Miehenkipeä

Olen aika kamala, kun viesteilin tuhmia T:n kanssa, mutta mielessä pyörii vaan J ja sen mehukas kulli. Jo aamusta saakka oon vaan halunnut jotain tuhmuuksia, eikä toisella osapuolella ole mitään väliä. Paitsi että pitäis olla mies. Niinpä T on toimiva kohde, vaikkakin samalla tuntuu vähän kyllä ehkä väärältä. Tuntuu vähän siltä, ettei se mies enää niin kuumota, mutta siltä saa kaipaamaani huomiota.

Alkaa kyllä jo hieman huolestuttaa, että saattaisin olla pikkuriikkisen ihastumassa J:hin. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Niin väärä tyyppi. Ja muutenkin, kaikki oli menossa niin hyvin! Jospa vielä onnistuisin hillitsemään tyhmiä ajatuksiani ja pitää tän homman tällaisena kuin se nyt on. Sitä selkeästi kiinnostaa sen verran, että seksiä on kivasti saatavilla, miksi en siis vaan voisi nyt kivasti tyytyä siihen? No, tavallaan tyydynkin, mutta sitten aika ajoin päähän eksyy niitä vääränlaisia ajatuksia.. Onko mun aina pakko paukata suoraan ihastumiseen?! Enkö osaisi edes kerran tykästyä johonkuhun ilman sen suurempia taka-ajatuksia ja tahdosta riippumattomia haavekuvia toiveineen? Vois vaan tykätä jostain ihmisestä ihan ihmisenä, kaverina ym. ja siinä sivussa saada helvetin hyvää seksiä. Miksi pitää aina sotkeutua jotkut hiton yli-innokkaat tunnetilat mukaan kuvioihin?

Voisiko olla niin onnekas sattuma, että ajatukset on vaan nyt hormonipilven ympäröimiä ja että ne siitä rauhottuu kunhan menkat loppuu? Let's hope so. Koska muuten saa taas kärsiä.