Mixed

Jeppiskamaa. Olinpa jälleen J:llä yötä. Mentiin vähän jatkoilemaan sinne, eräs A-J tuli mukaan. Isäntä keksi yhtäkkiä tarjota metsämansikoita. Kyllä. Metsämansikoita. Herran äitee kuulemma niitä aina kerää pakkaseen. Maistui niin kesältä ja enkelin siipien havinalta että meinasin tirauttaa kyyneleen. Vieläkin on kovin hassu fiilis siitä. A-J:n lähdettyä kotiin istuttiin J:n kanssa keittiössä. Mulla alkoi jo valvominen painaa, 24h hereillä läheni vääjäämättä. Keskusteltiin kuitenkin taas vaikka ja mistä. Ja mua ehkä hieman hirvittää, kuinka hyvin se mies tuntuu osaavan mua lukea. "Mitä mä nyt sua oon tässä vähän oppinu tuntemaan, ni *lisää totuus tähän*". Hyvä että itse just ja just tiedostan moisia asioita, mutta että joku osaa ne vielä rivien välistä tollai poimia. Ja päästiin melko yksityisiinkin asioihin. Herra kertoi menneistä suhteistaan sellaisia asioita, joita ei ehkä ihan jokaiselle vastaantulijalle oltais kertomassa, valotti siinä samalla vähän omaakin sielunmaisemaansa.

 Lopulta mun oli pakko livetä nukkumaan, meinasin tipahtaa siitä ikkunasyvennykseltä. Käperryin herran sänkyyn kun herra meni vielä "höpisemään itsekseen vaikka kukaan ei vastaakaan". Saatoin hieman jo torkahtaakin ennen kuin J tulee takaisin, kaivaa kaapista toisen pussilakanan peitoksi ja kömpii mun taakse. Pöksyissä piukkeni heti, kun tunnen käden hakeutuvan rinnalle ja lantion painautuvan perseeseen kiinni. Herra taistelee rintsikat auki, lopulta luovun farkuistakin joita en ollut jaksanut riisua. Kalu painautuu tiukemmin pakaroihin kiinni, käsi puristaa omistavasti rintaa, olen melkolailla täysin hereillä. Hetken aikaa siinä kihnutetaan, kunnes herra ohjaa kaluaan kohti maalia. Viime viikonlopun hölmöilyt vielä takaraivossa mä totean, että en päästä peuhaamaan ilman kumia. J sanoo olevansa samaa mieltä, mutta totesi ettei hänen suorituksestaan tule luultavasti mitään, jos yrittäisi taistella suojaa väliin. Hetken verran jo mietin, tekeekö mun mieli niin paljon, että kannattaisi alkaa peppuleikkejä harjoittamaan. Lopulta kuitenkin luovun ajatuksesta (vaikkakin mä ehkä vielä joskus haluan sen kalun sinnekin...) ja leikittelen kalulla vain käsin. Herrahan ei aio tähän tyytyä, vaan sujauttaa sormensa mun kihelmöivälle tussulle. Ja saa mut tärisemään. Mutta vaikka kuinka siinä sätkisin, en vaan laukea sellaisesta. Lopulta klitta alkoi jo puutumaan sen verran pahasti, että oli pakko pysäyttää herran toimet. Siihen se peuhaaminen sitten jäikin, eikä mene kauaa kunnes nukahdan.

Tosin siinä vaiheessa kello oli ehkä puoli kahdeksan tai jo kahdeksan aamulla, joten herätessäni puoli yhdentoista jälkeen olin vielä jokseenkin väsynyt.. Kahdeltatoista puhelimen muistutus piipittää, ja kohta sen jälkeen mun on pakko lähteä kotiin. Olen talo- ja kissavahtina, joten se pieni paskiainen oli pakko lähteä ruokkimaan. En olisi kyllä millään halunnut lähteä sieltä lämpimästä sängystä. Ja nyt mua lähinnä vituttaa ja jostain syystä myös ahdistaa. Jotenkin sellanen tunne että missasin nyt jotain hyvin vitaalia. Miten niin missasin? Ehtii sitä myöhemminkin jäämään pidemmäksi aikaa ja nussia ihan kunnolla. Olipahan vaan sellanen olo, että olisin todella, todella tarvinnut sitä. Ja halunnut. Sitä, että sais rauhassa heräillä. Tuntea toinen siinä vieressä, nauttia käsien kosketuksesta.

Hajottaa. Alkais nyt ne menkat, niin sais sen viikon takaisen hölmöilynkin pois takaraivoa jäytämästä. Jos ne nyt yhtään yrittää olla säännölliset, ni pitäis viikon sisällä alkaa.

Jäi mieleen J:n sanat aamuyöstä. "Mä tuppaan ihastumaan sellasiin hassuihin ja hupsuihin naisiin, vääränlaisiin." Sitä ennen herra oli sanonut mun olevan paljon fiksumpi kuin mitä ehkä yleensä annan näkyä. Eli mä en ole "hassu ja hupsu" ihastumisen kohde. Hyvä tietää. Paha vaan kun J saattaa ehkä olla sellanen ajatteleva ja huumoriltaan sopiva mieheke, johon mä voisin oikein mallikkaasti ihastua. Pitää olla aika vitun varovainen nyt.