussiin kokonaan.