Kusen omiin muroihini

Ei ehkä ollut järkevää, mutta olin yötä J:n luona. Järkevää se ei ollut siksi, että herra oli hyvin humalassa ja tiesin ettei seksiä ole tiedossa. Ja sen nukkuvan miehen näkeminen ei ainakaan vähennä sitä tunnetta, että pidän siitä. Ja muutenkin oli ehkä enemmän sellainen kanaemo-olo, että haluan viedä sen turvallisesti kotiin. Ihan ku sillä matkalla olis ollut varsinaisesti mitään vaaraa mistään. Mutta humalatilasta huolimatta meillä oli varsin filosofiset keskustelut. Vähän haastetta ajatuksille, eikä ihan niin vähääkään.

Vaikka ilta siis päättyi kohtuullisen hyvin, välillä ehti jo näyttää pahalta. T ilmaantui yllättäen Paikalliseen, oli muuten aika humalassa. Ja mulle tuli saman tien taas olo, että ei nyt, nyt en jaksa yhtään. No, siihenhän se parkkeerasi muhun kiinni, välillä yritti ujuttaa kätensä mun reidellekin mutta karistin sen pois. En halunnu ruokkia sen ajatuksia yhtään enempää, ei ollut nimittäin minkäänlaista halua päätyä sen luo. Tilanteen pelasti joku känninen nainen, joka paukkasi siihen pöydän päähän kun oltiin tupakalla, eikä T jaksanut selvästikään kuunnella sitä. Herra päätti ihan viisaasti lähteä kotiin, ja silminnähden rentouduin. Ihme ettei J kysynyt siitä mitään, koska näin sen katsovan mua vähän väliä. Olishan sen varmaan sokeakin nähnyt, että ensin oon puhelias ja nauran paljon, ja sit ku T tulee siihen ni hiljenen enkä oikeastaan edes katso siihen päin. Tosi aikuismaista, eikö? Välillä saan olla niin kovin ylpeä itsestäni tällaisissa tilanteissa.

Mene ja tiedä, mikä tossa taas niin tökkii. Mutta en vaan jaksa T:tä jos se on humalassa. Ja saattoihan silläkin olla jotain tekoa, kun J istui siinä vieressä ja selkeästi halusin enemmän sen matkaan. Kuten jo sanoin, ei ollut ehkä järkevää se J:n luo lähteminen. Vaarallista peliä itsensä kanssa. Mutta lähdin jo aikaisin, koska en saanut unta. Ja ajattelin että se herra nukkuu varmaan pitkään humalaansa pois. Jospa sit itse nukkuisin taas pitkin päivää, ei taida ihan riittää noi muutaman tunnin yöunet...