102

Menin siis Paikalliseen eilen. Ehdin just istuttaa perseeni penkkiin, kun hymykuoppamies astelee sisään. Se moikkaa tiskiltä ja tulee sitten mun pöytään istumaan. Sillä miehellä on todella uniikki taito osata puhua puutaheinää. Juttu alkaa näennäisen järkevästi, hitaalla tempolla ja taukoillen välillä. Mausteena hölmöjä ilmeitä, ja sitten se juttu eksyykin ihan muihin aiheisiin, lopulta tulokseksi tulee lähinnä hyvältä vaikuttava alku, jonka jälkeen on pikemminkin lista sanoista, jotka eivät liity toisiinsa millään. Joku voisi jo luulla, että herralla on a) jatkuva känni päällä, b) kielen kehityksen vakava viivästymä tai c) skitsofrenia. Mutta mä vähän luulen, ettei kyse ole mistään noista - tosin sitä känniä voi harkita ainakin osassa tapauksia. Sillä on vaan sellanen hölmö tapa leikkiä ja temppuilla, esittää. Aluksi se on hirveen söpöä, mutta pitemmän päälle, kun niistä jutuista ja tarinoista ei oikein tahdo saada selvää, se alkaa käydä hieman väsyttäväksi. Oli miten oli, sen verran sain selville, että herra oli käynyt katsomassa uusimman Bondin ja tykännyt siitä. Sitten alettiin askartelemaan mun junalipusta jotain paperisilppua. Herra väänteli siitä linnun. Ja mä otin salaa videokuvaa, kun herra asetteli ja siirteli, yritti ottaa kuvaa puhelimellaan, mutta lopulta vaan huokaa syvään ja toteaa "ei onnistu". Jotenkin sydäntä lämmitti.

Sitten paikalle saapuu eräs uskomattoman ärsyttävä herra, kutsuttakoon häntä nyt Ma:ksi. Se herra on saanut H:n hajoilemaan ja ahdistumaan ihan urakalla työntämällä nokkansa asioihin, joihin se ei kuulu. Tilanne oli silloin vielä se, että H:lla ja J:llä oli sellaista tavallista yksityisempää "vipinää", istuivat usein vierekkäin, juttelivat kahdestaan, ynnä muuta mikä tietenkin heti paljastaa että ne suunnittelee karkaavansa naimisiin - luultavasti Las Vegasiin. No, olihan siinä taustalla vähän sitä molemminpuolista kiinnostusta, mutta ei se koskaan varsinkaan Paikallisessa mennyt liian pitkälle. No. Ma katsoi kuitenkin tarpeelliseksi alkaa asiasta H:lle huomauttelemaan, ja jossain vaiheessa sanoo suoraan, ettei H ansaitse sellaista miestä kuin E. "E o liian hyvä sulle." Sitten katkesikin välit niiden kahden (H:n ja Ma:n) välillä. Enkä mäkään missään vaiheessa ainakaan omasta mielestäni hakeutunut millään tavalla Ma:n kaveruuteen, meidän porukka ei ylipäänsä kaipaillut sitä miestä siihen viereen istumaan tai mitään muutakaan. Eikä varsinkaan enää siinä vaiheessa kun H sai tarpeekseen niistä loukkauksista joita se mies viljeli "ihan hyvää hyvyyttään, kun hän vaan niin välittää". Pitkään aikaan sitä miestä ei näkynytkään, oltiin varsin tyytyväisiä tilanteeseen. Mutta nyt se on ilmeisesti taas kaivautunut esiin kuopastaan. Ja eilen se sitten katsoi asiakseen tulla mulle kessulla selittämään taas kaikkea ihmeellistä. "S, vihaatko sä mua?" Ööö, en? Totuushan on, että mulla ei ole kovinkaan voimakkaita tunteita sitä miestä kohtaan. Välinpitämättömyyttä, joka ajoittain taittaa sinne negatiiviselle puolelle, "dislike". Ja nähtävästi mun ei pitäis sitten ollenkaan puuttua siihen, jos H kertoo mulle jotain, antaisin heidän selvitellä ne asiat. Joo okei. Fine. En mä haluakaan puuttua sellasiin. Paitsi jos se alkaa taas loukkaamaan H:ta. Sitten se mies haluaa halata, hänellä on niin ikävä sitä vanhaa kaveriporukkaa. En osannut muuta sanoa kuin "oi voi", pahoitella jos tilanne on niin. Mutta en osaa asiaan oikein mitään sanoa kun en tiedä ketä siihen porukkaan edes kuuluu. "No mm. sinä!" No voi hevetti. Jotain siinä sönkötän päästäkseni tilanteesta pois. Sitten herra vaihtaa aihetta ja kysyy "no, mitäs sinä ja hymykuoppamies?" No, askarrellaan lintuja mun junalipusta.. "Ai että sellasta. Ehkä mä sit ajattelen liian romanttisesti." Mitä vittua? Kuittasin asian nauramalla, mutta lähinnä ärsyynnyin kommentista. Jaa että heti pitäis olla jotain "romantiikkaa" ilmassa kun istutaan samassa pöydässä. Eipä näytä herra muistavan, että viime viikonloppuna näki mut istumassa J:n kanssa kahdestaan siinä samaisessa pöydässä. Siinä kait olis enemmän sitä "romantiikkaa" ilmassa kun oon päätynyt herraa panemaan tässä lähiaikoina. No okei, olenhan mä hymykuoppamiehenkin matkaan lähtenyt, mutta siitä nyt on jo sata vuotta aikaa, tai ainakin yli puoli vuotta. Pointti on se, että miettiikö se mies tosiaankin heti ensimmäisenä sitä, että nyt on saletisti jotain vipinää kun mies ja nainen istuu saman pöydän ääressä, vieläpä kahdestaan!! Ilman esiliinaa?! Voi kauhistus.

Siinä vaiheessa päätin, että on hyvä aika lähteä kotiin. En jaksa kuunnella sitä enää hetkeäkään, ja bussejakaan ei mene enää kauaa. Huikkasin heipat hymykuoppamiehelle (joka muuten jälleen ansaitsi nimensä kehumalla mun hymykuoppia) ja marssin ulos. Nyt kovasti toivon, että onnistuisin välttämään Ma:n kun seuraavan kerran siihen Paikallisessa törmään. Tai no, eiköhän siihen pakostakin törmää, mutta onnistuttais välttämään se, että se tunkis samaan pöytään. Vittu sitten palaa kyllä käpy. Miten joku aikuinen ihminen osaakin olla niin älytön ja tyhmä, ettei tajua mitään. No. Jospa ei nyt vielä ärsyyntyis kun mies ei ole mailla eikä halmeilla.

Hmmm. Mitähän sitä tänään tekis? Tai lähinnä minne illalla eksyis...