Aatella nyt, jos ahdistais? Vasta alkanu duunit, kiireinen kurssi viel kesken, tenttiinkin pitäs lukea ja aika loppuu kesken pahan kerran - ja sit kurkku huutaa punasena siihen malliin, että joku helvetin tulehdus siellä on pakostakin. Vittu en tajua kuinka tää menee aina näin. Aina! Joka helvetin kerta kun pitäs alottaa uudessa duunissa/harjottelussa/ihansamamissä ni mulle paukkaa joku multitulehdus. Kaikista pahin tähän mennessä oli joskus vuosia sitten, kun erään koulun harjoittelu oli alkamassa. Korvat, poskiontelot ja keuhkoputki yhtä suurta tulehduksen ilosanomaa, siihen päälle vielä 40 asteen kuume. Tai kun viimeksi olin alottelemassa jossain duunissa ni kolmantena päivänä hajoo selkä. Taitaa olla näitä ikuisen jännittäjän ammattitauteja, stressikertoimet kun kasvaa siinä jännittäessä ja vaikuttaa vastustuskykyyn ja blaablaa. Tästä kehittyy sit kiva oravanpyörä, koska otan sairastumisesta vähän lisää stressiä, kun pitäishän sitä antaa hyvä kuva itsestään heti alussa ja joku vitun flunssa tai vastaava ehkä vähän syö tätä kuvaa. Sit ei meinaa flunssa lähtee pois kun ei uskalla ottaa heti saikkua - tai vaikka ottaiskin niin saletisti silti väännetään vähintään viikoksi sängynpohjalle vaikka normaalisti menisi ohi parissa päivässä. Ja sit aina uuden duunin tai vastaavan kohdalla on edellistä epävarmempi kun mikään ei oo siihen mennessä kuitenkaan sujunu niinku pitäis.
Ja mä viel ihmettelen miks oon näin skitso? Jotain perustavanlaatuista vikaa kun lähen ees ajattelee tällasia, mut ei voi kieltää etteikö tollasilla ois jotain vaikutusta joka tapauksessa.
Paskat tästä. Mä yritän nyt asennoitua positiivisesti. Eilinen eka-päivä-töissä-jeiii meni kuitenkin vallan hyvin. Ja tänään on ihan yhtä lyhyt päivä, joten pääsen ajoissa kotiin parantelemaan itteäni. Huomennakin on lyhyt päivä, joten sama homma (joskin aion suunnata Taikin joulumyyjäisiin). Ehdin ehkäpä jopa lukemaan vähän siihen tenttiinkin. Ainoo mikä nyt oikeesti jännittää on toi lauantai. Sillon olis täyspitkä päivä ja mä todellakin toivon, ettei tää kipeily pahene siihen mennessä. Koska jos siitä selviän, voin maata sängynpohjalla koko sunnuntain (mieluummin makaisin kyllä J:n sängyssä, mutta eiköhän se oo tyhjä haave). Maanantaina tosin pitäis jaksaa ajella opiskelukaupunkiin vähän tentteilemään, pikkujouluilemaan ja hakemaan vikat romppeet. Tiistaina takas. Notta jos kipuilu on vielä sillonkin päällä, pitänee vaan purra buranaa.
Kyllä mä selviän. *?*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti