Että sellasta.
Mentiin Paikalliseen, siellä oli populaa enemmän ku laki sallii. Pokeripöydässä pelit käynnissä ja mua alkaa heti ärsyttää kun T huutelee sieltä jotain. Ilta etenee, kohta näkyy hymykuoppamies uuden tipusensa kanssa. Alkuun näyttää ihan kivalta (se tipu siis), mutta oottakaas kun pääsen illan loppuun asti.. Pistin J:lle viestiä, kun siitä neidistä ollaan pikkasen keskusteltu. J kertoi hymykuoppamiehen sanoneen, että se on aika kiva typy, mutta vielä pahempi kännääjä kuin herra itse (mikä on jo aika paljon sanottu), eikä J:llä ole siltä pohjalta kovinkaan hyvä mielikuva siitä naisesta. Ei välttämättä kovinkaan hyvä valinta hänen ystävänsä kannalta. Jatketaan viesteilyä J:n kanssa, kunnes herra saapuu Paikalliseen. Jossain vaiheessa herra liittyy meidän seurueeseen, eikä puhu sanaakaan. Melko normaalia siltä ihmiseltä, mutta en voi olla pistämättä merkille, että se mies katselee mua vähän väliä. En jostain syystä uskalla katsoa sitä kohti. Naurettavaa.
Tällä välin pokeripöydässä kihistään, kun yksi raivostuttava ja erittäin humalainen mies (vakionaama siinä paikassa) menee ja voittaa koko pöydän. Muut pelaajat suunnittelee pelien jatkamista jossain toisessa residenssissä, lopulta paikaksi valikoituu Ta:n kämppä. Ryhmä rämä poistuu pikkuhiljaa sinne, mä en halua seurata perässä koska T:kin luonnollisesti jatkaa sinne. En halua kuulla siltä enempää tyhmiä ja tyhjiä kommentteja, ja saattoi hieman mennä hermo siihenkin, että herra nakkelee takkiaan mun päälle kuin pikkulapsi ja kerran tunkee jäiset sormensa mun niskaan. Olo on kovin vaivaantunut, sillä en halua siltä enää sitä huomiota, mutta se ei tajua antaa olla. Naamakirjassakin mies aina silloin tällöin aloittaa keskustelun ja yrittää siellä heittää heti härskiksi. Ei vaan tajua, kun en vastaa näihin provoihin vaan sivuutan ne kokonaan.
No, ryhmä siis siirtyi muualle, ja jään Paikalliseen. Pakko myöntää, että syynä on lähinnä J. Härkin sen miehen ympärillä kuin mikäkin lemmenkipeä teini vaikka ei pitäisi. Tai siis, en mä oikeasti siinä mitään härki, mutta oman pääni sisällä nyt vaan pyöritän sitä vähän liikaa. En osaa antaa sen olla, vaan mun on pakko aina vähän katsoa, josko homma taas lutviutuisi jotenkin mukavasti. Jään tiskille juttelemaan A-J:n kanssa (joka oli siellä jatkoilla viime viikonloppuna) ja J tulee siihen. Jotain jutellaan kaikki kivasti yhdessä, kunnes hymykuoppamies tipusensa kanssa tulee siihen, ja katselen kuinka se nainen hädin tuskin pysyy tolpillaan, on kovaääninen, uskomattoman humalassa ja yrittää viedä jonkun toisen naisen takkia luullen sitä omakseen. Varsinainen show pystyssä, ja me J:n kanssa katsotaan sivusta kun ne lopulta valuu ovesta pihalle. Samalla keskustellaan, että taitaa se nainen tosiaankin olla ihan vikatikki ja muuta yhtä nättiä ja positiivista. P pistää päänsä ovesta sisään ja huhuilee mua. Kysyy olenko lähdössä sinne peliä seuraamaan ja jatkamaan iltaa, vastaan etten nyt jaksa vaan lähden kotiin. Kun lopulta astellaan ulos, J toteaa haluavansa humaltua lisää ja kysyy mitä vastasin P:lle. Kerroin, johon mies toteaa aikovansa mennä sinne. "Pahotatko nyt kovasti mieles?" Joo ihan hirveesti, en ala enää mitään vaan lähden kotiin mököttämään, hah. Oikeasti mua kyllä ehkä vähän harmitti. Eikä ihan vähääkään, vaikka tiedän kuinka typerää on joka hiton ikinen ilta elätellä toiveita yhtikäs mistään. Alkais mennä turhan hurjaksi, veikkaan. Siis ainakin herran mielestä. Ja omastakin, sillä ei tää oo mitenkään fiksua enää. Asteltiin katua eteenpäin, ja tienristeyksessä toivotan hyvät illanjatkot. J jatkaa Ta:lle ja mä suuntaan taksitolpalle. Tolpalta soitan taksikeskukseen, josta hetken odotuksen jälkeen vastataan että viestiä on mennyt autoille, kohta joku varmaan tulee. Siinä odotellessa mietin, että jos joudun kovin kauan odottamaan, pitäisikö soitella H:lle ja suunnata seuraan pelejä katsomaan. Mutta päätän, etten tee niin, sillä se jos mikä näyttäisi todella säälittävältä. Ensin olen kaikille sanonut, etten tule, mutta kun J asiaa kysyy niin yhtäkkiä sitten vaan ilmestyisinkin sinne. Tai no, en ehtinyt kunnolla tätä päättämään, kun auto jo kurvaakin tolpan viereen ja hyppään kyytiin.
Kuinka typerää onkaan, että koko taksimatkan naurettavasti haaveilen että J pistäisi viestiä. Ja sanoisi mitä? Vittu lopeta jo, nainen. Jos olisin järkevä ihminen ja osaisin pitää tän vaan hauskanpitona, en olisi moksiskaan vaikka menisi useampi viikonloppu etten päätyisi sen miehen sänkyyn. Ei haittaisi, vaikka ihan joka kerta nähdessä ei oltaiskaan päätymässä mihinkään.. Sitten kun päädytään, pitäisin vaan hauskaa. Ja heilauttaisin kättä, 'til the next time. Mutta ei. Kun mä haluan liikaa. Liian paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti